Olemme pitkään Peikon kanssa toivoneet, että joku opettaisi meille lisää
sidontaa. Tai Peikko lähinnä, koska minun ei tarvitse osata sitoa. Toki nautin
sidottuna olemisesta, joten asia on ollut myös minun intresseissäni. Peikko
tuntee erään taitavan köysi-ihmisen, johon minäkin olen saanut mahdollisuuden
tutustua aivan muissa kuin sidonnan tai pervoilun merkeissä. Köysi-ihmisestä on
tullut minulle lyhyessä ajassa hyvin läheinen, keskustelumme ajelehtivat
laidasta laitaan. Sitomisen lisäksi Köysi-ihminen tekee muutenkin töitä
käsillään, ja on säännöllisesti hoitanut minua. Hänen kosketuksensa on minulle
tuttu, turvallinen ja miellyttävä eikä siihen liity mitään seksuaalista.
Mietteissämme on ollut toteuttaa sidontaworkshop, jossa
Köysi-ihminen toimisi pääsitojana ja opettajana, Peikko saisi opiskella
sidontaa itse kokeilemalla ja minä saisin kunnian toimia sidottavana. Tänään
workshop vihdoin toteutui, ja kirjoitankin tätä tekstiä hieman hajamielisenä
oltuani melkein kolme tuntia eri tavoin sidottuna. Ensin paikalle saapui
Peikko, joka katseli tietokoneelta urheilua samalla kuin huolsi omia köysiään.
Vitsailinkin, että yleensä kai miehet juovat olutta samalla kun katsovat
urheilua, meillä öljytään köysiä. Peikon hurratessa urheilua minä vaihdoin
päälle ihonmyötäiset trikoot ja hihattoman paidan sekä lämmittelin lihakset
venyttelemällä ne kunnolla. Lisäksi panostin päivällä erityisesti syömiseen ja
nesteen nauttimiseen, koska tiedän, että verensokerit alhaalla olen huonoa
seuraa kaikille ja nestehukka saa lihakseni kramppaamaan.
Kun ihanainen Köysi-ihminen aloitti työnsä ja opastamisen,
hävisi jännitys heti. Toiminnan keskiössä olivat sitominen, köydet, solmut,
sidontojen funktionaalisuus ja muut minulle täysin mielenkiinnottomat asiat.
Kyse ei ollut alistamisesta eikä alistettuna olemisesta. Köysi-ihminen sitoi ja
opasti ensin, Peikko teki perässä. Sidottavana oleminen oli täydellisen
rentouttava ja vapauttava kokemus mielelleni, vähän meditaatioon ja
joogaharjoitukseen verrattava. Puhuimme ja nauroimme paljon, pidimme taukoja, joimme
kahvia, Peikko otti valokuvia. Kävin välillä peilin edessä kääntyilemässä ja
ihailemassa sidontojen kauneutta ja taidokkuutta.
Melko notkeana ihmisenä nautin sidottuna olemisesta myös
fyysisesti. Lihakset saivat kivaa jumppaa ja venyttelyä, nivelet pääsivät myös
sopivasti töihin. Sain oleilla pidempään muutamassa sidonnassa, jossa selkeästi
viihdyin ja huomasin, että päässäni ei juuri liikkunut mitään kun makoilin
paketissa lattialla. Köysi-ihminen ja Peikko puhuivat jotain, mutta en juuri
rekisteröinyt heidän puheitaan. Välillä Peikko silitti poskeani.
Nyt lihakseni ovat rennot mutta väsyneet, samoin mieli.
Vaikka kokemus on oli rentouttava ja nautittava, huomaan olevani väsynyt.
Samalla tavalla väsynyt, kun kävelee ulos tunnin kokovartalohieronnasta tai
syvävenyttelystä. Onneksi kalenterissani on loppuilta tyhjää, joten saan
nauttia olostani ja tyhjästä päästä. Taidanpa kaivaa kaapista esille
salmiakkipussin ja nauttia hyvästä kirjasta.
Kiitos kultaiselle Köysi-ihmiselle ainutlaatuisesta
kokemuksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti