Blondi: Leikitä, leikitä...

Oloni alkaa vähitellen normalisoitua. Lääkkeet tehoavat, ja kivut ovat olleet poissa jo reilun viikon. Mieli on korkealla ja jaksaminen plussan puolella ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Olen nauttinut arjesta ja kivuttomuudesta sekä virkeydestä. Jaksanut valvoa yli kymmeneen. Keskittyä olemiseen ja elämiseen. Tehdä jotain muuta kuin itkeä. Ehkä ymmärrän ensi vuonna aloittaa lääkkeet ennen kuin kaamosmasennus iskee täysillä päälle. Mietin, että kumpi oli muna ja kumpi kana. Tuliko ensin paha migreeniputki, joka laski mielialan alle kriittisen pisteen? Vai oliko mieliala valmiiksi jo niin alhaalla, että migreeni ja somaattiset kivut tulivat siksi? Asiaan en tietenkään tule koskaan selvyyttä. Samanlaisia vyyhtejä on elämässäni takana jo sen verran monta, että onneksi jossain kohtaa aina ymmärrän, että mistä oikeasti on kyse. Popsin pillereitä vielä viikon tai kaksi, ja sitten kun päivä alkaa pidetä – ja siihen ei muuten ole enää paljon aikaa, ajan kuurin alas.

Kaamosmasennusoireilun jäljiltä fyysinen vastustuskykyni on terveistä elämäntavoista ja noin kymmenestä päivittäisestä vitamiinipilleristä huolimatta alhaalla. Poden sitkeää flunssaa, ja eilen sain vielä kurkunpääntulehduksen riesakseni. Ensimmäinen kerta koskaan. Tauti on siitä jännä, että kurkku ei satu lainkaan, mutta sieltä ei yksinkertaisesti tule ääntä. Pystyn kuiskaamaan vähän, mutta kuiskaaminen on täysin kiellettyä, koska se voi vahingoittaa tulehtunutta kurkunpäätä pysyvästi. Niinpä olen tällä hetkellä hiljaa. Kirjaimellisesti. Vaivat ovat kuitenkin kipujen jälkeen pientä, ja olen erinomaisella tuulella sairaslomasta huolimatta. Apteekkireissulla shoppailin itselleni törkeän kalliin vaatekappaleen (ah, Noolan), jonka olin suunnitellut ostavani vasta veronpalautusrahoista. Noh, pari päivää sinne tänne.

*****

Jaksoin tänään ehdottaa Peikolle seksiä töiden jälkeen lapsen ollessa harrastuksissa. Käydessäni vessassa kuulin Peikon availevan leluarkkua, ja pohdin, että mitähän on tulossa. Tiesin, että ei rajua eikä kovakouraista minun ollessani puolikuntoinen, mutta epäilemättä jotain. 

Kömmin sänkyyn peiton alle Peikon seuraksi, näen tyynyn vieressä hyrrän. Lämmittelen Peikkoa suullani, ja viime aikojen vähäisestä seksimäärästä johtuen Peikko huokaisee ja sanoo olevansa niin herkillä, että laukeaa pian. Jos kykenisin puhumaan, niin naurahtaisin ja sanoisin, että koska meidän seksi on ollut sun laukeamisesta kiinni. Pienen alkulämmittelyn jälkeen asettaudun mukavasti Peikon päälle istumaan. Liikumme rauhallisesti toinen toistamme tiiviisti silmiin katsoen, minä myös hymyillen ja hiljaa hyristen.

Peikko laittaa hyrrän klitorikselleni, ja ottaa nänneistäni lujaa kiinni. Puristaa ja vääntää samaan aikaan. Haukon henkeä kivusta ja intensiivisestä nautinnosta. Jollain tavalla pakotettu äänettömyyteni tekee tunnelmasta tavallistakin jännittyneemmän – toki myös pitkä leikkitauko. Peikko tarkkailee reaktioitani, ja katsoo, mitä pystyn ottamaan vastaan. Yritän vetää Peikon kättä kasvoilleni ja toivon, että hän läpsisi kasvojani lujaa. Olen kaivannut sitä. Vastaukseksi eleeseeni saan huvittuneen hymähdyksen ja isällisen taputuksen poskelle.

Kun Peikko huomaa, että selviän ja nautin, kaivaa hän yöpöydältään klipsut ketjuineen. Tunnelma on kaunis ja rauhallinen, kun hän sovittelee klipsut nänneihini. Antaa minun tottua rauhassa painon ja puristuksen tunteeseen. Ja alkaa sitten leikkiä ketjulla. Joka kerta kun hän vetää ketjusta, kiristyivät klipsut tiukemmin nännien ympärille. Nautin, ja huomaan nojaavani hieman taaksepäin ja hakevani lisää puristusta nänneihin. Peikko ottaa ketjun hampaidensa väliin, nykäisee minut eteenpäin. Äännähdän kivusta, mutta hengittelen rauhassa.

Jossain kohtaa Peikon kädet siirtyvät kasvoihini. Hän kysyy, onko pääni jo täysin kivuton. Nyökkään. Saan Peikon sormet suuhuni. Hän pakottaa suuni auki. Peikon sormet suussani kuolaan hänen päällensä. Tunne on kiihottava. Peikko siirtää kädet suuni päälle. Ynisen hiljaa mielihyvästä. Kädet siirtyvät kaulalleni. Hellästi. Tunnen miellyttävän paineen, happi kulkee koko ajan vapaasti. Vajoan syvällä omaan tilaani. On vain tämä hetki. Kunnes tunnen terävän sivalluksen poskellani. Tätä olen odottanut lähes kuukauden. Peikon käsi sivaltaa poskiani. Kerta toisensa jälkeen.

Peikko viskaa minut sängylle selälleni. Työntää sormensa suuhuni kastellakseen ne. Ja sitten sisääni. Saan hyrrän klitorikselleni enkä kestä kauan. Istun puoli-istuvassa asennossa ja saan juuri ja juuri kuiskaamalla kysyttyä, että saisinko kiltti laueta. Laukean lähes äänettä, koska kurkustani ei tule muuta kuin voimakasta sisään- ja uloshengitysääntä. 

Peikko komentaa minut makaamaan selälleni ja työntyy sisälleni. Vetäytyy kuitenkin pian pois. Hän kaivaa jotain leluarkusta. Kuulen liukkaripullon napsahtavan auki. Peikko voitelee kätensä ja työstää sillä minua avonaisemmaksi. Seuraavaksi saan sisääni ison mustan dildon. Sillä naidaan minua rajusti, ja tunnen orgasmin lähestyvän. Peikko lopettaa. Ottaa dildon pois, heittää sen vatsalleni ja työntyy taas sisääni. Lopettaa. Työntää dildon sisälleni ja antaa minulle hyrrän käteen. Leikipä nyt, niin mä katselen. Peikko siirtyy polvilleen rintakehäni ja kaulani viereen ja alkaa runkata. Katson häntä hypnotisoituneena. Saan heti toruja. Sä leikit nyt, etkä yhtään kurki sieltä. En voi silti olla katsomatta, ja saan kovan läpsäisyn poskelleni. Nyt sä keskityt siihen leikkimiseen. Suljen silmät ja keskityn. Orgasmi tekee tuloaan. Kysyn lupaa. Sä saat tulla, mutta mun jälkeen. Peikko runkkaa itselleen orgasmin ja laukeaa kaulalleni. Tunnen kuumia pisaroita myös leuallani. Nyt sä saat tulla.

