Mitä sinulle jäi mieleen vuodesta 2021?

Sain tällaisen kysymyksen aamulla eteeni ja pyysin hetken aikaa vastata. Myöhemin vastasin 7 kohdan listan, mutta jäin pohtimaan kaikkea muutakin.

Tällaiseen kysymykseen pitää varmasti vastata jotain koronasta. Muistan kolumnin, jonka luin jo viime vuoden aikana, mutta mikä on ohjannut suhtautumistani virukseen siitä lähtien. Muutenkin koen, että elämä on liian lyhyt jäädäkseni kiinni murheisiin ja ongelmiin. On mahdotonta elää ilman pettymyksiä. Oma elämänfilosiani perustuu siihen, että ongelmat ratkotaan ja jatketaan mahdollisimman hyvää elämää.

Välillisesti korona kuitenkin ravisteli minua enemmän kuin olisin uskonut. Monilla ihmisillä oli paljon aikaa keskittyä epäolennaiseen koska joutuivat viettämään paljon aikaa 4 seinän sisällä. Sain osani tästä saastasta ja jouduin kokemaan niin huonoa käytöstä, mitä en vaan olisi koskaan kuvitellutkaan joutuvani kohtaamaan. 

Tässä kohtaan on hyvä todeta, että edellinen kappale ei kuitenkaan liity valtasuhteeni päättymiseen. tai muutenkaan minulle rakkaisiin ihmisiin. En halua eroa puida tässä muutenkaan, mutta jotkut ihmiset jättävät meihin ison jälkensä ja lelu kyllä polttomerkkasi sydämeni ja näinhän se kuuluikin mennä.

Koko viime vuoden paras muistoni liittyy minuun ja leluun. Minulle lomailu on useasti ollut hankalaa, sillä olen vähän huono lomailemaan ja lataamaan akkuja. Kuitenkin viime kesänä tämä onnistui paremmin kuin koskaan kun meillä oli lelun kanssa vuokrattuna mökki viikoksi, mistä muodostuikin minun koko viime kesän paras muistoni.  

Suhtaudun harrastuksiini ja ystäviini suurella intohimolla. Harrastukseni vei minut tänä vuonna kilpailemaan maailman huippuja vastaan Ranskaan ja pidän tätä mahdollisuutta yhtenä upeimpana kokemuksena liittyen mihinkään harrastuksiini koskaan aikaisemmin. Ystäväsektorilla on ollut myös vilkasta. Sikainsinööri on yhä sika, yhä insinööri ja yhä niin rakas. Hänen kanssaan on naurettu, hänen kanssaan on väitelty ja hänen kanssaan in riidelty. Silti hän on ja pysyy, niin kuin rakkaat ystävät pysyvätkin. Blondi on yhä rakas blondi, jonka kanssa ykä itketään ja nauretaan yhdessä. Hän on yhä ihminen, jolle mieluusti soittaa ensimmäisenä kun elämässä taopahtuu jotain huippua tai jotain kamalaa. 

Sain keväällä jonkinmoisen avunpyynnön, missä kaivattiin fiksua keskusteluseuraa liittyen valtasuhteisiin. En voinut luvata fiksua, mutta lupasin yrittää parhaani. Niinpä törmäsin brättiin. Joitakin kuukausia myöhemmin minun oli ilo tavata hänen Dominsakin, jota voinen kutsua leikkisästi brätin tapaan Ponyksi. Voisin sanoa, että on suorastaan luojan lykky, tavata joitain näin upeita ihmisiä kuin te kaksi. Vai mitä Pony?

Eron jälkeen olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Olen ollut onnekas siinä, että minulla on ollut kaksi mahtavaa valtasuhdetta ja tiedän mitä se ainakin omalla kohdallani voi parhaimmillaan olla. Olen huomannut, että tämä on nostanut kriteeereitäni päästää uusia ihmisiä lähelläni, mutta toisaalta ajattelen että näin sen pitäisikin olla. Kuin salamana taivaalta, eikä vaan metaforana, eteeni tupsahti melkoinen helmi. Tiedättekö kun on olemassa ihmisiä, jotka puhuttelevat sinua jollain oudolla tavalla, vieläpä sellaisella mitä on vaikea selittää itselleen. Minulla meni tämän ihmisen kautta tovi, kunnes ymmärsin että hänhän on kuin peilikuva minulle. Tämä olento katselee tätä maailmaa jotenkin vielä enemmän vinossa kuin minä ja minä kun olin pitänyt itseäni outona. Hänen omia sanojaan lainaten, jos ihmisten normaalisuus olisi metrin mittainen jana, niin minä istuisi aivan toisella reunalla. Tämä jos mikä puhutteli minua, kovin monella tasolla jopa niin, että ajattelimme meistä voivan tulevan pari. Mutta ei meistä tullut, mutta meistäpä tuli aivan hullu ja huikea ystäväpari. Pitäkääpä varanne.

Olen yrittänyt haastaa itseäni, pari- ja primäärisuhde ajatuksiani ja ennen kaikkea esittää itselleni mahdollisimman usein kysymyksen -> mikä oikeasti tekee minusta onnellisen? Palaan aina samoihin sanoihin vastauksessani, aitous, avoimuus, yhteys, ilo ja hauskuus. Luulenpa, että ensi vuoden tavoitteekseni otan löytää elämääni vielä enemmän naurua, iloa ja hauskuutta. Tämän lisäksi minulla on ollut aivan liiana kauan köydet käyttämättöminä. Nyt voisi olla hyvä aika tehdä uudenvuoden lupaus köysilleni aktiivisemmasta vuodesta.

Oikein mukavaa uutta vuotta teille kaikille! Muistakaa tehdä asioita, mitkä tekevät teidät onnelliseksi.

Ystävällisin terveisin,

Peikko  

Huono sub, hyvä Dom

Vaikka olen kovin sosiaalinen, niin silti voinen sanoa että tänä syksynä olen tavannyt uusia ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin lyhyen ajanjakson aikana. Tähän on ollut luonnollisesti syynä se, että olen hyvinkin avoimin mielin koettanut deittailu mielessä tavata uusia ihmisiä. Olen rekisteröitynyt joillekin uusille sivustoille ja jopa vinguttanut luottokorttiani saadakseni joltain saitilta enemmän irti. Olen myös osallistunut joihinkin ei-kinky miitteihin, tapahtumiin ja jopa pikkujouluihin. Koen olevani jonkinsortin sosiaalinen eläin ja niimpä monet uudet sosiaaliset tilanteet uusien ihmisten kanssa kutkuttavat minua monella eri tasolla.

Omassa deittailussani olen pyrkinyt olemaan äärimmäisen avoin. Vaikka haaveenani on ollutkin primäärisuhde, niin en ole halunnut sulkea muitakaan ovia, mikä ehkäpä entisestään on avannut uusia ovia. En kuitenkaa ole kääntymässä vaniljaksi, mutta olempa ilokseni huomannut että kinkyjä tuntuu olevan paljon muuallakin kuin kinkyskenessä.  

Merkillistä kyllä, olen ollut huomaavani, että mitä kauemmaksi eksyn kinkyskenestä sitä lujempia oletuksia ja laatikoita löydän ympäriltäni. Olen kuullut syksyn aikana monta “totuutta” jotka ovat saaneet minut joko nauramaan ääneen tai sitten haukkomaan henkäni epäuskoisena. Joidenkin tarinoiden jälkeen olen myös voinut semisti huonosti, koska omassa maailmassani moinen käytös menee paljon enemmän hyväksikäytön kuin esim. BDSM.n alle. Kuitenkin olen koettanut ajatella, että kaikki me haluamme hyväksyntää, kokemuksia, ihastumista, nautintoa ja jopa rakkautta. Ehkäpä me vaan haemme sitä eri tavalla. 

Ehkäpä yleisin harhaluulo, mihin olen törmännyt liittyy lyhyeen kirjainyhdistelmään DOM. Kuka tahansa meistä voi julistautua persuksi, kukkahattutädiksi tai vaikka DOMiksi. Se ei vaadi mitään muuta kuin muutaman näppäimen painalluksen ja olet valmistunut. Tämän jälkeen olet saanut valtuuden käyttäytyä miten parhaaksi koet ja tässäpä tullaankin asian, korjaan ongelman ytimeen. 

Ei ole olemassa mitään geneeristä Dom joukkiota, joka määrittelisi miten ollaan Domeja tai millaisia ovat hyvät subit. On ainoastaan ihmisiä ja niiden välisiä suhteita, joissa määritellään suhde ja mahdollinen vallanvaihto. Yksikään vallanvaihto ei saisi tapahtua ennen kuin siihen on annettu alistuvan lupa ja asioista on yhdessä sovittu. Machoilu, pelottelu, hiljentäminen, kieltäminen puhumasta asioista tai vaikka puhtaasti oman navan ajattelu ei ole hyväksi koettua valtasuhdetta eikä minusta saisi kuulua yhdenkään Domin työkaluihin. Jos irrotatte edellä mainitut termit asiayhteydestäni niin voitte aivan rauhassa tykönänne miettiä millaiseen ihmistyyppiin sinä liittäisit ko. Termit.  

Subi on Domille lahja, josta kuuluu pitää hyvää huolta. Subi on Domille ihminen, joka useasti haluaa antaa paljon, joskus jopa ihan kaiken itsestään. Voiko kukaan haluta tehdä mitään kauniimpaa? Tällaista lahjaa pitää kunnioittaa, vaalia, kouluttaa, ohjata, kuunnella ja ennen kaikkea keskustella hänen kanssaan. Sub ei ole arvoton lihapala, jota käytetään silloin kuin itseään sattuu huvittamaan vaan hän on kauneinta mitä voit saada. Jokaisen Domin kunnia-asia pitäisi olla hyvinvoiva ja onnellinen sub.

Valta tuo vastuuta ja se voi olla myös huumaavaa. Se ei saisi kuitenkaan huumata omistajaansa niin, että unohdetaan mikä elämässä pitäisi olla tärkeintä.

t. Peikko

Ps. Olen kirjoittanut aiheesta ja sitä läheltä joskus aikaisemminkin. Linkit löytyvät alta:

https://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2021/02/isolla-kirjoitetut-kutsumanimet.htmlhttps://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2015/08/tolulla-polylla-kirkastetut-peilit.html

Deittailu: matka itseensä

Pyrin hyppäämään tilanteeseen kuin tilanteeseen hyvin avoimin mielin, oli sitten kyseessä vaikka uusi kokemus, poistuminen mukavuusalueeltani tai vaikka uuden ihmisen tapaaminen. Haluan haastaa itseäni ja jollei muuta niin pyrkiä oppimaan hetkessä jotain uutta. Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista aikaa oman pääni sisällä, sillä olen olen tehnyt paljon uusia havaintoja ja jotkut vanhat vahvat ominaisuuteni ovat löytäneet kirjainyhdistelmänsä.

Aloitan kertomalla yhdestä lyhyestä tutustumisyrityksestäni. Vaihtelin muutamia viestejä anonyymisti mukavan naisen kanssa ja hän kysyi eräässä viestissään, mitä voisin hänelle sessiossa tehdä. Varmasti ihan validi kysymys, mutta minun on todella vaikea vastata tuohon kysymykseen. Tämä johtuu siitä, että minun on todella vaikea suhtautua bittiavaruudessa kelluvaan naiseen objektina. Voisin toki luetella teknisesti asioita joista pidän, mutta se tuntuu minusta kerrassaan hölmöltä. Koetin vastata hänelle, että minun mielitekoni riippuu todella paljon siitä kenen kanssa olen tekemisissä, millainen kemia meidän välillämme olisi ja millainen olisi (valta)suhteemme jne. Hän ei tyytynyt vastaukseeni, mikä oli tosi ymmärrettävää ja niinpä lopulta kirjoitin hänelle jonkimoisen karkkikauppalistan ja sain itselleni hölmön olon. 

Olen syksyn aikan törmännyt muutamiin, myös välillisesti, tapauksiin missä valtasuhteita lähestytään hyvin teknisesti. 

Tykkäätkö piiskata? Tykkäätkö nahkasta? Tykkäätkö kahleista? Sulla lukee profiilissa sadisti, en uskalla sinuun tutustua. 

Vastailin yllä oleviin kysymyksiin ystävällisesti "joo joo joo, mutta en voi tietää mitä se olisi meidän välillämme vai olisiko". Ehkäpä eniten huvituin yhden potentiaalisen kirjoituskumppanin karkaamisesta kun mainitsin sanan sadisti, jonka jälkeen hän sanoi sanan olevan liian vahva ja juoksi karkuun. Ihan kuin minä olisin sadisti jokaiselle tapaamalleni ihmiselle. En ole harmissani siitä, että kirjoittaja hävisi, mutta jotenkin se oletus siitä että olisin tai en olisi automaattisesti jotain, on kovin hassu. 

Olen usein kokenut erilaisuutta, mutta se ei tarkoita että kokisin olevani jollain tavalla parempi kuin muut. Koen kuitenkin katselevani tätä maailmaa välillä eri kulmasta kuin moni muu. Se olkoon minun supervoimani. Olen usein halunnut ajatella, että minä olen vain minä, enkä ole halunnut itseäni lokeroida sen tarkemmin. Nyt kuitenkin syksyn aikana, osaltaan edellä kertomistani, olen alkanut kuvailla itseäni Demiseksuaaliksi. 

Pirkanmaanseta sivuilta:  Demiseksuaalisuus: Demiseksuaali/demiseksuaalinen ihminen kokee seksuaalista vetovoimaa ainoastaan sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kanssa on luonut vahvan tunnesiteen. Sana ei määrittele kokijan omaa sukupuolta/sukupuoli-identiteettiä.

Jotta kiinnostun ihmisestä seksuaalisesti, minulla pitää olla vahva tunneside tähän ihmiseen. Minusta tämä määritelmä rajaa ulos kaikki (lähes) kertakäyttösuhteet. Minulle on kovin tärkeää tuntea ja tietää ihmisestä paljon. Mikä on sinun tarinasi? Miksi olet juuri siinä? Miksi haluat olla siinä? Millainen elämäsi olisi jos se olisi hyvää? jne. Pitkälti Näistä palasista, molemmin puolin, koostuu kohdallani se kiinnostus ja kemia. 

HoivaDom

Istuimme kinkyporukalla iltaa tovi sitten. Yhtenä kevyenä ohjelmanumerona illan aikana oli mahdollisuus kertoa itsestään 4 väitettä, joista vain yksi olisi totta ja muut valetta. Omat väitteeni olivat varsin viihteellisiä kuten että olen nähnyt Ron Jeremyn livenä melkein alasti. Vuoron siirtyessä erääseen tuoreeseen tuttavuuteeni, mutta sitäkin mielenkiintoisempaan, kuulin väitteen, että  “Minä en ole rakastanut tässä elämässä kuin yhtä ihmistä”. Sinällään väitteessä ei ole mitään kummallista, mutta kun tämä henkilö on koulutukseltaan myös pappi ja tehnyt sitä työkseen, lisäksi hän on Dom ja paljon muutakin, niin jostain syystä minun oli vaikea tätä väitettä syödä. Kun lopulta tämä väite vielä osoittautui todeksi minun oli pakko saada keskustella asiasta lisää. Kutsun häntä tästä eteenpäin leikkisästi Isäksi.

Minulla, Isällä ja hän alistuvallaan on whatsup ryhmä, missä jaamme paljon asiaa, mutta myös memejä. Sattumoisin yksi memeni koski sielua, aah kuinka ihana sana, ja en voinut olla kysymättä, "Isä, onko meillä sielu?" Hänen vastaus meni jotenkin näin, minulle on sattunut sellaisia asioita elämässä, joita en voi enää laittaa todennäköisyyden piiriin, joten uskon että meillä on sielu. Nyt en enää pysynyt housuissani vaan kysyin, koska voisimme ajan kanssa puhua rakastamisesta ja sielusta?

Keskustelu rakkaudesta ja sielusta on siltä osin haastavaa, että termit pitää aina määritellä henkilökohtaisesti. Huolimatta mitä näiden kohdalla wikipediassa lukee, olen sitä mieltä että näiden termien sisältö ja kokemus on täysin henkilökohtainen. Se mikä minulle on rakkautta, on sitä tuskin sinulle. 

Pahoittelen pitkää aasinsiltaa, mutta ilman edellisiä kappaleita en olisi osannut päätyä seuraavaan. Keskustelun aiheemme olivat syviä, mutta se mikä minulle silti jäi keskusteluistamme päällimmäisenä mieleen oli hoiva. Tätä aihetta sivuttiin hellästi aina välillä ja lopulta siihen uppouduimme syvemmällekin. Taisimme muutaman oluen jälkeen määritellä itsemme hoivaDomeiksi. Mitä enemmän tuota sanaa olen makustellut keskutelumme jälkeen, sitä enemmän se sopii minulle ja varmasti myös Isälle. Olen tainnut sitä jo ehtiä käyttää muissakin yhteyksissä.  

Jälkikäteen innostuin “hoiva” -sanasta ja oli sinällään hauskaa törmätä määritelmään, että hoiva kohdistuu aina ihmiseen. Jos soitan puolestasi ikävän puhelun, se ei ole hoivaa. Jos taas silitän päätäsi, kannustan ja jopa komennan sinun tekemään tämän puhelun, se on hoivaa. Oli hauska huomata Isän kanssa, että meidän Dom -puolemme perustuu pitkälti hoivaan ja sen tuomaan luottamukseen ja arvostukseen. Toisen hyvä olo, on myös meidän hyvä olo. Saamme isoa nautintoa siitä, kun toinen löytää itsestään jotain uutta. Tämä uusi voi parhaimmillaan tarkoittaa jotain henkistä oivallusta, ikävän käytösmallin tiedostamista, henkisen muurin laskemista, hyväksyntää, toivoa ikävään tilanteeseen jne. Joka tapauksessa se on jotain mikä tuo lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä pyyteettömästi hyvää toisen elämään.

Minulle edellä kerrottu on iso osa dominoivuuttani. Jos haluaisin lokeroitua, niin varmaan edellä kerrottu menisi jonnekin Daddymäiseen laatikkoon, mutta minä olen vaan minä. Minulle BDSM näyttäytyy hyvin kokonaisvaltaisena mielentilana, missä piiskat, nyrkki perseessä tai pinnallisuus ovat hyvin hyvin toisarvoista. HoivaDomien arvot perustuvat haluun molempien pyyteettömästä hyvästä olosta. Tässä yhteydessä moni helposti ajattelee meidän olevan pehmoja ja varmaan sitä olemmekin jos vaakakupin toisessa kupissa on egoilu. Jos taas kuvittelet hoivan poislukevan tiukkuuden, niin olet pahasti väärässä. Me painamme rakkaamme maahan jämäkästi tai rankaisemme tiukasti, koska rajat ovat meille rakkautta. 

Lainaus kirjasta: The Hearth of Dominance: a guide to practising consensual dominance

Blondi maadoittaa Peikkoa

Maanantaina katkesi pieni Peikon selkä. Takana oli huonosti nukuttu viikonloppu. Päässäni oli harhaillut paljon turhia negatiivisia ajatuksia sekä pettymyksiä, joista osasta voin toki syyttää ihan itseänikin. Aamulla pyöräillessäni kohti työmaatani, yht'äkkiä alkoi koko pieni oravanpyöräni tuntua varsin väsyneeltä. Toki tiesin, että loppupeleissä murheeni ovat kevyitä ja ne tulevat ratkeamaan jos ei muuten niin ajan kanssa rauhassa. Kuitenkin olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja opetellut heikommalla hetkellä pysähtymään hetkeksi ja vetämään happea. Niinpä työmaalle päästyäni käpyttelin suoraan esimiehen juttusille ja kerroin pitäväni loppuviikolla kesälomaa. 

Tiukalla hetkellä turvaudutaan ihmisiin joihin luotetaan. Niinpä minä kirjoitin siltä istumalta blondille. Juuri sille samalle ihanalle blondille, joka on kirjoittanut paljon tähän blogiin. Juuri sille samalle blondille, jota olen tässä elämässä rakastanut eniten. Juuri sille samalle blondille, jonka kanssa olen viettänyt suuren osan elämäni parhaimmista hetkistä. Kuinka ollakaan bloni vastasi, että hänellä on tässä syysloma menossa ja toivotti minut tervetulleeksi viettämään aikaa ja nukkumaan hänen kanssaan.

Olen tainnut aikaisemminkin kysyä mikä on mielestänne intiimeintä, mitä voi tehdä toisen kanssa? Oma vastaukseni on pitkään ollut nukkuminen. Minulle nukkuminen ei ole aikuisiällä ollut itsestäänselvyys, mutta onnekseni Peikot eivät hirmuisesti unta tarvitse. Kuitenkin blondin rauhallisuus, läheisyys, hellyys ja rakkaus oli jotain sellaista, mikä maadoitti levottoman Peikon ja sai minut pysähtymään. Yhdessä nukkumaan meneminen ja yhdessä nukkuminen oli meille aina luksusta. Siihen liittyi aina, siis joka ikinen ilta, läheisyyttä, koskettelua, silittelyä, kuiskuttelua ja kun lopulta kosketuksemme muuttui väsyneeksi, minä otin blondin tiukasti lusikkaan vieden käteni hänen ympärilleen rintojen kohdalle. Tähän usein nukahdimme.

