Valmiina elämään sen alla?

Luettuani nämä kommentit annoin blondille tehtäväksi kirjoittaa blogitekstin muodossa niihin vastauksen. Luen aina blondin tekstit ennen julkaisua, ja aina välillä haluan lisätä sinne jonkin oman huomioni. Toki blondi voi kysyä lupaa tehdä saman minun teksteihini. Saamassamme kommentissa ja blondin vastauksessa oli muutama lause, johon ajatukseni jumiutuivat, ja niinpä ajattelin yrittää avata omia ajatuksiani.

Jusu pohti kommentissaan "Mikä osa ihmisen seksuaalisuudesta on enää omaa, jos edes omat orgasmit eivät sitä ole?". "Mitä minulta siis jää ymmärtämättä?" Yritän vastata suoraan. Meidän tapauksessamme varmasti blondin koko seksuaalisuus on hänelle hyvin omaa, lähtöisin itsestä, vahvaa tunnetta ja halua toteuttaa itseään ja omia halujaan. On hyvin hyvin tärkeä ymmärtää, että vähintään samalla voimalla kuin minulla on tarve hallita blondin orgasmeja, on hänellä jopa suurempi tarve antaa ne minulle. Se on meidän kahdenvälistä dynamiikkaa ja toimii erinomaisesti meillä.

Minulle tuli olo, että Jusu saattaa pohtia suhteemme/sääntöjen miellykkyyttä siten, mitä hän itse kokee tai mitä hän voisi kuvitella tekevänsä/saavansa omalta kumppaniltaan. Se olisi tietenkin väärä lähtökohta sillä silloin Jusulta jää ymmärtämättä, mihin dynamiikkamme perustuu. Se mitä teemme tai annamme toisillemme henkisesti tai fyysisesti, ei perustu pakkoon tai haluttomuuteen vaan nimenomaan siihen, mitä olemme ja toisiltamme haluamme.

Blondi kirjoitti omassa vastauksessaan näin: "Voisin valita toisinkin. Voisin sanoa Peikolle, että en enää halua noudattaa orgasmisääntöä. Se on kuitenkin niin sisäänrakennettu pervoiluumme ja horjuttaisi dynamiikkamme, että en näe mitään syytä, miksi tekisin niin." Toki kaikissa suhteissa pitäisi olla mahdollisuus valita toisin. Ei välttämättä ihan vaan töksäyttämällä, mutta ainakin keskustelun kautta perustellusti. Ja näin myös blondilla. Mutta kuten hän itsekin kertoo, se muuttaisi tai murtaisi meidän dynamiikkamme täysin. Tavallaan olisi kiehtovaa jatkaa kirjoitusta ja pohtia mitä jos... Ehkä teen sen joskus, toivottavasti en kuitenkaan koskaan aidosta tarpeesta.

Saatan olla väärässä, mutta kuvittelen, että asiaan vihkiytymättömät helposti ajattelevat, että Ds on hyvin yksipuolinen tapa hoitaa parisuhdetta. D kertoo, miten asiat ovat ja miten edetään, ja s tottelee. Tämä on tietenkin tottakin, mutta mielestäni vasta siinä vaiheessa kun suhde, luottamus ja dynamiikka ovat luodut, ja molemmat ovat valmiita elämään se alla.

Jusu, vastasin sinulle suoraan tapani mukaan, mikä ei tarkoita, etten olisi pitänyt kysymyksistäsi, päinvastoin. Toivottavasti osasin vastata sinulle. Jos näin ei käynyt, niin annathan kuulua itsestäsi asian tiimoilta uudestaan.

Piiska Peikon kädessä

Saimme jo joku aika sitten viestin ja pyynnön anonyymistä palautelaatikon kautta. Pyyntö oli mieluinen ja halusin siihen vastata, mutta erinäisten kiireiden takia vastaukseni on viipinyt. Pahoittelut viivästyksestä.

Viesti meni lyhennettynä näin:

Olisi kiva lukea jossain vaiheessa juttua erilaisista bdsm-tarvikkeista, kuten millainen piiska tai raippa on toimiva Peikon kädessä. 

En ole välineurheilija ja vähissä välineissä pyrin satsaamaan laatuun. En tarvitse enkä halua kymmeniä käsirautoja tai piiskoja vaan minulle yleensä riittää yksi hyvä. Toki piiskoissa on hyvä olla muutamia eri kokoisia sillä isoimmalla floggerilla on hankala piiskata esim. häpyä ja sillä pienimmällä taas on turhauttavaa piiskata takamusta. Paikkansa kaikilla.

