Blondi: Joulunjälkeistä elämää

Olemme selvineet taas yhdestä joulusta. Minun ja Peikon neljännestä yhteisestä ja kolmannesta yhdessä asuen.

En ole itse juurikaan viettänyt aikuisikäisenä jouluja. Lapsena vietetyt joulut alkoholisti-isän kanssa eivät ole jättäneet kovin ruusuisia muistoja. Entisessä avioliitossani olimme joulut aina poissa Suomesta. Peikon ja jälkikasvun kanssa olen kuitenkin joutunut opettelemaan viettämään joulua uudelleen. Ei niin, että minut pitäisi pakottaa siihen, mutta mieluummin jättäisin koko juhlan väliin, jos saisin itse valita.

Onneksi Peikko pesueineen viettää kuitenkin rentoa joulua. Pöytään laitetaan vain se, mitä oikeasti halutaan syödä. Lahjoja ostetaan sen verran kun sopivalta tuntuu. Näennäisestä rentoudesta huolimatta Peikko ja lapset ovat myös melko lailla oireilevia joulun alla. Peikko analyyttisenä ihmisenä hahmottaa hyvin reaktionsa ja sen, mistä ne johtuvat. Lasten laita on kuitenkin toisin. Lapset ovat kireinä kuin viulunkielet. Eivät saa nukuttua. On outoja kipuja ja oireita. Stressaavat pienimmästäkin asiasta. Yritämme Peikon kanssa sanottaa asioita mahdollisimman paljon ja tehdä lasten reaktioita heille ymmärrettävimmiksi.

Kuulen usein muiden uusperheiden sanovan, että helppoahan teillä on, kun perheessänne on nolla liikkuvaa osaa. No, on ja ei. Vaikka lapset ovat valinneet, etteivät ole äitinsä kanssa tekemisissä, on äiti silti usein läsnä perheessämme. Juuri poissaolonsa kautta.

*****

Mutta iloisempiin asioihin. Pukki muisti minua ihanilla lahjoilla. Paljon luettavaa, himoitsemaani salmiakkia sekä muutama muu hyvin osunut valinta.

Kun illalla valvoimme enää kahden, oli perinteisen pervolahjan vuoro. Pukki toi minulle tällä kertaa todellisen yllätyksen - kauan himoitsemani Jennings gagin. Sellaisen vanhan ajan suukirurgien käyttävän härpäkkeen, jolla suu ruuvataan auki ja jolla se myös pysyy auki.


En ole muuten gägien ystävä, koska monet niistä estävät pääsyn suuhun. Ei sillä, että asiaa minulta liiemmin kysyttäisiin. Sellaisista gägeistä, joiden läpi pystyy tunkemaan asioita kurkkuuni, niistä minä kyllä innostun. Suu, tunkeminen, esteetön pääsy kurkkuuni ja siihen vielä kuola päälle, niin ei muuta enää tarvitse. Esteenä metallisten gägien hankkimiselle on ollut se, että emme ole löytäneet tähän mennessä hammasystävällistä versiota sellaisesta. Olen tarkka hampaistani, enkä halua tunkea suuhuni metallia, joka veisi kiilteen hampaistani. Eräs yhteinen ystävämme oli kuitenkin tehnyt salapoliisityötä ja löytänyt sopivan, kumipäällysteisen suunlevittimen.

Laitetta testattiin heti lähinnä sovitusmielessä. Se istui nätisti ja tuntui miellyttävän napakalta. Tositoimiin emme ole sen kanssa vielä päässeet. Koin myös pitkästä aikaa sellaisen nopean alistumismoodiin tippumisen, kun Peikko sovitti laitetta paikoilleen. Peikko silitteli hetken hellästi kasvojani ja levitti niille kuolaa, jota alkoi valua välittömästi. Nyt sitä oikeaa hetkeä odotellessa, että laite pääseet tositoimiin <3.

Mitä kivaa te saitte pervopukilta tänä jouluna?

Seksileluja hankkimassa

Olen saanut Peikolta varmasti yli puoli vuotta sitten tehtäväksi hankkia meille kaksi uutta seksilelua. Pumpattavan dildon ja pumpattavan anustapin. Olen ottanut projektin alulle muutamaan otteeseen, mutta se on aina jäänyt tekemättä. Osa syynä tähän on ollut se, että nettikauppoja selaillessa ja hintavertailuja tehdessä menee paljon aikaa. Olemme jo aikoja sitten oppineet kantapään kautta, että emme osta huonoja seksileluja. Lisäksi lelujen täytyy olla mustia. Niinpä hakeminen ja vertailu on tuntunut sellaiselta savotalta, että homma on jäänyt tekemättä. Ehkä joku runkkauskielto tai muu rangaistus olisi saanut minuun vauhtia, mutta kummankaan energia ei riittänyt kytkemään ds-asetelmaa päälle tätä toimintoa varten.

Meitä lähestyi pelastava enkeli yhteistyötarjouksen muodossa – ehkä liittyen postaukseen bloggauksesta ja niistä goodie bageista J. Saimme yhteydenoton www.seksileluja.com -portaalista. Seksileluja.com ei myy itse mitään, vaan kerää yhden sivun alle useita seksikauppoja. Tätä kirjoittaessa portaalista löytyy 15 eri kauppaa. Näin ollen vertailu on helppoa ja näppärää, eikä käyttäjän tarvitse surffata sivustolta toiselle. Portaali on toteutettu fiksusti ja freesin näköisesti – lisäksi sivujen tekninen toimivuus ja hakutoiminto ovat huolella tehty. Myös sivuston taustatoimijan tiedot ovat kunnossa.

Lelujen lisäks Seksileluja.com pitää sisällään myös tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta – siitä iso plussa. Vaikka me pervot olemmekin usein seksilelujen suurkuluttajia ja tietoisia seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista, eivät ne todellakaan ole itsestään selviä kaikille. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että kaikkien pitäisi hankkia parisuhteensa ja seksielämänsä tueksi seksileluja. Itse en enää suostuisi elämään ilman niitä, koska minun laukeamiseeni tarvitaan aina hyrrä. Lisäksi tykkään sivuston nimestä. Ei mitään pikkusievää kivojajuttujaaikuisille, nautintoakansalle, kukkiajamehiläisiä, vaan suoraan asiaan. Eli niitä seksileluja. Toki sivustolta löytyy iso kasa myös vaatteita ja bdsm-tarvikkeita, joita kaikkia ei voi ihan suoraan kutsua seksileluiksi.

Sellainen pieni miinus täytyy antaa, että ainakaan toistaiseksi Antishopin valikoimia ei löydy portaalista ja siten moni kiva, vähän pervompi tuote jää portaalin ulkopuolella. Joten hoi, hankkikaa vielä Antishop listoillenne, niin palvelu on kutakuinkin täydellinen.

Ai niin. Ne meidän haluamme pumpattavat seksilelut. Ne löytyivät <3.

Terapiasessio

Nyt on hankala aihe, myönnän sen jo kättelyssä. Yleensä pyörittelen muutaman päivän uutta tekstiä ilman paperia, ja se vaan muodostuu pikku hiljaa päässäni. Sitten kun avaan läppärin, niin usein alitajunta ja mielikuvitus ovat tehneet tehtävänsä, ja teksti tulee helposti ulos. Lopputulos on mitä on. Nyt olen maiskutellut tämän aiheen parissa jo useamman päivän, mutta liitutauluni on yhä melko tyhjä. Joitain yksittäisiä lauseita ja sanoja sinne on ilmestynyt, mutta se punainen lanka puuttuu yhä.

Minulla oli terapiasessio. Tämän sanan keksin vasta kyseisen session jälkeen ja raapustin sen taululleni. Olen pohtinut onko sana liian raflaava, ja ajatteleekohan nyt joku, että yrittääkö Peikko olla joku BDSM-terapeutti? Ei yritä. Peikko vain pohtii.

Minä hoidan mielenterveyttäni esimerkiksi siten, että pulssini on lähellä maksimia. Kun altani löytyy hikilätäkkö ja kroppa haluaisi oksentaa, minä uskon itseeni ja maailmaani. Se myös sulkee möröt sinne minne ne kuuluuvatkin. Jälkeenpäin maailmani on paikallaan, ja jos edessäni olisi harmaa kivi, menisin silloin sen lävitse. Voimaannuttavaa.

Olin pitkästä aikaa tehnyt muistiinpanoja ennen sessiotamme. Olin tehnyt havaintoja, huomioinut sivulauseita, kuunnellut rivien välistä ja tehnyt jopa olettamuksia, joita vastaan olen periaatteessa. Älä oleta, vaan kysy on mottoni. Näiden keskustelujen ja tapaamisten pohjalta minulla oli kuva epävarmasta naisesta, joka miettii jokaisen kauhukuvan ja negatiivisen mielipiteen, ennen kuin ehtii silmää räpäyttämään. Hän on opetellut itselleen maneereja ja naamareita, joiden taakse on hyvä piiloutua, kun eteen tulee liian tiukka paikka tai mörkö. Mutta tämä kaikki on vain minun kuvitelmani hänestä. Jos sinä näkisit hänet, suurella todennäköisyydellä kuvasi olisi kaunis, tyylikäs, iloinen ja itsevarma nainen. Niin minunkin oli aluksi.

Me päädyimme siis samaan asuntoon juomaan teetä ja juttelemaan. Joogakassini oli täynnä leluja, mutta sovimme, että menemme fiiliksen mukaan. Paniikkihan siitä meinasi tulla. Teetä vielä puolillaan kupissa sain vastaani seuraavan ongelman. En tiedä pystynkö ja miltä tuntuu olla alasti jonkun toisen edessä? Se selviää kokeilemalla, sanoin ja otin häntä kädestä kiinni ja talutin olohuoneeseen. Hän seisoi keskellä olohuonetta minun ollessa hänen takanaan. Kerroin, että NYT minä voin tehdä hänelle mitä haluan ja vakuudeksi nappasin tiukan otteen hänen rinnoistaan ja puristin niitä lujasti. Kävimme läpi turvasanat, joilla tilanteesta pääsee pois, jos olo kävisi liian tukalaksi. Sitten minä riisuin hänet. Vaatekappale kerrallaan, kehuen, kosketellen, silitellen, suudellen. Muutaman kerran hän nosti kätensä joko suunsa tai silmiensä eteen ja yritti piiloutua, mutta joka kerran käsi palautettiin alas, ja tein säännön että se kiellettyä. Samaan hengenvetoon kielsin sanonnan mä en kestä tai kaikki siihen rinnastettavat. Alastomana komensin hänen jalkansa auki. Ne aukesivat häpeillen liian vähän, ja komensin uudestaan. Silittelin ja hyväilin häntä. Miltä minä näytän? Oikein kauniilta.

Nainen pyysi päästä suihkuun, koska kiirestä johtuen hän ei ollut ehtinyt suorittaa siistiytymistä. Annoin luvan ja kerroin tulevani mukaan. Suihkussa katselin ja varmistin, että pesut sujuivat hyvin ja että pesutulos oli hyväksyttää. Minun pitäisi sheivata, enkä kehtaa kun olet siinä, nainen kommentoi. Onkohan sinulla vaihtoehtoja? Kerroin vielä katsovani todella tarkkaan, miten sheivaus sujuu, ja se sai hänen poskensa punastumaan. Kun työ oli tehty, niin varmistin, että tehtiinkö sheivaus niin kuin kotonakin, johon sain vastaukseksi että ei täysin kun en kehdannut. Ojensin sheivausvälineet takaisin ja komensin tehtävän loppuun. Hän teki työtä käskettyä. Lopulta hän pesi minut huolellisesti polvillaan suihkuhuoneen lattialla.

