Kaksi + yksi tuokiokuvaa

Vaikka voisin olla paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti, niin osaan olla kovin iloinen siitä, että henkinen tai fyysinen kinkykuntoni on harvoin jos koskaan yskinyt. Enkä nyt suinkaan tarkoita sitä, että omaisin puolikkaan rautakangen ja jaksaisin jyskyttää menemään puoli yötä. Ennemmin tarkoitan sitä, että ihminen kenen kanssa päädyn ihokkain on sitä luokkaa, että hän saa koneeni hyrisemään ihan itsekseen. Sitä paitsi olen kovin kovin "helppo" sopivan ihmisen kanssa.

Kuitenkin ikääntyminen on vähintäänkin ikävää, jollei muuten niin ajatuksena että kaikki tämä kiva loppuu joku päivä. Vaikka viime vuosina olen löytänyt parrastani harmaita sävyjä olen huomannut henkisellä puolelle jotain iän tuomaa kasvua, mikä on tuonut minulle sekä rajoja että rentoutta elämääni. Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä enemmän tule ikää sitä vähemmän haluan kuluttaa sitä tyhjänpäiväisyyksiin. Tämä taas on tuonut mukanaan ajatusmallia, että hitsi olen hyvä ihan just tällaisena ja voin nauttia täysillä just niistä jutuista mistä nautin. Varmasti osaltaan siksi, että annoin itselleni siihen mahdollisuuden, tapahtui tässä hiljan jotain mitä on tapahtunut minulle tasan kerran aikaisemmin.

Lelu oli kylässä ja viattomasti kertoi kuinka lääkäri oli kehottanut häntä syömään enemmän proteiinia, jotta salilta palautuminen olisi tehokkaampaa. Koska ihan lääkäri oli moista määrännyt, niin päätin antaa omat annokseni hyvään tarkoitukseen. Eikä aikaakaan kun lelu oli kiinni futonin reunalla, pää kivasti roikkuen patjan yli minun ladatessa annostani häneen. Näissä oraalileikeissämme on jotain merkillistä kun emme pysty edes sanomaan kumpi niistä pitää enemmän. Niinpä omilla olemuksillamme, haluillamme ja kiimoillamme ajamme toisemme johonkin merkilliseen sykkyrään, missä kumpikaan ei saa toisesta tarpeekseen. Siksipä kiihdytimme toisemme tilanteeseen, missä penikseni oli juurta myöten lelun kurkussa ja vaikka halusin vetäytyä hetkeksi, jotta lelu saisi pikkasen lisää happea, hän painoikin käsillään minut pakaroistani takaisin. Se hetki, kaikessa kiihottavuudessaan, sai pääni räjähtämään ja samalla päästelin yllättäen pienin annoksen, pienen orgasmin kera, lelun kurkkuun. Hetken päästä riuhtaisin itseni irti lelun vetäessä happea vieressä. Levittelen eritteitä pitkin hänen kuolaisia kasvojaan, työnsin sormet hänen kurkkuunsa ja samalla minut otti valtaansa tunne että kiihdytykseni jäi kesken. Komensin suun auki ja minuutin sisään annoin lelulle uuden annoksen ison orgasmin kera. 

- - - - - - - -

Lelun ja häkin ensi kohtaaminen oli ikimuistoinen. Häkkiin liittyy minulle jotain kivaa arvostusta ja tiedän jo nyt, että pääsemme maistelemaan häkin tuomaa dynamiikka hyvin monelta eri kantilta. Minä jossain kohdin mietin, että voisin vaikka kömpiä sinne sisään ja yrittää ottaa hauskan selfien tms. mutta ensimmäinen yhteinen aamu muutti näkemyksiäni paljon. Lelu on kertonut minulle, että hänen elämänsä pahimmilla hetkillä hän on joskus käpertynyt monen peiton alle johonkin omaan pesäänsä ja suojellut näin itseään "pahalta" maailmalta. Muistin tämän tarinan ja tilasin lelulle yllätyksenä painopeiton, koska toivoin sen tuovan lisää turvaa. Niinpä ensimmäisenä iltana, teimme häkkiin lelulle nätin pedin. Siirsimme häkin futonin viereen minun puolelleni, jotta pystyin silittämään häntä kaltereiden välistä. Illalla talutin hänet häkkiin, pistin oven kiinni (en lukkoon) ja siirryin lukemaan hänen viereensä. Lelukin yritti lukea hetken, mutta uni otti voiton muutamassa minuutissa. Otin pudonneen kirjan hänen päältään ja sammutin valot. 

Olen hyvin aamunvirkku ja niinpä olin seuraavana aamuna hereillä paljon ennen lelua. Keittelin kahvit ja nautiskelin aamupalaa kunnes aloin kuulla heräämisen ääniä. Menin toivottelemaan lelulle huomenet ja kumarruin häkin viereen. Avasin häkin oven hitaasti jolloin tapahtui jotain äärimmäisen kaunista ja merkillistä. Minun avatessa häkin ovea, lelu kääriytyi tiukasti pettoihinsa ja sanoi suoraan sydämestään täysin tosissaan "apua, älä päästä tänne kylmä ilmaa".

Arvostelussa häkki ja sen tekijä

Tämä teksti ei ole kaupallinen yhteistyö missään muodossa. Siinä vaiheessa kun häkki oli kannettu asuntooni ja lasku oli kourassani, kysyin käsityöläiseltä mitä hän olisi mieltä jos kirjoittaisin häkin valmistumisesta blogitekstin? "Mieluusti" oli vastaus, joten täältä pesee.

Kuten saatat muistaa, niin häkkiunelmia maalailtiin jo aikaisemmin tänä vuonna. Eikä unelmointini pelkästään tuohon hetkeen jää, vaan olen tästä useampaan otteeseen haaveillut vuosien aikana. Nyt Saaliin (jota nykyään välillä leluksikin kutsun) tuoman valtadynamiikan myötä, häkki oli viime kuukausina pyörinyt enemmän ja enemmän mielessäni. Vaikka usein olen valmis tekemään vaikka ja mitä ihmiseni puolesta, niin pysäytin itseni välillä pohtimaan, että mitä ja kuinka paljon minä häkistä saisin?

Ensinnäkin nautin elämästäni kun se on näköistäni.
Jos asunnossani olisi kaunis, uniikki ja käsityönä tehty häkki, tietäisin saavani siitä hurjasti mielihyvää ihan esineenä tai huonekaluna. Häkki varmasti toisi minulle mielihyvää esteettisesti sekä tietenkin myös henkisesti muistoina että ideoina. Toisekseen häkissä näyttäytyi minulle kaksi vahvaa dynamiikkapuolta, jotka tarkoituksella työnsin ajatuksissani taustalle, koska kokemuksesta tiesin, että vaikka kuinka näitä puolia suunnittelisin ja fantasioisin etukäteen ne hyvin harvoin osuisivat yksiin reaalimaailman kanssa. Parempi antaa niiden kasvaa omalla painollaan ja jo nyt vähäisillä kokemuksillani tiedän olleeni oikeassa. Näiden speksien kanssa aloin metsästää häkille tekijää. 

Katselin muutamia häkkiviritelmiä sekä ETSY.stä, että google hauilla, mutta suurin osa näistä eivät miellyttäneet silmiäni tarpeeksi ja ne muutamat joita edes harkitsin tyssäsivät joko siihen etteivät moista suostuneet Suomeen postittamaan tai sitten postituskulut nousivat taivaisiin. Takaraivossani kuitenkin välillä tykytti ajatus kysyä häkkiä masokisti.fi sivustolta, sillä tiesin että he olivat häkkejä tehneet ja kotisivuillakin oli muutamia malleja. Kuitenkin olin jättänyt kysymättä, koska kuvittelin käsityönä tehtävän häkin hinnan nousevan yli budjettini, vaikka olinkin valmis maksamaan käsityöstä. Lopulta kuitenkin muotoilin varovaisen viestin masokistille haaveestani ja siitähän lähti pyörät pyörimään vauhdilla.

Tämä käsityön ammattilainen soitti minulle suunnilleen välittömästi viestini lähettämisen jälkeen, mutta koska asiaa olisi riittänyt loputtomiin, niin sovimme puhelintreffit illaksi. Myöhemmin illalla sitten höpöttelimme puolitoista tuntia. Ensi juteltiin häkistä ja käytiin läpi perusasioita kuten koko ja väri jne. Sitten hän ansiokkaasti kyseli minulta asioita, joita en ollut edes osannut miettiä, kuten vaikka pitääkö jalka mahtua kaltereiden läpi, onko pohjalevyä
ja millainen, entä tuleeko kattolevy, entäpä päänaukko ja vaikka minne häkki tulee millä on merkitystä siihen miten päin ovi aukeaisi. Siinä yhdessä puhelussa häkki rakentui mielikuvissamme hyvin pitkälle ja lopulta jäin yön yli vielä pohtimaan muutamaa isompaa kysymystä. Juttua riitti vielä suunnittelun jälkeenkin ja lopulta me jo vähän jaoimme elämäntarinoitamme. 

Seuraavina päivinä palasin suunnitelmiimme nukutuin vastauksin. Kerroin ajatuksestani, että häkki voisi myös toimia joskus olohuoneen pöytänäkin joko saalis sisällä tai ei. Tähän ammattilainen ehdotti, että mitäpä jos häkkiin tehdään irrotettava kansilevy joka on leveämpi kuin itse häkki, jolloin se toimisi paremmin pöytänä. Minun päässäni alkoi pyöriä saman tien ajatuksia teekutsuista tai tiukasti tasoon kiinnitetystä saaliista tai miksei vaikka nuo ideat yhdistettynä ja kerrassaan ihastuin tähän ajatukseen. 

Kaiken kaikkiaan suunnittelu ammattilaisen kanssa ei olisi voinut olla sujuvampaa. Hän vastasi nopeasti, ideoi kanssani paljon, toi realiteetit pöytään, antoi vaihtoehtoja jne. Olin hyvin hyvin tyytyväinen kaikkeen käymäämme kommunikaatioon ja jäin innolla odottamaan lopputulosta. Aikatauluksi sovimme n. 1,5kk mikä ei todellakaan ollut häkin rakennusaika, vaan mukana oli pitämättömiä kesälomia ja esimerkiksi aikaa vieviä työnvaiheita joista en etukäteen tiennyt mitään, kuten vaikka pulverimaalaus. 

Joka tapauksessa häkki valmistui etuajassa ja odotukseni olivat korkealla. Olin saanut muutaman tiiseri valokuvan etukäteen, mikä nosti odotuksia entisestään. Ja jos en ole vielä kehunut tarpeeksi, niin lopulta häkki vielä toimitettiinkin ihan kotiovelle ammattilaisen toimesta, koska "kiva ihan itse nähdä asiakkaan ilme tuotteestani". Hieman huvittuneena kannoimme häkin etupihalta rappusia pitkin toiseen kerrokseen ja pohdimme kuinka moni saa tästä paljon ihmeteltävää. Toivottavasti moni. 

Lopputulos oli parempi kuin osasin odottaa ja odotukseni oli korkealla. Työn jälki on todella viimeisteltyä ja tarkkaa. Jokainen liitoskohta on laadulla tehty ja esimerkiksi vastakkaisten sivujen kalterijaot ja sijainnit ovat täsmälleen identtiset. Häkki on äärimmäisen jämäkkä, niin kuin luonnollisesti sen pitää ollakin ja siitä huolimatta sen voi purkaa tarvittaessa myös osiin.

Pohja- ja kansilevyjen väri sekä laatu olivat parempaa kuin osasin odottaa ja varsinkin se kansilevy monine mahdollisuuksineen avasi ihan uuden maailman. Se kansilevy on paras työtasoni ikinä ja ainakin jo yhden kokemuksen jälkeen olen täysin myyty ;-) 

Kun häkki oli kannettu paikoilleen ja kaikki yksityiskohdat käyty vielä läpi, istuimme kahvikupposelle parantamaan maailmaa. Siinä parannellessa hurahti jälleen tunti ja toistakin kuten helposti samanhenkisen ihmisen kanssa käykin. Häkin lisäksi olin tilannut ammattilaiselta samalla pari muutakin esinettä, sillä hän myös tekee upeita nahkatöitä ja siinä kahvikupposen kanssa kävimme nekin läpi, mutta niistä myöhemmin lisää. 

Lopulta saatoin ammattilaisen vielä autolleen ja totesin siinä matkalla, että tuskin tämä tarpeeni jää ainoaksi tilauksekseni kun ainakin yksi harnessini kaipaisi korjausta tai ehkäpä sitten vaan tilaan uuden. 

Suosittelen masokisti.fi ehdoitta!

Saalis on ehtinyt tutustua häkkiin sekä sisältä että ulkoa. Heidän ensi kohtaaminen päätyi oman pesän sijaamiseen häkin sisään, jonka jälkeen siirsimme häkin parinsänkyni viereen. Illalla saalis kömpi omaan turvapesäänsä ja silittelin häntä kalterien välistä. Saalis nukkui sopivat 10h yöunet kunnes herätyskello herätti töihin. Mutta tästä ja kaikesta muusta lisää myöhemmin.

 

Minun näköistä asumista

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.

Karitsan katse ja sen tuomat tunteet

Luulen että ADHD.ni takia olen aina ollut enemmän tai vähemmän oman polkuni kulkija. En kuitenkaan sellainen, joka laittaisi Camel Boots.t jalkaan ja lähtisi reppu selässä valloittamaan Etelä-Amerikkaa vaan ennemminkin sellainen joka on aina valinnut taistelunsa tarkkaan ja muulloin vaan kävellyt pois. Esimerkiksi nuoruudessani säästyin monelta harmilta kun vaan kävelin pois jonkin hölmöyden keskeltä mitä testosteroiiniä täynnä oleva ryhmäpaine toi tullessaan. Toisaalta moinen kävely toi mukanaan kiusaamista, mutta minä jotenkin onnistuin kävelemään siitäkin pois.

