Vuosikin pakettiin

Blondi kysyi jokunen viikko sitten, että haluaisinko kirjoittaa hänen antamastaan aiheestaan. Olin iloinen ehdotuksesta ja otin aiheen innostuneesti vastaan. En ole kuitenkaan saanut itsestäni irti uutta tekstiä enkä halunnut yrittää tuottaa sitä väkisin. Koska minua ei ole siunattu kirjoittamisen lahjalla, niin on paras vain odottaa hyvää hetkeä. Fiilis ennen kaikkea.

Yritän paketoida kuluvan vuoden nousut ja laskut. Se ei ole aiheena blondin ehdottama, mutta tulen sivuamaan hänenkin aihettaan. Nyt kun mietin kuluvaa vuotta taaksepäin, ensimmäisenä tekisi mieli hengittää ja huokaista syvään. Niin paljon nousuja ja laskuja, murhetta ja naurua.

Elatustaistelu kaikkinen typerine käänteineen oli yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. Tavallaan ymmärrän ja hyväksynkin sen, että tällaisissa tilanteissa vastapuoli tekee kaikkensa voittaakseen tapauksen. On se sitten adrenaliininhakuista draamaa, tyhmyyttä tai vankkaa uskomista omaan totuuteensa, se kaikkein tärkein unohtui, nimittäin lapset. Monta asiaa siedän, mutta kuitenkin tyhmyyttä melkoisen huonosti. Tarpeeksi isoja lasten henkisiä haavoja on vaikea toisen paikkailla, vaikka olisi motivoitunutkin.

Tekstejä on blogissa jo sen verran, että en edes muista, olenkohan jo aikaisemmin kirjoittanut, että koko blogi oli jo kerran päätetty lopettaa elatustaiston aikana. Kuitenkin nukuttu yö ja kirkas ajatus siitä, että lopettaminen olisi ollut juuri se asia, jota vastapuoli toivoi, sai sisun pintaan ja näyttämään entistä lujemmin.

Oma jaksaminen on välillä ollut kortilla. No, sitä se on viime vuosina ollut muutenkin, mutta nyt minun on pitänyt ottaa vahvemmin myös muut huomioon ja opetella ottamaan aitoa apua vastaan blondilta. Olen aina halunnut selviytyä yksin jopa siinä määrin, että olen ajanut itseni tilanteeseen josta nouseminen oli vuosien urakka. Nyt minulla on ollut ensimmäistä kertaa vierelläni ihminen, joka on aidosti hyväksynyt minut sellaisena kuin olen, laskuineni ja nousuineni. Vaikka asia onkin positiivinen, se on vaatinut paljon totuttelua.

Haluan hypätä suoraan asiaan, on sitten kyse uusiin ihmisiin tutustumisessa tai vaikka blondin kanssa yhteen muuttamisessa. Jos joku asia tuntuu hyvältä, voin ja haluan hypätä siihen täysillä mukaan ja mahdollisimman nopeasti. Yksi mottoni onkin kyllä asiat onnistuvat, jos niin on tarkoitettu. Niinpä en osannut hieroa asioita pitkään, kun saimme ajatuksen muuttaa yhteen. Sittenhän se selviää toimiiko ja pääseehän sieltä aina pois. Kiteytettynä omat tavarat roskiin, kierrätykseen ja vanhemmalle tyttärelle. Televisio kainaloon ja hyppy tuntemattomaan.

Pelottiko muutto? Kyllä pelotti ja paljon. Enhän edes vuotta aikaisemmin tiennyt, että nuorempi tytär asuisi kanssasi, ja nyt olimme jo muuttamassa vapaaehtoisesti lapsettoman luokse. Rehellisesti sanottuna pelkäsin etukäteen eniten oman pääni vuoksi. Tarvitsen välillä aikaa sulkeutua (jopa vetäytyä) hiljaisuuteen jonkin oman asian pariin. Onneksi tytär oli jo siihen tottunut etukäteen, ja blondi tottui siihen hyvin nopeasti.

Blondi murehti ennen muuttoa hieman erilaisia siisteyskäsityksiämme. No toinen meistä on hirmuinen nipo ja toinen luonnonlapsi. Arvaatkohan kumpi? Joka tapauksessa arvostan siisteyttä, ja on ollut ilo huomata itsessäni, kuinka tärkeäksi asiaksi se on muuttunut. Lisäksi siisteys luo hyvää oloa. Ja koska en ole truuhamsteri, niin pystyn ottamaan hyvin vastaan kommentteja kulta, voisitko siivota kokkauksesi jäljet?

Ennen muuttoa pohdin myös perhedynamiikkaamme ja ennen kaikkea sitä, millaiseksi se muodostuisi. Jotenkin pohdin, että uudessa perheessä tulee olemaan Peikko&blondi ja isä&tytär. Mutta kuinkas kävikään? Hyvin nopeasti blondi ja tytär löysivät yhteisen sävelen, ja tämä suhde vaan kasvoi ja syveni. Varsin pian huomasin, että asioita joita aiemmin oli kyselty minulta (tyttöjenkin juttuja), kysyttiinkin nyt vaan blondilta. Eikä aikaakaan kun blondi ja tytär alkoivat viettää vapaa-aikaakin yhdessä ja kävivät jopa yhteisissä harrastuksissa. Ja onpa tullut eteen tilanteita joissa meidän perheessä on ollut blondi&tytär vastaan isä, mutta sitähän elämä on parhaimmillaan, eikös? Itse olen kuitenkin ollut huolissani blondista ja varmistellut n. 1000 kertaa hänen jaksamistaan nimenomaan lapsiperheessä, mutta alan jo uskoa, että hän aidon oikeasti nauttii tyttären seurasta. Tytär taasen saa sitä aitoa huomioimista ja välittämistä, joista hänellä on ollut suuri vaje. Miten tämä uusperhe dynamiikka lämmittääkin sydäntäni!

Hyvää ystävääni lainaten elän tuli perseen alla. Useasti olen, teen sitä vieläkin, pakoillut tekemisilläni jotain, kuten pahaa oloa tai huonoa parisuhdetta. Nyt olen opetellut vähän pysähtymään (aargh, kuinka vaikeaa), kiitos blondin. Pysähdyn hetkeksi, annan itselleni aikaa ja myös nukun. Vanhana univammaisena nukun nyt paremmin kuin koskaan (en kuitenkaan antaisi nukkumisilleni parempaa arvosana kuin 7), mutta suunta on parempaan selvästi. Nyt minulla on paikka ja halu käpertyä jonkun viereen, kun varjot hyökkäävät.

En olisi koskaan uskonut joskus olevani tällaisessa suhteessa, jossa sekä minä että blondi voimme tutkailla omaa seksuaalisuuttamme avoimesti ja kunnioittavasti. Kaikesta voimme keskustella ja tarpeen mukaan ottaa lisääkin leikkikavereita. Mikään ei ole kuitenkaan toisen sanelua tai itsestään selvää. Molemmat suomme toisillemme fiksusti toteutettuja leikkejä tarvittaessa myös toisten kanssa.

Meillä on mahtavia ystäviä, joista suurin osa pervoympyröistä. Mahtavia yhteisiä ja yhteisöllisiä  hetkiä ystävien kanssa (illanistujaiset, mökkiviikko, luento, clubit, lukupiiri, pikkujoulut...). Olemme tavanneet paljon uusia nikkejä ja aitoja ihmisiä niiden takana, mikä on todella kiehtovaa.

