Lyhyesti kuulumisia

Olemme saaneet Peikon kanssa muutamia yhteydenottoja blogiepäaktiivisuutta koskien. Myös meidän kahden parisuhteesta on oltu huolissaan <3. Kiitos ihanille kyselijöille ja kirjoittelijoille.

Elämä on tätä nykyään enimmäkseen muuta kuin pervoilua, joten blogin päivittäminen on jäänyt. Emme kuitenkaan lopeta blogia tai jätä sitä mitenkään virallisesi tauolle. Jos jotain kirjoittamisen arvoista tai kiinnostavaa tapahtuu, niin kuulette kyllä meistä.

Parisuhteemme voi hyvin ja on vahvalla pohjalla. Arki eri kaupungeissa eläen on asettunut uomiinsa. Järjestely jatkuu työkuvioiden vuoksi toistaiseksi. Täytyy sanoa, että parisuhdetta ja omaa kumppaniaan oppii arvostamaan eri tavalla, kun suurimman osan viikosta on toisesta erillään.

Kuten suurin osa teistä tietääkin, kammoan pimeää vuodenaikaa kaamosmasennustaipumuksen vuoksi. Olkaa siis hengessä mukana ja pitäkään peukkuja, että selviän tästä syksystä ja pysyn toimintakykyisenä.

Yours

//blondi

Ru(n)kkaset

Enpä olisi uskonut, että nahkahansikkaat näyttelisivät joskus näin isoa roolia leikeissäni. En ole kuitenkaan ollut täysin ummikko hansikkaineni, sillä useampi vuosi sitten hankin nahkaiset ajohansikkaat oikein Stockmannilta,  buustaamaan fiilistäni Uniformal-bileisiin.

Sittemmin nämä hansikkaat ovat olleet käytössä vain bileissä tai suojaamassa käsiäni, jos  olen avokämmenin hurjasti innostunut piiskaamaan. Nyttemmin kyseiset hanskat ovat olleet jo sen verran useasti nahkatytön sisällä, että eipä niistä taida olla edes buustiksi.

Tässä hiljan kävin rautakaupassa, ja kuinka ollakaan, siellä oli nahkahansikkaita tarjouksessa. Koska hinta oli hyvin edullinen, niin päätin ostaa uudet leikkivälineet. Aikaisemmin olin yrittänyt nahkatytöltä onkia tietoa, millaiset hanskat eniten pyörittävät pikkareita, mutta olin saanut aika huonoja ja epämääräisiä vastauksia.

Löysin Lontoosta vintagekirpparilta omiin silmiini ja kätösiini sopivat täydelliset, vanhat, ohuet ja erityisesti tiukat hansikkaat. Pistin käden napakasti nyrkkiin ja tykitin kuvan Suomeen. Vastaus tuli salamana, "ääh, mustat ne pitää olla". Jatkoin matkaani seuraavaan karkkikauppaan, mutta vieläkin harmittelen, että hanskat jäivät sinne. En oikeasti uhrannut asialle sen enempää aikaa, joten seisemän euron Puuilo-hansikkaat saisivat toimia. Valitsin koon sen mukaan, että sain hansikkaat juuri ja juuri voimalla vedettyä käteeni, ja toivoin, että ne jatkossa vähän venyisivät.

Koska oikeiden hansikkaiden valinta nahkatytön maailmassa näyttäisi oleva tärkeään ihmissuhteen etsimiseen verrattava asia, en odottanut suurta menestystä näiltä hanskoilta. Kuitenkin ne jonkinmoisen muistijäljen tuntuivat häneen jättävän, kun niitä välillä yllättäen sivuttiin keskusteluissamme. Tällöin en tosin vielä tiennyt kuinka "vakavasta" asiasta on oikeastaan kyse, kunnes...

Mainitsin yksi ilta chättäilessäni nahkatytön kanssa, että "hanskat ovat menneet hukkaan. Vai oisko kaverin koira ne syönyt kun tuoksuivat pillulle", yrittäen olla tapani mukaan olla hauska. Luonnollisesti nahkatyttö arvelikin oikein minun vaan kiusaavan. Pysyin kuitenkin tovin ja jopa viikon tarinassani, ja lopulta tarina alkoi elämään omaa elämäänsä.