ADHD on siitä viheliäinen, että se pistää aivoni vertailemaan itseäni muihin melkein ihan kaikessa. Melkein jokainen vastaantuleva uros kääntyy päässäni tehokkaammaksi, komeammaksi, parempi kuntoisemmaksi, menestyneemmäksi jne. Koska aivoni päivittäin ovat saaneet minut tuntemaan itseni jollain tavalla (miljoonalla tavalla) riittämättömäksi, ei liene iso uutinen että usein katselen itseäni hyvin hyvin kriittisesti. 

Työelämässä olen onneksi vihdoin löytänyt paikkani ja ytimekkäästi se tarkoittaa sitä, että työssäni vahvuuteni ja heikkouteni hyväksytään ja saan pääosin työskennellä supervoimieni kera. Harrastuksessani olen joutunut tekemään itseni kanssa tuottavan sopimuksen, mikä pitää ajatukseni ja jossitteluni minimissään. Siitä huolimatta, että vertailen itseäni Suomen aivan huippuihin jatkuvasti olen onnistunut tekemään rauhan asian kanssa ja opetellut suuresti nauttimaan kilpailutilanteista ja ennen kaikkea siitä että en anna tuumaakaan periksi ja teen parhaani loppuun asti. Minulle on nykyään täysin ok hävitä peli jos olen varmasti yrittänyt kaikkeni, mutta jos illan tunteina käyn päässäni läpi kisatilanteita ja huomaan olleeni pelin "ulkopuolella", niin itsesyytösten määrästä ei tule loppua. Yön tunteina lähetän vielä pelikavereilla anteeksipyynnön. 

Pitkälti edellä kerrotuista syistä en ole koskaan pystynyt katsomaan itseäni ulkoisestikaan kovin armollisesti. Minä käytännössä ajattelin, ehkäpä typerästi, että en ole se kaveri mihin kiinnitetään huomiota ulkoisesti. Toisaalta huolimatta ulkonäkörasitteistani olen aina tiennyt omaavani hitokseen kivoja ominaisuuksia ja ne ovatkin kantaneet minua pitkälle. Huolimatta siitä että tässä nyt dissaan ulkonäköäni, niin kyllähän realisti minussa kuiskuttelee näkökulmani olevan vaan vinoutunut.

Kun täytin hiljan 50, päätin olla itselleni armollisempi. Dad bod on kuumaa valuuttaa kinkymarkkinoilla, vaikka se edellä en itseäni mainostanutkaan. Partani on saanut kivaa pituutta ja harmautta, mistä pidän erityisesti. Olen muutaman kerran ollut sitä mieltä että olen ihan ok.

Saaliista tuntuu pompsahtavan esiin uusia fetissejä ja nyt alan kallistumaan siihen, että vallan lisäksi hänellä on myös partafetissi. Hän on ostanut minulle parran hoitotuotteita ja muistuttaa minua kovin että niitä pitää myös käyttää. Minä taas "unohdan" tämän hoitamisen suunnilleen joka kerta, koska sitten Saalis intohimoisesti itse hoitaa partani. Usein kun olemme sylikkäin, minun käteni vaeltelevat hänen rinnoilleen samalla kun hänen sormensa harovat partaani. Usein saalis kääntää päänsä minua kohti, painaa partani hänen nenälleen ja vetää syvään henkeä. 

Parta on muuten pirun kiva fetissi jo siistäkin syystä kun se kulkee koko ajan mukana. Pussatessa voi antaa sen koskea muutaman hetken pidempää poskia ja kaulaa. Sitä voi haroa mietteliäänä samalla kun puhun ja tutkailla minne Saaliin ajatus harhautuukaan. Suuseksissä pääni nykyään kääntyilee hassusti ja  just kivasti, jotta partani osuu ainakin sisäreisiin ja usein syvemmällekin. Kun Peikko ottaa Saaliinsa rajusti ja upottaa samalla hampaansa Saaliiseensa hän usein pitää huolen siitä että partakin ottaa osaa tähän taistoon. 

Olen saanut Saaliin kiinni muutaman kerran katselemassa minua. Minä saatan olla keskittynyt vaikka lukemiseen tai tv.hen ja kun yllättäen katson Saalista kohti hän tuijottaa pyöreillä silmillään minua. Siinä katsessa minä näen paljon sellaista mitä en ole kuvitellut olevan mahdollista kohdallani. Hän säpsähtää katsettani ja kääntää katseensa nopeasti pois vienosti hymyillen.  

Toivottavasti et kuitenkaan saa kuvaa, että itsetuntoni laahaisi aina ja ikuisesti pohjamudissa, sillä se ei pidä paikkaansa. Minussa on onneksi niin iso ripaus realismia ja tunneälyä, jotta pystyn järkeilemään, että "se on vaan tunne". Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä edes paras. Minä harjoitan armollisuuttani itselleni päivittäin ja suosittelen sitä ihan kaikille. "Se on vaan tunne".

---

Ps. Viviana kysyi kommentissaan mikä on varsidildo ja hätäpäissäni lupasin laittaa siitä kuvan seuraavan (tähän) postaukseen. Mutta eipä se sopisi kuvituskuvaksi tähän tekstiin millään lailla, niin ajattelin avata leluarkkuni ja "luolani" seuraavassa postauksessa kuvien kera.

"Ikään kuin minulla ei olisi paikkaani".

Saaliin kanssa suhteemme on ottanut isoja askelia. Olemme yhdessä pohtineet tapoja yhdistää elämämme ja kinkyytemme parhaalla tavalla. Minä olen jankuttanut hänelle mantraani, että yksi suurimmista kinkyistäni on, että hän voi elämässään hyvin, hänen katsellessa epäuskoisesti sanomaani takaisin. Minulla on vahva usko siihen, että mitä paremmin pidät toisesta huolta, sitä enemmän saatTE myös takaisin. Minulle tämä ajatusmallini ei suinkaan tarkoita sitä että kokisin olevani service-Dom tms. vaan ennemmin se on matka jonnekin syvemmälle, missä sekoittuvat arjen haasteet ja jopa murheet, joita sitten parhaassa tapauksessa voi käsitellä, tökkiä tai vaikka hoivata kinkyyden kautta. 

Tässä muutamana päivänä meillä oli Saaliin kanssa hieman nihkeää viestittelyä. Ei kuitenkaan niin, että meillä olisi ollut mustia pilviä taivaalla, mutta vaistosin, että kaikki hänellä ei ollut täysin ok. Minä tapani mukaan etänä tsemppasin, mutta en halunnut mennä sen syvemmälle koska olemme sopineet keskustelevamme hankalimmista aiheista ainoastaan kasvotusten. Niinpä muutamaa päivää myöhemmin istuessamme sylikkäin palasin näihin tunnelmiin. Menemättä sen syvemmin Saaliin elämään, niin me kaikki kohtaamme elämässämme murheita, vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja epäonnistumisia. Itse sanon usein että pahimmilla hetkillä tärkeintä ei ole se mitä on tapahtunut vaan miten siitä selvitään. Saaliin kertoessa minulle tarinaansa silittelin hänen hiuksiaan, kuuntelin häntä ja elin mukana. Hänen päästessään kertomansa loppupuolelle hän vielä kertoi ikävöineensä kovin ja se entisestään oli vahvistanut hänen irrallista oloaan. "Ikään kuin minulla ei olisi paikkaani".  