En myöskään pidä hempeistä piiskoista. Kaikki vaaleanpunaiset, glitterillä höystetyt, sydämen kuvia takamuksiin tekevät taikasauvat jäävät minulta käyttämättä. Jäävät käyttämättä vaikka kuinka kehotettaisiin kokeilemaan, kuinka hyvä se on kädessä. Tähän samaa kategoriaan lasken kaikki muutkin piiskaviritelmät, jotka näyttävät siltä, että ne hajoavat käsiin ennen kuin piiskattavan suusta kuuluu edes huokaisu. 

En voi myöskään sietää mitään piiskausvälineitä jotka ovat ensisijaisesti valmistettu jotain muuta funktiota kuin piiskausta varten. Tähän kategoriaan lasken esim. kaikki Ikeasta löytyvät kuten paistinlastat. Pienen haastavan poikkeuksen tähän periaatteesseeni toi setäihminen joitain viikkoja sitten, kun hän löi käteeni patarumpupalikan, jonka oikeampi termi taitaa olla huopapäinen nuija. Pyörittelin ja ihmettelin sitä kädessäni ja taisinpa todeta, että jossain tilanteissa saattaisin sille löytää käyttöä. Jospa laajenna sääntöni koskemaan lyömisfunktioon niin saan nuijat mahtumaan sen alle.

No millaisista piiskoista sitten pidän? Ehdottomasti käsistäni. Blondi perinteisesti makaamassa mahallaan polvieni päällä kämmeneni piiskaten hänen takamustaan. Käsistä läpsimässä rintoja, häpyä, poskia. Erityisesti rintojen läpsimisessä on jotain hyvin kiihottavaa.

Pidän bambusta piiskametriaalinen. Sitä saa edullisesti isoimmista kukkakaupoista, ja yleensä pääsee jopa itse valitsemaan sopivat palat. Pidän siitä kuinka maanläheistä, taipumatonta ja naputteluun sopivaa materiaalia bambu on. Pidän naputtelusta. Sellaisesta ärsyttävästä pienestä naputtelusta, jonka ensimmäiset naputukset eivät tunnu juuri miltään, muutta muutaman kymmenen jälkeen tuntuvat. Pidän siitä, että bambusta saa katkaistua sopiva pätkiä eri tarkoituksiin. Hieman lyhyemmillä voi naputella vaikka rintoja ja pidemmillä vaikka sisäreisiä tai takamusta. Bambun käytössä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että se hajoaa ennemmin tai myöhemmin ja hajotessaan se repeää. Tämä voi aiheuttaa pienen haavan vaaran. Tämän ongelman voi näppärästi estää vetämällä bambun päälle kutistesukan.

Ehdoton suosikkipiiskausvälineeni on ollut aina floggeri. Ja koska en löytänyt sopivia floggereita (tarpeeksi isoja ja tuuheita) kaupoista, opettelin tekemään niitä itse. Koska floggerissa on laaja piiskausalue, sen käytössä voi käyttää enemmän voimaa, joka taas antaa paremman vallan ja piiskaamisen tunteen. Hyvin lämmiteltynä floggerin kanssa voi piiskausta jatkaa todella kauan, ja se vie parhaimmillaan upeisiin tiloihin piiskan molemmissa päissä.

Lelulaatikosta löytyy myös muutama häijympi piiska vaativimpiin tilanteisiin. Tietysti melkein kaikki piiskat ovat juuri niin häijyjä kuin niiden käyttäjä haluaa olla, mutta pidän ajatuksesta, että olemassa jotain, joka otetaan esiin kuin tilanne sen vaatii. Meillä tälläinen on ollut bastardo. Se otetaan esiin silloin, kun on syytä joko rangaista tai laittaa blondin ajatukset radoilleen. Tässä tarkoituksessa se on toiminut 100-prosenttisesti.

Nyt on käyty top-inhokit ja -suosikit läpi. Postaus floggeriaskarteluistani on tulossa tulevaisuudessa. Jos tästä postauksesta jonkun upeas masotytön kiinnostus heräsi niin haluaisin ystävällisesti muistuttaa sinua tästä.