Muutama viikkoa myöhemmin sama asia nostettiin uudestaan esille, mutta tällä kertaa totisemmin. Nahkatyttö kertoi, että nämä "kadonneet" hansikkaat vaivaavat hänen mieltään kovasti, ja että hänellä menee joka päivä aikaa yllättävän paljon, kun hän pohtii, mikä niiden kohtalo on. Lisäksi hän kertoi, että hän voisi tulla etsimään hanskoja, kun niitä tuskin on käytetty asuntoni ulkopuolella. Pieni huumorilla alkanut lausahdus oli selkeästi kasvanut sellaisiin mittoihin, joihin en osannut edes kuvitella. Oli luonnollisesti fiksua kertoa hansikkaiden voivan hienosti.

Jokunen viikko myöhemmin palasimme asiaan ohimennen, tai sanoisinko, että minulta kysyttiin varsin suoraan seuraavaa:

"Voisitko laittaa kuvan niistä nahkahanskoista sinun kädessä? Ei silleen kämmenellä kädessä vaan silleen kädessä... Oikeastihan oon kuvitellut videota asiasta useamman päivän, mutta tota... saat päättää ihan ite..."

Sinänsä kiva että sain ihan itse päättää josko kuva vai video, mutta koulutushan on kesken ja pidän tämän tyylisestä kommunikoinnista. Niinpä kännykkä makaamaan läppärin kylkeen, kamera tarkennettuna hansikkaisiin. Tein muutaman kymmenen sekunnin videon, jossa vedän hitaasti tiukat hansikkaat käteeni ja sen tehtyäni lyön nyrkillä avokämmeneeni. Läps.

"Istun täällä sohvalla, kun menee väreitä vähän joka puolella ja sykkii ja sellasta. Ja vähän säpsähtelen."

Tiesin jo alunperin, mihin tämä oli menossa, mutta eihän minulla ollut kiirettä. Joten hetken kuluttua:

"Anna kun arvaan. Joka kerta kun haluan runkata tuota katsoessa ni minun pitää pyytää siihen lupa?"

Klo 22.33 nahkatyttö sai luvan leikkiä 5 orgasmin verran videota katsellen. Siis oletan että katsellen. 58 minuuttia myöhemmin tuli kuitti että orgasmikiintiö oli käytetty.

En voi laskea jalkaani mihinkään.

Nahkatyttö makasi selällään tiukasti nahkaisessa pussissaan pää huputettuna nahkahupulla. Häntä oli ensin satutettu, jonka jälkeen hänen suutaan oli käytetty oksennuksen partaalle. Satutettu lisää ja käytetty syvemmälle ja hyvin pitkään, jolloin leikki sai jo hapetuksen piirteitä. Lopulta hapen loppuessa ja kauhun vallatessa nahkatytön liikkeitä vedän penikseni pois hänen kurkustaan ja hän alkaa heti haukkoa happea rajusti. Huputan hänen päänsä samantien uudelleen ja jätän hänet rauhoittumaan omaan kuplaansa.

Käyn itsekin rauhoittumassa keittiössä ja juomassa jotain. Kuulen outoa hihitystä keittiöön asti, ja palatessani makuuhuoneeseen hihitys jatkuu hupun sisällä. 

- "Mikäs on noin hauskaa?"

Hihitys jatkuu ilman vastausta.

- "Kuulitko? Mikä on noin hauskaa?"

- "Mun pää." kuuluu varovainen vastaus. "En tiedä mitä siellä tapahtuu. Sulaudun johonkin."

- "Sulaudu rauhassa."

Hieman myöhemmin nahkatyttö alkaa ähistellä ja rimpuilla paketissaan yrittäen poistaa nilkkasukat jaloistaan. Ihmettelen huvittuneena tapahtuvaa ja kysyn mitä ihmettä tapahtuu? Vastaukseksi sain, että "jalkapohjia kutiaa". Tiedä häntä olisiko tämä hyvä esimerkki topping from bottomista, sillä tiesin, että nahkatyttö pitää jalkapohjien piiskaamisesta. Mutta minunkin lihani on välillä heikkoa. Niinpä hain rottingin ja aloin piiskata nahkatytön jalkapohjia ensimmäistä kertaa. Pain is so close to pleasure, kirjoitti Freddy Mercury aikoinaan. 

