ADHDom

Yksi oman elämäni viisauksista kuuluu jotenkin näin. Et voi vaikuttaa eilisen murheisiin, mutta huomiseen iloon kyllä. Edellinen lause kuvaakin elämääni hyvin, sillä hyvin usein mietin mitä kivaa huominen voisi tuoda tullessaan kuin vaikka sitä mitä ikävää tapahtui viime viikolla tai jopa kymmenen vuotta sitten. Pyrin muutenkin aina keskittymään siihen kaikkeen hyvään mitä elämällä olisi minulle tarjottavanaan kuin siihen mikä on tai voisi olla kurjasti. Mielestäni moni asia mikä nyt tuo jokaiselle meille onnellisuutta on asennekysymys. 

Edellisestä huolimatta olen tehnyt melkoista itsetutkiskelua oman historiani kanssa viime kuukaudet. Jotkut näistä pohdinnoista ovat nostaneet negatiivisia asioita vahvastikin pintaan, kun taas hyvin monet jopa lapsuudestani asti kantamat outoudet ovat löytäneet paikkansa. Melkein koko elämäni olen kuvitellut olevani vaan vähän outo ja hassu, mutta nyt kun sille on ihan diagnoosi, niin olenkin vaan hassu ja outo. Tämä siksi, että en halua määritellä itseäni diagnoosin kautta. Minä olen vaan nöyrästi minä.

Olen myös pohtinut kinkyilyhistoriaani ja tapaani toimia valtasuhteissa ja pojat mitä isoja oivalluksia olenkaan sieltä löytänyt. Periaatteessa varmaan voisin vetää suoran viivan ihan bloggaukseni haparoiviin ensiaskeliin 10 vuoden taakse, sillä yksi suurimmista syistä aloittaa bloggaus aikanaan oli saada ulos miten minä näen valtasuhteet, minkä koin usein poikkeavan valtavirrasta. Nyt haluan jakaa isoimman oivallukseni, koska olen tästä itsekin ihan pähkinöinä.

Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on yksi epäiltyjä syitä ADHD-häiriön taustalla. Luontaisesti sitä saa ihan omasta kehostaan, mutta jos sitä ei saakaan tarpeeksi niin ADHD-ihmiset saattavat luontaisesti hakea sitä ärsykkeiden kautta. Minulle on hyvin luontevaa, yksin ollessani, katsoa tv.stä MM-jalkapalloa, samaan aikaan katsoa toista kanavaa läppäriltä ja silti vaikka selata nettiä kännykästä. Voitte kuvitella millainen multitaskauksen mestari olenkaan. Tällainen käytösmalli on hyvin normaalia diganosoiduille. 

Viedäänpäs tämä askeleen syvemmälle. Syntyvää dopamiinia vapautuu myös silloin, kun ilmassa on lupaus jostain miellyttävästä tai palkitsevasta asiasta, kuten vaikkapa seksistä, urheilusuorituksesta, suklaakakusta, kuohuviinistä, hymystä, ilosta tai vaikka naurusta. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää pitää ihmissuhteistani äärimmäisen hyvää huolta. Minulle on hyvin luontevaa sanoa kohteliaisuuksia joka päivä (en koskaan sano turhaan), läpsäyttää kauniille pepulla aina kun mahdollisuus, tarjoilla aamukahvit sänkyyn, auttaa tuntematon kävelmään liukkaan suojatien yli tai vaikka rakentaa salaa rakkaalleni jokin iso yllätys. Olen usein miettinyt mistä tämä pohjaton halu tuottaa lähelleni hyvää ja iloa oikein kumpuaa ja nyt olen saanut sille selityksen. Enkä päivääkään vaihtaisi pois, tai ehkäpä kuitenkin vaihtaisin paljonkin. 

Olen ollut jonkun kerran tilanteissa missä hyväntahtoisuuttani on käytetty väärin. Minulle on täysin normaalia kannustaa, kehua, kannatella, rakastaa, hymyillä ja olla ärsyttävän positiivinen paljon enemmän kuin mitä vastakappaleeni on. Se on jopa sitä mitä haluan. Toisen hymy, onnistuminen, iloisuus tai hyvä olo saa minussa todella ison hyvä olon tunteen. Noissa tilanteissa kehrään äänettömästi. Kuitenkin jos minun intuiitioni haluaa kertoa että tätä edellä kerrottua käytetään jotenkin väärin hyväksi tai vielä pahemmin sille ei anneta arvoa, on yleensä peli täysin menetetty.  Anna ilomielin sinulle todella ison palan itsestäni, mutta kohtele sitä hyvin. Ajatteleekohan myös subit näin? ;-) Toivottavasti!

Hypätäämpä vielä syvään päätyyn. Mitä tapahtuukaan ADHDomin päässä ja sielussa kun hänellä on vastakappale, jonka kanssa edellä kerrottu Power Exchange toimii? Tällainen Domi on pohjattoman kiinnostunut hänestä ihmisenä, mikä saa hänet nauramaan, mistä kaikesta hän fantasioi, mitä hän pelkää, minne hän haluaa mennä, mikä luo hänelle turvallisuutta, millainen hänen historiansa on ollut ja lisäksi kaikki ne muut miljoonat langat Domin päässä. Näitä lankoja Dom pikkuhiljaa kelaan päässän ja rakentaa niistä omaa valtakuplaansa. Hän saattaa jopa joskus sanoa leikkisästi että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?"

Tässä yhteydessä saattaa tulla helposti ajatus, että olen karkkikaupan omistaja joka jakelee namuja söpöille subineitosille. Oikealle ihmiselle olen varmasti ja ilomielin myös sitä. Subin fetissit tai isot mieliteot muuttuvat elämysten ja reaktioiden kautta hyvin helposti myös minun erittäin suuriksi nautinnonkohteiksi. Minun päässäni nämä toiveet ottavat helposti vielä pari astetta suuremmat kierrokset sillä kaikki tämä mitä valtakuplassani tapahtuu on minulle täyttä totta. Esimerkkinä nyt vaikka rajusti käytetty suu tai laadukkaat erittäin tiukat nahkahansikkaat kädessäni. Parasta lienee se, että edelliset kulkevat mukanani aina, vaikka suhde missä ne ovat saaneet alkunsa ovat päättyneet. 

Muistan tilanteen, missä kaunis subini veti ahnaasti vihdoin happea, meikit totaalisesti levinneenä pitkin naamaa kyynelten, kuolan ja sperman sekoituksesta. Minä hellästi sotken hänen naamaansa kädelläni lisää ja leikkisesti totean että, "kannattaa varoa mitä kaikkea toivoo?". Subi tarttui hymyillen kiinni pakarastani ja painoi minut takaisin syvälle kurkkuunsa.

Minulta on useasti kysytty, "etkö sinä halua mitään?" Tällainen kysymys on usein esitetty vaikka jonkun hyvin intensiivisen ja pitkän leikin jälkeen kun toinen ei enää jaksa muuta kuin aukaista suunsa kysymykseen ja minä taas vielä vaatteet päällä tuijotan hänen kauniita kasvojaan ja tyydytettyä mieltä hymyillen.

"Minä otan omani, sinun ei tarvitse olla huolestunut minusta."

Valtasuhteissa on tarjolla niukasti pikavoittoja

Jokin aika sitten laskin verkkoni vesille ja toivoin löytäväni oman elämänsä prinsessan, jota kiehtoisi paljasjalkakävely Peikon kanssa. Vaikka en oikein pärjää Tinderin ulkonäkökeskeisessä maailmassa, niin oma ahkeruuteni ja muutama ilmoitukseni on saanut vipinää aikaiseksi. Muutaman kivan puistokävelyn tai nautitun latten kera, olen kuullut leikkauksia luonnollisesti myös potentiaalisten prinsessojen aikaisemmista deittailuista. Toki pettymykset ovat näissäkin tarinoissa läsnä, sillä muutenhan he viettäisivät aikaa jonkun kivan Domin kainalossa, eikä suinkaan kanssani taaperrellen. 

Deittaillessa huomaan olevani joskus outo lintu. Yleensä minä olen se, joka vie keskustelua vahvasti sillä haluan tietää vastakappaleen motiiveista, ajatuksista, toiveista, haaveista, peloista jne mahdollisimman paljon. Minun kysymyspatteriini ei kuulu utelut kuppikoosta tai koska pääsisin pukille ja huomaan sen joskus jopa häiritsevän prinsessoja. Yhden keskustelijan kanssa meinasi tulla oikein riita kun yritin selittää, että demiseksuaalina minun tarvitsee tuntea hänet melkoisen hyvin, ennen kuin voin kovin tarkasti kertoa mitä kaikkea haluaisin hänen kanssaan tehdä. Toki tuossa ajatuksessani on paljon muutakin kuin demiä, mutta oikaisin tältä osin.

Kun keskustelut siirtyvät kinkyilyyn huomaan, että usein liikutaan kovin ohuilla jäillä. Yhteistä kieltä ei välttämättä löydy. Jos minulta kysytään millä välineellä mieluiten läpsin pyllyä ja oma kysymykseni on mitä alistuminen sinulle merkitsee, saattaa lähtökohdat prinsessan löytymiselle olla kovin heikot. Mutta eipäs hätäillä kuitenkaan. En minäkään suinkaan ole aina tiennyt mitä olen ja kinkyilyni alkutaipaleella oli kauhean tärkeää että olin lokeroinut itseni jonkinsortin Dom.ksi tai yäk jopa Master.ksi. Nyt minä olen minä ja toivottavasti sinä olet sinä.

Lisää keskustellessamme ja prinsessojen kokemuksia kuunnellessa välillä tulee paha olo. Jotenkin hämmentävää, että poikkeuksetta jokaisella tuntuu olevan kokemuksia missä rajoja ja sovittuja sääntöjä on useasti rikottu. Toki tiedostan kuulevani vain kolikon toisesta puolesta, mutta silti. Toinen kantava teema tuntuu olevan kiire. Tässä pikavoittojen maailmassa ensimmäinen kerta voikin olla kiva, mutta jo seuraavassa rajat ovatkin unohdettu ja subirukkanen sidottuna saa kokea aitoja kauhuuksia. Tämän perään kun kommunikaatio on luokkaa "olet huono subi kun et luota", niin yöunieni menetys on välillä ollut lähellä.

En minä ole oikeasti kukaan moralisoimaan ketään, mutta Peikon sydän sykkii ajatukselle, että tästä maailmasta voisi tehdä pienin askelin vähän paremman. Olkoon tämä kirjoitus yksi askeleistani. Monilta tyhmyyksiltä vältyttäisiin jos olisimme rehellisiä ja hei ennenkaikkea sitä myös itsellemme.  Ei ole väärin haluta pikavoittoja, mutta on väärin jos halusta ei puhuta, kunnioitus puuttuu ja tarkoitus on vaan päästä mahdollisimman nopeasti kokeilemaan itsekkäästi jotain. Huolimatta vallasta valtasuhteissa matka on yhteinen. Itsekkäät satuttavat ratkaisut, jos niistä ei ole sovittu, on hyväksikäyttöä ja sitä on turha piilottaa Dom sanan taakse.