Nyt olen viettänyt miniloman blondin hoiveissa Olemme jutelleet, nauraneet ja nukkuneet. Olen nukkunut enemmän kuin pitkiin aikoihin ja tuntuu että olisin taas täynnä positiivista energiaa. Olen käsittämättömän kiitollinen, että minulla on sinut blondi vieläkin elämässäni. Kiitos että olet!

Jokunen teistä saattaa pohtia, että mitä muuta tuplapeittomme alla tapahtui? Tuottanen teille pettymyksen kertomalla, että siellä tapahtui ainoastaan sitä mikä on intiimeintä elämässä, eli nukkumista. Olimme molemmat samaa mieltä, että kaikki on hyvin juuri näin. 

Valtatyhjiö

 Jokainen suhde jättää meihin jälkensä. Eron sattuessa pintaan saattaa nousta katkeruuden tai jopa . vihan tunteita. Toki näille tunteille on joskus myös tilauksensa, mutta oman elämänkatsomukseni mukaan on paljon terveempää katsoa eteenpäin kuin taaksepäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menneisyydestä ei kannattaisi ottaa opikseen. 

Oma suhteeni päättyi hiljan. Tässä kirjoituksessani ei ole yhtään arvostelua häntä kohtaan, vaan pyrin pohtimaan omaa tilannettani mahdollisimman avoimesti ja reilusti. 

Valtasuhteeni päättyessä päässäni risteili liikaa tunteita. Pääosin alkuun se oli pettymystä, sittemmin varmasti myös helpotusta, jonka jälkeen seurasi seesteisempi vaihe, mistä taas näppärästi siirryin jopa vihaan. Huolimatta tunteiteni kirjosta, en missään vaiheessa ole halunnut hänelle mitään pahaa vaan toivonut kaikkea hyvää, mitä tälläkin hetkellä toivon enemmän kuin mitään muuta. 

Nyt kun aikaa on jo kulunut tovi ja olen jopa kevyesti yrittänyt deittailla uusia ihmisiä, olen löytänyt itsestäni uuden tunteen, mikä on saanut minut mietteliääksi.  Muutaman päivän pohdiskelun jälkeen olen alkanut kutsua sitä valtatyhjiöksi. 

Olem lukenut kokemuksista, joissa valtasuhteen päättymisen jälkeen alistuvalla saattaa olla vaikeaa jatkaa arkeaan, kun siitä puuttuu iso Domin kokoinen pala. Valtasuhteissa kauneimmillaan toinen kuuluu toiselle ja voi olla jopa omistettu. Kun tämä linkki katoaa, on hyvinkin helppoa kuvitella joutuvansa tyhjän päällä ilman päämäärää tai opastajaa. Helposti saatta myös tulla ajatus, että Dom tällaisessa tilanteessa vaan jatkaa matkaansa ilman suurempaa tyhjiötä. En tiedä kuitenkaan muista, mutta omakohtaisesti voin sanoa jatkaneeni matkaani, mutta myös tyhjiö kulkee mukanani.

Tyhjiö näyttäytyy minulle levottomuutena ja tunteena, että minulta ja minusta puuttuu iso pala. Se tyhjiö voi pikkuriikkisesti täyttyä, jostain satunnaisesta kohtaamisesta tai piiskalla hutkiessa, mutta se tyhjenee myös yhtä nopeasti. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän olen päätymässä ajatukseen, että tyhjiöni on paljon helpompi täyttää kauniilla aidolla hymyllä kuin pyllistämällä. Ajatus siitä, että joku on Minun ja hän myös haluaa olla Minun, tulee vielä täyttämään tyhjiöni.

Jos sinä, haluat hypätä tyhjiööni joko ihan vaan keskustelemalla tai jopa hymyilemällä, niin tarkemmat ajatukset löydät täältä.

Loppukevennys. Hyvä ystäväni houkutteli minut studioonsa, koska Tinder kuvani ovat kuulemma "melko huonot". Olin täysin samaa mieltä ja niinpä vietimme yhden iltapäivän studiossa, lempimusiikkini huutaessa lujaa. Minä posetin ja ystäväni piti sulkimen pohjassa. Kyllä ammattilainen saa upeita kuvia aikaiseksi.

 

 

Mitä enemmän luotat, sitä enemmän matkanne on yhteinen. Mitä vähemmän luotat, sitä yksinäisempi olet.

Toimivissa valtasuhteissa on varmasti useita elementtejä. Valtasuhteita voidaan varmasti toteuttaa vaikka naurun kautta, mutta aivan yhtä hyvin joillekin se voi olla hyvinkin totista toimintaa missä vaikka protokolla määrittelee jopa sallitut eleet. Joillekin toiminta saattaa olla ainoastaan fyysistä kun taas joku saattaa saada parhaat kiksit puremalla henkisesti. Tapoja on monia ja se tekee leikkikenttämme niin nautittavaksi. 

Itseäni kiehtoo kovasti ajatus siitä kuinka syvälle suhdetta voi viedä henkisesti. Oman kokemukseni mukaan mitä syvemmin henkisesti olen sitoutunut valtasuhteeseen ja toiseen ihmiseen, sitä paremmalta joka ikinen kokemus tuntuu sekä minusta että vastakappaleestani. Jotta voin taas sitoutua toiseen ihmiseen vahvasti, minun pitää luottaa häneen. 

Omassa maailmassani toimivan valtasuhteen kaksi tärkeintä elementtiä ovat luottamus ja kommunikaatio. Kommunikaatiosta kirjoittaisin myös mielelläni, mutta yritän avata luottamuksen luontia ja merkitystä omien kokemuksieni kautta. Olen varmasti tästä aiheesta kirjoittanut aikaisemminkin ja varmaan jopa tulen saarnaamaan samoista asoista, mutta uskon tekstiini osuvan myös muutama uusi ajatus. 

Minulle luottamus tuo ennen kaikkea turvallisuutta. Niiden ihmisten seurassa joihin luotan, minun on hyvä ja turvallinen olla. Kaikilla meistä on kokemuksia tilanteista, jossa jonkun ihmisen seura, muuttaa tilan dynamiikan tai jopa oman käytöksen täysin. Tämä tapahtuu helposti silloin kun kokee toisen ihmisen epäluotettavaksi. Omasta kokemuksestani nämä tunteet jopa kertaantuvat, sekä hyvässä että pahassa, kun elämme valtasuhdetta. Luottamuksellisessa suhteessa on helppoa heittäytyä tilanteen tai toisen vietäväksi ja tämä tapahtuu myös piiskan toisessa päässä. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän luotan vastakappaleeseeni ja hän minuun, sitä syvemälle yhdessä sukellamme. Sitä enemmän rikomme yhteisiä esteitä ja löydämme vielä uuden tavan toteuttaa itseämme tavalla mitä emme edes uskoneet olevan olemassa. Mitä enemmän luotamme, sitä enemmän matka on yhteinen, 

Miten luottamusta luodaan? Luottamus ei saisi kasvaa sanoista tai kehuista. Jos minulle joku kertoo fraasin että, "Olen todella luotettava tässä asiassa.", niin mitä hän oikeasti yrittää minulle sanoa? Yrittääkö hän oikeasti kertoa olevansa luotettava vai onko hänelle tärkeää tulla nopeasti nähdyksi luotettavana? Itse valitsisin jälkimmäisen. Luottamuksen kasvuun ei ole oikoteitä vaan se kasvaa hitaasti. Luottamus ei synny sanoilla vaan teoilla.

Mitkä teot tuovat luottamusta? Avoin rakentava ja välittävä kommunikaatio tuo luottamusta. Usein unohdetaan että suurin osa toimivaan kommunikaatiota on kuunteleminen. On myös tärkeää erottaa kuulemisen ja kuuntelemisen ero. Kun kuuntelet se on aina sinulta päätös. Se on sinulta päätös kuunnella ja haluta ymmärtää. Kuuleminen kun taas tapahtuu joka tapauksessa. Kuuntelemalla luot luottamusta. Sinulla on aito halu ymmärtää toista, asettua jopa hänen tilalleen. Jos pystyt kuuntelemiseen yhdistämään vielä ripauksen rohkeutta ja pystyt ottamaan vastaan myös rakentavaa palautetta ja jopa kritiikkiä, olet jo pitkällä. Meille kaikille on tärkeää tulla kuulluksi ja jos pystyt tarjoamaan sitä toiselle kasvatat hurjasti myös luottamusta. 

Mitä enemmän kuuntelet sitä enemmän opit. Kun istut hetkeksi toisen paikalla ja kuuntelet mitä hän haluaa sinulle oikeasti kertoa, tulet oppimaan toisesta tärkeitä asioita. Tällaisessa tilanteessa älä anna oman agendasi, tunnetilasi, fantasiasi tms. ajaa kuulemasi ylitse, vaan kääri tämä tieto sydämeesi odottamaan. Kun seuraavan kerran olet kuulemassasi tilanteessa ja huomaat että nyt pystytkin toimimaan tavalla mikä on toiselle hyvin tärkeää, tulet luoneeksi paljon luottamusta.

Rajat ovat rakkautta ja välittämistä. Luomalla rajoja luot alistuvalle turvallisuutta ja pitämällä näistä rajoista kiinni luot luottamusta. Se mikä on alistuvalle tärkeää pitäisi olla sitä myös sinulle. 

Tavallasi reagoida asioihin, ennen kaikkea hankaliin sellaisiin, on suuri merkitys luottamuksen kannalta. Jos esim. riitatilanteissa pakenet tai käytät valtaasi tilanteen ratkaisuun, et luo luottamusta vaan pelkoa. Ignooraus on yksi pahimmista asioista mitä dominoivana voit tehdä. Toisaalta jos pystyt olemaan riitatilanteissakin se vahvempi, rakentavampi ja sovittelevampi olet varmasti luottamuksesi ansainnut.

