Blondi: Tuokiokuva - näin taltutat jumittavan naisen

Aikaa tunti. Paikka oma sänky. Tulossa sovittu meno, jossa pitäisi vähän edustaakin.

Pyörin levottomana Peikon päällä. En ole saanut kunnon käsittelyä vähään aikaan, ja kaipaan käytetyksi tulemista. Peikko kiepsauttaa minut hiuksista vatsalleni ja työntyy sisääni takaapäin. Häntä ei kiinnosta minun nautintoni, vaan hän näyttää minulle mihin kuulun. Minua purraan lujaa selkään ja hartioihin, inisen kivusta ja nautinnosta.

Peikko viskaa minut selälleni. Työntää kätensä sisälleni. Vetää sen pois ja hieroo ja sotkee kasvojani. Useamman kerran. Kokemus on huumaava ja vajoan jonnekin omaan tilaani. En oikeasti ymmärrä, mitä päässäni tapahtuu, kun kasvojani sotketaan. Tiedän vain, että jotain naksahtaa. Sanan positiivisessa merkityksessä.

Peikko nai minua rajusti ja puree hartiani ruhjeille etupuolelta. Katselen häntä mitään näkemättömin silmin omasta kuplastani. Hän vetäytyy sisältäni ja laukeaa vatsalleni. Merkitsee. Käyttää. Nöyryyttää. Ja jättää minut ilman.

Anon Peikolta, että hän jatkaisi vielä käyttämistä. Että hän jatkaisi kasvojeni sotkemista. En ole orgasmin perään, vaan tällä kertaa jonkun muun. Uuden. Oudon. Kiihottavan. Peikko kertoo, että se oli siinä, ja että kasvoni ovat jo aivan punaiset ja käytetyt. Hän patistaa minut suihkuun. En suostu. Taannun kiukuttelemaan. Kerron, että en aio totella. Että minun ei tarvitse totella, jos en halua. En aio lopettaa vinkumista. En aio lopettaa haluamista. Tiedän, että minun pitäisi päästää irti, mutta en pysty – kupla on niin tiivis, ja olen vahvasti vielä sen sisällä. Tunnen lämpimän sperman vatsallani ja toivon, että se päätyisi kasvoilleni, enkä pysty päästämään mielikuvasta irti.

Itkupotkumoodi on jo lähellä. Peikko hyppää ylös sängystä, kaivaa arkusta jotain. Tiedän, että kohta minuun sattuu. Painimme sängyllä, kun hän kiinnittää klipsit nänneihini ja heittää minut mahalleni. Vääntää käteni selän taakse. Ja alkaa piiskata. Kivuliaalla lätkällä. Yritän kiemurrella piiskan alta pois kaikin voimin, mutta Peikko on paljon vahvempi. Kiltti, sattuu. Kiltti ei enää. Mä olen jo ihan kiltisti. Sano, että sä lopetat tuon tämänkertaisen haluamisen. Mietin muutaman sekunnin, mutta kipu on liikaa. Kiltti, mä lupaan, että mä lopetan.

Piiska katoaa iholtani. Alan itkeä. Helpotuksesta kun kipu loppui. Pettymyksestä. Kun en pystynyt laittamaan vastaan. Että annoin kivulle niin helposti periksi. Rauhoitun kuitenkin pian kun Peikko silittelee minua hellästi. Pikku raasu tietää taas paikkansa. Että kun se kiukuttelee, niin sille näytetään sen paikka. Jooh, niiskutan vastaukseksi.

Sen pituinen se.

Pitkä matka egotrippailusta luottamukseen

Olen viime aikoina keskustellut paljon alistuvan tiloista (sub space) ja siitä, mitkä yksilölliset tekijät sinne pääsemiseen vaikuttavat. Ilokseni keskustelukavereina on ollut laaja kokemuksen kirjo, joista toisena ääripäänä on ollut lifestyle-Domme ja toisessa päässä juuri itsensä ja kinkynsä löytänyt aloittelija ja jotain vielä siitä väliltä. En kuitenkaan yritä julistaa mitään totuutta tai kertoa miten asiat ovat muuten kuin omassa päässäni.

Bileissä näkee ja tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Se mikä erityisesti minua kiinnostaa, on kasvot ja mitä niiden takana tapahtuu. Erityisesti kiihotun kun näen toiminnan taustalla jonkinmoista henkistä yhteyttä, hallintaa, luottamusta tai dynamiikkaa. 

Sub- /Dom space on hyvin kiehtova asia. Itse koettuna ja myös nähtynäkin (vaikka bileissä). Joillekin se tuntuu olevan helppoa ja joillekin mahdotonta. Jotkut eivät sinne pyri, saatikka osaa tai halua mennä ja toisille se saattaa olla määränpää. 

Omasta kokemuksestani Domspaceen pääsyn suurin edellytys on irtipäästäminen. Bileissäkin saattaa nähdä sitojan tai piiskaavan toimivan ikään kuin omassa kuplassaan. Hän ei välitä siitä, näkyykö kello, onko tukka hyvin tai korsetti vinossa. Hän keskittyy siihen, kuinka hyvältä se hetki tuntuu ja kuinka hyvin se tunne välittyy piiskan, köyden tms. toiseen päähän. Hän luottaa omaan tekemiseensä, ja tietää toimivansa oikein. Hän toimii omien halujensa ja fetissiensä pohjalta, ja tietää tällä toiminnalla täydentävänsä leikkikaveriaan. Puhutaan dynamiikasta.  

Subpace on omasta mielestäni mutkikkaampi asia. Kyllä kupla syntyy alistuvien ympärille, joillekin helpommin ja joillekin ei koskaan. Alistuva kuitenkin antaa alistajansa käyttöön parhaimmillaan/pahimmillaan koko kehonsa ja pitkälti jopa mielensä. Se on iso vastuu annettavaksi ja erityisesti vastaanotettavaksi. Terveessä suhteessa tällainen vastuu vaihtaa omistajaa vasta kun luottamus leikkikaveriin on tarpeeksi iso. Oikeiden kemioiden ja dynamiikan kohdatessa tämä voi tapahtua nopeastikin, mutta oikotietä onneen ei ole.

Ihaillen seurasin viime bileissä tapahtumaa, jota minulle oli luvata luvattu demota mutta josta etukäteen en kuvitellut saavani muuta kuin ihmetellä teknistä suoritusta. Minua ja blondia napattiin kädestä kiinni, että nyt olisi hetki, ja ohjattiin darkkariin. Ystävättereni komensi orjansa selälleen, kädet ristiin mahan päälle. Hän nosti mekkoaan hieman, ja istui orjansa kasvojen päälle. Hän asetteli jalkansa, ja komensi orjan kädet niin jotta Hänen jalat sijoittuivat kauniisti "pidellen" orjansa käsiä. Hän sulki silmänsä. Hänen päänsä painui alas ja hengitys tiivistyi. Hän tyhjensi rakkonsa rauhallisesti ja ennenkaikkea kauniisti orjan suuhun. Voisin sanoa leikkisästi että toinen kupla tyhjeni ja kauniimpi Kupla tiivistyi. Myöhemmin Ystäväni kysyi että "varmasti katsoit että patjalle ei tullut yhtään pisaran jälkeä?" 
"Ei", vastasin, "katselin jotain ihan muuta."

Omasta mielestäni kuplakolikon toisella puolella ovat monenlaiset egotrippaajat, joiden tarkoituksena on tulla huomatuksi tavalla tai toisella. Se voi olla kerskumista tai egon pönkittämistä massuporukassa. Se voi olla alkoholin höyrystämää toimintaa tai vaikka kilpailua siitä, kuka kestää enemmän piiskaa. En kuitenkaan halua tuomita tällaista toimintaa. Haluan uskoa ja uskonkin, että jokaiselle on paikkansa ja jokainen loppupelissä valitsee ihan itse millaisen kuplan haluaa tai puhkaisee.

Blondi: Yksi puhelu ja ystävää ei enää ole

Luin tänään aamulla lehdestä, miten pyöräilijä oli menehtynyt kotikaupungissani jäätyään rekan alle. Töihin lähtiessäni laitoin visusti pyöräilykypärän päähän. Käytän sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tyhmää. Se pitäisi olla päässä aina.

Keskustelimme työkavereiden kanssa onnettomuudesta pitkin työpäivää. Muutama ystävä oli mennyt onnettomuuspaikan ohikin.

Kello on viisi vaille neljä kun puhelin soi. Minulle kerrotaan, että hyvä ystäväni, kaunis pitkätukkainen hymyileväinen ystäväni, on kuollut edellä mainitussa onnettomuudessa.

Riks, räks, poks. Maailma hajoaa. Minä hajoan. Aika pysähtyy. Puhelu loppuu nopeasti.

Alan itkeä hysteerisesti. Soitan Peikolle. Hän tulee minua töihin vastaan. Kävelemme yhdessä kotiin. Talutan pyörää, koska ajatus pyörän satulaan nousemisesta kammoksuttaa. Emme puhu mitään, kävelemme vain vierekkäin.

Kotona sängyssä Peikon kainalossa pohjaton itku saa tulla. Paleltaa. Vedän villasukat jalkaan ja huovan päälle. Juon ison mukin lämmintä teetä. Niistän kasapäin nenäliinoja.

En ymmärrä, että ystävääni ei enää ole. Että joku minulle tärkeä ihminen on lakannut olemasta. Nyt on vain tyhjä olo. Suru tulee myöhemmin.

Murheet, joista vielä eilen valitin Peikolle, tuntuvat mitättömiltä. Millään muulla ei ole enää merkitystä, kunhan vain saan pitää minulle tärkeät ihmiset ympärilläni.

Lepää rauhassa, kallis ystäväni. 

Blondi: Sähköä ilmassa - pervobileet!

Menen tänään elämäni ensimmäisiin dress code –bileisiin. Siis pervosellaisiin. Toki dc on minulle muista juhlallisuuksista tuttu. Muistan kun Peikko vuosi sitten meni bileisiin yksin. Koska minua ei kiinnostanut. Äähh, en mä jaksa. En mä halua pukeutua. Ei mulla ole mitään pervovaatteita. En mä halua katsoa kun toiset touhuaa. Bileet eivät ole mua varten. Oli totta, että tuolloin kaapissani ei ollut mitään ko. tilaisuuteen sopivaa. No, olisin toki voinut mennä alasti tai alusvaatteissa panta kaulassa, mutta se ei ole oikein minun tyylistäni. En välitä näytellä julkisesti paljasta pintaa. Haluan, että vaatteet päälläni ovat mukavat ja tyylikkäät sekä omannäköiset– oli kyse sitten pervopukeutumisesta tai työpaikan dress codesta.

Viime vuoden joulukuussa olin elämäni ensimmäisellä fetish clubilla. Kyseessä on pienimuotoisemmat pervopippalot, jonne voi mennä ihan tavallisissa vaatteissa. Tosin suurin osa osallistujista on pukeutunut tilaisuuden luonteen mukaisesti. Menin tilaisuuteen kokomustassa. Harvoin minun päältäni muita värejä löytää. Musta konservatiivinen hieman polven yläpuolelle ulottuva puolihame (sopii myös toimistoon), musta hyvin istuva paitapusero, kirkkaankeltaiset sukkahousut, jalassa 10-reikäiset Dr Martensit. Asu oli näköiseni – olisin voinut mennä siinä mihin tahansa baari-iltaan.

Samalla pääsin tutkimaan muiden läsnäolijoiden pukeutumista ja käyttäytymistä. Jonkin verran paljasta pintaa, kumia, nahkaa, lateksia, kokopukuja, uniformuja, maastopukuja, joillain paljon värejä, ristiinpukeutumista. Korsetteja, pantoja kaulassa, piiskoja roikkumassa vyöllä, huiman korkeakorkoisia kiiltäviä kenkiä. Osalla myös ihan tavalliset vaatteet.