Toimiva, arvostukseen, kunnioituksen, yhteyteen ja kommunikaatioon perustuva valtasuhde lienee kaunein asia mitä tiedän. Sen alla tapahtuu sellaista taikuutta mitä on vaikea kertoa kuplan ulkopuolelle. Ja vaikka se kerrottaisiin niin harva uskoisi. 

Toki taas kirjoitukseni koskee molempia ääripäitä. Uskon että suurin osa meistä on hirmu tyytyväinen tilanteeseensa, mutta aina joukossa on niitä joiden sydän sykkii jollekin isommalle. Tätä varmasti tapahtuu piiskan molemmissa päässä. Älkää antako periksi. Tutkikaa elämää ja kinkyyttänne. Joka ikinen päivä tulee eteen asia, tunne, halu tai uusi polku mitä tutkia. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai antaa itselleen mahdollisuuden olla vähän parempi.  Helppoa se ei ole mutta onnistuessa niin pirun antoisaa. Minäkin yritän sitä vaihtelevalla menestyksellä ihan joka ikinen päivä. 

Ps. Jos juuri sinä haluaisit tutustua minuun vaikka deittailumielellä, niin -> molinays@gmail.com

Syksyn harmaat sävyt sekä muutama värikkäämpi pohdinta

Syksy kaatui päälleni voimalla. Ensin loppukesästä päättyi tärkeä ja erittäin merkityksellinen ihmissuhde, mikä toi mukanaan koko negatiivisen tunnekirjon. Vaikka ero tapahtui yhteisymmärryksessä, niin iso suru jäi luonnollisesti. Surullisuuden tasoja oli monia, joista minua kovimpana ärsytti ajatus siitä löydänkö koskaan enää mitään yhtä hyvää. Kirjoitin edellisen lauseen tahallaan noin kärkkäästi, jotta nyt voin jatkaa kertomalla itse itselleni miten neuvoisin ystävää samassa tilanteessa.

Ihmissuhteet päättyvät aina syystä. Voin olla samaa mieltä syystä tai eri mieltä, mutta se ei muuta asiaa. Voin jäädä painimaan syyn, surun, katkeruuden, elämän, vihan tai kohtalon kanssa, mutta kuitenkin ainoa oikea tapa on jatkaa elämää. Aion ottaa seuraavan askeleeni avoimesti ja katsoa mitä elämällä on minulle seuraavaksi tarjottavaa. En voi vaikuttaa siihen mitä tapahtui eilen, mutta huomisesta voin tehdä paremman. Tästä syystä myös kiroan edellisen kappaleen lauseeni "yhtä hyvästä", koska on vaan elämää. Jokainen ihmissuhde tuo mukanaan jotain uuttaa ja kaunista siitäkin huolimatta, että surun hetkellä sitä on vaikea uskoa. Minulle on aina aikaisemminkin käynyt niin ja tapahtuu varmasti nytkin.

Edellisestä on kulunut kuitenkin jo useampi kuukausi ja olen ehtinyt aktivoitua hieman deittimarkkinoilla. Deittailu on melkoinen taitolaji ja huomasin ajautuvani pikapiparin metsästäjien jalkoihin. Koen olevani hyvin vahvasti sekä demi- että sapioseksuaalinen ja noita ei voi oikein edes erotella maailmassani. Suruttelin tovin muutamia potentiaalisia yhteyden katkeamisia, mutta niin kuin erotkin, jokainen yhteys katkeaa syystä. Yksin ei voi yhteyttä pitää pystyssä. Niinpä olen varma, että minun prinsessa ei vaan ole vielä tutkaani osunut.

Asia mikä tulee eteeni useasti tutustuessani uusiin ihmisiin on ajatus siitä, että minulle valtasuhde on totta. En pidä sanasta sessio enkä näin ollen myös sessioi. Minulla voi toki olla merkityksellisiä ihmissuhteita, jotka eivät ole romanttisia ja pitkälti perustuvat johonkin valtaelementtiin jota yhdessä hoivaamme. Kuitenkin ajatus siitä, että joku tulisi luokseni kerran viikossa sekstailemaan ja seuraavat kuulumiset vaihtaisimme viikon päästä, on minulle totaalisen vieras. Minulle valtasuhteen tekee todeksi se, että on vaan elämää ja elän juuri tässä hetkessä. En rakenna alistuvalle temppuratoja täksi illaksi (toki voin jos sille on hyvä syy), en suunnittele tänään ensin piiskaavani ja sitten sekstaavani enkä myöskään lupaa mitään mistä en voisi pitää kiinni. Elän melkein jokaisessa virrassani keskellä (ryhmä)dynamiikan kiemuroita ja tunnen niiden muutokset vahvasti kehossani ja mielessäni. Kun jokin vahva signaali minuun osuu, niin sitten mennään. On vaan tämä hetki. Esimerkkinä vaikka tämä.

Hypätäänpä vielä hetkeksi pois iholta. BDSM-baarin Discordissa käytiin keskustelua siitä miten Domit vievät valtaa subien arkeen ja miten subit toivoisivat sen tapahtuvan. Kommentoin aihetta siellä ja haluan jatkaa sitä hetken vielä tähän, sillä tämäkin osa-alue on minulle kovin totta. Olen hyvin kiinnostunut minulle tärkeiden ihmisten elämästä, motiiveista, peloista, haasteista, haaveista tai vaikka fantasioista. Luotaan mieluummin syvällä kuin pinnalla. Kun huomaan tilanteen, haasteen tai vaikka vaan jonkin pienen blokin subin ajatusmaailmassa, siitä tulee minulle helposti totta. Saatan helposti "isällisesti" pikkuhiljaa tai joskus ihan suoraan käskien aloittaa työstämään tätä blokkia. Joskus se saattaa tapahtua täysin huomaamatta ja joskus se taas nostetaan niin pinnalle kuin mahdollista. Henkilökohtaisesti en tiedä juurikaan isompaa ylpeyden aihetta kuin huomata oman subini ottavan askeleen eteenpäin.

Loppusanoina haluaisin kuitenkin sanoa, että edelliset ajatukset ovat minun tapani elää täysillä minun elämääni. En ajattele, että jonkun muun tapa olisi yhtään parempi tai huonompi kuin minun. Se on korkeintaan vaan erilainen. 

Valoisampaa syksyä ihan kaikille!

Miljoona kiitosta!

Kiitos! Kiitos sinulle! Vähän yli kymmenen vuotta sitten aloitin tämän blogin. Blogin kirjoittaminen oli pitkään ollut haaveenani, mutta sopivaa hetkeä tai teemaa ei ollut elämässäni. Tästäkin huolimatta olen kirjoittanut hetken toistakin blogia ennen kuin aloitin tämän, mutta se jäi alkutaipalelleen, onneksi. 

Nyt 10 vuotta myöhemmin ajattelin tehdä pienen katsauksen taaksepäin ja toisen eteenpäin. Kun aloitin tämän blogin, olin jo hetken ollut bdsm-maailmassa ja kevyesti myös skenessämme. Olin kuitenkin vitivalkoinen hiutale, mitä koen vieläkin välillä olevani, mutta intoni oli kova. Olin tilannut ebay.sta muutamia kehuttuja valtasuhde kirjoja ja ostanut jäsenyyden yhdeltä ulkomaalaiselta valtasuhde-foorumilta, missä käytöstavat, säännöt, keskustelu ja yhdessä oppiminen olivat kulmakiviä. Kaikki tämä johti pikkuhiljaa siihen, että aloin nähdä itseäni, seksuaalisuuttani ja ympäristöäni totaalisen eri tavalla kuin ennen. 

Hieman tätä aikaisemmin olin ottanut ensi askeliani skeneen. Olin löytänyt huikeita ihmisiä ja ystäviä Turun Baletista ja lisäksi enenemässä määrin otin osaa keskusteluihin myös Turun ulkopuolella. Vaikka BDSM-yhdistys maailmassa henkinen kotini löytyikin Turusta, niin nettimaailmassa sitä en löytänyt. Huolimatta synnynnäisestä tarpeestani kyseenalaistaa asioita, koin että nettiyhteisömme tai ehkäpä yleisemmin skenemme ei jakanut usein samaa ajatusmaailmaa tai arvomaailmaa kuin minä. Tämä oli syy miksi aloitin bloggaamisen.

En iki päivänä uskonut 10v sitten, että kirjoittaisin vielä tänään tänne. Minulla ei ollut suuria haaveita tai odotuksia. Halusin lähinnä pitää itsestäni huolta ja päästellä tarinaani ulos ja toivoa että se koskettaa jotakuta ja vielä parempaa jos joku löytäisi tarinoistani itselleen puuttuvan palasen. Ehkäpä edellisestä syystä olen jaksanutkin kirjoittaa näinkin kauan, sillä palaute näinä vuosina on ollut 99.9% rakentavaa ja kaunista. 

10v sitten näin skenemme ja keskustelumme hyvin fyysisenä. Itselleni valtasuhteilu näyttäytyy niin vahvana henkisenä molemminpuolisena matkana, että koin olevani skenessä hukassa. Löysin silloin todella vähän kaikupohjaa tai keskustelukavereita, joten ajattelin että kaltaisiani on pakko olla muitakin piilossa. Niinpä halusin kertoa omaa tarinaani.

Vaikka puhun arvomaailmani tai ajatusteni erilaisuudesta, en silti halua yhtään väittää että oma tapani olisi yhtään sen parempi kuin kenenkään muun. Olen ainoastaan halunnut saada ääneni kuuluville sitä tarvitseville ja tämä on ollut kanavani. 

Kiitos kun olet lukenut näitä tarinoita. Haluan sanoa miljoona kertaa kiitos, sillä blogin statistiikka kertoo, että tätä on luettu tähän mennessä 997513 kertaa. Todelliselle bloggaajalle tuo ei olisi luku eikä mikään, mutta olen iloinen onnistumisestani. En tiedä miten kiittää muuta kuin sanoin, joten haastan sinut rakas lukijani. Kysy minulta jotain? Jos kysymyksesi liittyy valta-suhteiluun ja olet esittänyt kysymyksesi rakentavasti, saat 100% varmuudella vastauksen. Jos haluat kysyä jotain muuta, niin voit silti yrittää onneasi. Jos haluat kysyä meilitse, niin lähetä se osoitteeseen: molinays@gmail.com. Jos haluat kysyä anonyymisti, niin kommentoi kysymyksesi tähän ketjuun mikä pitäisi onnistua myös anonyymisti. 

Kiitos!

Viimeinen postaus (ei blogiin)

Minulla on elämässäni muutamia ohjenuoria ja yksi niistä on, että pyrin karsimaan elämästäni asioista  jotka tuovat enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia. Tästä syystä olen päättänyt ottaa etäisyyttä rakkaaseen BDSM-yhteisöön. Päätökseeni ei liity mitään dramatiikka tai viime aikaisia tapahtumia vaan se on ainoastaan pidemmän ajan ja pahanolon tulos. 