Talutin hänet makuuhuoneeseen ja kiinnitin häneen paljaaseen lantioonsa paksun nahkavyön. Kädet kiinnitettiin sängyn päätyyn ja lantio vyön kautta sängyn toiseen päähän. Tämän jälkeen nilkkoihin laitettiin kahleet, jotka nostettiin levitettynä samaan päätyyn kiinni kuin kädetkin. Tiedätkös - olet reva täysin auki minun edessäni. Nainen rimpuili mörköään vastaan, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja kuin olla. Minä silittelin häntä, hyväilin, kiusasin välineinä varsidildo, sormet ja hyrrä. Ensimmäisen ja toisenkin kerran, kun hän sanoi vakuuttavasti minulle voitko odottaa hetken, mun pitää hengittää, minä pysähdyin ja annoin hänen hengittää. Sen jälkeen en enää reagoinut, vaan lisäsin pyynnöistä huolimatta vauhtia ja huomasin, että hienosti nainen pärjäsi ilman hengittelytaukoja, jopa paremmin. Mahtaa olla metkaa taistella mörköjä ja orkkua vastaan.

Irroitin hänet köysistä, ja hän pyysi minut viereeni siksi aikaa, kun hän runkkasi itsensä maaliin. Katselin kuinka helposti se käy isolla kokemuksella.

- Mun sisällä ei ole yli 10 vuoteen ollut muuta kuin penis.

- Nyt siellä oli läjäpäin sormia ja tällainen iso dildo juurta myöten. Heiluttelin dildoa hänen edessään, ja hän käänsi katseensa pois.

- Mä en ole koskaan halunnut työntää mitään sinne,  kun minusta tuntuu, etten ole sieltä normaali. Pelkään,  että löydän sieltä jotain pelottavaa.

- Sä olet ihan normaali, sieltäkin.

Blondi bloggaa bloggailusta

Kun aloitimme Peikon kanssa tämän blogin, olimme juuri tavanneet. Tunteneet alle kuukauden. Tai Peikkohan laittoi tämän blogin pystyyn kysyttyään minulta, että onko ok, että hän kirjoittaa elämästämme. Yhdestä puolesta elämäämme. Varsin pian myös minä aloin kirjoittaa. Jäsentää ajatuksiani juuri löytyneestä pervoidentiteetistä. Kaikesta, mikä oli uutta. Tunteista, tekemisistä, pervoseksistä, BDSM-maailmasta yleensä.

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska koko suhteemme on oikeastaan dokumentoitu tähän blogiin. Palaan usein vanhoihin teksteihin ja luen niitä uudelleen ja uudelleen. Kaikki oli niin haurasta. Hapuilevaa. Kaunista. Ainutkertaista. Kun luen tekstejä, pääsen hyvin kiinni yli kolmen vuoden takaisin tunnelmiini.

Luen tekstejä myös siksi uudelleen, että en oikeastaan muista minun ja Peikon ensimmäisestä seurusteluvuodesta kovinkaan paljon. Olin juuri eronnut ja melkoisen hukassa itseni kanssa. Muistan, että itkin, nauroin ja nautin - paljon muuta en sitten muistkaan. Blogi toimii päiväkirjana, ja kun haluan palauttaa joitain tapahtumia mieleeni, palaan tänne.

Suurin osa teksteistäni on syntynyt aikana, kun emme vielä Peikon kanssa asuneet yhdessä. Kun olin illat yksin kotona, ja tarve jäsentää asioita oli suuri. Olen lisäksi kirjoittanut paljon työmatkoilla. Lähes kaikki uudemmat tekstini, joita on melko vähän, ovat syntyneet työmatkoilla hotelleissa, junissa, kahviloissa. Hotellissa syntyy myös tämä teksti. Pitkän työpäivän jälkeen. Kylvystä tulleena. Lasillinen punaviiniä vieressä.

Olen aina halunnut blogata. En ole kuitenkaan keksinyt ennen pervoilua mitään aihetta, mistä jaksaisin kirjoittaa pitkäjänteisesti. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ehkä ainoa teema, josta olisin kyennyt tuottamaan tekstiä riittävästi. Olemme Peikon kanssa bloganneet aktiivisesti toukokuusta 2012. Apua, miten paljon siitä on aikaa!

Lukijoita on tullut ja varmasti myös mennyt. Kun aloitimme bloggaamisen, ei suomeksi löytynyt ainoatakaan päivittyvää pervoblogia. Muutama uinuva kylläkin, joita olin aikoinani entisessä avioliitossani lukenut useinkin. Meille molemmille oli heti alusta asti selvää, että haluamme blogin avulla paitsi jakaa henkilökohtaisia kokemuksia niin myös antaa fiksua tietoa pervoilusta ja sen ympärillä pyörivistä teemoista. Olemme tietoisesti keskittyneet kuvaavaan lähes pelkästään Ds-suhteeseen liittyviä asioita, koska se on eniten oma juttumme. Myös sadismia, masokimia ja polyamoriaa on käsitelty samoin BDSM-skeneä yleensä. Fetisistit tuskin saavat tästä blogista mitään, koska kummallakaan meistä ei juuri ole fetissejä.

Blogiamme on voinut lähes alusta asti kommentoida anonyyminä, eikä kommentteja moderoida eli kaikki kommentit näkyvät heti. Tämäkin on tietoinen linjanveto. Negatiivista palautetta olemme saaneet tasan kaksi kertaa, ja nuo kommentit on julkaistu ihan normaalisti varustettuina vastakommenteilla. Negatiivisen palautteen vähyys on mielestäni yllättävää. Tai ehkä se kertoo vaan siitä, että lukijamme ovat fiksuja, ajattelevia ihmisiä. Toinen kommenteista liittyi lapsiin, että kauheeta, te ootte sairaita, lapset kärsii. Toinen taas siihen, että kun minä en enää juurikan kirjoita pervoilusta vaan arjestamme yleensä, niin voisiko sitten vaan lopettaa kirjoittamisen. Että jos sitä runkkumatskua ei tule, niin miksi kirjoittaa. Eli aika vähällä olemme päässeet.

Toki blogin aiheita joutuu sensuroimaan joskus. Koska leikimme myös muiden kanssa, eivät kaikki tekemisimme päädy tänne, koska vastapuoli ei niin halua. Lisäksi kaikki pervoystävämme lukevat tätä, joten ystävyyssuhteita täällä ei ole mahdollista ruotia eikä sosiaalista verkostoamme, koska kaikki tunnistaisivat teksteistä itsensä ja muut. Onneksi tuon tyyppiseen ruodintaan ei oikeastaan ole tarvetta. Toki joskus olisi kiva kirjoittaa jostain aiheesta ilman, että pitäisi miettiä, että ketkä kaikki tunnistavat teksteistä itsensä.

Rinnallemme olemme saaneet ison kasan bloggarikollegoita, enkä liioittele sanoessani, että meillä on oma bloggariyhteisö. On paljon blogeja, jotka ovat syntyneet ja kuolleet oman blogimme aikana, mutta myös niitä, jotka ovat jaksaneet blogata pitkäjänteisesti. Hei Tetris ja Pikkusisko - ihanaa, kun olette olemassa <3. Toki kaikki kanssabloggarit ovat aivan mahtavia otuksia. Olemme tavanneet suurimman osan muista pervobloggareista, useamman kanssa olemme hyviä ystäviä myös blogimaailman ulkopuolella. Suurinpaan osaa olemme tutustuneet joko suoraan bloggaamisen kautta tai sitten pervobileissä.

Olen aina lukenut paljon blogeja. Seuraan tällä hetkellä oman bloggrollimme lisäksi melko tiivisti kosmetiikkaja- ja meikkiblogeja. Ehkä joku neljänkympin kriisi on saanut minut kiinnostumaan kosmetiikasta ja meikeistä. Tai ehkä se maailma on minulle vain niin absurdin vieras, että blogit kiinnostavat siksi? Etenkin kosmetiikkabloggarit ovat todella tiivis yhteisö. Kaikki kommentoivat toistensa postauksia ahkerasti. Kun joku bloggari nostaa pinnalle jonkun tuotteen tai teeman, täyttyvät kaikki blogit pian saman asian käsittelystä. Toki suurta vaikutusta on myös sillä, että kosmetiikkabloggarit saavat isoja kasoja maksuttomia tuotteita käyttöön ja arvosteluun.

Sama ilmiö pätee meihin pervobloggareihin. Hyvänä esimerkkinä edellisesssä postauksessani mainitsema lapsiperheasia. En muista, kuka aloitti keskustelun aiheesta. Pian kuitenkin useampi bloggari kirjoitti oman näkökulmansa aiheeseen. Ja se on aivan mahtavaa. Olemme ihan oikea blogiyhteisö, vaikkakin marginaalinen sellainen. Koska kirjoitamme seksistä ja seksuaalisuudesta - monen mielestä myös aiheista, jotka ovat tabuja, joudumme tekemään sen ilman omia kasvojamme, joka on valitettavaa.

Viimeksi Baletin Fetish Clubilla heitin muutamalla bloggarikollegalle puolileikilläni ilmaan ajatuksen, että pitäiskö meidänkin alkaa järjestää bloggarimiittejä, kuten monien muiden alojen bloggarit tekevät. Meidän miittejämme voisivat isännöidä vaikka erilaiset seksitavaraliikkeet, BDSM-vaatetta myyvät putiikit tai no, you just name it... Toisaalta Suomessa skenessä ei juuri raha liiku, joten ehkä AntiShop valikoituisi yksinoikeudella meidän miittimme isännöijäksi/emännöijäksi.

Miitin jälkeen jokainen bloggari kirjoittaisi hehkutuspostauksen, miten järjettömän ihanaa oli nähdä tuttuja ja ystäviä paikalla. Ja totta kai goodie bageista riittäisi pitkäksi aikaa juttua ja postauksia. Goodie bagissä voisi olla testiin vaikka Lelon hyrrä, joku mukava anaalikoukku ja vaikka kivan persoonalliset kahleet. Ja totta kai se perinteinen liukuvoidenäyte. Näitä sitten vuorotellen arvosteltaisiin blogeissa. Jaetattaisiin kokemuksia ja tuotesuosituksia lukijoille. Hei Antishop, nyt jos luet tämän tekstin niin kannattaa toimia!

3. Päivä

Nuken etätehtävän kolmannen osan raportointi – kesäinen teksti arkistojen kätköistä. Lue osat yksi ja kaksi.

Nuken silmin

Nyt väsyttää ja haluaisin mennä nukkumaan, mutta yksi päivän tehtävistä on vieläkin suorittamatta, nimittäin orgasmitehtävä. Raportoin ensin muista suoritetuista tehtävistä.

