Blondi bloggaa bloggailusta

Kun aloitimme Peikon kanssa tämän blogin, olimme juuri tavanneet. Tunteneet alle kuukauden. Tai Peikkohan laittoi tämän blogin pystyyn kysyttyään minulta, että onko ok, että hän kirjoittaa elämästämme. Yhdestä puolesta elämäämme. Varsin pian myös minä aloin kirjoittaa. Jäsentää ajatuksiani juuri löytyneestä pervoidentiteetistä. Kaikesta, mikä oli uutta. Tunteista, tekemisistä, pervoseksistä, BDSM-maailmasta yleensä.

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska koko suhteemme on oikeastaan dokumentoitu tähän blogiin. Palaan usein vanhoihin teksteihin ja luen niitä uudelleen ja uudelleen. Kaikki oli niin haurasta. Hapuilevaa. Kaunista. Ainutkertaista. Kun luen tekstejä, pääsen hyvin kiinni yli kolmen vuoden takaisin tunnelmiini.

Luen tekstejä myös siksi uudelleen, että en oikeastaan muista minun ja Peikon ensimmäisestä seurusteluvuodesta kovinkaan paljon. Olin juuri eronnut ja melkoisen hukassa itseni kanssa. Muistan, että itkin, nauroin ja nautin - paljon muuta en sitten muistkaan. Blogi toimii päiväkirjana, ja kun haluan palauttaa joitain tapahtumia mieleeni, palaan tänne.

Suurin osa teksteistäni on syntynyt aikana, kun emme vielä Peikon kanssa asuneet yhdessä. Kun olin illat yksin kotona, ja tarve jäsentää asioita oli suuri. Olen lisäksi kirjoittanut paljon työmatkoilla. Lähes kaikki uudemmat tekstini, joita on melko vähän, ovat syntyneet työmatkoilla hotelleissa, junissa, kahviloissa. Hotellissa syntyy myös tämä teksti. Pitkän työpäivän jälkeen. Kylvystä tulleena. Lasillinen punaviiniä vieressä.

Olen aina halunnut blogata. En ole kuitenkaan keksinyt ennen pervoilua mitään aihetta, mistä jaksaisin kirjoittaa pitkäjänteisesti. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ehkä ainoa teema, josta olisin kyennyt tuottamaan tekstiä riittävästi. Olemme Peikon kanssa bloganneet aktiivisesti toukokuusta 2012. Apua, miten paljon siitä on aikaa!

Lukijoita on tullut ja varmasti myös mennyt. Kun aloitimme bloggaamisen, ei suomeksi löytynyt ainoatakaan päivittyvää pervoblogia. Muutama uinuva kylläkin, joita olin aikoinani entisessä avioliitossani lukenut useinkin. Meille molemmille oli heti alusta asti selvää, että haluamme blogin avulla paitsi jakaa henkilökohtaisia kokemuksia niin myös antaa fiksua tietoa pervoilusta ja sen ympärillä pyörivistä teemoista. Olemme tietoisesti keskittyneet kuvaavaan lähes pelkästään Ds-suhteeseen liittyviä asioita, koska se on eniten oma juttumme. Myös sadismia, masokimia ja polyamoriaa on käsitelty samoin BDSM-skeneä yleensä. Fetisistit tuskin saavat tästä blogista mitään, koska kummallakaan meistä ei juuri ole fetissejä.

Blogiamme on voinut lähes alusta asti kommentoida anonyyminä, eikä kommentteja moderoida eli kaikki kommentit näkyvät heti. Tämäkin on tietoinen linjanveto. Negatiivista palautetta olemme saaneet tasan kaksi kertaa, ja nuo kommentit on julkaistu ihan normaalisti varustettuina vastakommenteilla. Negatiivisen palautteen vähyys on mielestäni yllättävää. Tai ehkä se kertoo vaan siitä, että lukijamme ovat fiksuja, ajattelevia ihmisiä. Toinen kommenteista liittyi lapsiin, että kauheeta, te ootte sairaita, lapset kärsii. Toinen taas siihen, että kun minä en enää juurikan kirjoita pervoilusta vaan arjestamme yleensä, niin voisiko sitten vaan lopettaa kirjoittamisen. Että jos sitä runkkumatskua ei tule, niin miksi kirjoittaa. Eli aika vähällä olemme päässeet.

Toki blogin aiheita joutuu sensuroimaan joskus. Koska leikimme myös muiden kanssa, eivät kaikki tekemisimme päädy tänne, koska vastapuoli ei niin halua. Lisäksi kaikki pervoystävämme lukevat tätä, joten ystävyyssuhteita täällä ei ole mahdollista ruotia eikä sosiaalista verkostoamme, koska kaikki tunnistaisivat teksteistä itsensä ja muut. Onneksi tuon tyyppiseen ruodintaan ei oikeastaan ole tarvetta. Toki joskus olisi kiva kirjoittaa jostain aiheesta ilman, että pitäisi miettiä, että ketkä kaikki tunnistavat teksteistä itsensä.