Konkreettisena toimena se tarkoittaa, että tämän postauksen jälkeen poistan tunnukseni BDSM-baarista ja jatkossa entistä vähemmän osallistun myöskään pääkaupunkiseudun tapahtumiin. 

Miksi sitten edes avaudun tästä? Yhteisömme on antanut minulle paljon. Koen olevani etuoikeutettu niistä kaikista tapahtumista ja ihmisistä jotka ovat suoraan tai välillisesti tuoneet iloa elämääni skenemme läpi. Minulla on yhteisössä paljon ystäviä ja paljon paljon enemmän tuttuja, niin olkoon tämä selityksenä häviämisestäni heille. 

Toivoisin ympärillemme ymmärrystä ja itsetutkiskelua. Hyvin harvoin asiat ovat mustavalkoisia. Emme voi mitenkään ymmärtää ympäristöämme, vaikka niin helposti luulemmekin, ennen kuin ymmärrämme itseämme. 

Minä tulen jatkossa keskittymään entistä enemmän positiivisiin asioihin elämässä ja suosittelen sitä ihan kaikille.

Positiivisia asioita toivotellen,

Peikko

Opas orgasmikontrolliin osa 1

Bloggaus vuosien aikana minulta useimmin kysytyt kysymykset ovat koskeneet orgasmikontrollia. Jonkun kerran minua on kannustettu kirjoittamaan asiasta ja en voi väittää etteikö aihe olisi kummitellut mielessäni jo tovin. Haastavaksi kirjoittamisen aiheesta tekee sen, ettei minulla ole oikein ollut vertaistukea aiheen tiimoilta, sillä koen että tätä aihetta voisi lähestyä monelta eri suunnalta. Joten nyt tämä teksti olkoon hyvin peikkomaisista lähtökohdista kirjoitettu enkä yritä kertoa että minun tapani olisi yhtään sen oikeampi kuin jonkun toisen. 

Toinen syy sille, että tämä teksti ei ole syntynyt aikaisemmin liittyy siihen, että jotkut ihmiset eivät saa koskaan orgasmia ja olen joskus huomannut että keskustellessani tästä aiheesta minut on saatettu ymmärtää väärin. Tiedostan vahvasti sen, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tule koskaan saamaan orgasmia ja tiedän että syitä tähän voi olla useita aina lähtien sairauksista päätyen fyysiseen mahdottomuuteen. Eli tekstilläni ei ole tarkoitus loukata ketään tai edes aiheuttaa pahaa mieltä.

Miksi minä kirjoitan tästä? Olen ehkä vähän vanhakantainen, sillä ajattelen fetissin olevan jotain, mitä ilman on hyvin vaikea olla. Esim. Fetlife.ssa saa linkitettyä omaan profiiliinsa fetissejä ja vaikka kuinka kiva olisi antaa ääneni vaikka märille t-paidoille tai tiukoille farkkupepuille, niin huolimatta siitä että edellä mainitut asiat ovat kivoja, niin ne eivät ole minulle fetissejä. Voin aivan hyvin elää hyvin seksuaalisena Peikkona ilman niitä, mutta en voisi ilman orgasmikontrollia. Minulla on siis vahva fetissi alistuvan orgasmeihin ja orgasmikontrolli on iso osa sen toteuttamista.

Fetissini ei ole laskeutunut minuun ulkopuolelta vaan koen, että se on ollut minussa aina. Kuitenkin se miten fetissini näin vaikka 10v sitten poikkeaa melko paljon siitä miten näen sen tänään. Kuten kaikessa tekemisessämme sekä kokemus että halu oppia uutta muokkaa tekemisiämme ja toivottavasti vielä parempaan suuntaan.

Kun syöt lempijäätelöäsi tai kumppanisi koskettaa sinua kiihottavasti, niin aivosi kertovat jäätelön maistuvan hyältä ja kosketuksen olevan taivaallista. On mielenkiintoista pohtia, että piiskan sivalluksesta aivot kertovat meille tämän sattuvan ja höyhenen kosketuksen kutittavan. Kun tätä ajatusta viedään vähän pidemmälle, niin aivosi kertovat sinulle, että juuri nyt tämä kiihotus on tarpeeksi sinulle ja saat orgasmin. Tästä orgasmikontrollissa on pitkälti kyse. Pikkuhiljaa vastakappale ehdollistetaan sille, että nämä viimeiset askeleet ennen orgasmia vaihdetaan johonkin toiseen toimintaan. Lelun kanssa nämä askeleet ovat muutettu äänekseni ja kun lasken hänelle yhdestä viiteen hän saa laueta päästessäni viimeiseen numeroon. Välillämme ehdollistaminen on hyvin vahvaa sillä leluni laukeaa minun päästessäni viimeisen numeroon, vaikka hän itse kuvittelee sen olevan syystä tai toisesta sillä hetkellä mahdotonta. Tällä hetkellä olen ehdollistamassa häntä myös toiseen toimintaan, mutta kertonen siitä joskus myöhemmin. Kun suhdetta ja ehdollistamista jaksaa rauhassa rakentaa olemme tilanteessa missä lelu ei pysty laukemaan ilman ääntäni ja toisaalta taas jos vaikka vaatteet päällä otan hänet syliini ja lasken niin hän laukeaa, joka ainoa kerta. Meidän suhteessa hänen orgasmin ovat minun.

Miten tähän päästään? Hyvään lopputulokseen ei ole oikotietä. Kaikki perustuu luottamukseen, arvostukseen, hyvään kommunikointiin, tunneälyyn, valtasuhteeseen ja sekä vahvaan haluun (omalla kohdallani fetissiin) rakentaa ehdollistamista. Se ei tarkoita sitä, että ensimmäiset sanani lelulleni olisivat olleet "sinä et saa sitten laueta ilman lupaani", vaan niin kuin elämässä yleensäkin hyvät asiat rakennetaan hitaasti.

Toimivassa valtasuhteessa alistuva usein haluaa olla hyvä "tyttö". Tämä usein tarkoittaa sitä, että alistuva haluaa toimillaan tehdä dominoivan osapuolen tyytyväiseksi ja iloiseksi. Parhaimmillaan dominoiva tuntee rehellisistä ylpeyttä alistuvastaan ja näyttää tuntemuksensa hänelle. Kun alistuva taas tuntee olevansa ylpeyden kohde se on parasta materiaalia rakennettaessa orgasmikontrollia.

Luonnollisesti jokainen meistä laukeaa hieman eri tavalla ja eri määriä. Joillekin luonnostaan orgasmi saattaa olla kovan työn takana kun taas jollakulla toisella se kurkkii nurkan takana koko ajan. Omasta kokemuksestani yksi valtasuhteilun parhaita puolia on se, että edellä kuvailemani jana lyhenee hurjasti. Valtasuhteiden dynamiikka parhaimmillaan vie niin syviin tiloihin, että jotkut muurit orgasmien edessä saattaavat helposti murtua, koska dynamiikka vie tilannetta vahvasti. Mitä enemmän orgasmia pohtii, sitä kauemmas se juoksee, mitä enemmän on hyvän dynamiikan sisällä sitä lähemmäs orgasmi tulee itsestään. Niinpä rakentamalla hyvän valtasuhdedynamiikan, orgasmi usein jo odottaa lähempänä kuin osaat kuvitellakaan. 

Kannattaa aloittaa pienin fyysisin askelein. Parhaassa tapauksessa ensimmäinen askel on edellä kuvaamani tilanne, missä orgasmista ensin tehdää luonnollinen osa toimivaa valtasuhdetta. Seuraava sopiva askel on siitä kertominen. Tämä voi olla sana tai lause miksei jopa ele (tähän myöhemmin), mieluusti jopa sellainen mikä liittään teitä vielä enemmän yhteen. Hyviä tapoja aloittaa voi olla esimerkiksi käsky "Haluan, että sanot "Lelu laukeaa", vähän ennenkuin laukeat". Aluksi tämä varmasti tulee olemaan vaikeaa, mutta "hyvä tyttö" haluaa onnistua ja väitän että jo muutaman kerran jälkeen saatte tulosta aikaiseksi. Muistakaan kuitenkin, että alussa varmasti tulee pieniä pettymyksiä, jotka saattavat muuttua isoiksikin alistuvan mielessä. Muista, että rakennat jotain uutta ja dominoivan tuki tilantteessa kuin tilanteessa on tärkeää. 

Tähän lauseeseen on hyvä päättää tämä teksti ja jatkaa aiheesta myöhemmin. 

Intiimi kuittaus kiimassa

Tykkään puskea rajoja, sekä omiani että leluni. Olen varsin tarkka havannoija sekä sisältä että ulkoapäin ja intuiitioni on tarkin mittarini. Olen tottunut siihen että vaistoni ja intuiitioni kertovat minulle tarkkaan sopivat askelmerkit ja ne ovat olleet hyvin harvoin väärässä. Niinpä mahdollisimman usein haluankin elää hetkessä ja usein päätökseni tulevat nopeasti ja perustuvat siihen mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Koen myös näkeväni elämässäni tilaisuuksia siellä minne monen muiden katseet eivät yllä tai sitten ne ovat vaan tilaisuuksia mitkä sopivat juuri minulle.

Kuitenkaan rajoja ei oikein voi ylittää ennen kuin ne on luotu. Tähän liittyen annoin lelulleni tovi sitten kirjoitustehtävän, jonka aihe oli: "Miten haluaisin valtasuhteen näkyvän elämässäni / arjessani". Kuten aina tämän tapaisissa tehtävissä aika ei ole minulle määrittävä tekijä vaan sisältö ja niinpä leluni sai itse päättää kauanko tämän tekstin tekemiseen hän tarvitsee aikaa. Tästä huolimatta kävi niin, että leluni ei saanut tekstiä aikaiseksi määräaikaan mennessä.

Meillä ei ole vielä ollut useita mahdollisuuksia käydä yhdessä kinkybileissä. Ne kerrat kun olemme bileisiin päässeet ovat kuitenkin olleet kovin intensiivisiä. Minulle bileet parhaimmillaan näyttäytyvät paikkoina, joissa rajoja on helppo venytellä. Julkisuus, stimuloiva ympäristö ja hyvät laitteet tuovat usein mukanaan kivan mausteen, joka vaan helposti puskee minua eteenpäin. Olen myös ollut huomaavani, vaikka leluni tätä tuskin ääneen myöntäisi, että bileiden ilmassa on varmaan jotain, mikä tekee hänet entistä kiimaisemmaksi ja halukkaammaksi kokea uusia asioita.

