Sain eilen namisti piiskaa. Piiska on mielestäni harvoin
namia, mutta eilen se oli. Makoilimme sängyllä. Peikolta tuli napakka käsky
ottaa housut pois. Sain lisäksi käskyn
tuoda lelulaatikosta hyrrän ja käsikahleet.
Peikko istuu sängyssä päätyyn nojaten ja komentaa minut
poikittain vatsalleen jalkojensa päälle. Käsiini lukitaan nahkaiset kahleet. Ranteeni sidotaan selän takaa
yhteen. Kysyn, että saanko ottaa villapaidan pois. Et saa. Saan
avokämmentä takapuolelle pitkän tovin. Avokämmen kirpaisee melkoisesti –
Peikolla on voimaa käsissään. Eniten avokämmen tuntuu takareisissä lähellä
polvitaipeita ja reisien ulkosyrjässä. Muuten kokemus on melko miellyttävä.
Välillä Peikko silittelee takapuoltani ja käyttää hyrrää minuun. Jossain kohtaa
hän pyöräyttää minut pois päältään ja käskee vatsalleen sänkyyn makaamaan.
Kuulen, että lelulaatikkoa kaivellaan. Tunnen reisilläni
bambun naputtelun. Sen inhottavan bambukepin. Pakarani ja reiteni ovat
kuitenkin jo hyvin lämmenneet, joten naputtelu tuntuukin miellyttävältä.
Nautittavalta. Naputtelua, hyrrää, silittelyä. Seuraavaksi Peikko työntää
lempileluni sisääni. Piiskaa. Käyttää samaan aikaa lelua minun maatessa jalat auki hyrrä klitoriksella. En enää erota, että mikä on kipua ja mikä nautintoa. Tunnen edelleen
kovimmat iskut kipuna, muuten vain nautin. Laukean monta kertaa. Laukean
ensimmäistä kertaa koskaan siten, että kipua on samanaikaisesti läsnä. Aina
aiemmin orgasmi on väistynyt kivun tieltä. Lopuksi Peikko viimeistelee
piiskauksen hapsupiiskalla.
Keskustelimme jälkeenpäin leikistämme. Siitä, mitä
siinä oli tapahtunut, ja miksi kykenin nauttimaan niin paljon. Piiskaus
aloitettiin hellillä [sic] otteilla kunnolla lämmitellen. Kyseessä ei ollut kova rangaistuspiiskaus, vaan Peikolla oli halu fiilistellä pidempään ja
varmasti myös hellemmin. Lisäksi piiskaus oli niin pitkä, että endorfiinit
ehtivät lähteä kunnolla liikenteeseen, turruttivat kipua sekä toivat hyvän olon
tunnetta. Tähänhän voisi tottua.
Sovittelen sängyllä makoillessamme Peikolle nahkakahleita käsiin, ja Peikko huokailee kyllästyneen näköisenä. Meistä kumpikaan ei tajua, mikä
toisen roolissa kiinnostaa. Minulle pelkkä kahleiden laittaminen ranteisiin
saan sydämen lyömään, hengityksen kiihtymään. Peikkoa kahleet omissa ranteissaan
hymyilyttävät. Kiepautan Peikon vatsalleen sängylle ja kytken kahleet yhteen
selän takaa. Samalla lailla kun ne minulla juuri hetki sitten olivat. Ei
vaikutusta. Minussa ei tapahdu mitään, Peikossa ei tapahdu mitään. Minkäänlaista
roolinvaihtoa tuskin on ainakaan vähään aikaan odotettavissa. Sen verran
lujassa alistavan ja alistuvan ominaisuudet meissä istuvat.
Hauskasti kuvattu tuo kokeilu vaihtaa rooleja. :D Veikkaan, että ekaksi switch-muutos lähtee mielikuvista, mutta aivan varmaan on niitäkin, joilla satunnainen kokeilu onkin avannut silmät. Mutta onneksi kaikkien ei tarvitse olla mitään kytkimiä!
VastaaPoista