Blondi: Peikko unohti tahallaan listasta mustan nahkaläpyskän, joka on käden jälkeen minun suosikkini. Se tuntuu namilta rinnoilla ja sisäreisillä, hellästi käytettynä myös poskilla. Peikko käyttää nahkaläpyskää silloin, kun haluaa minulle hyvän fiiliksen ja antaa minulle hetken omassa maailmassani. Toki läpyskä tekee häijyäkin, jos sen haluaa valjastaa siihen käyttöön. 

Olen itse piiskannut niin vähän, että omia suosikkipiiskoja ei ole päässyt vielä syntymään. Pidän erityisesti naisten rintojen piiskamisesta, ja hommaan sopivat kaikki kohtuullisen pienet piiskat. Minusta on hauska läpsytellä paistinlastalla - väline, joka ei istu Peikon käteen. Minulle piiskaus on kuitenkin hyvän olon tuottamista toiselle - ei satuttamista tai edes alistamista. Jos joku saa siitä itselleen mielihyvää ja nautintoa, kun minä käytän piiskaa, niin teen sen mielelläni. Ehkä ei kuitenkaan ihan dommeainesta?

Ai niin, millaisesta piiskasta/piiskauksesta sinä pidät? Ja kummassa päässä piiskaa itse viihdyt?

Blondi: Kenelle orgasmini kuuluvat?

Tämä päivitys kumpuaa edellisen postauksen kommenteista. Kiitos kommentoijille hyvin muotoilluista ja perustelluista ajatuksista. Yritän valottaa omaa suhtautumistani alistumiseen, muut saattavat kokea asiat täysin eri tavoin.

Alistuminen on minulla hyvin vahvasti suhteessa koko seksuaalisuuteeni, niitä ei pysty irrottamaan toisistaan. Toki alistuminen on myös muuta kuin pelkästään seksuaalista toimintaa. Enemmänkin olotila. Mielentila. State of mind.

Vaikka minulle alistuminen on jotain myötäsyntyistä, on se myös aktiivinen tahtotila ja valinta. Alistuminen ei ole aina kivaa eikä mukavaa, enimmäkseen kylläkin. Olen itse valinnut, että alistun Peikolle kohtuullisen kokonaisvaltaisesti silloin kun kyse on seksuaalisuudestani. Perusarkeeni eli kotitöihin, työkuvioihin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen pervoporukan ulkopuolella ei alistumiseni taivu eikä Peikko sitä haluakaan. Jos minun ei tarvitsisi käydä töissä, uskoisin, että alistumiseni ulottuisi paljon enemmän myös muuhun arkeeni.

Kun tapasin Peikon, ilmoitti hän heti ensimmäisillä treffeillämme, että minä en enää laukea ilman lupaa. Että minun orgasmini ovat hänen. Tuolloin ihmettelin ja kummastelin asiaa, mutta hyväksyin sen kuitenkin heti, ja sääntö tuntui kiehtovalta. Peikko ole juuri koskaan yhdessäolon aikanamme rajoittanut orgasmeitani. Kunhan kysyn luvan etukäteen, saan pääsääntöisesti leikkiä itsekseni niin paljon kuin haluan. Myönnän, että joskus sääntö turhauttaa jos olen esim. yksin kotona ja sopivassa vireessä enkä saa Peikkoa puhelimella kiinni. Yleensä en saa lupaa etukäteen, mutta poikkeuksia on joskus. Jos Peikko tietää, että hän on päivän poissa eikä pysty vastaamaan pyyntöihini ja minä olen yksin kotona, voin pyytää luvan jo seuraavaksi päiväksi. Saan sen, kunhan perustelen asian hyvin. Yleensä osaan perustella asiani siten, että lupa tulee. Kun mä vaan haluan ei riitä perusteluksi.

Joskus minulla on kielto olla runkkaamatta. Tai saan runkata juuri niin paljon kuin haluan, mutta en laueta. Tällöin kyseessä on lähes poikkeuksetta rangaistus jostain rikkeestä. Rangaistuksia ei tule koskaan mielivaltaisesti, vaan kyseessä on aina sääntörikkomus säännöistä, jotka olemme yhdessä pervosuhteellemme laatineet. Säännöistä vain yksi on Peikon määrittelemä, ja se on juuri tuo laukeamissääntö. Kaikki muut säännöt ovat sopimuksessa minun toiveestani tai siksi, että minä tarvitsen niitä.

