Valtasuhteissa on tarjolla niukasti pikavoittoja

Jokin aika sitten laskin verkkoni vesille ja toivoin löytäväni oman elämänsä prinsessan, jota kiehtoisi paljasjalkakävely Peikon kanssa. Vaikka en oikein pärjää Tinderin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, niin oma ahkeruuteni ja muutama ilmoitukseni on saanut vipinää aikaiseksi. Muutaman kivan puistokävelyn tai nautitun latten kera, olen kuullut leikkauksia luonnollisesti myös potentiaalisten prinsessojen aikaisemmista deittailuista. Toki pettymykset ovat näissäkin tarinoissa läsnä, sillä muutenhan he viettäisivät aikaa jonkun kivan Domin kainalossa, eikä suinkaan kanssani taaperrellen. 

Deittaillessa huomaan olevani joskus outo lintu. Yleensä minä olen se, joka vie keskustelua vahvasti sillä haluan tietää vastakappaleen motiiveista, ajatuksista, toiveista, haaveista, peloista jne mahdollisimman paljon. Minun kysymyspatteriini ei kuulu utelut kuppikoosta tai koska pääsisin pukille ja huomaan sen joskus jopa häiritsevän prinsessoja. Yhden keskustelijan kanssa meinasi tulla oikein riita kun yritin selittää, että demiseksuaalina minun tarvitsee tuntea hänet melkoisen hyvin, ennen kuin voin kovin tarkasti kertoa mitä kaikkea haluaisin hänen kanssaan tehdä. Toki tuossa ajatuksessani on paljon muutakin kuin demiä, mutta oikaisin tältä osin.

Kun keskustelut siirtyvät kinkyilyyn huomaan, että usein liikutaan kovin ohuilla jäillä. Yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Jos minulta kysytään millä välineellä mieluiten läpsin pyllyä ja oma kysymykseni on mitä alistuminen sinulle merkitsee, saattaa lähtökohdat prinsessan löytymiselle olla kovin heikot. Mutta eipäs hätäillä kuitenkaan. En minäkään suinkaan ole aina tiennyt mitä olen ja kinkyilyni alkutaipaleella oli kauhean tärkeää että olin lokeroinut itseni jonkinsortin Dom.ksi tai yäk jopa Master.ksi. Nyt minä olen minä ja toivottavasti sinä olet sinä.

Lisää keskustellessamme ja prinsessojen kokemuksia kuunnellessa välillä tulee paha olo. Jotenkin hämmentävää, että poikkeuksetta jokaisella tuntuu olevan kokemuksia missä rajoja ja sovittuja sääntöjä on useasti rikottu. Toki tiedostan kuulevani vain kolikon toisesta puolesta, mutta silti. Toinen kantava teema tuntuu olevan kiire. Tässä pikavoittojen maailmassa ensimmäinen kerta voikin olla kiva, mutta jo seuraavassa rajat ovatkin unohdettu ja subirukkanen sidottuna saa kokea aitoja kauhuuksia. Tämän perään kun kommunikaatio on luokkaa "olet huono subi kun et luota", niin yöunieni menetys on välillä ollut lähellä.

En minä ole oikeasti kukaan moralisoimaan ketään, mutta Peikon sydän sykkii ajatukselle, että tästä maailmasta voisi tehdä pienin askelin vähän paremman. Olkoon tämä kirjoitus yksi askeleistani. Monilta tyhmyyksiltä vältyttäisiin jos olisimme rehellisiä ja hei ennenkaikkea sitä myös itsellemme.  Ei ole väärin haluta pikavoittoja, mutta on väärin jos halusta ei puhuta, kunnioitus puuttuu ja tarkoitus on vaan päästä mahdollisimman nopeasti kokeilemaan itsekkäästi jotain. Huolimatta vallasta valtasuhteissa matka on yhteinen. Itsekkäät satuttavat ratkaisut, jos niistä ei ole sovittu, on hyväksikäyttöä ja sitä on turha piilottaa Dom sanan taakse.

Toimiva, arvostukseen, kunnioituksen, yhteyteen ja kommunikaatioon perustuva valtasuhde lienee kaunein asia mitä tiedän. Sen alla tapahtuu sellaista taikuutta mitä on vaikea kertoa kuplan ulkopuolelle. Ja vaikka se kerrottaisiin niin harva uskoisi. 

Toki taas kirjoitukseni koskee molempia ääripäitä. Uskon että suurin osa meistä on hirmu tyytyväinen tilanteeseensa, mutta aina joukossa on niitä joiden sydän sykkii jollekin isommalle. Tätä varmasti tapahtuu piiskan molemmissa päässä. Älkää antako periksi. Tutkikaa elämää ja kinkyyttänne. Joka ikinen päivä tulee eteen asia, tunne, halu tai uusi polku mitä tutkia. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai antaa itselleen mahdollisuuden olla vähän parempi.  Helppoa se ei ole mutta onnistuessa niin pirun antoisaa. Minäkin yritän sitä vaihtelevalla menestyksellä ihan joka ikinen päivä. 

