Blondi: Elämän suola ja sokeri

Olen hyvässä kirjoitusfiiliksessä. Meillä oli Peikon kanssa ihana arkileikkiheti luonani. Peikko on nyt mieltynyt nahkaläpyskään ja käyttelee sitä namisti rinnoilleni. Rintojani ei oikeastaan aiemmin ole piiskattu. Jotain pientä naputtelua bambulla satunnaisesti. Lätkä on kuitenkin sen verran leveä ja joustava, että sillä pystyy käsittelemään rintoja varsin pitkään ja monipuolisesti.

Istun Peikon päällä. Hänen kalunsa on sisälläni ja hyrrä klitoriksellani. Minun lempifiilistelyasentoni, silloin kun ei ole tarkoitus tehdä mitään rankempaa. Asento on äärimmäisen intiimi, koska pystyn katsomaan joko Peikkoa silmiin tai sitten asioita, joita hän tekee minulle. En laukea juuri koskaan asennossa, mutta pelkästään siinä oleminen on orgastisen nautinnollista. Sellainen noin puolen tunnin pituinen orgasmin partaalla roikkumissessio. Peikko käsittelee rintojani ja klitorikseni sykkii. Hän ottaa läpyskän käteensä ja piiskaa rintojani. Ympäriinsä. Naputtelee ensin hellästi. Koventaa lyöntivoimaa vähitellen. Napsauttelee silloin tällöin myös kovempia, kivuliaampia iskuja nänneihini. Käteni lentävät muutaman kerran rintojeni suojaksi, mutta Peikko komentaa ne hellästi pois. Koska en saa nostaa käsiä suojaksi. Välillä Peikko puristaa ja venyttää nänniäni ja piiskaa rintaa sen ympäriltä. Aistimus on uskomaton. Lätkä käy myös poskillani ja kasvoillani. Silittelee ja hyväilee minua. Kunnes taas satuttaa. Saan Peikon kämmenestä kasvoilleni. Pitkään. Ehdin nauttia kunnolla.

Peikko kiepauttaa minut allensa ja ottaa omansa. Kömpii lelulaatikolle ja nai minulle rauhallisesti orgasmin hyrrällä ja kauniilla mustalla dildolla. Olen spermasta märkä, joten liukastetta ei tarvita, vaikka uusi dildo on kookas. Orgasmi tulee lähes varoittamasta nilkoista asti. Ehdin hädin tuskin kysyä luvan, kun laukean huutaen. Orgasmi nostaa minut linkkuun puoli-istuvaan asentoon. Ison orgasmin mukana tulee iso itku. Roikun Peikon kaulassa ja itken. Itken vielä, kun makoilemme sängyllä. Arkileikille oli sekä fyysinen että psyykkinen tarve, ja se purkautui puhdistavana itkuna

*****

Mutta nyt varsinaiseen asiaan. Ihailen tässä samalla rinnoissani olevia mustelmia.

Olin eilen illalla nukahtamassa, kun päähäni pälkähti sanapari primaaritarve –sekundaaritarve. Kömmin puoliunessa sängystä ylös ja kirjoitin sanaparin keittiössä sijaitsevaan muistikuutioon. Sieltä se löytyi tänään. Hieman piti virkistää muistia, että mitä tuo mahtoikaan tarkoittaa, mutta nyt alan saada ajatuksesta kiinni. Eilen ajatus oli mielestäni vähintäänkin Nobelin arvoinen, tänään vain kirjoittamisen arvoinen.

Ajatus on muotoutunut kesän aikana ja mukailee Maslowin tarvehierarkiaa. Olen päässyt sekä leikkimään naisen kanssa että toteuttamaan haaveeni kahden miehen kanssa leikkimisestä. Molemmat asetelmat ovat olleet mahtavia, ja toivon, että kokemuksia tulee vielä paljon lisää. Mielellään samojen ihmisten kanssa kuin tähänkin mennessä eli terkkuja vaan teille ihanat…

Kuitenkaan mitkään kokemukset eivät ole täyttäneet minussa niitä samoja tarpeita kuin Peikon kanssa leikkiminen täyttää. Toki lähtökohtakin on aivan eri, koska Peikko on rakastettuni ja parisuhteessa kanssani, muut ihania ystäviä. Tällöin myös tunnelataus on aivan eri, vaikka olen nauttinut äärettömästi kaikesta muustakin.

Tästä pääsin siihen ajatuksen, että minulla on myös erilaisia tarpeita. On primaaritarve, jonka täytyy tulla tyydytetyksi. Sen voi tyydyttää vain Peikko. Tarve pitää sisällään käytettynä olemista, paikan näyttämistä, seinille heittelyä. Sitä, jota tästä blogista löytyy. Sitä, mitä minä tarvitsen voidakseni toimia arjessa. Voidakseni hyvin. Ollakseni minä. Kokonainen. Se on jotain, joka kumpuaa hyvin syvältä pervoidentiteetistäni, ja ilman sen tarpeen täyttymistä olisin vajaa. Siksi se on primaaritarve. Jollekin muulle primaaritarve voi olla kipu, kumi, eritteet – onhan näitä.

Sitten on sekundaaritarpeita, ja niitä onkin isompi määrä laajemmassa skaalassa. Saada suudella naisen pehmeitä huulia. Tuntea käsi naisen iholla. Sisällä. Tuottaa naiselle mielihyvää. Olla kahden, noh miksei useamminkin miehen käytettävänä. Tuntea olevansa täysin muiden armoilla. Vain esine.

Pystyn kuitenkin elämään mainiosti ilman, että nämä tarpeet täyttyvät. Ne ovat sitä ylimääräistä hyvää, joka tulee jos on tullakseen. Olen ollut avoimella mielellä, ja kaikenlaista kivaa on tullut vastaan. Se kiva täydentää pervoidentiteettiäni, mutta ei ole välttämätöntä. Siksi tarpeet ovat sekundaaritarpeita.

Uskon, että sekundaaritarpeita tulee matkan varrella lisää, toivottavasti myös mahdollisuuksia täyttää niitä. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että primaaritarpeeni muuttuisi kovinkaan radikaalisti. Täydentyy toki. Saa uusia vivahteita ja ilmiasuja. Monipuolistuu ja syvenee.

Huh, harvinaisen korkealentoista tekstiä humanistilta. Tosin en vieläkään tiedä, että kumpi tarpeista on suola ja kumpi sokeri!