Peikko ei ole myöskään yhdessä leikkiessämme jättänyt minua montaakaan kertaa ilman orgasmia. Joitain kertoja rangaistukseksi, mutta ne kerrat ovat hyvin vähissä. Koska orgasmit ovat minulle tärkeitä ja haluan laueta, mieluummin noudatan sääntöjä kuin olen noudattamatta. Jos laukeaminen on evätty minulta, olen aina tiennyt, että kyseessä on rangaistus yhdessä sovittujen sääntöjen rikkomisesta, ei mielivalta. Peikko voisi totta kai halutessaan jättää minut ilman. Olemme keskustelleen asiasta paljon, ja se herättää minussa aina vahvoja tunteita. Koska olen koko aikuisikäni elänyt ilman laukeamista parisuhteessa ja nyt kun siihen pystyn oikean henkilön ja oikeanlaisen asetelman kanssa, en halua, että sitä otetaan minulta pois. Olen esittänyt Peikolle toiveen, että jos hän kieltää minua laukeamasta niin toivon, että siihen olisi joku syy. Tällä hetkellä en pystyisi ottamaan vastaan pelkkää mutta kun mä voin –selitystä, vaan todennäköisesti laittaisin tilanteen poikki turvasanalla. Tässäkin toisen tunteminen on kaiken a ja o. Että tietää, mihin toinen pystyy ja mihin hän ei vielä pysty.

Minulle alistuminen on myös paljon enemmän ja muuta kuin tapa harjoittaa omaa seksuaalisuuttani. Se on jotain, joka on minussa hyvin syvällä, ja siksi erilaiset säännöt tukevat sitä ja tuovat minulle hyvää oloa ja selkeyttä. Olen usein kirjoittanut, että Peikko omistaa minut ja sitä kautta myös orgasmini. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että ei kukaan ihminen voi absoluuttisesti omistaa toista. Se ei ole mahdollista missään olosuhteissa. Pervokontekstissa haluan kuitenkin olla Peikon, ja siten myös orgasmini ovat hänen.

Voisin valita toisinkin. Voisin sanoa Peikolle, että en enää halua noudattaa orgasmisääntöä. Se on kuitenkin niin sisäänrakennettu pervoiluumme ja horjuttaisi dynamiikkamme, että en näe mitään syytä, miksi tekisin niin. Jos haluaisin luopua säännöstä, olisi se varmasti ison keskustelun paikka. Enkä näin reilun kahden vuoden jälkeen osaisi edes laueta ilman lupaa. Tai ainakin se tuntuisi hyvin oudolta. Voisin myös aina keskeyttää erilaiset tilanteet käyttämällä turvasanaa. Jos Peikko määräisi minut orgasmikieltoon xxx pituiseksi ajaksi, ja kokisin, että en selviä siitä, voisin puhaltaa tilanteen poikki sanomalla turvasanan. Toistaiseksi sanaa ei ole vielä tarvittu, mutta se on minun valintani. Olen tähän mennessä selvinnyt tilanteista, joita Peikko on tuonut eteeni eikä turvasanaa – ei keltaista eikä punaista ole tarvittu. Ja tämä ei ole kehu, vaan mielestäni osoitus siitä, että Peikko tuntee minut hyvin ja vie minut rajoilleni pieni pala kerrallaan. Peikko on kerran itse heittänyt punaisen kortin pöytään, ja keskeyttänyt liian pitkälle menneen tilanteen.

Vaikka valitsenkin itse, että alistun, en koe kuitenkaan, että kyseessä olisi keinotekoisesti ylläpidetty illuusio. Minulle ja uskallan sanoa, että meille, se on totta, vaikka asetelma ei olekaan päällä 24/7. Minulle alistuminen on pitkälti myös vapautta olla sellainen kuin olen. Vapautta tietyistä yhteiskunnan normeista ja konventioista. Vapautta monista turhista asioista ja huolista. Koska olen luovuttanut vallan pois ihmiselle, jota rakastan ja kunnioitan. Ja jolle minulla on halu alistua. Silloinkin kun se ei ole kivaa. 

Blondi: Mä päätän, koska mun nainen laukeaa

Olemme Peikon kanssa kahdestaan kotona. Olen edelleen eilisestä seksistä raukea, eikä mieleni tee oikeastaan mitään muuta kuin hellimistä. Päätämme mennä suihkuun. Höyry lämmittää suihkukopin nopeasti, ja Peikko hieroo kipeää niskaani. Viivymme suihkussa pitkään. Silittelemme, hellittelemme, suutelemme. Peikko peseytyy ensin ja jättää minut vielä saippuoimaan itseäni. Kun tulen suihkusta makuuhuoneeseen, on Peikko avannut peiton ja nostanut hyrrän sängylle.

