Blondi: Tunteista vol. 2

Tarvitsevuuden lisäksi olen joutunut kokemaan alistuvuuteen liittyvän ikävän tunnemyrskyn nimeltään sub drop. Koska inhoan edelleen näitä termejä, puhun pudotuksesta, joka kuvaa varsin hyvin, mistä aiheessa on kysymys. En tiennyt ilmiön olemassaolosta, ennen kuin jouduin itse kokemaan sen. Muistan hämärästi, että Peikko oli yrittänyt avata asiaa minulle jossain lukuisista keskusteluistamme, mutta asiat harvoin menevät minulle perille ennen kuin koen ne itse. Se kova pää…

Pudotus on negatiivinen tila, joka tulee joskus alistuvalle osapuolelle leikin jälkeen. Yleensä leikissä on silloin ollut jotain poikkeuksellisen raskasta tai voimakasta joko henkistä tai fyysistä kokemista tai kohtaamista. Pudotus tulee joskus myös alistavalle osapuolelle, mutta vähemmän voimakkaana. Pudotus iskee fyysisesti ja psyykkisesti, kun endorfiini- ja muut hormonitasot leikin jälkeen normalisoituvat. Koska moni muu on tieteellisesti selittänyt, mistä ilmiössä on kysymys, en avaa sitä sen enempää tässä vaan kerron omata pudotuksestani – ensimmäisestä sellaisesta.

Kokemuksesta on jo jonkin verran aikaa, joten yritän kaivella mielestäni siihen johtaneet tapahtumat.  Peikko oli luonani yötä. Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen kiireettömään sunnuntaiaamuun. Harrastimme kevyttä ja nautittavaa seksiä pienenpienellä kinkytvistillä. Makoilimme seksin jälkeen sylikkäin ja juttelimme maailman menosta. Jossain kohtaa aloin haluta lisää, ja vihjaisin asiasta Peikolle. Peikko sanoi, että vastaa rehellisesti, haluatko todella lisää. Vastasin kyllä, ja seuraavaksi olinkin kädet selän taakse sidottuna vatsallani sängyllä vastaanottamassa melkoisen rajua käsittelyä. Muistan, että nautin, mutta muistan myös, että jälkeenpäin itkin. Itkemisessä ei ollut mitään epätavallista, itken usein leikin jälkeen. Keskustelimme itkustani Peikon kanssa, ja siitä että senkertainen leikki oli ollut minulle poikkeuksellisen rankka tunnetasolla. Jostain syystä häpeän tunteet olivat aktivoituneet hyvin vahvasti juuri sillä kerralla.

Kävimme suihkussa ja päätimme lähteä keskustaan nauttimaan myöhäistä sunnuntailounasta. Olin euforisessa tilassa, hihittelin, ja päässä tuntui siltä kuin pienet pallot sinkoilisivat edestakaisin korvieni välissä, enkä saanut ajatuksiani millään kasaan. Syömisen jälkeen jatkoimme molemmat omiin koteihimme. Oloni oli niin epämiellyttävä ja outo, että menin suoraan sänkyyn nukkumaan ja heräsin parin tunnin päästä. Siihen kun ahdisti. Siis todella ahdisti. Kauhistuttavalla tavalla. Pahinta oli kuitenkin se, että tuntui ettei pääni eivätkä ajatukseni pysy kasassa. Pallot jatkoivat sinkoilua korvieni välissä. Olo oli irtonainen ja todella epämiellyttävä.

