Olen aina halunnut tehdä asiani oikein. Harrastuksissani se
on tarkoittanut sitä että olen pyrkinyt kuuntelemaan, opiskelemaan ja oppimaan
konkareilta ennemmin kuin toiminut oman mieltymykseni mukaan. Ihmissuhteissani
se on tarkoittanut sitä että olen pyrkinyt aina pitämään lähimmäisistäni hyvää
huolta ja mielestäni siinä onnistunutkin ja päättyneissä ihmissuhteissani olen
aina päätynyt jaloilleni ja pyrkinyt avoimesti siihen että taakseni ei ole
jäänyt pahaa mieltä. Kinkyillessä voisi halkoa hiusta loputtomiin siitä mikä on
oikein ja mikä väärin. Itse olen sen kiteyttänyt niin että kaikilla osapuolilla
pitää olla turvallinen olo, hauskaa ja nautinnollista.
Kinkyilyn aloittaminen oli minulle raskas prosessi. Minä
tunsin ja tunnistin itsestäni vahvasti ne piirteet mitkä tarvitsivat
vastakappaleen, mutta jostain syystä se kuva mikä minkä sain esim. suomi24
kinky chatista, ei tukenut ollenkaan minun ajatuksiani. Minulla oli kuitenkin
vahva palo ja usko etten ollut ajatuksineni yksin ja onnekseni pian löysin hyvin
samalla tavalla ajattelevan subin. Tämän subin kanssa kävimme paljon
keskusteluja aiheista millainen on hyvä Master/sub tai mitä Master odottaa
subilta ja toisinpäin meidän mielikuvissamme aidossa suhteessa. Meillä ei ollut
missään vaiheessa suhdetta keskenämme vaan kävimme näitä keskusteluja kuin hyvä
ystävä voi käydä toisen kanssa. Mustan kun joskus meilissämme oli
lausealoituksia tyyliin ”Mitä sinä subina miettisit siitä että…”
Minulla oli kova palo tietää mistä Ds-maailmassa on kyse. Se
että toinen haluaa alistua minulle ei riittänyt, vaan halusin tietää lisää. Tilasin muutamia asiasta kirjoitettuja
englanninkielisiä oppaita mitkä kahlasin läpi (tyttäreni tosin löysi ko. oppaat
muuttoni aikana ja heitti ne pois). Lisäksi
otin tapani mukaan härkää sarvista ja lähestyin erästä Dommea viestitse jonka
ajatusmaailma oli uskomukseni mukaan hyvin lähellä omaani. Se kannatti, sillä
hänestä sain myös ystävän jolta saatoin kysellä mietityttäviä asioita ja
tuntemuksia. Nämä edellä mainitut ystävyyssuhteet ovat kantaneet tähän päivään
asti. Tällä hetkellä ”varastossani” on tämä 1 Domme ja 2 subia joiden kanssa
voin puhua asiasta kuin asiasta ja tiedän saavani heiltä suoraa, aitoa ja
rehtiä palautetta.
Mikä sitten olisi tärkein asia minkä olen tähän mennessä
oppinut? Olen jäsenenä yhdessä englanninkielisessä nettiyhteisössä, jossa aina
silloin tällöin järjestetään chat-koulutustilaisuuksia. En tiedä mikä olisi
oikea termi tilanteelle, mutta ajatuksena se toimii niin että kaikki innokkaat
saapuvat sivuston chattiin tiettynä aikana ja Admin nostaa esille jonkun aiheen
liittyen Ds-maailmaan. Tämän jälkeen tästä aiheesta keskustellaan avoimesti ja
reilusti. Koska aikaero näissä tilaisuuksissa Suomeen on iso, niin en ole
näihin itse osallistunut, mutta halutessa nämä chatit voi lukea myöhemmin
tekstimuodossa. Yhdessä tällaisessa keskustelussa oli minua lähellä oleva aihe
missä pohdittiin sitä mikä on Masterin vastuu suhteessa ja mitä sub häneltä
oikeasti odottaa vaikka aina ei sitä osaisi tai pystyisi kertomaan. Oman
näkemykseni mukaan subit kaipaavat rajoja. Jotkut haluavat niitä loputtoman
listan paperille ja toisille riittää se mitä on sovittu sanallisesti. Oli
sääntö mikä tahansa niin subi odottaa huomiota ja ohjausta jos joku asia ei
toimi hänen kohdallaan sovitusti. Hän halajaa sitä katsetta ja puhetta missä
kerrotaan hänen toimineen väärin ja hänet ohjataan oikealle polulle. Mutta
vaikka ohjaus tai koulutus olisi kuinka rankkaa niin hänellä pitää olla tieto
siitä että hän on Masterilleen yhtä hyväksytty, ihana, kaunis, aito… jne. kuin
ennenkin. Ja vihdoin pääsen siihen oppimaani asiaan. On äärimmäisen tärkeää
Masterina pitää kiinni sovituista asioista edelliseen liittyen. Subi elää
kaiken muun lisäksi Masterinsa huomiosta ja ohjauksesta. Jos subi tietää
tehneensä väärin mutta Master jättää sen tietoisesti huomioimatta se saattaa
jättää ikävän loven subin mieleen. Taas päästään lempisanoihin joihin en ole
löytänyt sopivaa suomennosta. Power exchange. Molemmat saavat paljon, mutta
antaa jopa enemmän.
Nyt edellä kirjoittamaani uudelleen lukiessa tulee mieleen
että paasaan, opetan tms. En tarkoita tekstiäni sellaiseksi. Jokainen kukka saa
kukkia miten haluaa kunhan kukaan ei sitä turhaan tai tyhmyyttään katkaise.
Lisäksi huomaan että en päässyt tekstissäni edes otsikon luomaan mielikuvaan
asti. Pahoittelen sitä ja lisään otsikkoon osa 1 / 2 ja lupaan palata asian pariin myöhemmin.
Muistakaahan. Rajat ovat rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti