Olen palautunut lomalta takaisin arkeen ja töihin. Paluu töihin tuntui poikkeuksellisen kivuttomalta. Lomaltapaluuahdistuksen esti lähes täysin viikonloppukyläily ihanan ystäväpariskunnan luona. Kotiuduimme sunnuntai-iltana, ja kaaduin lähes suoraan sänkyyn. Nukuin sikeästi ja heräsin aamulla vasta kellon soittoon.
Olen tavannut lomalla myös kanssapervoja eli Peikon ystäviä ja tuttavia. On ollut ilahduttavaa huomata, miten tavallisia ihmisiä he ovat. En tiedä, mitä odotin, mutta tavallisuus ja mutkattomuus ovat ehkä sellaiset sanat, joilla näitä ihmisiä kuvailisin. Lisäksi heistä suurin osa vaikuttaa siltä, etteivät he ole selvinneet elämästään ihan ilman kolhuja, mikä vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja antaa itsellenikin samaistumispintaa enemmän kuin se mitä kukin kenenkin kanssa tekee.
Tämän viikon olen käyttänyt arkeen palautumiseen. Löysäillyt töissä, viettänyt aikaa Peikon kanssa, joka totta kai lomailee eri aikaan kuin minä. Laittanut ripsiväriä ensimmäistä kertaa noin kuukauteen. Sheivaillut kainaloita ja sääriä, värjännyt tukkaa. Yrittänyt taas näyttää ihmiseltä. Onneksi näin luonnonkauniilta ihmiseltä siihen ei paljon vaadita ;). Työpaikka huutaa vielä tyhjyyttään, kun suurin osa ihmisistä palaa vasta viikon päästä. On nautittavaa tehdä töitä isossa vanhassa rakennuksessa, joka on ihan tyhjä ihmisistä.
Olemme muutenkin olleet Peikon kanssa poikkeuksellisen sosiaalisia. Kyläilleet sisarukseni perheen luona muutamaankin otteeseen. Ihailen sitä helppoutta, miten Peikko tulee uusien ihmisten kanssa toimeen, etenkin lapsien. Olen aiemmin tottunut siihen, että minä huolehdin keskustelun ja seurustelun sujuvuudesta – nyt minulla on kuitenkin mahdollisuus ensimmäistä kertaa elämässäni olla vaikka hiljaa ja sivustakatsojana koska tilanteet sujuvat ilman minuakin.
Nautin Peikon seurasta yhä enemmän ja enemmän myös sängyn ulkopuolella. Olen toki nauttinut siitä alusta asti, mutta en ole malttanut keskittyä mihinkään muuhun kuin seksiin. Kaikki muu on tuntunut puolipakollisilta velvollisuuksilta. Kuitenkin toiseen ihmiseen ja hänen persoonallisuuteensa tutustuu aivan jossain muualla kuin sängyn pohjalla. On hienoa katsoa Peikon vuorovaikutusta ja tapaa olla muiden ihmisten kanssa. Siinä ei ole mitään keinotekoista eikä pakotettua, hän on täysin oma itsensä.
Sain Peikolta luvan järjestää hänen minun luokseni kevään ja kesän aikana kantamat lelut omaan laatikkooni. Nyt ne ovat maanneet iloisessa sekasotkussa isossa treenikassissa sänkyni alla. Pidän itse järjestyksestä, joten kiva saada lelut nätisti omille paikoilleen. En juuri piittaa sisustamisesta, mutta järjestämisestä tykkään. Minulla on käytössäni iso lipasto makuuhuoneessani, joka on lähes tyhjä. Suunnittelen jo omia pikkulaatikoita ja lokeroita lipaston sisälle, joissa tavarat pysyvät järjestyksessä. Arjen pieniä iloja.
Ai niin, tykkään hirmuisesti pyykkipojista ja köysistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti