Deittailu: matka itseensä

Pyrin hyppäämään tilanteeseen kuin tilanteeseen hyvin avoimin mielin, oli sitten kyseessä vaikka uusi kokemus, poistuminen mukavuusalueeltani tai vaikka uuden ihmisen tapaaminen. Haluan haastaa itseäni ja jollei muuta niin pyrkiä oppimaan hetkessä jotain uutta. Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen mielenkiintoista aikaa oman pääni sisällä, sillä olen olen tehnyt paljon uusia havaintoja ja jotkut vanhat vahvat ominaisuuteni ovat löytäneet kirjainyhdistelmänsä.

Aloitan kertomalla yhdestä lyhyestä tutustumisyrityksestäni. Vaihtelin muutamia viestejä anonyymisti mukavan naisen kanssa ja hän kysyi eräässä viestissään, mitä voisin hänelle sessiossa tehdä. Varmasti ihan validi kysymys, mutta minun on todella vaikea vastata tuohon kysymykseen. Tämä johtuu siitä, että minun on todella vaikea suhtautua bittiavaruudessa kelluvaan naiseen objektina. Voisin toki luetella teknisesti asioita joista pidän, mutta se tuntuu minusta kerrassaan hölmöltä. Koetin vastata hänelle, että minun mielitekoni riippuu todella paljon siitä kenen kanssa olen tekemisissä, millainen kemia meidän välillämme olisi ja millainen olisi (valta)suhteemme jne. Hän ei tyytynyt vastaukseeni, mikä oli tosi ymmärrettävää ja niinpä lopulta kirjoitin hänelle jonkimoisen karkkikauppalistan ja sain itselleni hölmön olon. 

Olen syksyn aikan törmännyt muutamiin, myös välillisesti, tapauksiin missä valtasuhteita lähestytään hyvin teknisesti. 

Tykkäätkö piiskata? Tykkäätkö nahkasta? Tykkäätkö kahleista? Sulla lukee profiilissa sadisti, en uskalla sinuun tutustua. 

Vastailin yllä oleviin kysymyksiin ystävällisesti "joo joo joo, mutta en voi tietää mitä se olisi meidän välillämme vai olisiko". Ehkäpä eniten huvituin yhden potentiaalisen kirjoituskumppanin karkaamisesta kun mainitsin sanan sadisti, jonka jälkeen hän sanoi sanan olevan liian vahva ja juoksi karkuun. Ihan kuin minä olisin sadisti jokaiselle tapaamalleni ihmiselle. En ole harmissani siitä, että kirjoittaja hävisi, mutta jotenkin se oletus siitä että olisin tai en olisi automaattisesti jotain, on kovin hassu. 

Olen usein kokenut erilaisuutta, mutta se ei tarkoita että kokisin olevani jollain tavalla parempi kuin muut. Koen kuitenkin katselevani tätä maailmaa välillä eri kulmasta kuin moni muu. Se olkoon minun supervoimani. Olen usein halunnut ajatella, että minä olen vain minä, enkä ole halunnut itseäni lokeroida sen tarkemmin. Nyt kuitenkin syksyn aikana, osaltaan edellä kertomistani, olen alkanut kuvailla itseäni Demiseksuaaliksi. 

Pirkanmaanseta sivuilta:  Demiseksuaalisuus: Demiseksuaali/demiseksuaalinen ihminen kokee seksuaalista vetovoimaa ainoastaan sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kanssa on luonut vahvan tunnesiteen. Sana ei määrittele kokijan omaa sukupuolta/sukupuoli-identiteettiä.

Jotta kiinnostun ihmisestä seksuaalisesti, minulla pitää olla vahva tunneside tähän ihmiseen. Minusta tämä määritelmä rajaa ulos kaikki (lähes) kertakäyttösuhteet. Minulle on kovin tärkeää tuntea ja tietää ihmisestä paljon. Mikä on sinun tarinasi? Miksi olet juuri siinä? Miksi haluat olla siinä? Millainen elämäsi olisi jos se olisi hyvää? jne. Pitkälti Näistä palasista, molemmin puolin, koostuu kohdallani se kiinnostus ja kemia. 

