Orgasmikontrolli, seuraava taso.

Orgasmikontrollissa minun fetissiäni ehkäpä eniten kutittelee ajatus siitä, että minun sanoihin on kytkettynä leluni upein seksuaalinen nautinto. Edellistä lausetta vielä buustaa se ajatus, että leluni ei ollut ennen tapaamistamme lauennut koskaan, mutta nyt hänestä on koulutettu minulle lelu, joka laukeaa aina kun minä niin haluan. Olen muutaman kerran aloittanut leluni kanssa keskustelua siitä, että olisin täysin valmis opettamaan hänet laukeamaan myös itsekseen, mikä voisi olla hänelle joskus kätevää, mutta leluni haluaa asian olevan juuri näin. Hänen orgasminsa ovat minun. Arvostan! 💓

Orgasmikontrolli tuo mukanaan nautittavia sivupolkuja. Minun omat orgasmini tulevat usein "namutellen". Tämä tarkoittaa sitä, että nautin usein hitaasta fiilistelystä ennen omaa huippuani. Melkein joka kerta kun laukean, niin kuiskuttelen hitaasti sanat yhdestä viiteen leluni korvaan ja kun laukean, niin lelu tekee samoin täysin samalla hetkellä kanssani. Tällainen tilanne ja tunne on käsittämättömän nautinnollinen. Lelu kiemurtelemassa allani orgasminsa kourissa samalla hetkellä kun itse purkaudun ja painaudun lujasti häneen.

Olemme olleet joitakin kertoja tilanteessa, missä aloittaessani laskemista näen leluni silmistä epätoivon "en pysty mitenkään enää". En ole koskaan ollut huolissani, vaan tiedän miten hän toimii, mitä hän toivoo ja ennen kaikkea mitä minä haluan. Näiden asioiden välissä ei ole tyhjää tilaa ja niinpä lelun orgasmi purkautuu taikatempun tavoin joka ainoa kerta, koska näin käsken. 

Joskus mietin nautinko orgasmien tuottamisesta liikaa. Tätä voi katsella kahdesta eri suunnasta. Toinen ovat hetkiä jolloin, hieman leikkisästi tosin, pelkään että orgasmoin leluni tajuttomaksi. En tiedä olisiko se edes mahdollista, tavoitteeni se ainakaan ei ole. Leluni tosin taitaa olla sitä mieltä, että hänen sanavarastostaan puuttuu kokonaan tässä yhteydessä sana "liikaa". 

Toiset taas ovat hetkiä jolloin ajan leluni orgasmin omani edelle. Tätä tapahtuu aina välillä ja se ei edes suuremmin häiritse minua, mutta olen joka tapauksessa alkanut rakentaa tämän ympärille orgamiskontrollin seuraava tasoa. Olen yhdessä olomme aikana aina välillä kuiskutellut leluni korvaan, että aina kun minä laukea, se voisi olla samalla lupa hänelle laueta. Tämä ajatus vähän muuttaisi, dynamiikkaamme, sillä aina aikaisemmin hänen orgasminsa on ollut sidottuna minun ääneeni ja sanaani ja nyt edellisten lisäksi se voisi olla sidottuna myös minun orgasmiini. Olen huomannut leluni vartalon reaktioista, että ajatuksena tämä ei ole ollut täysin tervetullut, mutta mielenkiintoisella tavalla näin. Kyse ei niinkään ole siitä, että nyt taikasanani katoaisi, vaan lelun ajatuksesta "pystynkö minä?" 

Minä ajattelen orgasmikontrollista niin, että haluan opetella ja kouluttaa tapoja mitkä palvelevat MEitä. Se että kontrolli tällä hetkellä välillämme on maagista, ei tarkoita ollenkaan sitä että tähän haluaisin pysähtyä. En halua pysähtyä koskaan. Niinpä seuraavaa askelta on nyt kuiskuteltu leluni korvaan jo tovi ja oli aika ottaa seuraava askel. 