Käyttäytyminen korrektia, hillittyä, huomaavaista, ei humalaisia ihmisiä. Seurustelua ihmisten kanssa, pöydissä kiertelyä, tuttujen tapaamista. Ystävällistä uusien ihmisten vastaanottamista. Esillä pervoyhdistyksen laitteita vapaata käyttöä varten. Riiputin, pukki, häkki, häpeäpuu, slingi, crossi. Tai jotain sinne päin. Nimet luntattu yhdistyksen sivuilta…

Laitteet ja julkinen leikkiminen ovat minulle edelleen mysteeri. En viehäty ajatuksesta, ja toisten katsominenkaan ei herätä suuria tunteita. Sidottavana olemisesta pidän, ja sitä voisin bileissä kokeilla jos tilaisuus joskus tulee ja sitoja on minulle mieluisa henkilö. Peikko on bileissä usein piiskaajan roolissa – pervobileissä on aina yleisiä piiskaajia, jotka ovat käytettävissä bilevieraita varten. Suon Peikolle ilomielin sen nautinnon, jonka hän piiskaamisesta saa. Bileleikkiminen on pitkälti hauskanpitoa – tilanteista puuttuu useimmiten sellainen intensiteetti, että niitä jaksaisi pidempään seurata. 

Ensimmäinen fetish club oli ehdottoman miellyttävä kokemus. Tuntui hyvälle ja turvalliselle, kun sai luvan kanssa katsoa muita – katsoa saa niin paljon kuin haluaa, mutta ei koskea eikä häiritä eikä puuttua toisten tekemisiin. Lähinnä muistan pohdiskelleeni bileissä ihmisten monimuotoisuutta ja rohkeutta. Sitä, miten ylväästi kaikenkokoiset naiset ja miehet itsensä kantavat. Miten rohkeasti omia pukeutumisfantasioita uskalletaan toteuttaa. Työhistoriani takia suhtaudun erilaisuuteen neutraalisti. Vaaditaan paljon, jotta jaksan hätkähtää tai paheksua. Tai paheksun kyllä. Kaikenlaista suvaitsemattomuutta, jolle olen pahasti allerginen. Mutta sitä ei clubilta löytynyt.

Sittemmin olen vieraillut bileissä säännöllisesti ja vaatekaappini on ilmestynyt muutama hyvin harkittu perusvaate, jolla tavallisesta vaatetuksesta saa loihdittua pervokelpoisen. Musta, metalliluinen korsetti. Erilaisia sukkahousuja. Lyhyt hame. Minishortsit. Ne riittävä toistaiseksi minulle. Lisäksi käytän bileissä yleensä pantaa. Sillä viestin pervoyhteisön sisällä, että olen varattu – Peikon oma. Panta on näköiseni. Peikko hankki sen minulle suhteemme alussa, ja sain valita sen itse. Panta on leveä, mustaa mokkanahkaa ja siinä on massiivinen metallinen lenkki, joka on leikkiessä monikäyttöinen. Näistä kokoan tämänkin illan vaatetukseni.

*****

Peikko kävi äsken luonani syömässä. Bileet ja yhteiset pervotutut vilahtelivat puheissamme – kummankin kierrokset olivat selvästi tavallista korkeammalla. Ruoan jälkeen sänkyyn makoilemaan. Tiesin, että odotettavissa ei ole mitään vuosisadan leikkiä, koska sellaisen jälkeen en olisi illalla toimintakykyinen vaan haluaisin pysytellä sängyssä ja kainalossa. Mieleni teki kuitenkin melkoisen kovaa käsittelyä, ja pääsin vauhtiin oikeastaan vasta orgasmin jälkeen. Peikko veti kätensä pois sisältäni (märkää) ja pyyhki kätensä kasvoihini, hiuksiini. Minulle puhuen. Mä jätän sut näin yhteen. Että sä olet illalla vireessä. Ettet sä olet ihan kuutamolla. Mä jättäydyn itsekin ilman. Ja sä et muuten sitten leiki itsesi kanssa. Makaan Peikon vieressä huohottaen ja koko ajan enemmän ja enemmän tilanteesta kiihottuen.

Arrgghhh, ihan sama, siinähän vaan jättäydyt ilman, mutta mä haluan nyt vaan tulla ja tulla ja tulla. Voitko sä pliis käyttää mua oikein kunnolla ja heitellä seinille. Kilttinä, hyvin käyttäytyvänä naisena pyydän kuitenkin kauniisti. Kiltti, kiltti, kiltti, saisinko tulla vielä kerran (tai kymmenen, mutta tätä en sano). Saisinko kiltti, kiltti, kiltti leikkiä kerran, kun sä olet lähtenyt. Kiltti? Vain yhden kerran? Mä lupaan, että olen siihen ihan tyytyväinen. Ylitän itseni anelussa, ja tiedän, että kuulostan Peikon korvissa säälittävältä. Olen kuitenkin valmis anelemaan miten vain, kunhan vaan saan vielä sen yhden orgasmin.

Lupaatko sä sitten, että sä olet illalla skarppina? Lupaan, lupaan, lupaan ihan mitä tahansa.

Peikko laittaa hyrrän klitorikselleni ja pakottaa minut pitämään hyrrästä molemmin käsin kiinni. Pakottamiseen tarvitaan fyysistä voimaa, joka kiihottaa minua entisestään. Hän pukee vaatteet päällensä ja valmistautuu käymään kotona. Klipsut nänneihin ja lempilelu sisääni. Peikko puhuu minulle jotain ja läpsii kasvojani kovakouraisesti. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hän minulla sanoo. Tämän kuitenkin ymmärrän: Sä saat viisi minuuttia aikaa laueta.

Kiitos, kiitos, kiitos. Voitko sä jo pliis lähteä, jotta mä voin aloittaa. Peikko sulkee ulko-oven perässään. Laukean ääneen huutaen. Katson kellosta aikaa. Kolme minuuttia.

Nyt suihkuun, ja bilekamppeet päälle!