Hämmästyttävän paljon kannustavia, ihmetteleviä ja kysyviä yhteydenottoja on tullut myös blogin kautta. Osa näistä on johtanut oikeisiin ystävyyssuhteisiin ja muuhunkin. Osa yhteydenottajista on pyytänyt, että heidän viestiään ei siteerata blogissa, mutta olemme silti viestitelleet ja keskustelleet näiden ihmisten kanssa. Tämä kaikki on ollut hämmentävää mutta suuri kiitos siitä.

Toivottavasti jatkossakin pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin, tilanteisiin ja jopa tilaisuuksiin. Näistä kaikesta kuitenkin nautin ja elän. Turun Baletti järjestää 25.1.2014 Uniformal bileet. Tervetuloa mukaan ja nykäisemään hihasta. Jos pyydät kiltisti voit saada myös punaisen takamuksen.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!
Peikko

Blondi kommentoi: Jos jollekin jäi epäselväksi, niin perheen siisteysnatsi ilmoittautuu palvelukseen :). Peikon huoli minun ja hän tyttärensä toimeentulemisesta ja hänen omasta ajantarpeestaan ovat olleet hänelle se big thing, minulle se oli aidosti Peikon, hmmm. No, sanotaan se kaunistelematta, sotkuisuus. En toisaalta itsekään pidä siivoamisesta, sellaisesta perusviikkosellaisesta. Se on tappavan tylsää, ja mielelläni delegoisin sen jollekin muulle. Joten elän erittäin siististi. Asioille on oma paikkansa ja jäljet korjataan aina. Lisäksi rakastan erilaista hankaamista. Klooripullo, karhunkieli ja hammasharja käteen ja hankaamaan. Erityisen tärkeää minulle on, että keittiö on puhdas ja siisti, samoin kylpyhuone. Muuten sellainen keskitason siisteys riittää, kunhan tavarat ovat omilla paikoillaan eikä ole likaista.

Peikko ei entisessä elämässään juuri siisteydestä välittänyt. Hän on toki itse aina siisti ja puhdas, mutta asunnon kanssa oli vähän niin ja näin. Kävimme asiasta pitkiä keskusteluja. Oikeasti ihan vakavia sellaisia. Olin aidosti utelias tavattuani sellaisen ihmisen, joka ei välittänyt kodin sotkuisuudesta. Koska minulle sotku ja kaaos kertoivat yleisestä elämän kaoottisuudesta sekä siitä, että omaa kotia (lue elämää) ei pidetä niin arvokkaana, että sitä haluttaisiin pitää myös siistinä. Peikko otti nämä keskustelut hyvin, vaikka pelkäsin loukkaavani häntä. Pääsimme keskustelussa melko syvälle Peikon avioliiton kipupisteisiin, ja ymmärsin, että oikeasti Peikko nauttii siisteydestä kunhan muu elämä ja puitteet ovat kunnossa.

Olen ollut aidosti yllättynyt siitä, että miten hyvin Peikko on skarpannut asiassa nyt, kun asumme yhdessä. Aluksi hän teki sitä varmasti minun vuokseni, mutta nykyään yhä enemmän siksi, että haluaa itsekin kotimme olevan siisti. Lisäksi olen tehnyt siisteydenpidon helpoksi. Kaikille asioille on oma paikkansa ja säilytyssysteeminsä. Peikko ja tytär mainitsevat kumpikin usein puheessaan, että miten kivaa on, kun koti on siisti ja kaunis. Peikon tytär tulee siisteydenpidossa onneksi enemmän minuun kuin isäänsä. Lapsi on luonnostaan järjestelmällinen ja tarkka - siis niin järjestelmällinen kuin teini-ikäinen nyt voi olla. Laadimme lapsen kanssa listoja asioista, viikkaamme vaatteet siististi, siivoamme kaappien ja laatikoiden sisältöjä. Tosin lapsen huoneen lattiaa ei välillä näy vaatteiden alta, mutta hänen reviiriinsä en puutu.

Tiesin jo ennen yhteenmuuttoa, että Peikko tarvitsee omaa tilaa ja aikaa. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää häntä tässä, koska tarvitsen niitä itsekin. Olemme monesti fyysisesti saman katon alla, mutta silti omassa tilassa ja ajassa. Molemmat hautautuineina omaan kirjaansa. Joskus minä kirjaan, Peikko elokuvaan. Vietämme toki aikaa myös fyysisesti irti toisistamme. Kummallakin on omat harrastuksensa ja menonsa. Nautin siitä, että Peikko ottaa rohkeasti omaa aikaa sekä minulta että lapselta. Pakkaa treenikassin ja lähtee. Näkee omia ystäviään. Koska myös minä teen niin. Usein arki-iltaisin näemme kunnolla vasta, kun olemme kumpikin kotiutuneet menoistamme. Vakuuttelen Peikolle kerta toisensa jälkeen, että on ok ja välttämätöntä ottaa omaa aikaa. Ja että siitä täytyy myös nauttia. Ja Peikko oppii pikkuhiljaa. Kuten minä opin monia asioita häneltä. Näin se parisuhde parhaimmillaan toimii!

Blondi: Jouluilua

Ensimmäinen yhteinen joulu Peikon kanssa on hyvässä vauhdissa. En ole jouluihminen, mutta edessä ovat pitkät jouluvapaat ja päivän kääntyminen valoisampaan päin. Viime viikon talvipäivän seisaus on minulle aina psykologisesti merkityksellinen päivä. Tiedän, että tuon vuoden pimeimmän päivän jälkeen suunta on kohti valoa ja kevättä. Toki päivän piteneminen kestää, mutta suunta on oikea. Se riittää.

En ole viettänyt joulua varmaankaan viiteentoista vuoteen ennen viime joulua, jolloin juhlin sitä Peikon ja hänen lastensa kanssa. Aiemmassa kahden aikuisen parisuhteessani olimme ex-mieheni kanssa joulun poikkeuksetta matkoilla. Poissa kotoa. Joten sinänsä minun ja Peikon jouluperinteiden yhteensovittaminen on äärettömän helppoa. Koska minulla ei ole niitä. Riittää kun saan paljon lepoa ja aikaa kirjojen kanssa. Peikko ja lapset ovat jouluihmisiä. Mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Ei niin, että rahaa pitäisi tuhlata ylettömästi tai tehdä asioita vain siksi, että aina ennenkin on tehty niin. Ei perinteitä perinteiden vuoksi, vaan asioita siksi, että niistä pidetään.

Eilen vietimme rennon joulun lasten kanssa. Vanhempi lapsista, joka asuu kivenheiton päässä meistä, oli kyläilemässä koko päivän alkaen aamupuurosta. Kokoonpanon täydensi vielä äitini, joka tuli syömään ja viettämään iltapäivää luoksemme. Jaoimme lahjat, ja sain pitkään himoitsemani Jonas Gardellin Torka aldrig tårar utan handskar-trilogian, joka kertoo 1980-luvun alun Tukholman homopiireistä ja ajasta, jolloin Ruotsissa todetaan ensimmäiset hiv-tartunnat. Olen lukenut jo ensimmäisen osan puoliväliin – ilman kyyneleitä ei tästä lukupaketista selvitä. Suosittelen lämpimästi. Kirjan ensimmäinen osa on muistaakseni jo käännetty suomeksi. Nyt kotona vallitsee kirjoitus- ja lukurauha kun Peikko pesueineen suuntasi sukuloimaan.

*****

Perinteisen jouluaaton jälkeen menimme illalla sänkyyn, ja sain Peikolta lisää paketteja. Pervosellaisia. Olen puhunut Peikolle erilaisista nännijutuista – klipsuista, painoista, nipistimistä. Asioista, joita eivät rintani eikä mieleni olisi olleet valmiita vastaanottamaan vielä joku aika sitten. Pelkkä ajatuskin nänneistä roikkuvista painoista ahdisti. Päästyäni kokeilemaan kapistuksia eräissä kotibileissä, pervosellaisissa luonnollisesti, olin myyty. Peikko on rintamiehenä luonnollisesti myös ihastunut viritelmiin.

Kiitos, pukki!

Paketeista ilmaantui iso lätkä takapuolta ja reisiä varten, moottorilla varustettu vedenkestävä pepputappi, kauniit hopeanväriset pyykkipojat ja nänneihin uudet, laadukkaat nipistimet. Sellaista mallia, että niihin saa roikkumaan painoja ja oikeastaan vähän kaikenlaista. Ai niin. Pervopukki toi sitten niitä painojakin. Vähän reilumminkin. Pussillisen painoja, joista yksi painaa 60 grammaa kappale.

Tykkään <3

Ihailimme yhdessä nipistimiä ja siroja, pieniä pyykkipoikia. Totesimme kuitenkin heti että pyykkipojat ovat puristusvoimaltaan niin lujat, että niitä ei ainakaan toistaiseksi voi käyttää. Ne ovat kuitenkin niin kauniit, että ajattelin ripustaa ne paidankaulukseen vaikka koruksi sopivassa tilanteessa. Toiset nipistimet vaikuttivat erittäin laadukkailta ja sopivilta, niissä puristusvoimaa saa säädettyä Itsenä kiehtoo iso, jykevä metallirengas, joka roikkuu nipistimistä.

Painoja, nam...

*****

Peikko ottaa nipistimet käteensä. Pyydän, että voisiko hän testata niitä minulle. Nännini ovat vielä arat parin päivän takaisesta käsittelystä. Peikko leikkii ensin metallisilla renkailla, jotka tuntuvat kylmiltä. Sovittelee renkaita nännieni ympärille. Liikuttelee kylmää metallia rintojani pitkin. Hellii nännejäni, mutta nappaaa sitten nännin tiukkaan puristusotteeseen ja kiinnittää siihen nipistimen. Paine ja puristus tuntuivat alussa kovilta, joten hengittelen syvään ja totuttelen tuntemukseen. Toinen nänni saa saman käsittelyn. Kun nipistimet ovat asettuneet paikoilleen ja olen tottunut tuntemukseen, alkaa tuttu kihelmöinti jalkovälissä. Se ihana tunne, joka säteilee nänneistä vatsanpohjan kautta emättimeen ja saa minut valumaan. Joka voimistuu aina kun Peikko koskee nänneihini. Imee niitä. Tai vetää tasaisesti nipistimissä olevista isoista renkaista.

Asettaudun Peikon päälle ja otan hänen kalunsa sisälleni. Keinuimme rauhallisesti, ja Peikko leikkii renkailla. Vedän itseäni kokeeksi hieman taaksepäin. Nipistimet pysyivät paikoillaan, ja paineen tunne kasvaa nautinnollisesti.

Siirrän itseni Peikon jalkojen väliin ja otan hänet suuhuni. Peikko pitää usein nänneistäni kiinni, kun annan hänelle suuseksiä. Nyt hän nappaa luontevasti renkaista kiinni. Oloni on sopivan tukala ja jättää minulle vain vähän liikkumavaraa. Aina kun liikutan itseäni, päätäni, suutani, lisääntyy nipistimien tuoma paine hetkellisesti. Peikko on syvällä kurkussani, koska liikkumatilaa on niin vähän. Hän päästää renkaista irti.

Päätän kokeilla pujottaa renkaat Peikon kalusta läpi. Ne solahtavat syljestä liukkaan kalun juureen melko vaivattomasti. Nännini on kahlittu kahdella renkaalla Peikon kalun ympärille. Tunne on kiihottava sekä fyysisesti että psyykkisesti. Joka kerta kun liikun tai kun Peikko työntää itseään syvemmälle suuhun, venyivät nännini ja paineen tunne niissä säteilee suoraan jalkoväliini. Peikko laukeaa kohtuullisen nopeasti. Huomaan, että asetelmana minä lukittuna nänneistäni hänen kaluunsa antamassa suuseksiä kiihottaa myös häntä. Nuolen Peikon huolellisesti puhtaaksi ja lepään hetken hänen alavatsansa päällä. Yritän taitella renkaita pois siinä heti onnistumatta. Peikko pujottelee lopulta renkaat pois kalustaan. Vetää minut vatsansa päälle. Pyyhkii spermaiset huuleni ja levittää sperman kasvoilleni.

Tänään joulunvietto jatkuu ystäväporukan kanssa – vuorossa sellainen pervompi joulu eilisen perhejoulun vastapainoksi.

Blondi: Säännöistä, sääntörikkomuksista ja rangaistuksista

Olen tehnyt sääntörikkomuksen. En edes muista, kuinka pitkä aika viime kerrasta on. Todella pitkä. Yleensä ainoa sääntörikkomus, jonka teen, on se, että laukean leikissä ilman lupaa. Tuolloin kyseessä on sataprosenttisesti sellainen tilanne, että en yksinkertaisesti ehdi kysyä lupaa. Yleensä sääntörikkomus kuitataan pois saman tien. Piiskalla tai jollain muulla epämukavalla ja kivuliaalla toiminnalla tai ankaralla puhuttelulla.

Joskus olen myös sortunut roikkumaan koneella liian myöhään. Suurin osa minun ja Peikon säännöistä on laadittu, kun emme vielä asuneet yhdessä. Minulla on useita sellaisia sääntöjä, jotka estävät minua valvomasta liian myöhään tai roikkumasta koneella liikaa.

Nyt kun asumme yhdessä, eivät nuo säännöt ole relevantteja. Peikko on aina iltaisin läsnä, ja nukahdan hänen viereensä sen sijaan että keskustelisimme koneella. Kone menee ajoissa kiinni, menemme muutenkin aikaisin nukkumaan. Noilta osin sääntöjä pitäisikin tarkistaa. Muilta osin säännöt pätevät normaalisti. Sääntömme on kaikki laadittu yhdessä orgasmikieltoa lukuun ottamatta.

Niin, ja nyt siis olen rikkonut seuraavaa, täysin yksiselitteistä sääntöä: 

”Raasu ei saa aamuisin ennen työtä tai työpäivän aikana käydä BDSM/porno/alastomuus -aiheisilla sivustoilla. Jos Peikko kuitenkin lähettää raasulle työpäivän aikana jonkun aiheeseen liittyvän kuvan, linkin tai tekstin, saa sen katsoa/avata/lukea. Lisäksi raasu saa halutessaan pyytä lupaa Peikolta oman blogin lukemiseen.”

Ei mitään mahdollisuutta tulkita asiaa väärin. Säännön taustalla on oma toiveeni rauhoittaa työpäivä työnteolle eikä hajottaa energiaa pervosivustoille heti aamulla tai työpäivän aikana. Sääntöä on pääsääntöisesti helppo noudattaa. Joskus kysyn Peikolta luvan omassa blogissamme käymiseen kesken työpäivän, mutta melko harvoin. Yleensä joudun perustelemaan pyyntöni ja tuolloin ”no kun mä vaan haluan ei riitä”. Joskus saan luvan, joskus taas en.

*****

Edellispäivänä kihisin uteliaisuudesta, kun Peikko oli julkaissut uusimman tekstinsä. Tiesin myös, että Tetrikseltä on tulossa postaus samasta aiheesta. Peikko kertoi, että hänen tekstiinsä oli tullut paljon kommentteja. Sain päivällä luvan käydä vilkaisemassa kommentteja. Ennen kun lähdin iltapäivällä töistä, kävin tekemässä saman, tällä kertaa ilman lupaa. Tiesin oikeasti heti, että teen väärin. Lupa oli myönnetty vain yhteen kertaan. Oli kuitenkin helppo uskotella itselle, että koska kerran sain jo luvan, voin tehdä saman toistekin. Ja koska olin jo lähdössä töistä eli käytännössä kotona, jossa tekstejä saa lukea mielen määrin. Noup, ei näin.

Kerroin sääntörikkeen Peikolle heti kotiin päästyäni. Tiedän kokemuksesta, että Peikon silmissä viivyttely pahentaa rikettä, joten siksi pikainen tunnustus. Peikko kyseli syytä. En edes yrittänyt keksiä mitään puolustusta, koska sitä ei ollut. Oli vain selkeä sääntö, jota olin rikkonut. Silkasta uteliaisuudesta päästä lukemaan blogipäivityksen kommentteja.

Nyt kirjoitan Peikon käskystä aiheesta säännöt, sääntörikkomukset sekä rangaistukset. Enkä edes kuvittele, että tämä kuittaisi rangaistuksen. Haluan vielä selventää, että sääntörikkomus ei vaikuta mitenkään normaaliin parisuhteeseemme. Peikko ei ole vihainen minulle eikä tunne itseään loukatuksi. Minä alistuvana osapuolena tunnen kuitenkin lievää häpeää teostani. Kuten pikkulapsi, joka jää kiinni keksien syömisestä tai muusta kielletystä puuhasta. Ja joka vapautuu häpeästä rangaistuksen avulla. Kuten pikkulapsikin.

Ajattelen itse, että rikotun säännön ja rangaistuksen tulisi jotenkin kulkea käsi kädessä. Sekä mittasuhteiltaan että luonteeltaan. En kuitenkaan itse osaa laittaa sääntöjä tärkeysjärjestykseen. Tai luulen osaavani yhden säännön osalta. Uskon, että se on myös Peikolle sääntö numero yksi, koska sen hän antoi minulle samana iltana kun tapasimme. Muut säännöt ovat syntyneet enemmänkin ajan myötä ja hyvinvointiani tukemaan, usein minun pyynnöstäni. Kaikki säännöt orgasmisääntöä lukuun ottamatta on tehty yhdessä. Ne ovat kirjallisessa muodossa eikä niitä saa muuttaa ilman molempien suostumusta.

Ai niin, se mielestäni tärkein sääntö.

”Raasun tulee pyytää Peikoltaan lupa laukeamiseen AINA. Lupa on voimassa tunnin ja sisältää yhden orgasmin, jos toisin ei mainita. Jos raasu haluaa käyttää muita kuin omia lelujaan, tulee siihen pyytää erikseen lupa.” 

Pidän itsekin laukeamissääntöä tärkeimpänä. Etenkin sen osalta, että en runkkaa ilman lupaa. Tätä sääntöä en ole rikkonut koskaan. En yksinkertaisesti uskaltaisi. Enkä myöskään haluaisi. Tuskin osaisin enää edes laueta ilman Peikon lupaa. Hoen nykyään runkatessakin samaa kiltti, kiltti, kiltti –mantraa kuin mitä Peikollekin – niin hyvin olen ehdollistunut. Ajattelen automaattisesti, että rangaistus tästä rikkomuksesta olisi laukeamiskielto. Todennäköisesti pitkä sellainen.

Vastaavasti nyt rikkomastani säännöstä oikeudenmukainen rangaistus liittyisi jotenkin pervofoorumeiden käytön rajoittamiseen. Blogien lukukielto, ei muitakaan pervosivustoja. Mikä olisi kurja rangaistus sekin, mutta toki oikeudenmukainen.

Alistuvan näkökulmasta pidän erittäin tärkeänä, että sääntörikkomuksesta tulee aina rangaistus ja rikkomus todella huomioida. Ei ole kuitenkaan Peikon velvollisuus valvoa, noudatanko minä asetettuja sääntöjä, mutta jos ja kun rikkomus tapahtuu, täytyy siitä tulla rangaistus asianmukaisen raportoinnin jälkeen. Rangaistus on lisäksi tärkeä antaa niin, että tiedän itse, mitä sillä milloinkin kuitataan. Myös se, että rangaistuksen alku ja loppu kerrotaan selkeästi, on tärkeää. Tätäkin kirjoitustehtävää varten sain selvät ohjeet, joihin pyysin vielä lisätarkennusta muutamalla kysymyksellä.

Joten nyt sitä rangaistusta odotellessa…

"Potilassuhde" syvenee

En tiedä voinko enää puhua "potilassuhteesta" kertoessani Ilkasta ja Aavasta ;-). Istuimme lauantaina nelistään alasti (hyvä Aava, uskalsit) paljussa lumisateessa ja paransimme maailmaa roppakaupalla. Jossain vaiheessa iltaa Aava kysyi: mitä huomenna tapahtuu Tetriksen kanssa? Te lukijat, jotka ette hoksaa mistä nyt on kyse, kurkatkaa täältä. Vastasin, etten enää tee mitään sessiokäsikirjoituksia, koska ne eivät kuitenkaan koskaan toteudu. Mieluummin pidän hauskaa ja annan flown ja tilanteen viedä.

Sunnuntaina ovikelloni soi, ja Ilkka tuli kylään. Ehdimme vaihtaa vain muutaman sanan ennen kuin kello soi jo uudestaan, ja Herra Huu ja Tetris saapuivat. Muutamat iloiset tervehdykset eteisessä jonka jälkeen ohjasin Tetriksen makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Herra Huu ja Ilkka esittäytyivät, ja juttelimme rentoja Tetriksen valmistautuessa. Hetken päästä Tetris olikin jo kädet sidottuina kattokoukussa, silmät peitettyinä ja jalat levittimessä edessämme.

En halua kertoa yksityiskohtaisesti, mitä leikissämme tapahtui, sillä mieluusti säästän sen Tetrikselle hänen omaan blogiinsa (toivottavasti päivitys tulee). Mieluusti silti kerron muutaman omakohtaisen kohokohdan ja tunnelman.

Aluksi olin hieman jännittynyt yleisöstä, ja niin taisivat olla kaikki. Ilkka otti tuolin olohuoneesta ja tuli istumaan lähemmäs. Nappasin aivan aluksi takaapäin tiukan otteen Tetriksen rinnoista ja kysyin "onko kaikki hyvin?". Tetris kuiskasi vastauksen: "minua pelottaa, että pystynkö rentoutumaan." Myöhemmin leikin loputtua, peppu punaisena ja viiruilla, rinnat hellinä, "pillu muussina" (Tetriksen omin sanoin), toistakymmentä orgasmia saaneena (joista viimeiset muutamat pakotettuina), taputtelin hänen poskeaan ja sanoin "Hyvä tyttö. Kiva, että pystyit rentoutumaan".