Olimme leikkineet jo pitkän tovin, ja lopulta paita märkänä pistin itsekin maaten sänkyyn. Vedimme molemmat happea ja annoimme fiiliksen silitellä meitä kuplassamme. Makoilimme tovin päät sängyllä eri suuntaan puhumatta mitään. Taisinpa hetkeksi sulkea silmäni. 

Hetkeä myöhemmin kun avasin silmäni, huomasin katselevani suoraan nahkatytön piiskattuun jalkapohjaan. Jostain merkillisestä hetkessä elämisen intuitiosta löin nyrkilläni - jossa oli nahkahansikas - nahkatytön jalkapohjaan. Jos joku voi eleillään ja äänillään kertoa, että joku yksittäinen teko on kiihottava ja kuumottava, tapahtui nyt niin. Otin jalan syliini ja jatkoin jalkapohjan hakkaamista nyrkilläni nahkatytön huutaen, vavisten ja rimpuillen.

Nautinto oli sen verran suurta kivusta huolimatta, että irrotin otteeni jalasta ja sanoin, että "tämä herkku loppuu sillä hetkellä, kun vedät jalat pois sylistäni". Ja niinpä se jalka pysyi nätisti sylissäni hänen koko muu kehonsa täristen tulevan orgasmin alla, joka hetkeä myöhemmin räjäytti nahkatytön. Hän rimpuili ja huusi sen verran eläimellisesti, että katsoin paremmaksi siirtyä hänen päälleen makaamaan ja puristaa hänet tiukasti itseäni vasten. Pieni hetki palautusta ja toisen jalan vuoro. Jalka nätisti esille ja hakkasin hänen toisenkin jalkapohjansa, eikä aikaakaan kun hän laukesi uudestaan tällä kertaa pudoten patjalta lattialle.

Myöhemmin hän makasi täristen kainalossani pitäen toista jalkaansa ilmassa. 

- "En voi laskea jalkaani mihinkään, koska jos se koskee johonkin niin laukean"

- "Enemmän olisin huolissani siitä, että laukesit juuri kaksi kertaa ilman, että kysyit lupaa."  

Osoite: Nahkainen Hallusinaatiotie 1

Olen elänyt pienessä pimiössä ajatuksieni kanssa liittyen fetisseihin. Olen toki lukenut fetisseistä ja jopa pienessä mittakaavassa kouluttanut niistä terveydenhuollon ammattilaisia. Taidan itsekin pari sellaista kevyttä omistaa. Tämän lisäksi ystäväpiiriini kuuluu monenmoista fetisistiä, joiden tarinoita olen kuullut ja nähnyt laidasta laitaan. Voisi siis hassusti kuvitella, että ymmärtäisin tai tietäisin fetisseistä jotain, mutta itse asiassa minusta tuntuu nyt, että tiedän lähinnä sen miten vähän tiedän. Mutta onneksi käsissäni on nyt pienimuotoinen tutkimusalusta. Kerron, mikä sai edellä kirjoitetun liikkelle.

Nautin reaktioista ehkä jopa liikaa, koska pyrin kaivelemaan niitä välillä turhastikin esiin. Kuitenkin nautin, kun naama edessäni vääntyy kivusta tai naurusta. Jos kroppa käsissäni värähtelee holtittomasti liian monen orkun jälkeen, minunkin mieleni orgasmoi. Nahkatytöstä on helppo kaivella reaktioita. Jos vaikka laitan nahkahansikkaat käteeni hänen korvan juuressa ilman, että kosketan häntä, se riittää. Pelkkä se pieni natiseva ääni pukiessani hanskoja saa hänet veteläksi. Toisaalta jos hän takapuoli pystyssä odottaa piiskaa, ja laskenkin nahkaisen floggerin odottavan tytön selälle, hänen polvensa saattavat pettää alta.

Osaisinkin jättää tämän tähän. Nahkatyttö oli kylässä, ja häntä oli pyöritelty, satutettu, huputtettu ja kurkutettu ympäri sänkyä. Hän oli selällään sängylläni hänen päänsä taivutettuna patjan yli. Käteni (näköjään aina nahkahansikkaissa tässä kontekstissa) olivat hänen kaulallaan ja penikseni hänen kurkussaan, kaivelen reaktioita hänestä ulos ja niitähän pulppuaa.