Edit: Jälkikirjoitus (Toiset kasvot ja 15 minuuttia lähtöön)

Maistelen jääkylmää lonkeroa ja Blondi hyppelee asunnossaan alasti lähinnä kylppärin ja makuuhuoneen väliä. Meikattuaan hän tulee luokseni ja istahtaa alastomana syliini. Mä olen niin tyrkky, hän sanoo. Näykkäsen muutaman kerran nänneistä ja hän ulvahtaa odottamasti. Ne on nyt niin hellät. Nappaan kädet hänen selkänsä taakse ja jatkan kiusottelua lisää. Pian vapautan toisen käden ja toiselle pidän yhä Blondin käsiä selän takana. Vapaan käden laitan hänen haarojen väliin ja upotan kaksi sormea hänen sisäänsä. N. 2 minuuttia myöhemmin hän pyytää lupaa laueta ja annan sen hänelle. Läpsäytän Blondia takapuolelle ja mainitsin että pian pitäisin olla jo menossa. 

Blondi: Piiskaa ja putoamisia

Piiska on harvoin tuntunut niin hyvältä kuin eilen (kuinkahan monennen kerran kirjoitan tämän saman lauseen…). Sain, mitä itse pyysin eli piiskaa. On mielenkiintoista, miten erilaiselta piiska tuntuu, kun sitä pyytää itse verrattuna siihen kun sitä vaan tulee. Eilinen piiskaus oli huomattavasti rajumpi ja pidempi kuin se pääsiäisleikin piiskaus, joka päättyi rajuun itkuun.

Makoilen Peikon vieressä jo hieman rauhoittuneena leikin ja monen orgasmin jälkeen. Saan kakistettua suustani toiveen piiskasta. Peikko kysyy toiveelle syytä, enkä osaa vastata muuta kuin että nyt vaan tuntuu siltä ja että tarvitsen. Peikko kaivelee välineitä arkusta, sitoo ranteeni yhteen nahkakahleilla, napsaisee kahleet myös nilkkoihini ja määrää minut kontalleen sängyn päälle. Tämän jälkeen hän vetää toisiinsa kiinnitetyt ranteet jalkojeni välistä ja lukitsee ranteet nilkkoihin. Saan napakan komennuksen pysyä paikallani. Koska sä olet itse pyytänyt piiskausta, sä pysyt ihan paikallasi. Jos yrität karata tai kellahdat kyljellesi, tämä loppuu. Pidät pepun pystyssä ja rinnan kiinni peitossa. Ymmärsitkö sä? Jooh.

Iso nahkainen hapsupiiska lämmittelee ensin takapuoleni, pakarani ja reiteni. Siitä osaan jo nauttia. Sitten Peikko siirtyy bambukeppiin. Onnistun pysymään lähes paikoillani, mutta vetäydyn vaistomaisesti kippuralle jalkojeni päälle. Nyt reippaasti peppu pystyyn ja reidet esille. Muuten mä naputtelen sua koko ajan tälle samalle alueelle ja se alkaa sattua aika pian. Nostan takamukseni ylös jalkojen päältä ja paljastan takareiteni piiskalle.  

Kun isku tulee kovemmin, nousen jalkojeni päälle puoli-istuvaan asentoon vetämään henkeä. Peikko nappaa niskastani kiinni ja painaa minut takaisin rinta kiinni peittoon. Pitää niskastani lujaa kiinni ja piiskaa. Jossain kohtaa onnistun päästämään irti, enkä enää laita vastaan. Samalla myös kipu katoaa jonnekin taustalle. Piiskaus jatkuu niin pitkään, että endorfiinit ja adrenaliinit lähtevät liikkeelle ja leijun irti kaikesta.

Kun piiskaus loppuu, en kykene liikkumaan mihinkään. Ehkä kahleet ovat edelleen paikoillaan, ehkä ei. En tiedä. 

Peikko silittelee takapuoltani ja fiilistelee, että tuohon saisi pisteeksi i:n päälle bastardolla nätin ohuen viivan. Hän tulee kuitenkin jo viereeni makaamaan. Endorfiinihuuruissa kuiskaan hiljaa, että haluaisin sen yhden. Piiskasta, jonka pervopukki toi minulle joululahjaksi. Piiskasta, jota on käytetty tasan kaksi kertaa. Joka on kerran tiputtanut minut itkien polvilleni kahden iskun jälkeen repien ihooni kaksi siistiä haavaa. Joka kerran taltutti mullehetinytkaikkisadatorgasmit-kohtauksen lähes pelkällä terävällä naputtelulla ilman lyöntejä. Peikko nousee sängystä ja kaivaa bastardon arkusta. Kiertelee ja kaartelee minua. Antaa odottaa. Olen niin omassa tilassani, että en oikeastaan reagoi mihinkään. Ja naps, piiska osuu. En juuri tunne sen osumista ihooni, mutta parin sekunnin viiveellä tulee syvälle asti ulottuva vihlova kipu, joka saa minut haukkomaan henkeä. Peikko vetää minut viereensä. Hän kietoo peiton ympärilleni ja silittelee minut takaisin tähän maailmaan.

Olen koko leikin jälkeisen iltapäivän hajanainen ja minun on vaikea keskittyä. En saa ajatuksia pysymään kasassa. Ensin kaikki alkaa ärsyttää ja sitten illemmalla jo itkettää ja ahdistaa. Ymmärrän taas kerran putoavani sub drop-nimiseen tilaan, johon päädyn lähes aina intensiivisen leikin jälkeen. Onneksi Peikko on koko ajan kanssani. Pääsen kainaloon ja kiinni iholle. Vierihoitoon. Jälkihoitoon. Makaamme lähekkäin. Hivuttaudun Peikon päälle ja liu’utan itseni hänen jalkoväliinsä. Harrastamme pitkään hellääkin hellempää seksiä, joka normalisoi mukavasti miinuksella olevat välittäjäainetasoni.

Täydellistä.

*****

Toiset kasvot (Peikko kertoo)

Aina välillä leikin jälkeen blondille jää vajavainen olo. Itse hän sanoisi, että nyt häntä pitäisi heitellä vähän seinille. Kun blondi haluaa jotain kesken leikin, hän saattaa vihjata siihen hienovaraisesti eleillä tai kysyä hiljaa. Nyt hän painoi katseensa kohti lattiaa, ja sanoi tuskin kuultavasti "tahtoisin piiskaa". Minä en tietenkään hänen vastausta "kuullut" ja pyysin häntä puhumaan vähän kovemmin. Saan hieman kovemman uusintakysymyksen mihin vastaan "miksi?". Blondi jähmettyy pidemmäksi ajaksi eikä keksi muuta kuin että "se tuntuu vaan niin hyvältä.". 
- "oletkos ollut kilttinä?", jatkan.
- "ainahan minä"
- "Aina? Miten se yksi luvaton laukeeminen viime kerralla ja minun tunnuksilla kirjoittaminen baariin?
- "Mutta se oli vahinko... Jooh. No melkeen aina." 