Rinnallemme olemme saaneet ison kasan bloggarikollegoita, enkä liioittele sanoessani, että meillä on oma bloggariyhteisö. On paljon blogeja, jotka ovat syntyneet ja kuolleet oman blogimme aikana, mutta myös niitä, jotka ovat jaksaneet blogata pitkäjänteisesti. Hei Tetris ja Pikkusisko - ihanaa, kun olette olemassa <3. Toki kaikki kanssabloggarit ovat aivan mahtavia otuksia. Olemme tavanneet suurimman osan muista pervobloggareista, useamman kanssa olemme hyviä ystäviä myös blogimaailman ulkopuolella. Suurinpaan osaa olemme tutustuneet joko suoraan bloggaamisen kautta tai sitten pervobileissä.

Olen aina lukenut paljon blogeja. Seuraan tällä hetkellä oman bloggrollimme lisäksi melko tiivisti kosmetiikkaja- ja meikkiblogeja. Ehkä joku neljänkympin kriisi on saanut minut kiinnostumaan kosmetiikasta ja meikeistä. Tai ehkä se maailma on minulle vain niin absurdin vieras, että blogit kiinnostavat siksi? Etenkin kosmetiikkabloggarit ovat todella tiivis yhteisö. Kaikki kommentoivat toistensa postauksia ahkerasti. Kun joku bloggari nostaa pinnalle jonkun tuotteen tai teeman, täyttyvät kaikki blogit pian saman asian käsittelystä. Toki suurta vaikutusta on myös sillä, että kosmetiikkabloggarit saavat isoja kasoja maksuttomia tuotteita käyttöön ja arvosteluun.

Sama ilmiö pätee meihin pervobloggareihin. Hyvänä esimerkkinä edellisesssä postauksessani mainitsema lapsiperheasia. En muista, kuka aloitti keskustelun aiheesta. Pian kuitenkin useampi bloggari kirjoitti oman näkökulmansa aiheeseen. Ja se on aivan mahtavaa. Olemme ihan oikea blogiyhteisö, vaikkakin marginaalinen sellainen. Koska kirjoitamme seksistä ja seksuaalisuudesta - monen mielestä myös aiheista, jotka ovat tabuja, joudumme tekemään sen ilman omia kasvojamme, joka on valitettavaa.

Viimeksi Baletin Fetish Clubilla heitin muutamalla bloggarikollegalle puolileikilläni ilmaan ajatuksen, että pitäiskö meidänkin alkaa järjestää bloggarimiittejä, kuten monien muiden alojen bloggarit tekevät. Meidän miittejämme voisivat isännöidä vaikka erilaiset seksitavaraliikkeet, BDSM-vaatetta myyvät putiikit tai no, you just name it... Toisaalta Suomessa skenessä ei juuri raha liiku, joten ehkä AntiShop valikoituisi yksinoikeudella meidän miittimme isännöijäksi/emännöijäksi.

Miitin jälkeen jokainen bloggari kirjoittaisi hehkutuspostauksen, miten järjettömän ihanaa oli nähdä tuttuja ja ystäviä paikalla. Ja totta kai goodie bageista riittäisi pitkäksi aikaa juttua ja postauksia. Goodie bagissä voisi olla testiin vaikka Lelon hyrrä, joku mukava anaalikoukku ja vaikka kivan persoonalliset kahleet. Ja totta kai se perinteinen liukuvoidenäyte. Näitä sitten vuorotellen arvosteltaisiin blogeissa. Jaetattaisiin kokemuksia ja tuotesuosituksia lukijoille. Hei Antishop, nyt jos luet tämän tekstin niin kannattaa toimia!

3. Päivä

Nuken etätehtävän kolmannen osan raportointi – kesäinen teksti arkistojen kätköistä. Lue osat yksi ja kaksi.

Nuken silmin

Nyt väsyttää ja haluaisin mennä nukkumaan, mutta yksi päivän tehtävistä on vieläkin suorittamatta, nimittäin orgasmitehtävä. Raportoin ensin muista suoritetuista tehtävistä.

Tänään oli todellakin inhokkityövuoroni ja mietin miten voisin piristää sitä hieman ja missä kohtaa päivää tehtävä olisi parasta suorittaa. Aloitettuani ruoan tekemisen mietin miten tärkeää ruokaa on tehdä rakkaudella, jotta se maistuu hyvälle. Kamppaillessani jauhelihakeiton maun kanssa päätin oikean hetken tulleen. Kipaisin jälleen takahuoneeseen ja häntä oli paikoillaan. Muutamat mausteet kattilaan ja keitosta tuli täydellistä!