Tulen taas äänettä, jalat yhteen puristuen. Sähän olet ihan sotkussa, kulta. Peikko levittää spermaa kasvoilleni, kaulalleni, rinnoilleni. Sotkuinen tyttö. Toivoisin tilanteen jatkuvan ikuisesti. Pyydän Peikolta äänettä viiruja takapuoleeni. Hän kertoo, että olen vielä niin puolikuntoinen, että ne jäävät tällä kertaa väliin. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä, koska tunnen jo itkun tulevan. Itken ilosta, helpotuksesta, vähän kaikesta. Peikko vetää minut syliini ja kysyy, että onko kaikki hyvin. Nyökkään ja itken lisää. Hän hellittelee minua ja toruu leikkisästi juuri vaihdettujen petivaatteiden sotkemisesta.

Jään makoilemaan. Peikko käy syömässä pikaisesti ja palaa takaisin sänkyyn. Vetää käteni jalkoväliinsä. Mä haluan, että sä teet mut kovaksi. Voit käyttää joko käsiä tai suuta. Valitsen suun. Peikko kovettuu hetkessä ja tulee sisälleni. Nai itselleen orgasmin nopeasti ja rajusti. Kierähtää pois päältäni, tulee viereeni ja ottaa minut kainaloon. Huokaisee. Toi tuli niin tarpeeseen. Nyt mulla on tyydytetty olo. 

Peikkotohtorin vastaanotolla

Jokunen viikko sitten saimme upean fanipostin. Hieman punastellen luin viestin läpi, sillä en ole tottunut kehuihin ja tuskin koskaan totunkaan. Kirje oli myös paljon muuta, iso pala avoimuutta, rohkeutta kertoa vuosikymmenien takaisesta dominoivasta ex-kumppanistaan. Koskettavaa tarinaa siitä, miten halut laitettiin kaappiin (Olen vain elänyt kuten minun oletetaan elävän), turhautumisesta ja heräämisestä (kuvitellen, että se on nyt ohi...kunnes...). Kunnes tapahtui jotain niin klassista (Ostin kohutun kirjasarjan triologian itselleni ja 1. kirja avasi kaikki vanhat tunteet pintaan).

Viestissä oli paljon muutakin koskettavaa, mutta tässä yhteydessä keskityn siihen, että viestin kirjoittaja (jatkossa Aava) kertoi, että he haluaisivat miehensä (jatkossa Ilkka) kanssa jotain muutosta heidän dynamiikkaansa. Toki Aavan haaveissa oli ihan aito D/s suhde. Mutta ilmassa oli paljon isoja muttia. Miten kääntää kurssi pitkän avioliiiton jälkeen? Haluavatko molemmat samaa asiaa? Riittääkö kärsivällisyys, kun yksi askel eteen tuottaa 30 taakse? Lisäksi noin miljoona muuta avointa kysymystä.

Vastaamme aina viesteihin, joissa on mukana sähköpostiosoite. Tähän viestiin vastasimme pidemmän kaavan kautta. Kirjoitin itse pitkän kannustavan viestin, ja blondi lupasi tehdä omansa. Saimme pian vastauksen viestiimme ja ei aikaakaan, kun kävimme tiivistä kirjeenvaihtoa. Koetin auttaa parhaani mukaan. Coachata. Neuvoa pienissä asioissa. Kehotin kärsivällisyyteen. Annoin pieniä käytännön vinkkejä. Puhuimme elämästä, avoimuudesta, ystävyydestä ja vähän kaikesta. Pian vaihdoimme Skype- osoitteita, ja kävi ilmi, että asumme naapurikaupungeissa. Kirjoittelimme chatissa eri kokoonpanoin, ja pian huomasimme istuvamme lonkerolla nenät vastakkain. 

Mutta kärsivällisyyttä ei tuntunut riittävän. Aava halusi "hetimullekaikkitänne" (alistuvien ammattitauti), ja Ilkka taas sovitteli noin 10 numeroa liian isoja Masterin nahkasaappaita, jotka tuntuivat hänestä ihan sopivilta. Jokainen askel tuntui kuitenkin vievän vähintään 10 taaksepäin, ja suurilta turhautumisilta ei voitu välttyä. Ilkka oli neuvoton työsarkansa alla, ja Aava etsiskeli vanhan komeronsa ovea. Onnistuimme onneksi nollaamaan tilanteen (toivottavasti), ja huomasimme, että yhteinen päämäärä ja yhteisten askelten koko on heillä vielä hukassa. Niinpä suosittelin heitä keskittymään pieniin osa-alueisiin eikä yrittää ottaa koko palettia haltuun kerralla. Peukut ylös rakkaat lukijat, tämä pistetään vielä toimimaan.

Miten sitten koulia Ilkasta Masteri? Halu ja tahtotila pitää löytyä. Välillä olin tämän suhteen hieman skeptinen, mutta nyt uskoisin, että se ei nouse ongelmaksi. En todellakaan väitä tietäväni absoluuttisia oikeita keinoja, mutta voin kertoa, mitä itse tunnen tärkeäksi ja jopa näyttää esimerkein jotain. Olemme keskustelleet säännöistä, otteista, asenteista yms. vähän samaan tapaan kuin kirjoitin päivityksessäni.

Hiukan palloteltuamme ajatuksia, esille nousi idea, että Ilkalle voisi olla hyödyllistä nähdä sessiointia learning by doing seeing -periaatteella. Halusin napata ideasta kiinni, mutta jättää blondin sen ulkopuolelle, koska meidän kahden parin väliin on nousemassa myös aitoa ystävyyttä, enkä haluaisi sekoittaa sitä tällä. Mietin, miten tästä voisi tehdä usealle ihmiselle win-win -tilanteen, ja niinpä suunilleen seuraavaa tapahtui eilen.

Olimme tilaisuudessa, jossa paikalla olivat myös Tetris ja hänen Herransa Herra-Huu. Tiesin, että Tetrikselle edelle mainittu tilanne olla leikitettävänä opetusmielessä saattaisi olla kovinkin kiihottava tilanne. Olla esineenä tuntemattoman katseille, ja päästä samalla Peikon käsittelyyn. Niinpä kysyin Herra-Huulta, tulisiko hän kanssani juttelemaan ja ottaisi Tetriksen mukaan. Istuimme vastatusten pöytä välillämme, ja Tetris komennettiin väliimme lattialle. Kerroin edellä kertomani tarinan kiteytettynä ja rauhallisesti Huulle Tetriksen kuunnellessa posket punoittaen lattialla. Kerroin, että kyseessä olisi kertaluontoinen leikki, jota Ilkka olisi katsomassa mahdollisesti jopa niin, ettei Tetris edes näkisi koko miestä. Minä pitäisin housut jalassa koko leikin ajan (hyvin ehdoton sääntö minulle), Herra-Huu saisi tietenkin olla mukana ja osallistuakin leikkiin (ajatus Tetriksestä ajelemassa yksin kotiin leikin jälkeen ei ole kaunis). Herra-Huu pohdiskeli ajatusta ja nyökyttelikin ja sanoi lopulta, että kuulostaa varsin sopivalta. Lattialtakin kuului pieni ääni että "kyllä se sopii". Pyysin kuitenkin heitä keskustelemaan keskenään ja kertomaan kun päätös on selvä. Palaan asiaan jos tämä etenee...

Blondi: Matalalentoa

Aika on kulunut hurjan nopeasti, ja kohta on jo joulukuu.  Syksy on mennyt enemmän tai vähemmän uusperhekuvioon ja yhdessä asumiseen sopeutumisessa. Vaikka muutos on ollut positiivinen ja elämä Peikon ja hänen tyttärensä kanssa on antoisaa, vie muutos aina myös voimia. Varmasti meiltä kaikilta. Tuntuu, että pervoilulle ei ole ollut aikaa, energiaa eikä myöskään kiinnostusta. Uusi elämänvaihe on vienyt mukanaan, ja pervoilu on jäänyt taka-alalle. Olen käyttänyt paljon energiaa tutustuakseni Peikon lapseen kunnolla. Olemme tehneet yhdessä paljon asioita, enimmäkseen ihan arkisia. Opetelleet yhteisiä toimintatapoja.