Olin antanut leluni orgasmoida itsensä jo kovin pehmeäksi. Mutta kuten usein käy, se "kiima nousee aina uudestaan jostain". Namuttelin hitaasti leluni päällä ja tällä kertaa halusin, että laukeaisimme yhdessä, mutta ilman että minä keskittyisin laskemiseen. Niinpä kumarruin leluni korvan juureen ja kuiskuttelin hänelle tuhmia sanoja mikä saa hänet entistä kiimaisemmaksi. Kerroin myös, että en aio laskea hänelle, mutta hän saa laueta samalla kuin minäkin. Leluni suusta tulleen äänähdyksen olisi voinut tulkita epätoivon ja jopa pienen kiukun huudahduksesi. "Tiedän että pystyt tähän", ja jatkoin namutteluani. Huomasin kuinka leluni vartalo tuli vielä enemmän yhtä kanssani vaikka hän oli omissa tiloissaan. Hän ikään kuin tunnusteli minua sisältäpäin, kuunteli hengitystäni ja resonoin vartalollaan kanssani vaikka hän olikin omassa kuplassaan. Minä unohdin leluni orgasmin, sillä tiesin mitä tulee tapahtuvaksi. Namuttelin itseni loppuun ja kun laukesin, leluni huutolaukesi täristen allani.

Brutaalia 🧡

Saatan huomata ja huomioida ihmisissä mitä merkillisimpiä asioita. Tällainen asia voi olla vaikka ryhti, (erikoinen) tyyli, (tunne)äly, käytöstavat, hyvä peppu, ryhti tai moni muu asia, mutta se ei ole koskaan ollut suu, enkä usko että tuleekaan olemaan. En muista koskaan sanoneeni tai pohtineeni, että olipas hänellä kaunis suu. Semisti huvittavaksi asian tekee se, että jos vaikka huulet ovat punatut se usein jopa huonontaa asiaa pääkopassani, Jos minun maailmassani suulla esteettisesti ei ole  juurikaan merkitystä, niin kinkyily mielessä kyllä on ja siellähän suu voi kyllä olla hyvä ja jopa taivaallinen.

Pidän siitä, että koskettelen toista suullani. Suuseksi antavana osapuolena on yksi elämäni suurimmista nautinnoista ja vastaanottajanikin se on varsin nautinnollista. Kuitenkin suuseksi ottajana lienee parasta mitä suulle voi tehdä. Pidän erittäin paljon siitä kun käytän lelun suuta kuten hänen pillua, eli käytännössä miten haluan. Mitä syvemmälle suuhun ja kurkkuun uppoudun sitä enemmän dynamiikka kutittelee takaraivossani. Mehukkaimpia skenaarioita ovat tilanteet missä lelun pää roikkuu hieman sängyn reunan yli, jolloin syvälle hänen kurkkuunsa on erityisen helppo tunkeutua. Minulla on tiukka ote lelun ranteista ja penikseni uppoaa niin syvälle lelun kurkkuun kuin on mahdollista. Lelun halukas suu haluaa penikseni hänen kurkkuunsa ja minä pidän huolen siitä että se myös siellä pysyy. En tiedä juurikaan nautinnollisempaa tilannetta kun allani rimpuileva lelu, joka on syvällä suustaan kiinni minussa. Tällaisessa tilanteessa saatan mielessäni laskea hitaasti kymmeneen, jonka jälkeen irtaannun nopeasti lelustani pitäen kiinni kuitenkin hänen ranteistaan. Lelu vetää happea, yökkii, kuolaa ja nauttii. Muutaman hengenvedon jälkeen, painaudun uudestaan häneen ja mieleni kehrää.

Joku aika sitten, olimme edellä kuvatussa tilanteessa. Pidin lelusta lujasti kiinni samalla kun olin painautuneena niin syvälle hänen kurkkuunsa kuin mahdollista. Se kiima, nautinto ja dynamiikka mikä kellui ympärillämme sai minut todella kiihottaneeseen tilaan ja koin että voisin laueta siinä staattisessa tilassa ainoastaan painautuneena syvälle hänen kurkkuunsa. Lelun rimpuilu allani teki tilanteesta entisestään kiihottavamman. Säikähdin kuitenkin itse vähän tilannetta ja niinpä se jäi siltä osin toteuttamatta. 

Keskustelimme asiasta jälkikäteen ja kerroin kaiken edellä kirjoittamani lelulleni ja hän kertoi tilanteen olleen hänelle äärimmäisen kiihottava ja taisinpa lukea hänen rivien välistä pienen pettymyksen että en ollut vienyt tilannetta loppuun asti. 

Niinpä muutama ilta sitten olimme uuden äärellä vielä siitä tietämättä mitään. Olimme leikkineet jo tovin kunnes kuiskasin leluni korvaan, että hän saisi laueta vielä kerran, jonka jälkeen minä laukean hänen suuhunsa. Tällaiset sanat ovat bensaa leluni kiimaan ja se mielihyvä tulevasta herkusta sai hänet kiemurtelemaan kiihkosta. Niinpä annoin lelun laueta vielä kerran ja siirryin lähellä hänen suutaan ja aloin käyttämään sitä. Lelu sulki silmänsä ja voihki nautinnosta, sillä hän rakastaa kun hänen suutaan käytetään. Lopulta kun orgasmini tuli siirryin hajareisin leluni päälle ja painoin penikseni niin syvälle hänen kurkkunsa kuin se oli mahdollista ja annoin sen sykkiä siellä. Muistan huutaneeni ja murisseeni suuresta nautinnosta. Tilanne oli äärimäisen kiihottava sekä omasta nautinnostani käsin, että leluni, joka myös voihki nautinnosta, kiimasta, hapenpuutteesta ja siitä pitkäaikaisesta toiveestaan mikä para'aikaa toteutui. Olisin halunnut jäädä nautintooni kiinni, mutta irtaannuin lelustani ja hän veti happea ja alkoi huutamaan nautinnosta. 

Myöhemmin kävimme uutta tilannetta läpi ja kerroin vähän säikähtäneeni tilannetta. Lelu ihmetteli mitä säikähdin ja kerroin että tilanne oli minusta kaikesta nautinnosta huolimatta melkoisen brutaalia. Lelu vastasi viestini: Brutaalia 🧡.

bOObsienergiaa

Minulla on fetissi naisten rintoihin. Tämän lisäksi minulla on kasapäin mielitekoja liittyen kinkyyteeni ja seksuaalisuuteni, mutta yksikään näistä ei näyttäydy minulle lähellekään niin vahvasti kuin rinnat. Minun maailmassani rintoja ei saa edes kutsua tisseiksi, sillä minusta t-sana ei yksinkertaisesti tee kunniaa näin kauniille asialle. Ystäväpiirissäni tälle nimeämisasialleni aina aluksi naureskellaan, mutta yleensä varsin nopeasti heille käy selväksi että pyhän asian kanssa ei saa vitsailla. ;-)

Miten tämä fetissini minulle näyttäytyy? Ehkäpä yksi mielenkiintoisimmista esiintymistavoista liittyy mielikuvitukseeni. Minulla on hurjan vilkas ja villi mielikuvitus. Pääni sisällä minun on aina ollut äärimmäisen helppoa rakentaa mielenmaisemia, tarinaketjua, mielikuvia, (kinky)fantasioita jne. Jos haluaisin tässä ja nyt, kahvilassa kirjoittaessani, uppoutua johonkin muistooni tai jopa fantasiaani, niin siihen riittäisi muutama sekunti ja silmien sulkeminen. Mielenkiintoiseksi, ainakin omasta mielestäni, tämän asian tekee se, että vaikka fantasiani uisivat kuinka syvällä toisen sisässä, kevyessä piiskauksessa tai vaikka henkisessä kontrollissa, niin näissä fantasioissani on aina mukana rinnat. Minulle ei ole olemassa valtadynamiikka, mihin ei liittyisi vahvasti rinnat.

Tässä yhteydessä voisi joku kysyä, voiko alistuva olla minulle siis puhdas rintava objekti. Periaatteessa se varmaan voisi olla mahdollista, mutta silloin hänen pitäisi haluta olla juuri sitä. Tavallisesti fetissini näyttäytyy niin, että rinnat saavat minulta paljon huomiota. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en näkisi ihmistä, mutta omassa päässäni monet asiat tuntuvat paremmilta rintojen kera. Koska minulla on myös valta, niin voin onneksi sitä käyttäessäni suunnitella monet asiat niin että pääsen nauttimaan kaikesta haluamastani. 

