Peikko paniikissa

Olin selviytyjä tai naiivisti luulin olevani. Tiedät varmaan tämän kaverityypin, jota ei tunnu kaatavan mikään, vaan hän hoitaa tilanteen kuin tilanteen. Minä luulin olevani tuo kaveri. Tämä kaveri oli käynyt mielestään kovan henkisen koulun sekä selvinnyt siitä ja siksi osaltaan pohti, miten jotkut eivät muka selvinneet arjestaan ja elämästään ilman mielialalääkkeitä tai terapiaa. Tämä kaukainen kaveri jopa jollain tasolla halveksi tätä ihmisryhmää. Nyt jälkiviisaana, onneksi, voin kertoa kuinka pihalla tuo kaveri olikaan.

Kaverin elämä oli sujunut pitkään alamäkeä. Oli tapahtunut useita kipeitä ja jopa traumaattisia kokemuksia, joista yksi oli jo pelkkä elettävä arki. Mutta tämä kaveri porskutti väsyneenä eteenpäin. Mutta sitten jysähti vielä kerran, kun kaveri joutui koskettamaan kuolleen isänsä jalkaa ja soittamaan apua.

Kaveri päätti hoitaa tämänkin pitkälti ihan itse, nopeasti ja tehokkaasti. Niinpä hän jo seuraavana päivänä ajoi isänsä asunnolleen tarkoituksenaan antaa pikkuserkulleen joitain isänsä huonekaluja. Sillä reissulla katkesi tämän kaverin kamelin selkä.

Ensimmäinen pum rinnassa tuntui vaan hassulta. Hetken päästä toinen jo säikäytti. Kolmas ja kaveri tiesi, että kaikki ei ollut kunnossa. Hengitys muuttui kiihkeäksi pintahengitykseksi ja pulssi takoi kahtasataa. Mieli karkasi ulos kaverista, ja tilalle tuli suunnaton pelko joka pusertui takaraivosta sisään ja kutituksen tavoin valtasi kehon. Kaveri ehti pohtia sitä surua, jota hänen lapsensa kokisivat, kun häntä ei enää olisi.

Kaverin mieltä oli potkittu liikaa ilman pysähtymistä ja hoitoa ja niinpä se hajosi pitkin auton seiniä. Se kaikki, joka oli kerääntynyt sisään, puski paniikkina pihalle.

Tästä alkoi pitkä koulu ja toipuminen. Nyt tiedän, että tämä matka kestänee loppuiän. Sain hyvää ulkopuolista apua sekä melko hyvin toimivia lääkkeitä. Sain paljon faktatietoa ja se auttoi tapauksessani paljon. Alussa paniikit olivat päivittäisiä, mutta pikkuhiljaa ne harvenivat. Kerran ne jo loppuivat, mutta yllättivat silti puskista vielä kerran. Sitten ne loppuivat, vaikka aina joskus kutittelivat takaraivoani. Pienin kikoin sain ne kuitenkin aina poistumaan.

Mutta mieli oli vielä koetuksella usean vuoden, muutaman kerran isoin sykäyksin sekä arjessani päivittäin. Kunnes lopulta pääsin aloittamaan alusta. Olet nyt vihdoin sinut historiani kanssa, ajattelin noin kerran vuodessa ja yritin nauttia elämästäni. Nyt en enää ajattele noin, sillä en usko koskaan olevani täysin sinut. Kävin kovan koulun, mutta minä selvisin.

Elämä on juuri nyt mahtavaa, ja uskon sen jatkuvan sellaisena. Paljon parempaa kuin olen koskaan uskaltanut kohdalleni kuvitella. Minulla on hyvä työ, upeat tyttäret ja mahtavin nainen ikinä. Meillä on mitä mainioimpia ystäviä, harrastuksia ja yhteisiä menoja. Ennenkaikkea olen myös terve, hah...

Viikko sitten matkalla kauppaan niin yllätyksenä kun vaan voi tapahtua, paniikki puski päälle. Ensimmäistä kertaa noin seitsemään vuoteen. Ensimmäinen olotila oli puhdas paniikki ja seuraavana kuolema. Ehdin pohtia miten käy tyttäreni, joka asuu kanssamme. Sitten muistin hengittää rauhallisesti syvään sekä tehdä jotain absurdia, joka ajaisi paniikin hevon helvettiin. Juoksin ja lauloin. Paniikki jäi vähän taakseni, mutta kuvotus, tärinä ja kuolemanpelko jäivät päälle. En saanut parsittua itseäni kokoon, vaan otin tärisevin käsin lennosta taksin, ajoin lähimmälle yksityiselle lääkäriasemalle ja otin ensimmäisen vapaan ajan. Puolen tunnin päästä kävelin "terveenä" kotiin tietoisena, että sydän ja mies ovat kunnossa, mutta mieli ei vieläkään.

Miksi lähdin kirjoittamaan tästä? Siksi että minun piti yksinkertaisesti saada asia ulos. Olin lopulta enemmän harmistunut siitä, että en saanut aluksi ollenkaan otetta miksi tämä tapahtui juuri nyt kuin niistä ikävistä fyysisistä tuntemuksista, mitä paniikki toi tullessaan. Varmasti kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja välillä vanhatkin varjot pimentävät näkyvyyttäni. Parhaan vastauksen taisin kuitenkin saada ihan lähipiiristä: Kun asiat ovat hyvin niin ehkäpä mielenikin uskaltaa päästellä höyryjään ulos. Toivon niin.