Renée Zellweger varastaa orgasmini

Yritän kirjoittaa hieman kieli poskessa, vaikka totta toinen puoli onkin.

Leikkimme blondin kanssa ovat siirtyneet enemmän puolivaniljaiseen suuntaan. Sellaiseen lämpimään, läheisyyteen ja rakkauteen perustuvaan sekstailuun, jossa kuitenkin on aina mukana pieniä valta-asetelmia. Meillä tähän puolivaniljaiseen kuuluu yleensä hyrrä, blondi päälläni ja käteni blondin rinnoilla. Näin siis ytimekkäästi. Uskon että kaikissa parisuhteissa syntyy ne omat helpot lempijutut, joiden kanssa on helppo nauttia arjen keskellä ja kiiruussa. Mieluusti isommat leikit säästääkin tilanteisiin, joissa ympäristö tai aika ei luo paineita. 

Tässä puolivaniljaisessa leikissä mennään pitkälti blondin orgasmin ehdoilla, mutta sepäs sopiikin minulle pienenä orgasmifettarina oikein loistavasti. Minä mieluusti himmailen blondin tahtiin, ja kun hän on orgasminsa saanut, voin ottaa omani. Fire at will, sanoisi Viridian tässä kohtaa leikkikaverilleen. Vaikka asento onkin yksi suosikeistani, niin ehkäpä siksi se pitää sisällään myös pienen positiivisen ongelman. Vaikka kuinka joskus haluisin himmailla ja venyttää nautintoa, niin vahinkoja sattuu. Onneksi tähänkin on löytynyt melko toimiva lääke.

Jos oma laukaisuni on liian herkessä, niin onneksi apuun tulee nainen, Renée Zellweger. Renéellä on minuun merkkillinen vaikutus, ja hän onnistuu kostuttamaan kytevän nallini melko nopeasti. Renée vie minut jatkoajalle ja antaa mahdollisuuden katsella vierestä, kun blondi tekee maalin ennen minua. Renée on onneksi hyvin koulutettu ja tietää paikkansa osaten häipyä makuuhuoneestamme, kun häntä ei enää tarvita, jonka jälkeen blondi heittää bensaa kytevään nuotiooni.

Kuka sinun orgasmisi varastaa?

Ps. Vuonna 2001 People lehti valitsi Reneen 50 kauniimman ihmisen joukkoon maailmassa.

Uuden suuren edessä

Olen ja olemme leikkineet nukkeleikkejä. Kaikki kolme yhdessä syöden, mutta jälkiruoka nautittiin minä ja blondi istuen samalla puolen nuken nautiskellessa kädet kohti kattoa. Jälkihoitona oli keskustelua, naurua ja paljon koskettelua. Yhteistä maistelua siitä, mihin tämä voisi johtaa.

Nukke sai meiltä pannan. Tetriksen askarteleman, nätin, kevyen ja pelkistetyn. Pantaan ei liity mitään suuria omistajan elkeitä, vaan ainakin tällä hetkellä se on melkein kuin yksi elementti muiden joukossa, kuten vaikkapa piiska. Nukella pantaan elemettinä liittyy monenmoista mielenkiintoista, niin miksei hän voisi sen käyttöä harjoitella ja fiilistellä. Tällä hetkellä pantaan liittyy muutamia sääntöjä, joita olemme blondin kanssa asettaneet. Hyvin maukkailta ovat säännöt maistuneet tähän asti, puolin ja toisin.

Nukke oli kutsunut kutsunut meidät molemmat Soen keikalle. Blondi jättäytyi ilomielin pois, sillä proge ja migreeni eivät ole ylimmät ystävät. Aloitin iltamme vääntämällä nuken jalkojeni päälle takapuoli pystyssä lämmittäen sekä kämmeneni että nuken pakarat. Muutenkin ilta jatkui purkaen sadistisia paineitani ja se maistui erinomaiselta. Muutama "saisinko, pliis" anelunkin kuulin. Lopulta päädyin tekemään jotain, tosin aivan luvan kanssa, jota en ole viime vuosina tehnyt kuin blondini kanssa.

Ilta jatkui keikan parissa. Oli hieman kuumottavaa olla "vieraan" naisen kanssa liikenteessä paikassa, jossa periaatteessa voisin törmätä yhteisiin tuttuihin. Julkinen paikka on muutenkin kovin eri kuin makuuhuone. Kävin päässäni melko paljon keskustelua, miten vapautuneesti voisin koskea nukkeen julkisella paikalla. Vaikka olin täysin sovitusti liikenteessä ja tiesin, etten ollut tekemässä mitään mikä loukkaisi blondia, niin silti pääni hannasi vastaan. Saman hannauksen koin vahvasti aikaisemminkin illalla makuuhuoneessa. Ilta kuitenkin jatkuin ja mielikin vapautui. Loppuillasta nojailin seinää vasten nuken nojatessa minuun. Käteni vaelsi nuken hameen alle ja löysi hänen pyhimpäänsä. Nautin nuken kiihtyneen hengityksen tahdissa.

Kotimatkalla annoin nukelle tehtävän kirjoittaa blondille, mitä illan aikana tapahtui, Pyyntö oli kuulemma hieman outo, mutta hän lupasi yrittää. Herätyskello soi aamulla klo 6, ja tehtävän suoritus odotti sähköpostissamme.

Yöllä kotiin, rakkaan vierelle pyöräillessä, tuoksuen nukelle, päässäni sinkoili paljon ajatuksia. Mietin enimmäkseen kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen. Pohdin, kuinka hienoja asioita voikaan luottamuksellisesti tapahtua, kun avaa itsensä ja löytää ympärilleen hienoja ihmisiä. Mietin mustasukkaisuutta ja miten blondi pystyykin nauttimaan tästä tilanteesta.

Jos blondini haluaisi tehdä jotain samanmoista, niin olisinko valmis? Olen sanonut, että en voi tehdä mitään sellaista, mitä en olisi valmis hänelle suomaan ja se pitää. Olenko mustasukkainen nukesta, sillä hänen elämässään on muitakin? Olen tietenkin, mutta se ei saa mitenkään estää nukkea vastuullisesti toteuttamasta itseään. Kasvun paikka minulla. Ketäänhän ei voi omistaa, kuten blondi aina sanoo. Mietin vastuuta nukesta. Jos ja kun hän on osa meidän kuvioitamme, on meillä myös vastuu hänestä. Omalta osallamme voimme kantaa vastuuta hänen hyvinvoinnistaan, kasvustaan ja tarpeistaan. Saavun kotiin ja kömmin nukkuvan blondini viereen. Nukahdan hieman levottomana mutta onnellisena.

Aamupäivällä nukke viestittää, että rikkoo juuri sääntöään, koska ei ole riisunut pantaansa herättyään, vaan halunnut fiilistellä se päällä vielä hetken. Voiko noin suloista olentoa moisesta rankaista? Helposti...

Panenko itseni mukavuusalueeltani?

Olen miettinyt viime aikoina paljon rakastelua/sekstailua omista lähtökohdistani, ja nyt sekstailulla tarkoitan penetraatioseksiä. Olen melkein aina pitänyt sekstailua yliarvostettuna, hyvin fyysisenä sisään-ulos -suorittamisena. Voisin jopa väittää, että oman kinkyilyhistoriani aikana olen sekstaillut vain noin joka kymmenennessä sessiossa. Jälkihoitona tai muuten vaan toki paljon useammin. Edellä kerrottuun on muutama syy, joita on vaikea laittaa järjestykseen. Mutta koska ne kaikki ovat osaltaan minulle hyvin tärkeitä, koetan selittää.

Sekstailuun liittyy minulla aina tunnetta. Ajatus satunnaispanosta juuri baarissa tavatun naisen kanssa kuulostaa minusta pelottavalta. En tunne häntä, en luota häneen, en tiedä mistä hän tykkää ja ennen kaikkea en tiedä, miksi hän haluaa minua. Minulle on tärkeää, että kahden ihmisen välillä on jokin toimiva sovittu side tai suhde, on se sitten rakkaus-, ystävyys-, orja- tai vaikka leikkisuhde. Kun tällainen side on olemassa, pystyn toimimaan ja nauttimaan haluamallani tavalla ja uskon saman koskevan vastapuoltakin.

Jos edelliset kriteerit täyttyvät, kaivan esiin uuden. Inhoan kumin käyttöä, koska se vie parhaimman terän fyysisestä nautinnostani. Kuulostan varmasti itsekkäältä, mutta todellisuudessa olen kiltisti jättäytynyt usein ilman mainitsematta asiasta, sillä en halua kiusallisia tilanteita. Miten sitten tämä asia järjestettäisiin? Jos olisin tilanteessa, jossa blondin lisäksi olisin jossain toimivassa suhteessa, jossa sekstailu tulisi ajankohtaiseksi, se tarkoittaisi sitä, että kävisimme molemmat sukupuolitautipolilla tarkistuttamassa itsemme, jonka jälkeen voisimme touhuta vapaasti. Lapsiahan en voi enää saada. Edellä kerrottuun liittyy myös suuri luottamus siihen, että suojaamattomia harha-askelia ei suhteemme ulkopuolella oteta. Luottamus pitää olla kunnossa.