Kuitenkin kiero mieleni mietti, mikä olisi tästä seuraava taso, ja yht'äkkiä muistin, että minullahan on useita nahkavuotia laatikossa odottamassa tulevia askarteluja. Laitan nahkatytölle hupu päähän, jolloin hän rauhoittuu ja jää kiltisti odottamaan, kun itse suuntaan hakemaan vuodat käyttöön. Tuon useamman vuodan mukanani ja alan kiertää niitä nahkatytön ympäri. Saan nätisti kierretty jalat tiukasti yhden vuodan sisään ja ylävartalon käsineen kahden muun sisään. Viimeistelen pika-askarteluni kiertämällä koko paketin ympäri useamman nahkavyön tiukkaan. Nahkatyttö oli vuorattu nahkaan niin että ainoastaan jalat nilkoista alaspäin olivat paljaat. Jo pelkkä askarteluni sai nahkatytön vapisemaan koko vartaloltaan holtittomasti. Tiukka paketointi sai tilanteen vähän rauhoittumaan, mutta en voinut välttää kiusausta ja työnsin vielä huppuun ja tytön jalkojen väliin lisää nahkaisia välineitä.

Jotain "erilaista" tapahtui minussa. Raotin huppua sen verran, jotta sain nahkatytön käyttööni. Käytännössä hän makasi edessäni nahkapaketissa suunsa käytössäni. Painoin penikseni pohjaan hänen suuhunsa hänen täristessä allani. Laskin käteni hänen tiukasti nahanpeittämille rinnoille ja koin jotain mitä en ole aikaisemmin kokenut. En osaa pukea tunnetta vielä sanoiksi, mutta jos kerron sen sitä kautta, että en olisi ihmetellyt, jos olisi lauennut siihen paikkaan ilman sen kummempaa liikettä.

Jälkihoidossa nahkatyttö kertoi "nähneensä" edessään nahkaisen tien ja tajunneen sillä hetkellä, että hänen mielensä oli melkein alkanut hallusinoida siitä ärsykkeiden määrästä. Nyt varmaan pohdimme yhdessä, uskaltaisikohan sitä tietä kulkea?

Mitä yhteistä on pillimehulla ja nahkahupulla?

Ennen kuin olimme nahkatytön kanssa edes tavanneet, niin olimme tavanneet toistemme mielihaluja ja fetissejä läpi. Minä olin saanut kuulla tarinoita siitä, miten juuri tietynlaiset nahkahanskat saavat nahkatytön aivan sekaisin. Silloin minulla ei ollut pienintäkään aavistusta missä määrin, vaikka silloin toisin uskoinkin. Kaivoin lelulaatikon pohjalta vuosia aikaisemmin ostamani, hyvin istuvat nahkahansikkaani. Laitoin ne käsiini, puristelin, ihmettelin ja taisinpa muutaman kuvankin lähettää eteenpäin.

Muistan kun tavailimme minun mielihalujani, ja päästyäni kertomaan niiden harhailevan useasti akselilla kipu-rinnat-orgasmit, taisi nahkatyttö vastata, että kuulostaa juuri sopivalta. Minäkin omassa päässäni järkeilin, yhä ne juuri puetut hanskat käsissäni, että mikseipä se onnistuisi näidenkin kanssa.

Kuitenkin aina kun jotain uutta tapahtuu, jää jotain yleensä myös taakse - sehän on täysin ymmärrettävää. Tässä tapauksessa nahkatyttö oli jättänyt hiljan jotain taakseen. Asia oli heilauttanut häntä sen verran, että sen jälkeen hänen orgasminsa olivat oleet piilossa. Kyllähän ne sieltä kuulemma löytyvät omin käsin, mutta jos joku muu on samassa tilassa, niin henkinen tulppa tuntuu pitävän räjähdyksen sisällä. Edellisistä keskusteluistamme johtuen nahkatyttö otti puheeksi olenko jotenkin pettynyt, koska iso O oli hetkellisesti hukassa. Kerroin, että mitä enemmän hän asiaa pohtii, niin sitä enemmän tulppa laajenee. Ymmärrän tilanteen, ja luottamuksen myötä uskon, että asia tulee muuttumaan. Hän tuntui olevan tyytyväinen vastaukseen, mutta...