Tänään oli todellakin inhokkityövuoroni ja mietin miten voisin piristää sitä hieman ja missä kohtaa päivää tehtävä olisi parasta suorittaa. Aloitettuani ruoan tekemisen mietin miten tärkeää ruokaa on tehdä rakkaudella, jotta se maistuu hyvälle. Kamppaillessani jauhelihakeiton maun kanssa päätin oikean hetken tulleen. Kipaisin jälleen takahuoneeseen ja häntä oli paikoillaan. Muutamat mausteet kattilaan ja keitosta tuli täydellistä!

Sen jälkeen vuorossa oli valtavien ja täysien keittokattiloiden kanto rakennuksesta toiseen, joka on aina pieni esterata ja voimat meinaavat loppua kesken matkan. Olin tähdännyt siihen, että kattiloiden kantaminen suoritetaan hännän kanssa, koska se on ikävin homma koko päivänä. Niinpä tein senkin iloisena ja tyytyväisenä. Kun tunti alkoi lähestyä loppuaan, tuli minulle hätä siitä, että häntä pitää ottaa pois ja niinpä laitoin Sinulle viestin. Et vastannut mitään ja punnitsin mitä teen. Koska olen tunnollinen, niin kuin nuken työnkuvaan kuuluukin ja kuuliainen, en voinut ylittää aikaa, vaikka olisin halunnutkin. Tuntui hankalalta, kun en kuullut Sinusta mitään ja päätin ottaa hännän pois. Pelkäsin, että ajan ylittämisestä tulee seuraamuksia.

Peikon kommentti: Sain nukelta kesken kaupunkireissun viestin jossa kysyttiin saisiko tappia pitää vielä toisenkin tunnin. Kehotin nukkea lukemaan etätehtävän säännöt tarkemmin, sillä siellä luki vähintään tunti. Nukke oli jo ehtinyt poistaa tapin, joten komensin hänet käyttämään tappia vielä toisenkin tunnin.

Sain kuitenkin ihanan viestisi. Odotin vielä hetken ja uusin tehtävän. Tällä kertaa otin valtavan riskin. Työskentelen keittiössä päivittäin kertakäyttöhanskojen kanssa ja ne saavat mieleni välillä vaeltamaan. Päätin hyödyntää niitä. Kipaisin nopeasti hakemassa hännän, laitoin hanskat käteen, työnsin sormen peppuuni ja sen perässä hännän. Olin kyykylläni pöydän takana ikään kuin ”etsimässä” alahyllyltä jotain, jos joku sattuisi tulemaan keittiöön sisälle. Kukaan ei tullut, eikä kukaan huomannut. Kiitos pitkien työmekkojemme tämäkin on mahdollista toteuttaa muutamassa sekunnissa! 

Työskentelin hännän kanssa melkein työpäivän loppuun asti. Leivoin sämpylät rakkaudella loppuun ja siivoilin ynnä muuta tylsää, mutta minullapa oli oma piristin mukana. Koko päivän mietin myös miten voisin heittää vastaavasta tilanteesta viatonta läppää työkavereideni kanssa. Voisin kysyä vaikka ”Mitäs siinä murjotat? Pistä tappi perseeseen, niin paranee sunkin työpäivä!” Mutta…en tehnyt sitä. Ja anteeksi puhuin nyt rumia tässä, mutta se oli vain demonstraatio.

Työpäivän jälkeen olin jälleen aika hyvissä ja kosteissa tunnelmissa. Harkitsin orgasmitehtävän suorittamista, mutta päätin sen sijaan käyttää energiani luontotehtävään. Lähdin jälleen lenkille, vaikka lähteminen oli työn alla. Ajattelin kuitenkin ihanaa eilistä lenkkiä ja päätin antaa luvan itselleni uusia saman. Taitoin samasta puusta risun ja leikin hetken aikaa hevosta, mutta päästyäni isommalle tielle taika katosi ja muuttui tylsäksi. Se ei enää riittänyt minulle, joten päätin tehdä jotain muuta. Näin kuivuneen havupuun tien vieressä ja taitoin siitä monihaaraisen pienen oksan. Vastaan tuli paikallinen miehittämätön kioski, ja menin sinne sisälle oksan kanssa. Piiskasin reittäni siellä kioskissa ja se tuntui niin hyvälle, että olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin. Oksasta ei vain ollut enää paljoa jäljellä ja tajusin, että minun on siivottava jälkeni, joten lopetin. Poimin risun kappaleet kioskin lattialta ja jatkoin lenkkiä.

Nyt päivää on jäljellä enää 20 minuuttia ja suorittamatta on vielä päivän viimeinen tehtävä. Myönnän suoraan, että tämän iltaisten illanistujaisten jälkeen minun ei tee yhtään mieli suorittaa viimeistä tehtävää, mutta yritän, koska olen tunnollinen ja kiltti. Lasinen dildo on pepussani. Huomaan, että pepussa alkaa jo tuntua hieman käytetyltä. Samalla ihana, mutta kirvelevä tunne. Olen patjallani osittain polvillani läppäri edessäni. Aion katsoa jotakin mukavaa viihdykettä…

Sain tehtävä suoritettu, vaikka siinä menikin aika kauan aikaa. Kyllästyin videoon saman tien ja suljin vain silmäni. Olin aluksi kontillani ja kyhnytin itseni patjalla olevaan wandiin ja samalla dildoon. Käännyin kuitenkin pian istumaan ja lopulta selälleni makaamaan. Leijuin pitkään hyvässä olossa, mutta en päässyt tarpeeksi pitkälle. Usein riittää, että pepussa vain on jotain. Sitä ei tarvitse välttämättä edes liikuttaa. Nyt aloin kuitenkin painella sitä sisemmäs ja liikutella. Vihdoin alkoi tuntua siltä, että alan olla lähellä, muistin tehdä laskutehtävän ja olin siitä tyytyväinen. Sain ihanan orgasmin ja olen iloinen, että sain tehtävän suoritetuksi. Nyt hyvää yötä!

Pentu saapui taloon

Olin hieman yllättynyt, kun nukke kertoi hankkineensa narttukoiranpennun. Kuulemma oikein suloisen ja ihanan. Nimeksi tälle ihanalle otukselle oli annettu Narttu. Kuitenkin nukke oli hieman huolissaan, jos uusi pentu olisi kuriton tai huonotapainen ja kysyi josko voisin osallistua sen koulutustilaisuuteen. Tarkoitus oli että nukke hoitaa kouluttaminen, ja minä toimisin vaan auttavana käsiparina. Aikaisempi koirankoulutustaustani liittyy aitoihin nelijalkaisiin, mutta pohdittuani asiaa totesin että varmasti Nartun koulutus menee pitkälti samalla konseptilla.

Ennen pennun saapumista kävimme nuken kanssa useamman keskustelun siitä, miten käyttäytyisimme, jotta pennulla olisi mahdollisimman turvallinen ja luonteva olo uudessa kodissaan. Pentu oli saanut myös etäkäteissäännön, joka kielsi wc:ssä käynnin useamman tunnin ennen saapumistaan. Jännittyneenä istuimme sohvalla odottamassa ovikellon soidessa. Vihdoin uusi pentu saapui taloon, ja olimme innoissamme. Jotta pennun ensiaskeleet uudessa kodissaan olisivat mahdollisimman rauhalliset, jäin odottamaan sohvalle nuken mennessä vastaan. Kuulin nuken ohjeistavan tulokasta eteisessä.

Onko sinulla nyt jotain kerrottavaa etukäteen? Turvasana on tämä ja turvaele on tämä. Et ymmärrä kouluttajien kieltä, joten et saa reagoida puhuttuihin sanoihin. Pentu ei saa puhua muuta kuin turvaeleen jälkeen. Ymmärretty? Hyvä. Nyt riisut kaikki vaatteet ja puet nämä. Nukke jatkoi osoittaen kaulapantaa ja polvisuojia. Kun olet valmis haukahdat kaksi kertaa.

Odotimme sohvalle pennun valmistautumista ja pitkien hetkien jälkeen kuulimme kaksi vaimeaa haukahdusta. Nukke nouti pennun eteisestä ja talutti hänet juomakipon kautta olohuoneeseen, jossa hän antoi pennun ruhassa tutkia paikkoja. Olin kovasti häkeltynyt pennun asenteesta. Pennulla oli uusi koti ja tilanne, mutta silti se kantoi itsensä tilaan ja tilanteeseen isolla arvokkuudella. Rotunarttu sanon minä. Nukke talutti pennun pöydän ääreen, jossa oli kaksi pörröistä häntää ja komensi pennun valitsemaan itselleen mieluisimman tassullaan. Tämän jälkeen pentu sai upean hännän, josta se oli kovin iloinen.

Nukke opetti pennulle erinäisiä perustemppuja, kuten istu, maahan, anna tassu ja erityiseksi ylpeydenaiheeksi noussut kieri -komento joka sekin onnistui hienosti. Mikä hämmästyttävintä, kun pennulle heitti sellaista mustaa kumista suonikasta lelua, se hypähteli innokkaasti lelun perän ja toi sen suussaan omistajalleen. Ainoastaan maahan komento aiheutti pieniä vaikeuksia, mutta muutama näpäkkä ohjaus rottingilla sai pennun heti ymmärtämään nuken ajatukset.

Teimme pennulle pienen kehontarkastuksen. Kävimme sen kehon tarkasti läpi ja etsimme mahdollisia ruhjeita, puremisjälkiä, lihasjumeja tms. Mitään hälyttävää emme löytäneet, mutta iloksemme huomasimme pennun osaavan hieman heiluttaa häntäänsä tarkastuksemme aikana.

Olimme hieman huolissamme olisiko pentu mahdollisesti jo sisäsiisti. Kyseessä oli kuitenkin pelastettu löytökoira, niin kaikista sen oppimista tavoista meillä ei ollut varmuutta. Pentu ei ollut vielä pyytänyt ulos, mutta pelkäsimme että vahinko saattaa tapahtua, niinpä nukke lähti taluttamaan häntä kohti wc:tä. Kuitenkin eteisessä nukke vaihtoikin suuntaa ja avasi ulko-ovet ja lähti taluttamaan pentua pihalle. Pentu kuitenkin jämähti keittiön ovenpieleen eikä suostunut liikahtamaan senttiäkään. Koetimme vähän kovempiakin otteia rottingin avulla ilman menestystä, niinpä päättelimme että pennulla tuskin olisi vielä hätää.

Talutimme pennun takaisin olohuoneeseen ja teimme sille pedin jalkojemme juureen, jossa tämä tuntuikin viihtyvän erinomaisesti. Kukapa ei viihtyisi omistajansa hellän rapsutuksen alla. Meillä oli kuitekin vielä paljon tekemistä. Aloin pohtia ääneen onkohan pentua koskaan madotettu, johon nukke ei tiennyt vastausta. Onneksi olimme varautuneet madotukseen.

Tapahtui aiemmin viikolla. Menin apteekkiin ostamaan madotuskuuria. Ystävällinen myyjä ohjasti minut eläinlääkehyllyn eteen ja kysyi mitä tarvitsisin. Kävimme suunnilleen seuraavan keskustelun.

- Mitä saisi olla?
- Tarvitsisin matokuurin.
- Koiralla vai kissalle?

Mietin hetken aivan liian pitkään pohtiessani että kummallekohan. Sain kuitenkin vastatutuksi.

- Koiralle.
- Meillä olisi tällainen tablettikuuri joka annetaan kolmena peräkkäisenä päivänä.