Luottamus nivoutuu helposti myös lupauksiin. Minusta dominoiville ihmisille pitäisi olla kunnia-asia pitää kiinni sovituista ja luvatuista asioista. Kääntäen dominoivien pitäisi olla niin hyviä kommunikoijia etteivät he lupaisi asioita joita eivät pysty pitämään. Hyvin yksinkertaista. Helposti ajatellaan, että me dominoivat olemme yli-ihmisiä, jotka hoitavat tilanteen kuin tilanteen. Ymmärrän, että se voi helposti ajaa koko dominoivan nurkkaan ominen ja yhteisön luomine odotuksineen, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan avoin kommunikaatio luo paljon enemmän luottamusta kuin hähmäiset lupaukset. Itse suosin asioiden pitämistä yksinkertaisina enkä suosi epämääräisyyksiä. Vallan myötä tapahtuu luonnollisesti myös väärinkäytöksiä ja jotkut kokevat vallan myös mahdollisuutena valehdella tai pettää. Minun mielestäni kenekään ei kuuluisi sietää moista.

Hyvä esimerkki kasvattaa luottamusta. Elä niin kuin opetat. Minä opetan vastakappaleelleni hyvää avointa ja rakentavaa kommunikaatiota. Koen että jos haluan tätä vaatia toiselta, niin minun kuuluu olla se paras esimerkki hänellä. Mitä enemmän omalla käytökselläni pystyn viestimään omia periaatteitani, sitä enemmän koen kasvattavani luottamusta. Kääntäen on varsin edesvastuutonta vaatia toiselta jotain mihin ei ole itse valmis tai kykenevä. Peiliin katsominen tekee meille kaikille hyvää tasaisin väliajoin. Se että on dominoiva ei ole tekosyy koskaan käyttäytyä huonosti. 

Et voi tehdä minulle noin, mutta teethän? (pussy to ass to mouth)

Useasti puhutaan, että parasta mitä valtasuhteessa voi tapahtua on (turvallinen) rajojen ylitys. Äkkiseltään mieleen tulevia hyppyjä tuntemattomaan voisi olla vaikka ensimmäinen avokämmenen läpsäisy poskelle, ensimmäinen sylkäisy kasvoille, ensimmäinen julkinen piiskaus tai vaikka ensimmäistä kertaa toisen kutsuminen lutkaksi. Kaikelle on ensimmäinen kertansa. 

Itselleni (toisen) rajojen ylitykset eivät ole olleet koskaan tavoite, vaan ne ovat vaan tapahtuneet. Parhaimmillaan tilanteen intensiivisyys vaan vie minut pisteeseen, missä haluan tehdä jotain uutta rajoja rikkovaa ja olen aina onnistunut lukemaan tilanteen oikein ja viemään sen uudella tavalla päätökseen. Jostain syystä edellä kerrottu on ollut lelun kanssa aina todella helppoa. Olemme myös puhuneet asiasta ja todenneet, että välillämme on erittäin vahva molemminpuolinen luottamus mikä luo meille vahvan pohjan ja mahdollisuuden puskea välillä yli aitojen. 

Rajoja ylittäessä luottamus on kaksisuuntaista. Helposti ajatellaan, että kun alistuva luottaa alistajaansa, niin rajoja voidaan rikkoa. Toki tämä on täysin totta, mutta omassa maailmassani ei yksikään raja ylittyisi, jollen myös luottaisi leluuni vähintään yhtä paljon. Luottamukseni pitää kantaa kokemuksen yli. Jälkeenpäin voimme nautiskella koetusta ja todeta että "siistiä" tai jos kokemus ei olisi mieluinen jostain syystä, niin voisimme keskustella asian halki ja jatkaa. Tähän mennessä on ollut ainoastaan kovin siistiä.

----

Olin painanut lelun mahalleen futonin päälle ja työntynyt häneen takaapäin. Painoin käsilläni hartioista ja niskasta hänet tiukasti patjaa vastaan. Tarkoitukseni oli "namutella", eli ainoastaan viihdyttää itseäni omaan tahtiini. Välillä kiihdytin tahtia ja rutistin häntä hartioista lujaa ja välillä taas namuttelin rauhallisesti nautiskellen. Lelu ei kuitenkaan tiedä namuttelusta juuri mitään ja hän aloitti vinkumisen ja anelun laukeamisestaan varsin pian. Olin varsin höveliäällä tuulella ja annoinkin hänen laueta muutaman kerran. 

Lelusta tulee useasti muutaman orgasmin jälkeen aivan kyltymätön ja niin kävi nytkin. Kyltymättömänä hän pyrkii pääsemään tilanteisiin, missä hän saisi mahdollisimman monta orgasmia mahdollisimman nopeasti. Siitä se ajatus sitten lähti.

Lelu on vielä varsin kokematon peppujutuissa, mutta oikeassa mielentilassa siinäkin aivan kyltymätön. Kastelin muutaman sormeni liukkariin ja painoin ne hellästi leluni peppuun. Hetken päästä irtauduin lelusta ja työnsin penikseni hänen peppuunsa. Kiersin toisen käteni tiukasti takaapäin hänen kaulalleen ja painoin toisen kämmeni hänen suunsa ja nenänsä päälle peittäen hapen saannin. Tuntui, että lelu sekosi allani nautinnosta. Hänen vartalonsa kokonaisvaltainen kiemurtelu hyväili minua mikä sai minut vaan kiihdyttämään tahtia ja tiukentamaan otettani. Helläsin välillä vähän toista kättäni ja annoin lelun ottaa muutaman kerran happea, jonka jälkeen kuiskin hänen korvaansa luvan laueta. Käänsin hänen päänsä toiseen suuntaa ja annoin luvan myös toiselle korvalle. Olin melkoisen primitiivisen kiihkon ja nautinnon vallassa ja irroittauduin lelusta ja siirryin hänen kasvojensa eteen. Painoin hänen päänsä tiukasti toiselta poskelta patjaa vasten ja työnsin peniksen hänen suuhunsa. Lelu rimpuili kun paraskin painija matossa puolelta toiselle, mutta käteni piti hänen päänsä paikoillaan. Hänen koko olemuksensa huusi minulle, että noin ei vain voi tehdä ja samaan aikaan sekä kiihko että eleet puhuivat täysin toista. Lelu repi käsillään ja jaloillaan tyynyjä sekä peittoja, jotka hän painoi jalkojensa väliin ja tiesin että jos olisin sillä hetkellä käskenyt, hän olisi lauennut. Aloin toiselle kädellä runkkaamaan itseäni ja lelun tajutessa tämän hän halukkaasti jäi odottamaan palkintoaan minkä hän pian saikin minun muristessa lujaa.

"Helppo"

 Lelu kysyi minulta yhtenä iltana suunnilleen seuraavan kysymyksen.

Häiritseekö sinua kun olen niin helppo?

Tiesin tasan tarkkaan mihin lelu kysymyksellään viittasi ja minulla olikin siihen vastaus valmiina, mutta kysymys jäi silti kummittelemaan mieleeni. En kuitenkaan kyseenalaistunut vastaustani vaan jäin ennemmin pohtimaan miten tähän on päädytty.

Kun tapasimme lelun kanssa oli ihastuminen monella tasolla rajua ja nopeaa. Jos kommunikaatiomme olisi silloin ollut samalla tasolla mitä se on nyt, olisimme välttyneet monilta karikoilta, mutta tapanani ei ole jossitella historiani kanssa vaan katsella eteenpäin. Kuitenkin kurkin nyt sen verran peräpeiliini, että yritän kertoa mitä minun mielestäni tapahtui.

Sekä lelulla että minulla on historiassamme pitkiä ajanjaksoja, jotka ovat jättäneet meihin isot jälkensä. Meidän molempien taisteluarvet ovat hieman samankaltaiset, mutta meidän selviytymiskeinomme ovat olleet totaalisen erilaiset. Siinä missä lelu on selviytynyt kääriytymällä sisäänpäin ja rakentamalla muurin eteensä, niin minä taas halusin uskoa kaikista hyvää ja otin kaiken vastaan avosylin. Lelulle uusi ihminen oli uhka, minulle taas mahdollisuus. Meidän tavatessa molempi huonompi.

Meidän keskinäinen arvostuksemme ja luottamuksemme on kasvanut hyvin pienistä sirpaleista ja sen peilin olemme lyöneet säpäleiksi useasti. Olemme molemmat kasvaneet hurjasti tällä matkalla. Olen äärimmäisen ylpeä lelustani siinä kuinka paljon hän on tehnyt töitä sekä itsensä kanssa että suhteemme eteen. Minä olen ollut välillä varsinainen jäärä. Olen hyvin tietoinen menneisyyden traumoistani, mutta siitäkin huolimatta en ole osannut aina laittaa itseäni toisen asemaan. En ole siis elänyt niin kuin opetan. Kuitenkin kerätessäni sirpaleita olen aina pyrkinyt kyseenalaistamaan myös oman toimintani ja isolla yhteistyöllä olemme saaneet peilimme kasaan. 

Kaiken edellä kerrotun sisällä, meillä on ollut ihan ensi askelista lähtien aivan maaginen kemia ja valtadynamiikka. Huolimatta sirpaleistamme olemme olleet toisillemme raadollisen rehellisiä. Hetkinä kun olen keränneet sirpaleita en ole koskaan ajatellut, että minulle olisi valehdeltu ja uskon lelun vastavuoroisesti ajattelevan samoin. Varmaan tästä syystä valtadynamiikamme on koko ajan ajanut meitä pidemmälle ja syvemmälle. Huolimatta historioistamme lelu on alusta lähtien heittäytynyt täysillä valtani alla ja se heittäytyminen on ollut niin kokonaisvaltaista, että se on nostanut minusta esiin puolia joista olin aikaisemmin osannut vaan haaveilla. Olen välillä käyttänyt valtadynamiikastamme termiä "sairas" kun olen yrittänyt kuvata sellaista primitiivistä dynamiikkaa, missä me molemmat puskemme toisiamme ja itseämme syvemmälle eikä maalia edes näy.

Lelulle alistuvuus on tuonut nautinnon joka aikaisemmin on häneltä puuttunut ja minä taas olen löytänyt lelun myötä tapoja tuottaa nautintoja aivan käsittämättömillä tavoilla. Olen pikku hiljaa kouluttanut itselleni lelun, jolle voin antaa orgasmeja hyvin pienin elein, kuten vaikka kuiskuttamalla korvaa tai työntämällä peniksen hänen kurkkuunsa. Helppoa, joku voisi sanoa. Se on meille harjoiteltua ja koulutettua helpoutta. Se ei ole kuitenkaan mitään sellaista mitä voisin ojentaa pois itsestäni ja tiedän ettei lelukaan voi. Ennen kuin joku vääräleuka kysyy mistä tiedän ettei se voisi olla yhtä helppoa jonkun toisen kanssa, niin sinulle vastaus: Minä tiedän.