Olin sitonut nahkatytön tiukasti sänkyyn kiinni ja kiusannut häntä monin erilaisin nahkaisin keinoin. Nahkahuppu tiukasti päässä käteni painaen hänen kaulaansa sen läpi, toisen käteni sormettaessa häntä rajusti, kuulen hupun läpi huokailua, johon sekoittuu hänen mielihyvänsä materiaalista yhdistettynä fyysiseen stimulointiin.

Poistan välillä hupun ja annan hänen hengittää helpommin, ja jokaisen poiston yhteydessä hänen naamaltaan paistaa pettymys ja toive saada huppu takaisin. Välillä painan käteni tiukasti hupun läpi peittäen hänen hengitystiensä hetkeksi. Tilanne on hieman absurdi, koska hän ei pyristele juurikaan vastaan vaan haluaa tiukempaa kokemusta. Irroitan käteni ja kiristän hupun kaulan kohdalla olevalla narulla.

Siirryn hänen jalkojenväliinsä ja nappaan hyrrän käteeni. Levitän liukkaria kädessäni olevaan nahkahanskaan ja tungen kaksi sormea hänen sisään ja pian yhden lisää toiseen reikään. Käynnistän wandin ja painan sen toisella kädellä klitorikselle ja alan töihin. Käteni työstäessä nahkatytön reikiä ja hyrrän hyristellessä, kuulen hupun sisältä nautinnollista ulinaa. Ei aikaakaan kun huomaan sormieni ympärillä, että tulppa alkaa irrota. Lisään vielä vähän vauhtia ja tunnen kuinka hänen reikänsä supistelevat vahvasti hansikastani vasten.

Jos hän olisi pyörein subin silmin väittänyt jälkikäteen lauenneensa, en olisi epäillyt, mutta siinä hetkessä en ollut täysin vakuuttunut. Mutta silti paras oli vielä tulossa. Lopetin tulpan pyörittelyn ja vedin hupun hänen päästään. Nahkatyttö katseli minua surullisin silmin selkeästi turhautuneena omasta tulpastaan, orgasmin katoamisesta, nahkahupun riisumisesta ja ja ja. Hän purskahti turhautuneeseen itkuun, ja samalla hetkellä muistin miten suuri vaikutus pillimehulla saattaa olla pikkuisiin.

- Et nyt kyllä ala pillittämään omaa turhautumistasi, sanoin ja poistuin huoneesta keittiöön juomaan. Hidastelin tahallani matkalla ja kuuntelin nyyhkytystä. Viimein palattuani takaisin kävelin suoraan hänen taaksen ja laitoin hupun hänen päähänsä. Itku loppui kuin seinään, ja hupun sisältä kuului rauhallista ja tasaista hengitystä.

Nahkatytölle nahka(-p)askartelua

Kun kirjoitan jostain ihmisestä, niin minulle on tärkeää, että hänellä on blogissamme nimi joka kuvaa häntä hyvin. Joskus nimi syntyy suorastaan itsestään, ja joskus sitä joutuu hakemaan ja maistelemaan. Kuitenkin kun nimi on olemassa, niin tekstikin syntyy paremmin. Kuherruskuukauteni päättyessä kerroin olleeni kahvilla, ja tämä tapaaminen on pikkuhiljaa kasvanut korkoa jopa siinä määrin, että tällä viikolla olen pohtinut uutta nimeä. En tiedä olenko nimeen täysin tyytyväinen ja tästä syystä se saattaa vaihtua vielä, vaikka itse kohde näyttikin vihreää valoa nimelleen. Joka tapauksessa olen pikkuhiljaa tutustunut nahkatyttöön.

Pohjustan nimeä hieman. Minä pidän reaktioista ja haen niitä ravistelemalla ympäristöäni joskus vähän turhankin hanakasti. Kouluttaessani tai valmentaessani, siis pervokontekstin ulkopuolella, haluan ravistella yleisöä toivoen, että sitä myöten aukeaisi tilaisuus katsella jotain ongelmaa ihan uudelta suunnalta. Pervoillessa taas ne reaktiot tulevat ulos vastakappaleesta tuskana, ilona, itkuna, nautintona... ja minä niin nautin.

