Jokin aika sitten saimme tällaisen viestin tutulta masokistinaiselta, joka pohdiskeli kipuaan ja kipuiluaan ja myös näiden puutetta. Vastausviestini lopussa ojensin auttavan käteni ja tarjosin hänelle pientä kipusessiota, jossa voisin toimia piiskurina. Tämän jälkeen kävimme lyhynneltynä suunnilleen seuraavan keskustelun.
- Niin minä pohdin, mitä sinä saisit siitä sessiosta?Ja tämän jälkeen en enää löytänytkään sopivia sanoja saa selitystä, mutta lupasin pohtia asiaa blogitekstissä. Tästä lupauksesta on nyt kaksi viikkoa aikaa, ja aihe on pyörinyt paljon mielessäni. Ei sillä, että olisin löytänyt jonkin totuuden, mutta ehkäpä jonkun pienen ajatuksen silti.
- No mitä nyt sadisti saa satuttamisesta?
- Mitä sadisti saa, kun tuottaa kipua?
Sadismi ei kulje päälläni viitan tavoin, vaan se puetaan päälle ainoastaan oikean ihmisen tai yhteyden kanssa. En koe minkäänlaista nautintoa satuttaa jotakuta, joka ei nauti siitä jollain tasolla. Iseasiassa tällainen ajatus tuntuu minusta kuvottavalta ja olisi väkivaltaa. Olen sortunut käyttämään väkivaltaa tässä elämässä tasan kerran, ja sekin teini-iässä typerän uhoamisen jälkeen.
Minun sadismini on kasvanut pikkuhiljaa. Aluksi se oli vain luonteva osa leikkiä, ja se pysyikin sellaisena pitkään. Kuitenkin pikkuhiljaa sadismi on saanut isompaa osaa minusta pääosin nuken kanssa jaettujen kokemuksien kautta. Olen oppinut itsestäni enemmän, ja lisäksi olen oppinut nauttimaan satuttamisesta.
On vaikea tietää pitävänsä jostain, ennen kuin sitä saa kokeilla. Huomaan itsestäni satuttamisen hetkellä, että pidän vaihtelusta. Yhtenä hetkenä voin sivellä hellästi nännejä ja seuraavassa hetkessä vetää niistä rajusti. Saatan piiskata hellästi rottingilla ja yht'äkkiä lyödä yhden lujan lyönnin. Nautin siitä hetkestä, jolloin olen vallankahvassa. Hetkestä, jolloin toisen selkä kaartuu kaarelle kivusta, ja hän ei voi muuta kuin ottaa vastaan mitä tahdon. Luulenkin, että loppujen lopuksi osa nautinnostani kulminoituu juuri valtaleikkiin. Minulla on valta leikkiä toisen keholla miten haluan, ja koska vastakappale haluaa minun tekevän niin, painan kaasua.
Mutta valta ei selitä kaikkea. Toinen iso palkinto syntyy vastakappaleen nautinnosta. Joskus erittäin nautinnollinen pitkäaikainen satuttaminen voi johtaa vastakappaleen luovuttamiseen tai ehkäpä itkuun. Tällöin joskus tulee olo, että itku on myös terapeuttista ja tuo mukanaan jotain stressin tapaista ulos ja puhdistaa.
Mutta itku ei selitä kaikkea. Kipu rangaistuksena on upea yhdistelmä. Nyt liikutaan hyvin lähellä edellä kertomaani vaihtelua. Useat hyvät muistoni liittyvät suunnilleen seuraavanlaiseen tilanteeseen. Vastakappale on orgasmin reunalla anellen lupaa laueta, ja minä annan käskyn. "Katsot koko ajan silmiin ja lasken viiteen, jonka jälkeen voit tulla." Ja tuossa hetkessähän luvataan kaikki. Niinpä ehdin laskea noin neljään, kunnes silmät suljetaan, koska palkinto on jo niin lähellä. Minä lopetan työstämisen ja komennan, että perse ylös ja lyön lujaa kerran bastardolla.
Huomaan, että en loppujen vastannut itse kysymykseen "Mitä saan kun satutan?" Jos kuitenkin vielä yrittäisin vasta ytimekkäästi, niin sanoisin saavani henkisen orgasmin. Monesti tällaisen kipuleikin jälkeen mieleni on hyvin saanut, eikä minun edes tee mieli fyysistä orgasmia.
Tähän loppuun voisin kertoa fantasiani aiheeseen liittyen. En usko, että olisin itse keksinyt tätä, jollen olisi nähnyt vastaavia videolta. Tässä fantasiassa vastakappaletta namutellaan hyrrällä lempeästi ja kiusoitellen. Samalla häneen kiinnitetään rauhallisesti useita kymmeniä tiukkoja pyykkipoikia jotka on kiinnitetty toisiinsa narulla. Nämä pyykkipojat voisivat kiertää rinnat jatkaen vatsalle ja kylkiin. Kun taideteos on valmis, vedetään narut tiukalle, jotta vastakappale varmasti itsekin ymmärtää, mitä tuleman pitää. Sitten annetaan lupa orgasmille, ja sen tullessa vedetään rajusti narusta pyykkipojat kerralla irti kehosta.