Peikon pääsiäisleikki: etsi muna

Yhteistyö ja avunantosopimus (FWB) pikkuisen kanssa jatkuu. Leikkisuhde on saanut hauskoja piirteitä, sillä yleensä elän varsin hetkessä, ihollakin, mutta nyt olen huomannut kehitteleväni tapaamisiimme jotain kivaa ekstraa, ihan yhteistyö ja avunantosopimuksen hengessä. Samaisessa hengessä kyselin pikkuiselta viikon aikana kaikkea mielenkiintoista, kuten vaikka hänen kuumimmat fantasiansa, ja pitääkö hän peppuleikeistä. Vastauksena sain varsin pitkän listan fantasioiden kuvauksista ja maininnan, että peppukokemuksia on vain vähän, mutta että ne vähätkin olivat olleet varsin kiihottavia. Siitä se sitten lähti.

Olimme nauttineet tervetulokahvit ja jutelleet hetken niitä näitä. Siirtyessämme olohuoneen puolelle nappasin piilottamani hupun, vedin sen pikkuisen päähän, tartuin häneen lujasti kiinni ja raahasin hänet makuuhuoneeseen. 

Olin sitonut kolme isoa lieriötyynyä yhteen muodostaakseni isomman pyramidin kaltaisen lierieön ja paiskasin pikkuisen mahalleen sen päälle. Ajatukseni oli, että hänen takapuolensa nousisi näin sängystä kivasti korostuen ylös ja antaisi Peikolle hyvän työalustan. Kiinnitin pikkuisen kädet ja jalat tiukasti X-asentoon. Tämän lisäksi kiinnitin vielä nahkakahleet hänen polivtaipeisiinsa ja levitin jalkoja entisestään levälleen. Myhäilin tyytyväisenä työalustaani.

Aloitin muutamilla läimäyksillä, mutta pian sormeni tunkeutuivat hänen sisäänsä ja samalla hetkellä alkoi pikkuisen ulina, ja pyyntöjen sarja laukeamisluvasta. En ollut kovin häveliäällä tuulella ja huolimatta mantrasta:

-“Saisinko tulla? Saisinko tulla!? Saisinko TULLA?! SAISINKO TULLA?!?!?!”, 

vastasin tylysti: 

-“ET!”. 

Liukastin muutaman sormen ja työnsin ne pikkuisen takapuoleen. Huomasin pienen varovaisen inahduksen, mutta pian moottorin kierrokset veivät mukanaan. Eikä aikaankaan kun toinen käteni työsti pikkuisen pillua, toisen työstäessä hänen peppuaan vikinän tahdissa. Pikkuinen pyöritti lantiotaan käteni tahdissa, hänen jatkaessaan mantraansa. Päätin heltyä hetkeksi ja sanoin laskevani viiteen. Jatkoin hänen reikiensä työstöä ja huomasin helpotuksen hänen eleissään orgasmin saapuessa. Lähestyessäni numeroa viisi, poistin käteni hänen pillustaan, jatkoin vain toisella kädellä ja annoin luvan laueta. Pikkuinen kiemurteli allani, mutta koska tilanne oli hänelle varsin uusi, orgasmi karkasi. Hän käänsi päänsä minua kohti ja huusi turhautuneena:

- “Onko tämä oikeasti sinusta hauskaa!?!”.

-“Erittäin hauskaa!”, vastasin huvitttuneena naurahtaen.

Päätin lisätä kierroksia ja työnsin pikkuisen sisään Lelon kauko-ohjattavan kananmunanmuotoisen vibran. Käänsin kaukosäätimestä vibran päälle ja otin vielä wandin käteeni, minkä painoin pikkuisen klitorikselle sormeni työstäessä hänen peppuaan. Näytti siltä, että pikkuinen sekosi allani. Hän huusi suoraa huutoa, aneli lupaa laueta, kiemurteli ja huusi lisää. Sanoin pikkuiselle rauhallisesti:

- ”Kun pyydät lupaa laueta, se tehdää nyt näin, saisinko laueta sormesi perseessäni?”.

Hetken ehdin kuvitella, että sanojen ulos saaminen pikkuisesta olisi vaikeaa, mutta kiima hoiti tehtävänsä, ja lause tuli saman tien nätisti. Annoin luvan, pikkuinen laukesi ja Lelon vibra lennähti hänestä ulos. Naurahdin, työnsin lelun takaisin ja kerroin, että tämä kannattaisi pitää sisällään, jos tästä noin pitää. 