Nahkatyttö oli kertonut, että hänellä on kova fetissi nahkaan ja sen kosketus hänen ihollaan saa aikaan -"niin se voi saada aikaa vaikka mitä". Silmiäni avaavaa oli, kun ensi kertaa laskin itse tekemäni nahkaisen floggerin nahkatytön selälle. Samaisella hetkellä tämä tyttö alkoi voihkia, täristä ja kiemurrella yrittäen liikuttaa vartaloaan niin, että jokainen nahkasuikale koskettaisi vähän paremmin ja lujempaa. Ja floggeri ainoastaan kosketti liikkumatta nahkatytön selkää. Samalla hetkellä tajusin, miten vähän minä fetisseistä tiesinkään.

Nahka itsessään ei heiluta viisariani juuri enempää kuin esim farkkukangas, mutta jos reaktiot ovat edellisen luokkaa, niin mikä ettei. Niinpä tapaamisemme ovat enemmän tai vähemmän pyörineet tämän materiaalin ympärillä, ja enpä muista käyttäneeni nahkahansikkaita näin useasti koskaan. Ehkäpä hauskimpana yksityiskohtana raju sormettaminen tiukat nahkasormikkaat käsissä molempiin lähekkäin oleviin reikiin. Mutta nälkä kasvaa syödessä, ja pohdinkin mikä voisi olla seuraava sopiva askel, joka voisi  tuoda isompia reaktioita esiin.

Minulla oli jäljellä vielä muutamia isoja nahkapaloja floggeriaskartelujeni jäljiltä, ja pohdin josko osaisin tehdä niistä jotain käyttökelpoista. Luonnollisesti sen pitäisi olla jotain, joka olisi sekä käyttökelpoista että toisi jotain uutta meille molemmille. Muutaman opettavan Youtube-videon jälkeen päätin kokeilla, osaisinko tehdä jonkinmoisen nahkahupun. En lähtenyt tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan pyrin yksinkertaiseen lopputulokseen, jossa nahkatytön pään saisi huputettua ja sekoitettua.

Muutama uusi työkalua hankittuna mm. nahkapaska ja pirusti intoa puhkuen ja selkeä suunnitelma päässäni aloitin askartelun. Mittailin omaan päätäni, arvioin paljonko saumat vievät tilaa ja sitten piirsin hahmotelman isommalle nahkapalalle. Palaset irti, reunoihin reiät, hupun suuaukkoon purjerenkaat, muutama tiiserikuva nahkatytölle,
reunat neuloen narulla ja suuaukoon purjerenkaiden läpi naru, jotta sen voisi tarvittaessa kiristää kaualalle. Hämmästyksekseni myöhemmin samaisena iltana huppuni oli valmis, ja olin siihen jopa ihan tyytyväinen.

Samalla viikolla hyvä ystäväni lammaspoika (ei oikea nikki) kävi luonani, ja kerroin askarteluistani. Hän on myös jonkinmoinen nahkafani ja pyysi huppua näytille. Hieman nolostellen näytin sen hänelle. "Tää on just hyvä. Juuri sellainen kun laitetaan uhrin päähän ennen kaappausta." 

Jos ihmettelet, miksi täällä ei ole askartelusta parempaa kuvaa, niin se johtuu siitä, että nahkatyttökään ei ole nähnyt huppua kuin sisäpuolelta. Päätin, että parempi niin. Jotkut mielikuvat ja fantasiat on kiva pitääkin sellaisina.

Seuraavassa tekstissäni kerron mitä yhteistä on pillimehulla ja askartelemallani nahkahupulla...

Kuherruskuukauteni ovat ohitse

Arki alkaa painaa päälle. Uusi televisioni, jossa on tuumia tuplaten vuokra-asuntoni neliömäärä, uudet kaiuttimet ja uusi työ eivät kanna loputtomiin. Nyt minun on aika  tehdä muutakin kuin istua sohvalla ja kuunnella kaiuttimista hiljaisuutta. 4 kuukautta sohvalla muokkaa selkeästi kroppaa ja ennenkaikkea mieltäni, joka ei oikein viihdy tyhjäkäynnillä. Toimenpiteet kropan ja mielen käynnistämiseen on aloitettu ja ainakin alku näyttää paremmalta.

Olen aktivoinut itseäni vanhan harrastukseni pariin, jota selkeästi laiminlöin melkeen koko syksyn. Harrastus sinällään ei tuo isoa hikeä pintaan jos ollenkaan, mutta antaa vauhtia ainakin mieleni liikkeisiin ja luo pohjaa tuleviin kilpailuihin.

