*****
Maggie herätti minut kevyellä värinällä ja soittamalla linnunlaulua. Tunsin jälleen kostuneeni unieni aikana, aivan kuin joku olisi kiusannut minua unessani ja jättänyt minut kuitenkin ilman. Olin herännyt samaan tunteeseen hämmästyttävän usein viime viikkoina ottaen huomioon, että lähin ihminen oli 2 600 000 kilometrin päässä.
Avasin unikammioni luukun ja tarkistin päiväyksen ja alukseni tilan. Status näytti vihreää ja uniaikani ainoastaan seitsemää tuntia.
Maggie, miksi herätit minut?
Huomenta Saga. Tässä kahvinne. Alukseni tietokone vastasi minulle ja työnsi eteeni höyryävän kuuman kahvini. Huomasin häiriön kärkikonehuoneessa enkä pystynyt korjaamaan sitä. Mielestäni häiriö pitäisi tutkia.
Olin turhautunut sekä turhaan herätykseeni että kiimaani. Onneksi jälkimmäisestä pääsisin eroon suihkussa.
Maggie, suljetko suihkukamerat, käyn ensin suihkussa.
Kävellessäni suihkuosastolle tarkistin rannemikrostani tilanteeni. Huoltomatkaa oli jäljellä 870 000 kilometriä, ja arvioitua matka-aikaa kahdeksan päivää ja 16 tuntia. Olisin mieluusti nukkunut vielä muutaman päivän.
Suihkuosaston ovi sihahti auki. Astuin sisälle ja aloin riisuutua ajatusteni siirtyessä voimakkaaseen suihkuun, jonka avulla saisin sormieni kanssa paineeni purettua. Vihreä valo välähti silmäkulmassani.
Maggie, pyysin sulkemaan kamerat, sanoin nostaessani pyyhkeen eteeni. Muutaman sekunnin hiljaisuus koetteli kommunikaatiotamme. MAGGIE, pyysin sulkemaan kamerat!
Kuulin pientä särinää kaiuttimista ja pian vastauksen.
Pahoittelen Saga, mutta vesisyöttö näyttää olevan poikki. Arvioin syyksi samaa vikaa kuin kärkikonehuoneessa.
Tunsin ärtymyksen ja turhautumisen nousevan tuota konetta kohtaan. Miksi et maininnut tätä heti?
Pahoittelen Saga, mutta en tarkistanut koko systeemiä. Tein sen vasta äsken.
Onko jotain muuta mitä minun pitäisi tietää?
Suosittelen nestesuojapukuun pukeutumista ennen kärkikonehuoneen tarkistusta. Siellä voi olla pahoja vuotoja.
Saanko syödä aamupalan ennen tarkistusta? Yritin esittää kysymykseni sarkastisesti, mikä oli typerää, kun kohteena oli kone.
Saga, olisin ehdottanut itse seuraavaksi samaa. Laitan aamupalasi valmiiksi. Suljen nyt kameran.
Puin nukkumisasuni takaisin päälleni ja annoin käteni viipyä hetken rinnoillani ja jalkojenvälissäni, joka ei todellakaan helpottanut oloani. Suihkuosastolta poistuessani huomasin vihreän valon palavan yhä.
Maggie, lähetätkö jotain runkkumatskua maahan? Huomasin ärtymykseni nousseen jälleen.
Saga, pahoittelen, mutta en ymmärrä kysymystäsi. Haluatko että lähetän jotain?
Voi kunpa ymmärtäisitkin, sanoin itselleni. Unohda, se ei ollut tärkeää.
Aamupala oli maittavaa. Syödessäni luin aluksen viimeisimpiä lokiraportteja, joista toivoin löytäväni jotain konkreettista liittyen kärkikonehuoneeseen. Kaikki lokit näyttivät minusta normaaleilta, mikä oli outoa.
Maggie, pitäisikö kysyä maasta apua? Lokit ovat puhtaat.
Saga, yhteys maahan on asteroidipilven takia katki. Nukkuessasi tein täydellisen termokuvauksen koko aluksesta, ja kuvista on pääteltävissä, että kärkikonehuoneessa on vuoto.
Näytätkö kuvan?
Kuva ja video ilmestyivät päätelaitteeseeni. Kuva oli ajettu termokarkausfiltterien läpi, ja huoneessa näkyi selvä vuoto. Video varmisti tilanteen.
Maggie, valmistatko nestesuojapukuni?
Saga, pukusi on valmis. Tein siihen muutaman vahvistuksen varmuuden vuoksi.