Harrastamme laiskaa seksiä, eikä minun oikeastaan tee mieli laueta. Siirrynkin Peikon jalkojen väliin antamaan suuseksiä. Yht’äkkiä Peikko vetäisee  minut jalkovälistään pois. Mä haluan nyt kokeilla yhtä juttua. Hän penkoo leluarkkua hetken. Kääntää minut selälleen. Laittaa paksun tyynyn takapuoleni alle siten, että peppuni on hyvin tarjolla. Heittää jalkani pääni yli. Hieroo itseensä liukuvoidetta ja tulee peppuuni yhdellä pitkällä hitaalla työnnöllä. Rakastan sitä tunnetta, kun Peikko on pepussani. Se on jotain hyvin vaikeasti kuvailtavaa. Kuin jotain silkinsileää liukuisi sisään ja ulos. Peikko tämä mielikuva huvittaa joka kerran, kun kerron sen hänelle.

Tunnen, miten emättimeeni laitetaan jotain, mutta en hahmota mitä. Dildo, joku muu lelu, en tiedä. Peikko laittaa vielä hyrrän klitorikselleni tekemään omaa työtään. Peikko nai minua peppuun ja liikuttelee samalla jotain sisälläni. Yritän kurkkia, mitä sisälläni on, mutta en näe riittävän hyvin. Saan avata jalat ja ottaa hyrrän omaan käteeni. Peikko koventaa tahtia ja minä laukean täristen. Olen lauennut Peikko pepussani ehkä kerran aiemmin, joten kyse on harvinaisesta herkusta :).

Pian minun jälkeeni Peikko laukeaa peppuuni. Vetäytyy ulos ja käy pesulla. Näen, että sisälläni on ollut pienehkö dildo, jota emme ole muistaakseni koskaan aiemmin käyttäneet. Ei suhun mahtunut tämän isompaa, kun mä olin sun pepussa. 

Kun Peikko tulee pesulta, kerron, että mä ajattelin, että mä en jaksa laueta tänään. Joo, mä huomasin sen. Mutta kun mä päätän, koska mun nainen laukeaa. Niin se vaan menee.

Ehkä kiihottavinta, mitä minulle on sanottu pitkään aikaan. Saan jälleen kerran muistutuksen siitä, että minun orgasmini kuuluvat Peikolle. 

Rengastelua

Olemme Peikon kanssa hankkineet sormukset. Yhteisellä päätöksellä yhdessä valitut. Sormukset eivät ole kihlasormukset eivätkä vihkisormukset. Meille molemmille kihlasormus olisi päätös naimisiinmenosta, emmekä ole tekemässä sitä. Emme tällä hetkellä emmekä ehkä koskaan. Kummallakin on takana pitkät avioliitot, eikä hinkua uuteen avioliittoon ole. Koska kumpikaan meistä ei oikeastaan usko avioliittoon instituutiona. Emme keksi, mitä lisäarvoa se toisi parisuhteellemme. Jos taloudellisia järjestelyjä joskus täytyy tehdä, ne voi tehdä papereiden avulla. Jos menisimme naimisiin, joutuisimme lisäksi tekemään ison kasan paperia pitääksemme omaisuutemme erillämme. No, ei tuota omaisuutta niin hirveästi ole, mutta jokunen asunto kuitenkin. Toistaiseksi emme halua muuttaa niiden omistussuhteita.

Olemme nimenneet sormukset sitoutumissormuksiksi. Ne ovat perinteisesti vasemman käden nimettömässä. En tiedä miksi. Se vain tuntui hyvälle, vaikka sormi olisi voinut olla joku muukin. Peukalossani pidän aina Tetriksen takomaa tyylikästä pervosormusta – hopeista, paksua rengasta, johon on stanssattu pervouden nyt jo poispudotettu sairauskoodi.

Tilasimme sormukset lähes 3 kk sitten Etsy.comista MaggiDesigns-kaupan valikoimista. Sormukset ovat käsin taotut, hopeaa ja pieni häivähdys messinkiä, painavat ja sen verran uniikit, että Suomesta tuskin tulee samanlaisia vastaan. Alusta asti oli selvää, että emme halua identtisiä sormuksia. Samanhenkiset totta kai, mutta emme samanlaisia. Oikean tekijän löydettyämme valinta oli helppo – sormukset löytyivät sivulta ensiselailulla.