Pervorintamalla on ollut melkein yhtä hiljaista kuin pääni sisällä. Kuitenkin olen pohtinut kuinka mukavaa olisi joku leikkikaveri, joka sopisi juuri tähän virtaani Turun ja pääkaupunkiseudun väliin. Mietin jo hetken jos olisin koettanut deittimarkkinoita, mutta taisipa käydä jonkinmoinen tuuri kun satuin olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja suunnilleen heti tästä tapahtumasta seuraavana päivänä matkasinkin kaffetreffeille toiselle puolelle pääkaupunkiseutua.

Kahvittelu meni mukavasti vaikkakin jostain syystä minulle tuli olo että kahvittelun rinnalla oli käynnissä melkoinen molemminpuoleinen skannaus pöydän yli.  Kuitenkin skannaukset taisivat näyttää molemmille vihreää valoa koska viikon päästä istuimme asunnollani skannaten lisää. Istuimme tiukasti molemmissa päässä sohvaa kysellen ja nauraen kysymyksillemme ja vastauksillemme. Vähän myöhemmin kysyin haluisiko hän tulla ilman taka-ajatuksia kainalooni ja siihen hän ilomielin kömpi. Minusta iso osa tutustumista on se miltä toinen tuntuu ja tuoksuu vieressä, blondilta opittua. Hyvältähän hän tuntui ja muutaman sanallisen ja sanattoman kommunikaation jälkeen tein hänelle muutaman kiltin muiston paikkoihin joista eniten pidän. Nyt vähemmän kiltti tapaaminen olisi sovittuna viikon päähän. Jännää...

Blondi: Ikävä

Surun, ilon ja isojen muutosten täyttämä syksy kului nopeasti. Ajattelin, että en halua elämääni hetkeen mitään muutoksia - harjoittelen rauhassa uutta ja erilaista arkea.

Toisin kuitenkin kävi. Sain loppuvuodesta niin houkuttelevan työtarjouksen, että en voinut muuta kuin hypätä taas uuteen. Osittain tuttuun, osittain täysin erilaiseen. Lisää vastuuta, mahdollisuuksia kehittyä ihmisten johtamisessa. On mielenkiintoista, että kun yksi ovi aukeaa, niin se avaa mukanaan paljon muitakin ovia.

Uusi ja erilainen tarkoittaa kirjaimellisesti paljon töitä, pitkiä päiviä, työmatkoja. Sovimme Peikon kanssa, että koska minä joka tapauksessa teen ensimmäiset viikot uudessa työssäni lukemattoman määrän tunteja, viettää hän kaksi viikonloppua Helsinki-kodissa keskittyen omiin harrastuksiinsa.

Tämä tarkoittaa kolmen viikon eroa toisistamme ja samalla koko parisuhteemme pisintä eroa toisistamme. Ja voi miten se erossaolo onkaan sattunut. Ei niin, etteikö parisuhteemme kestäisi sitä. Silti ikävä tuntuu lähes konkreettisena kipuna kehossa. Välillä ikävä on niin kova, että se lähes salpaa hengen. Ikävöin Peikon ihoa ja maadottavaa ja tyynnyttävää vaikutusta minuun. Ikävöin arkista yhdessäoloa. Ikävöin seksiä. Ikävöin toisen hengitystä sängyssä. Ikävöin Peikkoa, kun menen illalla yksin nukkumaan ja herään aamulla yksin.

En olisi koskaan uskonut, miten raskasta erossa oleminen Peikosta on. Totta kai olemme pitäneet paljon yhteyttä, mutta viestittely ja soittelu eivät korvaa yhdessäoloa. Ja kuitenkin taustalla oli yhteinen päätös, joten ei tästä sinänsä voi valittaa. Täytyy kuitenkin jatkossa löytyä erittäin hyvä syy, että vietämme näin pitkän näin pitkän ajan erossa toisistamme. Tiedän, että myös Peikko jakaa ajatukseni <3.

Toisaalta ikävä on myös etuoikeutettu tunne. Se tarkoittaa sitä, että on joku jota rakastaa ja joka rakastaa. Että rakastaa niin kovin, että erossa oleminen sattuu.

Lasken päiviä ensi viikonloppuun, jolloin saan taas Peikon luokseni. Onneksi niitä ei ole enää monta!