Olimme istuneet vasta tovin Sweet Surrender -bileissä, kun silmiini osui upea valurautainen matalahko häkki. Komensin leluani katsomaan samaan suuntaan samalla kommentoiden, että mikä ihana paikka tuo onkaan lelulleni. Nähtyään häkin, lelun suusta pääsi spontaani "eikä!", mutta hänen silmänsä kertoivat ihan muuta. Hetken päästä suuntasimme häkin viereen, aukaisin sen oven ja käskin leluni konttaamaan sinne sisään. Jotain primääristä nousi hänestä pintaan samalla hetkellä ja se oli nähtävissä ulkopuoleltakin. Jokaisella konttausaskeleella lelu muuttui enemmän ja enemmän poissaolevaksi ja veltoksi. Lopulta hän valahti silmät kiinni, kiimasta kiemurrellen pitkin häkin reunoja. Minä istahdin häkin oven eteen ja aloitimme keskustelun siitä miten tärkeää on pitää kiinni sovituista tehtävien aikarajoista. Keskustelu ei tuntunut etenevän mihinkään, sillä leluni yritti koko ajan saada käteni joko hänen kaulalleen tai jalkojenväliin, jonne kyllä saatoin hetkeksi ne myös viedä vain ottaakseni ne pian häkin ulkopuolelle. "Minähän olen kiltti!" huudahdukset tulvivat ulos häkistä, mutta en ottanut niitä kuuleviin korviini. Vein välillä käteni uudestaan hänen kaulalleen ja hänen jalkojen väliin vetääkseni ne taas pois ja jättäen leluni kiemurtelemaan häkkiin. Huomasin jopa pienen kiukun kasvavan häkin sisällä, mikä on aina tervetullutta vaikkakin aika huonosti siedän mitään topping for bottom yrityksiä. Nousin seisomaan, avasin häkin oven ja aloin tökkimään maiharin kärjelläni ensin leluni kylkiä ja rintoja. Lopuksi "astuin" maiharillani leluni posken päälle painaen hänet häkin pohjaa vasten. Jotain upean maagista tapahtui, lelu hävisi totaalisesti jonnekin ja hänen raajansa rimpuilivat pitkin häkin seiniä. 

- Tiedätkö leluni että jos nyt käskisin laukeaisit pitkin häkin reunoja?

Leluni silmin:

Tiedän tai tiedostan että tykkään välillä hurjistakin jutuista ja kovemmasta valta-asetelmasta. Minulle se siis tarkoittaa tiukempaa asetelmaa tai ehkä ulospäin jopa nöyryyttävämpää otetta.

Minulle häkissä oleminen ja se meidän juttu siinä oli juuri sitä.

Jollaintavalla se meni jopa yli pääni sisällä koska muistan että siinä kun pidit jalkaasi päälläni en oikein osannut enää hallita itseäni. Vähän kuin olisi katsonut tilannetta sivusta käsin tai ikään kuin keho vain otti itsensä valtaan. Pelottavaa ehkä jollain mittapuulla mutta kuitenkin äärimmäisen nautittavaa ja vapauttavaa.

En oikein osannut niitä tunteita heti käsitellä, mutta yhtäkaikki minulla on aina hyvin luottavainen olo tällaisessakin leikissä vaikka se saattaa näyttää rajulta ulospäin.

Jatkoin maiharileikkiäni vielä tovin. Välillä käyden keskustelua siitä miten tärkeää on pitää kiinni sovituista tehtävistä ja lupauksista, sillä ne luovat pohjan koko suhteelle. Välillä viestini meni kuuroille korville ja niinpä jouduin taputtelemaan leluni poskille, jotta hän sai takaisin silmäkontaktini. Lopulta edessäni oli hyvin nöyrtynyt ja alistunut lelu, joka varmasti ymmärsi viestini tärkeyden. Laitoin hänet takaisin häkin lattialle ja painoin maiharillani hänet lattiaa vasten. Samalla hetkellä ystävä pariskuntamme tulivat kuin tilauksesta paikalle. 

- Haluatteko nähdä miten ehdollistetut orgasmit toimivat?  

Sain vastaukseksi kaksi nyökkäystä penkiltä. Taputtelin leluni poskia ja käskin hänen katsoa minua silmiin. Hän sai vaivoin silmänsä auki. Painoin käteni hänen kaulalleen ja käskin hänen katsoa silmiini. 

- En pysty

- Kyllä pystyt!

Laitoin toisen käteni leluni jalkojenväliin, toisen painaessa hänet tiukasti kaulasta häkin lattiaa vasten. Laskin ripeästi yhdestä viiteen ja lopetettuani irrotin molemmat kädet nopeasti ja istahdin häkin oven eteen. Siinä yhdessä katsoimme häkissä laukeavaa leluani.

Edellä kerrotun jälkeen siirryimme varsin nopeasti hotellille ja päädyimme kuumaan suihkuun missä käytin leluni suuta rajusti. Lopulta hänen maatessa rättiväsyneenä suihkun lattialla virtsasin hänen päällensä. Tämän jälkeen pesin hänet hellästi. Kannoin hänet sänkyymme missä kuivasin hänet huolella ja hellästi sekä peittelin hänet lopulta lämpimästi nukkumaan. 

Leluni silmin:

Minä koen kaiken sellaisen mitä meillä oli bileissä ja jälkeenpäin hotellissa ja suihkussa pään nollauksena ja oman paikkani vahvistamisena. Se tekee mielelleni hyvää, se on kuin jonkinlaista mielen terapiaa ja avaa toki niitä blokkeja lisää.

Minussa on sellainen puoli joka välillä janoaa sitä että saa ja voi alistua ja väliin sellainen primal puoli joka tykkää kovasti fyysisestä kosketuksesta, unohtamatta kuitenkaan sitä henkistä puolta ja minusta meillä oli melko kattavasti nämä kaikki ainekset siellä bileissä ja hotellissa.

Minun on pitänyt miettiä mitä esim minulle merkitsee tai miltä tuntuu kun päälleni virtsataan. On jännä huomata että sen voi nähdä kahdella eri tavalla. Joko täysin nöyryyttävänä, jolloin se saa päässäni lievästi negatiivisen sävyn ja se tehdään ikään kuin nöyryytysmielessä.

Tai ikään kuin jopa arvostavana eleenä olla tai kuulua toiselle, jolloin se muuttuu mielessäni heti kiihottavaksi ja jollaintapaa hyvin intiimiksi tapahtumaksi.

Lelun kanssa German Fetish Ball -tapahtumassa

German Fetish Ball- tapahtuma järjestettiin taasen koronan helpotettua kuristusotettaan. Heti kun alkuvuodesta tapahtuma varmistui päätimme lähteä matkaan ja ostimme liput kaksiin bileisiin. Suurin innostuksen me kohdistui Sweet Surrender bileisiin, joita markkinoitiin vahvasti D/s-henkisenä tapahtumana, mutta ostimme liput myös päätapahtumaan tarkoituksenamme mennä fiilistelemään (kumi)pukuloistoa.

Lähdimme reissuun jo keskiviikkona, sillä suunnittelimme käyvämme läpi muutamia kinkykauppoja ja lisäksi nauttia sekä marsipaanista, hyvästä sushista sekä tietenkin snitzeleistä. Hotellivaraukseemme kuului ilmainen kuljetus lentoasemalta ja lähestyessämme hotellia kuskimme osoitti meille KitKat clubia leikkisästi ja kun kerroin että tuonnehan me menemme hän tiukkaan sävyyn ohjeisti että se ei ole meidän paikkamme. Kuulin hymähtelyä takapenkiltä.

Berliinissä on paljon mainioita (kinky)kauppoja joista löytyy jokaiselle jotakin. Alkuviikon aikana kävimme useammassa kumivaatteita myyvistä liikkeistä esim.  Savage Wear ja Demask Berlin , joissa käytännössä kaikissa oli myös ateljee. Yllättäen myynnissä oli paljon valmiita kumiasusteita ja mittatilauksena olisi varmasti saanut vaikka mitä. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ole kumi-ihmisiä, vaikka totesinkin useaan kertaan kuinka kuumalta leluni mittatilaustyönä tehdyssä kumimekossa näyttäisikään. Sen verran vahva olin toteamuksessani että selkeästi asia lämmitti myös lelua ja uskompa että lähitulevaisuudessa saan ihailuni lävitse.

Etukäteen kysellessämme kauppasuosituksia jokainen mainitsi liikkeen Hautnah. Tämä oli toki käynnin arvoinen, mutta vaatetus oli ehkäpä meidän makuun liian fetissi- ja vinyylimäistä. Hintataso liikkeessä oli mielestäni myös aavistuksen kova, mutta toisaalta kaipa vaatteet olivat hyvin uniikkeja. Hauskana yksityiskohtana liikkeen vierestä löytyy koirien merkkivaatteita ja -pantoja myyvä liike Koko von Knebel, mistä löytyi kyllä koko reissun päheimmät ja söpöimmät pannat.

Rahani olin kuitenkin säästänyt McHurttiin, joka oli vaihtanut osoitetta viime käyntini jälkeen ja nyt sijaitsi todella helppojen yhteyksien päässä. Hauskasti heillä ei ole vieläkään näyteikkunaa ja ohi kävelee jollei ole tarkkana. McHurt on ollut paras välinekauppa omiin tarkoituksiini ja se ei pettänyt tälläkään kertaa. Tuotteet olivat kautta linjan laadukkaita ja asiakaspalvelu oli loistavaa. Innostuin shoppailemaan melko paljon ja asioita joita en edes kuvitellut hankkivani, mutta kiilto leluni silmissä sai minut uusiin aatoksiin. Isoimpaan ostokseeni tarvimme myyjän apua, jotta sopiva koko ja ajatus löytyi ja arvostan yli kaiken tapaa jolla myyjä otti tilanteen haltuun. Olimme leluni kanssa uuden edessä ja myyjä tosi korrektisti aina kysyi saako auttaa ja koskea ennenkuin eteni pyynnöissämme. Ehkäpä joskus myöhemmissä postauksissa kerron tarkemmin mihin matkabudjettini hupeni.

Perjantaina oli vuorossa Sweet Surrender bileet, joihin olimme toivomme ja intomme pitkälti laittaneet. Minä vahvasti senkin takia, että lelu oli unohtanut yhden yhteisen tehtävämme oman osuuden ja olin sanonut kuittaavani sen julkisesti näissä bileissä. Pakko kuitenkin sanoa että bileet olivat bileinä pettymys. Sinällään tila oli hyvä ja paikalla oli paljon kivoja laitteita, mutta pari asiaa häiritsi kovasti. Menimme bileisiin ystäväparin kanssa, joille bileet olivat ensimmäiset. Ovella dresscode tarkastaja oli mielestäni tyly ja passitti ystävämme vaihtamaan/vähentämään asuaan kolme kertaa. Sinällään ymmärrän tiukan dresscoden, mutta kun se tuntui olevan tosi valikoivaa ja värisyrjivää. Jos päällä oli pelkästään mustaa niin tuntui pääsevän sisälle kumiasuista nyt puhumattakaan. Paikalla oli loppuillasta useampi yksinäinen bilettäjä mustissa nahkashortseissa ja nuhjuisessa mustassa t-paidassa. Mutta silti varmaankin maassa maan tavalla. Lisäksi bileet eivät olleet osallistujamäärässä kovin iso menestys ja ainakin poistuessamme pikkutunneilla hotellille arvioisin että paikalle olisi hyvin mahtunut ainakin kolminkertainen määrä bilettäjiä.