Nestesuojapuku sai mieleni ja vartaloni uudestaan lämpimäksi. Lämpö valui kohti haarojani ja tunsin nännieni kovettuvan. Olin aina pitänyt tiukoista vaatteista, nahasta, kumista, lateksista. Erityisesti pidin nestesuojapuvun tunteesta paljaalla ihollani ja siitä, miten jokainen liike sai koko vartaloni värähtelemään puvun alla. Astuin nestesuojapukuuni, johon pukeutuminen on helppoa, sillä puettassa se on väljä ja kiristyy vasta täytettäessä. Vedin pukuun kuuluvan hupun päähäni ja asensin kypärän hupun päälle. Ihoani ja mieltäni kihelmöi tuleva puristus. Päätin nauttia pienestä odotuksesta ja annoin puvun kosketella kevyesti nännejäni ja sääriäni.
Saga?
Olen valmis.
Kiinnitin nesteletkun puvussani olevaan venttiiliin ja annoin Maggielle käskyn aloittaa täytön. Ihana kohina täytti mieleni suojanesteen virratessa pukuuni ja puristaessa minua tiukasti. Jos Maggie ja kamerat olisivat pois päältä, runkkaisin noilla työkaluilla. Puku jatkui puristumistaan, ja olin joko hyvin kiihottunut tai puku oli väärä, sillä se puristi minua aivan liian hyvin haaroistani ja rinnoistani. Olin juuri mainitsemassa tästä Maggielle, kun hän jatkoikin.
Saga, sensorini havaitsevat aktivointia yli 30 eri aivoalueellasi sekä kohonnutta oksitosiinitasoa. Onko kaikki hyvin? Haluatko että keskeytän tehtävän?
Unohdin oman kysymykseni ja keinutin hiljaa lanteitani. Sain voihkaistua vastauksen. Kaikki on mainiosti. Työkalut ja menoksi.
Kärkikonehuone sijaitsi alukseni kärjessä, mutta liikkuminen aluksen painottomassa osassa oli helppoa. Nappasin kerrosten välissä olevasta tangosta kiinni, pyöräytin jalkani tiukasti tangon ympäri ja aloin siirtää itseäni hitaasti toiseen kerrokseen. Annoin jalkojen välissä olevan tangon painautua tiukasti häpyäni vasten ja nautin menostani.
Saga, liikkumisesi näyttää hankalalta. Olen yhä huolissani aivo…
Maggie! Voin mainiosti! Nyt ainoastaan ohjaat minua työssäni tai vedän töpselisi irti.
Saga, ikävä kyllä minussa ei ole töpseliä
AAARGH! Nyt Maggie hiljaa!
Jatkoin hidasta liikkumista ja huomasin valuvani pukuuni. Yritin unohtaa aluksen, kamerat, tehtäväni, kaiken ja keskittyä vain pukuni ja tangon antamaan ärsykkeeseen. Yhtäkkiä tanko alkoi väristä, ja olin jo avaamassa suuni kysyäkseni mitä tapahtuu, mutta olin niin lähellä kauan kaipaamaani orgasmia, että en enää välittänyt. Annoin väristyksen tanssia puvullani ja itseni valua ärsykkeisiini. Tanko ja pukuni värisivät kuin olisivat yhtä nautintoni kanssa, ja tunsin orgasmini tulevan.
Saga, pahoittelen värinää tangossa, sain sen korjattua ja voit jatkaa nyt matkaasi.
Värinä pysähtyi, ja orgasmini valui karkuun tankoa alaspäin. Huohotin suojakypäräni visiirin huuruun ja yritin muistuttaa itselleni, että jokainen sanani tallentuu aluksen lokiin. Purin huultani ja keskityin hengittämiseen.
Saga, pulssisi näyttää olevan 156. Voitko hyvin?
Hengitä, hengitä, hengitä… Päätin olla vastaamatta ja jatkaa matkaani.
Konetasolla pysähdyin työkalukaapistojen eteen. Maggie luetteli minulle työkaluja, joita saattaisin tarvita. Sijoitin työkalut nätisti pakkiini. Sinkautin pakin turhautuneena vauhtiin kohti käytävän päässä olevaa kärkikonehuoneen ovea. Hyppäsin itse perään ja annoin painovoimattomuuden leijuttaa minua kohti ovea. Katse tiukasti kärkikonehuoneen mustassa ikkunassa ja vartaloni leijuessa pehmeästi tiukan pukuni sisällä annoin haluilleni hetkeksi valtaa. Kuvittelin oven takana olevan nelikätisen avaruusolentopanokoneen, joka pitäisi käsistäni ja jaloistani kiinni upottaessaan valtavan peniksensä suoraan pukuni läpi valuvaan reikääni. Minä laukeaisin, laukeaisin ja valtava penis repisi minut kahtia. Voihkaisin samalla hetkellä, kun kuplani hajosi törmätessäni kärkikonehuoneen ikkunaan.