Nyt jos meillä olisi se häkki täällä, niin veisin sinut futonille ja piiskaisin sinut itkuiseksi mytyksi ja taluttaisin sinut häkkiisi, peittelisin sinut sinne ja voisit jäädä sinne omaan paikkaasi. Mutta koska meillä ei ole vielä sitä häkkiä, niin näytän sinulle paikkasi ilman sitä.

Nappasi saaliin hiuksista tiukan otteen, nostin hänet sylistäni ja raahasin hänet hiuksista suoraan futonille. Heitin hänet siihen mahalleen ja "hyppäsin" itse perässä hänen päälleen. Revin hänet housut juuri bikinrajan alapuolelle, koska se on mielessäni kivan nöyryyttävää ja aloin avokämmenin näyttää missä hänen paikkansa on. En hirmuisesti jakanut lämmittely- tai armopisteitä vaan nyt oli tarkoitus tiputtaa Saalis siihen koloon missä hänen paikkansa on. Tilanne kääntyi hyvin eläimelliseksi väännöksi missä Saalis teki mitä saaliit tekevät kun niitä saalistetaan ja Peikko taas teki sitä mitä Peikko tekee saaliilleen. Niinpä tovin kuluttua rimpuileva Saalis oli hätäisesti kiinnitetty futonin kehikkoon, mutta kaunis takapuoli oli kivasti esillä. Minä piiskasin, läimin, hain lisää välineitä, piiskasin lisää. Välillä kun tunsin että raja on tulossa vastaan, pysähdyin hetkiksi silittelemään ja puhuin tuhmia Saaliin korvaan. Tämän hellän hetken jälkeen upotin hampaani hänen niskaansa ja revin nänneistä toiseen suuntaan. Saaliis rimpuili löysässä kiinnityksessään ja yritti käydä kanssani keskustelua, mikä lähinnä oli kovin yksipuolista sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, en tykkää...

- Et tykkää? No sitten varmaan sinun pillu on rutikuiva?

- Niin se onkin...

Työnsin käteni hänen jalkojenväliin takaapäin ja kerroin kovaan ääneen että tämä pillu ei märempi voi olla. Tännehän uppoaa koko käsi. Ja niin sinne melkein upposikin. Runkkasin häntä äärimmäisen rajusti kädelläni ja samantien käteni täyttyi hänen ejakulaatiosta. Vedin käteni ulos ja hieroin kaikki nesteet Saaliin kasvoihin samalla muistuttaen kuinka järkyttävän kuiva hänen pillunsa onkaan. Toistin saman teon, mutta tälle kertaa keskittyen siihen että kämmenessäni olisi mahdollisimman paljon nestettä ja hieroin ne kaikki uudestaan hänen naamaansa. Ja niin me molemmat valuimme vielä vähän syvemmälle.

Jatkoin puremista, piiskausta ja välillä työnsin käteni Saaliin sisään, jotta pystyin viemään tilannetta vielä syvemmälle ja pidemmälle. Lopulta Saalis oli eritteinen käytetty mytty, joka veti happea kiivaasti. Työnsin käteni hänen sisälleen vielä kerran ja otin hänet kovemmin kuin koskaan ennen. Muutaman hetken kuluttua hän alkoi ejakuloida rajusti ja huomasi itsekin tilanteen. Apua, mitä tapahtuu? Käskin hänen olla hiljaa ja keskittyä kuuntelemaan litinää. 

Muutamia minuutteja myöhemmin Saaliin jo maatessa irrotettuna, nappasin kerran vielä hänen hiuksistaan ja "revin" hänet polvilleen. Silmät pyörivät hänen päässään, mutta kehotin niitä katsomaan tuota iso märkää läikkää sängylläni. Sinä nukut tuon päälle!

Laskin hänet hellästi läikän päälle ja peittelin hänet kahdelle peitolla. Hain villasukat ja laitoin ne hellästi hänen jalkoihinsa. Siirryin makoilemaan hänen viereensä ja silittelen hänet takaisin kainalooni.

Rajaton Peikko pyytää rajoja

Haaveilen ja nautin elämässä pienistä asoista. Suurimman osan nautinnoistani voisi kiteyttää lauseeseen "nautin tärkeän ihmisen läheisyydestä (myös henkisestä) ja siitä että tärkeällä on lähelläni hyvä olla". Asun Peikon luolassani yksin ja en ole pitkään aikaan edes haaveillut asuvani kenenkään kanssa yhdessä. Välillä minut kuitenkin valtaa jonkinsortin geneettinen haiku, joka yrittää kertoa, että jokaisen meidän pitäisi eritteiden lisäksi jakaa myös lusikat ja asuntolaina jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Hetkeksi saatan tähän tunteeseen hypätä mukaan ja tuntea itseni vajaaksi, mutta toisen hetken järkeiltyäni saan tassuni taas maanpinnalle. Kuvittelen olevani kerrassaan raivostuttava asuinkumppani, mutta tähän minulla on ihan ADHD.n myötä diagnoosi. Jos vaikka kerron ihan muutaman esimerkin. Minulla on käytännössä useat tavarat aina hukassa ja suurin osa pysyvästi. Pahinta ja hauskinta tässä on se, että usein minulla ei ole oikeasti mitään muistikuvaa mihin tavarat ovat kadonneet. Tällä viikolla olen ostanut uudet nappikuulokkeet, laturin ja USB-johdon koska edelliset ovat poistuneet elämästäni. Yleensä ostan aina halvimmat, koska ikävä kyllä nämä ovat turhan usein kertakäyttötavaroita minulle. Vaikka toisekseen voisin kertoa että minulla on "object permanence problems" (pahoittelen en tiedä suomenkielistä termiä). Ytimekkäästi se tarkoittaa sitä, että kaiken huomioivani aistiärsykkeiden keskellä, minun on joskus vaikea nähdä esineitä. Hauskaa tässä on se, että ihmisistä tulevat ärsykkeet huomioin kaikki, mutta esineistä en suinkaan. Ja usko pois, en vaan näe. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikka avainten etsiminen aamulla voi johtaa pitkään kaaokseen, missä olen jo 10 kertaa katsonut siitä missä avainten pitäisi olla, kunnes pysähdyn hetkeksi vedän henkeä ja katson vielä kerran ja siinähän ne ovat. 

Mutta jos edellinen kolikon puoli oli harmaa, niin toinen on kiiltävä. Kun johonkin ihmiseen todella tykästyn hän saa hyperfokukseni omakseen ja siinä on joskus paljon pureskeltavaa. Tähän kun kietoo ympärille kinkyn mieleni ja fetissini, niin minusta saa rajun Peikon joka ei tärkeästä ihmisestä saa tarpeekseen oikein millään tasolla.