Huolimatta nilityksestäni minulla ja lelulla oli huikea yö, mikä jatkui vielä hotellilla enkä vielä tiedä

miten osaan iltamme pukea sitä arvostavalle tavalla sanoiksi. Lupaan kuitenkin myöhemmin yrittää. Huolimatta tylsästä sisääntulosta, ystävämmekin pääsivät kivasti nauttimaan toisistaan julkisesti.

Lauantaina olisi ollut tarjolla viikon päätapahtuma, johon meillä oli hankittuna varsin kalliit liput. Kuitenkin bileaamuna olimme vieläkin varsin tiloissa ja väsyneinä edellisestä yöstä ja päätimme yhdessä tuumin vaihtaa bileet hyvään ruokaan. Postasin bileiden fb-ryhmään myyväni liput pienellä alehinnalla ja liput menivät onnekkaalle tanskalaisparille. 

Yhteisenä reissuna täysin kympin matka, varsinkin kun meillä on aika harvakseen mahdollisuuksia viettää pidempiä aikoja yhdessä. Menemmekö ulkomaille bileisiin uudestaan? Varmasti, mutta emme Berliinin bileisiin vaan seuraavaksi matkaamme jonnekin missä valtasuhteiden monimuotoisuus näkyy vahvemmin.

Kuvat McHurtista.

Orgasmi aitiopaikalta

Vaikka näennäisesti voisi kuvitella leluni olevan varsin rauhallinen pakkaus, mitä hän onkin arjessamme, mutta sängyssä hänestä kuoriutuu melkoinen willikissa. Hän rimpuilee, raapii, puree tyynyä, ryömii, kierii, yrittää ohjailla ja kastelee futonini kerta toisensa jälkeen. Parasta tässä aktiivisuudessa on se, että hän ei muista tästä toiminnastaan juuri mitään jälkikäteen, mutta hänen lihaksensa tosin muistuttavat tästä viimeistään aamulla. Joku voisi kuvitella, että moinen käytös voisi olla kiva kitkeä pois, mutta rakastan tätä kaikkea. Muutaman kerran tosin hänen nyrkkinsä on eksynyt penikseni ympärille suunnilleen samalla hetkellä kun leluni on lauennut ja olen pienessä paniikissa joutunut vääntämään hänen nyrkkinsä auki varsin ripeästi. 

Joskus kuitenkin on kiva työstää leluani ihan rauhassa ja joko kiinnittää hänet tiukasti tai sitten vaan muuten rajoittaa liikkumista kevyemmin. Tässä yhtenä iltana arkisessa tilanteessa leluni halasi itseään tai ainakin se minulta näytti tältä. Tässä hetkessä jokin mielessäni napsahti, niin kuin usein tällaisissa tilanteissa saattaa käydä ja hetkeä myöhemmin hänellä olikin rannekahleet, kädet vedettynä tiukasti vartalon yli etupuolelta tiukkaan halaukseen ja olin kiinnittänyt kahleet tiukasti hänen selkänsä takaa narun kanssa. Talutin hänet futonille ja tuuppasin hänet mahalleen. Työnsin ison lieriötyynyn hänen lantionsa alle, jotta hänen takapuolena olisi kivasti esillä ja revin housut hänen päältään. 

Minulle valtadynamiikka perustuu paljon tilanne- ja tunneälyn varaan. Minusta meillä kaikilla on paljon kiihottavia asioita, joista haaveilemme, mutta jokin blokki päässämme estää sen toteuttamista tai jopa siitä puhumisen. Minusta toimivalla valtasuhteella on mitä parhain pohja purkaa tällaisia blokkeja ja jopa lopulta murtaa ne, jolloin kokonaisuus voi muuttua entistä nautinnollisemmiksi. 

Istuin lelun jalkojen päällä kämmenet hänen pakaroillaan ja tokaisin jotain seuraavaa. Nyt minulla on hyvä hetki tutkia sinua peppuasi. Huolimatta siitä, että lelun peppu on kyllä välillä kovassakin käytössä, niin hänelle ajatus siitä että katselen ja "tutkin" sitä, on kerrassaan sietämätön. Mutta lelu on luotu käytettäväksi ja jopa sietämätön asia voi kiihottaa lisää. Niinpä levittäessäni hänen pakaroitaan alkoi taas se julmettu rimpuilu ja neuvottelu aiheesta. Tällä kertaa tosin hänen neuvotteluvaltit olivat melko vähissä sillä hänen kädet olivat tiukasti kiinni ja olin jo valmiiksi fyysisesti niskan päällä. "Ei, ei, ei, ei noin voi tehdä!", allani rimpuileva lelu kuvitteli saavasi tahtonsa läpi. Levitin hänet pakarat auki ja sanoin "Nyt kuule tuijotan suoraan sinun peppureikääsi ja se tuijottaa minua takaisin". Rimpuilu ja neuvottelu jatkui entistä kovempana.

Hetkeä myöhemmin kyllästyin neuvottelun desibeleihin ja tukin lelun suun pallogägillä. Voi kuinka  kuolalla voikin olla rauhoittava vaikutus ja pian vastustelut alkoivat keventyä eikä aikaakaan kun allani oli täysin muovailtava lelu. Asettelin anaalikoukun lelun sisään, jonka jälkeen allani olikin omassa subtilassaan leijaileva kiimainen nainen. Leikittelin koukun kanssa ja annoin kiiman kasvaa. Otin sormeni avuksi ja täytin hänen toisenkin reikänsä. Hänen vartalonsa ja elekielensä kertoi suunnattomasta kiimasta. Hetkeä myöhemmin työnsin penikseni hänen sisäänsä samalla leikkien koukun kanssa. Kuulin pallon takaa aneluja orgasmista, mutta mielessäni olikin jotain muuta. Nautiskelin tovin lelustani, kunnes aloin laskea hänellä hyvin hitaasti. Lelu yritti pallon läpi viestittää, ettei pystyisi pidättelemään, mutta näihin neuvotteluihin en usko. Hänen orgasminsa ovat Minun. Niinpä tyydyttelin itseäni hitaasti eteenpäin ja päästyäni numero neljään, oli lelu jo tapansa mukaan ajanut itsensä täysin odottavaan tilaan. Irtaannuin hänestä nopeasti ja sanoin että "Ei vielä!".

Lelu aloitti itkupotkuraivarinsa, jota säestettiin huudoin "Ei ei ei!! Noin ei saa tehdä!! Miksiiiiiii!!!". Kysyin rauhallisella äänellä kumpi meistä hänen orgasmeistaan päättää, mutta vastaus oli epämääräistä ei-muminaa. Istahdin uudestaan lelun jalkojen päälle ja aloin läpsia lujaa hänen pakaroitaan samalla muistuttaen kumpi näistä orgasmeista päättää. 

Hieman myöhemmin työnnyin uudestaan leluuni. Toinen käteni painoi hänet niskasta vahvasti patjaa vasten ja toinen käteni leikitteli koukun kanssa. Pian olimme taas kiiman kieputtimessa. Aloin uudestaan laskea lelulleni, mutta tällä kertaa vielä hitaammin jos mahdollista, kuitenkin koko ajan leikkien koukun kanssa. Päästyäni neljään irtaannuin lelusta kokonaan, pitäen kiinni ainoastaan koukusta. Lopulta päästin irti koukusta ja nousin seisomaan sängyn viereen ja sanoin "Viisi". Leluni laukesi "yksin" kiemurrellen edessäni. Koin etuoikeutetuksi itseni kun voin kokea jotain tällaista. 

 

Orgasmikontrolli, seuraava taso.

Orgasmikontrollissa minun fetissiäni ehkäpä eniten kutittelee ajatus siitä, että minun sanoihin on kytkettynä leluni upein seksuaalinen nautinto. Edellistä lausetta vielä buustaa se ajatus, että leluni ei ollut ennen tapaamistamme lauennut koskaan, mutta nyt hänestä on koulutettu minulle lelu, joka laukeaa aina kun minä niin haluan. Olen muutaman kerran aloittanut leluni kanssa keskustelua siitä, että olisin täysin valmis opettamaan hänet laukeamaan myös itsekseen, mikä voisi olla hänelle joskus kätevää, mutta leluni haluaa asian olevan juuri näin. Hänen orgasminsa ovat minun. Arvostan! 💓

Orgasmikontrolli tuo mukanaan nautittavia sivupolkuja. Minun omat orgasmini tulevat usein "namutellen". Tämä tarkoittaa sitä, että nautin usein hitaasta fiilistelystä ennen omaa huippuani. Melkein joka kerta kun laukean, niin kuiskuttelen hitaasti sanat yhdestä viiteen leluni korvaan ja kun laukean, niin lelu tekee samoin täysin samalla hetkellä kanssani. Tällainen tilanne ja tunne on käsittämättömän nautinnollinen. Lelu kiemurtelemassa allani orgasminsa kourissa samalla hetkellä kun itse purkaudun ja painaudun lujasti häneen.

Olemme olleet joitakin kertoja tilanteessa, missä aloittaessani laskemista näen leluni silmistä epätoivon "en pysty mitenkään enää". En ole koskaan ollut huolissani, vaan tiedän miten hän toimii, mitä hän toivoo ja ennen kaikkea mitä minä haluan. Näiden asioiden välissä ei ole tyhjää tilaa ja niinpä lelun orgasmi purkautuu taikatempun tavoin joka ainoa kerta, koska näin käsken. 

Joskus mietin nautinko orgasmien tuottamisesta liikaa. Tätä voi katsella kahdesta eri suunnasta. Toinen ovat hetkiä jolloin, hieman leikkisästi tosin, pelkään että orgasmoin leluni tajuttomaksi. En tiedä olisiko se edes mahdollista, tavoitteeni se ainakaan ei ole. Leluni tosin taitaa olla sitä mieltä, että hänen sanavarastostaan puuttuu kokonaan tässä yhteydessä sana "liikaa". 

Toiset taas ovat hetkiä jolloin ajan leluni orgasmin omani edelle. Tätä tapahtuu aina välillä ja se ei edes suuremmin häiritse minua, mutta olen joka tapauksessa alkanut rakentaa tämän ympärille orgamiskontrollin seuraava tasoa. Olen yhdessä olomme aikana aina välillä kuiskutellut leluni korvaan, että aina kun minä laukea, se voisi olla samalla lupa hänelle laueta. Tämä ajatus vähän muuttaisi, dynamiikkaamme, sillä aina aikaisemmin hänen orgasminsa on ollut sidottuna minun ääneeni ja sanaani ja nyt edellisten lisäksi se voisi olla sidottuna myös minun orgasmiini. Olen huomannut leluni vartalon reaktioista, että ajatuksena tämä ei ole ollut täysin tervetullut, mutta mielenkiintoisella tavalla näin. Kyse ei niinkään ole siitä, että nyt taikasanani katoaisi, vaan lelun ajatuksesta "pystynkö minä?" 