Voimia on vienyt myös kaamos ja siitä aiheutuva mielialan lasku. Pimeä syksy on minulle vuosi vuodelta hankalampi kestää. Apuna kaamosmasennusta vastaan taistelussa ovat mm. kirkasvalolamppu kotona ja työpaikalla sekä iso kasa vitamiineja. Niistä huolimatta en tahdo jaksaa. Niinpä olenkin laskenut oman vaatimustasoni lähelle nollaa. Yritän hyväksyä sen, että tällä hetkellä en jaksa mitään ylimääräistä. Sen, että en pysy hereillä edes iltakymmeneen asti. Sen, että päivät tuntuvat väkinäiseltä puurtamiselta ja rämpimiseltä.

Kun mielialani laskee riittävästi, tulevat kivut. Ensin pitkä migreeniputki. Joka laskee mielialaa ja kehon vastustuskykyä entisestään. Seuraavaksi alkavat psykosomaattiset kivut. Hermosärky niskassa ja kädessä. Kipu väsyttää ja tekee entistäkin huonovointisemmaksi ja mieliala laskee lisää. Kuten monta kertaa aiemminkin haen ja saan ratkaisun pilleripurkista. Nostan serotoniini- ja noradrenaliinitasoja kemiallisesti. Kun ei muukaan auta.

Kivuista ja mielialastakin johtuen pervoilu on ollut vähäistä. En ole pystynyt vastaanottamaan mitään muuta kuin hellyyttä ja läheisyyttä. Olen itkenyt Peikolle katkerasti huonommuuden tunnettani. Kun mä olen tällainen vajaa. Ja ihan epäkelpo. Miksen mä voi olla vaan ihan normaali ja jaksaa asioita? Peikko vakuuttaa, että riitän hänelle juuri tällaisena kuin olen. Saan vielä flunssan muun kurjan olotilan lisäksi, enkä jaksa senkään vertaa.

Ensimmäistä kertaa koko suhteemme aikana en ajattele seksiä. Se tuntuu hämmentävältä, mutta ei pelottavalta. Harrastamme kuitenkin hellää ja pehmeää vaniljaseksiä. Sellaista, että saa olla toisen lähellä ja iholla. Ottaa vastaan ja nauttia. Suhteeseemme tulee koko ajan lisää sävyjä, kun opimme tuntemaan toisemme paremmin. Ihmisinä. Tiiminä. Perheenä.

Peikko häärii kadehdittavan virkeänä pervokuvioiden kimpussa. Minunkin edestäni. Luennoi. Pitää yhteyttä ihmisiin – uusiin ja vanhoihin tuttuihin.  Jaksaa kiinnostua ihmisten asioista.  Opastaa, neuvoa, keskustella.

*****

Kohtuullisen synkän ja hankalan marraskuun katkaisivat onneksi eilen paikallisen pervoyhdistyksen pikkujoulut. Mietin koko päivän, että jaksanko lähteä vai en, mutta päätin kuitenkin jaksaa. Sillä ajatuksella, että lähden kotiin, jos en oikeasti jaksa. Ennen pikkujouluja leikimme Peikon kanssa pitkästä aikaa. Maltillisesti, ilman kipua. Pääsin irti arjesta hetkeksi, kun sain leijua omassa tilassani Peikon silmien ja katseen kannatellessa minua.

Olen iloinen, että osallistuin pikkujouluihin. Juhlat olivat vain jäsenille, joten paikalla oli enimmäkseen tuttuja. Tunnelma juhlissa oli iloinen ja vapautunut. Minun Peikolle pakkaama lelukassi tuli käyttöön piiskoineen, hyrrineen ja erilaisine nipistimineen. Muutama juoma, hyviä ystäviä, kevyttä leikkiä runsaalla huumorilla ja ilolla höystettynä. Niistä koostui minun pikkujouluni. 

Luennoimassa

Alkusyksystä Åbo Akademin psykologian laitokselta lähestyttiin Turun Balettia suunnilleen seuraavalla viestillä:

Hei Turun Baletti!
 Järjestän seksologia-kurssin Åbo Akademin psykologian laitoksella. Kurssin tarkoitus on että opiskelijat saisivat monipuolista tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaalisuuden ilmaisusta. Meillä on yleensä erilaisia vierasluennoitsijoita, ja haluaisin nyt kysyä jos joku Turun Baletista olisi kiinnostunut tulla luennoimaan. Luento olisi 1,5h pitkä, ja kurssilla on yleensä 20-35 opiskelijaa. Sisältö olisi aika vapaa. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa jos luennoitsija kertoisi Turun Baletin toiminnasta, mutta olen avoin ehdotuksille. Luento pitäisi valitettavasti olla ruotsiksi tai englanniksi, koska meillä on yleensä opiskelijat myös ruotsista. 

Innostuimme Mrs Whiteropen (myöhemmin WR) kanssa asiasta kovin ja olimme valmiit ottamaan haasteen vastaan, mutta koimme, että puhuminen muulla kuin omalla äidinkielellämme hukkaisi liikaa niitä sävyjä ja ajatuksia, joista haluaisimme kertoa. Toisaalta taas emme halunneet kääntää valmista tekstiämme englanniksi, ja lukea paperista, koska se vasta olisi ollut tylsää. Niinpä kävimme keskustelua järjestäjien kanssa, ja edellä mainituin argumentein yritimme saada erikoislupaa pitää luento suomeksi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä osa opiskelijoista on Ruotsista eivätkä ymmärrä sanaakaan suomea. Päätimme hylätä luennon kielimuurimme vuoksi. Onneksi WR kuitenkin varsin pian kysyi, että voimmeko oikeasti jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä. Päätimme siis kuitenkin ottaa askeleen oman mukavuusalueemme ulkopuolelle ja pitää esityksen englanniksi. Meni syteen tai saveen.

Aloitimme luomalla pari dokumenttia, joita voisimme erikseen päivittää, Google Driveen. Ideoimme luennon sisältöä, miten jakaisimme sen, ja kumpi kertoisi mitä ja milloin. Olimme onneksi saaneet varsin vapaat kädet, joten ideointimmekin oli sitä. Jatkoimme molemmat oman osiomme täydentämistä, ja lopulta pari päivää ennen luentoa istuimme yhdessä alas ja purimme tuotoksemme luennoksi. Lopulta menimme luennoimmaan yhden post-it lapun (luentorunko), yhden PowerPointin (16 sivua yhteistä ja minun osiota) sekä vihon kanssa, jonne WR oli raapustanut omia muistiinpanojaan.

Tapasimme luennon järjestäjän etukäteen ja menimme hänen kanssaa luentosaliin. Paikalle tuli noin 20 opiskelijaa, jotka tuntuivat olevan kautta linjan fiksuja noin 18-25 vuotiaita. Järjestäjä esitteli meidät etunimillämme (hän kysyi ensin onko tämä ok), ja sen jälkeen aloitimme. Kerroimme aluksi keitä ja mitä olemme, hieman samaan tapaan kuin Fetlife:ssäkin

Omalla kohdallani se näytti tältä:

Karwanaama 42M Dom

Western Finland, Finland 

relationship status: in a relationship with pikku-koo 

D/s relationship status: Master and Owner of pikku-koomentoring pikkusisko 

Play partners with various 

Orientation: Straight 

Active: I live the lifestyle when I can 

Is looking for: A play partner, Friendship

Kävimme yhdessä läpi, mitä kukin rivi tarkoitti keskittyen omasta mielestämme tärkeisiin asioihin, kuten että mentoring ei tarkoita seksisuhdetta, vaan ihan oikeasti opettamista ja mentorointia, play partnerin ei tarvitse tarkoittaa seksisuhdetta. Perheessämme asuu myös tyttäreni, joten elämämme on suurimmaksi osaksi ihan normaalia perusarkea. Kerron, että etsittävä play partner kohdallani tarkoittaa masokistia, ja että en etsi sellaista hampaat irvessä, vaan enemminkin toivon sellaisen tulevan eteemme, jos näin on tarkoitettu. Saman listan kävimme läpi WR:n esittelyssä, joka tietenkin oli piristävän erilainen.