Ps. Jos juuri sinä haluaisit tutustua minuun vaikka deittailumielellä, niin -> molinays@gmail.com

Syksyn harmaat sävyt sekä muutama värikkäämpi pohdinta

Syksy kaatui päälleni voimalla. Ensin loppukesästä päättyi tärkeä ja erittäin merkityksellinen ihmissuhde, mikä toi mukanaan koko negatiivisen tunnekirjon. Vaikka ero tapahtui yhteisymmärryksessä, niin iso suru jäi luonnollisesti. Surullisuuden tasoja oli monia, joista minua kovimpana ärsytti ajatus siitä löydänkö koskaan enää mitään yhtä hyvää. Kirjoitin edellisen lauseen tahallaan noin kärkkäästi, jotta nyt voin jatkaa kertomalla itse itselleni miten neuvoisin ystävää samassa tilanteessa.

Ihmissuhteet päättyvät aina syystä. Voin olla samaa mieltä syystä tai eri mieltä, mutta se ei muuta asiaa. Voin jäädä painimaan syyn, surun, katkeruuden, elämän, vihan tai kohtalon kanssa, mutta kuitenkin ainoa oikea tapa on jatkaa elämää. Aion ottaa seuraavan askeleeni avoimesti ja katsoa mitä elämällä on minulle seuraavaksi tarjottavaa. En voi vaikuttaa siihen mitä tapahtui eilen, mutta huomisesta voin tehdä paremman. Tästä syystä myös kiroan edellisen kappaleen lauseeni "yhtä hyvästä", koska on vaan elämää. Jokainen ihmissuhde tuo mukanaan jotain uuttaa ja kaunista siitäkin huolimatta, että surun hetkellä sitä on vaikea uskoa. Minulle on aina aikaisemminkin käynyt niin ja tapahtuu varmasti nytkin.

Edellisestä on kulunut kuitenkin jo useampi kuukausi ja olen ehtinyt aktivoitua hieman deittimarkkinoilla. Deittailu on melkoinen taitolaji ja huomasin ajautuvani pikapiparin metsästäjien jalkoihin. Koen olevani hyvin vahvasti sekä demi- että sapioseksuaalinen ja noita ei voi oikein edes erotella maailmassani. Suruttelin tovin muutamia potentiaalisia yhteyden katkeamisia, mutta niin kuin erotkin, jokainen yhteys katkeaa syystä. Yksin ei voi yhteyttä pitää pystyssä. Niinpä olen varma, että minun prinsessa ei vaan ole vielä tutkaani osunut.

Asia mikä tulee eteeni useasti tutustuessani uusiin ihmisiin on ajatus siitä, että minulle valtasuhde on totta. En pidä sanasta sessio enkä näin ollen myös sessioi. Minulla voi toki olla merkityksellisiä ihmissuhteita, jotka eivät ole romanttisia ja pitkälti perustuvat johonkin valtaelementtiin jota yhdessä hoivaamme. Kuitenkin ajatus siitä, että joku tulisi luokseni kerran viikossa sekstailemaan ja seuraavat kuulumiset vaihtaisimme viikon päästä, on minulle totaalisen vieras. Minulle valtasuhteen tekee todeksi se, että on vaan elämää ja elän juuri tässä hetkessä. En rakenna alistuvalle temppuratoja täksi illaksi (toki voin jos sille on hyvä syy), en suunnittele tänään ensin piiskaavani ja sitten sekstaavani enkä myöskään lupaa mitään mistä en voisi pitää kiinni. Elän melkein jokaisessa virrassani keskellä (ryhmä)dynamiikan kiemuroita ja tunnen niiden muutokset vahvasti kehossani ja mielessäni. Kun jokin vahva signaali minuun osuu, niin sitten mennään. On vaan tämä hetki. Esimerkkinä vaikka tämä.

Hypätäänpä vielä hetkeksi pois iholta. BDSM-baarin Discordissa käytiin keskustelua siitä miten Domit vievät valtaa subien arkeen ja miten subit toivoisivat sen tapahtuvan. Kommentoin aihetta siellä ja haluan jatkaa sitä hetken vielä tähän, sillä tämäkin osa-alue on minulle kovin totta. Olen hyvin kiinnostunut minulle tärkeiden ihmisten elämästä, motiiveista, peloista, haasteista, haaveista tai vaikka fantasioista. Luotaan mieluummin syvällä kuin pinnalla. Kun huomaan tilanteen, haasteen tai vaikka vaan jonkin pienen blokin subin ajatusmaailmassa, siitä tulee minulle helposti totta. Saatan helposti "isällisesti" pikkuhiljaa tai joskus ihan suoraan käskien aloittaa työstämään tätä blokkia. Joskus se saattaa tapahtua täysin huomaamatta ja joskus se taas nostetaan niin pinnalle kuin mahdollista. Henkilökohtaisesti en tiedä juurikaan isompaa ylpeyden aihetta kuin huomata oman subini ottavan askeleen eteenpäin.

Loppusanoina haluaisin kuitenkin sanoa, että edelliset ajatukset ovat minun tapani elää täysillä minun elämääni. En ajattele, että jonkun muun tapa olisi yhtään parempi tai huonompi kuin minun. Se on korkeintaan vaan erilainen. 

Valoisampaa syksyä ihan kaikille!