Olen ollut todistamassa useita tilanteita, joissa jokin fetissi saattaa buustata tilanteen hetkessä taivaisiin. Minun ja lelun dynamiikassa yksi tällainen on hyvin istuvat nahkahanskat. Paljas käteni lelun kaulalla aiheuttaa selkeän reaktion, mutta jos käteni onkin verhottu nahalla, lelu valuu nopeasti omaan tilaansa. Minussa tapahtuu jotain samanmoista liittyen rintoihin. Jos vaikka minulle annettavassa suuseksissä nöpöttävä nänni koskettaa jalkaani tai vaikka penistäni se aiheuttaa minussa jotain sellaista mielihyvää mihin haluaisin jäädä kiinni ja toivoa ajan pysähtyvän.

Siitä huolimatta, että rintoja kuuluu puristaa, purra, hoitaa, imeä, silitellä, hieroa, öljytä, piiskata ja vaikka läpsiä, niin siihen liittyy paljon muutakin. Minulle rinnat eivät näyttäydy pelkästään kiihottavana asiana vaan myös äärimmäisen esteettisenä. Jos tähän esteettisyyteen liittyy jokin sopiva vaatekappale, mikä ei suinkaan läheskään aina tarkoita rintaliivejä, pyörivät sukkani jaloissa. Nyt uppoudun sektorille, jota itsekään en oikein ymmärrä, sillä esimerkiksi urheilutoppi on minulle useasti todella TOP, kun taas vaikka läpinäkyvät kalliit liivit usein taas ehdottomasti NOU. Sama asia, jos vaikka vertaan uimapukua ja pitsiunelmaa, niin minun valintani olisi uimapuku. Pahinta väärinkäyttöä rinnoille on pukea ne vaatteisiin, missä on varsin vähän kangasta, sillä mielikuvitukselleni pitää jättää tilaa. Toisaalta taas kun kauniit asiat ovat kauniisti piilossa vaatteiden alla, herää mielenkiintoni varmasti. Cleavage on minulle useasti taivas, kunhan se antaa vihjeen jostain kauniista ja kunhan se ei ole tyrkky. Näillä spekseillä on joku joskus yrittänyt ostaa minua miellyttävää alusasua ja käytännössä aina epäonnistunut. Onneksi leluni on tässäkin asiassa ihastuttava poikkeus.

Minusta kaikki, jotka väittävät, että koolla ei olisi väliä asiassa kuin asiassa, niin ainakin vähän valehtelevat. Koolla on toki minullekin väliä, mutta fetissini korreloi kokoa vaan tiettyyn pisteeseen ja suuntaan. Joskus olen jopa hävennyt omaan pinnallisuuttani tässä asiassa, mutta myöhemmin antanut periksi ja hyväksynyt asian niin kuin se kohdallani vaan on. Paljon kokoa enemmän kuitenkin fetissinystyröitäni kutittelee esteettisyys ja naisellisuus.

Koen olevani hyvin etuoikeutettu, kun pääsen toteuttamaan tätä fetissiäni täysillä leluni kanssa. Hän haluaa olla leluni, niin minähän sitten todellakin leikin leluni kanssa kuten haluan. Muistelen suhteemme alussa leluni ihmetelleen, kun hänen rintansa olivat aina mustelmilla, purtuna tai vähintään muksittuna. Minä vaan kohauttelin olkapäitäni ja kerroin sen kuuluvan tähän pakettiin. Kaiken sen iholla tapahtuvan lisäksi, käteni usein hakeutuvat leluni rinnoille arkisissa tilanteissakin. Kun katsomme vaikka tv.tä yhdessä, lelun pää painautuneena syliini, käteni vaeltelevat aina hänen rinnoilleen. Joskus ne jäävät liivien päälle silittelemään ja joskus ne kaivautunet niiden alle. Se on minun tapani kerätä hyvää energiaa. Joskus illalla ennen nukahtamista otan leluni lusikkaan ja painan käteni tiukasti hänen rinnoiltaan.

Käytännössä aina kun lelu on lähdössä omaan kotiinsa, minä kaappaan hänet takaapäin syliini, laitan kämmenet hänen rinnoillensa ja sanon kerääväni hetken positiivista bOObsienergiaa.  