Tämän jälkeen nostimme valkokankaan ylös, pyysimme järjestäjää sammuttamaan tykin. WR jatkoi isolla tussitaululla, jonne hän oli kirjoittanut sanan KINKY. Hän kyseli osallistujilta sanoja, joita heille tuli mieleen tästä sanasta ja kirjoitti jokaisen ylös taululle. Tämän jälkeen hän veti ansiokkaasti koko nipun kasaan kertomalla ja painottamalla sitä kuinka monimuotoista kaikki on. Hän pisti osallistujat pohtimaan, mihin loppuu vanilja, ja mistä alkaa kinky ja ennenkaikkea sitä, että onko sillä mitään väliä. Puhuimme siitä, että kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa, mitä olet, vaan että kaikki lähtee itsestä. Vaikka olisi kuinka tiukka D/s suhde, niin rajat (turvasanat) voivat tulla vastaan, ja jos näitä rajoja ei noudateta muuttuu toiminta violent (yksi sana taululla). WR kävi läpi myös edesmenneet tautiluokitukset ja paljon myyttejä/huhuja näihin liittyen.

Tämän jälkeen pyysin järjestäjää käynnistämään tykin, ja koska hän niin nätisti totteli kerroin kutsuvani häntä loppuluennon ajan lemmikiksi (PET). Kävimme läpi Baletin historiaa, toimintaperiaatteita ja jäsenten monimuotoisuutta. Kerroimme millaisia tapahtumia järjestämme (Dress Code -bileet, clubi-illat, uusien infot, workshopit) . Kerroimme bileiden järjestelyistä, säännöistä ja mitä niissä on tarjolla. Painotimme hyvää tunnelmaa, johon eivät kuulu känniääliöt eikä huono käytös. Esittelimme, mitä teemme yhdessä vapaa-aikana (peli-illat, saunaillat, lukupiiri). Haluaisin uskoa, että tätä myötä saimme muutaman uuden jäsenen.

Lopuksi kävin läpi omaa D/s suhdettani. Painotin, että kyseessä on yhden ihmisen näkemys. Kerroin pitkälti samoja asioita kuin blogissakin mutta varsin yleisellä tasolla. Päätermejäni olivat luottamus, kunnioitus ja arvostus, enkä voinut tietenkään pitää itseäni erossa lempiaiheestani arvokeskustelusta. Kerroin D/s -dynamiikastamme, miten se toimii arjessa ja varsinkin uusperheessä, jossa asuu myös tyttäreni.

Annoimme  myös Baletin ja omat yhteystietomme ja kerroimme ilomielin vastaavamme kysymyksiin vaikka sähköpostitse, jos ei tilaisuudessa uskaltanut kysyä.

Aivan lopuksi kävimme läpi kysymyksiä, joita toki esitettiin luennon aikanakin. Opiskelijat esittivät paljon hyviä kysymyksiä, joista osa oli varsin teoreettisia. Kerroimmekin, että ei ole olemassa "oikeaa" vastausta, ja ettemme ole eksperttejä, vaan puhumme pelkästään omista kokemuksistamme. Kysymyksiä tuli aina alaikäisen lesbotytön heräämisestä/kasvamisesta omien suhteidemme mahdollisiin mustasukkaisuuskuvioihin asti ja kaikkea siltä väliltä. Osallistujat olivat ihailtavan aktiivisia ja kiinnostuneita.

Itselleni jäi erittäin hyvä mieli luennosta, ja kokemuksena se oli positiivinen. Suora palaute yleisöltä oli kaikki positiivista. Osa sävyistä jäi selittämättä kielimuurin takia, ja sen varmasti yleisökin huomasi. Toisaalta se myös kertoi, kuinka monipuolisesta asiasta on kyse.

Jatko-osakin on jo hautumassa, mutta siihen palataan, jos se toteutuu.

*****

Mrs Whiterope kertoo:

Ensiksi nostan hattua Åbo Akademin psykologian laitokselle. Elävät tätä päivää, ovat jalat maassa ja silmät auki. Heillä seksologian kurssi kuuluu pakollisena psykologian perusopintoihin, ja vierailuluentoja on mm. stripparilta/pornonäyttelijältä, ProTukipisteeltä, Positiivisilta jne. Tavallisestihan nämä ryhmät eivät saa itse olla äänessä, vaan heistä vain esitetään tilastotietoja ja sosiologien lausuntoja. Esimerkiksi Turun yliopistossa seksologia se on psykologeille ja sosiaalityöntekijöille valinnainen, ja muiden yliopistojen opetusohjelmia en ole tutkinut.

Toiseksi nostan hattua opiskelijoille. Aloitimme varsinaisen luento-osuuden kirjoittamalla taululle isoin kirjaimin KINKY ja kysymällä yleisöltä ja kirjaamalla ylös, mitä asioita he mieltävät siihen kuuluvaksi. Porukka oli aktiivisesti mukana ja vastauksia tuli paljon enemmän kuin mitä ajattelimmekaan. Erittäin hyviä kysymyksiä nousi välillä esiin, ja opiskelijat tulivat hienosti mukaan pohtimaan seksuaalista moninaisuutta. Kukaan ei näyttänyt nukahtavan.

Kolmanneksi nostan hattua K:lle. Hän laittoi itsensä hienosti peliin omalla naamallaan ja nimellään kertomalla avoimesti ja asiallisesti omasta D/s-suhteestaan. Ensin siis tietysti kävimme läpi käsitteitä ja muuta perusasiaa. Joka vaiheessa tuli kuitenkin esiin asioiden suhteellisuus, ja että vaikkapa D/s tai turvasana heille merkitsee tätä, voi se jollekin muulle merkitä jotain ihan muuta. Oli varmaan vaikeaa työntää oma elämänsä  lokeroon ja käsitteiden alle siinä määrin, että siitä pystyy edes puhumaan skenen ulkopuolella.

Kotiin pyöräillessä tuli mieleen paljon asioita, jotka olisi voinut mainita (ja miten paljon helpompi olisikaan ollut puhua suomeksi...) Uskon kuitenkin, että tärkeimmät tuli mainituksi, ja onnistuimme välittämään opiskelijoille käsitystämme kinkystä seksuaalisuudesta monimuotoisena ilmiönä, jossa yhteisiä nimittäjiä ovat sisäsyntyisyys, vapaaehtoisuus, konsentuaalisuus, vuorovaikutus, luottamus ja toisten kunnioittaminen. Ehkä onnistuimme osaltamme rikkomaan myyttiä kinkyskestä elämästä hämyisten kellareiden salaseurana tuomalla sen luentosalin putkilamppujen alle. Ehkä emme onnistuneet. Olemme kuitenkin yrittäneet. Ja kokemus oli niin hyvä, että menisin mieluusti toistekin (etenkin jos saa puhua suomea).