Tiesin tarkkaan, mitä halusin, mutta tämä oli nyt pelattava loppuun asti.

- Onko teillä sellaista pastaa mikä annetaan ruiskeesta. Meidän koira syö sitä mielellään.
- On meillä tällainen jota annetaan painon mukaan. Kuinka paljon koira painaa?
- Koira on tosi pikkainen (piirrän ilmassa pienen pallon syliini), joten uskon että pienin riittää.

Myyjä alkaa ärsyttävästi aukaista pakkauksia ja kertoa, kuinka paljon sitä tarvitaan, ja että rittääkö se varmasti ja ja ja... Näen kuitenkin tutun näköisen paketin hyllyllä ja sanon sen näyttävän tutulta ja otan sen. Ostan vielä tarvikkeena yhden tyhjän muoviruiskun.

Avaan madotuslääkkeen sohvalla ja alan lukea tuoteselostuksesta, mihin kaikkiin loisiin kyseinen lääke pätee. Huomaan, että pentu yrittää kuunnella tarkkaavaisesti, liekö aavistellut jotain. Kerron nukelle, että lääke annetaan ruiskeesta, joka painetaan koiran suuhun. Pentu liikahti levottomasti. Poistun keittiöön paketin kanssa ja vedän ostamaani tyhjään ruiskuun muutaman sentin valkoista viiliä ja palaan takaisin olohuoneeseen. Kehotan nukkea tekemään pennun kanssa jotain mieluisaa toimintaa, jotta saamme salakalavasti ujutettu lääkkeen hänen suuhunsa. Tämä on vanha kikka, minkä muistan toimineen kaikkien koirieni kanssa. Pentu selvästi vaistosi jotain eikä ollut oikein yhteistoiminnallinen. Nukke rapsutteli pentua ja minä yritin puristaa lääkkeen sen suuhun. Pentu kuitenkin painoi huulensa tiukasti suppuun ja näytti vähän pelokkaalta ja vihaiselta. Muistin kuitenkin, että näinhän se useasti lemmikkien kanssa menee. Kokemuksesta painoin pennun posket etusormella ja peukalolla sisään, painoin ruiskun pään pennun huulien välistä sisään ja painoin männän tyhjäksi. Niin kuin koirat usein, tämäkin pentu taisteli oksennusrefleksinsä kanssa, yritti rimpuilla otteestani ja pyöritteli kauhistuneen lääkettä suussaan uskaltamatta nielaista. Painoin käden pennun kuonolle, kehuin sitä ja viimein se nielaisi. Kokemus taisi olla pennulla melko rankka, sillä hän alkoi täristä toimenpiteen jälkeen holtittomasti ja taisipa kyynelkin vierähtää pennun silmistä. Silitimme pentua kovasti ja kehuimme kuinka reipas se olikaan.

Hieman myöhemmin olimme huolissamme siitä mahtaako pennulla olla pissahätä. Muistelin että joskus pennut tykkäävät tehdä tottumuksesta tarpeensa sanomalehden päälle, ja niinpä virittelimme kylpyhuoneeseen sanomalehtiä lattialle ja talutimme pennun sinne. Aluksi näytti, että pääsisimmekin maaliin, sillä pentu istahti nätisti paperille aivan sen näköisenä kuin tekisi tarpeensa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.  Pohdimme että läsnäolomme ja katselevat silmämme olisivat liikaa, joten suljimme oven ja annoimme pennulle pissarauhan. Hetken päästä kun tulimme takaisin, pentu isui nurkassa ja paperit olivat kuivat. Ehkäpä pennulla ei vaan ollut hätä. Koska kuitenkin olimme valmiiksi jo kylpyhuoneessa, päätimme pestä pentumme. Teimme valmiin tervapesuaineseoksen ämpäriin, ja riisuin itseni, koska en halunnut vaatteideni kastuvan, mutta pistin kuitenkin käsiini ihan varmuudeksi kumihanskat. 

Pesin pennun vanhasta muististani läpikotaisin pesuaineella nuken suihkuttaessa vettä käsisuihkusta pennun päälle. Kuten koirat usein, niin ei tämäkään yksilö oikein pesusta pitänyt. Välillä se yritti karkuun ja välillä rimpuilla pesuaineen tai suihkun alta pois. Lopulta kaadoimme loput pesuaineet pennun päälle ja teimme vielä lopullisen huuhtelun. Pohdin ääneen nukelle, että pitäisiköhän pentu pestä vielä sisältäkin käsin, ihan vaan varmuudeksi tämäkin. Nukke oli ehdottomasti samaa mieltä ja niinpä kumihanskan ja suihkun avulla pesimme pentumme vielä sisäisestikin, josta hän tuntui tykkäävän erityisen paljon. Jopa niin paljon että lopetettuamme pentu näytti ensimmäisiä vahvoja kiintymyksen merkkejä puskemalla kuonollaan sekä minun ja nuken käsiin. Luimme tämän huomionosoituksen pyynnöksi jatkaa hieman sisäistä pesua. Pidimme kuitenkin huolen siitä, ettei pentu innostuisi aivan liikaa.

Pesun jälkeen ohjasimme pennun pieneen pehmustettuun kellarikoppiin kuivumaan. Kopin ovella hän kuitenkin turvaeleen kanssa ilmoitti haluavansa kokeilla pissaamista uudelleen. Levitimme sanomalehdet uudestaan lattialle ja veimme pennun takaisin kylpyhuoneeseen. Pentu istahti heti paperien päälle ja selvästi yritti hoitaa asiansa katsovien silmiemme edessä. Se yritti ja yritti, jopa pieneen tuskastumiseen saakka tuloksetta. Suljimme oven ja päätimme antaa hänelle pienen rauhan, eikä aikaakaan kun kylppäristä kuului iloinen lorina. Päätimme kuitenkin antaa pennulle vähän lisää rauhaa jos sattuisi olemaan isompikin hätä.

Siivosimme pissaset paperit lattialta ja samalla hieman toruvasti kerroimme pennulle, miten paljon vähemmällä olisimme päässeet jos tämä olisi onnistunut ensimmäisellä kerralla. Pentu istui nurkassa ja katseli lattiaan. Onneksi se tuntui selvästi ymmärtävän turhan työmme ja häpesi hieman. Pikapesimme pennun uudestaan ja ohjasimme sen takaisin kuivumaan kellarikoppiin. Itse poistuimme hetkeksi kahville ja pohtimaan olisiko koirasta tekemään pentuja.

Kahvitelun jälkeen nukke haki pennun kopistaan ja talutti sen takaisin olohuoneeseen. Pohdimme ääneen pitäisikö astutusta vähän harjoitella. Huomasimme pennun vähän säpsähtävän ajatusta. Nukke oli hankkinut astutukseen sopivia välineitä, joita hän haki olohuoneeseen. Virittelimme sohvalle sopivan alustan harjoittelua varten. Istuin sohvan perälle ja otin pennun syliini niin, että levitin sen takajalat omien jalkojeni ulkopuolelle. Etutassut kiinnitimme tiukasti yhteen. Pidin pennusta tiukasti kiinni, kun nukke suoritti astutuskokeen. Hieman yllättäen pentu tuntui kovin pitävän tilanteesta. Nukke suoritti harjoitusta pitkään, huolellisesti ja pohjaan saakka. Itselläni oli sähköllä toimiva astutuksen apuväline, jonka sain ujutettua vielä oikeaan paikkaan, ja lopulta astutus päättyi useampaankin onnistuneeseen lopputulokseen.

Otimme ylpeydellä reippaan pentumme syliimme. Silittelimme sitä ja kehuimme kuinka upea narttu hän olikaan.

*****

Blondi kysyin myöhemmin mikä oli parasta. Kerroin, että suihkutilanteessa oli jotain todella primitiivisen kiimaista. Pentu istuu lattialla katse maassa, märkänä, surkeana, odottavana, käytettynä, käytettävänä ja kiimassa. Minä pesen häntä hieman kovakouraisesti nuken suihkuttaessa vettä pennun päälle. Myöhemmin istuin nartun kanssa ulkorappusilla ja kävimme suunnilleen seuraavan keskustelun.

- Jossain toisessa tilanteessa olisin voinut raiskata sinut sinne suihkuun.
- Olisit raiskannut. Mä kyllä vähän sitä odotin.
- Ei ehkä ihan sopivaa kuitenkaan koiralle.
- No ei, mutta olisin tykännyt silti.

Blondi: Lapsellista pervoilua

Pervoblogeissa on pohdittu jokin aika sitten paljon lapsikysymyksiä. Miten yhdistää lapsiperhe-elämä ja pervoilu –teemaa ovat pohtineet ainakin Tetris, Eledal, Kurittajatar ja pikkusisko. Saman aiheen parissa kipuilee Balthazar BDSM-baarin kolumnissaan otsikolla Lapsellinen Kinky. Nykyään laiskana kirjottajana tartun mielenkiintoiseen aiheeseen vasta nyt.

Sellainen off topic muuten tähän, että seurailen tällä hetkellä kohtuullisen tiivisti muutamaa blogiyhteisöä, ei-pervo-sellaista. Blogimaailmassa pätevät näköjään samat lainalaisuudet, on blogin skene sitten mikä tahansa. Kun yksi löytää hyvän aiheen ja näkökulman, niin muutkin tarttuvat siihen. Mutta asiaan...

Me elämme Peikon kanssa uusperhearkea. Uusperheemme poikkeaa monesta muusta uusperheestä, koska siinä on tasan nolla liikkuvaa osaa. Ei vanhemmalta toiselle liikkuvia lapsia. Ei yhteydenpitoa entisten puolisoiden kanssa lasten elämään liittyen. Meidän kolmen hengen miniuusperheeseemme kuuluvat minä, Peikko ja Peikon lapsi. Ulkojäsenenä mukana perheessämme on Peikon jo omillaan asuva aikuinen lapsi. Lapset ovat itse valinneet, etteivät ole äitinsä kanssa missään tekemisissä – syyt valintaan ovat moninaiset.

Uusperhe määritellään siten, että siinä on mukana alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi eli perheen kaikki lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä. Meillä lapsi on Peikon, minun statukseni on vapaaehtoisesti lapseton. Virallisesti olen myös uusperheen äitipuoli, joka yrittää kovasti sopeutua lapsiperhearkeen. Tosin Peikon lapsi on jo itsenäistyvä, lähes nuori aikuinen, joka alkaa orientoitua omaan elämään parin vuoden sisällä.

Minulla ei ole mitään kokemuksia pikkulapsiarjesta, siitä olen jäävi puhumaan. En osaa kuvitella, millaista on hoivata lasta 24/7. Olla läsnä ja saatavilla. Hoivaviettini on lievästi sanottuna puutteellinen eli minulla ei ole sellaista. Parin vuoden yhdessä elämisen jälkeen lapsi muistuttelee minuakin vieläkin välillä siitä, että jääkaapissa pitäisi olla jotain ruokaa. Vitsailemme hänen kanssaan siitä joskus, kun Peikkon on reissussa, ja olemme lapsen kanssa kahden kotona. Muista sitten, että sun täytyy pitää mut hengissä!