Meillä on sopimus blondin kanssa, että emme sekstaa, ainakaan edellä mainitun määritelmän mukaan muiden kanssa. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa tätä sääntöä olisi pitänyt kyseenalaistaa. Kuitenkin olen ollut tilanteissa, joissa olisin palavasti halunnut napata alistuvaa hiuksista kiinni ja painaa penikseni hänen kurkkuunsa. Uudestaan, uudestaan, uudestaan - kunnes kyyneleet ja meikit valuvat poskilla. Kunnes hän haukkoisi henkeä ja katsoisi nöyrästi väsyneenä kohti lattiaa. Ilman, että olisin lauennut. Ilman, että olisin edes halunnut laueta.

Usein leikkiessä, myös muiden kuin blondin kanssa, panetukseni on melkoinen. Sillä hetkellä se ei juurikaan minua haittaa, vaan ennemminkin pitää minut vireessä. Kotona "ongelma" on helppo ratkaista, koska paineet voin aina purkaa blondiin, mutta reissussa tilanne on toinen. Joskus jos koti on lähellä, blondi voi auttaa tässäkin tilanteessa ja joskus sitten vaan kärvistelen.

Mitäs sitten jos tilanne olisi erilainen? Kriteerit täyttyisivät ja säännöt joustaisivat jonkun henkilön kohdalla? Eniten työtä, ainakin minun kohdallani, aiheuttaisi oma epävarmuuteni. Olen aina sanonut, että jos blondi suo minulle jotain, olen valmis suomaan sen myös hänelle. Koska olen huomattavasti enemmän mustasukkainen kuin blondini, niin tässä olisi minulla iso kasvun paikka. Tällaisessa tilanteessa tavallaan jopa toivoisin, että blondi olisi samanmoisessa tilanteessa, jotta punttimme olisivat tasan, vaikka ajatusmaailmani tältä osin ei olekaan ihan reilassa. Joka tapauksessa tapahtuisi asia kummin päin vaan, niin kotiin tullessa pitäisi olla tyytyväinen siitä, mitä on tapahtunut. Lisäksi kotona pitäisi odottaa samasta syystä tyytyväinen vastakappale.

PS. Testi on muhinut luonnosarkistossa jonkin aikaa. Elämä on vienyt eteenpäin ja tilanteet ovat muuttuneet tekstin kirjoittamishetkestä. Päivitystä seuraavissa teksteissä.

PSS. Ei se kumin käyttö nyt niin pahalta tuntunutkaan...

Blondi: Onko mulla lupa haluta vaniljamiestä?

Otsikosta huolimatta en ole kääntymässä vanijaksi - pois se minusta. Tarkoitukseni on kirjoittaa siitä hämmästyttävästä tunteesta, kun huomaa haluavansa vaniljamiestä.

Olin avioliittoni loputtua lievästi ihastunut yhteen hyvään ystävääni - käytettäköön hänestä nimitystä vaniljamies. Mies ei ollut liittooni päättymisen syy eikä seuraus. Olemme tunteneet vuosia, itkeneet ja nauraneet yhdessä. Avautuneet, puhuneet, jakaneet elämän iloja ja suruja, kasvukipuja, ihmisenä olemista. Olleet paljon fyysisesti lähekkäin. Halanneet. Olleet kuten ystävät ovat.

Ystävyyden lisäksi välillämme on ollut kaikki tuntemamme vuodet vahva fyysinen kipinä. Molemminpuoleinen. Sellainen, joka sai minulta välillä jalat pettämään alta - etenkään kun entisessä liitossa seksi ei toiminut eikä sitä ollut. Käytin aina välillä aikaa haaveiluun. Miltä tuntuisi harrastaa seksiä tuon miehen kanssa? Miltä tuntuisi suudella häntä? Antaa koskea ja koskea takaisin.

Erään kerran tullessamme kotiin yhteiseltä matkalta aamuyön väsyneinä tunteina, suutelin häntä. Halasimme, kuten olisimme tehneet normaalistikin, mutta halaus päättyi pitkään suudelmaan.