Blondi: Mono, poly vai joku muu? Pohdintaa määritelmistä ja rajoista

City.fi:n mainio seksibloggari Melissa Mäntylä kirjoitti päivityksestään aiheesta polyamoria. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että kirjoitanpa minäkin jonkun sanan aiheesta ja sen herättämistä ajatuksista.

Määrittelyt ja lokeroinnit ovat aina hankalia, eikä niitä onneksi ole usein tarpeen tehdä. Kuitenkin joskus sanoilla leikkiminen ja merkityksien miettiminen on hauskaa.  Miten lokeroisin itseni käsitteillä monogamia, polygamia ja polyamoria?

Perinteinen monogamiahan viittaa parisuhteen muotoon, jossa henkilöllä on vain yksi (seksi)kumppani kerrallaan. Määritelmä on usein sidottu avioliittoon sekä perinteisiin heterosuhteisiin. Jos määritelmä pitää sisällään myös sen, että rakastaa vain yhtä ihmistä kerrallaan, niin sitten olen ehdottomasti monogaminen. Jos taas leikkiminen muiden kuin oman kumppanin kanssa lasketaan seksiksi, niin tekeekö se minusta polyamorisen?

Vai polygamisen? Polygamia-termillä kuvataan perinteisesti avioliittoa, jossa yhdellä, tavallisesti miehellä, on useita puolisoita samanaikaisesti. Seksuaalikäyttäytymisen muotona monogamialla voidaan viitata toistuviin parikumppaneiden vaihtumiseen, parisuhteen ulkopuolisiin kumppaneihin tai suhteeseen jossa on useampi kuin kaksi osapuolta. Määrittely on useimmiten heteronormatiivinen ja sidottu avioliittoinstituutioon.

Polyamorian määritelmä on moniulotteisempi kuin polygamian. Se ei tukeudu aviollisiin instituutioihin, vaan määritellään ajattelu- ja elämäntapana, jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi  seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältäviä ihmissuhteita.  Polyamorian määritelmässä suhteita on monenlaisia: kolmen tai useamman ihmisen välisistä suljetuista seurustelusuhteenomaisista suhteista seksuaalisuutta, rakkautta ja hellyyttä jakaviin ystäväverkostoihin. 

Oma pervoverkostostomme jakaa avokätisesti seksuaalisuutta ja hellyyttä. Leikkimistä ystäväporukalla ennalta sovittujen rajojen puitteissa. Kaikkien suostumuksella.  Toisia kunnioittaen, ja haluan myös uskoa, että toisista välittäen. Mutta onko leikkisuhteissa kyse rakkaudesta? Tuskin kuitenkaan. Suurin osa tutuistamme on parisuhteissa, useimmiten pitkäaikaisissa sellaisissa. Avoliitossa, avioliitossa tai muuten vaan sitoutunut omaan kumppaniinsa. Suhteissa joko on lapsia tai ei. Tärkeämpää kuin leikkiminen on kuitenkin ystävyys. Itselleni se menee kaiken muun edelle. Määrittelen itseni verkostoon ennen kaikkea ystävyyden kautta. Jos ystävyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet poikivat jotain muuta, niin otan sen ylimääräisenä hyvänä. Friends with benefits.

Leikkisuhteissa perinteinen parisuhde ja seksuaalisuus erotetaan usein toisistaan. Myös seksuaalisuuden määritelmä on todella laaja. Harvalla pervolla leikkiminen tarkoittaa perinteistä penetraatiokeskeistä seksiä, päinvastoin. Uskon, että juuri tässä on asian ydin. Koska seksuaalisuus nähdään niin laajasti, ei sen rajoja tarvitse vahtia mustasukkaisesti.

Mutta takaisin polyamoriaan. Jos polyamoriaan otetaan mukaan rakkaussuhde-määritelmä, sulkee se minut polyamorian ulkopuolelle. Koen tällä hetkellä rakastavani vain yhtä henkilöä, ja ajatus useamman ihmisen rakastamisesta tuntuu vieraalle. Osalla polyamorisista ihmisistä on kuitenkin useampi seurustelusuhteentapainen suhde tai yksi seurustelusuhde ja lisäksi avoimia, vapaita seksisuhteita. Onko meillä näin? Ongelma on juuri siinä, että en koe leikkimistä muiden kanssa seksisuhteina. Se on seksuaalista toimintaa ystävien kesken, mutta seksisuhde se ei ole.

Polyamoriassa avoimuudella on oleellinen merkitys. Avoimuus merkitsee, että kaikki osapuolet tietävät, mistä on kysymys. Voin siis toteuttaa itseäni seksuaalisesti Peikon luvalla ja Peikko minun. Onko minulla ja Peikolla sitten yhtäläiset rajat? Mielestäni on. Mutta kuitenkin. Naisen kanssa leikkiessäni ei rajoista ole juuri tarvinnut erikseen sopia.  Olen voinut lähtiessäni kysyä, että on sulle ok, jos satutaan leikkimään. Joskus sitten on leikitty, joskus taas ei. Peikko ei ole jälkikäteen vaatinut minkäänlaista selvitystä tapahtumista – mutta toki hänellä on siihen oikeus.

Suhteemme aikana Peikko ei ole toistaiseksi leikkinyt kenenkään kanssa ilman, että minä olisin ollut läsnä. En siis tiedä, miten suhtautuisin siihen, jos tällainen tilanne tulisi eteen. Uskoisin sen kuitenkin olevan ok. Mutta joitakin rajoja pitäisi varmasti sopia. Mutta onko minulla ihan oikeasti jotain, jota en antaisi Peikon tehdä jonkun muun naisen kanssa? Penetraatio tuntuu intiimiltä, mutta entä jos Peikko saisi suurimmat kiksit juuri siitä? Varmasti asia olisi minulle ok, mutta olen hysteerisen tarkka turvaseksin kanssa, joten tästä voisi tulla ongelmia. Luotan toki, että Peikko harrastaisi turvaseksiä, mutta entä jos kondomi menisi rikki, liukuisi pois paikoiltaan… Äh, liian monimutkaista. Ratkaisen asian, jos se joskus tulee eteen.

Entä sitten Peikko? Jos penetraatio olisikin minun ykkösjuttuni? Miten hän puolestaan asiaan suhtautuisi? Meillä kysymys on lähinnä teoreettinen, koska kumpikin saa kiksinsä ihan jostain muusta kuin perinteisestä penetraatioseksistä. Tosin rakkauden osoittamisen tapana se on välillämme nautittavaa ja ainutlaatuista, kuten myös nollaamiskeinona rajumman leikin jälkeen. Päädyn siis pohdinnassani siihen, että loppujen lopuksi absoluuttisia rajoja ei ole. On vain neuvoteltavia asioita, veteen piirrettyjä viivoja, molemmin puoleista luottamusta, kunnioitusta ja rakkautta. Niiden perustalla rakentuu keskustellen kaikki muu.

Hmm. Taas takaisin polyamoriaan. Pidän polyamorian määritelmässä siitä, että se asettuu tieten tahtoen vastakkain länsimaisen kulttuurin yleisen normijärjestelmän kanssa, jonka mukaisesti kaikkien oletetaan haluavan kahdenväliseen, suljettuun parisuhteeseen. Tämä yhteiskunnan ihannemallihan ei useimmiten toimi, sen kertovat jo avioerotilastot. Tilastoja siitä, kuinka moni pettää kumppaniaan ei ole, mutta uskoisin luvun olevan todella korkean. Joten miksi pyrkiä johonkin, joka lähtökohtaisesti onnistuu vain harvoilta? Toki pervot ovat varmasti keskimääräistä seksuaalisempia ihmisiä, joten tarve kokeilla asioita on ehkä sisäänrakennettu. Jollekin voi riittää se kerran viikossa saunan jälkeen –seksi, ja sekin on aivan hyväksyttävää.