Sidon blondin sängylle sopivaan asentoon. Käsken häntä kuuntelemaan tarkkaan, ja kerron että koska hänellä on tapana tiukoissa tilanteissa karata tai pyörähtää pois piiskan alta, niin tällä kertaa jokainen tuollainen tuo 10 kerran iskurangaistuksen bambulla. Blondi nyökyttelee ymmärtävänsä, johon vastaan tiukalla bambuiskulla ja kertaan mitä nyökyttelystä olemme sopineet.

Käytän isoa floggeria, jonka vaihdan välillä bambuun. Käyn läpi takapuolta, reisiä ja jalkapohjia. Vauhdin yltyessä blondi rimpuilee kaikin mahdollisin keinoin mm. kaartamalla selkänsä tai yrittäen kevyesti istua. Aikani jaksan katsella tätä, mutta sitten muutamaan kertaan joudun komentamaan hänet "painamaan rinnan sänkyyn". Pian tätäkään käskya ei noudata, ja painan blondin ylävartalon tiukasti sänkyyn samalla piiskaten. Blondi silminnähden nauttii eleestä, ja hänen vartalonliikkeet hidastuvat ja pian pysähtyvät ottamaan alistuneesti ja nautinnollisesti vastaan sen mitä on tarjolla. Viimeistelen työni 50 floggeriniskulla.

Blondi makaa paikoillaan takapuoli pystyssä hiljaa nautinnollisesti hengittäen. Tiedän, että hän nauttisi jäljistä ihollaan, mutta toisaalta hän inhoaan välinettä jolla ne saa aikaiseksi. Silittelen blondin takapuolta ja vedän sormella viivoja siihen. "Tähän tulisi kaunis viiva bastardolla...", kysyn retorisesti vetäen samalla viivaa sormellani. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuulen äänen "haluaisin". Haen bastardon ja lyön sillä muutaman äänekkään ja yllättävän iskun sängylle blondin viereen, mutta hän ei hievahdakkaan. Mallailen iskupaikkaa hetken, ja sitten anna mennä. Piiska osuu ihoon, mutta blondi ei liikahdakkaan. Pienen pienen hetken ehdin ihmetellä lyöneeni liian hiljaa, kunnes kuulen voihkaisun ja blondi vetää itsensä hitaasti kerälle.

Blondi: Jälkeisiä tiloja

Vappu on onnistuneesti takana päin. Elämäni ensimmäinen pervosellainen. Olo ei ole valvotun yön jälkeen kovinkaan kummoinen, mutta välillä valvominen kannattaa. Olin kutsunut luokseni Peikon kautta saamiani pervotuttuja, joista suurimman osan luokittelisin nykyään ystäviksi. Tuttuja alun perin pervokontekstin kautta, mutta pelkkä pervous ei riitä siihen, että ystävyys syntyisi. Joten ehkä he ovat ihan vaan pervoja ystäviä? Tai ystäviä, jotka jakavat kanssani samat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet?

Tetris ja Aino Kainen ovat lähiaikoina kirjoittaneet blogeissaan paljon kaapista ulos tulemisesta. Eilisessä seurassa ulostuloja ei tarvinnut tehdä, koska lähtöasetelma oli kaikille itsestään selvä. Tunne on vapauttava, vaikka en juuri käytäkään energiaa pervouteni salaamiseen. Mutta se, että voi puhua ihan mistä tahansa ilman, että täytyy sensuroida sitä tiettyä osaa pois. Sitä tärkeää ja olennaista, isoa osaa identiteetistä – ehkä jopa elämäntavasta.

En ole oikeastaan koskaan kutsunut isompaa joukkoa ihmisiä kotiini juhlimaan. Koti on minulle pyhä paikka, johon vain harvat pääsevät. Hermoilen ennen iltaa emännän roolista. Osaanko? Toimiiko kaikki? Onhan ruoka hyvää? Riittäähän se? Oliko nyt jotain allergioita? Viihtyvätköhän kaikki? Onko asuntoni riittävän sitä ja tätä? Olenhan minä riittävän sitä ja tätä? Peikko vakuuttelee ja rauhoittelee, että kaikki menee hyvin. Susta pidetään kyllä. Sulla on kaunis asunto. Sä olet hyvä ihmisten kanssa.

Kaikki sujuu hyvin, enkä saa mitään viime hetken paniikinomaista itkupotkuraivaria.  Toki vappuruokia ja -tarvikkeita ostaessani jumitan itselleni tyypilliseen tapaan kaupan hyllyjen välissä. Saan kaupassa kulutettua yli puolitoistatuntia, josta viimeiset puoli tuntia valitsen kertakäyttölautasia ja lautasliinoja. Niiden ulkonäöllä ei ole minulle väliä, mutta jään jumiin, enkä pysty päättämään. Lopulta kiskaisen hyllystä ostoskärryyn jotain – ne kalleimmat ja yksinkertaisimmat.

*****

Viimeiset vieraat poistuvat aamulla kello kuusi. Kuukahdan sänkyyn Peikon viereen ja nukahdan heti. Heräämme jossain kohtaa aamupäivää ja harrastamme hellää seksiä. En edes halua laueta, vaan nautin kun Peikko on sisälläni. Ehkä laukean kuitenkin? Peikon iho tuntuu taivaalliselta väsynyttä ja hieman kohmeloista ihoani varten. Ikkunaa tarkenee jo pitää auki, ja Peikon lisäksi raitis ilma tekee iholleni hyvää. Nukahdamme uudelleen? Jatkamme siitä, mihin jäimme. Makoilen Peikon päällä ja juttelemme siitä, että haluaisin oppia ottamaan Peikon käden kokonaan sisääni. Siitä, millaisia tuntemuksia se saa korvieni välissä aikaan.