Eivät edellä kerrotut nyt oikeasti yhdessä asumista kaataisi, vaikka näitä olen pohtinutkin. Enemmän pohdin sitä, että elämässä pitäisi tehdä asioita jotka tekevät meidät onnelliseksi. Kun saan Saaliin pari kertaa viikossa luokseni ja saan aamulla vielä herätä hänen vierestään, on maailmani tältä osin paikoillaan. Voin nämä hetket elää täysillä Peikon vaistojeni kanssa, enkä muutenkaan usko että määrä korvaa laatua oikein missään aiheessa.

Mutta miksi minä tällaista horisen? Heräsin pohtimaan monisuhteisuutta ja sen tuomia vastuita ja rajoja. Omista aikaisemmista kokemuksistani oppineeni halusin puhua tästä Saaliin kanssa. Tämä siksi, että Saaliilla on elämässään toinenkin ihminen ja luonnollisesti me kaikki olemme avoimesti liikkeellä. Kerroin saaliille suunnilleen kaikki mitä tuossa edellä kerroin teille ja jatkoin päälle vielä jotenkin näin. "Kun sinä olet täällä, minä larppaan poikakaveria/Peikkoa ihan täysillä, enkä tiedä osaanko edes muuta." Tämä pohdintani johti siihen, että jäin pohtimaan miltä Saaliista tuntuu palata "arkeen" meidän kohtaamisiemme jälkeen, enkä tarkoita tällä ollenkaan sitä että tämä arki olisi huonoa, se on luonnollisesti vaan erilaista. Niinpä pyysin Saaliiltani rajoja, koska minun hyperfokukseni haluaa useasti todella paljon, mutta silti en todellakaan halua sen aiheuttavan ongelmia Saaliini arjessa.

Myöhemmin illalla painaessani pääni tyynyyn tuli halu nostaa hattua teille kaikille, jotka samanmoisessa tilanteessa osaatte kauniisti ja eettisesti nauttia elämästänne. Minäkin osaan.

Saaliis säilytetään häkissä

Kesäni on sujunut kivasti ja hyvällä rytmillä, mikä on aika harvinaista. Olen lomaillut omalla rytmilläni ja tavoillani, mikä on minulle ainoa oikea tapa. Minua ei voi lukita henkisesti häkkiin tiukoilla lomasuunnitelmilla sillä peikon tassuillani pitää olla mahdollisuus vaihtaa suuntaa kun siltä tuntuu. 

Yksi isoimmista syistä miksi tämä kesä on ollut harvinaisen hyvä liittyy Saaliiseen. Hän on todella ihana, kaunis ja niin järjettömän kuuma, että Peikon pää menee välillä pyörälle. Saatan kuluttaa pitkiä aikoja silitellen hänen kaunista takamustaan, jopa Saaliin pieneen turhautumiseen saakka, hänen toivoessaan sormiani jonnekin ihan muualle. 

Olemme alusta asti rakentaneet valtasuhdettamme perustuen luottamukseen, kommunikaation ja arvostukseen. Olemme avoimesti kertoneet toiveistamme, haluistamme, kipupisteistämme, rajoistamme jne. Me molemmat selkeästi haluamme myös arvostaa ja kunnioittaa kuulemiamme asioita. Varmaan tästä syystä valtasuhteemmekin on syventynyt vauhdilla. 

Saaliin seksuaalisuus on jotain järjettömän kaunista mikä kutittaa sieluani. Hänelle kaiken seksuaalisuuden ytimessä on valta, siis KAIKEN. Hän sanoitti itse sitä kertomalla, että hän ei kiihotu yhdestäkään ihmisestä, videosta, satisfyerista tai yhtään mistään, jos tilanteessa ei ole läsnä valtaa, mikä on ansaittu. Kun valta on läsnä, hän onkin totaalisen rajaton ja voi pojat kuinka Peikko onkaan tätä luovutettua valtaa ja Saalistaan käyttänyt. 

Huolimatta rajattomuudestaan Saalis on hyvin herkkä ja hän tarvitsee paljon hyväksyntää, ymmärrystä, tukea ja turvallisuutta. Minulle taas on kunnia-asia olla se olkapää tai kulmakivi hänen elämässään, joka voisi näitä hänelle tarjota ja mielestäni olemme onnistuneet tässä varsin hyvin. Tässä yhtenä iltana maatessamme kainalokkain hyvin tyytyväisinä ja tyydytettyinä heitin leikkisän kommentin, että minulla pitäisi olla jokin häkki, jonne voisin Saaliini laittaa ja ottaa hänet sieltä esille kun Saaliille olisi käyttöä. Omassa päässäni sanani olivat ainoastaan kevyt fantasialeikki, mutta huomasin että pelkkä ajatus moisesta sai Saaliin aivan kierroksille. 

Joitain päiviä myöhemmin palasimme aiheen pariin ja Saalis kertoi kuinka hän on aina tuntenut tiettyä rauhaa ja turvallisuutta "ahtaissa" häkkimäisissä tiloissa ja ajatus sellaisesta olisi todella kutkuttava. Hän kertoi aina nukkuvansa aivan kippurassa, joo olen kyllä huomannut, ja ajatus nukkumassa pienessä tilassa omassa häkissä tuntuisi hänestä todella turvalliselta. Tästä se ajatukseni sitten lähti...

Minulle kinkyys tai elämäni valtasuhteessa on totta. Niitä kokemuksia mitä valtasuhteen kautta saan kokea ja tuottaa ei voi oikein mitata mitenkään ja ei ainakaan rahassa. Niinpä viime viikolla olin yhteydessä erääseen käsityöläiseen, jonka kanssa sitten soiteltiin muutamat tarkentavat puhelut perään ja hups olinkin tilannut kotiini häkin Saaliilleni. Aluksi häkin piti olla yllätys, joo pidän yllätyksistä, mutta minä en häkissä aikaani vietä, niin halusin kuulla Saaliin mielipiteen esteettisistä asioista. Saalis kauhistui hinnasta, mutta ihastui ajatukseen ja mahdollisuuksiin. Minä selitin hänelle, että tämä hankinta ei ole sellainen mistä pitäisi jäädä jollain tavalla velkaa, ei edes henkisesti. Minä haluan tätä ja minä voin sellaisen kotiini hankkia halutessani. Sitä paitsi se sopii mainiosti tuohon voimistelupukin viereen.

- Mutta saatko sinäkin siitä jotain?   

- Vaikka kuinka. Voin vaikka siirtää sen olohuoneen pöydäksi, laittaa sinut sinne sisään ja kutsua Setäkaverin katsomaan kuinka kuuma olet.

- En kyllä usko että kehtaisin

- Minä tiedän että HALUAT

----

PS. Toimitusaika häkille on n. 2kk. Suunnitelmiemme pohjana käytimme tätä, joskin uskon että omastamme tulee vielä hienompi.

Tarve vs. halu

Heräsin eilen aamulla kotoani Saaliin vierestä ja muutamaa tuntia myöhemmin kävelin jo minilomallani Riikan vanhassa kaupungissa. Olen useasti kuullut tutuiltani, että koko kesäloma pitää nauttia yhteen putkeen, jotta kaikista työasiasoista pääsisi kunnolla irti. Koetin itse vuosikymmeniä toimia edellä kuvatusti, kunnes ymmärsin että aivoni eivät kesälomissakaan toimi niin kuin valtaosalla. Tarvitsen ärsyttävän paljon "ärsykkeitä", jotta dopamiinitasoni pysyvät hallinnassa ja tästä syystä muutamien päivien täsmälomat toimivat kohdallani paljon paremmin kuin neljän viikon nollaus. 

Lampsiessani pitkin Riikan mukulakivikatuja pohdiskelin kuinka paljon meidän tekemisiämme ohjaa halu verrattuna tarpeeseen. Ajattelin nyt hetken leikkiä jonkinsortin (kokemus)asiantuntijaa ja pohdiskella näitä termejä hetken.

Haluaisin väittää, että halu voi nousta melkein mistä vaan. Halu voi nousta vaikka kateudesta, mainoksesta, pornofilmistä, hyvästä tuoksusta jne. Tarve taasen on jotain sisäsyntyistä mikä on meille "elintärkeää". Ehkäpä yksinkertaisin kuvaus näiden kahden termin välillä voisi olla, että meillä jokaisella on tarve syödä, mutta halu syödä eri asioita. Koska kirjoitan kuitenkin kinkyblogia, niin haluan leikkiä vielä suurempaa asiantuntijaa ja pohtia termejä valtasuhde kulmasta.

Joskus aikoinaan taisin olla mukana jokaisessa Turun Baletin kinkybileissä. Joskus bileissä rinnuksissani oli lappu "Bile Master" tms, mikä tänään lähinnä huvittaa minua. Silloin minulla kuitenkin oli palava halu välittää kinkyilyn ilosanomaa ja samalla auttaa yhdistystäkin. Yleensä iltani kohokohtiin kuului muutama rohkaiseva jutustelu untuvikkojen kanssa ja jos oikein villiksi ilta heittäytyi niin saatoinpa jonkun crossilla piiskata. Vaikka koen olevani myös jonkinsortin sadisti, jolla aika ajoin on välillä tarve satuttaa (konsensuaalisesti), niin mitäköhän on pielessä kun tarpeeni ei tuossa täyttynytkään?

Haluaisin väittää, ainakin omalla kohdallani, että suurin osa kinkyidentiteetistäni toimii tarve-sektorilla. Se on jotain perustavanlaatuista minussa, mikä sykkii sielussani ja mitä ilman en kertakaikkiaan ole kokonainen. Tätä tarvetta on kuitenkin hyvin vaikea selittää ymmärrettävästi koska siihen nimenomaan tarvesektorillani sekoittuu niin paljon jotain syvältä sisältäni, kuuluisaa kemiaa ja jotain selittämätöntä taikuutta. Toisekseen haluaisin väittää, ehkäpä vähän tylysti, että jos valtasuhteessa toista ajaa halu ja toista tarve, niin loppupeleissä halukas saattaa olla kovinkin tyytyväinen mutta tarpeilijalta puuttuu jotain. 

Kerron vielä yhden esimerkin, minkä olen kuullut usein ja itsekin joskus moiseen tilanteeseen törmännyt. Kun kinky, jolla on tarve alistua, tutustuu potentiaaliseen D-ihmiseen, jolla taas on halu dominoida, saatetaan törmätä tilanteeseen missä ikään kuin pyöritään saman asian ympärillä mutta kuitenkin lähestytään asiaa totaalisen eri kulmalta. Ehkäpä kivuliain tulema voisi olla, että D-ihmisen mielessä kiiltää halu rajusta seksistä ja s-ihmisen tarve taas ei ole ollenkaan seksiperusteinen. Jos vedän mutkat todella suoraksi väitän että halu-ihmisille vallankaytössä on pitkälti kyse seksistä kun taas tarve-ihmisellä on kyse enemmän tarpeesta dominoida tai alistua ilman että sen pitäisi pitää sisällään seksiä.

Tarkoitukseni ei ole arvostella ketään, eikä varsinkaan kenenkään haluja ja tarpeita. Tarkoitukseni oli hieman ravistella tyypillisiä ajatusmallejamme ja sitä myötä toivottavasti tuoda jollekulle ymmärrystä itsestään ja ympäristöstään. Itselleni on ollut vapauttavaa ymmärtää, että iso osa kinkyidentiteetistäni perustuu tarpeelle. 

Kuumaa kesää kaikille! 

Viikinkien ryöstösaalis

Blogi on elänyt hiljaiseloa ja niin varmaan minäkin. Jos elämäni kinkysektorilla on tapahtunut jotain uutta tai aikaisemmin kokematonta, tällainen tapahtuma on usein myös päätynyt tekstiksi blogiini. Saattaa olla, että oma rimani on myös noussut ennätyskorkeuksiin, mikä lähinnä kai tarkoittaa että inspiraationi kirjoittamiseen on ollut hukassa. Mielenkiintoista kuinka nopeasti kaikki voi muuttua.

Minulla oli upea nainen eilen kylässä ja voisin kutsua häntä tässä tekstissä (todelliseksi) saaliiksi. Ymmärtäisit paremmin jos näkisit hänet ;-) Olimme kivasti illanaikana puskeneet toisemme henkisesti ja fyysisesti CNC.n hengessä melko syvälle. Tämän kivan nautinnollisen matkan jälkeen makoilimme kainalokkain ja keskustelumme ajautui itsetyydytykseen. Aiheena tämä oli minulle erityisen mielenkiintoinen sillä tiesin Saaliilla olevan todella kova valtafetissi, mikä luonnollisesti näyttäytyy niin, että hänen on suorastaan mahdotonta nauttia intiimisti ilman että valta sekä turvallisuus on vahvasti läsnä.

Saalis kertoi aikojen saatossa tilanneen joka ikisen päristimen mitä markkinoilta löytyy ja kerran käynyt kivijalkaliikkeessä kuuntelemassa myyjän luennon aiheesta ja lähtenyt kotiin "orgasmikone" kassissa. Saalis kuitenkin kertoi, että oli sitten kädessä satisfyer, wandi tai "orgasmikone", niin hänessä ei yksinkertaisesti tapahdu yhtään mitään. Pahimmassa tapauksessa hän säpsähtää hereille 20 minuuttia myöhemmin ihmetellen mistä tämä pärinä kuuluu. Minua tämä tarina kiinnosti ja halusin tonkia vähän syvemmälle. Kyselin, että onko olemassa joitain aiheita, materiaalia, videoita tms. mistä hänen mielensä voisi kiihottua silloinkin kun hän on yksin. Saalis pudisteli päätään ja kertoi että ei ole ollut koskaan, ei koskaan. 

"Mutta voin kyllä käydä parranhoito liikkeessä nuuskimassa partaöljyjä."

"Niin ja sitten on yksi historiallinen kirjasarja, mikä kertoo viikingeistä ja niissä on hienoja kuvauksia missä kerrotaan yksityiskohtaisesti miten pitkähiuksiset ja -partaiset viikingit pukevat päällensä kiltit, saappaat ja muut vaatteet"

Minä toki tiesin Saaliin fetissinomaisen suhtautumisen tuuheisiin partoihin ja pitkiin hiuksiin, mutta edellisistä parista lauseesta oma mielikuvitukseni otti melkoisen laukan. Aloin pohtia ääneen mitäköhän siinä kirjassa lukisikaan jos minä kirjoittaisin sen hänelle. Saalis katseli minua silmät pyöreinä ja kysyi voisinko kertoa? 

Nappasin Saaliin tiukkaan lusikaan ja aloin kertoa hitaasti ja rauhallisesti tarinaa missä

viikingit olivat ryöstöretkellään nähneet Saaliin, ja raahanneet hänet kotikyläänsä käyttöesinekseen. Kuvailin kuinka pitkäpartainen ja -hiuksinen jättikokoinen viikinki saapui kiltissään Saaliin luo ja otti hänet rajusti. Tässä kohtaan saatoin kuvailla tapahtumia paljon ylläolevaa tekstiä yksityiskohtaisemmin. 

Jotain kaunista, uutta ja ihanaa tapahtui välillämme. Saalis alkoi kiemurrella otteessani ja yritti siirtää kättäni hänen jalkojensa väliin samalla kun kuiskuttelin tarinaa, mutta puristin hänet tiukemmin itseäni vasten. "Mitä ihmettä minulle oikein tapahtuu?", hän vaikeroi nautinnollisesti. Jatkoin tarinaa kertoen...

jonosta viikinkejä Saaliin teltan ulkopuolella odottamassa vuoroaan (meille CNC ajatus) . Koska tarina oli minun, jonottajat eivät jaksaneet odottaa ja olihan Saaliilla pari reikäänsä vapaana. Saaliin kimppuun tuli toinen ja kolmas ja ja. Joku näistä virtsasi Saaliin päälle samalla kuin muut käyttivät häntä puhtaasti ja ainoasti omiin nautintoihinsa. Kuvailin kuinka Saalis täyttyi heidän spermoistaan ja kuinka he ottivat hänet kerta toisensa jälkeen. 

Paras termi kuvaamaan tilannettamme voisi olla hypnoottinen. Kerroin tarinaa rauhallisesti kuiskutellen Saaliin korvaan hänen rimpuillessa hullun lailla kiimoissaan sanoilleni. Kun tarina päättyi otin tiukan otteen Saaliin niskasta ja paiskasin hänet futonille mahalleen. Jatkoin kertomusta kuinka 

sen klaanin päällikkö oli säästänyt itsensä viimeiseksi ja työnnyin rajustin Saaliin sisään. Painoin hänet niskasta ja poskesta tiukasti sänkyä vasten, päästelin rumia sanoja suustani ja otin Saaliini rajusti.

----

Myöhemmin olimme molemmat hieman hämmentyneinä. Voiko jotain tällaista tapahtua tai mitä juuri edes tapahtui? Purimme tilanteen henkisesti sillä lataus oli molemminpuolin todella kova. Päätin kuitenkin palata aiheen pariin joskus myöhemmin ja ainakin oma pääni on nyt täynnä uusia ideoita.

Illalla kutsuin häntä kasuaalisti ensimmäistä kertaa "Saaliiksi" ja hänen koko vartalo värähti ja hän antoi minulle kiimaisen katseensa. 

Turvallisen tilan valtadynamiikka

Me usein vaadimme lähimmäisiltämme enemmän kuin itseltämme. On paljon helpompi osoittaa sormella itsestä poispäin kuin kurkata peiliin. Ärsyttävintä peilin kanssa keskustelussa on se, että vaikka peilikuva kuinka selkeästi kertoisi mitä kannattaisi omassa käytöksessä kehittää, niin sen pysyvän muutoksen saavuttaminen on todella vaikeaa. Tästä syystä oma dunkkaripsykologini pohtii, että liian usein valtasuhteissa toivomme tai vaadimme toiselta asioita, joilla paikkaamme omia epävarmuuksiani. 

Olen pitänyt pienenä huvina seurata Jodelin #kinkyseuraa kanavaa. Tämä deittipaikka hukkuu ilmoituksiin, missä etsitään "pissaamaan päälleni", "naista squirttaamaan",  "valtiatarta jota palvella", tai omaan korvaani pahiten särähtävä "valmiiksi alistuva nainen". Ja kyllä ymmärrän että anonyymissa deittipalvelussa on vaan kiva heitellä asioita ilmaan toivoen että lottokupongin sijaan kävisikin flaksi Jodelissa. Kinkydeittimarkkinoita tovin koluttuani, alan enemmän ja enemmän kääntymään ajatukseen että sielläkin turhan usein kuvittelemme ansaitsevamme enemmän kuin mitä olemme valmiita antamaan tai rakentamaan.p

Minulla on ajatus, että valtasuhde deittailussa edellä kertomani korostuu entisestään. Minusta tuntuu että usealle D-ihmisellä on kovin selkeä ajatus millainen sopivan subin pitäisi olla. Mielessä saattaa olla kivoja termejä kuten, valmiiksi alistuva, vähän masokisti, palveluhaluinen, omistautuva jne. Lisäksi koen, että turhan usein jo tutustumisvaiheessa monella d-ihmisellä on oma ego, asenne tai vaan helppous mielessä. Voisiko parempaan lopputulokseen tai suhteeseen päästä kehittämällä itseään eikä haukkumalla subineitosia? 

Olen viime aikoina miettinyt paljon turvallisuutta ja mielessäni on usein pyörinyt termi "turvallinen tila". Haluan korostaa, etten tiedä virallista turvallisen tilan määritelmää, enkä aio sitä nytkään googlata, vaan kirjoitan aiheesta ainoastaan liittyen puhtaasti omiin kokemuksiini ja aatoksiini. Olen varmasti tässä blogissakin paasannut useasti kommunikaation nimeen ja väittänyt sen olevan toimivan valtasuhteen kulmakivi. Kyllä se varmasti sitä onkin, mutta alan yhä enemmän kallistua ajatukseen että "turvallinen tilan" valtadynamiikan sisällä on liima ja rakennusaine mikä saa aikaan ihmeitä. Joskus tällainen ihme voi olla se, että vahingossa molempien osapuolten toivomuslista sulautuu vahingossa yhteen.

En väitä olevani turvallisen tilan valtadynamiikan guru, mutta jonkinsortin oppilas kuitenkin. Huomaan että asia kiehtoo minua kokoajan enemmän ja enemmän ja yritän päästellä pohdintojani ja omia kokemuksiani ulos mahdollisimman nöyrästi. Omasta mielestäni moni alistuva haluaa ja toivoo kuitenkin hyvin yksinkertaisia asioita. He haluavat olla arvostettuja, he haluavat että heitä kuunnellaan, he janoavat huomiotasi (voit korvata edellisen sanan monella korvikkeelle) ja ennen kaikkea he haluavat olla kanssasi turvassa. He eivät halua pelätä sinua koskaan, PISTE. He eivät halua pelätä reaktiotasi, eivät sanojasi eivätkä varsinkaan sitä että he eivät tulisi kuulluksi. He tarvitsevat varmuuden että sinä olet heidän kallionsa. Voin vannoa, että siinä vaiheessa kun alistuvasi kokee sinun olevan yhtä kuin turvallinen tila, saat häneltä juuri ne kaikki asiat mitä listallasi lukee. Mikä parasta, hän haluaa antaa ne sinulle koska olet sen kaiken arvoinen. Omassa maailmassani haluan ajatella power exchangen näyttäytyvän näin. 

Turvaa ei rakenneta käskemällä tai sanoilla vaan ainoastaan teoilla. Äärimmäisen tärkeää on, että sanat ja teot kulkevat käsikädessä. Kaikki epämääräisyys kommunikaatiossa ja käytöksessä aiheuttavat epävarmuutta, jonka poistamisen koen olevan D.lle kunnia-asia. Johdonmukaisuus luo turvallisuutta, se mitä puhut tänään, pitää olla totta myös huomenna. Kaikki me teemme kuitenkin virheitä ja siinä missä vaadimme subilta hyvää käytöstä on reilua elää niin kuin opettaa. Yksi suurimmista tekijöistä turvallisuutta luodessa on myöntää virheensä. Pahinta mitä voit tehdä virheesi kanssa on piiloutua oman egosi tai D-hahmosi taakse, kun vaihtoehtona on näyttää että välität ja haluat korjata virheesi. 

Kuitenkin on hyvä muistaa, että turvallinen tila valtasuhteissa pitää toimia molempiin suuntiin. Kaikki samat ajatukset mitä kirjoitin edellisissä kappaleissa pätevät myös alistuviin. En keksi juurikaan turhauttavampaa tilannetta kuin yhdessä luotu sääntö, mikä on jopa tehty tukemaan yhteistä dynamiikka, onkin yht'äkkiä keskustelematta mitätön sopimus. Ikävä kyllä jos kohdallani käy näin, niin se sopimus päättyy siihen hetkeen. Jos haluaisin yrittää antaa alistuville vinkin omasta näkökulmastani, niin toivoisin, että ei olisi olemassa asiaa mitä ei voisi sanoa minulle ääneen. Minun turvallinen tilani hajoaa, jos en voi luottaa toimivaan kommunikaatioon. 

 

Dynamiikka ikävä

Huolimatta kovasta yrityksestä, prinsessan kanssa ajauduimme pattitilanteeseen, missä molemmat totesimme että nyt on varmasti sopiva hetki suunnata omille poluillemme. Halasimme eteisessä ja suunnilleen yhteenääneen totesimme "että löydät varmasti itsellesi jonkun sopivan". Mikä on täysin totta meille molemmille. En voi silti sanoa etteikö olisi harmittanut.

- - - - -

Juttelin hyvä ystäväni kanssa joka yllätti kysymyksellä "koska olet viimeksi harrastanut vaniljaseksiä?" Hetken jouduimme tarkentamaan kysymystä ja päädyimme kriteereihin, joissa vastakappale on vanilja ja tilanteessa ei saa olla mitään kinky elementtejä, kuten vaikka vaan toisen ranteista kiinni pitämistä. Aloin rullata kelloani taaksepäin päätyen jonnekin 13 vuoden päähän historiassani. Kuitenkin vastatessani korostin, että en laske vaniljaseksiksi tilanteita jotka saattaisivat jopa sivustajakatsojalle sellaiselta näyttävän, jos se valtadynamiikka on kuitenkin läsnä ja tilanne voi sekunnissa muuttua joksikin toiseksi. Sivuhuomatuksena että kaunis vaniljainen seksi on yksi parhaista asioista maailmassa ja myös yksi parhaista jälkihoidon tavoista.

Haastaminen jatkui. "Voisitko kuvitella harrastavasi vaniljaseksiä 100% vaniljan kanssa niin että kinkyytesi ei voisi näkyä mitenkään?" Nopea vastaukseni oli negatiivinen ja kysyinkin että miksi edes haluaisin? "Mitä jos hän on olisi julmetun kaunis, täydellinen kroppa, hänellä olisi just sinun fetissejä kutkuttelevat rinnat ja hän olisi tosi mukava?" Ensimmäinen ääneen sanomaton vastaus oli totta kai, mutta muistan kuinka vajosin pohdintoihini. Vaikka kuinka yritin perustella itselleni kyllä-vastausta, en onnistunut siinä ja sepäs hämmensi minua lisää. Lopulta kuvittelin löytäväni langanpään ja tarkensin "Niin ja hän haluaisi vaniljoida kanssasi eikä olisi vaan objekti ulkonäkö fantasioilleni?" Kun tähän sain myöntävän vastuksen pystyin itsekin antamaan vahvan samanlaisen.

Aihe ei jättänyt minua rauhaan. Lisäksi kun vielä viime aikoina olen kärvistellyt jonkin verran ihmisten kanssa (myös omasta syystäni) ja kun vielä toinen ystäväni sivulauseessaan käytti fraasia "dynamiikka ikävä", niin pienet jo tiedossa olevat palaset päässäni putosivat tiukemmin paikoilleen. 

Jäin pohtimaan päättyneitä hyviä ihmissuhteitani ja erityisesti mitä niissä kaipaan tai mitä haluaisin jatkossakin. Koen olevani etuoikeutettu siinä että olen saanut elää muutamassa huikeassa valtasuhteessa ja saanut näiden ihmisten kautta kokea asioita joita en oikeasti kuvitellut koskaan kohtaavani saatika itse eläväni niitä. Jotta tällaisiin kokemuksiin päästään se vaatii luonnollisesti keskenään sopivat ihmiset ja sen yhteisen halun ja toiveen toteuttaa yhteistä flowta. Minun päässäni melkein kaikki yllä runoilemani, kiteytyy yhteiseen dynamiikkaan.  

Minä haluan rakentaa valtadynamiikkaa mikä näyttäytyy kuin kauniilta tanssilta. Kun tarpeeksi kauan yhteisen halun kautta hieroo askeliaan, niin freestyle sujuu itsestään. Siinä missä minun tietty katse saa toisen tärisemään ja pöksyt märiksi, niin toisen kaunis halukas hymy ja vahingossa aiheutettu hipaisu saa pedon heräämään. Se on pieni nyökkäys sopivalla hetkellä ja toisen katse painuu alas. Se on niin kiimaista viestittelyä, että toimistopäivä vaihtuukin etäpäiväksi. Se on sellaisen turvallisen henkisen tilan rakentamista missä Peikko raahaa naisensa luolaansa kun niin haluaa ja nainen voi turvallisesti olla juuri niin kiimainen pikkulutka mitä hänen sielunsa huutaa. 

Mitä enemmän tätä asiaa pallottelen niin omassa valtasuhteessani haluan tarjota ja vastaanottaa ennen kaikkea turvallisuutta ja jäätävää dynamiikka.  Kumpikaan noista sanoista ei pärjää yksin ja yhdessä ne ovat taivas. Hitto minulla on tuota ikävä.