Tuon tapahtuman jälkeen alkoi muutaman kuukauden keskustelu siitä, pitäisikö meidän harrastaa seksiä keskenämme. Pallottelimme asiaa edes takaisin, vaikka kumpikin meistä oli päätöksensä tehnyt. Erään kerran sitten marssimme yhdessä hotelliin. Vitsailimme huoneeseen astuessamme, että ainahan voi lukea kirjaa ja katsoa telkkaria, jos homma välillämme ei toimi ja jos kemiat eivät pelaakaan seksissä. Viidessä minuutissa vaniljamies oli kuitenkin jo riisunut vaatteeni, kaatanut minut sänkyyn ja oli sisälläni.

Harrastimme seksiä koko illan. En edes muista, kuinka monta kertaa. Vapautunutta, iloista, nauruntäyttämää seksiä. Parasta seksiä, jota olin siihen mennessä koskaan saanut. Nautinko? Nautin totta kai, koska en muusta tiennyt.

Teimme saman uudestaan muutaman kerran ja sitten tapasinkin Peikon. Ja olihan siinä iso kasa niitä muitakin säätöjä. Onneksi seksi ei kuitenkaan pilannut hyvää ystävyyttä. Kävimme suoraa keskustelua asiasta, ja totesimme vaniljamiehen kanssa, että totta kai ystävyys on ja pysyy.

Kului pari vuotta. Näimme paljon töiden merkeissä, enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Siis sisälläni. Mies, jota olin aikaisemmin halunnut, ei herättänyt minussa minkäänlaisia seksuaalisia tunteita. Hyvä ystävä hän oli kuitenkin.

Kunnes taas erään kerran pari kuukautta sitten. Sama vanha sähkö palasi. Olin niin hämilläni tapahtuneesta, että kerroin siitä Peikolle. Enhän mä olen meidän suhteen aikana koskaan halunnut muita miehiä, vaikka mulla olisi ollutkin lupa, mutta nyt mä tunsin taas sen saman. Sen sähkön. Niin outoa.

Tällä viikolla kävi taas samoin. Istuimme vaniljamiehen kanssa vierekkäin töitä tehden ja tunsin vatsanpohjassa tutun imun. Minun oli pakko ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Mua hämää tämä, koska tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Onko sulla tämä sama?

Koen jostain syystä vaniljamiehen haluamisesta äärettömän huonoa omaatuntoa. Enkä pääse kiinni siihen, että miksi. Haluanhan minä myös joskus muita pervomiehiä kuin Peikkoa. Ja naisia. Ja keskustelemme Peikon kanssa haluistani myös täysin avoimesti. Peikko haluaa muita ihmisiä ja myös toteuttaa itseään heidän kanssaan. Minulla on lupa samaan.

Mutta jotenkin tämän tunnustaminen itselleni ja Peikolla on haastavaa potenssiin tuhat. Koska mies on täysin vanilja. Tiedän, että en tule koskaan tekemään mitään hänen kanssaan, koska no, vaniljaseksi ei edelleenkään kiinnosta. Koska en saisi siitä juuri mitään. Koska asiassa on kymmeniä muita muuttujia, miksi jättäisin seksin nykyään väliin. Mutta silti, se tunne on. Ei läheskään aina kohdatessamme, mutta joinain hetkinä. Ehkä en problematisoi asiaa tämän enempää ja totean vaan tyynesti, että sattuuhan sitä. Pervollekin.

Peikko pukeutuu kravattiin

Olen muutamaan otteeseen ottanut 50 Shades of Grey -kirjan käteeni ja yrittänyt aloittaa lukemisen. En ole koskaan jaksanut lukea BDSM-aiheista fiktiota, en edes lyhyitä novelleja, eikä se nytkään onnistunut. Taidan yleensäkin lukea kirjoista puolet useammin etusivun kuin viimeisen. Jos kirja ei kolahda, niin en kuluta siihen aikaani.

Turun Baletti sai kutsun radiohaastatteluun liittyen mm. teemoihin onko 50 Shades näkynyt uusien innostuneiden/kyselyiden määrissä ja miten koemme leffan antaman kuvan BDSM:stä. Ilmoittauduin mukaan lähinnä siltä pohjalta, että pidän uusien infoa ja näin ollen kohtaan monia uusia ja innokkaita harrastajia sekä lisäksi seuraan aktiivisesti skenen tapahtumia. Lupasin myös haastattelijalle katsoa elokuvan ennen haastattelua, jotta voisin osallistua täysipainoisemmin hänen teemoihinsa.