Minä ajattelen orgasmikontrollista niin, että haluan opetella ja kouluttaa tapoja mitkä palvelevat MEitä. Se että kontrolli tällä hetkellä välillämme on maagista, ei tarkoita ollenkaan sitä että tähän haluaisin pysähtyä. En halua pysähtyä koskaan. Niinpä seuraavaa askelta on nyt kuiskuteltu leluni korvaan jo tovi ja oli aika ottaa seuraava askel. 

Olin antanut leluni orgasmoida itsensä jo kovin pehmeäksi. Mutta kuten usein käy, se "kiima nousee aina uudestaan jostain". Namuttelin hitaasti leluni päällä ja tällä kertaa halusin, että laukeaisimme yhdessä, mutta ilman että minä keskittyisin laskemiseen. Niinpä kumarruin leluni korvan juureen ja kuiskuttelin hänelle tuhmia sanoja mikä saa hänet entistä kiimaisemmaksi. Kerroin myös, että en aio laskea hänelle, mutta hän saa laueta samalla kuin minäkin. Leluni suusta tulleen äänähdyksen olisi voinut tulkita epätoivon ja jopa pienen kiukun huudahduksesi. "Tiedän että pystyt tähän", ja jatkoin namutteluani. Huomasin kuinka leluni vartalo tuli vielä enemmän yhtä kanssani vaikka hän oli omissa tiloissaan. Hän ikään kuin tunnusteli minua sisältäpäin, kuunteli hengitystäni ja resonoin vartalollaan kanssani vaikka hän olikin omassa kuplassaan. Minä unohdin leluni orgasmin, sillä tiesin mitä tulee tapahtuvaksi. Namuttelin itseni loppuun ja kun laukesin, leluni huutolaukesi täristen allani.

Brutaalia 🧡

Saatan huomata ja huomioida ihmisissä mitä merkillisimpiä asioita. Tällainen asia voi olla vaikka ryhti, (erikoinen) tyyli, (tunne)äly, käytöstavat, hyvä peppu, ryhti tai moni muu asia, mutta se ei ole koskaan ollut suu, enkä usko että tuleekaan olemaan. En muista koskaan sanoneeni tai pohtineeni, että olipas hänellä kaunis suu. Semisti huvittavaksi asian tekee se, että jos vaikka huulet ovat punatut se usein jopa huonontaa asiaa pääkopassani, Jos minun maailmassani suulla esteettisesti ei ole  juurikaan merkitystä, niin kinkyily mielessä kyllä on ja siellähän suu voi kyllä olla hyvä ja jopa taivaallinen.

Pidän siitä, että koskettelen toista suullani. Suuseksi antavana osapuolena on yksi elämäni suurimmista nautinnoista ja vastaanottajanikin se on varsin nautinnollista. Kuitenkin suuseksi ottajana lienee parasta mitä suulle voi tehdä. Pidän erittäin paljon siitä kun käytän lelun suuta kuten hänen pillua, eli käytännössä miten haluan. Mitä syvemmälle suuhun ja kurkkuun uppoudun sitä enemmän dynamiikka kutittelee takaraivossani. Mehukkaimpia skenaarioita ovat tilanteet missä lelun pää roikkuu hieman sängyn reunan yli, jolloin syvälle hänen kurkkuunsa on erityisen helppo tunkeutua. Minulla on tiukka ote lelun ranteista ja penikseni uppoaa niin syvälle lelun kurkkuun kuin on mahdollista. Lelun halukas suu haluaa penikseni hänen kurkkuunsa ja minä pidän huolen siitä että se myös siellä pysyy. En tiedä juurikaan nautinnollisempaa tilannetta kun allani rimpuileva lelu, joka on syvällä suustaan kiinni minussa. Tällaisessa tilanteessa saatan mielessäni laskea hitaasti kymmeneen, jonka jälkeen irtaannun nopeasti lelustani pitäen kiinni kuitenkin hänen ranteistaan. Lelu vetää happea, yökkii, kuolaa ja nauttii. Muutaman hengenvedon jälkeen, painaudun uudestaan häneen ja mieleni kehrää.

Joku aika sitten, olimme edellä kuvatussa tilanteessa. Pidin lelusta lujasti kiinni samalla kun olin painautuneena niin syvälle hänen kurkkuunsa kuin mahdollista. Se kiima, nautinto ja dynamiikka mikä kellui ympärillämme sai minut todella kiihottaneeseen tilaan ja koin että voisin laueta siinä staattisessa tilassa ainoastaan painautuneena syvälle hänen kurkkuunsa. Lelun rimpuilu allani teki tilanteesta entisestään kiihottavamman. Säikähdin kuitenkin itse vähän tilannetta ja niinpä se jäi siltä osin toteuttamatta. 

Keskustelimme asiasta jälkikäteen ja kerroin kaiken edellä kirjoittamani lelulleni ja hän kertoi tilanteen olleen hänelle äärimmäisen kiihottava ja taisinpa lukea hänen rivien välistä pienen pettymyksen että en ollut vienyt tilannetta loppuun asti. 

Niinpä muutama ilta sitten olimme uuden äärellä vielä siitä tietämättä mitään. Olimme leikkineet jo tovin kunnes kuiskasin leluni korvaan, että hän saisi laueta vielä kerran, jonka jälkeen minä laukean hänen suuhunsa. Tällaiset sanat ovat bensaa leluni kiimaan ja se mielihyvä tulevasta herkusta sai hänet kiemurtelemaan kiihkosta. Niinpä annoin lelun laueta vielä kerran ja siirryin lähellä hänen suutaan ja aloin käyttämään sitä. Lelu sulki silmänsä ja voihki nautinnosta, sillä hän rakastaa kun hänen suutaan käytetään. Lopulta kun orgasmini tuli siirryin hajareisin leluni päälle ja painoin penikseni niin syvälle hänen kurkkunsa kuin se oli mahdollista ja annoin sen sykkiä siellä. Muistan huutaneeni ja murisseeni suuresta nautinnosta. Tilanne oli äärimäisen kiihottava sekä omasta nautinnostani käsin, että leluni, joka myös voihki nautinnosta, kiimasta, hapenpuutteesta ja siitä pitkäaikaisesta toiveestaan mikä para'aikaa toteutui. Olisin halunnut jäädä nautintooni kiinni, mutta irtaannuin lelustani ja hän veti happea ja alkoi huutamaan nautinnosta. 

Myöhemmin kävimme uutta tilannetta läpi ja kerroin vähän säikähtäneeni tilannetta. Lelu ihmetteli mitä säikähdin ja kerroin että tilanne oli minusta kaikesta nautinnosta huolimatta melkoisen brutaalia. Lelu vastasi viestini: Brutaalia 🧡.

bOObsienergiaa

Minulla on fetissi naisten rintoihin. Tämän lisäksi minulla on kasapäin mielitekoja liittyen kinkyyteeni ja seksuaalisuuteni, mutta yksikään näistä ei näyttäydy minulle lähellekään niin vahvasti kuin rinnat. Minun maailmassani rintoja ei saa edes kutsua tisseiksi, sillä minusta t-sana ei yksinkertaisesti tee kunniaa näin kauniille asialle. Ystäväpiirissäni tälle nimeämisasialleni aina aluksi naureskellaan, mutta yleensä varsin nopeasti heille käy selväksi että pyhän asian kanssa ei saa vitsailla. ;-)

Miten tämä fetissini minulle näyttäytyy? Ehkäpä yksi mielenkiintoisimmista esiintymistavoista liittyy mielikuvitukseeni. Minulla on hurjan vilkas ja villi mielikuvitus. Pääni sisällä minun on aina ollut äärimmäisen helppoa rakentaa mielenmaisemia, tarinaketjua, mielikuvia, (kinky)fantasioita jne. Jos haluaisin tässä ja nyt, kahvilassa kirjoittaessani, uppoutua johonkin muistooni tai jopa fantasiaani, niin siihen riittäisi muutama sekunti ja silmien sulkeminen. Mielenkiintoiseksi, ainakin omasta mielestäni, tämän asian tekee se, että vaikka fantasiani uisivat kuinka syvällä toisen sisässä, kevyessä piiskauksessa tai vaikka henkisessä kontrollissa, niin näissä fantasioissani on aina mukana rinnat. Minulle ei ole olemassa valtadynamiikka, mihin ei liittyisi vahvasti rinnat.

Tässä yhteydessä voisi joku kysyä, voiko alistuva olla minulle siis puhdas rintava objekti. Periaatteessa se varmaan voisi olla mahdollista, mutta silloin hänen pitäisi haluta olla juuri sitä. Tavallisesti fetissini näyttäytyy niin, että rinnat saavat minulta paljon huomiota. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en näkisi ihmistä, mutta omassa päässäni monet asiat tuntuvat paremmilta rintojen kera. Koska minulla on myös valta, niin voin onneksi sitä käyttäessäni suunnitella monet asiat niin että pääsen nauttimaan kaikesta haluamastani. 

Olen ollut todistamassa useita tilanteita, joissa jokin fetissi saattaa buustata tilanteen hetkessä taivaisiin. Minun ja lelun dynamiikassa yksi tällainen on hyvin istuvat nahkahanskat. Paljas käteni lelun kaulalla aiheuttaa selkeän reaktion, mutta jos käteni onkin verhottu nahalla, lelu valuu nopeasti omaan tilaansa. Minussa tapahtuu jotain samanmoista liittyen rintoihin. Jos vaikka minulle annettavassa suuseksissä nöpöttävä nänni koskettaa jalkaani tai vaikka penistäni se aiheuttaa minussa jotain sellaista mielihyvää mihin haluaisin jäädä kiinni ja toivoa ajan pysähtyvän.

Siitä huolimatta, että rintoja kuuluu puristaa, purra, hoitaa, imeä, silitellä, hieroa, öljytä, piiskata ja vaikka läpsiä, niin siihen liittyy paljon muutakin. Minulle rinnat eivät näyttäydy pelkästään kiihottavana asiana vaan myös äärimmäisen esteettisenä. Jos tähän esteettisyyteen liittyy jokin sopiva vaatekappale, mikä ei suinkaan läheskään aina tarkoita rintaliivejä, pyörivät sukkani jaloissa. Nyt uppoudun sektorille, jota itsekään en oikein ymmärrä, sillä esimerkiksi urheilutoppi on minulle useasti todella TOP, kun taas vaikka läpinäkyvät kalliit liivit usein taas ehdottomasti NOU. Sama asia, jos vaikka vertaan uimapukua ja pitsiunelmaa, niin minun valintani olisi uimapuku. Pahinta väärinkäyttöä rinnoille on pukea ne vaatteisiin, missä on varsin vähän kangasta, sillä mielikuvitukselleni pitää jättää tilaa. Toisaalta taas kun kauniit asiat ovat kauniisti piilossa vaatteiden alla, herää mielenkiintoni varmasti. Cleavage on minulle useasti taivas, kunhan se antaa vihjeen jostain kauniista ja kunhan se ei ole tyrkky. Näillä spekseillä on joku joskus yrittänyt ostaa minua miellyttävää alusasua ja käytännössä aina epäonnistunut. Onneksi leluni on tässäkin asiassa ihastuttava poikkeus.