Peikko kaivaa hyrrän. Jostain? Istun Peikon päällä hyrrä jalkojeni välissä ilman, että Peikko on sisälläni. Hieron itseäni hyrrää vasten. Peikko leikkii rinnoillani. Nipistelee nännejä lujaa. Ja yht´äkkiä tunnen, miten orgasmi lähtee tulemaan nilkoista asti. Ehdin hädin tuskin kysyä lupaa ennen kun laukean. Saan ensimmäistä kertaa koskaan orgasmin pelkän hyrrän ja rintojen stimulaation avulla. Ilman, että mitään on sisälläni. Peikko pitää minua tiukasti paikoillaan, enkä pääse hyrrän päältä mihinkään. Tärisen holtittomasti, ja hyrrän aiheuttama voimakas ärsyke on liikaa. En kuitenkaan pääse pois. Peikko läpsii minua lujaa kasvoihin ja rintoihin. Käyttää muutenkin kasvojani. 

Peikko kiepsauttaa minut selälleni, ja huokaisen helpotuksesta, kun hyrrä irtoaa iholtani. Peikko toteaa, että saattaisin olla riittävän rento käsiharjoituksia varten. Hän kaivaa liukuvoiteen laatikosta ja voitelee sillä kätensä. Olen muutenkin märkä vanhoista leikeistämme. Hengitän ja keskityn rentouttamaan lihaksiani. Käsi tuntuu valtavan suurelta. Testailemme erilaisia kulmia ja asentoja, ja kyselen välillä Peikolta, että miten päin hänen kätensä on ja kerron omista tuntemuksistani. Puuhailu on enemmän teknisluontoista harjoittelua kuin nautintoa. 

Jossain kohtaa Peikko päättää, että harjoitukset riittävät ja ottaa käden seuraksi hyrrän. Olen herkkänä ja herkillä ja iho tuntuu aralta ja väsyneeltä. Suloisenmakelta. Pakenen yhdistelmää turhaan. Lopulta selkäni on kiinni sängynpäädyssä, enkä pääse enää karkuun. En tiedä, miten monta kertaa Peikko saa minut laukeamaan. Muistan itse kaksi kertaa. Todennäköisesti kertoja on ainakin tuplasti tuo määrä. Nautinto menee jo yli, enkä tiedä mitä kaikkea tapahtuu. Peikko vetää jossain kohtaa kätensä pois, ja jään sängylle istumaan tiiviiksi paketiksi ja vedän jalat kiinni rintaani. En ole tässä maailmassa. Peikko vetää minut makaamaan lähelleen. Itku tulee väkisin. Kokemus oli niin intensiivinen ja liikaa, että en voi muuta kuin itkeä. Itken kuitenkin nautinnosta sekä tunnemyrskystä, eikä minulla ole mitään hätää. Haukon happea. Painan molemmat kädet voimakkaasti rinnalleni ja keskityn hengityksen tasaamiseen. Ulos. Sisään. Rauhallisesti. Hengityksen ääntä kuunnellen. Peikko silittelee minua rauhoittavasti.  Nukahdamme taas.

Heräämme kun Peikon jälkikasvu soittaa ja kertoo tulevansa syömään. Puolen tunnin päästä vappujuhlan jäljet on siivottu ja pöytä katettu nuorisoa varten. Kaikin puolin täydellinen vappu siis!

PS. Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille, jotka olette käyneet lukemassa blogiamme yli 30 000 kertaa. Jatkossa lukemista on halukkaille enemmänkin - sivun oikeasta yläkulmasta löydät linkin uuteen, ei-pervoaiheiseen hajatelmablogiini.  

Blondi: Seksisunnuntai - pohdintaa seksileluista

Vietän tapani mukaan seksisunnuntaita. Kotiuduin juuri Peikolta, ja jostain syystä ajatukseni kiertävät seksin ympärillä. Huomaan ilokseni, että kuukauden kestänyt flunssa on väistymässä, koska ajatukset harhailevat seksin parissa. Minulle sunnuntait ovat usein melko seksipitoisia. Ei velvollisuuksia, pelkästään vapaata. Aikaa lillua, olla ja laiskotella. Juon paljon kahvia, selailen ja luen blogeja, katselen kuvia, kirjoitan blogitekstejä, leikin, nukun päiväunia, leikin uudelleen…

Keskustelimme tänään Peikon kanssa seksileluista ja niiden funktiosta. Vaniljaseksissä seksilelut mielletään usein erilaisiksi sauvoiksi ja dildoiksi, pervoseksissä ne voivat olla mitä tahansa. Vaniljaseksissä seksilelujen ainoa (?) funktio on tuottaa nautintoa joko naiselle, miehelle tai molemmille. Pervoilussa lelujen funktio taas vaihtelee. Niillä voidaan toki tuottaa usein myös nautintoa, mutta paljon muutakin. Kipua ja  siihen vivahtavia fyysisiä tuntemuksia. Psyykkisiä tuntemuksia. Häpeää, nöyryytystä, odottamista, levollisuutta, epätoivoa, käytetyksi tulemisen kokemusta…

Kun harrastin vielä yksinomaan vaniljaseksiä, minulla oli tasan yksi seksilelu. Söpö pinkki keskikokoinen dildo, jonka tuolloinen pitkäaikainen kumppanini oli minulle joskus joululahjaksi ostanut. Tarkkaan valittu siten, että dildo ei ollut suurempi kuin hänen kalunsa. Koska tavallisessa yhdyntäkeskeisessä heteroseksissä mikään ei ole niin pyhää kuin miehen kalu! Kaikki keskittyy sen ympärille. En ole koskaan ymmärtänyt, miten se sisään-ulos-liike tekisi naisen autuaaksi ja tyytyväiseksi. En tunne naisia, jotka saisivat nautintonsa puhtaasti yhdynnästä enkä kuulu itsekään niihin.