Vastaus alussa kuulemaani kysymykseen on siis että minua ei häiritse että leluni on helppo. 

Voit katsoa Minua turvallisesti silmiin

Vietimme lelun kanssa toistaiseksi pisimmän yhtäjaksoisen ajan saman katon alla ollessamma viikon vuokramökillä. Tähän viikkoon mahtui aurinkoa, kirjoja, kesäruokaa, yatzya, vesileikkejä, saunaa ja tuhottomasti seksiä. Olin pakannut mukaan myös täpötäyden lelukassini, mutta se avattiin vaan kerran ja kerronpa siitä vähän lisää.

Vaikka olenkin rinta fetisisti, niin jostain syystä olen kovasti tykästynyt myös lelun takapuoleen. Luultavasti osasti siitä syystä että se on varsin neitseellinen. Mökiltä löytyi levitettävä sohva, johon asettelin lelun mahallaan X-asentoon iso tyyny hänen lantionsa alla. Laitoin kahleet hänen nilkkoihin ja ranteisiin. Nämä kahleet yhdistin köysillä, jotka vedin tiukasti sängyn alta. Kaivoin kassista ison juuri lelulle tekemäni floggerin jolla piiskasin alkuun hänen takapuolteen, välillä nousten selkää ylöspäin ja välillä taas laskeutuen kohti takareisiä. Floggeri lienee ainoa piiska mistä lelu oikeasti myös nauttii ja niinpä hän välillä sekä kehräsi että tuskautui piiskani alla. Välillä kun intesiteetti nousi kovaksi, pysähdyin ja silittelin hänen ihoaan ja saattoi sormeni käydä hänen sisälläänkin. Palasin kuitenkin uudestaan piiskanvarteen sivaltaen häntä ympäri kehoaan. 

Silittelin sormenpäälläni lelun peppureikää, lähinnä vaan siksi että tiedän sen kovasti häntä nolostuttavan. Saatoin samalla kysellä hänen mieltymyksistää peppuseksiin liittyen, mikä jaksaa minua huvituttaa, sillä vastaukset kaikessa kiemurtelussaan ovat kerrassaan ihania. Kaivoin kassistani anaalikoukun, jota lelu ei edes tiennut minulla olevan, ja kävelin sen kanssa hänen kasvojensa eteen. Käskin hänen katsella mitä minulla oli käsissäni ja hänen silmänsä revähtivät apposen auki. 

- Mikä tuo on!!!!?

- Ei niinkään mikä se on, vaan mihin se menee.

Käskin lelun avata suunsa ja upotin koukun syvälle hänen suuhunsa. Siirryin hänen takapuolensa pariin ja toivoin hänen ajattelevan, että koukku ei tarvitsisi muuta liukastetta vaikka näin en luonnollisesti toiminutkaan. Upotin koukun nautrinnollisen ininän säestäessä leluun ja pian sen jälkeen toisen käteni hänen sisäänsä. Toinen käsi hänen sisässään ja toinen koukun kahvalla vuorotahtiin heiluttelin käsiäni ja voi sitä nautinnon ja rimpuilun määrää. Lelu ajautui nopeasti tilaan missä hän ei saa nautinnoltaan edes sanaa suusta, jotta voisi pyytää lupaa laueta. Voi pientä. ;-)

Viimein hän onnistui kakistamaan suustaan kysymyksen, johon vastasin että tuo ei tällä kertaa riitä. Haluan, että kysyt lupaa seuraavasti: Saisinko laueta anaalikoukku perseessäni?  Lelu väitti ettei pystyisi moiseen, johon vastasin ettei tietenkään tarvitse, sillä tiesin lopputuloksen joka tapauksessa. Muutaman kerran lelu aloitti kysymyksen reippaasi, mutta ensin sana anaalikoukku oli liian vaikea saatika sitten perse. Usean yritykseen jälkeen kokonainen lause tuli hänestä ulos ja annoin hänen laueta. Hän repi itseään kahleissaan ja laukesi pitkään ja rajusti. Käskin hänen laueta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Koska hän on hyvä ja koulutettu lelu hän tietenkin totteli.

Viimeisimmän orgasmin jälkeen lelu oli melkein onnistunut rimpuilemaan itsensä sängyn alle ja hänen hengityksensä oli tiheään ja raskasta. Ulkolämpötila huiteli 30C ja mokissä sisälläkin oli lähes sama lämpötila, joten en uskaltanut viedä tilannetta pidemmälle. Irrotin lelun kahleistaan ja hain pienen pöytätuulettimen jonka laitoin puhaltamaan hänen kasvoilleen. Piirtelin sormellani leluni selkää, kylkeä, jalkoja ja rintoja hänen tullessa takaisin. 

Hetkiä myöhemmin makasimme kyljellään nenät vastakkain katsellen toisiamme. Kämmeneni oli eksynyt lelun hävyn päälle. 

- Tiedäthän että voit katsella minua silmiin aina turvallisesti?

- Tiedän, mutta se on välillä tosi vaikeaa.

- Jännää että pystyt siihen näin, mutta et silloin kuin sormeni ovat sisälläsi. 

- Niin

- Opit vielä, olen siitä varma. 

Painoin sormeni leluni sisään ja laukaisin hänet vielä kaksi kertaa.

Mitä primäärisuhde minulle tarkoittaa?

Olen tutustunut alkuvuoden aikana uusiin ihmisiin ja tapaillut myös muutamia vanhoja ystäviä. Olen myös vähän kirjoittanut tänne blogiin päiväkirjaakin, mutta ne tekstit saattavat olla liian avoimia julkaistaviksi. Olen siis tutustunut uusiin ihmisiin ihan ajatuksena löytää jotain juuri minulle sopivaa, jotain joka voisi jakaa kanssani sekä arkeani että kinkyyttäni. Olen tykästynyt sanaan primäärisuhde ja voinkin sanoa tehneeni muutamia kävelytreffejä toiveissani moinen löytää. En ole kuitenkaan sulkenut itseltäni pois kevyempiäkään suhdemuotoja, mutta jos jotain olen tämän kevään aikana oppinut, niin maailmani ei ole paikoillaan ilman toimivaa primäärisuhdetta.

Edellä mainittujen ystävien kanssa olen paljon puhunut eri suhdemuodoista ja propsit heille kun ovat minua kovin haastaneet. Kiitos teille! Kahdesta eri suusta olen saanut kuulla perusteltuja mielipiteitä siitä miten ei-primäärinen polykuvio toimii. Silmät ympyräisinä kuuntelin kun kaksi eri ystävääni, suunnilleen molemmat samoin sanoin kertoivat, että heidän ihmissuhteensa ovat kaikki samalla viivalla. Tämä siitä huolimatta, että yksi näistä suhteista, molemmilla muuten, on aviopuoliso, jonka kanssa jaetaan vanhemmuus, asuntolaina ja yhteinen parisänky. Tästä huolimatta he molemmat vakuuttivat minut siitä että heillä (intiimit)suhteet ovat kaikki samalla viivalla. Ei primääreitä vaan ihmisiä. Minä uskoin heitä.

Huolimatta edellisen kappaleen uskostani olen pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että minulle ei-primäärinen suhteilu ei sopisi, ei vaikka kyllä haastoin itseäni uskoni vuoksi. Minä kaipaan elämääni vahvan primäärisuhteen, missä olisi sekä rakkautta ja valta-asetelma. Kiteytettynä minun maailmassani kutsuisin sitä Ds-suhteeksi. Minulle primäärisuhde tarkoittaisi kivijalkaa elämässäni. Ihmistä, jonka vieressä on fantasista olla. Ihmistä, joka pitää minusta huolta ja hän nautti kun minä pidän hänestä huolta. Ihmistä joka maadoittaisi minun tähän elämään ja siihen hetkeen, toisin sanoen pitäisi minut paikoillani kun sitä tarvin ja potkisi minun eteenpäin kun on sen aika. Hänen kanssaan olisi joka ilta ihana mennä yhdessä nukkumaan. Hän olisi minun.

Vaikka hän olisi Minun ja Minä olisin hänen, niin koska kirjoitan nyt primäärisuhteesta niin sehän tarkoittaa että on myös sekundaareja. Minun maailmassani kaikki muut (intiimit)ihmissuhteet kulkevat primäärisuhteen kautta. Jos minulle tai primäärikumppanillani olisi halu uudelle ihmissuhteelle, niin haluan tämän pohdinnan kulkevan primäärisuhteen kautta. En niin, että mustasukkaisten lasien läpi katseltaisiin tilannetta vaan, että asiaa pohditaan reiluuden, ilon ja sopivuuden kautta avoimesti. Haluan primäärisuhteeni olevan niin vahva, ettei siinä väliimme mahtuisi turhaa riittämättömyyden tai mustasukkaisuuden tunteita. Edellämainitut tunteet ovat luonnollisesti täysin sallittuja ja luonnollisia, mutta näistä tunteista selvitään hyvällä kommunikaatiolla ja avoimuudella.

Helposti tällaisissa kuvioissa ajatus saattaa lähteä poluille, missä pohditaan että mitäs se sekundaari sitten saa ja kuka ihme nyt haluaisi moinen olla? Tässä kysymyksen asettelussa palataan taas avoimuuteen. Minusta kukaan ei voisi olla sekundaari tietämättään ja siinä vaiheessa kun uutta suhdetta ollaan virittelemässä pitäisi käydä koko ihmissuhdekuvio avoimesti läpi. Ei ole ollenkaan tavatonta, että yllättävän monella kinkyilijällä on se primääri (vanilja)kumppani kotona, mutta hän hakee pienen osan itsestään kinkyilemällä oman pesänsä ulkopuolella ja voi näin olla jollekulle toiselle sekundaari. Tärkeintä on olla rehellinen ja avoin jokaiselle osapuolelle, jotta vältytään turhilta odotuksilta ja pettymyksiltä. 

Haastavin kysymys henkilökohtaisella tasolla on se, miten voisin kuvitella primäärikumppanini, minun subini, toteuttavan jotain valta-asetelmaa jonkun muun miehen kanssa. Ajatuksen tasolla vaniljaseksi jonkun toisen kanssa on noin miljoona kertaa helpompi ajatus kuin valta-asetelma, mikä on tavallaan kovin hassua. Samaten jos ajattelisin subini alistuvan minun lisäksi toiselle naiselle, se saisi suuni ennemminkin hymyyn kuin nostamaan mustasukkaiset lasit silmilleni. Ymmärrän kuitenkin tässä mustasukkaisuus puuskassani oman heikkouteni ja omistushaluni, mikä on tavallaan sisäänkirjoitettu myös valta-asetelmiin. Mutta mutta, tiedän että tässäkin ajatuksessani se minun primäärisuhteeni tallaisi nämä ajatukset maanrakoon, sillä kutsun primäärisuhdetta syystä primäärisuhteeksi. Jokaisella meillä on ihmissuhteita jotka ovat tärkeämpiä, rakkaampia, hauskempia, syvällisempiä jne kuin jokin toinen suhde. Sama tilanne voi olla valtasuhteissakin. Minulle primäärisuhde olisi se kaikkein tärkein ja rakkain. Sen väliin ei voisi tulla mitään tai ketään.