Sen jälkeen vuorossa oli valtavien ja täysien keittokattiloiden kanto rakennuksesta toiseen, joka on aina pieni esterata ja voimat meinaavat loppua kesken matkan. Olin tähdännyt siihen, että kattiloiden kantaminen suoritetaan hännän kanssa, koska se on ikävin homma koko päivänä. Niinpä tein senkin iloisena ja tyytyväisenä. Kun tunti alkoi lähestyä loppuaan, tuli minulle hätä siitä, että häntä pitää ottaa pois ja niinpä laitoin Sinulle viestin. Et vastannut mitään ja punnitsin mitä teen. Koska olen tunnollinen, niin kuin nuken työnkuvaan kuuluukin ja kuuliainen, en voinut ylittää aikaa, vaikka olisin halunnutkin. Tuntui hankalalta, kun en kuullut Sinusta mitään ja päätin ottaa hännän pois. Pelkäsin, että ajan ylittämisestä tulee seuraamuksia.

Peikon kommentti: Sain nukelta kesken kaupunkireissun viestin jossa kysyttiin saisiko tappia pitää vielä toisenkin tunnin. Kehotin nukkea lukemaan etätehtävän säännöt tarkemmin, sillä siellä luki vähintään tunti. Nukke oli jo ehtinyt poistaa tapin, joten komensin hänet käyttämään tappia vielä toisenkin tunnin.

Sain kuitenkin ihanan viestisi. Odotin vielä hetken ja uusin tehtävän. Tällä kertaa otin valtavan riskin. Työskentelen keittiössä päivittäin kertakäyttöhanskojen kanssa ja ne saavat mieleni välillä vaeltamaan. Päätin hyödyntää niitä. Kipaisin nopeasti hakemassa hännän, laitoin hanskat käteen, työnsin sormen peppuuni ja sen perässä hännän. Olin kyykylläni pöydän takana ikään kuin ”etsimässä” alahyllyltä jotain, jos joku sattuisi tulemaan keittiöön sisälle. Kukaan ei tullut, eikä kukaan huomannut. Kiitos pitkien työmekkojemme tämäkin on mahdollista toteuttaa muutamassa sekunnissa! 

Työskentelin hännän kanssa melkein työpäivän loppuun asti. Leivoin sämpylät rakkaudella loppuun ja siivoilin ynnä muuta tylsää, mutta minullapa oli oma piristin mukana. Koko päivän mietin myös miten voisin heittää vastaavasta tilanteesta viatonta läppää työkavereideni kanssa. Voisin kysyä vaikka ”Mitäs siinä murjotat? Pistä tappi perseeseen, niin paranee sunkin työpäivä!” Mutta…en tehnyt sitä. Ja anteeksi puhuin nyt rumia tässä, mutta se oli vain demonstraatio.

Työpäivän jälkeen olin jälleen aika hyvissä ja kosteissa tunnelmissa. Harkitsin orgasmitehtävän suorittamista, mutta päätin sen sijaan käyttää energiani luontotehtävään. Lähdin jälleen lenkille, vaikka lähteminen oli työn alla. Ajattelin kuitenkin ihanaa eilistä lenkkiä ja päätin antaa luvan itselleni uusia saman. Taitoin samasta puusta risun ja leikin hetken aikaa hevosta, mutta päästyäni isommalle tielle taika katosi ja muuttui tylsäksi. Se ei enää riittänyt minulle, joten päätin tehdä jotain muuta. Näin kuivuneen havupuun tien vieressä ja taitoin siitä monihaaraisen pienen oksan. Vastaan tuli paikallinen miehittämätön kioski, ja menin sinne sisälle oksan kanssa. Piiskasin reittäni siellä kioskissa ja se tuntui niin hyvälle, että olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Oksasta ei vain ollut enää paljoa jäljellä ja tajusin, että minun on siivottava jälkeni, joten lopetin. Poimin risun kappaleet kioskin lattialta ja jatkoin lenkkiä.

Nyt päivää on jäljellä enää 20 minuuttia ja suorittamatta on vielä päivän viimeinen tehtävä. Myönnän suoraan, että tämän iltaisten illanistujaisten jälkeen minun ei tee yhtään mieli suorittaa viimeistä tehtävää, mutta yritän, koska olen tunnollinen ja kiltti. Lasinen dildo on pepussani. Huomaan, että pepussa alkaa jo tuntua hieman käytetyltä. Samalla ihana, mutta kirvelevä tunne. Olen patjallani osittain polvillani läppäri edessäni. Aion katsoa jotakin mukavaa viihdykettä…

Sain tehtävä suoritettu, vaikka siinä menikin aika kauan aikaa. Kyllästyin videoon saman tien ja suljin vain silmäni. Olin aluksi kontillani ja kyhnytin itseni patjalla olevaan wandiin ja samalla dildoon. Käännyin kuitenkin pian istumaan ja lopulta selälleni makaamaan. Leijuin pitkään hyvässä olossa, mutta en päässyt tarpeeksi pitkälle. Usein riittää, että pepussa vain on jotain. Sitä ei tarvitse välttämättä edes liikuttaa. Nyt aloin kuitenkin painella sitä sisemmäs ja liikutella. Vihdoin alkoi tuntua siltä, että alan olla lähellä, muistin tehdä laskutehtävän ja olin siitä tyytyväinen. Sain ihanan orgasmin ja olen iloinen, että sain tehtävän suoritetuksi. Nyt hyvää yötä!