Pyörittelen työssäni paljon sellaista käsitettä kuin mentalisaatio eli kyky pitää toisen ihmisen mieli omassa mielessä. Usein puhutaan myös virittäytymisestä toisen ihmisen taajuudelle. Kyky mentalisaatioon, kuten moni muukin tärkeä ominaisuus, kehittyy varhaisissa vuorovaikutussuhteissa. Jotka ovat btw eräs lempiaiheeni.

Vaikka minulla on hyvin kehittynyt mentalisaatiokyky ja kykenen hyvin asettumaan toisen ihmisen nahkoihin, ei tämä aina päde suhteessa lapseen. Tai pätee, mutta toisin päin. Koska en ole koskaan tottunut siihen, että joku tarvitsee minua hoivaavassa mielessä, olen jatkuvasti tietoinen siitä, että lapsi on mielessäni. Hän vie sieltä paljon tilaa. En ole tottunut, että silloinkin kun ihminen ei ole fyysisesti läsnä, on hän kuitenkin mielessäni. Ja nyt puhun sellaisista ihmisistä, joita en ole itse valinnut elämääni. Kuten nyt lasta. Pidän hänet mielelläni mielessäni, mutta se, että lapsi on korvieni välissä, vie minulta paljon energiaa. Ei liikaa, mutta paljon. Että toinen tarvitsee. Kiintyy. Luottaa. Odottaa minulta asioita. Aivoni ovat uiskennellet 40 vuotta täydellisessä irtonaisuuden tilassa ja nyt niihin on pesiytynyt teini-ikäinen lapsi.

Vaikka olen lapsen kanssa läheinen ja välimme ovat todella hyvät, ei minulla ole silti häneen samanlaista kiintymyssuhdetta kuin Peikolla, joka on lapsen biologinen isä. Minä kiinnyn lapseen vähitellen sosiaalisena vanhempana. Lapsi on varmasti itse jo omaksunut minut myös psykologiseksi vanhemmakseen, mutta minulla on vielä siihen matkaa. Kasvan vanhemmaksi pikkuhiljaa omassa tahdissani sen verran kuin olen kasvaakseni. Mitään äitimyyttiä en suostu toteuttamaan, vaan toteutan ihan omannäköistä vanhemmuutta.

Uskallan sanoa, että Peikko on tehnyt ison työn kasvattaessaan kaksi lasta kohtuullisen ehjiksi, omilla aivoilla ajatteleviksi edustuskelpoisiksi nuoriksi. Peikko on halunnut laittaa ja laittanutkin lasten kanssa olemiseen paljon aikaa ja energiaa. Toki myös siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ole ollut.

Nyt kun meillä on kahden aikuisen hyvin toimiva parisuhde ja kaksi aikuista, jotka pitävät kotona asuvasta lapsesta huolen, olen suoraan sanonut Peikolle, että toivon hänen ottavan omaa aikaa ja panostavan itseensä. Ei minun eikä lapsen kustannuksella tietenkään, enemminkin siihen luottaen, että arki sujuu välillä ilman häntäkin. Alussa Peikko poti omista menoistaan huonoa omatuntoa, mutta keskustellen sain hänet ymmärtämään, että kyse on vain terveestä itsekkyydestä. Jota saa ja täytyy harjoitella. Jotta itse jaksaa paremmin. Jotta parisuhde voi paremmin. Jotta lapsella on mahdollista irtautua isästään. Niinpä Peikko on harjoitellut. Ja lapsi on itsenäistynyt hurjaa vauhtia.

Kumpikin Peikon lapsista tietää pervoidentiteetistämme. Tätä blogia pidempään lukeneet tietävät myös, että pervokorttia ja pervoilun vaikutusta lapsiin heiluteltiin ahkerasti nuoremman lapsen huoltajuusoikeudenkäynnissä. Peikko on puhunut aiheesta lapsille yleisellä tasolla ja heidän ikätasoaan vastavalla tavalla. Asiasta joskus varmasti puhutaan vielä, mutta vain siinä tapauksessa, että lapset itse osoittavat siihen kiinnostusta.

Kummastakin lapsesta on kasvanut erittäin suvaitsevainen ihminen. Kotona sekä minä että Peikko tuotamme aktiivisesti puhetta siitä, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa seurustella tai kumppanin sukupuolella ei ole mitään merkitystä, kunhan ei vaan satuta itseään eikä muita.

Uskon, että lapset hyväksyvät seksuaalisen identiteettimme, mutta siinä on osia, jotka joudumme pitämään ainakin toistaiseksi piilossa. Eräs niistä on suhteemme ulkopuoliset leikkikaverit. Etenkin nuoremman lapsen suhtautuminen asiaan on vielä hyvin mustavalkoinen. Olemme käyneet hänen kanssaan keskusteluja mm. pettämisestä. Olisko se susta pettämistä, jos iskä suutelisi jotain vierasta naista? Antaisitko sä sille anteeksi, jos se pettäisi sua? On mielestäni turha toistaiseksi aloittaa keskustelua siitä, että parisuhteessa voi olla myös sovitusti muita osapuolia, ja jos asiat on puhuttu selviksi, ei kukaan petä ketään vaan asiat tehdään yhteisymmärryksestä. Tiedän, että kummankin lapsen mieli on tässä asiassa hyvin ehdoton, joten ehkä jätämme keskustelun monisuhteisuudesta tuonnemmaksi. Olisi ihanteellista pystyä kertomaan lapsille tärkeistä ihmisistä elämästämme, mutta kaikkea ei voi saada kerralla.

Kotona asuva lapsi oli vielä pari vuotta sitten hirmuisen utelias erilaisista menoistamme. Minne te olette menossa? Kenen kanssa te menette? Mitä siellä tehdään? Mitä te teette siellä Tamperella/Helsingissä? Mistä te tunnette tuon ja tuon ihmisen? Aikansa intettyään lapsi alkoi saada sellaisia vastauksia kuin Ne on aikuisten menoja eivätkä ne kuulu sulle. Sulla on turva täällä kotona eikä sun tarvitse huolehtia meistä. Olemme myös alkaneet käyttää yhtenä vastauksena jos inttäminen ei lopu sitä, että kannattaa aina varoa mitä kysyy, koska joskus voi saada sellaisia vastauksia, mitä ei välttämättä halua kuulla. Tämä toki huumorilla höystettynä. Meillä on puhelimet mukana, sä saat meidät kiinni, jos tulee tarvetta. Sulla ei ole mitään hätää. 

Paljon tässä kyselemisessä on luontaisen uteliaisuuden lisäksi ollut kysymys siitä, että lapsen perusluottamus sai äidiltä poismuuton ja huoltajuusoikeudenkäynnin aikana todella ison kolauksen, ja lapsi taantui tunnetasolla paljon ikäistään nuoremmaksi. Pikkuhiljaa perusluottamusta on saatu kuitenkin korjattua, ja nykyään hän kestää jo olla sen tiedon kanssa, ettei tarkkaan tiedä, missä me olemme ja mitä me teemme. Puhuessamme pervoystävistämme käytämme osasta nikkejä ja osasta oikeita nimiä. Lapsi on jo tottunut siihen, että kaveriporukastamme osalla on kummalliset lempinimet. Ison osan ystävistämme hän on luonnollisesti tavannutkin vuosien varrella erilaisissa arjen aktiviteeteissa ja kyläilyissä.

Lelut meillä pidetään lukitussa laatikossa – isossa arkussa, joka on makuuhuoneessamme. Muutama perusseksilelu on lukitsemattomassa yöpöydän laatikossa. Josta lapsi tietää, ettei se ole hänen reviiriään. Olen kuitenkin aivan varma, että lapsi on käynyt kaikki asuntomme kaapit läpi ja nähnyt myös yöpöytäni sisällön. Ainakin minä olisin hänen ikäisenään ollut niin utelias. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ne lelut kestävät päivänvaloa ja tuon ikäinen lapsi kantaa itse vastuun siitä, jos menee penkomaan selkeästi laatikoita, jotka ovat minun. Lisäksi piilo-opetusuunnitelmani on se, että seksileluissa ei ole mitään pahaa tai hävettävää. Että aikuisella ihmisellä voi olla niitä. 

Arkipantani roikkuu muiden korujen kanssa samassa nipussa, enkä piilottele sitä. Korsetit ja muutama muu bilevaate ovat ihan normaalissa vaatekaapissa omassa laatikossaan. Kun vedin korsettia päälle häävalokuvausta varten, lapsi oli aidosti kiinnostunut ja kysyi, että saako hän kokeilla. 

Vaikka voimme lapsen iästä johtuen tulla ja mennä jo hyvin vapaasti, on kahdenkeskinen aikamme, siis se aika, jolloin olemme kahdestaan kotona, melko lailla kortilla. Toisin kuin monilla uusperheillä, meillä ei ole lapsettomia viikonloppuja. 

Lisäksi lapsi viihtyy hyvin kotona ja vaikka sosiaalista piiriä sekä ystäviä on tullut vuosien varrella lisää, on yleensä kahdenkeskinen aikamme kotona joitain tunteja. Ja tuossa ajassa ei meidän kummankaan päämme taivu minkäänlaiseen rajumpaan sessiointiin. Siksi valitsemmekin usein helpomman vaihtoehdon ja harrastamme kohtuullisen tavallista, mutta taivaallisen nautinnollista seksiä, johon kuuluu yleensä ainakin hyrrä ja kasa dildoja. Meillä on onneksi melko usein käytössä myös Nuken asunto, jonne keskitämme pidemmät leikit.

Olen kutenkin tällä hetkellä asian kanssa jo hyvin sinut. Tuntuu siltä, että Peikkoa asia häiritsee enemmän. Minulla on hyvä olla. Nyt. Tässä parisuhteessa. Tässä perheessä. Tässä elämässä.

Peikko ja pikkusisko tarinoivat

Olemme aloittaneet pikkusiskon kanssa pervoaiheisen tarinan kirjoittamisen. Ehdotin tätä taannoin pikkusiskolle ja hän tarttui heti ja ilomielin ajatukseen. Ensin pohdimme, että minä kirjoittaisin kappaleen, sivun tai 10 minuuttia, ja pikkusisko jatkaisi siitä ja näin kulkisimme, kunnes loppu tulisi vastaan. Päädyimme kuitenkin lopulta melko rajattomaan vaihtoehtoon, jossa meillä molemmilla on omat päähenkilömme, minulla Tero ja pikkusiskolla Elisa, joidenka tarinaa me kirjoittamme. Emme sopineet etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, vaan halusimme pitää koko tarinan melko auki. Meille ei ole mitenkään selvää, että tuleeko Tero koskaan tapaamaan Elisan. Emme vielä tiedä, kävelevätkö he hymyssä suin kohti mahtavia sessioita ja parisuhdetta, vaan haluamme katsoa, mihin mielikuvituksemme kantaa vai kantaako.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, koska mielikuvitukseni on erittäin vahva. Saanko mielkuvitukseni tuotokset paperille, on aivan eri juttu ja mielestäni erittäin harvoin saan. Yleensäkin ottaen kirjoittamistapani on hyvin yksioikoinen, joka on varsin typerää. Kirjoitan jotain ja minusta se saa riittää, ota tai jätä. Nyt ensimmäistä kertaa, ja uskallan näin sanoa koska tarinaa on jo kuusi kappaletta valmiina, olen halunnut viilata ja veivata tarinaani enemmän kuin koskaan. Nyt en ole enää tyytynyt siihen että kaikki tulisi valmiiksi samantien, vaan pahimmillaan olen kirjoittanut luvun neljästi uudestaan.