Ilmeisesti suurelle osalle ei-pervomiehiä seksilelut edustavat jonkinmoista uhkaa heidän miehuudelleen. Ehkä he ajattelevat, että seksilelujen käyttö on jotenkin heiltä pois? Itse näen asian päinvastoin, ja koen niiden tuovan ehdottomasti paljon lisää. Kummallekin osapuolelle. Vuoden pervoilun jälkeen ajatus siitä, että seksi olisi vain yhdyntää ja yhdyntä seksi mitta, ahdistaa ja tuntuu oikeasti kummalliselle. Että seksi olisi sidottu jollain tavalla miehen laukeamiseen? Outoa.

Palatakseni vielä tuohon yhteen seksileluun. Olen varhaisteini-iästä asti ollut utelias tunkemaan sisälleni kaikkia mahdollista, ja olen sitä yhä edelleen. Vanhassa elämässäni lelujen virkaa saivat tehdä erilaiset kasvi- ja hedelmäkunnan tuotteet sekä erilaiset kaapista löytyvät keittiö- ja muut sopivat välineet. Eli se yksi lelu ei ollut riittävä. Saan ennen kaikkea psyykkisen tyydytyksen siitä, kun tunnen olevani täynnä ja venytetty. Fetissi tai fiksaatio, mene ja tiedä. Kun erosin entisestä kumppanistani, tilasin oitis itselleni Kaalimato.comista ison säkin erilaisia dildoja. Ei mitään moottorisoituja, vaan erimallisia ja erikokoisia sauvoja. Emättimeen, peppuun. Huomasin kuitenkin pian, että näistä vain muutamasta tuli suosikkini, suurin osa lojuu edelleenkin kaapin pohjalla lähes käyttämättömänä.

Nyt joku yhdyntäkeskeinen ihminen saattaakin kysyä minulta, että no, eikö se kalu sitten riitä? Ei. Minulle se ei riitä eikä ole koskaan riittänyt riippumatta kalun koosta tai käyttäjästä. Vaadin kohtuullisen voimakasta ja monipuolista fyysistä stimulaatiota lauetakseni. Kalun merkitys seksissä on minulle aivan toinen kuin seksilelujen. Nautin Peikon kalusta sisälläni. Liitän sen kuitenkin usein hellempään fiilistelyseksiin. Tai sitten sellaiseen seksiin, jossa Peikko ottaa puhtaasti haluamansa.

En ole koskaan saanut pelkästään kalusta sisälläni sellaista tunnetta, että minua käytetään. Kun kaluun yhdistetään esim. erilainen käskeminen, tappi ja hyrrä tai puhutaan peppuseksistä, niin päästäänkin jo aivan eri asteikolle. Miksi siis en hyödyntäisi seksileluja lisäämään nautintoani seksissä? Toki Peikon kanssa seksiä harrastaessa määrää hän sen, mitä leluja milloinkin käytämme. Vaniljaisemmassa seksissä Peikon kanssa voin kyllä esittää toivomuksia itsekin, mutta huomaan, että olen hieman hämilläni tehdessäni sitä. Koska en ole tottunut siihen, että voisin itse esittää toivomuksia. Kun minua taas heitellään seinille, ei minulla ole mitään sanomista siihen, mitä Peikko lelulaatikosta milloinkin esille kaivaa. Mitä hän minuun ripustaa tai tunkee, on ripustamatta tai tunkematta, on täysin hänen vallassaan.

Jos minun pitäisi valita vain yksi seksilelu ja luopua kaikista muista, valitsisin ilman muuta hyrrän. Hyrrä ja Peikon kädet tyydyttävät mainiosti sekä fyysiset tarpeeni että kokemukseni siitä, että haluan olla täynnä ja käytetty.  Mikään sauva ei korvaa sitä tunnetta, kun saan Peikon käden sisääni. Harjoittelun tuloksena käsi menee sisälleni jo lähes kokonaan. Se tunne, kun keskityn hengittämään ja rentouttamaan lihaksiani ja sisääni työnnetään pikkuhiljaa liukuvoiteella läpeensä liukastettu käsi. Hengitän, rentoudun ja tunnustelen kun minut täytetään. Tunne on psyykkisesti huikea.

Pervoilussa seksileluja on toki paljon muitakin kuin vain hyrrä ja ne sisälle tungettavat. Lasken itse myös piiskat, köydet, suukapulat, kahleet ja erilaiset klipsit ja nipistimet seksileluiksi, koska meillä ainakin toistaiseksi pervoiluun kuuluu aina myös seksi jossain muodossa. Monelle kategoria on varmasti myös paljon laajempi sisältäen esim. erilaisia asusteita ja välineitä, joiden olemassaolosta minulla ei ole aavistustakaan.

Mistä seksilelusta Sinä et suostuisi luopumaan?

PS. Tämän blogitekstin synnyttämiseksi vaadittiin kaksi orgasmia ja iso kasa erilaisia seksileluja. Ja totta kai Peikolta lupa leikkiä ja laueta. 

Kun blondi valuu molemmista päistä

Aino Kainen esitti jokin aikaa sitten kysymyksen kommetissaan: Mitä alistava kokee alistetun ollessa noin reunalla, itkiessä? Aihe on ollut mielessäni aikaisemminkin mutta en ole siihen tarttunut. Nyt tartun aiheeseen, mutta palaan hetkeksi oman dominointini alkuvaiheisiin.

Olin sessioinut subini kanssa erittäin onnistuneesti. Hän oli lähtenyt jo kotiinsa, ja minä fiilistelin tapahtunutta makoillen alasti viileällä lattialla, sillä takana oli äärettömän kuuma kesäpäivä. Mielialani meni positiivisilla aalloilla ylös ja alas, ja lopulta itkin. En ole varma miksi, mutta sekä itkiessä että sen jälkeen minulla oli hyvä mieli.

Blondi on itkenyt suhteemme aikana paljon. Leikkisästi sanon hänelle, että yleensä hän valuu ainakin toisesta päästä. Pidän siitä että aidot tunteet näytetään kun niitä on. Itsekin pyrin siihen. Leikkiessämme hän on itkenyt muutaman kerran ja leikin jälkeen useammin. Näillä tapauksilla on mielestäni selvä ero, joten nyt kirjoitan noista ensimmäisestä.