Peikon pääsiäisleikki: etsi muna

Yhteistyö ja avunantosopimus (FWB) pikkuisen kanssa jatkuu. Leikkisuhde on saanut hauskoja piirteitä, sillä yleensä elän varsin hetkessä, ihollakin, mutta nyt olen huomannut kehitteleväni tapaamisiimme jotain kivaa ekstraa, ihan yhteistyö ja avunantosopimuksen hengessä. Samaisessa hengessä kyselin pikkuiselta viikon aikana kaikkea mielenkiintoista, kuten vaikka hänen kuumimmat fantasiansa, ja pitääkö hän peppuleikeistä. Vastauksena sain varsin pitkän listan fantasioiden kuvauksista ja maininnan, että peppukokemuksia on vain vähän, mutta että ne vähätkin olivat olleet varsin kiihottavia. Siitä se sitten lähti.

Olimme nauttineet tervetulokahvit ja jutelleet hetken niitä näitä. Siirtyessämme olohuoneen puolelle nappasin piilottamani hupun, vedin sen pikkuisen päähän, tartuin häneen lujasti kiinni ja raahasin hänet makuuhuoneeseen. 

Olin sitonut kolme isoa lieriötyynyä yhteen muodostaakseni isomman pyramidin kaltaisen lierieön ja paiskasin pikkuisen mahalleen sen päälle. Ajatukseni oli, että hänen takapuolensa nousisi näin sängystä kivasti korostuen ylös ja antaisi Peikolle hyvän työalustan. Kiinnitin pikkuisen kädet ja jalat tiukasti X-asentoon. Tämän lisäksi kiinnitin vielä nahkakahleet hänen polivtaipeisiinsa ja levitin jalkoja entisestään levälleen. Myhäilin tyytyväisenä työalustaani.

Aloitin muutamilla läimäyksillä, mutta pian sormeni tunkeutuivat hänen sisäänsä ja samalla hetkellä alkoi pikkuisen ulina, ja pyyntöjen sarja laukeamisluvasta. En ollut kovin häveliäällä tuulella ja huolimatta mantrasta:

-“Saisinko tulla? Saisinko tulla!? Saisinko TULLA?! SAISINKO TULLA?!?!?!”, 

vastasin tylysti: 

-“ET!”. 

Liukastin muutaman sormen ja työnsin ne pikkuisen takapuoleen. Huomasin pienen varovaisen inahduksen, mutta pian moottorin kierrokset veivät mukanaan. Eikä aikaankaan kun toinen käteni työsti pikkuisen pillua, toisen työstäessä hänen peppuaan vikinän tahdissa. Pikkuinen pyöritti lantiotaan käteni tahdissa, hänen jatkaessaan mantraansa. Päätin heltyä hetkeksi ja sanoin laskevani viiteen. Jatkoin hänen reikiensä työstöä ja huomasin helpotuksen hänen eleissään orgasmin saapuessa. Lähestyessäni numeroa viisi, poistin käteni hänen pillustaan, jatkoin vain toisella kädellä ja annoin luvan laueta. Pikkuinen kiemurteli allani, mutta koska tilanne oli hänelle varsin uusi, orgasmi karkasi. Hän käänsi päänsä minua kohti ja huusi turhautuneena:

- “Onko tämä oikeasti sinusta hauskaa!?!”.

-“Erittäin hauskaa!”, vastasin huvitttuneena naurahtaen.

Päätin lisätä kierroksia ja työnsin pikkuisen sisään Lelon kauko-ohjattavan kananmunanmuotoisen vibran. Käänsin kaukosäätimestä vibran päälle ja otin vielä wandin käteeni, minkä painoin pikkuisen klitorikselle sormeni työstäessä hänen peppuaan. Näytti siltä, että pikkuinen sekosi allani. Hän huusi suoraa huutoa, aneli lupaa laueta, kiemurteli ja huusi lisää. Sanoin pikkuiselle rauhallisesti:

- ”Kun pyydät lupaa laueta, se tehdää nyt näin, saisinko laueta sormesi perseessäni?”.

Hetken ehdin kuvitella, että sanojen ulos saaminen pikkuisesta olisi vaikeaa, mutta kiima hoiti tehtävänsä, ja lause tuli saman tien nätisti. Annoin luvan, pikkuinen laukesi ja Lelon vibra lennähti hänestä ulos. Naurahdin, työnsin lelun takaisin ja kerroin, että tämä kannattaisi pitää sisällään, jos tästä noin pitää. 

Tämän jälkeen illan mantraksi muodostui: “Saisinko laueta sormesi perseessäni?”. Kyllä hän sai, ja seuraavalla kerralla munavibra lensi taas hänestä ulos.  Mietin leikkisästi pitäisikö vetää lakanaan merkki ennätyksen kunniaksi, mutta päätinkin laittaa sormeni tulpaksi, ja nauttia tilanteesta.  

Seuraavana päivänä siivotessani makuuhuonettani löysin kaukosäätimen, mutta munavibra oli hukassa. Naurahdin ääneen miettiessäni kuinka kauas moinen voi lentää. Samantien lähti leikkimeilinen viesti:

- Mä tässä vähän siivoilin ja silmiini ei osunut sitä pientä suristinta, "munaa", joka oli sisässäsi. Onko sinulla siitä joku muistikuva?

- On muistikuvia ja hetkellinen paniikki siitä että se jäi sisääni, mutta olisin varmaan huomannut sen masturboidessani. 😇

10 orgasmin hypnoottinen tuijotus

 Aloitteleva Daddy kysyi tovi sitten, "Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?" Luettuani tämän postaukseni nyt uudestaan, niin huomasin etten ollut kutsunut leikkikaveriani millään nimellä, joten olkoon hän tästä eteenpäin pikkuinen. Ei ehkä siksi että hän olisi juuri pikkuinen, mutta hän on sillä jännällä tavalla säihkysilmillään ja usein pukeutumisellaan sen verran kivasti pikkuinen, jotta likaisen sedän mielikuvitus lähtee lentoon. Kontrastina tälle kaikella pitää kertoa, että tämä pikkuinen on ärsyttävän fiksu ja hänellä on upea taito pohdiskella eri suhdemuotoja tai kinkyyksien ulottovuuksia tavalla joka useasti saa minunkin mietiskelyni löytämään selkeämpiä polkuja. Niinpä huolimatta siitä, ettemme kovin usein tapaa, eikä se ole ollut edes tarkoituksemmakaan, aina välillä saatamme käydä pitkiäkin pohdiskeluja ääniviestien ja meemien keinoin. 

Viime aikoina olemme puhuneet deittailusta ja siihen liittyvistä suhdemuodoista. Uskon pikkuisella olevan vientiä suuntaan jos toiseen, mutta hän tietää tarkkaan mitä kaipaa ja mieluummin odottaa Severuksen poimivan hänet talteen kuin hyppäävän tavallisen prinssin matkaan. Minä taas kipuilen kovasti sen kanssa mitä oikeasti haluan ja vaikka tunnun välillä olevan itse selkeys ajatusteni kanssa, niin epävarmuus ui liiveihin toitottaen että sellaista ei löytyisi. Niinpä olemme päätyneet pikkuisen kanssa turhautumaan ja haaveilemaan yhdessä. Joitakin hetkiä sitten yhteinen turhautuminen ajoi meidät tilanteeseen, missä laitoin hänelle viestin, jossa puolileikillään (toivoin kuitenkin kyllä vastausta) laitoin hänelle viestin, että pitäisikö hänen tulla näyttämään uutta rintatatuointiaan? Pikkuinen ymmärsi yskän välittömästi ja vastasi hetki ja heti perään, lähden tunnin kuluttua. 

Noin kolme tuntia myöhemmin pikkuinen makasi mahallaan jalkojeni päällä, pikkuhousut nilkoissaan (yllättävää että hänellä edes oli moiset) ja minun käteni läpsien häntä pakaroilleen. Olin kiusannut häntä ajatuksella koeajavani uudet seinälläni olevat koukut ja niinpä talutin hänet pakarat hehkuen koukkujen luo. Kiinnitin hänet naama seinää vasten, kädet kiinnitettyinä Y-asentoon ja laitoin paksun lieriötyynyn roikkumaan hänen napansa kohdalle. "Tämä tuo takamuksesi hyvin esiin piiskausta varten." Seuraavat puoli tuntia pikkuinen sai piiskaa floggerilla, ohuella kepillä ja pienelle ratsupiiskalla (jota hän kuulemma inhosi). Vuorottelin välineitä parhaan tapani mukaan ja joka ainoa kerta kun huomasin kipurajan lähestyvän punaista niin upotin sormeni häneen ja työstin hänen pilluaan rajusti. Joka ainoa kerta hän alkoi heti vikisemään lupaa laueta, mutta näillä kerroilla ei lupaa herunut. Aloitin piiskauksen uudestaan, siirryin reisille, pohkeisiin, floggerin kanssa hänen häpylleen ja taas kun raja lähestyi upotin sormeni hänen litimärkään reikäänsä ja sama vikinä alkoi. Esitin hellyväni ja sanoin laskevani viiteen, jonka jälkeen hän voisi laueta ja voi sitä tärinän ja odotuksen määrää, kun tärisevät jalat eivät meinanneet jaksaa kannatella kiimaa. Lopetin laskemisen neljään ja pikkuinen räjähti turhautuneeseen itkuun. "Voin pientä kun ihan oma kiima itkettää", rohkaisin häntä isällisesti. Jatkoin tätä kiertoajoa tovin ja huvituin aina kun piiska vaihtui floggeriin, sillä pikkuinen painoi poskensa kylmää seinää vasten, työnsi takamuksensa vielä enemmän esille ja hymyili. "Aivan liian hauskaa", totesin.

