Peikon orgasmien kahdet kasvot

Olen nyt pari päivää pari päivää maistellut keksimääni otsikkoa ja miettinyt, miksi tästä aiheesta kirjoittaminen sekä kiinnostaa että... niin että tuntuu miltä? Kiusalliselta vai muuten vaan oudolta?

Tämä tarina sai alkunsa minuun kohdistetusta "jälkihoidosta" blondin tyydyttäessä minua hyvin vaniljamaisesti suullaan. Jonkin aikaa orgasmini jälkeen blondini totesi, että sä laukeat niin paljon lujemmin näin kuin leikkiessämme. Tässä ei sinänsä ollut mitään uutta meille kummallekaan, mutta jäin kuitenkin miettimään kommenttia ja myöhemmin yöllä kirjoitin itselleni muistiin, omasta mielestäni, huippuotsikon...

Tuskin siinä mitään ihmeellistä on, mutta leikkiessämme minun orgasmillani ei ole juurikaan väliä, siis minun mielestäni. En osaa sanoa, miksi asia on aina ollut näin, mutta uskoisin sen osaltaan johtuvan siitä että leikkiessäni orgasmini on kuin nykyaikainen viisiottelu. Monta hyvin erilaista lajia, välillä keskitytään ja tähdätään, välillä ollaan kaikki aistit valppaina toimimaan salamannopeasti ja lopuksi viimeisillä voimilla runnotaan maaliin vartalo hikisenä. Jos kuitenkin näen maalin, niin yleensä sinne loppukirien kiihdytän. Aikaisemmin nostin kädet pystyyn ja laskettelin suu hymyssä maaliin. Kuitenkin viime aikoina olen huomannut, että silläkään ei ole enää juuri väliä, ja niinpä maalintulo on usein vähän sotkuista, koska se taas on kovin blondin mieleen. Vaikka sotkuinen maaliintulo ei ole fyysisesti läheskään se maukkain tapa, on sen henkinen puoli sitten sitäkin enemmän. Emmeköhän me kaikki Dominoivat halua merkitä omamme, välillä väliaikaisemmin ja joskus pysyvämmin.

Kun henkinen orgasmi ja leikki on takana, minulle iskee aina fyysinen tarve päästellä maaliin hymyillen katsellen maisemia ilman viisiottelua. Tällöin haluan keskittyä itseeni ja omaan nautintooni. Nauttia jokaisesta kosketuksesta, jarrutella ja namutella. Tätä blondini kutsuu Peikon jälkihoidoksi.

Blondi kommentoi: Olen kirjoittanut paljon orgasmeista. Omistani, mutta myös Peikon. Alussa ihmettelin sitä, että Peikko ei leikkiessään kanssani välttämättä halunnut laueta lainkaan. En ollut asiasta loukkaantunut vaan ainoastaan ihmeissäni. Olin vaniljaseksissä tottunut siihen, että totta kai mies aina tulee - mikä se pointti muuten sitten olisi. Miehelle siis. Peikko kertoi, että leikkiessä hänen fokuksensa on aivan jossain muussa kuin hänen orgasmissaan, lisäksi se on leikkiessä usein niin kovan työn takana, että hän jää mieluummin ilman. Ja ottaa sen sitten halutessaan jälkeenpäin.

Nykyään Peikko kuitenkin laukeaa lähes aina leikkiessämme. Useimmiten minun päälleni tai sisälleni. Ja ne spermat. No, ne käytetään varsin usein minun sotkemiseeni. Paikan näyttämiseen. Merkitsemiseen.

Eniten Peikko nauttii orgasmistaan, kun hän saa sen sen leikin jälkeen. Joskus samana iltana, joskus seuraavana. Rankemman leikin jälkeen kaipaamme molemmat hellyyttä. Peikko vaniljaista seksiä ja silittelyä, minä enimmäkseen silittelyä ja kainalossa makoilua.

Peikko saa ehdottomasti voimakkaimmat orgasminsa suuseksissä. Sellaisessa, jossa hän saa vaan makoilla ja nauttia. Ei määrää tahtia. Ei käytä suutani. Antaa minun tuottaa hänelle nautintoa. Hellästi. Leikitellen. Pitkittäen. Omassa tahdissani.

Koska tunnemme toinen toistemme mieltymykset ja herkät paikat niin hyvin, on nautinnon tuottaminen toiselle helppoa. Tosin vaatimaton kun olen, niin olen melko varma siitä, että suuseksitaitoni ovat muutenkin paljon keskimääräistä paremmat... Kunnes toisin todistetaan :).