Minä en yritä olla kummoinenkaan kirjoitta, joskin mielestäni pikkusisko on. Teemme tätä puhtaasti omasta mielenkiinnosta ja ilosta, emmekä yritä esittää kenellekään yhtään mitään. Tämä tarina lähti nopeasti käyntiin ja saattaa päättyä vähintää yhtä nopeasti, jos vaikka kyllästymme, sairastumme tai vaikka jäämme auton alle. Siihen asti pyrimme pitämään vain hauskaa ja ehkä vähän oppia jotain. Perustimme oman blogin tarinaamme varten ja se löytyy täältä, kuten myös vieressä olevasta blogrollista.

Toivottavasti sinullakin on hauskaa.

- Peikko

Hoitsu häkissä

Kerroin taannoin olleeni mökkeilemässä ja samalla tutumassa lemmikin sielunelämään. Etukäteen en olisi voinut kuvitella, että tavallisesta isosta koirankuljetushäkistä voisi irrota niin paljon hupia ja ideoita, mutta olin ilomielin väärässä. Nyt tässä ollaan jo "perustamassa" lemmikkikoulua, mutta se onkin jo aivan uusi tarina.

Piiskatessani nukkea mökillä, oli hoitsukin saapunut yllättäen paikalle. Yllättäen siksi, että olin kuvitellut hänen jättävän mökkeilyn väliin. Halasimme ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset. Olin huomaavinani hoitsun olemuksessa poikkeuksellisesti väsyä, mikä ei sinällään ollut ihme ottaen huomioon hänen senhetkiset haasteensa. Ehkäpä juuri siksi oli erittäin upeaa nähdä hänet tovin kuluttua istumassa häkissä hymy korvissa. Kuvittelin nuken passittaneen hänet sinne kokeilemaan, miltä häkki maistuu. Siitä hetkestä eteenpäin oli nähtävissä ja vaistottavissa hoitsun tulleen kotiin.

Hän istui jalat ristissä häkissä katsellen ympäristöään kuin ensi kertaa häkitetty lemmikki. Leikkimielisesti tämä lemmikki virnuili ja kauniisti hymyili, mutta kuitenkin sellainen naarasleijonailme kuonollaan - "uskallapas koskea tai tulla häkkiini". Hän oli täydellisesti mukavuusalueellaan, ja saatoin kuvitella hänet oikeasti kehräämässä, jos joku olisi nätisti osannut lähestyä ja rapsutella oikeasta paikasta.

Istuimme grillaamassa lemmikin istuessa häkissään hieman sivummalla. Sain vierestä ilomielin seurata, kuinka nukke kesytteli lemmikkiään. Ja mikäs onkaan parempi keino kesyttämiseen kuin hyvät makupalat. Häkin ristikon välistä tarjoiltiin varovasti erinäisiä herkkuja kuten inkiväärimarinoitua possua, avokadoa ja grillattuja vaahtokarkkeja. Erityisesti viimeiset tuntuivat olevan parasta kesytysruokaa. Nukke ojensi varovasti makupaloja häkkiin selkeiden komentojen kera, "varovasti, nätisti, otatko lisää?" ja lemmikki vaikutti hyvin säyseältä ja kesyltä.

Myöhemmin siirryttyämme jo sisälle, nn tiedä tarkkaan mitä oli tapahtunut, oliko kenties lemmikki sähissyt kouluttajalleen vai oliko kouluttaja vain päättänyt näyttää lemmikilleen paikkansa, mutta lemmikille sovittettiin suuhun pallogägiä. Muutenkin koulutus oli saamassa hauskoja bdsm-virikkeitä. Nukke kaipasi selvästi vähän apukouluttajaa, ja ideoimme, että lemmikin kädet voisi kiinnittää kahleilla häkin toisen pään ylänurkkiin ja jalat taas toiseen. Kumarruin ja menin häkkiin rohkeasti ja sanoin lemmikille, että nyt on oikea hetki poistaa housut, jos sellaista halajaa. Lemmikki nyökkäsi silmillään. Vedin hänen alushousut pois jalasta, ja kiinnitimme hänen ranteisiinsa ja nilkkoihinsa kahleet, jotka taasen kiinnitimme häkin ylänurkkiin. Voi kuinka söpö pakkaus vaikka lemmikki joutuikin nojaamaan ylävartalollaan vaikean näköisesti häkin toiseen päätyyn.

Jouduimme siirtämään häkkiä lemmikin kiinnittämisen jälkeen ja teimme sen työntämällä häkkiä varovasti lattialla maton päällä. Teimme tämän tietenkin hyvin varovaisesti, sillä emme halunneet tuottaa lemmikille turhaa tuskaa. Hän kuitenkin alkoi liikkua ja yritti viestittää meille jotain silmillään ja gägin takaa. Ilmoille ehti jo tulla pieni hätä, että lemmikillä ei olisi kaikki hyvin. Että joku raaja kramppaisi, kiinnitys olisi liian tiukka tai hengittäminen olisi vaikeaa. Avasimme nopsaan luukun ja poistimme gägin, jotta lemmikki pääsi kertomaan asiansa. Yllätyksemme oli suuri kun lemmikki sanoi kiukkuisesti "Olkaa varovaisia lemmikin häkin kanssa, ettei se vaan hajoa!" Tämä sananparsi tuli ulos aidosti huolissaan eikä kouluttajia härnätän. Purskahdimme nauruun ja kiinnitimme gägin uudestaan paikoilleen.

Kävin lelukassilla ja toin mukanani varsidildon ja hyrrän. Kerroin lemmikille, mitä aion niiden kanssa tehdä, ja hän nauroi minulle gägin takaan. Kerroin, että lemmikki varmasti itsekin ottaa huomioon häkkinsä rajallisen kestävyyden eikä rimpuile ollenkaan toimenpiteen aikana, Lemmikki yritti vielä hetken näyttää sähisevältä tilanteen hallussapitävältä villieläimeltä, mutta lelun upotessa häneen ja hyrrän käynnistyessä hänellä oli täysi työ pitää raajansa paikallaan ja ajatukset kasassa. Hyvin lemmikki tsemppasi raajat väristen. "Saisinko tulla?", kuulosti kovin eläimelliseltä gägin takaa. Mutta koska kyseessä oli kuitenkin koulutus, niin lupaa ei herunut heti. Raajat ja lemmikki värisivät, silmät katosivat ja kun hän sai lopulta luvan, kahdestikin, niin lemmikki tärisi ja tuli, mutta nätisti häkkiä varoen.

Lemmikki kertoo

Auto kaartaa tietä eteenpäin. Ja mä en osaa sanoa mun ystävälle miksi mua jännittää ja pelottaa. Miksi mun rintaa puristaa. Mä olen väsynyt. Arvoin monta päivää lähdenkö, jaksanko, riittääkö mun voimat. Elämä on niin muuttumassa. Mutta mä lähdin. Halusin. Mulla oli vähän ikävä mun laumaa. Kun mä pääsin sinne, mä menin rantaan. Kahlasin polvia myöten veteen. Siinä tuntui että mä olen paikallani, en häily, en häviä, en ole säästöliekillä. 

En olisi halunnut sanoa Nukelle etten osaa olla, halusin olla vahva, halusin näyttää sitä mun henkistä hiekkalinnaa, kovis naamaa. Niin mä sille sanoin. Sanoin etten osannut olla. Ja rintaa ei enää puristanut. Katsottiin kaloja laiturilta. Ne oli pieniä ja säikkyjä mutta ne pääsi syvemmälle pakoon jokaista epäilyttävää ääntä. Niillä oli se samea vesi. 

Nukke halusi näyttää häkin mulle. Istuttiin teltassa häkin vieressä. Se kysyin haluanko kokeilla ja ennen kuin se ehti lausetta loppuun, mä olin jo puoliksi menossa. 

Kerälle. Häkin pohjalle. Sielä oli pehmeää. Ja aivan kun mun kehosta olisi sulanut vanhat steariinit päältä. Hiekkalinna jäi rannalle. Se sotkisi kovin teltan ja häkin jos sitä yrittäisi kantaa mukana. 

Mä en tiedä mistä se hymy tuli. Häkissä olin turvassa. Ja vapaa. On hullua ajatella ja tuntea olevansa vapaa häkissä. Häkissä jossa voin istua ja maata. Eikä häkki purista. Se vain rajaa. Minut on laitettu sinne rauhoittumaan. Kokemaan fyysiset rajat. Se antaa minulle herkimmilläni turvamuurit. Mä voin katsoa ulos häkistä. Nojata kylmään metalliin. Rapsutetaan, ruokitaan. En voi itse valita mutta voin. Sen mitä otan vastaan ja mitä en. Voin vielä puhua. Jutella, nauraa, hyristä kun kissaeläin. 

Alkaa sataa, viedään häkki sisälle. Pyydän lupaa käydä vessassa ja salaa toivon, että Nukke käskee minut ulos pissalle, kuten sisäsiistien lemmikkien kuuluukin. Kaikkien silmien alle. Ulos, kun luvan saa. 

Häkki seisoo tyhjänä keskellä lattiaa. Häkin sisällä oleva tyhjiö, minun tilani, vetää ja tahdon jo takaisin. Sanoin aikaisemmin että minua kiehtoo ajatus siitä etten voi kommunikoida puheella. Sido mun suu. 

Ja palloa sovitetaan suuhun ja kiristetään. Käsiin kiertyy nahkaa. Nukke pitelee mua mun selän takana. Hengitys mun korvalla, Nukke on ihan siinä. Mun omistaja. Mun ihminen. Yksi niistä.

Ja Peikko kumartuu mun eteen. Istun omilla jaloillani enkä voi liikkua. Sen kädet on kovat ja kasvot pehmeät. Etsii käsiinsä mun rinnat. Ja mä sähisen kun se nappaa kiinni. Kovaa, mä ulisen vastaan ja mä pidän siitä. 

Nukke komentaa minut takaisin häkkiin. Mies tulee lähemmäs ja nahkaa napsahtaa nilkkoihinkin. 

"Tämän jälkeen pikkareita ei saa enää pois. Otetaanko pois?" tiukka kysymys. 

Mä nyökkään niin nopeasti kuin ehdin. Ota ne pois, ota. 

Jalat ripustetaan ylänurkkiin, samoin kädet. Makaan häkin pohjalla. Esillä. Näytillä. Ja se lämmittää. Hyrisyttää, hymyilyttää, silmien takana leiskuu. Olen mun laumassa. Mun lauman käytettävänä. 

Ihmiset ympärillä alkaa siirtää häkkiä. Mä pelkään, että se hajoaa, että leikki loppuu siihen. Että multa viedään raja mun ja ympäristön välillä. Musta tuntuu että se on niin hauras. Se mun tunne. Vahva ja hauras. Tulee melkein hätä, hakkaan häkkiä jalalla. 

"Älkää rikkoko mun häkkiä!" 

Se ei ollu hyvä syy pyytää puhekykyään takaisin, tiesin sen, mutta hätäännyin. En tahtonut vielä pois. 