Olemme vaihtaneet seppä Gabriellen kanssa lukuisia sähköposteja matkan varrella. Gabrielle on joko aidosti sydämellinen ja välittävä ihminen, joka haluaa asiakkailleen parasta tai sitten amerikkalainen kohteliaisuus vain tuntuu siltä. Viestit ovat olleet sympaattisia, myös kiinnostus meitä kohtaan on imarrellut. Kerroimme Gabriellelle hänen kysyttyään sormusten käyttötarkoitusta (kihla, vihki), että kyse on sitoutumissormuksista BDSM-hengessä. Meille on alusta asti tullut sellainen olo, että sormukset taotaan juuri meille.

Saimme rinkulat postissa kotiin. Sinetillä suljettu kirje, käsinkirjoitettu viesti, jossa jopa minun suomalaisillekin hankala sukunimeni oli oikein. Kaunis, sormusten henkeen sopiva rasia. Kaikin puolin täydellisesti paketoitu tuotekokonaisuus, josta tuli todella hyvä mieli. Ja sormukset. Täydelliset. Ehdottoman täydelliset. Paljon paremmat ja kauniimmat, mistä uskalsimme haaveilla.

 Laitoimme sormukset hyvin yksinkertaisest kumpikin omaan sormeensa. Se oli siinä. Ilman mitään seremonioita. Sormuksissa ei lue mitään päivää, koska päivät eivät ole meidän juttumme. Kummallekin merkityksellistä on sormusten viestittämä ajatus: Minä olen sitoutunut sinuun. Peikon sormus on kirjaimellisesti massiivinen, mutta niin on hänen kätensäkin. Minun hieman pienempi, mutta näyttävä sekin, koska minunkaan käteni ei ole mikään rimpula.

Peikon nimetön on ollut ilman sormusta nelisen vuotta, minun vasta kaksi. Ihmisen keho muistaa kuitenkin kummasti. Minulle tulee edelleen välillä sellaisia oloja, että jotain puuttuu ja muistan, että sormusta ei enää ole. Muistan myös sen, miten avioliiton viime kuukausina sormus ahdisti sormessa ja otin sen usein pois ollessani yksin kotona. Kun laitoin uuden sormuksen sormeen, nousi ahdistus hetkeksi pintaan. Keho muistaa väärän sormuksen, väärän ihmisen.

Nyt sitten opettelen elämään sormus sormessani. Sormuksilla on totta meille merkitystä myös pervokontekstissa, ja niissä on paljon symboliikkaa, jonka vain me tiedämme. Molempien sormuksissa lukee se, mitä toinen toisillemme edustamme. Joo ei mitään master/sub –juttuja, mutta anyway – omaan sormukseeni on kirjoitettu minun paikkani.

Puhuimme paljon siitä, että miten kerromme sormuksista lapsille. Teinin ja nuoren aikuisen pää toimii kuitenkin niin, että sillä on tarve luokitella asioita. Päätimme napata kuvan sormuksista sormissamme ja lähettää sen lapsille. Vanhempi reagoi asiaan vain ja ainoastaan positiivisesti ja onnitteli lämpimästi. Hänen mielestään ajatus sitoutumissormuksista oli hyvin kaunis. Pienempi mietiskeli asiaa pidempään. Hän oli aluksi hieman loukkaantunut, että hänelle ei ollut kerrottu suunnitelmista etukäteen. Lisäksi hänen on hankalampi ymmärtää, että sormukset eivät ole kihlasormukset vaan jotain muuta meille tärkeää. Peikko kävi lapsen kanssa keskustelua asiasta, ja loppujen lopuksi hän otti asian hyvin ja kertoi olevansa onnellinen puolestamme.

Nyt totuttelemme sormuksiin, sekä fyysisesti että henkisesti <3. 

Ai niin, jos arvaatte, mitkä sormukset valitsimme, niin voitte vaikka saada piiskaa...

*****

Peikko: Tämä oli teksti, johon halusin ehdottamasti kirjoittaa oman osuuden. Nyt se tuntuu hankalalta koska blondi kertoikin jo melkein kaiken minkä minäkin olisin kirjoittanut. Ehkäpä hiukan hehkutan sitä kuinka hyvältä tuntuu sitoutua näin ilman kihloja (koska emme kumpikaan niihin usko). Tyttären reaktio oli hauska. Hänen mielestä sitoutumis- ja kihlasormukset "on ihan sama juttu", tai niin hän taitaa toivoa.