Minusta kaikki, jotka väittävät, että koolla ei olisi väliä asiassa kuin asiassa, niin ainakin vähän valehtelevat. Koolla on toki minullekin väliä, mutta fetissini korreloi kokoa vaan tiettyyn pisteeseen ja suuntaan. Joskus olen jopa hävennyt omaan pinnallisuuttani tässä asiassa, mutta myöhemmin antanut periksi ja hyväksynyt asian niin kuin se kohdallani vaan on. Paljon kokoa enemmän kuitenkin fetissinystyröitäni kutittelee esteettisyys ja naisellisuus.

Koen olevani hyvin etuoikeutettu, kun pääsen toteuttamaan tätä fetissiäni täysillä leluni kanssa. Hän haluaa olla leluni, niin minähän sitten todellakin leikin leluni kanssa kuten haluan. Muistelen suhteemme alussa leluni ihmetelleen, kun hänen rintansa olivat aina mustelmilla, purtuna tai vähintään muksittuna. Minä vaan kohauttelin olkapäitäni ja kerroin sen kuuluvan tähän pakettiin. Kaiken sen iholla tapahtuvan lisäksi, käteni usein hakeutuvat leluni rinnoille arkisissa tilanteissakin. Kun katsomme vaikka tv.tä yhdessä, lelun pää painautuneena syliini, käteni vaeltelevat aina hänen rinnoilleen. Joskus ne jäävät liivien päälle silittelemään ja joskus ne kaivautunet niiden alle. Se on minun tapani kerätä hyvää energiaa. Joskus illalla ennen nukahtamista otan leluni lusikkaan ja painan käteni tiukasti hänen rinnoiltaan.

Käytännössä aina kun lelu on lähdössä omaan kotiinsa, minä kaappaan hänet takaapäin syliini, laitan kämmenet hänen rinnoillensa ja sanon kerääväni hetken positiivista bOObsienergiaa.  

Minun ADHD, minun kinkyt

Sain tänä keväänä ADHD diagnoosin. Olen vuosia(kymmeniä) pohtinut, että mahdanko toimia ihan samalla tavalla kuin monet ympärilläni ja hieman hassusti tämä blogi tuuppasi minut viime syksynä kohti diagnoosia. Olin pyöräilemässä kohti kotiani, kun mieleeni tupsahti hyvä kirjoitusaihe tänne blogiin. Ensiksi innostuin valtavasti, niin kuin aina kivan asian edessä. Palloittelin tekstiä mielessäni monesta suunnasta ja päätin että kirjoitan tekstin heti kotiin päästyäni. Euforinen tunne valtasi minut, niin kuin aina kivan asian edessä ja kiihdytin ajatustyötäni ja vauhtiani. Kunnes yht'äkkiä, jostain mieleni syvyydestä nousee tylsä kilpaileva ajatus, joka kertoo minulle että eipä kannatakaan just nyt kirjoittaa ja mukanaan se tuo jos jonkinmoista tekosyytä viettää iltani toisin. Tässä vaiheessa, vaikka tiedän mielipiteeni vaihtuvan useasti tulevien minuuttien aikana, pelini on tältä osin pelattuna. Tämä hetki katkaisi kamelini selän ja päätin ottaa selvää liittyykö jahkailuuni jokin kirjainyhdistelmä.

Kun olet tavannut yhden ADHD henkilön, olet tavannut ainoastaan sen yhden, jonka kautta ei kannata tehdä yleistyksiä tai oletuksia muista ADHD henkilöistä. Minulle ADHD näyttäytyy kohinana päässä ja nopeutena. Näistä saamistani ylimääristä ominaisuuksista osa on minulle suorastaan supervoima kun taas osa on vähintäänkin rasite. 

Kohina päässäni tekee sen, että minulla on sinkoilevia ajatuksia päässäni liikaa. Tähän kun liittää vanhan traumani, jonka vuoksi minun täytyy olla vahvasti tietoinen ympäristöstäni, tekee tämä yhdistelmä sen, että päässäni on usein aivan liikaa ärsykkeitä. Pyrin huomaamaan kaiken, joka ikisen liikkeen, dynamiikan vaihdoksen, energian vaihdon ihmisten välillä, eleen, sävyn jne. Lista on loputon. Osa edellä kuvatusta on supervoimani, sillä esim. ihmisten kanssa olen erittäin lahjakas ja huomaan helposti mitä tapahtuu sanomattoman kommunikaation takana. Näen yhteyksiä, joita kaikki muut eivät näe ja ennen kaikkea osaan reagoida näkemääni ja kuulemaani tavalla, mikä usein auttaa viemään tilannetta eteenpäin. Työelämässä minun on ollut pakko suunnata työtehtäviin, joissa voin käyttää edellä kertomaani hyväkseni sillä kolikon toinen puoli on kovin raskas. Olen käytännössä koko työurani kokenut olleeni huono työntekijä. Asiantuntija tehtävässä keskittyminen on usein kaiken perusta, mutta mitäs jos pystytkin keskittymään vaan hetken yhteen asiaan, kunnes ajatuksesi ei enää vaan pysy aiheessa. Mitäs jos jalkasi naputtaakin koko ajan lattiaan ja muistiinpanosi täyttyy geometrisista piirustuksista ja kun sinulta joku kysyy jotain heräät omasta maailmastasi nimesi kuullessasi. Tervetuloa maailmaani.

Olen äärimmäisen nopea tekemään päätöksiä ja koen että pystyn myös tekemään nopeasti äärimmäisen hyviä päätöksiä. Päässäni isot kokonaisuudet, dynamiikat ihmisryhmien välillä, teot, saavutukset, odotukset jne. muovautuvat äärimmäisen nopeasti minulle selkeään muotoon ja pystyn näiden perusteella tekemään nopeita hyviä päätöksiä. Saan usein ympäristöltäni vastakaikua, missä päätöstä tai mielipidettäni halutaan pureskella, mikä välillä turhauttaa minua sillä minähän olen jo asian käsitellyt. Toisaalta pystyn vaihtamaan myös mielipiteeni tarvittaessa ja jopa mieluusti päädyn sellaisiin tilanteisiin, mutta silti nopeus on minua kuvaava termi. Nopeus näkyy myös arjessani ärsyttäväsi, sillä usein jaan päivääni osiin, missä nopeudella on liian iso merkitys. Kuvaava ajatustapa minulla on, että on kiva päästä aloittamaan joku asia, mutta minulla on aina kiire saada se loppuun ja päästä aloittamaan seuraava. Tämä on luonnollisesti suoraan verrannollinen esim. huolellisuuteen  ja esim. jos (työ)elämässäni on jokin konkreettinen asia hukassa, minun kannattaa jutella peilin kanssa.

Ihmissuhteissani nopeus ei ole aina hyvä asia. Toisaalta koen, että olen sen avulla löytänyt elämääni upeita asioita kuten vaikka blondin ja leluni. Siinä hetkessä kun olen heidät ensimmäisen kerran tavannut, minun päässäni asiat ovat muotoutuneet jo varsin selväksi ja olen valmis tekemään paljon että nämä asiat myös tapahtuvat. Näen usein potentiaalia siellä missä muut eivät näe ja olen ollut harvoin väärässä. Minun unelmani ovat isolla prosentilla tulleet toteen, sillä visio on mielessäni selkeä ja tiedän miten sinne päästään.

Ihmissuhteen sisällä nopeus ei ole hieno ominaisuus. On varmasti rasittavaa katsella ihmistä, jonka liekki palaa lujaa molemmista päistä. On varmasti rankkaa kuunnella ideoita ja ajatuksia, jotka muuttuvat muutaman minuutin päästä ja vielä takaisinkin. Tätä olen pahimmillani. Mutta onneksi asia ei ole näin mustavalkoinen. Vaikka minulla on varmasti pahojakin hetkiä, niin suurimmalta osin olen onnistunut pärjäämään elämässäni oikein hyvin. Harvat huomaavat nopeuttani tai levottomuuttani, sillä olen oppinut elämään sen kanssa. Kärsin siitä myös paljon itsekin, sillä välillä tuntuu etten osaa pysähtyä ollenkaan, saatikka pysähtyä silloin kun nautinto on korkeimmallaan. Mutta...

Edellä kerrottu on ollut supervoimani myös kinkyydessäni. Olen taitava lukemaan tilanteita ja ihmisiä, mikä tekee sen, että osaan viedä tilanteita eteenpäin usein paremmin kuin vastakappale osaa edes toivoa. Minun päässäni teot muodostuvat nopeasti tilanteen mukaan ja energia ympärilläni on kuin tuttua tutumpi hiekkalaatikkoni. Tilanne muovautuu usein juuri sellaiseksi kuin mielessäni sen rakensin. Mutta vaikka nyt paukuttelen kovasti henkseleitäni, niin ei kaikki aina ole aivan täysin auvoista. Oma pysähtyminen ja nautintoni jää usein taustalla ja syynä lienee vaikeus pysähtyä oman nautinnon edessä. En ole koskaan pitänyt omaa (fyysistä) nautintoani lähellekään tärkeimpänä asioinani, mutta nyt minulla on onneksi tullut uusia mahdollisuuksia tämän tutkimiseen.

Olen kevään aikana kokeillut kevyesti ADHD lääkkeitä. Parasta tässä on se, että koen pystyväni säilyttämään supervoimani, mutta silti tuomaan elämääni uusia asioita. Olen löytänyt itseni muutaman kerran aivan uudesta tilanteesta. Työväenopiston kurssilla olen säpsähtänyt muutaman kerran tilanteessa, missä olen ollut hyvin fokusoitunut opettajaan ja hänen opetukseen. Tällaistako tämä voisi oikeasti olla? Lelun kanssa olen ollut muutaman kerran tilanteessa missä olen pysähtynyt vahvasti ja onnistunut heittämään kiireen pois. Pysähtyminen on tuonut mukanaan uutta nautintoa hetkestä. Voisinko olla vaan tässä ja nauttia. Näköjään voin. Tutkimus jatkukoon. 

Voiko (fetisseistä) nauttia liikaa?

Yksi upeimmista asioista liittyen kinkyyteen on mahdollisuus, että seuraavan oven takaa avautuu jotain uutta ja upeaa. Tässä yhteydessä metaforani ei viittaa uusiin ihmisiin vaan siihen oivallukseen että elämällä vaistot ja mieli apposen auki voi ikään kuin vahingossa löytää itsestään ja partneristaan uusia kutkuttavia asioita.

Yksi suurimmista kinkeistäni on aina ollut reaktiot. Se tuleeko reaktio ulos orgasmina, kyyneleenä, huutona, nauruna tai vaikka lumoutuneena tuijotuksena on aina ollut kovin toisarvoista. Olen aina ollut myös pohjattoman kiinnostunut ihmisistä ja tämä yhdistettynä edellä kertomaani kinkkiini tuntuu välillä ajavani minut niin syvään päähän että mietin riittääkö happeni. 

Leluni kanssa tällainen pandoran ovi aukesi vahingossa, minun kerran leikkiessä nahkakäsineet kädessä. Nämä käsineet eivät olleet edes kummoiset, kylläkin ihan hyvin istuvat, mutta kirpparilta hankkimani ja varsin perus sellaiset. Kuitenkin se tunne, fiilis ja tuike lelun silmissä sai minut kiinnostumaan ja kokeilemaan olisiko tässä jotain isompaa ja olihan siinä. Myöhemmin tilasin ulkomailta näyttävämmät ja siistimmät käsineet, mutta nälän kasvaessa katsoessani leluni tuiketta päädyin Sauson kivijalkaliikkeeseen etsimään laatua. Lopulta köyhdyinkin melkein 200e, mutta kassissani oli mitä ihanimmat, ohuimmat, laadukkaimmat ja sopivasti liian tiukat käsineet ainoastaan meitä varten.

Tovi sitten makailimme lelun kanssa vierekkäin intensiivisen orgasmileikin päätteeksi. Olimme pukeutuneet leikkiimme hyvinkin sopivasti sillä lelullani oli villasukat jalassa ja minulla käsineet kädessä. Jälkihoitomaisesti silittelin lelua ja piirtelin hänen selkäänsä. Sormeni vaeltelivat pitkän tovin hänen vartalollaan. Hieman myöhemmin käteni siirtyivät hänen kasvoilleen, piirrelleen hiusrajassa, silitellen korvalehteä, viipyillen hänen huulillaan ja päätyen hänen kaulalleen. Siinä hetkessä kun nahka painautuu lelun kaulalla, hän yleensä vetää syvään happea ja puhaltaa sen hitaasti ja rennosti ulos ja pikkuhiljaa valuu omaan mikämikämaahansa. Meillä oli kiireetön viikonloppu, niin halusin kokeilla mitä tapahtuu jos ollaankin vaan tässä hetkessä ja niinpä pidin käteni hänen kaulallaan ja vaan fiilistelin. Leluni tuntui olevan rennossa omassa mielentilassaan, missä hän keskittyi vaan hengittämiseen. Välillä hänen kätensä painautuivat minun kaulalla olevaa kättäni vasten ja yrittävät saada minua tiukentamaan otettani, mutta siirsin hänen kätensä pois. Nyt olemme vaan tässä. 

Pidemmän tovin päästä laitoin toisen käteni leluni nenän ja suun eteen. En niin että olisi estänyt hengittämistä vaan että hän pystyi hengittämään käsineiden läpi. Kului useampi minuutti. Välillä hetkeksi kiristin otettani kaulalla tai kasvoilla, mutta myöhemmin löysensin taas otetta varsin kevyeksi. Kului taas useampi minuutti kunnes jotain mielenkiintoista tapahtui. Leluni oli maannut varsin pitkään aivan paikoillaan keskittyen vaan hengittämiseen, mutta yllättäen hänen oikea kätensä alkoi liikehtiä. Ensin vaan hieman, myöhemmin käsi nousi hieman ylös ja alkoi täristä.  Lelun suusta alkoi tulla sanoja. Poistin käteni hänen suunsa päältä ja kysyin mitä sanoit? Hän puhui minulle selkeitä sanoja mutta omaa tarinaansa mitä en ymmärtänyt. Kävin lyhyen keskustelun leluni kanssaan, missä hän oli omassa nahkamaailmassaan. Hänen vartalonsa alkoi pikkuhiljaa herätä tilanteeseen ja näin järjettömän kiiman nousevan pintaan. Minun on pakko saada laueta, nousi lelun huulilta. Pidin toista kättä lelun kaulalla ja vein toisen käden hänen jalkojen väliin. Silitin hetken kiusoitellen hänen sisäreisiä ja häpyään enkä tiedä olenko koskaan nähnyt moista kiimaa. Upotin lopulta kaksi nahkaista sormea hänen sisäänsä, laskin viiteen ja annoin hänen laueta. Leluni laukesi niin lujaa ja holtittomasti että minun oli pakko painautua hänen päällensä ja kuiskutellen komentaa hänen korvaansa hengitä minun tahdissa.

Muutama tunteja myöhemmin istuimme sylikkäin sohvalla ja purimme tilannetta. Totesimme että ed. kuvattuun tilanteeseemme ei liittynyt hapettamista, voimaa, kipua tms. Tilannetta ja dynamiikkaa puskeva voima kiteytyy nahkakäsineisiin sekä meidän lujaan luottamukseen ja valtadynamiikkaan. Emme kokeneet tilanteessa mitään vaarallista, mutta se voima millä fetissi puski lelun syvälle ja millaisena kiimana se purkautui ulos oli molempien mielestä jotain sanoinkuvattoman upeaa ja vahvaa. Totesimme sen olevan jotain niin yhteistä, isoa ja vahvaa nautintoa, että tulemme rakentamaan tätä rauhassa ja rakkaudella.

Upottaudun silmiisi ja murisen

Orgasmien ehdollistaminen on yksi suurimmista kinkeistäni, ehkäpä jopa suurin. Minun päässäni ajatus siitä, että jonkun toisen orgasmi voi olla minun sanani tai tekoni takana on kerrassaan järisyttävä vallankäytön muoto, minkä koen äärimmäisen vahvasti ja kokonaisvaltaisesti koko kehossani sekä fyysisesti että henkisesti.   

Ehdollistaminen on yhteinen polku, mikä perustuu luottamukseen ja kunnioitukseen. Siihen ei liity mitään taikatemppuja, vaan enemmin iso kasa tunneälyä, tilannetajua, rohkeutta, lempeyttä ja määrätietoista harjoittelua. Itse haluan uskoa, että ihan jokainen voi sen halutessaan saavuttaa, mutta joidenkin mieli toimii asian ympärillä paremmin kuin toisten. Kenenpä mieli ei toimisi luottamuksellisessa ja kunnioittavassa ihmissuhteessa hyvin.

Lelun kanssa ehdollistaminen on kirjoitettu tähtiin. Se on jokin näkymätön energia välillämme mikä lähti liikkeelle nollasta tai jopa sen alta ja tänään en osaa enää kuvitella tai edes arvailla mihin voimme tämän energian kanssa päätyä. 

Olimme lelun kanssa bileissä. Jännitimme etukäteen bileitä vähän, sillä meillä on melko vähän yhteisiä bilekokemuksia ja joidenkin aikasempien kokemustemme yllä leijui jonkinsortin harmaa pilvikin. Tarkoituksemme oli bileillä ystäväpariskunnan kanssa, mutta korona oli eri mieltä joten suuntasimme tilaisuuteen kaksin. 

Päädyimme sohvalla nauttimaan keskenämme tervetuliasmaljastamme ja fiilistelemään illan tunnelmaa. Maljat juotuamme kaivoin kassistani nahkaiset ajohanskat, jotka ojensin sylissä istuvalle lelulleni ja pyysin hänet laittamaan ne käteeni. Osa yhteisestä dynamiikastamme on kietoutunut vahvasti hyvin istuvien ja ohuiden nahkahansikkaiden ympärillä. Niinpä lelun pukiessa hansikkaita käteeni hän valahti sylistäni lattialle. Nappasin kiinni hänen ranteesta ja kerroin että lähdemme etsimään sopivampaa tilaa yhteiselle hetkellemme. Sopiva tila löytyi seinään upotetusta sängystä jonka korkeus oli sopivasti ylempänä kuin perinteisissä sängyissä ja antoi näin minulle hyvän työskentely alustan.

Nyt painan pikakelausnappia kunnes päädymme hetkemme loppupuolella. Kiinnitin lelun kädet kahleilla hänen nilkkoihin. Kiusasin häntä käsilläni, satutin häntä piiskoillani, laitoin hänet puhumaan rumia vastineeksi orgamistaan. Satutin häntä kädelläni, hänen huutaessa kipunsa suulleen painautuneen käteeni. Kiusasin häntä lisää, hänen anellessa lisää orgasmeja, jotka hän saikin, mutta kovan kivun kautta. Pikakelaus päättyy.

Lelu makasi selällään pää sängyn reunalla, minun seistessä hänen vierellään ja katsellen häntä syvälle silmiin. Usein katsellessamme syvälle silmiin, lelu vajoaa jonnekin omaan tilaansa, mitä joskus olen yrittänyt kuvata hypnoottisella tilalla, vaikka en hypnoosista tiedäkään oikein mitään. Viereistä huoneesta kuului huutoa, useamminkin kerran, mikä joka kerta herätti lelua ja sai hänet hetkeksi pois tilastaan, mihin hän kuitenkin valui takaisin. Kun nämä äänet olivat hänet muutaman kerran säpsäyttäneet, painoin käteni, joissa oli tiukat nahkahansikkaat, hellästi hänen korvilleen ja sanoin "katso silmiini!". Aika pysähtyi, äänet hävisivät. Tuijotimme toisiamme silmiin lelun valuessa yhä syvemmälle tilaansa. Hieman myöhemmin aloin hellästi silittää lelun korvia. Sormeni silittivät lelun korvalehtiä, kiersivät niiden ympäri ja painautuivat välillä lähelle korvakäytävää samalla hellästi koskettaen. Lelun silmät olivat teelautasen kokoiset hänen katsellessa minua. Pikkuhiljaa hänen vartalonsa alkoi liikkua enemmän ja enemmän kosketukseni tahdissa ja välillä hän tuntui valuvan johonkin omaan nautinnon tilaansa jolloin komensin hänet uudestaan ja uudestaan takaisin, "Katso silmiini!", jonka jälkeen hän käänsi aina katseensa takaisin minuun. Jälkikäteen on vaikea arvioida kauanko aikaa kului tässä hypnoottisessa tilanteessa, mutta huomasin itsekin valuneeni johonkin Peikko kuplaani. Lelun suusta pääsi vieno kysymys, "Saisinko laueta vielä kerran?". Jatkoin silittämistä ja vastasin, "Saat jos katsot silmiini?" Lelu tuijotti silmiini, minun helliessä hänen molempia korviaan. Sanoin hiljaisella äänellä "yksi", mitä hän tuskin kuuli, mutta luki huuliltani. Hänen vartalonsa säpsähti sanastani ja hän yritti elekielellä saada kättäni hänen jalkojensa väliin. Jatkoin silittelyä. "Kaksi"...."Kolme".... Lelun vartalo alkoi täristä ja hänen silmänsä alkoivat painua kiinni. "Katso silmiini!" Hän aukaisi silmänsä ja upposi takaisin minuun. "Neljä", lelun selkä kaartui kaarelle ja hän vartalonsa tärisi ja heittelehti valtoimenaan, mutta painoin kädelläni hänet päästään tiukasti sänkyä vasten. Hänen silmänsä painautuivat kiinni ja hänen niskansakin kääntyi isoon kaareen. "KATSO SILMIINI!" Hänen silmänsä pysyivät kiinni. Odotin tärisevä lelu käsieni välissä kunnes hänen silmänsä avautuivat ja löysivät omani. Kuiskasin "viisi" ja painoin lelun voimakkaasti ohimoiltaan patjaa vasten. Selkä kaarella hän laukesi, laukesi, laukesi ja laukesi.... Minä katselin syvälle hänen sieluunsa ja murisin lujaa!