Nukke istuu omistajan elkein mun vieressä. Ja Peikko tulee lähemmäs multa kontrollin rikkovien aseiden kanssa. Häkin ovi avataan mun jaloista. 

"Sä varmaan pidät sitten itsekin huolen siitä ettei häkki mee rikki, eikö vaan." 

Dildo uppoo muhun. Ja hyrrä hurahtaa käyntiin. 

"Sä tiedät miten tää toimii." Toteamus, ei kysymys. 

Peikko ja Nukke kirkkaina. Ne on siinä. Muut häipyy kasvottomaksi joukoksi, ne on lämpimiä ja sykkiviä, samalla kun mä päästän irti ympäristö tummuu ja pehmenee. Mun on helppo päästää irti. Helppo, pehmeä, hyvä. 

Mä anon, huudan lupaa tulla, ja luvan saan kahdesti. Sumenee ja mä tuun, lujaa, sähkö kulkee varpaista päänahkaan ja taas takaisin. 

Ympäristö sykkii takaisin. En pääse vielä irti. Nukke antaa mun jäähdytellä. Mutta vaan hetken ja mä haluan lisää. Sormet mun sisään. Kieli. Ja sähkö kerääntyy. Mun omistaja maistaa omaansa. Ja mä varon rikkomasta häkkiä. Ja taas mä joudun pyytämään. Anomaan ja saan luvan. Tähän leikkaus. 

Lemmikki poistuu häkistään vasta kun saa luvan. Omistajaltaan.

BDSM-PT

Minulla on kova halu auttaa ystäviäni, varsinkin jos auttaminen osuu jotenkin vinosti seksuaalisuuteen, ja uskon voivani olla avuksi edes vähän. Useimmiten apu on keskustelua, mutta joskus ajaudun projekteihin tai tilanteisiin, joissa h-hetkenä oikeasti pohdin, että kannattaako minun ihan kaikkeen lähteä. Perse edellä puuhun on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Joskus tilanne on ollut suurikin menestys, mutta joskus jälkipyykkiä on pesty enemmänkin. Kuitenkaan koskaan ystävyyssuhteet eivät ole olleet liipasimella, ja loppujen lopuksi viivan alle on varmasti jäänyt selvästi plusmerkkinen luku.

Viimeinen tempaus, jossa loppusuoralla meinasi usko loppua, oli toimia pikkusiskon BDSM-henkisenä personal trainerina (PT). Kurkkaamalla pikkusiskon blogia saanet hyvän kuvan, mitä matkalla on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset kun maalinauha katkesi. Uskoni ei tosin ollut koetuksella pikkusiskon suhteen, vaan oma kirini loppusuoralla veti lihakseni hapoille. Tämä projekti oli kuitenkin mitä mainioin, ja olen kovin ylpeä siitä, mitä pikkusisko sai aikaiseksi, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka pieni osuuteni kuitenkin loppupeleissä oli. Siksi jätänkin kertomatta, mitä loppusuoralla tapahtui ja keskitynkin siihen, mikä voima ja potentiaali tällaisella toiminnalla voisi ollakaan. 

Käyn kuntosalilla keskimäärin kolme kertaa viikossa. Sellaisella salilla, jossa on myös paljon personal trainereita ja heidän palveluja myös käytetään. Koska oma treenaamiseni on verkkaista, pystynkin usein katselemaan ympärilleni ja seuraamaan myös PT-toimintaa. En ole koskaan käyttänyt PT-palveluja, joten olen kovin huono arvioimaan, miten ne oikeasti toimivat. Mutta uskon, että motivoituneilla kuntoilijoilla ne toimivat erittäin hyvin. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että motivoituneilla onnistuu melkein mikä vaan, jopa harmaan kiven läpikävely. Ymmärtääkseni PT:n toiminta ytimekkäästi on tavata asiakas ja kartoittaa hänen tarpeensa, tehdä saliohjelma ja seurata vierestä, että ohjelmaa noudatetaan ja että tekniikka on kunnossa. Voisikohan tuon työnkuvauksen siirtää käytännön tasolla myös D/s-dynamiikkaan?

Jäinkin pohtimaan, mikä mieletön voimarava D/s-suhteessa voisikaan olla vaikka elämänhallinnan tai opiskelumotivaation kasvattamiseen tai jopa elämäntapojen muuttamiseen. En väitä, että se olisi automaattisesti oikotie onnistumiseen ja parempaan elämään, mutta silti tietyntyyppisessä dynamiikassa se toimisi varmasti paremmin kuin vaikka elämäntapa-coachin tai PT:n palkkaaminen. 

Monilla alistuvilla on tarve miellyttää, olla hyvä tyttö tai antaa aihetta ylpeyteen. Tämä lähtökohta yhdistettynä aitoon molemminpuoliseen haluun tehdä jokin muutos, olisi mielestäni oiva lähtökohta. Ei kuitenkaan kannata tavoitella kuuta taivaalta, vaan tehdä selkeä yksinkertainen sopimus, jota tullaan noudattamaan. Tätä sopimustahan voi aina tarkentaa, tiukentaa, selkeyttää tai löysentää. Tässä yhteydessä en kuitenkaan usko siihen, että Dominoiva rustaa sopimuksen itsekseen ja laittaa sen sydänmagneetilla kiinni jääkaapin oveen, vaan suosin yhdessä tekemistä ja maalaisjärkeä. Kun molemmat osapuolet ovat mukana tekemässä sopimusta, se myös sitouttaa ja motivoi. On myös tärkeää muistaa, että siinä missä alistuvalla on säännöt noudatettavanaan, niin dominoivalla on erittäin tärkeä rooli seurata, että sääntöjä noudatetaan. En osaa sanoa, kumpi pääsee helpommalla, mutta olen varma, että molemmille riittää töitä ja haastetta.   

Säännöt on tehty rikottavaksi ja rikkeet rangaistavaksi. Ei ehkä ihan noin yksioikoisesti, mutta rikkeitä ja vahinkoja tapahtuu aina, joskaan se ei saisi olla ensisijainen tarkoitus kummallekaan. Aina ei vaan jaksa, voi sairastua tai eteen voi tulla ihan mitä vaan elämää heittelevää. Rikkeisiin pitää kuitenkin aina puuttua, ja niistä pitää aina myös kertoa. Mielestäni rangaistukseksi tai käsittelyksi riittää myös joskus keskustelu. Pääasia on, että tilanne ei jää huomioimatta. Se on taas kaiken arjen ja kiireen keskellä joskus todella haastavaa.

Yleensä tällainen projekti ruokkii itse itseään. Alku on pirun hankalaa, mutta kun vaikka ensimmäiset sentit vyötäröltä katoavat tai tentit tulevat läpäistyä, niin onnistumisen ilo kantaa ja motivoi, puhumattakaan siitä, mitä se tekee suhteelle ja arvostukselle.

2. Päivä

Pieni avautuminen nuken etätehtäviin ja miksi satuin valitsemaan juuri nämä tehtävät. 

1.) Nukke oli hiljan toivonut minulta kainosti lisää peppuleikkejä. Nyt hän voikin niin aloitella jo kuumottavasti ilman minuakin.

2.) Olemme harjoitelleet laskemista livenä. Minä lasken, ja nukke odottelee. Koska harjoittelu on kesken, niin sitähän voi loistavasti treenata myös etänä.

3.) Nukke rakastaa luontoa, sen hajua, tunnetta jalanpohjissa, ääniä. Mikäs sen parempaa kuin yhdistää kaksi nuken lempiasiaa, luonnon & masokismin.

4-5.) Pitäähän Peikonkin saada tästä huvista omansa ja mahdollisuus arvostella miten etätehtävät ovat suoritettu.

Nuken silmin:

Kuten päivällä kirjoitin, jokaisella asiakaspalvelijalla pitäisi olla pepputappi, niin palvelu sujuisi huomattavasti paremmin. Haluaisin alkaa kouluttamaan asiakaspalvelijoita, mihin pepputapin käyttöön tutustuminen kuuluisi pakollisena oppiaineena.

Olen ennenkin miettinyt miltä tuntuisi työskennellä tappi pepussa tai jotain muuta vastaavaa härnäämässä ajatuksiani. Tiedän työhistoriastani sen, että mitä hankalammat olosuhteet, sen suurempi keskittyminen. Päätin siis haastaa itseni ja päätyä töihin tapin kanssa.

Olin rauhallinen ja läsnä ja selvisin töistäni, jonka jälkeen menin vessaan ja otin tapin pois. En voinut uskoa, mitä tulin juuri tehneeksi. Olenko tyhmänrohkea, hullu vai muuten vaan jotenkin vähän omituinen. Mutta se oli ihan mielettömän kivaa. Ja tajusin todella, että olen välillä vähän sellainen häsääjä ja yritän muka tehokkaasti tehdä tuhat asiaa samaan aikaan. Tapin kanssa keskityin joka ikiseen liikkeeseeni ja olin levollinen. Todennäköisesti paljon siedettävämpi työkaveri myös.

Mietin minkä haasteen voisin ottaa orgasmi-tehtävään. Ikkunani ja verhoni olivat auki ja koska surinan aiheuttaminen tuntui jo muutenkin jännittävältä, päätin jättää ikkunan siihen tilaan, missä se olikin. Ikkunasta ei nähnyt sisään, ellei kiivennyt terassilleni ja kävellyt sen toiseen päähän. Pidin korvat höröllään ja ryhdyin toimeen.

Riisuin itseni alasti ja pujotin talutushihnan nukke-pantaan kiinni. Laitoin hihnan toisen pään kiinni patteriin ja pannan kaulaani. Päätin suorittaa orgasmi-tehtävän häntäni kanssa. Sujautin hännän sisälle taas kyykkyasennossa, minkä jälkeen menin patjalleni konttausasentoon. Olisin halunnut nähdä häntäni peilistä, miten kauniilta se näyttää kontatessa.

Kiinnitin nänneihini Sinulta ja Blondilta saamani lujat nipsut, otin wandin esiin ja aloin kyhnyttää itseni nelinkontin sitä vasten. Välillä painelin häntää syvemmälle. Nipsut eivät kuitenkaan tuntuneet tarpeeksi, joten laskin yläruumiin patjaa vasten, jotta rintani saisivat enemmän huomiota. Ajattelin Sinua katselemassa ja määräilemässä mua. Toivoin selälleni floggerin iskuja samanaikaisesti. Samalla olin kuitenkin helpottunut, että et ollut läsnä, sillä se tuntuisi minusta varmasti aika nololta.

Nousin jälleen istumaan ja näin mielikuvan sinusta sorminesi. Toivon sormiasi sisälleni ja niitä ajatellessa otin omat sormeni käyttöön. Runkkasin itseäni rajusti pitäen sormiani ensin etu- ja sitten takakautta sisälläni. Lopulta käteni väsyi ja huomasin tulevani pian. Olin siitä niin iloinen, minun teki mieleni ulista ja huutaa. Se tuli rajusti… mutta jälkikäteen tajusin, että unohdin laskea. Pyydän tästä kovasti anteeksi. 

Kroppani on leventynyt aika hurjasti tämän kesän aikana, mistä on aika paha olla ja itsetunto aika alhaalla. Olen vain yksinkertaisesti todella väsynyt kokoajan. Siksipä päätinkin, että en saa tehdä luonto-tehtävää, ellen lähde lenkille sitä hoitamaan. Ja jos en tee tehtävää, olet pettynyt minuun ja kärsin siitä vielä enemmän. Joten, lähdin lenkille. 