Hiukan korjaan kuitenkin blondin tekstiä. Me emme vaan pujoittaneet niitä sormiimme vaan pyöräilimme samalta istumalta lonkerolle.

Blondi: Mä en kestä...

...miten lujaa mä orgasmoin uuden hyrrän kanssa. Hauskaa, että uuden hyrrän myötä on löytynyt myös uusia tapoja laueta. Tai lähinnä asentoja. Olen aina rakastanut laueta Peikon päällä – Peikko minun sisälläni. Vanhan hyrrän kanssa sain hakea sopivaa asentoa pitkään ja hartaasti, ja siltikin jäin lähes poikkeuksetta roikkumaan ja fiilistelemään – ei orgasmia. Ne muutamat kerrat, kun onnistuin, oli orgasmi tajunnanräjäyttävä kokemus. Sellainen, joka lähtee nilkoista ja huuhtoo läpi koko kehon. Jättäen jälkeensä raukeuden ja autuaan hymyn kasvoille.

Uusi hyrrä antaa minulle tällaisen orgasmin lähes poikkeuksetta. Peikko sisälläni, Peikon sormet tekemässä työtä nänneilläni ja hyrrä klitoriksellani. Tai ei se ole suoraan klitoriksella, kun se on niin tehokas, ettei sitä voi pitää siinä. Kiltti, kiltti kiltti, saisinko mä tulla? Ja sitten jo tulenkin.

Puhuimme tänään Peikon kanssa pitkään orgasmeista. Minun orgasmeistani. Miten nykyään tulen kylläiseksi jo yhdestä orgasmista. Miten kylläisyyden tunne viipyy kehossa ja mielessä usein monia päiviä sen sijaan, että haluaisin heti lisää. Miten en useimmiten edes haluaisi laueta toista kertaa, vaan jäädä fiilistelemään siihen yhteen orgasmiin. Joskus tämä suodaan minulle, toisinaan taas ei. Tänään oli sellainen ei-päivä, jolloin Peikolla oli halu käyttää minua ja saada minut laukeamaan monta kertaa.

Käytettyäni minut rättipoikkiloppuun Peikko tuli päälleni. Olin märkä ja tahmainen omista nesteistäni sekä liukuvoiteesta. Peikko nai itsensä lähes orgasmiin. Sotketaas sua vähän lisää. Siirtyi kaulani kohdalle ja runkkasi itselleen orgasmin ja laukesi kaulalleni ja rinnoilleni. Levitti kuuman sperman keholleni, kasvoilleni ja hiuksiini. Hellitteli sotkuiseksi tytöksi. Antoi minun hengähtää vähän, mutta veti minut sitten jalkojensa väliin nuolemaan itsensä puhtaaksi.

Pesin lelut ja itseni. En kuitenkaan aamulla jo pestyjä hiuksiani, koska ajatus Peikon spermasta hiuksissani on äärimmäisen kiihottava. Jotain joka ei näy. Jotain, jonka vain minä tiedän. Huomenna esiinnyn haastateltavana ja valokuvattavana uuden työpaikan julkaisua varten. Siistinä, huoliteltuna, asiallisena, hiukset edelleen pesemättä. Ja nautin tunteesta, että olen omistettu, sotkettu ja käytetty. 

Blondi: Miksi haluan, että minua satutetaan?

Alla oleva teksti löytyi Bloggerista arkistojen kätköistä. Olen näköjään kirjoittanut sen lokakuussa, mutta edelleen ihan julkaisukelpoista tekstiä. Joten tässä:

Sain yllä olevan otsikon Peikolta työstettäväksi blogitekstin muotoon.

Minulle satuttaminen on yksi käytettävänä ja alistettavana olemisen muoto, ei itseisarvo. Joten masokistia minusta ei saa tekemälläkään, koska kipu fyysisenä tuntemuksena ei saa minua syttymään. En muista, että blogimme tunnisteina olisi kertaakaan käytetty sanoja sadismi tai masokismi, koska ne eivät kuvaa minua eikä Peikkoa. Tosin Peikko haaveilee silloin tällöin leikkimahdollisuudesta puhdasverisen masokistinaisen kanssa, ja haluaisi tutkailla sisäistä sadistiaan. Ja sitä, että löytyykö hänestä sellainen. Arvelen, että sopivan vastapuolen kanssa saattaisi löytyäkin, mutta mikään primääritarve satuttaminen Peikolle ei ole, vaan minun kanssani se liittyy hänellä enemmän alistamiseen. Tosin määrittelyt ovat aina hankalia, ja kyseessä on kuitenkin aina veteen piirretty viiva, joka ajan ja tilanteiden myötä liikkuu ja liukuu.