Piiskailin floggerilla Tetriksen peppua hyrrä työnnettynä hänen pikkareisiinsa. Tetris kiemurteli orgasmin partaalla, ja kun hän kysyi lupaa laueta, käskin hänen kysyä luvan Ilkalta, joka istui hänen lähellään. Tetris hiljeni, mutta sai lopulta sanotuksi, ettei halua kysyä lupaa Ilkalta, koska Ilkka ei osallistu leikkiin. Hetken pohdin, mitä tehdä. Tiesin, että varmastikin saisin Tetriksen kysymään lupaa vaikka saunatontulta, mutta pidin hänen mielipiteestään, koska se kertoi minulle, kuinka paljon hän arvostaa itseään. Kaiken lisäksi hänen vastauksensa oli relevantti. Niinpä pyysinkin Ilkan ottamaan hyrrästä kiinni. Ja niin Tetris pääsi oikeutetusti kysymään lupaa. Hymyilin kun Ilkka vastasi jotenkin näin "Niin... Minähän olen sellainen mies joka tällaisissa tilanteissa sanoo..."

Tetris tulee varmaan jatkossa joko vihaamaan tai sitten rakastamaan ketjullisia butterfly- nänninipistimiä. Tällaiset nipistimet tiukasti nänneissään tehtävänään pitää nipistimien välissä oleva ketju suussaan orgasmin loppuun asti, Tetris taisteli urheasti, kun sormetin häntä rajusti Herran Huun piiskatessa. Seurauksena monta keskeytettyä orgasmia, sillä hieman ennen h-hetkeä suusta kuului aina se ylimääräinen "huoh". Ensiksi tätä harjoiteltiin seisten, mutta useamman keskeytyksen ja turhautumisen jälkeen siirryimme makuuasentoon. Tetris yritti kovasti, kiemurteli, rimpuili ja turhautui, kun ketju tippui ja orgasmi vietiin nenän edestä. Lopulta Tetris pyysi lopettamaan ja turhautuneena tirautti muutaman kyynelen. Siirryin hänen kasvojen viereen, tsemppasin, rohkaisin ja kannustin. Kiltisti hän otti ketjun suuhunsa ja koetimme vielä kerran. Kannustin "muista suu!" huudoin, ja kuin ihmeen kaupalla hän lopulta onnistui ja palkkio värisytti hänen kehoaan. Ilkka jälkeenpäin kommentoi, että minua oikein jännitti onnistuisiko Tetris. Hyvä tyttö.

Lopputekstien häämöttäessä Tetris pyysi saisiko vielä piiskaa. Urhea tyttö oli palkkionsa ansainnut. "Pidätkö viiruista?", kysyin ja sain myöntyvän vastauksen. Kaivoin Bastardon esiin. Laitoin vielä hyrrän hänen jalkojen väliin ja kerroin, että kun hän laukeaa meille vielä kerran, saa hän palkinnoksi viirut. Hän tulee hetken päästä kiltisti, tosin hänen paikkansa ovat niin hellänä, että pienikin kosketus saa Tetriksen kiemurtelemaan ja anelemaan armoa. Herra Huu haluaa kuitenkin leikkiä hyrrällä. Niinpä istahdan Tetriksen päällä, jotta hän pysyy paikoillaan ja annan lupaamani viirut.

Peittelen Tetriksen peiton alle ja silittelen häntä hetken. Tarkistan, että kaikki on ok ja kerron saattavani Ilkan autolleen. Vaihdamme muutaman sanan matkalla autolle. Ilkka kertoo saaneensa monia vinkkejä lähinnä asennepuolella. Toteamme molemmat olevamme tyytyväisiä päivän saldoon.

Palatessani sisälle juomme kahvit ja juttelemme leppoisia. Vähän leikistä, vähän joulusta, vähän Ilkasta ja Aavasta. Ovella vielä halaan Tetristä ja kehun häntä mahtavasta suorituksesta.

Vaihdamme Ilkan ja Aavan kanssa viestejä illan aikana. Molemmat tuntuvat olevan innoissaan ja hyvällä mielin. Toivotut joululahjat ovat saaneet väistyä uusien lelujen tieltä. Tekstaan illalla Tetrikselle ja kysyn hänen vointiaan. Hän vastaa olevansa hyvillä mielin, ja että käsittely oli kova mutta upea. Tetris kyselee vielä miten Blondi otti tämän kaiken. Hän otti sen upeasti ja osasi nauttia siitä, että sain käsitellä masokistia. Win-win.

*****

Blondi: Olin itse alusta asti innoissani tästä leikkiasetelmasta ja sen sisältämästä oppipoika-asetelmasta. Olemme minä, Tetris ja Peikko jo aiemminkin pyöritelleen ajatusta jostain keskinäisestä jutusta, ja tämä oli oiva paikka toteuttaa se. Lisäksi uusi tuttavapariskuntamme on hyvin sympaattinen ja halukas oppimaan, joten oikeastaan kaikki osaset osuivat paikoilleen. Lisäksi tiesin, että Peikko oli halukas leikkimään masokistiksi itseään mieltävän henkilön kanssa, ja tässä oli myös mahdollisuus sen halun toteuttamiseen.

Olimme etukäteen käyneet keskinäiset rajamme läpi. Peikko leikkisi housut jalassa, ei suuseksiä. Muita rajoja ei asetettu. Lisäksi sovimme, että jos käytetään meidän leluja penetroinnissa, niin kondomin kanssa.

En jännittänyt itse tulevaa, enkä jaksanut huolehtia, mitä tunteita leikki minussa aiheuttaa. Tämähän oli oikeasti ensimmäinen kerta suhteemme aikana, kun Peikko leikki jonkun muun kuin minun kanssani bileleikit poislukien. Olemme kuitenkin puhuneet rajoista ja toisten kanssa leikkimisestä niin paljon, että en juuri miettinyt asiaa sen jälkeen, kun asiasta oli sovittu.

Mikä sitten oli se minun roolini tässä leikissä? Viedä lapsi pois jaloista. Että terveiset vaan kaikille Ikeasta :). Ai niin, en mä muuten edes syö niitä lihapullia...

*****

Peikon jälkikirjoitus, ote chatista seuraavana päivänä:

Aava: Arvaas mitä? Ilkka on muuttunut MIES! JIIIHAAA!
Peikko: Äkkiäpä se tapahtui. Kerros?
Aava: Lähdettiin kauppaan, ja Ilkka ilmoitti autossa, että haluaa minun runkkaavan ja tulevan ennen prismaa (kuinka romanttista. Kiltti Aava teki työtä käskettyä. Mutta ohiajajat häiritsivät, tilanne häiritsi, kiire häiritsi, ja Ilkka pysähtyi pysäkille ja sen jälken tuijottaminen häiritsi a lot. MUTTA ILKKA EI ANTANUT PERIKSI!
Peikko: Kuulostaa hyvältä.
Aava: Ja kun aikaa oli kulunut 50min Aava tuli :). Mieti… huh huh.
Peikko: Mahtavaa
Aava: Ja Ilkka vaan totesi, että me odotetaan tässä vaikka aamuun asti.
Peikko: Voi Aava raukkaa
Aava: Ja musta alkoi tuntua et me oikeesti ei lähdetä ennen.
Peikko: Ja se tais tuntua hyvälle?
Aava: Jep. Aava hyppi melkein tasajalkaa koko kauppareissun ajan ja hoki n. 30 kertaa Ilkalle: Mä NIIN rakastan sua. Ja Ilkka hymyili.

