perjantai 12. huhtikuuta 2013

Pääsiäiskiusauksen kahdet kasvot, osa 2

Peseydyn suihkussa verkaisesti. Fiilistelen tilannetta ja tilaa, johon blondini jätin. Arvailen blondini käyvän hitaalla kuten aina käskytettäessa kesken leikin, ja niinpä kuivatellessa itseäni huudaan ovenraosta "Joko valmista?", mihin saan ujon vastauksen "ei vieläh". Sidon pyyhkeen lantiolleni ja suuntaan makuuhuoneeseen, missä blondi kiinnittää toista sukkanauhaansa selin minuun. Kävelen hänen taakse ja kaappaan hänen rintansa voimakkaasti kouriini. Blondi jähmettyy ja lopettaa kiinnittämisen. Pyörittelen hänen nännejään sormieni välissä ja kuiskaan hänen korvaansa "älä anna minun häiritä". Hän kumartuu takaisin kiinnityksensä pariin voihkaisten.

Asettelen lattialle viltin ja talutan blondin sen päälle. Kiinnitän nahkaiset käsikahleet hänen ranteisiinsa ja ne kiinni toisiinsa selän taakse. "Polvistu!" annan selkeän käskyn. Tämä on tiukka paikka blondille, sillä polvistuminen toisen edessä pelkästään käskien on ollut hänelle vaikeaa. Huomaan, kuinka hän taistelee itsensä ja tilansa kanssa, ja muutaman sekunnin kuluttua olen valmis avittamaan komentoa tiukalla otteella hiuksista, mutta liikahtamiseni saa blondin välittömästi polvistumaan.

Katselen häntä kiireettömästi lattialla. Blondi on painanut päänsä alas, hänen hengityksensä on kiihtynyt, ja hän odottaa käskyäni tai kosketustani. Tällä kertaa hän saakin odottaa. Kiertelen rauhassa, välillä sormeni hipaisevat hänen kaulaansa tai niskaansa aiheuttaen huokauksen, välillä käyn leululaatikolla hakemassa tarvikkeita tai kuiskuttelen hänen korvaansa kauniita sanoja. Pudotan pyhkeeni lattialle ja siirryn hänen etupuolelleen. Painan penikseni hänen kasvojaan vasten, ja hän ottaa sen heti ahnaasti suuhunsa. Hetken blondini saa leikkiä peniksellä omaan tahtiinsa, mutta pikkuhiljaa siirryn itse ohjaksiin. Ensin napakka ote hiuksista jonka jälkeen saan itse määrätä tahdin ja syvyyden. Välillä vauhti yltyy voimakkaaksi suuhun naimiseksi, joka pysähtyy hetkeksi blondin haukkoessa happea, mutta pian hän taas on hanakasti työssään. Välillä taas nautiskelen varmoista hitaista työnnöistä pohjaan saakka. Välillä pidän pienen tauon.

Katselen blondin leualta valuvaa kuolavanaa, ja tahdon ikuistaa sen. Käyn etsimässä blondin kameraa mutta tuloksetta. Palaan kysymään häneltä kameran sijaintia. Hän kyllä ymmärtää hitaasti kysymykseni, mutta ei muista vastausta. Miten näin järjestelmällinen ihminen ei muista, missä hän pitää kameraa? Palaan takaisin, ja kuvauksen sijaan tyydyn levittämään kuolaa blondin kasvoille. Jatkan suunkäyttöä vielä hetken jonka jälkeen komennan ja autan hänet ylös.

***

Polvillesi. Käsky, jota en vieläkään pysty ottamaan vastaan kovin hyvin. Pääni tappelee vastaan. Peikko odottaa kärsivällisesti. Juuri kun Peikko on ottamassa hiuksistani kiinni ja painamassa minua polvilleni, polvistun itse. Kädet selän taakse. Saan käsiini nahkaiset käsikahleet, jotka napsautetaan kiinni selkäni taakse. Peikko istuu sängyn reunalla, minä olen polvillani hänen jalkojensa välissä. Hän nai minua suuhun kovin ottein. Valun kuolaa ja limaa. Peikko sotkee niillä kasvojani.

Minut nostetaan jaloilleni. Kädet ylös. Käteni kiinnitetään köysillä katossa olevaan koukkuun. Saan pallon suuhuni. Emme ole käyttäneet sitä pitkään aikaan, joten se tuntuu alussa vieraalta suussani, ja pääni totuttelee ajatukseen. Peikko laittaa käteeni jotain painavaa ja metallista. Jos sun tarvitsee sanoa keltainen, niin sä tiputat tuon lattialle. Ymmärsitkö? Katson Peikkoa. Voit nyökätä, sun ei tarvitse puhua. Nyökkään.

Muistan piiskaa. Hapsupiiskaa. Bambua. Paljon piiskaa. Koko vartalolle. Peikko puree piiskattuja nännejäni. Kovin. Jossain vaiheessa hän kiinnittää nilkkoihini levittimen, jotta en saa vedettyä jalkojani yhteen. Ja sietokykyni ylittyy. En pysty kuitenkaan pudottamaan metalliesinettä lattialle. Pääni ei taivu siihen. En pysty puhumaan. En sanomaan, että ei enää. Tosin siitä ei olisi mitään hyötyä. Kiukusta, nöyrtymisestä ja kivusta sekaisin en pysty enää tekemään muuta kuin itkemään.  Puristan metalliesinettä kädessäni ja itken.

Peikko vapauttaa jalkani ja käteni ja ottaa pallon pois suustani. Käteni putoava voimattomina alas ja hieron niitä. Niistän räkää.

2 kommenttia:

  1. Nämä "kahdet kasvot" tuovat kyllä ihan uudenlaista syvyyttä tarinaan, jota meille lukijoille kerrotte.

    En tiedä, onko tähän tulossa jatkoa. Minä jäin miettimään Peikon tuntemuksia tuossa lopussa. Mitä alistava kokee alistetun ollessa noin reunalla, itkiessä? Ehkä se on liian henkilökohtaista jakaa, eikä tarvitsekaan. Nämä ovat vain näitä asioita, joita pohtii, kun on itse "sillä toisella puolella".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aino kivasta kommentistasi. Ajattelin lähi tulevaisuudessa koettaa vastata kysymykseesi, joten kiitokset myös hyvästä tekstin aiheesta.

      Poista