Tämän hyppelehtivän tekstin kirjoitti semisti polyamorinen, frieds with benefits -henkinen, tarvittaessa topping from bottom -tyylinen, heterofleksiibeli alistuva pervonainen.

 PS. Kiitos Wikipedialle termien määrittelyistä

Blondi kiittää

Olemme saaneet viime aikoina paljon positiivista palautetta blogistamme. Monia eri kanavia ja foorumeita pitkin. Ja nyt tarkoitan siis todella positiivista palautetta. Koskettavan, lähes itkettävän kaunista. Lämmintä ja aitoa. Pitkiä sähköposteja, joissa kerrotaan, miten merkityksellisiä kokemuksemme ja niistä kirjoittaminen ovat lukijoille olleet. Miten pervoilusta on haettu ja saatu potkua pitkään parisuhteeseen. Miten sillä on saatu jopa pelastettua suhteita. Kun on uskaltauduttu puhumaan siitä, mitä oikeasti halutaan ja mitä ei. Miten tekstejämme on näytetty suhteen toiselle puoliskolle ja kerrottu, että tuollaista minä haluan. Tuollaisesta olen kiinnostunut. Palautetta on tullut sekä miehiltä että naisilta. Alistavilta ja alistuvilta osapuolilta.

Saamme paljon kiitosta siitä, että kirjoitamme tunteista. Siitä, mitä korviemme välissä tapahtuu. Itselleni pervoilu on ollut merkittävää juuri tunteiden työstämisen välineenä, ja siksi myös kirjoitan niistä paljon. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on väline jäsentää, työstää ja sanoittaa tunteita, joten tunnepostauksia on luvassa jatkossakin.

Toki nautin myös seksistä kirjoittamisesta ja arvostan yhtälailla kommentteja siitä, jos tekstimme on toiminut jollekin runkkumatskuna. Sekin on aivan sallittua :). Ja imartelevaa.

Omaa mieltäni lämmittävät erityisesti sellaiset alistuvien naisten palautteet, jossa kerrotaan, että miten kirjoittamamme on auttanut päästämään irti. Pelosta. Kontrollista. Häpeästä. Mikä kullekin se käsiteltävä juttu on ollut. Olen iloinen myös siitä, että tekstimme ovat saanet monet alistuvat (naiset) ymmärtämään oman arvonsa ja oikeutensa. Koska meillä todella on niitä, ja niistä täytyy usein itse olla tietoinen ja pitää huolta, että ne toteutuvat.

Blogin kautta olemme myös päässeet tutustumaan moniin ihaniin ihmisiin. Ihan livenä. Tavanneet erilaisissa tilaisuuksissa ja yhteyksissä. Joko pervobileissä tai muuten vaan mukavasti jutustellen. Tätä en olisi uskonut silloin, kun Peikko aloitti blogin pitämisen. Että se todella mahdollistaisi kontakteja ihan elävässä elämässä.

Joten vielä kerran, kiitos teille kaikille kauniista palautteistanne! Ja siitä, että olette <3.

PS. Palautteen antamista on nyt helpotettu lukijoiden pyynnöstä. Kommenttilaatikon yläpuolelta löytyy meiliosoite, johon voi kirjoittaa. Julkaisemme usein osia sähköposteista blogissamme, joten jos haluat, ettei postiasi käytetä teksteissä, niin mainitsethan siitä erikseen. Myös kommenttikenttään on tehty muutoksia. Kommentointa varten ei tarvitse enää rekisteröityä, vaan niitä voi jättää anonyymeinä ilman tunnistautumista. Muistakaahan pervot pysyä asialinjalla ;).

Pieni opaskirja Dominoiville

Olen mielenkiinnolla lukenut ja kommentoinutkin BDSMbaarissa käytävää keskustelua kiteytettynä aiheesta: Opas Mastereille. Aihe on mitä parhain ja hyvin lähellä sydäntäni, joten sen sijaan, että esittelisin ja perustelisin mielipiteitäni enempää baarissa, teen sen nyt täällä. Edellä mainittua keskustelua vaivaa mielestäni julistaminen. Monet mielipiteet tai toimet esitetään totuuksina ikäänkuin kuin koko D/s-kehys mahtuisi ohueen putkeen, jonka päästä Dominoiva siihen kurkkii. Niinpä kaikki, mitä tästä asiasta jatkossa kerron, ovat vain minun omia nöyriä mielipiteitäni. En halua julistaa mitään, enkä väittää, että olisin oikeassa. Kerron miten asian näen, tunnen ja elän. Jos satut saamaan näistä palasista jonkun itsellesi sopivan tai uuden ajatuksen, niin olen iloinen ja mieluusti kuulisin siitä vaikka kommenttikentässä.

Edelliseen liittyen julistajia ja arvostelijoita on skenessä paljon. On niitä, jotka kertovat että suhteesi ei ole aito, jos käytössäsi on turvasana tai saat arvostelua siitä jos satut hieromaan alistuvasi hartioita (sillä tosimasterit eivät toimi niin). Muista, että arvostelijoita ja kateellisia löytyy aina. Vain sinä itse ja alistuvasi rakennatte suhteenne. Miten teidän dynamiikkaanne pelaa, ja mitä siihen kuuluu, on vain ja ainoastaan teidän oma asianne. Älä anna ulkopuolisten johdatella ja ohjata teidän onneanne.

Hyvä D/s-suhde on yhteinen matka, jossa opitaan yhdessä. Molemmat palvelevat, antavat ja saavat. Ensiaskeleet ovat kovin haasteelliset. Olet saattanut saada vastauksen deitti-ilmoitukseesi tai toisinpäin tai ehkäpä lähestynyt sopivaa ihmistä chatista tms. Muista aina hyvät käytöstavat ja ennenkaikkea se, että vaikka olet kuinka Dominoiva, ja vaikka olet lähestymässä alistuvaa osapuolta, se ei tarkoita, että ensimmäiset kysymyksesi pitäisivät koskea joko kuppikokoa tai sperman nielemistä. Hyvä Dominoiva voi ja hänen kuuluu olla ylpeä hyvistä käytöstavoistaan. Hyvän Dominoivan ei tarvitse boostata itseään korulausein tai kehuin kuten "Minulla on 126 erilaista piiskaa" tai "Minulla on 30 vuoden kokemus Masterina olosta, joten tiedän kyllä miten subin kuuluu käyttäytyä". 

Olet uuden suhteen äärellä, jonka vastapuolena on aito uusi ihminen, jolla on luultavasti täysin uudet halut, toiveet ja fantasiat, joihin olet tottunut. Nyt tarvitaan sitä (tunne)älyä ja todellista dominoivuutta, jolla otat tilanteen haltuun. Keskustelet, otat toiseen huomioon, olet kriittinen ja rehellinen itsellesi ja vastaparillesi. Et lupaa asioita, joita et aio pitää. Ymmärrät, että toimivan D/s-suhteen perusta on kunnioitus, arvostus ja rehellisyys, ja että mitään noista et saa ilmaiseksi mistään. Sekä kunnioitus, arvostus ja rehellisyys ansaitaan vain ja ainoastaan sinun toimillasi, ja niitä et voi vaatia ulkopuolelta.

Muista, että sinulla ei ole Dominoivan asemaa (omistussuhdetta) alistuvaasi ennen kuin näin olette yhdessä sopineet. Tästä voit lukea lisää täältä. On sitten kysymys yhteisestä sopimuksestanne, pannoituksesta tms., niin sinun tulee tietää paikkasi. On hyvä pitää myös mielessä, että alistuva ihan itse päättää haluaako alistua juuri sinulle.