En muista aivan tarkalleen mitä tein, kun tämä tapahtui blondin kanssa ensimmäisen kerran. Varmastikin lopetin sen, mitä olin tekemässä. Siirryin hänen kasvojensa eteen ja pyyhin kyyneleitä blondin poskilta. Nostin kädellä hänen rintaan painunutta leukaansa ylöspäin ja kysyin kysymyksen jonka välillä leikkiessämme kysyn. "Kaikki ok?"

Turvasana tuntuu olevan yleensäkin vaikea blondin sanoa, vaikka otettaisiin pidempiäkin askelia rajan ylitse. Itse kyllä pidän ajatuksesta, että suuresta luottamuksesta huolimatta blondilla on aina vaihtoehto lopettaa leikki sanomalla turvasana. Sitä taas en tiedä, onko turvasanan sanominen helpompaa kuin taisteleminen kovan pään kanssa. Tässä hiljan olin sitonut blondin kädet kohti kattoa. Hänellä oli pallo suussa, ja kädessään hän puristi avainnippuani joka toimi turvasanana. Avainten kolahtaessa maahan leikki loppuisi.

Käytin floggeria ja kämmentä takamuksen ja jalkojen lämmittelyyn. Myöhemmin vaihdoin päällystettyyn bambuun. Aluksi naputtelin tällä kevyemmin takamusta ja jalkoja läpi välillä iskien lujempaa ja välillä taas naputellen. Aina sillon tällöin pidin pienen hengähdystauon ja jatkoin samalla kaavalla.

Blondin ääntelystä ja vartalonkielestä saattoi lukea, että menimme hyvin rajoilla, mutta silti rystyset valkoisena hän pusersi avainippua. Jatkoin vielä tovin ja huomasin että nyt askel oli otettu. Olimme jossain, missä emme olleet aikaisemmin käyneet, eikä aikaakaan kun blondi antoi periksi. Hän pudotti painoaan käsien varaansa ja alkoi lohduttomasti itkeä avaimet nyrkissään. Olimme käyneet tämän läpi aikaisemmin, joten en antanut sen vaikuttaa toimintaani. Jatkoin piiskaamista edellisen kaavan mukaan, mutta nyt blondi ei enää siihen reagoinut. Hän oli päästänyt irti jostain muusta kuin avaimista.

Tilanne on minun silmissäni äärettömän kaunis. Naiseni, edessäni, antaa minulle jotain suurta, ja minä käytän tätä hyväkseni ottaen itselleni jotain yhtä suurta (power exchange). Lopulta hän lopettaa taistelun oman päänsä sisällä ja päästä kaiken tauhkan ulos, jonka mukana ymmärtääkseni ja toivoakseni tulee ulos muutakin kuin sen hetki ja kipu. Tunnen ylpeyttä ja olevani etuoikeutettu siitä, että voin tuottaa ja kokea jotain tuollaista.

Aino Kainen oliko tämä sopiva vastaus?

Ps. Otamme mielellämme vastaan kirjoitusaiheita lukijoitamme kiinnostavista aiheista.

*****

Blondi: Pääsiäistarinan loppu

Peikko vapauttaa jalkani ja käteni ja ottaa pallon pois suustani. Käteni putoava voimattomina alas ja hieron niitä. Niistän räkää.

Minut ohjastetaan makaamaan antiikkisen lelulaatikkomme päälle. Arkku on juuri sopivan kokoinen. Pääni mahtuu lepäämään sen päällä eikä roiku alaspäin. Käteni vedetään taas pään yli ja kytketään arkun päässä olevaan kantokahvaan. Olen itkun jäljiltä uupunut ja haen turvaa Peikon käsistä samalla kun hän sitoo minua. Silittelen hänen käsiään, ja se tuntuu hyvälle. Seuraavaksi jalkani sidotaan paikoilleen. Makaan arkun päällä auki. Suojattomana. Tiedän, että jos kipu jatkuu vielä, niin minun täytyy kakistaa keltainen kurkustani, koska en enää pysty ottamaan kipua vastaan.

Saankin sisälleni Peikon sormet. Vuorotellen sormia, lempileluani ja hyrrää. Ehkä myös kaikkia samanaikaisesti. En tiedä. En muista. En hahmota. Mutta ei lupaa laueta. Roikun orgasmin partaalla ikuisuudelta tuntuvan ajan. Peikko puhuttelee minua, koska olen lauennut kaksi kertaa ilman lupaa. Ja aina kun alan anella lupaa laueta, niin pitää taukoa. Koska tietää, että vaikka hän miten kieltäisi minua tulemasta, niin olen niin herkillä, että laukean hetkenä minä hyvänsä, jos hän jatkaisi vähänkin pidempään. Hän kysyy jotain. Minä vastaan. Jotain. Että lupaan yrittää paremmin. Olla kiltimpi. Tottelevaisempi. Tai sitten ihan jotain muuta. En tiedä. Muistan vain aneluni ja pyyntöni. 

Ja vihdoin saan tulla. Laukean holtittomasti selkä kaarella ääneen huutaen. Orgasmi jatkuu ja jatkuu, ja huomaan taas itkeväni. Jossain vaiheessa olen niin poikki,  että pyydän Peikko lopettamaan. Kiltti en jaksa enää. Kiltti en pysty enää laukeamaan. Voi voi. Kun mua ei yhtään kiinnosta. Peikko hieroo g-pistettäni lujasti sormillaan. Tunnen järkyttävää mielihyvää ja jotain kuumaa jalkojeni välissä. Tiedän ejakuloivani. Teen sitä nykyään melko usein. Nostan pääni ja katselen Peikon kättä sisälläni. Sähän kastelet meidän arkunkin. Voi sua. Peikko ottaa märän kätensä pois sisältäni ja ravistaa omat nesteeni siitä päälleni. Ele on käsittämättömän kiihottava.

Minut irrotetaan arkun päältä. Saat mennä sängylle. En pääse arkun päältä omin voimin mihinkään. Peikko auttaa minut sängylle, kietoo minut peiton sisälle lämpimään koteloon ja tulee viereeni. Leijailen jossain kaukana. Laskeudun tälle planeetalle pikkuhiljaa ja turvallisesti. Hengitykseni tasoittuu. Peikko pitää minusta kiinni ja silittelee minua hellästi. Avaan silmäni. Matka on tällä kertaa ohi.