Saga, pulssisi…
Nostin tiukasti keskisormeni kohti kameroita. Elekieli näytti toimivan myös koneisiin. Kurkkasin ikkunasta sisään, mutta näkyvyys oli nolla.
Maggie, sytytätkö konehuoneen valot?
Pahoittelen mutta valot eivät toimi. Vika lienee sisällä.
Kytkin kypäräni suprahalogeenivalaisimen päälle ja pyysin Maggieta avaamaan oven.
Saga, joudun varatoimeksi sulkemaan oven perässäsi.
Astuin sisään pimeään kärkikonehuoneeseen, jota tehokas halogeenini valaisi kuitenkin hyvin. Kuulin konehuoneen tasaisen huminan kypäräni sisälle. Tarkistin huoneen tilan oven vieressä olevalta taululta ja huomasin melkein kaiken olevan kunnossa. Tuuletussensori oli joko epäkunnossa tai havainnut jotain epäilyttävää kaasua tilassa. Kuittasin vikatilan.
Maggie, mistä löydän tuuletussensorin?
Saga, seuraa ensin ruskea viivaa lattiassa pääsensoreille asti. Annan sen jälkeen lisäohjeita.
Tein työtä käskettyä ja potkaisin itseni liikkeelle katse lattiassa olevassa ruskeassa viivassa. Salaa toivoin panokoneeni ”yllättävän” minut hetkellä millä hyvänsä. Ajatus sai minut hymyilemään ja vatsanpohjani kouristelemaan. Pysähdyin pääsensoreiden eteen. Katsoin käytävään, joka jatkui minusta oikealle. Liikkuvat varjot halogeenini hyppiessä tekivät kepposet, ja olin huomaavinani, miten outo varjo kiirehti minulta karkuun. Samalla kuulin epäilyttävän äänen. Ikään kuin jokin olisi kompastunut.
Maggie, kuulitko tuon?
Saga, kyllä kuulin. Pieni asteroidi törmäsi alukseen.
Oletko varma?
99,43 % varma.
Pieni hermostuneisuus valtasi minut, ja se oli typerää. Päätin keskittyä työhöni.
Maggie, lisäohjeet?
Saga, joudut pujottautumaan kahden jäähdytysastian välistä. Näet ne edessäsi. Sensori sijaitsee niiden takana. Työkalupakkisi ei mahdu samasta raosta. Tarvitset mukaan kolmipääventtiilinkiristimen sekä multivääntimen.
Katsoin edessä olevaa rakoa ja pohdin, miten ihmeessä mahtuisin siitä läpi. Koetin katsoa raosta ja näin sen takana olevan muutaman neliön verran työskentelytilaa. Kuulin epäilyttävän äänen uudestaan ja jähmetyin.
Maggie, uusi meteoriitti?
Kyllä. Saga, saatamme olla ajautumassa meteoriittipilveen.
Oletko varma?
99,43 % varma.
Mitä ne loput 0.57 % ovat?
Esimerkiksi sinun mielikuvitustasi.
Kirosin koko työtehtävää ja nappasin nopeasti työkalut ja työnsin ne raosta läpi. Lähdin itse hivuttautumaan samasta raosta mahdollisimman nopeasti. Jokin Maggien keskustelussa häiritsi minua, mutta yritin työntää asian ajatuksissani taaemmaksi ja keskittyä tehtävääni. Astuin vasemmalla jalalla raosta läpi. Vai että minun mielikuvitustani. Työnsin vasemman käteni raosta läpi ja jatkoin kypärän kanssa. Koetin kypärää eri asennoissa, ja kun paras asento mielestäni löytyi, puskin päätäni raosta läpi. Ensiksi kaikki tuntui sujuvan mainiosti, jopa 99,43 % varmuudella, kunnes kypäräni jämähti paikalleen ja mieleni välähti. Kaikki tapahtui tämän jälkeen nopeasti.
Maggie, miksi et maininnut nimeäni protokollan mukaan vastauksessasi?