Minulla on hankittuna valokuvaus tarkoitukseen 70-luvun nahkatuoli. Kuitenkin tätä ei ole koskaan käytetty kuvausrekvisiittana, mutta sessiointiin se on täydellinen. Irrotin pikkuisen seinältä ja istutin hänet tuoliin. Vedin hänen kätensä selkänoja yli ja kiinnitin ne tuolin taakse. Jalat levitin tuolin molemmin puolin ja kiinnitin takimmaisiin jalkoihin. Tämän jälkeen liukastin pumpattavan dildon, jonka työnsin hänen sisälleen ja pumppasin siihen sen verran ilmaa, jotta se pysyisi hänen sisällään ja kävin noutamassa wandin. Asento oli loistava ajella wandilla, ihailla uutta rintatatuointia, naputella kepillä reisille ja katsella kuinka kiimoissaan nainen voi olla. Painoin lopulta wandin hänen pyhimpäänsä ja sanoin laskevani viiteen. Aloin laskea hitaasti samalla ottaen tiukan otteen hänen nänneistään. Leikin nänneillä laskiessani ja kun lopulta pääsin viiteen, pikkuinen laukesi ja minä vedin nänneistä niin lujaa kuin uskalsin. Pikkuinen huusi nautinnosta ja kivusta "Vittttuuuuuuuuu!" ja loi minuun murhahimoiseen katseen. Silittelin hänen poskeaan ja totesin säännön, jonka hän tiesikin, että kanssani ei kiroilla. Katse muuttui silmänräpäyksen katuvaksi ja hänen suustaan tuli anteeksipyyntö. "Harjoitellaanpa uudestaa.", totesin johon sain nöyrän nyökkäyksen. Ja niin me harjoiteltiin, pikkuinen laukesi ja minä vedin nänneistä, eikä yhtään kirosanaa. Jotkut oppivat kovin helposti.

Hain pitkän kiinnittämiseen tarkoitetun nahkavyön ja vedin sen tuolin istuinosan ympäri ja kiinnitin wandin tiukasti sopivaan asentoon. Tämän jälkeen siirryin sohvalle istumaan ja syömään lakritsaa. Pikkuinen pyöri tuolillaan, kiimoissaan, anellen lupaa laueta. Minä kerroin tilanteen vetävän vertoja jopa elokuvissa istumiselle. Karkkia ja viihdykettä. Välillä touhusin jotain arkista, vedin matkallani töpselin pois seinästä ja annoin pikkuisen hengähtää. Hetken päästä laitoin töpselin takaisin ja kuuntelin voihkintaa. Istahdin sohvalle ja sanoin rauhallisesti, että laskeminen toimisi varmasti sohvaltakin käsin ja laskin hitaasti yhdestä viiteen. Mieleeni tuli fantasiat kauko-ohjattavasta nartusta, jota voisi ohjailla kaukosäätimellä. Nyt kaukosäätimeni toimi sanani, jotka ajoivat täysin saman asian.

Loppusuoralle päästyäni istuin rauhallisesti pikkuisen eteen. Katselin hänen silmiinsä ja kerroin että hän saisi nyt laueta ilman lupaa niin monta kertaa kuin haluaisi, mutta hänen katseensa ei saisi irrota silmistäni. Hän nyökkäsi ja antoi mennä. Hän tuijotti minua tiukasti silmiin ja tällä kertaa orgasmit olivat eleistä päätellen selkeästi pehmeämpiä ja erilaisia. Hän uppoutui silmiini ja minä hänen. Tilanne vei minut täysin mukanaan ja huomasin että näkökenttäni laitamat alkoivat hämärtyä ja upposin vain tilanteen intensiteettiin. En osaa sanoa kauanko tätä jatkui, mutta jossain vaiheessa dynamiikka muuttui ja tuli molemminpuolinen rauha ja rentous. Huomasin pikkuisen tulleen maalinsa. Irrotin hänen kainalooni.

Myöhemmin pikkuinen kysyi.

- Käskitkö minun laueta 10 kertaa?

- En, vaan sanoin että voit laueta niin monta kert aa kuin haluat.

- Luulin, että sanoit kymmenen kertaa ja minä laskin mielessäni jokaiseen kymmeneen saakka ja sitten ne loppuivat.

Onnellisin horo

BDSM-Baarissa on keskusteltu viime aikoina jonkin verran subin lainaamisesta ja kävipä keskustelu kuumana myös aiheesta ”huoraaminen fetissinä”. En halunnut kyseisiin keskusteluihin osallistua, sillä kokemukseni mukaan fokus näissä keskusteluissa tuppaa karkaamaan tunnepitoiseksi hötöksi sekä vahvoiksi oletuksiksi. Koin siis, että tämä soppa ei tarvitse lisää kokkeja tällä alustalla.

Huora ja huoraaminen ovat hyvin vahvoja sanoja, joihin meillä kaikilla varmastikin liittyy vahva tunnelataus. Tämä vaikutelma saattaa estää  tutkimasta aihetta mielenkiinnolla ja terveesti. On hyvä tiedostaa, että näidenkin termien takaa löytyy ihmisiä, jotka haluavat toteuttaa itseään fiksusti ja turvallisesti. Olen ollut onnekas ja saanut seurata vierestä yhtä tällaista kuviota ja hieman siihen itsekin osallistua. Jospa siis keittäisin ihan itse soppani.

Viime kesänä, ollessani sinkkuna ja hieman murheissani siitä miten olin moiseen tilanteeseen joutunut, insinöörisika lähestyi minua hersyvällä keskustelulla, mikä eteni suunnilleen näin:

- Kuules Peikko (nimi muutettu), mitäs jos etsisimme meille yhteisen kesähoron?

Olen jo tottunut, että insinöörisialta saattaa tulla ajatuksia ja ehdotuksia laidasta laitaan, joten omassa angstissani naurahtelin hänen ehdotusta, sillä arvailin tähän liittyvän myös ajatus piristää minua. Koska omat ajatukseni olivat niillä hetkillä varsin alamaissa, niin en suurta innostusta hänelle vastaillut, vaan totesin jotain omaan tyyliini.

- Käy, jos minun ei tarvitse tehdä juuri mitään.

Tämä riitti insinöörisialle ja niinpä alta aikayksikön hän oli muotoillut hyvin "sikamaisen" deitti-ilmoituksen, missä hän kertoi kahden partaisen setämiehen etsivän kesähoroa, mutta sopivalla yksilöllä olisi mahdollisuus valmistua setien pysyväisluontoiseksi kullinlutkutuslisensiaatiksi. Minä jatkoin hymyilemistä luettuani hänen ilmoituksensa ja muistan ensimmäisen kommenttini olleen että taitaa setämiehille tulla hiljainen kesä. Kuinka väärässä olinkaan.

Joitakin päiviä myöhemmin insinöörisika kehotti hankkimaan jäätelöä pakkaseen, sillä tänään olisi tulossa #9 käymään pihamaallani kahvilla ja jätskillä. Ja kyllä, hän todellakin numeroi deittinsä. Se joka leikkiin lähtee se leikin kestäköön ja niin minä kiltisti tein valmistelut ja illansuussa insinöörisika toi #9 jätskille. 

Koska tarkoitus oli tutustua toisiimme turvallisesti ja kevyesti, niin olimme sopineet istuvamme pihalla kahvia ja jätskiä nauttien. Kuinka ollakaan myös ukkosen herra oli setien puolella, ja päräytti samoihin aikoihin sateen suorastaan pakottaen sedät tarjoamaan jätskin syömistä sisätiloissa. 

Muistan istuneemme insinöörisian kanssa sohvalla #9 istuessa muutaman metrin päässä keittiön pöydän ääressä. Kahvit ja jäätelöt oli nautittu sekä jää rikottu small talkin osalta. Hiljalleen siirryttiin pihviin eli siihen, mitä annettavaa kullakin olisi pervouden saralla. Kuinka ollakaan tällä nuorella neidolla oli kerrassaan iso fantasia ja fetissi palvella vanhempia herrasmiehiä (kyllä, osaamme olla myös sitä!) ja hän kertoi koko ikänsä fantasioineen tällaisesta tilanteesta ja ei voinut tästä syystä kerta kaikkiaan päästää ilmoitusta menemään sormiensa lävitse. 

Muutama desilitra jäätelöä santsattuaan insinöörisika sitten jo kehoittikin tätä punaposkista kesähorokokelasta tulemaan makoilemaan setien jalkojen päälle jotta voisimme tehdä lähempää tuttavuutta. Ja voi sitä tahtojen taistoa mitä horo kävi läpi! Kiinnostus oli selkeästi valtavaa, mutta voisikohan sitä ihan näin ekoilla treffeillä. Olla ihan helppo huora? Kyllä voisi ja siitä se sitten lähti.

Oma elämäntilanteeni muuttui jokunen viikko tuon tapaamisen jälkeen, mutta jo siihen aikaan mahtui muutamia yhteisiä makoisia hetkiä, joissa horo näytti innostuneisuutensa ja halunsa olla setien ikioma horo. Oman elämäntilanteeni muuttuessa pudottauduin kesähoro-kuviosta ulos, mutta voi pojat millaista kyytiä ja huolenpitoa kesähoro sai insinöörisian puolesta. 

Nyttemmin kun oma parisuhdestatukseni on muuttunut, on minut otettu takaisin kuv

ioon kädet ja jalat levällään. Dynamiikassamme kesähoro saa olla horo tai huora, ja mitä enemmän häntä käytämme huoran tavoin sitä enemmän hän nauttii. Tässä yhteydessä saattaa helposti ajatella, että ystävyytemme perustuu pelkästään tämän dynamiikan ympärille, mutta näin ei tilanne suinkaan ole. Me näemme viikottain, monesti vaan rötväillen isolla sängyllä minun käteni horon rinnoilla ja insinöörisian kädet horon perseen päällä.

Kauhean kätevää horolle kun toinen meistä saa suurimmat kiksit perseestä ja toinen rinnoista. Pelailemme, katsomme elokuvia, kokkaamme (horo kokkaa), syömme ja ennenkaikkea nauramme. Välillä horo saa kyytiäkin ja ei niin tavatonta että minä vaikka katselen televisiota olohuoneessa ja samalla makuuhuoneesta kuuluu huuto "horo laukeaa!", jonka jälkeen insinöörisika huutaa minulle "tule nyt katsomaan millainen huora tämä on!". Minä kävelen makuuhuoneeseen ja horo katselee minua hymyillen silmiin ja se ilo paistaa hänen joka sanasta ja eleestä kun hän sanoo "olen tämän alueen likaisin lortto."

- Sun vuoro, tokaisee insinöörisika.