Minun ADHD, minun kinkyt

Sain tänä keväänä ADHD diagnoosin. Olen vuosia(kymmeniä) pohtinut, että mahdanko toimia ihan samalla tavalla kuin monet ympärilläni ja hieman hassusti tämä blogi tuuppasi minut viime syksynä kohti diagnoosia. Olin pyöräilemässä kohti kotiani, kun mieleeni tupsahti hyvä kirjoitusaihe tänne blogiin. Ensiksi innostuin valtavasti, niin kuin aina kivan asian edessä. Palloittelin tekstiä mielessäni monesta suunnasta ja päätin että kirjoitan tekstin heti kotiin päästyäni. Euforinen tunne valtasi minut, niin kuin aina kivan asian edessä ja kiihdytin ajatustyötäni ja vauhtiani. Kunnes yht'äkkiä, jostain mieleni syvyydestä nousee tylsä kilpaileva ajatus, joka kertoo minulle että eipä kannatakaan just nyt kirjoittaa ja mukanaan se tuo jos jonkinmoista tekosyytä viettää iltani toisin. Tässä vaiheessa, vaikka tiedän mielipiteeni vaihtuvan useasti tulevien minuuttien aikana, pelini on tältä osin pelattuna. Tämä hetki katkaisi kamelini selän ja päätin ottaa selvää liittyykö jahkailuuni jokin kirjainyhdistelmä.

Kun olet tavannut yhden ADHD henkilön, olet tavannut ainoastaan sen yhden, jonka kautta ei kannata tehdä yleistyksiä tai oletuksia muista ADHD henkilöistä. Minulle ADHD näyttäytyy kohinana päässä ja nopeutena. Näistä saamistani ylimääristä ominaisuuksista osa on minulle suorastaan supervoima kun taas osa on vähintäänkin rasite. 

Kohina päässäni tekee sen, että minulla on sinkoilevia ajatuksia päässäni liikaa. Tähän kun liittää vanhan traumani, jonka vuoksi minun täytyy olla vahvasti tietoinen ympäristöstäni, tekee tämä yhdistelmä sen, että päässäni on usein aivan liikaa ärsykkeitä. Pyrin huomaamaan kaiken, joka ikisen liikkeen, dynamiikan vaihdoksen, energian vaihdon ihmisten välillä, eleen, sävyn jne. Lista on loputon. Osa edellä kuvatusta on supervoimani, sillä esim. ihmisten kanssa olen erittäin lahjakas ja huomaan helposti mitä tapahtuu sanomattoman kommunikaation takana. Näen yhteyksiä, joita kaikki muut eivät näe ja ennen kaikkea osaan reagoida näkemääni ja kuulemaani tavalla, mikä usein auttaa viemään tilannetta eteenpäin. Työelämässä minun on ollut pakko suunnata työtehtäviin, joissa voin käyttää edellä kertomaani hyväkseni sillä kolikon toinen puoli on kovin raskas. Olen käytännössä koko työurani kokenut olleeni huono työntekijä. Asiantuntija tehtävässä keskittyminen on usein kaiken perusta, mutta mitäs jos pystytkin keskittymään vaan hetken yhteen asiaan, kunnes ajatuksesi ei enää vaan pysy aiheessa. Mitäs jos jalkasi naputtaakin koko ajan lattiaan ja muistiinpanosi täyttyy geometrisista piirustuksista ja kun sinulta joku kysyy jotain heräät omasta maailmastasi nimesi kuullessasi. Tervetuloa maailmaani.