Sain Peikon kiinni koneelta, ja kerroin olostani. Hän viittasi sub dropiin, ja kertoi, että kuulostaa ihan siltä. En muista käymästämme keskustelusta kovinkaan paljon. Muistan vaan sen kokonaisvaltaisen ahdistuksen. Sen miettimisen, että mitä järkeä tässä oikeasti on. Sen miettimisen, että Peikko ei kuitenkaan pidä minusta. Hyvin voimakkaan hylätyksi ja jätetyksi tulemisen tunteen, jolle ei ollut mitään järjellistä perustetta. Vaikka Peikko asuu ihan lähelläni, oli hänellä silloin sellainen tilanne, että hän ei pystynyt tulemaan luokseni vaikka olisi halunnutkin. Hän piti kuitenkin minulle seuraa koko illan koneella, ja oli niin läsnä luonani kuin sillä kertaa oli mahdollista. Itkin, itkin ja itkin. Ison kasan nenäliinoja. Peikko linkkasi minulle muutaman erinomaisen aiheeseen liittyvän sivuston. Se auttoi vähän. Kun sain itse lukea, mistä fyysisesti ja psyykkisesti on kyse, rauhoituin hieman. Kun sain tietää, että kyse on kohtuullisen normaalista ilmiöstä. Kun sain tietää, että miten suhtautua siihen ja miten selviytyä ahdistuksesta ja huonosta olosta.

Menin tuona iltana ajoissa nukkumaan. Heräsin seuraavana aamuna kohtuullisen hyvinvoivana. Muistan, että olin itkemisestä todella uupunut ja muutenkin hieman alavireinen. Kuitenkin ahdistus oli poissa, ja pääni tuntui taas omalta. Ajatukset olivat jälleen kasassa, ja pienet sinkoilevat pallot kadonneet. Seuraavana päivänä toisen nukutun yön jälkeen oloni oli täysin normaali. Kokemuksesta jäi päälle kuitenkin pieni pelkotila. Ajattelin, että mitä jos oloni on tällainen joka kerta sen jälkeen, kun olemme leikkineet.

Olin itse tuohon kokemukseen asti ajatellut, että haluan kokea mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Kaikki heti mulle nyt. En juurikaan ollut ajatellut, että leikkimisellä on niin suuri vaikutus korvien väliin. Opin kokemuksesta jotain oleellista leikkimisestä ja itsestäni. Opin, että myös minun täytyy malttaa odottaa ja hidastaa vauhtia. En voi kokea enkä saada asioita niin paljon kerralla. En voi tehdä sellaisia asioita, joihin pääni ei ole vielä valmis. Peikolle tämä on aina ollut itsestään selvää, ja hän on yrittänyt useasta vääntää asiaa minulle rautalangasta. Häntä vauhtimme (leikkiessä siis) on välillä vähän hirvittänytkin. Kuitenkin myös hän on halunnut. Olemme olleet toisistamme niin innoissamme, että emme ole malttaneet odottaa.

Pudotukseni jälkeen parisuhteemme on vahvistunut paljon. Olemme tehneet asioita myös sängyn ulkopuolella. Tavallista mukavaa arkea. Pieniä juttuja yhdessä. Käsi kädessä kävelyä. Elokuvien katselua. Paljon sylikkäin olemista. Toistemme perheisiin ja ystäviin tutustumista. Yhteisten lomasuunnitelmien hiomista. Olemme myös leikkineet, eikä kokemus ole toistunut. Tiedän, että pudotus tulee vielä eteeni, mutta uskon, että jatkossa pärjään sen kanssa paremmin. Tiedän mistä on kyse, ja tiedän, että paha olo menee ohi. Todennäköisesti tuo ensimmäinen kerta oli rankin ja pelottavin, koska en tiennyt, mistä on kysymys.

Opimme myös Peikon kanssa sen, että intensiivisemmän leikin jälkeen palautumiselle ja yhdessäololle täytyy jättää todella paljon aikaa. Aikaa sille, että saa olla sekä fyysisesti ja psyykkisesti lähellä toista. Iholla. Kainalossa. Silitellä. Nukkua yhdessä. Onneksi parisuhteessa oleminen mahdollistaa tämän kaiken. Olemme tapahtuneet jälkeen olleet muutaman kerran sellaisessa tilanteessa, että aikaa on ollut melko vähän ja ainakin minun olisi tehnyt mieli leikkiä. Olemme kuitenkin jättäneet väliin juuri sen takia, koska palautumisaikaa ei olisi ollut nimeksikään.

Yhteinen matka jatkuu.