Itselleni tietynlainen kipu liitettynä käyttämiseen kuitenkin kiihottaa ja jopa tuntuu miellyttävältä. Tuolloin olen kuitenkin aika tarkka kivun laadusta ja määrästä. Vaikka asia ei ole minun käsissäni, niin Peikko kuitenkin lukee minua sen verran hyvin, että tietää, mitä minulle voi tehdä ja mitä ei.

Suhteeni kipuun on muutenkin kaikkea muuta kuin neutraali. Olen lapsesta asti sairastanut migreeniä, jonka keskeisin oire on kipu. 25-35 –vuotiaana migreeni oli pahimmillaan, ajoittain jopa päivittäistä. Olen ajoittain ollut sairauden takia työkyvyttömänä, joten tiedän, mitä invalidisoiva kipu voi on. Lisäksi minulla on ollut  taipumus somatisoida kaikki tunteeni kivun kautta ulos, kun en ole osannut muuten käsitellä niitä. Somatisointi ja migreeni ovat onneksi vuosien varrella vähentyneet, mutta tänäkin päivänä kipu on minulle reagointitapa numero yksi oikeastaan kaikkiin kurjiin asioihin. Olen kuitenkin oppinut reagointitavasta pitkälti pois muiden, rakentavampien käsittelytapojen tullessa tilalle, ja kipureseptorini toimivat nykyään niin kuin niiden pitääkin. Kivun psykologia ja fysiologia ovat kuitenkin minulle erittäin tuttuja, kirjahyllystä löytyy iso kasa kirjallisuutta aiheesta. Täysin kivutonta minusta ei koskaan tule. Kiputaustasta muistuttaa pilleripurkki kaapissa, josta otan joka ilta lääkkeen sen varmistamiseksi, että reseptorit toimivat tulevaisuudessakin niin kuin niiden pitääkin. Lääkärin sanoin lopun ikäni, koska reagointitapa on ja pysyy. Ja kroonisen kipuun minun ei tee ei enää mieli takaisin.

Toki alistamiseen liittyvä kipu on hyvin erilaista kuin pitkäaikainen fyysinen kipu, jolle ei löydy syytä tai lääkitystä. Alistumisessa minulla on mahdollista kontrolloida kipua ja katkaista se halutessani turvasanalla. Kroonisessa kivussa näin ei ole laita. Kynnys turvasanan käyttöön on kuitenkin suuri enkä ole vielä käyttänyt sitä. Muutama läheltä piti –tilanne on tullut vastaan, mutta Peikko on tuolloin lopettanut tilanteet ennen kuin olen itse joutunut tekemään sen.

En kuitenkaan koskaan alistuessani ajattele, että kontrolli olisi minulla – päinvastoin. Joten mistään näennäisestä illuusiosta ei ole kysymys. Tiedän, että Peikko voi olla hyvinkin armoton, mutta hänellä on useimmiten alistamisessa joku, no jos ei nyt korkeampaa tarkoitusta, niin ainakin päämäärä. Se voi olla oman nautinnon ottaminen, paikan näyttämistä minulle, kiusoittelevaa leikkiä, nautinnon tuottamista minulle, uusien asioiden opettamista minulle tai itse uusien asioiden opettelemista, henkisten tai fyysisten rajojeni koettelemista. Toki joskus leikki vie mukanaan, ja lopputuloksena on ihan jotain muuta kuin mitä Peikko oli alun perin suunnitellut. Leikkiessä minulle ei ole koskaan tullut sellaista oloa, että Peikko haluaisi satuttamalla satuttaa minua.

Suhteeni kipuun on kuitenkin muuttunut pervoilu-urani aikana. Alussa en pitänyt siitä lainkaan, nykyään pyydän säännöllisesti Peikkoa satuttamaan minua. Jotta tunnen olevani käytetty. Jotta tunnen olevani elossa. Jotta tiedän paikkani.