Minulla ei ollut lähtiessä selkeää ajatusta, miten tehtävän suorittaa. Luotin kuitenkin siihen, että saan metsässä jonkinlaisen impulsin. Löysin jälleen uusia upeita polkuja metsästä ja pian vastaan tuli kaatunut puu, mistä sojotti täydellinen oksa. Katkaisin oksan ja siitä tuli minulle raippa. Ensin minulla oli sellainen olo vasemmassa kyynärvarressani, että se kaipaa pientä näpäytystä. Naputtelin kättäni samalla, kun hölkkäsin eteenpäin. Huomasin, että sain siitä energiaa. Pian keppi olikin kädessäni, kuin ratsastajalla ja aloin leikkiä hevosta ja ratsastajaa. Jalkani kuuluivat hevoselle, mutta yläruumis oli ratsastajan. Näpäyttelin pepulleni napakoita näpäytyksiä juostessani ja huomasin miten paljon se oikeasti kannusti menemään eteenpäin. Välillä näpäyttelin askelten tahdissa, välillä muutama napakampi isku ja hiljaisuutta. 

Lopetin päästyäni isommalle tielle, mutta huomasin, ettei ketään tullut vastaan ja jatkoin. Lopulta varoin ainoastaan asutusten kohdalla. Loppumatkasta kävelin ja kokeilin kepukkaa vähän joka paikkaan. Kävelin ja huitelin menemään. Kokeilin lopuksi myös hölkkää keppi suussa ja sekin oli ihan hauskaa. Ajattelin olevani koira ja totesin, että sitä täytyy kokeilla joskus hännän kanssa. Mullahan on sellainen fantasia, että joku juoksuttaisi mua piiskan kanssa, niin, että polkisi pyörällä vierellä ja piiskaisi välillä kannustukseksi. 

Tätä ajattelin ja Sinua pyörän päälle hölkätessäni. Kiitos ihanasta päivästä jälleen! Huomaan miten paljon nämä piristävät mieltäni ja on ihanaa kantaa sua tällä tavalla mukanani työpäivien läpi.

Etsitään: kauniille naiselle sopiva dominoiva mies

Yli vuosi sitten ehkä jopa kaksi, saimme blogin kautta yhteydenoton alistuvalta naiselta, joka oli aikuisiällä herännyt omaan seksuaalisuuteensa ja nyt ihmetteli paikkaansa maailmassa. Koetimme parhaamme mukaan auttaa häntä ja jonkin siemenenkin taisimme saada häneen istutettua, koska hän tuli Turun Baletin seuraaviin bileisiin esiliinan kanssa ihmettelemään. Istuimme illan aikana useamman tovin hänen kanssaan.

Kului viikkoja ja kuukausia. Välillä vaihdoimme muutaman viestin ja kuulumisen, välillä taas meni useampi viikko, jopa kuukausi, hiljaisemmin. Kuitenkin satunnainen keskustelumme alkoi sivuta enemmän tai vähemmän yhtä aihepiiriä nimittäin sopivan vastakappaleen löytämistä. 

Sain kuulla naisen seikkailuista vaniljan/kinkyn/Suomi24/BDSM-baarin seassa, mutta sopivaa vastakappaletta ei vaan tuntunut löytyvän. Taisipa tämä nainen olla yhtenä osatekijänä tekstissänikin, jossa pohdin, mikseivät upeat ihmiset löydä sopivaa seuraa.

Live-polkumme pysyi ensikohtaamisen jälkeen erillään, kunnes tässä hiljan päädyimme samaan tilaisuuteen. Olimme tavanneet siis kerran ennen tätä tilaisuutta, ja nyt parin vuoden jälkeen jatkoimme suunnilleen siitä, mihin viimeksi jäimme. Hauskaa keskustelua riitti pitkin iltaa, ja loppuillasta pohdimme jälleen, missä kaikki hänelle sopivat miehet luuraavaat. Yksi asia johti toiseen, ja työstäkin nyt naisen kanssa saamaani kuningasideaa. Idea oli deitti-ilmoitus, jonka rustaan sellaisen naisen puolesta, jonka olen tavannut kaksi kertaa. En ole haastatellut häntä tätä ilmoitusta varten, vaan kirjoitan mielikuvista, jotka minulle ovat nousseet.

*****

Hyvät Herrat!

Nyt on tarjolla upea, kaunis nainen - sekä vartaloltaan että mieleltään. Alasti en ole häntä nähnyt, harmi, mutta sen verran mielikuvitusta omaan, että jos deitit kariutuvat puoleltasi ulkonäköön, niin kriteerisi ovat saavuttamattoman korkealla. 

Tämä nainen ei ole kynnysmatto, mutta oikein käsiteltynä hän varmasti painaa päänsä kiltisti ja sinua arvostaen alas. 

Nainen on eläväinen, iloinen, huumorintajuinen ja ulospäin suuntautunut. Saat hänestä varmasti oivaa seuraa moneen arjessa ja sen ulkopuolella. Uskon että määrätietoisella, rakastavalla otteella saat tästä naisesta ihan sen minkä haluat.

Hyvä Herra, mitä odotan sinun olevan?

Olet dominoiva, mutta et halua 24/7 -orjasuhdetta. Voit olla polkusi alussa tai kokenut tekijä, mutta ymmärrät, että hyvään dynamiikkaan kuuluu kaksi ihmistä, keskustelua ja kuuntelua. 

Et kuvittele kouluttavasi tästä naisesta switchiä tai mitään muutakaan, mitä hän ei ole. Etsit ennemminkin seurustelusuhdetta kuin sessioseuraa. Olet vapaa. 

Asustelet mahdollisesti neliön Valkeakoski–Heinola–Kotka–Helsinki sisällä, mutta jos vastaat tämän alueen ulkopuolelta, niin ymmärrät jotain etäsuhteista. Kun katsot itseäsi peilistä, pidät siitä mitä näet, myös peilin takana. Olet tosissasi. Olet niin tosissasi, että olet valmis kirjoittamaan ja kertomaan itsestäsi minulle ja blondilleni. 

Jos olet tarpeeksi tosissasi ja ymmärrät, mitä edellä on kirjoitettu, viestisi löytää oikean naisen.

Blondi lisää: Peikko on pelottavan hyvä etsimään ihmisille juuri heille sopivaa seuraa, joskus jopa sen oikean vastakappaleen. Odotan mielenkiinnolla, miten tässä käy. Voin nimittäin omasta puolestani sanoa, että tämä nainen on löytö. Ainakin minä ottaisin hänet heti <3. Ehkä joskus otankin...

Sun kanssa mä en pelkää

Maaliskuu

Vietämme Peikon kanssa lauantai-iltaa kahden. Pitkän ja raskaan työviikon jälkeen. Olemme puhuneet paljon, rentoutuneet, harrastaneet seksiä, juoneet isot lasilliset viiniä.

Olemme juuri aloittamassa leffankatselun, kun Peikko vetää minut syliinsä. Tule kulta tänne, mulla on yksi juttu, jonka mä haluan kertoa sulle.

Kun sähän tiedät, että mulla on sellainen tosi vahva kuolemanpelko ollut pitkään. Kun mulla on tämä menneisyys ja nämä traumat. Että mä pelkään, että mulle tapahtuu jotain. En niinkään omasta puolestani, mutta lähinnä tyttöjen.

Ja minä alan itkeä. Mä en kulta halua, että sulle tapahtuu mitään. Hshhh, kulta - mulle ei ole tapahtumassa mitään.

Niin mulla on tässä viime aikoina tullut sellaisia oivalluksia. Kun ollaan puhuttu siitä, että mä ehkä aloitan sen oman terapian. Ja mä olen muutenkin miettinyt paljon asiaa.

Mulle tuli viime vuoden lopussa sellainen ahaa-elämys. Kun mä yöllä aika usein tulen suhun kiinni ja rutistan sua. Niin kerran kun mä tein niin, niin mä ymmärsin ja tajusin, että sun kanssa mä en pelkää. Siis kuolemaa. Että kun mä olen sussa kiinni ja sun kanssa, niin mä en pelkää. Mun on niin hyvä olla.

Niin mä ajattelin, että koska mun on tässä niin hyvä olla, niin mä haluaisin mennä sun kanssa naimisiin...

*****

Litra kyyneleitä myöhemmin. Mäkin haluaisin kulta mennä sun kanssa naimisiin. Musta se olisi tosi ihanaa.

*****

Syyskuu

Se päivä oli tänään <3

Mitä kinkylle kuuluu -kysely

Pervokerhomme Turun Baletti on julkaissut pervojen hyvin-/pahoinvointia koskevan kyselyn, jossa kartoitetaan, miten me pervot tällä hetkellä Suomessa voimme sekä millaista kohtelua olemme osaksemme saaneet. Vaikka omat kokemukseni ovat erittäin positiiviset enkä ole kohdannut syrjintää seksuaali-identiteettiini liittyen, ei kaikilla ole kuitenkaan samanlaisia kokemuksia. Osan on hylännyt perhe ja suku, osa on huonoissa väleissä lasten kanssa. Toista taas syrjii työpaikka, toista harrastukset.

Nyt sinulla on ainutkertainen mahdollisuus olla saattamassa pervojen ääntä kuuluviin. Samalla pystyt antamaan palautetta siitä, mitä asioita haluaisit eri pervoyhdistysten ajavan sekä millaiseen toimintaan haluaisit itse osallistua.

Virallinen kyselytiedote vielä alla. Käypä vastaamassa kiltisti, niin voit saada vaikka piiskaa!

//blondi

Kysely Suomen BDSM/fetish-ihmisille

Kyselyn tarkoituksena on anonyymisti kartoittaa Suomen kinkyjen kuulumisia. Haluamme tietää mitä Suomen BDSM/fetish/kinky-kansalle kuuluu tällä hetkellä. Kyselyn laatija on Turun BDSM-yhdistys ry Turun Baletti ja se on osoitettu kaikille kinkyille riippumatta siitä, oletko Turun Baletin jäsen tai et. Mielipiteesi ja kokemuksesi kiinnostavat meitä. 

Kyselyllä toivomme saavamme tietoa siitä, miten alakulttuurimme voi kaiken kaikkiaan, millaisia tapahtumia tai palveluita kinkyt kaipaavat, ja voisimmeko me yhdistykset tai jokin muu taho tarjota niitä. Kun vastauksia on kertynyt tarpeeksi, vastausten yhteenveto julkaistaan Turun Baletin kotisivuilla. 

Kysely on avoimena verkossa ja se on täysin anonyymi. Kyselyssä ei pyydetä mitään yhteystietoja. Toivomme, että levität kyselyä kaikille tuntemillesi kinkyille, jotta saamme mahdollisimman kattavan otoksen koko Suomen tilanteesta.

Haluatko ottaa yhteyttä Turun Balettiin? Käytä yhteydenottolomaketta kotisivuillamme. 

Pääset vastaamaan kyselyyn alla olevasta osoitteesta:

https://docs.google.com/forms/d/1tWKNZEMFZ0hLi8B59cNaTpO2r9SI8wG2QJglnVAA3Jw/viewform