Olen äärimmäisen nopea tekemään päätöksiä ja koen että pystyn myös tekemään nopeasti äärimmäisen hyviä päätöksiä. Päässäni isot kokonaisuudet, dynamiikat ihmisryhmien välillä, teot, saavutukset, odotukset jne. muovautuvat äärimmäisen nopeasti minulle selkeään muotoon ja pystyn näiden perusteella tekemään nopeita hyviä päätöksiä. Saan usein ympäristöltäni vastakaikua, missä päätöstä tai mielipidettäni halutaan pureskella, mikä välillä turhauttaa minua sillä minähän olen jo asian käsitellyt. Toisaalta pystyn vaihtamaan myös mielipiteeni tarvittaessa ja jopa mieluusti päädyn sellaisiin tilanteisiin, mutta silti nopeus on minua kuvaava termi. Nopeus näkyy myös arjessani ärsyttäväsi, sillä usein jaan päivääni osiin, missä nopeudella on liian iso merkitys. Kuvaava ajatustapa minulla on, että on kiva päästä aloittamaan joku asia, mutta minulla on aina kiire saada se loppuun ja päästä aloittamaan seuraava. Tämä on luonnollisesti suoraan verrannollinen esim. huolellisuuteen  ja esim. jos (työ)elämässäni on jokin konkreettinen asia hukassa, minun kannattaa jutella peilin kanssa.

Ihmissuhteissani nopeus ei ole aina hyvä asia. Toisaalta koen, että olen sen avulla löytänyt elämääni upeita asioita kuten vaikka blondin ja leluni. Siinä hetkessä kun olen heidät ensimmäisen kerran tavannut, minun päässäni asiat ovat muotoutuneet jo varsin selväksi ja olen valmis tekemään paljon että nämä asiat myös tapahtuvat. Näen usein potentiaalia siellä missä muut eivät näe ja olen ollut harvoin väärässä. Minun unelmani ovat isolla prosentilla tulleet toteen, sillä visio on mielessäni selkeä ja tiedän miten sinne päästään.

Ihmissuhteen sisällä nopeus ei ole hieno ominaisuus. On varmasti rasittavaa katsella ihmistä, jonka liekki palaa lujaa molemmista päistä. On varmasti rankkaa kuunnella ideoita ja ajatuksia, jotka muuttuvat muutaman minuutin päästä ja vielä takaisinkin. Tätä olen pahimmillani. Mutta onneksi asia ei ole näin mustavalkoinen. Vaikka minulla on varmasti pahojakin hetkiä, niin suurimmalta osin olen onnistunut pärjäämään elämässäni oikein hyvin. Harvat huomaavat nopeuttani tai levottomuuttani, sillä olen oppinut elämään sen kanssa. Kärsin siitä myös paljon itsekin, sillä välillä tuntuu etten osaa pysähtyä ollenkaan, saatikka pysähtyä silloin kun nautinto on korkeimmallaan. Mutta...

Edellä kerrottu on ollut supervoimani myös kinkyydessäni. Olen taitava lukemaan tilanteita ja ihmisiä, mikä tekee sen, että osaan viedä tilanteita eteenpäin usein paremmin kuin vastakappale osaa edes toivoa. Minun päässäni teot muodostuvat nopeasti tilanteen mukaan ja energia ympärilläni on kuin tuttua tutumpi hiekkalaatikkoni. Tilanne muovautuu usein juuri sellaiseksi kuin mielessäni sen rakensin. Mutta vaikka nyt paukuttelen kovasti henkseleitäni, niin ei kaikki aina ole aivan täysin auvoista. Oma pysähtyminen ja nautintoni jää usein taustalla ja syynä lienee vaikeus pysähtyä oman nautinnon edessä. En ole koskaan pitänyt omaa (fyysistä) nautintoani lähellekään tärkeimpänä asioinani, mutta nyt minulla on onneksi tullut uusia mahdollisuuksia tämän tutkimiseen.

Olen kevään aikana kokeillut kevyesti ADHD lääkkeitä. Parasta tässä on se, että koen pystyväni säilyttämään supervoimani, mutta silti tuomaan elämääni uusia asioita. Olen löytänyt itseni muutaman kerran aivan uudesta tilanteesta. Työväenopiston kurssilla olen säpsähtänyt muutaman kerran tilanteessa, missä olen ollut hyvin fokusoitunut opettajaan ja hänen opetukseen. Tällaistako tämä voisi oikeasti olla? Lelun kanssa olen ollut muutaman kerran tilanteessa missä olen pysähtynyt vahvasti ja onnistunut heittämään kiireen pois. Pysähtyminen on tuonut mukanaan uutta nautintoa hetkestä. Voisinko olla vaan tässä ja nauttia. Näköjään voin. Tutkimus jatkukoon.