Ujo Peikko opettelee katselemaan silmiin

Olen ollut äärettömän ujo pienestä pitäen, ainakin sellaisia naisia ja tyttöjä kohtaan, joista olen ollut kiinnostunut. Pitkälti tästä johtuen monet hyvät tilaisuudet ovat lipuneet joko sormieni välistä tai muuten vaan kävelleet ohi minun katsellessani maahan ja potkiskellessani kiviä.

Aikuisuuden myötä ujous pikkuhiljaa karsiutui, ja huomasin jopa nauttivani työstäni opettajana, kouluttajana, tiiminvetäjänä tms. Kuitenkin huomasin, että viehättävien naishenkilöiden seurassa olin useasti se joka katseli maahan, ja antoi tilanteen tai joskus jopa ”tilaisuuden” valua ohi. Joskus olin vihainen itselleni näistä tilanteista, ja joskus vaan totesin sen olevan osa minua ja asia, josta en vaan pääse yli.

Kinkyyteni alkutaipaleella kaikki kuitenkin muuttui. Kuten useasti ison muutoksen kohdalla tarvitaan ainoastaan oikea henkilö ja muutama oikea sana. Olin ensimmäisen subini kanssa kävelyllä (tervehdys vaan ensimmäiselle sanalle, joka suomi-italia sanakirjan sivuilta löytyi..), ja kesken keskustelun hän totesi suoraan tyyliinsä ”Mahdatko koskaan oppia katsomaan minua silmiin?” En muista, miten keskustelu jatkui, mutta tuon lauseen seuraukset ovat olleen minulle suuret. Sen muistan, että samana iltana vielä pohdin tässä kertomaani ja sitä, kuinka typerältä ujosteluni siinä hetkessä tuntui. Tosiaankin minä olin se joka vältteli toisen katseita, ja siitä hetkestä päätin, että muutun.

Tiedän kyllä, että koko ajatus siitä, että päättäisi lopettaa ujouden, on hyvin absurdi eikä se tapahtunutkaan sormia napsauttamalla. Se tapahtui pienin elein ja askelin, ja mitä enemmän askelia otin, sitä enemmän tunsin siitä nauttivani.

Nykyään kaikki on toisin. Blondin kanssa ensitreffeillä (wau, siitä on pian jo vuosi) keskustelin avoimesti katsekontaktin kera ilman ujouden häivääkään. Tosin vielä tänä päivänäkin tulee hetkiä jolloin huomaan katseeni karkaavaan, mutta uskonpa että se on enemmän tapa kuin tunne.

Olen aina pitänyt romattisena hölynpölynä fraasia “uppoudun silmiisi”, jota on käytetty muodossa tai toisessa monissa runoissa tai sanoituksissa. No, jos luit kaiken edellä kirjoitetun, niin ymmärrät miksi olen ajatellut näin. Alkuaikoina leikkiessäni (siis paljon ennen blondia) halusin useasti peittää subini silmät. Itselleni perustelin sen sillä, että näin subin muut tuntemukset/aistimukset ovat voimakkaammat. Enkä väitä, etteikö se usean kohdalla näin olisikin. Blondi on kuitenkin asettanut minut tältä osin haastamaan itseni. Muistaakseni suhteemme aikana olen peittänyt hänen silmänsä vain kerran, enkä oikein usko että trendi tästä tiheneekään.

Blondi rakastaa silmiin katsomista. Intensiivisellä katseella hän voi vaipua omaan tilaansa, jossa hänen hengityksensä kiihtyy, ja vaikka hän katsoo silmiini hän ei katso Minua. Kesken leikin, sekä lempeässä että tiukemmassa, katseemme kannattelee toisiamme. Tiukan vaatimuksen alla blondin jo mahdollisesti anellessa, että hän ei enää jaksa, katsekontakti saa hänet yrittämään vielä vähän enemmän ja jaksamaan sen tarvittavan pienen hetken. Välillä blondin pyytäessä lupaa laueta annan sen, jos hän samalla katsoo silmiini. Tunne, tilanne, valta tuollaisella hetkellä on huumaavaa. Tilannetta voi vielä voimistaa vaikka otteella hiuksista.

Itse olen useasti ottanut omat nautintoni katsellessani mitä haluan. Useasti silmäluomieni sisäpintoja silmät tiukasti kiinni. Blondin myötä tilanne on muuttunut. Nyt välillä hekumani huipulla haluan uppoutua blondini silmiin ja namutella itseni kanssa. Jos yritän kuvailla tilannetta tarkemmin, alkaa se intensiivisellä katseella tilassa, jossa oma keho on viittä vailla orgasmia. Tilanteen vielä tiivistyessä häviää ensin ympäristö, ja sen jälkeen blondin kasvojen piirteet sumentuvat. Lopuksi näemme vain toistemme silmät, joihin uppoudumme minun upotessani häneen.

PS. 20 000 lukukertaa meni rikki kuluvalla viikolla. Kiitokset kaikille lukijoillemme.