Ennakko-odotukseni ovat pilanneet muutaman hyvän elokuvan minussa. Vahvimmin tulee mieleeni elokuva Inception, jonka unimaailma sai jo ajatuksellaan minut polvilleen. Ekan trailerin nähtyäni olin aivan myyty, nyt on tulossa jotain mykistävää. Niinhän sieltä tulikin, mutta kun rimani oli jo kuukausia nostettu ennätyskorkeuteen, niin alitukseksihan se vaihtui. Hyvin tyypillistä minulle. Nyt toivon, että pidän pintani American Sniperin suhteen. Onneksi riman alitus toimii myös toiseen suuntaan. Koska en odottanut 50 Shades elokuvalta juurikaan mitään, niin huomasinkin yllättyväni, positiivisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pidin elokuvasta, mutta positiivinen yllätys on aina positiivinen.

Puolen tunnin kohdalla koin vahvan deja vu -elämyksen. Ikään kuin katsoisin unelmien poikamiestä sekoitettuna Twilightiin. Suuria tunteita, joiden kohteena on suuri tuntematon. Ihastumista kuoreen, jonka takana toivotaan olevan juuri sen unelmien prinssin tai subin. Tarinan pohja rikkaasta miehestä ja ujosta tytöstä ei voi olla toimimatta massoihin. Varsinkin kun Ana ei tunnu millään ymmärtävän, millainen namu häntä jahtaakaan.

Minä annan isot propsit Herra Greylle. Hänhän on monella tasolla todellinen Herra ja kommunikaation mestari. Hän kertoo suoraan kaartelematta mitä on, mistä pitää ja millaisia sääntöjä hänellä on subinsa suhteen. Minua erityisesti leffassa lämmitti ajatus, että subin kanssa ei nukuta. Ana ei saanut siimaa. Grey myös todella reilusti, suoraan ja kaartelematta toi säännöt Anan luettavaksi. Grey näytti myös, miten todellinen Herra toimii neuvotellessa säännöistä. Hän kuunteli toista, reflektoi, teki myönnytyksiä ilman että Herran arvovalta tästä olisi murtunut. Varsin esimerkillistä toimintaa. Kuinka moni meistä tosi elämän Herroista pystyy samaan?

Pidin myös siitä, että Grey ei vienyt Anaansa suoraan syvälle leikkihuoneeseensa, vaan yritti haistella kevyemmin, olisiko naisessa tarpeeksi ainesta. Pientä sitomista, kiusimista, avokämmentä jolla saatiin Anan posket ja takamus lämpimäksi ja ilmeisesti vatsanpohjakin vähän kutisemaan. Itse elin tässä kohtaan vahvasti uskossa, että Ana olisi vähän ollut kallellaan alistuvaan suuntaan, mutta kyseessä taisi kuitenkin olla ainoastaan vahva miellyttämisenhalu, jolla ainoastaan haluttiin pitää ihastus lähellä ja toivoa, että jotain yhteistä vaaleanpunaista vielä löytyisi.

Vaikka kuinka propseja Greylle annoin, niin lopultahan sekin pajatso tyhjeni. Anan annettua tyhjiä signaaleja, herra Grey ylitti sopimattoman rajan ja molemmille selkisi, että rakkaus ja subi ei nyt kulje samassa paketissa. Varmaan loppujen lopuksi melko tuttu tarina monille.

Kovasti on BDSM-piireissä kritisoitu leffan antamaa kuvaa. Se mitä Grey loppujen lopuksi teki, oli ehdottoman väärin, enkä sellaista soisi kenellekään. Mutta jos mietin hetken, millainen tarina olisikaan ollut, jos Ana olisi ollut viaton kokematon subi. Hänhän olisi pääsyt maailmaan, josta me muut emme voisi olla muuta kuin kateellisia.

Elokuvat ovat viihdettä. Elokuvien on tarkoitus tehdä rahaa ja luoda huokailevia katseita. Luulen, että tässä 50 Shades onnistuu täydellisesti. Se että joku jaksaa narista, että elokuva antaa ihan väärän kuvan BDSM:stä tai mikrotasolla pohtia, että Greyn tekemä solmu saattaisi oikeasti olla vaarallinen Analle, niin hohhoijaa. Onhan maailma täynnä elokuvia tehtynä erilaisille oikean maailman teemoille kuten vaikka autourheilu, Amerikan presidentti tai poliisityö. Nyt jos alkaisin pilkkua nussien katsoa vaikka poliisisarjoja ja pohtia, että miten ihmeessä törmäävä auto lentää useasti törmättävän auton yli tehden vielä 180 astetta ilmassa ja räjähtäen osuessaan maahan. Jos vastaavien syiden takia arvostelisi kaikki elokuvat, niin hyviä tai edes katsottavia olisi melko vähän. Mieluummin löysään vähän olematonta kravattiani ja nautin viihteestä.