Riuhdoin päätäni ja jumiutunutta kypärääni irti ja aloin tosissaan uskoa, että kaikki ei ollut kunnossa.
Saga, kypäräsi näyttää olevan hajoamispisteessä.
Jatkoin riuhtomista paniikin levitessä kehooni.
Maggie vastaa kysymykseeni!
Vastasin kyllä.
Teit sen taas!
Rimpuiluni hajotti kypäräni ja kuulin sihinää. Katsoin kohti sihinää, mutta en nähnyt mitään. Tajusin liian myöhään hengittäväni kaasua. Kuulin äänen taas. Nyt se tuli lähempää. Voimistuen. Uudestaan. Vahvistuen. Askeliako? Kuulin uutta ääntä, rauhallista voimakasta hengitystä. Päässäni alkoi pyöriä. Askeleet voimistuivat ja loppuivat käytävän puolella.
Maggie, mitäh tapahthuu? Tajusin sopertavani.
Todellisuus karkasi, ja päähäni iski paras ja nopein humalantila ikinä. Olin loukussa kahden vitun jäähdytysastian välissä, kaasuissa ja kiimassakin. Samassa jokin voimakas tarttui ranteeseeni ja pysäytti täysin liikkeeni. Tämä voimakas veti minut käytävälle. Olin kuin höyhen hänen edessään. Tunsin, että nilkkoihini ja ranteisiini tartuttiin voimakkaasti ja minut venytettiin äärimmilleen X-asentoon. Tunsin jonkun painautuvan haarojeni väliin ja ehdin hetken sekavassa päässäni naurahtaa, miten hyvä ehkäisyväline nestesuojapukuni olikaan. Samalla tunsin, miten joku voimakas työntyi pukuni läpi ja täytti minut paremmin kuin villein fantasiani koskaan. Se täytti minut kokonaan. Värisin, tärisin ja huusin kivusta sekä nautinnosta. Tämä Voimakas täytti minut uudestaan ja uudestaan, ja kun se laukesi, minä täytyin vielä kerran. Se pyöräytti minut ilmassa ja siirsi minut etukenoon. Ennen kuin ehdin edes tajuta mitä tuleman piti, hän täytti minut vielä uudestaan. Todellisuuteni oli murusina pitkin avaruutta. Minut oli revitty auki. Minut oli täytetty. Minuun oli lauettu. Huusin suoraa huutoa, joka oli täynnä kipua ja nautintoa. Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, ei edes Maggie.
Minut painettiin valuvana lattialle. Tajusin osan valuvasta olevan omaa vertani. Voimakas työnsi jotain suuhuni ja maistoin oman kiimani, ulosteen ja luultavasti sperman. Minut täytettiin vielä kerran, enkä enää välittänyt.
Heräsin kevyeen värinään ja linnunlauluun. Tunsin jälleen kostuneeni unieni aikana, aivan kuin joku olisi kiusannut minua unessani ja jättänyt minut kuitenkin ilman. Olin herännyt samaan tunteeseen hämmästyttävän usein viime viikkoina ottaen huomioon, että lähin ihminen oli 2 800 000 kilometrin päässä.
Avasin unikammioni luukun ja tarkistin päiväyksen ja alukseni tilan. Status näytti vihreää ja uniaikani ainoastaan seitsemää tuntia.
Maggie, miksi herätit minut?
Pitkä hiljaisuus.
Saga, tässä puhuu Flagg, uusi keskustietokoneesi. Vanhassa keskustietokoneessasi oli virus, jota emme saaneet korjattua huonojen yhteyksien takia. Se onnistui vihdoin viimeisen tunnin aikana, jolloin maa asensi koko systeemin uusiksi. Olisin mieluusti antanut sinun nukkua, mutta huomasin häiriön kärkikonehuoneessa, enkä pystynyt korjaamaan sitä. Mielestäni häiriö pitäisi tutkia.
Käännyin katsomaan unikammiotani ja huomasin sänkyni värjäytyneen punaiseksi.
Hyvä.Oikeasti hyvä.Onnittelen.
VastaaPoistaYmmärrän miksi voitto tuli. Tämä on oikeasti hyvä tarina.
VastaaPoistaTämä oli kyllä loistavasti kirjoitettu! Toivottavasti joskus lisääkin tarinoita tulisi tänne luettavaksi. :)
VastaaPoistaVoitto meni oikeaan osoitteeseen :)
VastaaPoistaSuuret kiitokset kehuista ja onnitteluista. Pitääköhän alkaa suunnittelemaan jatko-osaa?
VastaaPoista- Peikko