Miksi halusin kertoa tästä? Vaikka edellä kerrottu ei ole minun mieltymyksistä niitä kaikkein kiihottavampia (vaikka se sinne tuntuu kipuavankin), niin koen olevani etuoikeutettu kun voin elää jotain tällaista turvallista ja fiksua iloittelua, jossa kaikki saa sen palasen mitä kaipaavat. Samalla en voi välttää pohtimatta sitä kuinka moni fantasia jää toteuttamatta siksi koska oma pää väittää että "näin ei voi tehdä". On toki olemassa fantasioita, jotka on syytäkin jättää sellaisiksi, mutta silti haluaisin väittää että monet unelmat, väittää ympäristö tai oma pää mitä vaan, on toteutettavissa kunhan siihen ympärille löytyy oikeat turvalliset ihmiset.

Peikko deittailee (blondi myös) ja sikainsinööri askartelee

Uusi sivu on kääntynyt elämässäni, mikä tarkoittaa, että olen siirtynyt deitti-markkinoille. Blondi joskus sanoi osuvasti, että "uusiin ihmisiin tutustuminen on pirun raskasta". Näinhän se on, varsinkin jos etsii jotain merkityksellistä ja toivoo suhteesta kestävää. Olen omasta mielestäni ollut aina tarkka seurastani ja varsinkin heistä, jotka päästän iholle. Koska en kaipaa pettymyksiä suuntaan tai toiseen, niin mieluiten olen todennut jonkin asian toimimattomuuden liian aikaisin kuin liian myöhään. Kaikkein typerintä on huijata itseään epärealistilla haavekuvilla.

Huolimatta siitä, että fyysinen polkumme blondin kanssa lähti eri suuntiin, niin vahva henkinen yhteys ja ystävyys jäi. Olemme olleet erostamme lähtien yhteyksissä säännöllisesti ja tuntuu, että elämässä on tiettyjä asioita, joissa luotamme toistemme arvostelukykyyn jopa enemmän kuin omaamme. Meillä on tapana ottaa videopuhelu, jossa kerromme kuulumiset, usein nauramme ja joskus jopa itkemme. Elämä on. 

Minä olen viime vuosina kehottanut blondia aloittamaan deittailun. "Menee hyvä nainen hukkaan, jos vaan teet töitä ja luet kirjoja." on ollut teesini, jolla olen yrittänyt saada blondia liikkeelle. Hän on kärsivällisesti koettanut selittää, että deittailun aika vielä saapuu, mutta se ei ole nyt. Sitten tapahtui jotain hauskaa, jota olemme nauraneet (hän voi kertoa halutessaan itse), mikä laski blondin pikkarit kertaheitolle pitkän kuivan kauden jälkeen läpimäriksi ja niinpä hän päätti selibaatin riittäneen. Ensi töikseen hän läväytti Baariin hyvin omannäköisensä
deitti-ilmoituksen ja nyt onkin ollut ilo olla seuraamassa ja kannustamassa blondin uutta nousua. Go girl! 

Kuinka ollakaan olin itsekin miettimässä seuranhakuani hyvin pian blondin jälkeen. Jotain kirjoitinkin, mutta sanat eivät löytäneet paikalleen ja tuntui, että toistan vaan latteuksia. Tuskissani sain kuitenkin idean ja kysyin blondilta, että kun rustasit itsellesi noin makean ilmoituksen niin olisitko ystävällinen ja kirjoittaisit sellaisen minullekin. Blondi vastasi saman tien, että hän sellaisen tekisi, mutta yhdellä ehdolla: sanaakaan en saisi muuttaa. Lupasin yhtä nopeasti oman osuuteni diilistä. 10 minuuttia myöhemmin luin kyyneleet silmissä samalla nauraen blondin tekemään ilmoitusta. Diilistämme huolimatta alkuperäiseen tekstiin on kuitenkin lisätty yksi minulle hyvin tärkeä sana, mutta sekin luvan kanssa.

Nyt meillä on ollut ihan uudenlaisia videopuheluita, kun olemme kertoneet deittailuistamme ja koen olevani äärimmäisen onnekas, kun blondi on elämässäni. 

Vaikka minulla on nyt ihmisen tai kahden mentävä kolo, niin minulla on kerrassaan mahtavia kinky-ystäviä. Haluan kertoa pienen tarinan siitä mitä voi tapahtua, kun hulluttelee ja ideoi tarpeeksi ja vastapuolella on vähintään yhtä hullu tapaus. Kutsun tätä ystävääni sikainsinööriksi, mutta en ollenkaan siksi, että hän olisi sika, vaan siksi että hän pitää nimityksestä ja insinööri hän nyt kuitenkin on. Tätä ystävääni kohtasi tragedia, joka saattaisi kevyemmän mielen heittää hautaan, mutta ei tätä. Kuitenkin tästä johtuen hänellä on ollut äärimmäisen paljon vapaa-aikaa ja näin ollen pohdiskella syntyjä syviä kuten nyt vaikka metal bondagea. 

Satuimme törmäämään muutamaan videopätkään, joita voisi kuvailla juuri termillä ”metal bondage” ja siitä se sikainsinöörin idea sitten lähti. Muutaman päivän pohdittuaan hän totesi omaavansa niin pienen asunnon, että sinne ei voisi alkaa rakentaa, joten kuulehan Peikkoseni tämä tulee sinun asuntoosi aiemmin suunniteltujen lisäksi. Tässä vaiheessa vielä nyökyttelin ja annoin insinöörin suunnitella rauhassa. Kuitenkin meillä on tapana käydä iltaisin kävelyllä puhaltamassa pahat ilmat ulos ja niillä kävelyillä idea sitten lähti lentoon. Lopulta sitten myönnyin ja annoin sikainsinöörille luvan hoitaa suunnittelutyöt. 

Kului viikko ja toinen kun asiaan ei palattu, mutta sitten lävähti kesken työpäivän viesti missä kerrottiin, että minun olisi syytä olla kotona tänään klo 18. Ymmärsin, että jos haluaisin omassa kodissani vaikuttaa siihen millaiset systeemit sinne rakennellaan, niin minun olisi syytä olla paikalla. Sikainsinööri saapui illalla molemmat kädet täynnä työkaluja sekä tarvikkeita ja hänellä oli mukanaan vieläpä malli apukäsineen. Siinä sitten mallia mallailtiin olohuoneen seinälle, piirrettiin reikäkohtia symmetrisesti ja loppujen lopuksi sikainsinööri pisti tuulemaan. Hetkeä myöhemmin olohuoneen seinässäni oli 7 isoa reikää, missä on jengat sisällään joihin voi kiertää tarvittaessa jos jonkinmoista legopalikkaa. Asennuksen mukana tuli toki kivat järeät metallirenkaat, jotka voi pyörittää reikiin tukevasti. Toki sikainsinööri halusi vielä kokeilla kättensä jälkeä ja kiinnitti mallinsa seinälleni ja koska lähellä on sopivasti pistorasiakin, niin sain sohvalla katsella hauskaa koeajoa. Tällä sialla on vielä ihan liikaa vapaa-aikaa, niin luulenpa että askartelut eivät tähän jää.

Isolla kirjoitetut kutsumanimet pitäisivät olla suojeltu

Viime viikot ovat olleet pettymysten aikaa. Olen katsellut pettyneenä sekä peiliin että skeneä kohti, ja huomannut olevani melko yksin ja vihainen. Nyt oksennan ajatuksiani vähän ulos, joskaan tässä viestissäni ei viitata edes sivulauseessa kehenkään henkilöön ketä tunnen, vaan ennemminkin joihinkin, joita en tunne enkä haluakaan.

BDSM on siitä jännä laji, että maailmalta ei löytyne montaakaan henkilöä joiden mielipiteitä ja oppeja kuunnellaan kuten vaikka Jürgen Kloppin oppeja liittyen jalkapalloon. Tästä syystä tuntuu, että monet meistä - varmasti minäkin - luon oman todellisuuden ja opin, jota minun on helppo seurata omassa maailmassani. Kuitenkaan minun ei tarvitse olla ajatusteni kanssa yksin ja maailmalta löytyy kyllä todella hyvin kirjoitettuja opuksia tai sivustoja, missä on mietitty ja kerrottu hyvinkin tarkkaan mistä BDSM:ssä on kyse. Näissä lähteissä usein painotetaan asioita kuten luottamus, kunnioitus, avoimuus, turvallisuus ja hyvä käytös. 

Olen jotenkin ihan kurkkuani myöten sitä mihin lajimme on menossa ja tästä syystä olen jo pudottanut itseni pois monilta kinkyfoorumeilta. Muutaman kerran sormeni on ollut enterillä jo BDSMbaarissakin (jollekin menetys, toiselle lahja). Tämä laji ja yhteisö on merkinnyt minulle paljon, mutta nyt olen viime aikoina määrätietoisesti pyrkinyt rakentamaan omaa onneani ilman tätä. Minun yksi suurimmista heikkouksistani on, että ihoni alle pääsee helposti tyhmyydellä ja huonolla käytöksellä. Hitto että kutisee tällä hetkellä. 

Meidän lajiimme on pesiytynyt suuret määrät “harrastajia”, joilla ei ole mitään ymmärrystä siitä mitä BDSM on. Luultavasti jos luet tätä, niin tämä ei koske sinua, joten turhaan provosoidut henkilökohtaisesti. Mielipiteestä toki voit. Täällä on useita dominoivia, alistuvia, fetisistejä ja muita kinkyilijöitä, jotka varmasti nauttivat sydänjuuriaan myöten “BDSM”:stä, mutta heitä vaikuttaa kiinnostavan ainoastaan omat päämäärät ja miten niihin päästään mahdollisimman helpolla. 

Kunnioitus muita ihmisiä kohtaan on lähes nolla ja tuskin he osaavat edes peruskäytöstapoja. Heidän ainoa tarpeensa on löytää sopiva rako mihin lyödä ja toivoa, että jos käyttää tarpeeksi voimaa, saattaa pipari tai muu mielenkiinnon kohde lohkaistua. Minun silmissäni tällainen harrastaja ei ole Dom eikä sub. 

Viimeisen puolen vuoden aikana olen törmännyt henkilökohtaisesti ja välillisesti edellä kuvailemiini ihmistyyppeihin aivan liian monta kertaa. Silti en ole huolissani itsestäni, sillä huolimatta kutinasta ihoni alla, minulla on siihen myös todella hyviä lääkkeitä. Minulla on oma turvallinen yhteisöni ja ihmiseni, missä esimerkiksi hyvät käytöstavat ovat sisäänkirjoitettu perusvaatimus. Sinäkin voit vaatia samaa.

Yst. Terv.

Peikko