Tämän jälkeen illan mantraksi muodostui: “Saisinko laueta sormesi perseessäni?”. Kyllä hän sai, ja seuraavalla kerralla munavibra lensi taas hänestä ulos.  Mietin leikkisästi pitäisikö vetää lakanaan merkki ennätyksen kunniaksi, mutta päätinkin laittaa sormeni tulpaksi, ja nauttia tilanteesta.  

Seuraavana päivänä siivotessani makuuhuonettani löysin kaukosäätimen, mutta munavibra oli hukassa. Naurahdin ääneen miettiessäni kuinka kauas moinen voi lentää. Samantien lähti leikkimeilinen viesti:

- Mä tässä vähän siivoilin ja silmiini ei osunut sitä pientä suristinta, "munaa", joka oli sisässäsi. Onko sinulla siitä joku muistikuva?

- On muistikuvia ja hetkellinen paniikki siitä että se jäi sisääni, mutta olisin varmaan huomannut sen masturboidessani. 😇

10 orgasmin hypnoottinen tuijotus

 Aloitteleva Daddy kysyi tovi sitten, "Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?" Luettuani tämän postaukseni nyt uudestaan, niin huomasin etten ollut kutsunut leikkikaveriani millään nimellä, joten olkoon hän tästä eteenpäin pikkuinen. Ei ehkä siksi että hän olisi juuri pikkuinen, mutta hän on sillä jännällä tavalla säihkysilmillään ja usein pukeutumisellaan sen verran kivasti pikkuinen, jotta likaisen sedän mielikuvitus lähtee lentoon. Kontrastina tälle kaikella pitää kertoa, että tämä pikkuinen on ärsyttävän fiksu ja hänellä on upea taito pohdiskella eri suhdemuotoja tai kinkyyksien ulottovuuksia tavalla joka useasti saa minunkin mietiskelyni löytämään selkeämpiä polkuja. Niinpä huolimatta siitä, ettemme kovin usein tapaa, eikä se ole ollut edes tarkoituksemmakaan, aina välillä saatamme käydä pitkiäkin pohdiskeluja ääniviestien ja meemien keinoin. 

Viime aikoina olemme puhuneet deittailusta ja siihen liittyvistä suhdemuodoista. Uskon pikkuisella olevan vientiä suuntaan jos toiseen, mutta hän tietää tarkkaan mitä kaipaa ja mieluummin odottaa Severuksen poimivan hänet talteen kuin hyppäävän tavallisen prinssin matkaan. Minä taas kipuilen kovasti sen kanssa mitä oikeasti haluan ja vaikka tunnun välillä olevan itse selkeys ajatusteni kanssa, niin epävarmuus ui liiveihin toitottaen että sellaista ei löytyisi. Niinpä olemme päätyneet pikkuisen kanssa turhautumaan ja haaveilemaan yhdessä. Joitakin hetkiä sitten yhteinen turhautuminen ajoi meidät tilanteeseen, missä laitoin hänelle viestin, jossa puolileikillään (toivoin kuitenkin kyllä vastausta) laitoin hänelle viestin, että pitäisikö hänen tulla näyttämään uutta rintatatuointiaan? Pikkuinen ymmärsi yskän välittömästi ja vastasi hetki ja heti perään, lähden tunnin kuluttua. 

Noin kolme tuntia myöhemmin pikkuinen makasi mahallaan jalkojeni päällä, pikkuhousut nilkoissaan (yllättävää että hänellä edes oli moiset) ja minun käteni läpsien häntä pakaroilleen. Olin kiusannut häntä ajatuksella koeajavani uudet seinälläni olevat koukut ja niinpä talutin hänet pakarat hehkuen koukkujen luo. Kiinnitin hänet naama seinää vasten, kädet kiinnitettyinä Y-asentoon ja laitoin paksun lieriötyynyn roikkumaan hänen napansa kohdalle. "Tämä tuo takamuksesi hyvin esiin piiskausta varten." Seuraavat puoli tuntia pikkuinen sai piiskaa floggerilla, ohuella kepillä ja pienelle ratsupiiskalla (jota hän kuulemma inhosi). Vuorottelin välineitä parhaan tapani mukaan ja joka ainoa kerta kun huomasin kipurajan lähestyvän punaista niin upotin sormeni häneen ja työstin hänen pilluaan rajusti. Joka ainoa kerta hän alkoi heti vikisemään lupaa laueta, mutta näillä kerroilla ei lupaa herunut. Aloitin piiskauksen uudestaan, siirryin reisille, pohkeisiin, floggerin kanssa hänen häpylleen ja taas kun raja lähestyi upotin sormeni hänen litimärkään reikäänsä ja sama vikinä alkoi. Esitin hellyväni ja sanoin laskevani viiteen, jonka jälkeen hän voisi laueta ja voi sitä tärinän ja odotuksen määrää, kun tärisevät jalat eivät meinanneet jaksaa kannatella kiimaa. Lopetin laskemisen neljään ja pikkuinen räjähti turhautuneeseen itkuun. "Voin pientä kun ihan oma kiima itkettää", rohkaisin häntä isällisesti. Jatkoin tätä kiertoajoa tovin ja huvituin aina kun piiska vaihtui floggeriin, sillä pikkuinen painoi poskensa kylmää seinää vasten, työnsi takamuksensa vielä enemmän esille ja hymyili. "Aivan liian hauskaa", totesin.

Minulla on hankittuna valokuvaus tarkoitukseen 70-luvun nahkatuoli. Kuitenkin tätä ei ole koskaan käytetty kuvausrekvisiittana, mutta sessiointiin se on täydellinen. Irrotin pikkuisen seinältä ja istutin hänet tuoliin. Vedin hänen kätensä selkänoja yli ja kiinnitin ne tuolin taakse. Jalat levitin tuolin molemmin puolin ja kiinnitin takimmaisiin jalkoihin. Tämän jälkeen liukastin pumpattavan dildon, jonka työnsin hänen sisälleen ja pumppasin siihen sen verran ilmaa, jotta se pysyisi hänen sisällään ja kävin noutamassa wandin. Asento oli loistava ajella wandilla, ihailla uutta rintatatuointia, naputella kepillä reisille ja katsella kuinka kiimoissaan nainen voi olla. Painoin lopulta wandin hänen pyhimpäänsä ja sanoin laskevani viiteen. Aloin laskea hitaasti samalla ottaen tiukan otteen hänen nänneistään. Leikin nänneillä laskiessani ja kun lopulta pääsin viiteen, pikkuinen laukesi ja minä vedin nänneistä niin lujaa kuin uskalsin. Pikkuinen huusi nautinnosta ja kivusta "Vittttuuuuuuuuu!" ja loi minuun murhahimoiseen katseen. Silittelin hänen poskeaan ja totesin säännön, jonka hän tiesikin, että kanssani ei kiroilla. Katse muuttui silmänräpäyksen katuvaksi ja hänen suustaan tuli anteeksipyyntö. "Harjoitellaanpa uudestaa.", totesin johon sain nöyrän nyökkäyksen. Ja niin me harjoiteltiin, pikkuinen laukesi ja minä vedin nänneistä, eikä yhtään kirosanaa. Jotkut oppivat kovin helposti.

Hain pitkän kiinnittämiseen tarkoitetun nahkavyön ja vedin sen tuolin istuinosan ympäri ja kiinnitin wandin tiukasti sopivaan asentoon. Tämän jälkeen siirryin sohvalle istumaan ja syömään lakritsaa. Pikkuinen pyöri tuolillaan, kiimoissaan, anellen lupaa laueta. Minä kerroin tilanteen vetävän vertoja jopa elokuvissa istumiselle. Karkkia ja viihdykettä. Välillä touhusin jotain arkista, vedin matkallani töpselin pois seinästä ja annoin pikkuisen hengähtää. Hetken päästä laitoin töpselin takaisin ja kuuntelin voihkintaa. Istahdin sohvalle ja sanoin rauhallisesti, että laskeminen toimisi varmasti sohvaltakin käsin ja laskin hitaasti yhdestä viiteen. Mieleeni tuli fantasiat kauko-ohjattavasta nartusta, jota voisi ohjailla kaukosäätimellä. Nyt kaukosäätimeni toimi sanani, jotka ajoivat täysin saman asian.

Loppusuoralle päästyäni istuin rauhallisesti pikkuisen eteen. Katselin hänen silmiinsä ja kerroin että hän saisi nyt laueta ilman lupaa niin monta kertaa kuin haluaisi, mutta hänen katseensa ei saisi irrota silmistäni. Hän nyökkäsi ja antoi mennä. Hän tuijotti minua tiukasti silmiin ja tällä kertaa orgasmit olivat eleistä päätellen selkeästi pehmeämpiä ja erilaisia. Hän uppoutui silmiini ja minä hänen. Tilanne vei minut täysin mukanaan ja huomasin että näkökenttäni laitamat alkoivat hämärtyä ja upposin vain tilanteen intensiteettiin. En osaa sanoa kauanko tätä jatkui, mutta jossain vaiheessa dynamiikka muuttui ja tuli molemminpuolinen rauha ja rentous. Huomasin pikkuisen tulleen maalinsa. Irrotin hänen kainalooni.

Myöhemmin pikkuinen kysyi.

- Käskitkö minun laueta 10 kertaa?

- En, vaan sanoin että voit laueta niin monta kert aa kuin haluat.

- Luulin, että sanoit kymmenen kertaa ja minä laskin mielessäni jokaiseen kymmeneen saakka ja sitten ne loppuivat.

Onnellisin horo

BDSM-Baarissa on keskusteltu viime aikoina jonkin verran subin lainaamisesta ja kävipä keskustelu kuumana myös aiheesta ”huoraaminen fetissinä”. En halunnut kyseisiin keskusteluihin osallistua, sillä kokemukseni mukaan fokus näissä keskusteluissa tuppaa karkaamaan tunnepitoiseksi hötöksi sekä vahvoiksi oletuksiksi. Koin siis, että tämä soppa ei tarvitse lisää kokkeja tällä alustalla.

Huora ja huoraaminen ovat hyvin vahvoja sanoja, joihin meillä kaikilla varmastikin liittyy vahva tunnelataus. Tämä vaikutelma saattaa estää  tutkimasta aihetta mielenkiinnolla ja terveesti. On hyvä tiedostaa, että näidenkin termien takaa löytyy ihmisiä, jotka haluavat toteuttaa itseään fiksusti ja turvallisesti. Olen ollut onnekas ja saanut seurata vierestä yhtä tällaista kuviota ja hieman siihen itsekin osallistua. Jospa siis keittäisin ihan itse soppani.

Viime kesänä, ollessani sinkkuna ja hieman murheissani siitä miten olin moiseen tilanteeseen joutunut, insinöörisika lähestyi minua hersyvällä keskustelulla, mikä eteni suunnilleen näin:

- Kuules Peikko (nimi muutettu), mitäs jos etsisimme meille yhteisen kesähoron?

Olen jo tottunut, että insinöörisialta saattaa tulla ajatuksia ja ehdotuksia laidasta laitaan, joten omassa angstissani naurahtelin hänen ehdotusta, sillä arvailin tähän liittyvän myös ajatus piristää minua. Koska omat ajatukseni olivat niillä hetkillä varsin alamaissa, niin en suurta innostusta hänelle vastaillut, vaan totesin jotain omaan tyyliini.

- Käy, jos minun ei tarvitse tehdä juuri mitään.

Tämä riitti insinöörisialle ja niinpä alta aikayksikön hän oli muotoillut hyvin "sikamaisen" deitti-ilmoituksen, missä hän kertoi kahden partaisen setämiehen etsivän kesähoroa, mutta sopivalla yksilöllä olisi mahdollisuus valmistua setien pysyväisluontoiseksi kullinlutkutuslisensiaatiksi. Minä jatkoin hymyilemistä luettuani hänen ilmoituksensa ja muistan ensimmäisen kommenttini olleen että taitaa setämiehille tulla hiljainen kesä. Kuinka väärässä olinkaan.

Joitakin päiviä myöhemmin insinöörisika kehotti hankkimaan jäätelöä pakkaseen, sillä tänään olisi tulossa #9 käymään pihamaallani kahvilla ja jätskillä. Ja kyllä, hän todellakin numeroi deittinsä. Se joka leikkiin lähtee se leikin kestäköön ja niin minä kiltisti tein valmistelut ja illansuussa insinöörisika toi #9 jätskille. 

Koska tarkoitus oli tutustua toisiimme turvallisesti ja kevyesti, niin olimme sopineet istuvamme pihalla kahvia ja jätskiä nauttien. Kuinka ollakaan myös ukkosen herra oli setien puolella, ja päräytti samoihin aikoihin sateen suorastaan pakottaen sedät tarjoamaan jätskin syömistä sisätiloissa. 

Muistan istuneemme insinöörisian kanssa sohvalla #9 istuessa muutaman metrin päässä keittiön pöydän ääressä. Kahvit ja jäätelöt oli nautittu sekä jää rikottu small talkin osalta. Hiljalleen siirryttiin pihviin eli siihen, mitä annettavaa kullakin olisi pervouden saralla. Kuinka ollakaan tällä nuorella neidolla oli kerrassaan iso fantasia ja fetissi palvella vanhempia herrasmiehiä (kyllä, osaamme olla myös sitä!) ja hän kertoi koko ikänsä fantasioineen tällaisesta tilanteesta ja ei voinut tästä syystä kerta kaikkiaan päästää ilmoitusta menemään sormiensa lävitse. 

Muutama desilitra jäätelöä santsattuaan insinöörisika sitten jo kehoittikin tätä punaposkista kesähorokokelasta tulemaan makoilemaan setien jalkojen päälle jotta voisimme tehdä lähempää tuttavuutta. Ja voi sitä tahtojen taistoa mitä horo kävi läpi! Kiinnostus oli selkeästi valtavaa, mutta voisikohan sitä ihan näin ekoilla treffeillä. Olla ihan helppo huora? Kyllä voisi ja siitä se sitten lähti.

Oma elämäntilanteeni muuttui jokunen viikko tuon tapaamisen jälkeen, mutta jo siihen aikaan mahtui muutamia yhteisiä makoisia hetkiä, joissa horo näytti innostuneisuutensa ja halunsa olla setien ikioma horo. Oman elämäntilanteeni muuttuessa pudottauduin kesähoro-kuviosta ulos, mutta voi pojat millaista kyytiä ja huolenpitoa kesähoro sai insinöörisian puolesta. 

Nyttemmin kun oma parisuhdestatukseni on muuttunut, on minut otettu takaisin kuv

ioon kädet ja jalat levällään. Dynamiikassamme kesähoro saa olla horo tai huora, ja mitä enemmän häntä käytämme huoran tavoin sitä enemmän hän nauttii. Tässä yhteydessä saattaa helposti ajatella, että ystävyytemme perustuu pelkästään tämän dynamiikan ympärille, mutta näin ei tilanne suinkaan ole. Me näemme viikottain, monesti vaan rötväillen isolla sängyllä minun käteni horon rinnoilla ja insinöörisian kädet horon perseen päällä.

Kauhean kätevää horolle kun toinen meistä saa suurimmat kiksit perseestä ja toinen rinnoista. Pelailemme, katsomme elokuvia, kokkaamme (horo kokkaa), syömme ja ennenkaikkea nauramme. Välillä horo saa kyytiäkin ja ei niin tavatonta että minä vaikka katselen televisiota olohuoneessa ja samalla makuuhuoneesta kuuluu huuto "horo laukeaa!", jonka jälkeen insinöörisika huutaa minulle "tule nyt katsomaan millainen huora tämä on!". Minä kävelen makuuhuoneeseen ja horo katselee minua hymyillen silmiin ja se ilo paistaa hänen joka sanasta ja eleestä kun hän sanoo "olen tämän alueen likaisin lortto."

- Sun vuoro, tokaisee insinöörisika.

Miksi halusin kertoa tästä? Vaikka edellä kerrottu ei ole minun mieltymyksistä niitä kaikkein kiihottavampia (vaikka se sinne tuntuu kipuavankin), niin koen olevani etuoikeutettu kun voin elää jotain tällaista turvallista ja fiksua iloittelua, jossa kaikki saa sen palasen mitä kaipaavat. Samalla en voi välttää pohtimatta sitä kuinka moni fantasia jää toteuttamatta siksi koska oma pää väittää että "näin ei voi tehdä". On toki olemassa fantasioita, jotka on syytäkin jättää sellaisiksi, mutta silti haluaisin väittää että monet unelmat, väittää ympäristö tai oma pää mitä vaan, on toteutettavissa kunhan siihen ympärille löytyy oikeat turvalliset ihmiset.