Blondi: Sekalainen hajatelmapostaus

Odotan hyvällä mielellä joululomaa. Vietän joulua ensimmäisen kerran pitkään, pitkään aikaan. Entisellä elämässäni lähdimme silloisen kumppanini kanssa aina joulua karkuun. Pois kotikaupungista. Usein myös kotimaasta. Nyt pysyn joulun kotimaisemissa ja nautin pitkästä lomasta. Aion panostaa syömiseen, lukemiseen, nukkumiseen, ihmisten kanssa olemiseen ja toivottavasti jonkun verran myös pervoiluunkin. Kotoani ei kuitenkaan löydy joulua sanan perinteisessä merkityksessä. Posti on tuonut minulle jonkun joulukortin – siinäpä ne näkyvät joulun merkit. Tänään paketoin muutaman lahjan. Iloitsen, kun löysin yksinkertaista ruskeaa käärepaperia ja mattamustaa lahjanarua.

Uusi nettituttuni, Peikon hyvä ystävä, kysyi minulta eräänä päivänä, että miksi kirjoitan tätä blogia. Hän pohti asiaa siltä kannalta, että mietinkö sitä, että millaisena muut ihmiset minut näkevät. Kyse ei ollut moraalisesta pohdinnasta, vaan yleensä ihmisenä olemisesta. Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi sosiaalisen kuoren alla, enkä oikein osaa välittää siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Kirjoitan muutenkin, ja koen, että kirjoittamalla jäsennän ajatuksiani ja samalla maailmaa. Mutta miksi sitten kirjoittaa julkisesti intiimeistä asioista? Huomiohuorausta en itsessäni oikein tunnista. Olen jostain syystä jo monta vuotta halunnut pitää blogia, mutta en ole keksinyt blogille aihetta. Pervoilu tarjosi kiinnostavan ja monipuolisen aiheen kirjoittamiselle.

Toivon, että joku jossain saa teksteistäni, ajatuksistani, kokemuksistani jotain. Jonkun pienen välähdyksen siitä, miltä tuntuu, kun rakastetaan ja rakastaa itse. Jonkun sellaisen kipinän, että uskaltaa ehkä itsekin kokeilla ja toteuttaa omia halujaan. Ja jos ei uskalla tai pysty, niin tarjota kuitenkin paikan, jossa tutustua pervoiluun turvallisesti. Pikkuhiljaa. Kuten olen itsekin tehnyt. Saada ymmärrys siitä, että alistuminen oikealle ihmiselle on ainutlaatuinen lahja, ei vika tai puute. Kertoa omia kokemuksia. Missä kaikessa alistuminen minua on auttanut, ja mitä olen sen kautta saanut löytää ja kokea. Häpeän työstämistä, tunteiden tunnistamista, oman itsen hyväksymistä, oman kehon näkemistä hetkittäin kauniina… Lista on pitkä. Blogi on väylä ja mahdollisuus jakaa samanmielisille ihmisille pieni välähdys todellisuudestani.

Nyt menen paketoimaan lahjat.