Blondi: Loppuja ja uusia alkuja

Eräs viime viikon päivä oli melkoisen rankka ja tunnepitoinen. Sain hoidettua eroni lopullisesti kuntoon, ja seuraavaksi postilaatikkoon kilahtaakin kirje, jossa minut todetaan virallisesti avioeroon tuomituksi. Tunsin surua ja myös tuttua syyllisyyttä vanhan päättymisestä. Vaikka ratkaisua erosta ei ollut helppo tehdä, oli se kuitenkin välttämätöntä ja ehdottomasti oikea päätös. Olin koko päivän itkuinen, mutta parin tunnin päiväunet sekä illan antoisa joogaharjoitus kohottivat mieltä ja tekivät kehollekin hyvää.

Parisuhteemme Peikon kanssa on vahvistunut viime viikkoina aivan hurjasti. Kipuilin tuossa eräänä viikonloppuna melkoisesti, ja sen seurauksena kävimme antoisia ja rakentavia keskusteluja kummankin menneisyyden painolasteista, peloista, odotuksista, toiveista, haaveista. Puhumme paljon yhteisestä tulevaisuudesta. Olemme kuitenkin kummatkin realisteja, vakaasti jalat maassa olevia ihmisiä, joten emme ole suin päin ryntäämässä mihinkään.

Olin tällä viikolla Peikon luona yötä. Ilta oli rauhallinen ja leppoisa, myös Peikon jälkikasvua oli kotona. Lueskelimme sängyssä pitkään, leikimme hellästi ja juttelimme paljon. Unen ja valveen rajamailla kuulin Peikon sanovan: Mä rakastan sua. Rutistin Peikkoa pitkään ja nukahdin. Levollisin mielin, luottavaisena tulevaisuuden suhteen.