Alkuhuumassa saattaa tehdä helpommin vääriä päätöksiä ja päästellä suusta jopa valheita, kun into ja halu voittavat järjen äänen. Jos kerrot esim. ymmärtäväsi hyvin masokistin ajatusmaailmaa, vaikka sinulla ei ole siitä kokemusta, niin ammut itseäsi nilkkaan. Vastaavasti jos et etsi 24/7 D/s-suhdetta, mutta vastapuoli sitä etsii, ei kannata valehdella uusia rivejä ansioluetteloosi, vaan ennemminkin kertoa asiat suoraan ja rehellisesti niin kuin ne ovat. Valheella on lyhyet jäljet, ja tällä kertaa ne voivat johtaa edellä mainitun kunnioituksen ja arvostuksen loppumiseen.

Jos alistuva päättää alistua juuri sinulle, se on sinulle kuin lottovoitto. Tämä upea, kaunis alistuva ihminen päättää, että juuri SINÄ olet hänen alistumisesi arvoinen. Juuri sinä pääset toteuttamaan itseäsi hänen kauttaan. Juuri sinä pääset viemään hänet paikkoihin, tilanteisiin ja tiloihin, jonne hän ei pääse muiden kanssa. Juuri sinä pääset toteuttamaan hänen kiihoittavimpia, salaisimpia ja tärkeimpiä fantasioitaan, joita hän ei välttämättä halua eikä pysty kertomaan kenellekään muulle kuin sinulle. Hän haluaa olla sinulle kuin avoin kirja. Palvella parhaansa ja sovitun mukaan. Hän kehrää huomatessaan olevansa sinun "hyvä tyttösi", joka pitää kiinni sovituista, ja jolle kerrotaan, jos käytöksessä on korjattavaa. Hän haluaa olla sinun omasi.

Kun suhde alkaa, niin sinun työsi ja hupisi alkaa. Sinä olet keskustellut, kasvattanut luottamusta ja saanut arvostusta olemalla se, mitä haluatkin olla. Olet(te) ehkä tehneet joitain (kirjallisia) sääntöjä, miten alistuvan kuuluu käyttäytyä sessiossa ja ehkäpä jopa arjessa. Sääntöjä ja kieltoja tehdessä suosittelisin käyttämään sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Alistuvalle saattaa olla (usein on) kaikkein tärkein asia olla mieliksi ja toimia niin kuin olet käskenyt. Muista tehdessäsi sääntöjä, että määrä ei korvaa laatua, ja säännöt eivät saisi olla tuulesta temmattuja. Itse arjessani suosin sääntöjä, jotka oikeasti tukevat blondini arkea ja hyvinvointia. Älä tee sääntöjä ja määräyksiä niiden itsensä vuoksi, vaan mieti millä olisi jotain lisäarvoa teidän dynamiikassanne. Ota alistuvasi mukaan tähän pohdintaan. Kysy ja havannoi.

Muista olla määrätietoinen. Sääntojä ei ole tehty huvin vuoksi toteltaviksi, noudatettaviksi ja seurattaviksi. Jos teet sääntöjä, on ensiarvoisen tärkeää, että katsot myös niiden perään. Se, että olet dominoivassa suhteessa arjessanne ei anna sinulle lupaa olla välinpitämätön. Yhtälailla kun sinä odotat, että alistuvasi pitää kiinni sovitusta, niin alistuvasi odottaa, että sinäkin pidät vallastasi. Valtaasi ei kuulu tänään olla huomioimatta sääntörikkeitä, koska on huono päivä ja huomenna toisinpäin.

Sinulla ei ole kiire minnekään. Tässä lajissa ei pääse maaliin. Jos tänään annat 20 raipaniskua, voi huomenna 10 olla liikaa. Jos tänään pannoitat alistuvasi, niin ensi viikolla ei ole vielä aika toteuttaa hänen suurinta gangbang-fantasiaansa, ei vaikka hän sitä kuinka toivoisi. Sinun tehtäväsi on pitää huoli alistuvasi hyvinvoinnista, sekä hyvässä että "pahassakin". Sinä rajoitat ja kiihdytät tarpeen mukaan niin, että hänen vauhtinsa on sopivaa jopa silloinkin kun omat testosteronitasosi ovat huipussaan.

Muista antaa palautetta. Kukaan meistä ei ole ajatuksenlukija, vaikka niin helposti luullaan. Alistuvasi toivoo palautettasi teki hän väärin tai oikein. Positiivisen palautteen antaminen on erittäin tärkeää. Pieni taputus pepulle tai poskelle kehun kanssa tekee ihmeitä. Vaikka alistuvasi makaisi aivan tiloissaan tiukan rangaistuspiiskaukseen jälkeen, niin syliin otto ja pieni kehu hänen sinnikkyydestään tekee ihmeitä. Muista myös, että alistuva ei ole sylkykuppisi. Huono päivä töissä tai hävitty sählymatsi on huonoin syy kaivaa piiskaa esiin. Muutenkaan parsiuhdeongelmia ei kuulu ratkaista sessioissa eikä niiden ratkaisemiseen kuulu käyttää omistamaasi valtaa.

Valta on ihmeellinen asia ja se huumaa helposti. Dominoiva asenne saattaa helposti nousta hattuun, ja tietyt asiat sen myötä muuttua itsestäänselvyyksiksi. Pieni nöyryys elämän ja suhteesi edessä tekee välillä hyvää. Älä ota alistuvaasi itsestäänselvyytenä, sillä sitä hän ei sinulle ole. Älä ajattele, että sinä yksin tietäisit kaikki ratkaisut jokaiseen tilanteeseen suhteessanne. Vahva Dominoiva osaa kommunikoida ympäristönsä kanssa, eikä tee joka toisesta asiasta ongelmaa omalle ylpeydelleen.

Teet mitä tahansa ja viet alistuvasi mihin tiloihin tahansa, niin jälkihoito kuuluu samaan pakettiin aina. Sinulla ei ole oikeutta sekoittaa paloja alistuvasi mielessä ja jättää hänet kokoamaan palapelin itse. Vastuuntuntoinen ja kunnioitettava Dominoiva pitää aina huolen siitä, että hänen alistuvansa voi luottaa, että häntä ei jätetä yksin, ei fyyisesti eikä varsinkaan psyykkisesti.

*****

Muutama jälkisana. Moni varmasti nyt miettii, että elänkö itse kuten kirjoitan. Voin rehellisesti sanoa, että en ole aina elänyt, vaan olen tehnyt monia virheitä. Olen kuitenkin myöntänyt virheeni, ja ottanut opikseni. Tiedän myös, etten varmasti pysty aina noudattamaan jatkossakaan kaikkea, mitä olen tässä kirjoittanut, mutta tiedän myös tarpeen vaatiessa pystyväni pyytämään anteeksi. Mutta aion tehdä parhaani.

Blondi: Räytymistä migreenissä, vol. en mä pysy edes laskuissa mukana...

Olen taas ollut useampia päiviä migreenissä ja kipuillut (tällä kertaa kirjaimellisesti) koko elämäni seuranani olleen sairauden kanssa. Kohtauslääkkeet vievät terävimmän kivun pois, mutta jättävät silmien taakse kuvottavan säryn. Sen lisäksi valot ja äänet ja ihmiset ylipäänsä aiheuttavat minussa ärsytystä. Kohtaus on jatkuvasti joko tulossa, menossa tai päällä eikä olo ole lähelläkään normaalia.

Minulla on onneksi hyvät kohtauslääkkeet, joilla pystyn käymään töissä. Lääketokkura ei kuitenkaan ole mikään miellyttävä olotila. Sitä kestään yhden päivän silloin tällöin tai parikin, mutta pitkä lääkeputki alkaa käydä hermoille. Mieliala laskee joko kohtauksista, kivusta tai lääkkeistä. Itkuherkkyys on huipussaan. Migreenilääkkeet vievät pois vain kivun, mutta jättävät päälle kaikki muut migreenin oireet. Väsymyksen, jatkuvan kuvotuksen tunteen, huimauksen, tasapainovaikeudet, näköhäiriöt, toimimattoman aiheenvaihdunnan, mielialaoireet – lista on lähes loputon. Ehkä nämä oireet ovat kipuakin pahempia. Kuka keksisi lääkkeen niihin?

Pahinta migreenivyyhdeissä on se, että alkaa pelätä seuraavaa kohtausta. Herkeämätöntä itsetarkkailua. Nyt se taitaa olla jo tulossa. Voinko tehdä sitä, tätä tai tuota. Pitäisikö jättää tekemättä. Kuitenkin tiedän, että pääsääntöisesti kohtaus tulee, jos on tullakseen. Siihen ei juuri pysty vaikuttamaan. Kun on parempi ja rauhallisempi aika, ei kohtauksia tule, vaikka tekisi mitä. Saattaa mennä pari viikkoa, että en edes muista koko sairauden olemassaoloa. 

*****

Peikko on toki aiemminkin nähnyt minut migreenissä, mutta nyt kun asumme yhdessä, näkee hän sairauden koko kirjon. Uuvuttavat migreeniputket, joita ei onneksi tule usein.  Jotka ovat aiemmin välittyneet hänelle lähinnä vuodatuksena skypen kautta. Olen maannut enemmän tai vähemmän koko viikonlopun. En ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Olen itkenyt. Tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi, koska en jaksa olla sosiaalinen. Melkein tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi, koska en ole pystynyt ottamaan vastaan seksiä. Onneksi tästä ajatuksesta pystyin luopumaan varsin nopeasti.

Peikko on jo kuitenkin tottunut sairauteeni hyvin ja hahmottaa, mihin kaikkeen se vaikuttaa. Hän ymmärtää, että jaksamiseni ei ole koskaan samalla tasolla kuin täysin terveen ihmisen (jos sellaisia nyt yleensä edes on…) Emme juurikaan puhu migreenistäni, koska en halua, että keskitymme siihen. Koska ihminen tahtomattaan tai tietoisesti vahvistaa sitä, mihin hän huomionsa keskittää. Kun tämän oivaltaa, pystyy valitsemaan. Ainakin jonkin verran. Kerron Peikolle kohtauksistani yleensä vain silloin kun se vaikuttaa yhteisiin tekemisiimme. Toki pahemmista ja rankemmista jaksoista hän on täysin ajan tasalla. En halua, että hän alkaa hoitaa minua. Hoivaaminen satunnaisesti tuntuu hyvälle, mutta hoitajaa en parisuhteeseeni kaipaa. Fiksuna ihmisenä Peikko ei myöskään ole tyrkyttämässä minulle hoitovaihtoehtoja tyyliin, että oletko muuten kokeillut… Uskallan sanoa yli 30 vuotta migreeniä sairastaneena, että tästä maailmasta ei löydy montaa sellaista varteenotettavaa hoito- tai lääkitysvaihtoehtoa, jota en olisi kokeillut. Peikko kysyy kauniisti, että onko jotain, mitä hän voi tehdä. Ja vastaan, että ei ole. Tämä menee ohi sitten kun on mennäkseen. Kunpa se nyt pian menisi.

*****

No ei muuten mennyt. Peikko tekstaa minulle salilta. Raasuni. Jos jomotus ei ole este. Menet pesulle. Pistät pannan. Menet alasti sängylle mahallesi pää ikkunaa kohden. Pistät silmät kiinni. Hengität syvää ja odotat. Avaa lelulaatikko valmiiksi. 

Ja ensimmäistä kertaa koko suhteemme aikana. En oikeasti pysty. En vaan pysty. Minun on pakko kieltäytyä leikistä. Itku polttelee silmissä. Tajuan, että olen hölmö, mutta en mahda harmitukselle mitään. Paska migreeni - mä niin inhoan sua!

Peikko: Tulin kotiin ja näin blondini silmistä pettymyksen. En ole aikaisemmin miettinyt kertaakaan, että Blondi kieltäytyisi tällaisesta käskytyksestä ilman sovittua syytä, enkä tehnyt nytkään. Olin helpottunut, ettei hän lähtenyt yrittämään jotain minkä paikka ei ollut nyt. Myöhemmin hän tuli syliin ja itki. Kerroin hänelle vaistoavani, että hän kantaa huonoa omatuntoa leikin peruuntumisesta ja näin myös oli. Silittelin ja kerroin hänen olevan parempi tyttö kieltäytyessään todellisesta syystä.

Kaksi tuokiokuvaa clubilta

Mitähän tuosta blondista vielä tulee? Toissa viikolla hän oli ollut ensimmäistä kertaa piiskanvarressa, ja jopa jollain tasolla pitänyt siitä, ja heti seuraavalla viikolla oli käynyt keskustelua Tetriksen kanssa ja jopa vihjannut, leikkisästi tosin, piiskaavansa hänet seuraavalla clubilla. Niinpä en ollut kovin yllättänyt, kun kesken clubi-illan blondi tuli kysymään, saisiko lainata varustekassiani, koska oli viemässä Tetristä riiputtimeen hänen herransa kanssa. Ojensin kassin, ja blondi lähti innoissaan kohti askareitaan.

Myöhemmin huomasin, että riiputtimella oli mukava meno käynnissä. Tetriksen Herran Huu hoitelee piiskalla tetriksen takamusta blondin pitäessä huolta enemmän jalkovälistä. Halusin nähdä blondini työn touhussa ja ehkä osallistua leikkiin itsekin, joten menin lähemmäksi. Ilokseni huomasin, että tetriksen rinnat oli kaivettu esille, ja muistin samalla tetriksen blogikirjoituksen, joten päätin käyttää tilanteen hyväksi ja hieman haastatella rinnoista orgasmien ja piiskauksen pyörteissä roikkuvaa tetristä. Lopulta päätin ryhtyä sanoista tekoihin, ja kohdistin katseeni Herra Huulle ja kysyin "onko ok jos kosken tetriksen rintoja?" Ennen kuin pääsin kysymykseni loppuun, tetris alkoi nyökyttää päätään ja vastasi minulle voihkimisensa välillä että "saa kyllä". "MITÄ, MITÄ!", vastasin leikisti närkästyneenä, ja pohdin ääneen kenelle se kysymys oli mahdettu esittääkkään. Tetriksen posket punastuivat hänen tajutessaan tilanteen, mutta sehän oli tarkoituskin.

Hieman myöhemmin blondi kertoi, että hän ei tiedä kuinka monta kertaa Tetris on lauennut mutta useamman kerran. Toisaalta minä taas haluan tietää, ja tiedän myös, että tetris vähän kaipailisi harjoitusta asiasta. Niinpä kerroin tetrikselle, että "nyt sitten et enää tule ilman lupaa". Tetris kiemurteli blondin sormien päällä hyrrän suristessa jalkojen välissä, ja sai sanottua onnettoman vastauksen "en osaa". Nappasin hyrrän blondin kädestä, ja sanoin että "me sitten lopetetaankin tähän". Tetris hieman hätääntyi ja vastasi pikaisesti "lupaan yrittää". Hetken päästä hän yrittikin, varsin mallikelpoisesti, konditionaalin kera. Sanoin, että et tule ennen kuin olen laskenut kolmeen. Yksi. Kaksi. Piiiiiiitkä tauko ja tärisevä Tetris. Kolme. Jotkut oppivat todella nopeasti.