Istun Peikon päällä. Hänen kalunsa on sisälläni ja hyrrä
klitoriksellani. Minun lempifiilistelyasentoni, silloin kun ei ole tarkoitus
tehdä mitään rankempaa. Asento on äärimmäisen intiimi, koska pystyn katsomaan
joko Peikkoa silmiin tai sitten asioita, joita hän tekee minulle. En laukea
juuri koskaan asennossa, mutta pelkästään siinä oleminen on orgastisen
nautinnollista. Sellainen noin puolen tunnin pituinen orgasmin partaalla
roikkumissessio. Peikko käsittelee rintojani ja klitorikseni sykkii.
Hän ottaa läpyskän käteensä ja piiskaa rintojani. Ympäriinsä. Naputtelee ensin
hellästi. Koventaa lyöntivoimaa vähitellen. Napsauttelee silloin tällöin myös
kovempia, kivuliaampia iskuja nänneihini. Käteni lentävät muutaman kerran
rintojeni suojaksi, mutta Peikko komentaa ne hellästi pois. Koska en saa nostaa käsiä suojaksi. Välillä Peikko
puristaa ja venyttää nänniäni ja piiskaa rintaa sen ympäriltä. Aistimus on
uskomaton. Lätkä käy myös poskillani ja kasvoillani. Silittelee ja hyväilee
minua. Kunnes taas satuttaa. Saan Peikon kämmenestä kasvoilleni. Pitkään. Ehdin
nauttia kunnolla.
Peikko kiepauttaa minut allensa ja ottaa omansa. Kömpii lelulaatikolle
ja nai minulle rauhallisesti orgasmin hyrrällä ja kauniilla mustalla dildolla.
Olen spermasta märkä, joten liukastetta ei tarvita, vaikka uusi dildo on
kookas. Orgasmi tulee lähes varoittamasta nilkoista asti. Ehdin hädin tuskin
kysyä luvan, kun laukean huutaen. Orgasmi nostaa minut linkkuun puoli-istuvaan
asentoon. Ison orgasmin mukana tulee iso itku. Roikun Peikon kaulassa ja itken.
Itken vielä, kun makoilemme sängyllä. Arkileikille oli sekä fyysinen että
psyykkinen tarve, ja se purkautui puhdistavana itkuna
*****
Mutta nyt varsinaiseen asiaan. Ihailen tässä samalla rinnoissani olevia mustelmia.
Olin eilen illalla nukahtamassa, kun päähäni pälkähti
sanapari primaaritarve –sekundaaritarve. Kömmin puoliunessa sängystä ylös ja
kirjoitin sanaparin keittiössä sijaitsevaan muistikuutioon. Sieltä se löytyi
tänään. Hieman piti virkistää muistia, että mitä tuo mahtoikaan tarkoittaa,
mutta nyt alan saada ajatuksesta kiinni. Eilen ajatus oli mielestäni
vähintäänkin Nobelin arvoinen, tänään vain kirjoittamisen arvoinen.
Ajatus on muotoutunut kesän aikana ja mukailee Maslowin tarvehierarkiaa. Olen päässyt sekä
leikkimään naisen kanssa että toteuttamaan haaveeni kahden miehen kanssa
leikkimisestä. Molemmat asetelmat ovat olleet mahtavia, ja toivon, että kokemuksia
tulee vielä paljon lisää. Mielellään samojen ihmisten kanssa kuin tähänkin
mennessä eli terkkuja vaan teille ihanat…
Kuitenkaan mitkään kokemukset eivät ole täyttäneet minussa
niitä samoja tarpeita kuin Peikon kanssa leikkiminen täyttää. Toki lähtökohtakin
on aivan eri, koska Peikko on rakastettuni ja parisuhteessa kanssani, muut
ihania ystäviä. Tällöin myös tunnelataus on aivan eri, vaikka olen nauttinut
äärettömästi kaikesta muustakin.
Tästä pääsin siihen ajatuksen, että minulla on myös erilaisia
tarpeita. On primaaritarve, jonka täytyy tulla tyydytetyksi. Sen voi tyydyttää vain
Peikko. Tarve pitää sisällään käytettynä olemista, paikan näyttämistä, seinille
heittelyä. Sitä, jota tästä blogista löytyy. Sitä, mitä minä tarvitsen
voidakseni toimia arjessa. Voidakseni hyvin. Ollakseni minä. Kokonainen. Se on
jotain, joka kumpuaa hyvin syvältä pervoidentiteetistäni, ja ilman sen tarpeen
täyttymistä olisin vajaa. Siksi se on primaaritarve. Jollekin muulle
primaaritarve voi olla kipu, kumi, eritteet – onhan näitä.
Sitten on sekundaaritarpeita, ja niitä onkin isompi määrä laajemmassa skaalassa. Saada suudella naisen pehmeitä huulia.
Tuntea käsi naisen iholla. Sisällä. Tuottaa naiselle mielihyvää. Olla kahden,
noh miksei useamminkin miehen käytettävänä. Tuntea olevansa täysin muiden
armoilla. Vain esine.
Pystyn kuitenkin elämään mainiosti ilman, että nämä tarpeet
täyttyvät. Ne ovat sitä ylimääräistä hyvää, joka tulee jos on tullakseen. Olen
ollut avoimella mielellä, ja kaikenlaista kivaa on tullut vastaan. Se kiva
täydentää pervoidentiteettiäni, mutta ei ole välttämätöntä. Siksi tarpeet ovat
sekundaaritarpeita.
Uskon, että sekundaaritarpeita tulee matkan varrella lisää,
toivottavasti myös mahdollisuuksia täyttää niitä. Minun on kuitenkin vaikea
nähdä, että primaaritarpeeni muuttuisi kovinkaan radikaalisti. Täydentyy toki.
Saa uusia vivahteita ja ilmiasuja. Monipuolistuu ja syvenee.
Huh, harvinaisen korkealentoista tekstiä humanistilta. Tosin
en vieläkään tiedä, että kumpi tarpeista on suola ja kumpi sokeri!
Kiitos! Osaat kirjoittaa kiihottavasti. Suomenkieli hallinnassa ja tuska ja nautinto yhtyy näissä jutuissasi niin hyvin.Kiitos vielä kerran.:)
VastaaPoistaKiinnostavaa pohdintaa. Sekundaaritarpeita tunnistaa itseltäänkin pitkän listan, mutta primääritarpeet ovat ne jotka lopulta merkitsevät.
VastaaPoista