HoivaDom

Istuimme kinkyporukalla iltaa tovi sitten. Yhtenä kevyenä ohjelmanumerona illan aikana oli mahdollisuus kertoa itsestään 4 väitettä, joista vain yksi olisi totta ja muut valetta. Omat väitteeni olivat varsin viihteellisiä kuten että olen nähnyt Ron Jeremyn livenä melkein alasti. Vuoron siirtyessä erääseen tuoreeseen tuttavuuteeni, mutta sitäkin mielenkiintoisempaan, kuulin väitteen, että  “Minä en ole rakastanut tässä elämässä kuin yhtä ihmistä”. Sinällään väitteessä ei ole mitään kummallista, mutta kun tämä henkilö on koulutukseltaan myös pappi ja tehnyt sitä työkseen, lisäksi hän on Dom ja paljon muutakin, niin jostain syystä minun oli vaikea tätä väitettä syödä. Kun lopulta tämä väite vielä osoittautui todeksi minun oli pakko saada keskustella asiasta lisää. Kutsun häntä tästä eteenpäin leikkisästi Isäksi.

Minulla, Isällä ja hän alistuvallaan on whatsup ryhmä, missä jaamme paljon asiaa, mutta myös memejä. Sattumoisin yksi memeni koski sielua, aah kuinka ihana sana, ja en voinut olla kysymättä, "Isä, onko meillä sielu?" Hänen vastaus meni jotenkin näin, minulle on sattunut sellaisia asioita elämässä, joita en voi enää laittaa todennäköisyyden piiriin, joten uskon että meillä on sielu. Nyt en enää pysynyt housuissani vaan kysyin, koska voisimme ajan kanssa puhua rakastamisesta ja sielusta?

Keskustelu rakkaudesta ja sielusta on siltä osin haastavaa, että termit pitää aina määritellä henkilökohtaisesti. Huolimatta mitä näiden kohdalla wikipediassa lukee, olen sitä mieltä että näiden termien sisältö ja kokemus on täysin henkilökohtainen. Se mikä minulle on rakkautta, on sitä tuskin sinulle. 

Pahoittelen pitkää aasinsiltaa, mutta ilman edellisiä kappaleita en olisi osannut päätyä seuraavaan. Keskustelun aiheemme olivat syviä, mutta se mikä minulle silti jäi keskusteluistamme päällimmäisenä mieleen oli hoiva. Tätä aihetta sivuttiin hellästi aina välillä ja lopulta siihen uppouduimme syvemmällekin. Taisimme muutaman oluen jälkeen määritellä itsemme hoivaDomeiksi. Mitä enemmän tuota sanaa olen makustellut keskutelumme jälkeen, sitä enemmän se sopii minulle ja varmasti myös Isälle. Olen tainnut sitä jo ehtiä käyttää muissakin yhteyksissä.  

Jälkikäteen innostuin “hoiva” -sanasta ja oli sinällään hauskaa törmätä määritelmään, että hoiva kohdistuu aina ihmiseen. Jos soitan puolestasi ikävän puhelun, se ei ole hoivaa. Jos taas silitän päätäsi, kannustan ja jopa komennan sinun tekemään tämän puhelun, se on hoivaa. Oli hauska huomata Isän kanssa, että meidän Dom -puolemme perustuu pitkälti hoivaan ja sen tuomaan luottamukseen ja arvostukseen. Toisen hyvä olo, on myös meidän hyvä olo. Saamme isoa nautintoa siitä, kun toinen löytää itsestään jotain uutta. Tämä uusi voi parhaimmillaan tarkoittaa jotain henkistä oivallusta, ikävän käytösmallin tiedostamista, henkisen muurin laskemista, hyväksyntää, toivoa ikävään tilanteeseen jne. Joka tapauksessa se on jotain mikä tuo lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä pyyteettömästi hyvää toisen elämään.

Minulle edellä kerrottu on iso osa dominoivuuttani. Jos haluaisin lokeroitua, niin varmaan edellä kerrottu menisi jonnekin Daddymäiseen laatikkoon, mutta minä olen vaan minä. Minulle BDSM näyttäytyy hyvin kokonaisvaltaisena mielentilana, missä piiskat, nyrkki perseessä tai pinnallisuus ovat hyvin hyvin toisarvoista. HoivaDomien arvot perustuvat haluun molempien pyyteettömästä hyvästä olosta. Tässä yhteydessä moni helposti ajattelee meidän olevan pehmoja ja varmaan sitä olemmekin jos vaakakupin toisessa kupissa on egoilu. Jos taas kuvittelet hoivan poislukevan tiukkuuden, niin olet pahasti väärässä. Me painamme rakkaamme maahan jämäkästi tai rankaisemme tiukasti, koska rajat ovat meille rakkautta. 

Lainaus kirjasta: The Hearth of Dominance: a guide to practising consensual dominance