Blondi: Vanhempien naisten seksi?

Blogiamme on luettu yhteensä yli 100 000 kertaa. Määrä on hurja, ja se saa minut iloiseksi mutta myös kovin nöyräksi. Lämmin kiitos kaikille täällä kävijöille. Toivottavasti viihdyt ja tulet toistekin. Tilastot eivät ole bloggaamisen itsetarkoitus, mutta totta kai se lämmittää, kun näkee ihmisten lukevan omia tekstejään.

Mietin usein, miten ihmiset löytävät blogimme. Suurin osa lukijoista ohjautuu tänne googlen kautta. Paljon lukijoita tulee myös BDSM-baarin, housuitta.comin tai kanssapervobloggareiden kautta. Hämmästyttävän iso osa lukijoista ohjautuu sivuillemme vauva.fi –sivuston keskustelufoorumeiden kautta. Vanha kunnon suomi24.fi on myös sivullemme ohjautumisen takana. Ajoittain toki mainostamme blogiamme erilaisilla foorumeilla, jos sopiva keskustelu sattuu löytymään. Vauva.fi –sivustolla ja suomi24.fi:ssä bdsm-aihe on usein keskusteluissa pinnalla ja sinne tulee joskus laitettua linkkivinkkiä.

Bloggerin tilastot kertovat hakusanat, joilla blogiin on löydetty. Olen bloggaamisen alusta asti seurannut hakusanoja mielenkiinnolla, ja ne kiehtovat minua oudolla tavalla. Joskus myös naurattavat aivan suunnattomasti.

Nykyään suurin osa hakusanoista on blogimme nimen joku osa, käsi sitä tai tätä. Paljon blogiin päädytään myös nimimerkeillämme Peikko ja Blondi. Lisäksi ihan perus bdsm-termeillä kuten piiskaaminen, alistaminen, alistuminen, sitominen.

Mutta myös riemastuttavan hauskoja hakusanoja tulee vastaan. Mitäköhän mietti se ihminen, joka joutui sivullemme haulla avioeroblogi? Tai sanoilla paneelin maalaus? On mahtanut mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Ajatuksia blondeista –hakukin on saattanut antaa odotettua persoonallisemman tuloksen. Selvästi määrätietoisempaa hakemista on ollut niillä, jotka ovat päätynee sivulle termeillä nain blondia suuhun ja blondi paneminen.

Sivu vetää puoleensa myös sperman ystäviä – noh, sellainen olen itsekin. Spermat kasvoille, tahdon sperman kasvoille, laukesi kasvoille –sanat kertovat hyvin, mitä tunnisteita blogissamme käytetään.

Julistan kuitenkin kaikkien aikojen suosikkihakusanoiksi vanhempien naisten seksi –haun. Mietin usein, mitä hakija on oikeasti etsinyt ja miten hän on sivulle päätynyt. Toki tiedostan, että en ole enää teini, ja olen tainnut useammankin kerran tituleerata blogissani itseni ja Peikkoa keski-ikäisiksi. Niitä kaiketi virallisesti olemme. Mutta tuo vanhempien naisten seksi menee silti vähän yli. Ehkä nuorempien lukijoiden mielestä blogi on seniorierotiikkaa, mene ja tiedä :). Eli sinä joka olet päätynyt tuolla sanayhdistelmällä blogiimme – annathan kuulua itsestäsi, jos olet jäänyt vakiolukijaksi. Löytyykö täältä sitä kuuluisaa vanhempien naisten seksiä?

Hyvänä kakkosena kirii men in pain –haku. Blogissa kun ei ole sanaakaan englantia, eikä täällä tuoteta kipua miehille. Toivottavasti viihdyit silti! Sinä, joka löysit blogimme sanalla vaniljasuhde – pahoittelen, että tuotimme sinulle pettymyksen.

Pakko listata myös nämä:

mistä johtuu, että kipu kiihottaa (voi kun tietäisi) * kaalimato hyrrä (no se hyrrä löytyy kyllä) * kolmen kimppa (testattu ja tykkäsin!)  * sadomasokisti pariskunta (eikö tästä juuri puhuttu?) * ”saat laueta” (oohh, kiitos -kysyn kuitenkin Peikolta ensin) * reisien piiskaus (tykkään) * mitä päällä kun saat piiskaa (jos saan valita, ei mitään) * vaimo piiskaaminen (ei olla edelleenkään naimisissa) * seksilelujen käyttö (on aktiivista) * herkät rinnat (no ei ne enää niin herkät ole) * piiskan ystävät (vain ry-pääte puuttuu) * nännilävistys (ei mulle kiitos) *bdsm luottamus (näin meillä) * blogi dildon laatikosta (siellähän niitä on) * bdsm sika suukapulat (WTF?)

Nyt tämä vanhempi nainen taitaa ottaa päiväunet, jotta jaksaa juhlia illalla pikkujouluissa!

Blondi: Piiskaa, itkua ja räkää

Minua ei ole piiskattu pitkään aikaan. Edellisestä kerrasta on ainakin reilu kuukausi. Syynä kehno jaksamisen taso marraskuussa. Tällä viikolla libido on palautunut jo normaalille tasolle, ja seksi ja alistuminen ovat pyörineet mielessäni paljon. Etenkin piiskan saaminen. Lapsen ollessa kotona meillä ei ole kuitenkaan ollut mahdollista toteuttaa mitään kovaäänisempää leikkiä eli piiskaus on ollut poissuljettu vaihtoehto. Muuten olemmekin sitten kokeillut kaikenlaista uutta kivaa.

Perjantai-illalla kävin ylikierroksilla. Kerjäsin Peikkoa käyttämään minua. Olin Peikon päällä ja sain nautinnollista käsittelyä rinnoilleni. Riuhdoin kuitenkin kärsimättömänä, koska halusin vain lisää ja kovempaa. Lopulta Peikko veti minut pois päältään ja tuli polvilleen kasvojeni lähelle. Runkkasi itselleen orgasmin ja laukesi kasvojeni päälle. Ensimmäisen kerran koskaan. Hiljenin ja rauhoituin hämmästyksestä ja nautinnosta kun tunsin kuumien pisaroiden valuvan kasvoilleni ja kaulalleni. Peikko sotki kasvoni spermaan ja komensi minut sen jälkeen pesulle.

Jotta ei tulisi sellaista kuvaa, että pervoilu on jotenkin totista touhua, löytyy tästäkin asiasta nautinnon ja alistumisen lisäksi myös humoristinen puoli. Tunsin spermavanan valuvan kohti silmääni enkä ehtinyt pyyhkiä sitä pois. Kun avasin silmäni, niin auts. Jos ette vielä tienneet, niin tuo muuten niin nautinnollinen tavara kirvelee silmissä aika lailla. Kahden runsaalla vedellä tehdyn huuhtelun jälkeen silmä lakkasi vuotamasta ja pääsin nukkumaan.

*****

Lauantaina olin henkisesti valmistunut saamaan piiskaa. Lapsen huonosti nukutun yön takia hänen harrastuksensa jäi kuitenkin väliin, emmekä saaneet ajattelemaamme leikkihetkeä. Olin itsekin valvonut yöllä ja itkuinen jo pelkästä unen puutteesta. Kun kuulin, että lapsi jääkin kotiin, en voinut mitään muuta kuin itkeä katkerasti. Räkäisenä ja lukittautuneena makuuhuoneeseen vihasin koko maailmaa. Peikko huomasi minun olevan aidosti hajoamistilassa ja järjesti lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa. 

Makoilimme sohvalla lähekkäin ja itkuni jatkui edelleen. Kun aloitan itkemisen, en saa sitä loppumaan. Etenkin jos itkuun liittyy vielä väsymys. Peikko silitteli minua ja jossain kohtaa sain itkun loppumaan. Hän tiedusteli vointiani. Kysyi, onko pääni kipeä. Ei. Olenko syönyt mitään. En. Olenko käynyt vessassa. En. Nyt sä nouset ylös ja käyt vessassa. Sitten sä syöt vaikka yhden banaanin. Otat vaatteet pois ja tulet makuuhuoneeseen. Viivyin vessassa pitkään. Niistin litrakaupalla räkää ja pesin itkemisestä turvonneet kasvoni ja silmäni. Totesin peiliin katsoessa, että en ole tässä olotilassani mikään kovin hehkeä näky, mutta nyt saa kelvata.

Hipsin makuuhuoneeseen vaisuna. Peikko on avannut leluarkun jo valmiiksi. Vetänyt peiton osittain lattialle. Sängyllä odottavat nahkaiset käsikahleet. Peikko komentaa minut polvilleni sängyn reunaa vasten. Jalat haralleen ja vatsa sänkyä vasten. Hän sitoo polvieni alapuolelle nahkaremmit. Vetää niistä narut läpi ja kiskoo jalkani haralleen. Kiinnittää kummankin jalan erikseen sängynjalkaan. Hengittelen ja keräilen itseäni. Peikko kävelee sängyn toiselle laidalle. Kädet suoraksi sängyn päälle. Saan ranteisiini nahkaiset kahleet. Niiden läpi pujotetaan köysi, jonka toinen pää sidotaan jonnekin. Saan polvieni alle vielä tyynyt tekemään asennosta mukavamman. Olen apposen auki ja hyvin käytettävänä. Peikko tulee taakseni seisomaan.

Ensimmäiset piiskaukset tulevat avokämmenellä. Lujaa ja kipeästi – siltä ainakin tuntuu. Toki olen myös erittäin kipuherkkä itkemisestä ja valvomisesta. Kyynelet alkavat valua lähes saman tien. Jossain kohtaa kipu helpottaa hieman, kun ihoni ja lihakseni alkavat lämmetä. Peikon kaivaessa arkusta hapsupiiskan alan jo nauttia. Piiskojen välissä saan myös hyrrää, varsidildoa ja silittelyä. Muistaakseni yhden orgasmin. Kipu yltyy taas. Ei kiltti noin kovaa, ei saa. Kipu ei kuitenkaan lopu, vaikka itken ja anelen. Saan irrotettua toisen käteni nahkakahleesta ja vedän sen takapuoleni suojaksi. Peikko sitoo käteni lempeästi takaisin. Olen niin räkäinen, että saan tuskin hengitettyä. Pyydän kuin pikkulapsi, että Peikko niistäisi minua ja hän tekee sen. Jokin terävä, todennäköisesti bastardon viiruttaa takapuoltani. Yritän muistaa hengittää, mutta en onnistu siinä kovin hyvin. Kipua on liikaa.

Saan liukuvoidetta sisääni. Peppuuni. Peikko sovittelee sinne jotain, joka tuntuu dildolta. Emättimeeni saan jotain, joka tuntuu isommalta. Hyrrän klitorikselle. Peikko nai minulle parissa minuutissa maata järisyttävän orgasmin. Etenkin voimakkaasti liikkuva sauva (?) pepussani tuntuu mielettömän hyvältä. Saan luvan laueta, huudan ja tulen. Ehkä itkenkin. Pitkään. Huohotan sängyn päällä. En saa huohotusta loppumaan. Sanoin Peikolle, että antaa minun hengittää. Puristan lujaa Peikon käsiä ja yritän saada hengityksen tasoittumaan. Vedän syvään ja nopeasti henkeä ja minua alkaa huimata lievästi. Tiedän, että hyperventiloin pian, jos en saa hengitystä rauhoittumaan. En ole koskaan hyperventiloinut, mutta tunnen fysikaalisen mekanismin niin hyvin, että tiedän, mitä saattaa olla tulossa.

Peikko hengittää kanssani ja saan hengityksen rauhoittumaan. Olo tasaantuu. Peikko irrottaa minut kahleistani ja ja pyytää nousemaan sängylle. Hän käärii minut peittoon ja vetää pitkäksi aikaa kainaloonsa.

Takana on poikkeuksellisen itkuinen ja räkäinen leikki, joka tuli ehdottomasti tarpeeseen. 

Blondi: Leikitä, leikitä...

Oloni alkaa vähitellen normalisoitua. Lääkkeet tehoavat, ja kivut ovat olleet poissa jo reilun viikon. Mieli on korkealla ja jaksaminen plussan puolella ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Olen nauttinut arjesta ja kivuttomuudesta sekä virkeydestä. Jaksanut valvoa yli kymmeneen. Keskittyä olemiseen ja elämiseen. Tehdä jotain muuta kuin itkeä. Ehkä ymmärrän ensi vuonna aloittaa lääkkeet ennen kuin kaamosmasennus iskee täysillä päälle. Mietin, että kumpi oli muna ja kumpi kana. Tuliko ensin paha migreeniputki, joka laski mielialan alle kriittisen pisteen? Vai oliko mieliala valmiiksi jo niin alhaalla, että migreeni ja somaattiset kivut tulivat siksi? Asiaan en tietenkään tule koskaan selvyyttä. Samanlaisia vyyhtejä on elämässäni takana jo sen verran monta, että onneksi jossain kohtaa aina ymmärrän, että mistä oikeasti on kyse. Popsin pillereitä vielä viikon tai kaksi, ja sitten kun päivä alkaa pidetä – ja siihen ei muuten ole enää paljon aikaa, ajan kuurin alas.

Kaamosmasennusoireilun jäljiltä fyysinen vastustuskykyni on terveistä elämäntavoista ja noin kymmenestä päivittäisestä vitamiinipilleristä huolimatta alhaalla. Poden sitkeää flunssaa, ja eilen sain vielä kurkunpääntulehduksen riesakseni. Ensimmäinen kerta koskaan. Tauti on siitä jännä, että kurkku ei satu lainkaan, mutta sieltä ei yksinkertaisesti tule ääntä. Pystyn kuiskaamaan vähän, mutta kuiskaaminen on täysin kiellettyä, koska se voi vahingoittaa tulehtunutta kurkunpäätä pysyvästi. Niinpä olen tällä hetkellä hiljaa. Kirjaimellisesti. Vaivat ovat kuitenkin kipujen jälkeen pientä, ja olen erinomaisella tuulella sairaslomasta huolimatta. Apteekkireissulla shoppailin itselleni törkeän kalliin vaatekappaleen (ah, Noolan), jonka olin suunnitellut ostavani vasta veronpalautusrahoista. Noh, pari päivää sinne tänne.

*****

Jaksoin tänään ehdottaa Peikolle seksiä töiden jälkeen lapsen ollessa harrastuksissa. Käydessäni vessassa kuulin Peikon availevan leluarkkua, ja pohdin, että mitähän on tulossa. Tiesin, että ei rajua eikä kovakouraista minun ollessani puolikuntoinen, mutta epäilemättä jotain. 

Kömmin sänkyyn peiton alle Peikon seuraksi, näen tyynyn vieressä hyrrän. Lämmittelen Peikkoa suullani, ja viime aikojen vähäisestä seksimäärästä johtuen Peikko huokaisee ja sanoo olevansa niin herkillä, että laukeaa pian. Jos kykenisin puhumaan, niin naurahtaisin ja sanoisin, että koska meidän seksi on ollut sun laukeamisesta kiinni. Pienen alkulämmittelyn jälkeen asettaudun mukavasti Peikon päälle istumaan. Liikumme rauhallisesti toinen toistamme tiiviisti silmiin katsoen, minä myös hymyillen ja hiljaa hyristen.

Peikko laittaa hyrrän klitorikselleni, ja ottaa nänneistäni lujaa kiinni. Puristaa ja vääntää samaan aikaan. Haukon henkeä kivusta ja intensiivisestä nautinnosta. Jollain tavalla pakotettu äänettömyyteni tekee tunnelmasta tavallistakin jännittyneemmän – toki myös pitkä leikkitauko. Peikko tarkkailee reaktioitani, ja katsoo, mitä pystyn ottamaan vastaan. Yritän vetää Peikon kättä kasvoilleni ja toivon, että hän läpsisi kasvojani lujaa. Olen kaivannut sitä. Vastaukseksi eleeseeni saan huvittuneen hymähdyksen ja isällisen taputuksen poskelle.

Kun Peikko huomaa, että selviän ja nautin, kaivaa hän yöpöydältään klipsut ketjuineen. Tunnelma on kaunis ja rauhallinen, kun hän sovittelee klipsut nänneihini. Antaa minun tottua rauhassa painon ja puristuksen tunteeseen. Ja alkaa sitten leikkiä ketjulla. Joka kerta kun hän vetää ketjusta, kiristyivät klipsut tiukemmin nännien ympärille. Nautin, ja huomaan nojaavani hieman taaksepäin ja hakevani lisää puristusta nänneihin. Peikko ottaa ketjun hampaidensa väliin, nykäisee minut eteenpäin. Äännähdän kivusta, mutta hengittelen rauhassa.

Jossain kohtaa Peikon kädet siirtyvät kasvoihini. Hän kysyy, onko pääni jo täysin kivuton. Nyökkään. Saan Peikon sormet suuhuni. Hän pakottaa suuni auki. Peikon sormet suussani kuolaan hänen päällensä. Tunne on kiihottava. Peikko siirtää kädet suuni päälle. Ynisen hiljaa mielihyvästä. Kädet siirtyvät kaulalleni. Hellästi. Tunnen miellyttävän paineen, happi kulkee koko ajan vapaasti. Vajoan syvällä omaan tilaani. On vain tämä hetki. Kunnes tunnen terävän sivalluksen poskellani. Tätä olen odottanut lähes kuukauden. Peikon käsi sivaltaa poskiani. Kerta toisensa jälkeen.

Peikko viskaa minut sängylle selälleni. Työntää sormensa suuhuni kastellakseen ne. Ja sitten sisääni. Saan hyrrän klitorikselleni enkä kestä kauan. Istun puoli-istuvassa asennossa ja saan juuri ja juuri kuiskaamalla kysyttyä, että saisinko kiltti laueta. Laukean lähes äänettä, koska kurkustani ei tule muuta kuin voimakasta sisään- ja uloshengitysääntä. 

Peikko komentaa minut makaamaan selälleni ja työntyy sisälleni. Vetäytyy kuitenkin pian pois. Hän kaivaa jotain leluarkusta. Kuulen liukkaripullon napsahtavan auki. Peikko voitelee kätensä ja työstää sillä minua avonaisemmaksi. Seuraavaksi saan sisääni ison mustan dildon. Sillä naidaan minua rajusti, ja tunnen orgasmin lähestyvän. Peikko lopettaa. Ottaa dildon pois, heittää sen vatsalleni ja työntyy taas sisääni. Lopettaa. Työntää dildon sisälleni ja antaa minulle hyrrän käteen. Leikipä nyt, niin mä katselen. Peikko siirtyy polvilleen rintakehäni ja kaulani viereen ja alkaa runkata. Katson häntä hypnotisoituneena. Saan heti toruja. Sä leikit nyt, etkä yhtään kurki sieltä. En voi silti olla katsomatta, ja saan kovan läpsäisyn poskelleni. Nyt sä keskityt siihen leikkimiseen. Suljen silmät ja keskityn. Orgasmi tekee tuloaan. Kysyn lupaa. Sä saat tulla, mutta mun jälkeen. Peikko runkkaa itselleen orgasmin ja laukeaa kaulalleni. Tunnen kuumia pisaroita myös leuallani. Nyt sä saat tulla.

Tulen taas äänettä, jalat yhteen puristuen. Sähän olet ihan sotkussa, kulta. Peikko levittää spermaa kasvoilleni, kaulalleni, rinnoilleni. Sotkuinen tyttö. Toivoisin tilanteen jatkuvan ikuisesti. Pyydän Peikolta äänettä viiruja takapuoleeni. Hän kertoo, että olen vielä niin puolikuntoinen, että ne jäävät tällä kertaa väliin. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä, koska tunnen jo itkun tulevan. Itken ilosta, helpotuksesta, vähän kaikesta. Peikko vetää minut syliini ja kysyy, että onko kaikki hyvin. Nyökkään ja itken lisää. Hän hellittelee minua ja toruu leikkisästi juuri vaihdettujen petivaatteiden sotkemisesta.

Jään makoilemaan. Peikko käy syömässä pikaisesti ja palaa takaisin sänkyyn. Vetää käteni jalkoväliinsä. Mä haluan, että sä teet mut kovaksi. Voit käyttää joko käsiä tai suuta. Valitsen suun. Peikko kovettuu hetkessä ja tulee sisälleni. Nai itselleen orgasmin nopeasti ja rajusti. Kierähtää pois päältäni, tulee viereeni ja ottaa minut kainaloon. Huokaisee. Toi tuli niin tarpeeseen. Nyt mulla on tyydytetty olo. 

Peikkotohtorin vastaanotolla

Jokunen viikko sitten saimme upean fanipostin. Hieman punastellen luin viestin läpi, sillä en ole tottunut kehuihin ja tuskin koskaan totunkaan. Kirje oli myös paljon muuta, iso pala avoimuutta, rohkeutta kertoa vuosikymmenien takaisesta dominoivasta ex-kumppanistaan. Koskettavaa tarinaa siitä, miten halut laitettiin kaappiin (Olen vain elänyt kuten minun oletetaan elävän), turhautumisesta ja heräämisestä (kuvitellen, että se on nyt ohi...kunnes...). Kunnes tapahtui jotain niin klassista (Ostin kohutun kirjasarjan triologian itselleni ja 1. kirja avasi kaikki vanhat tunteet pintaan).

Viestissä oli paljon muutakin koskettavaa, mutta tässä yhteydessä keskityn siihen, että viestin kirjoittaja (jatkossa Aava) kertoi, että he haluaisivat miehensä (jatkossa Ilkka) kanssa jotain muutosta heidän dynamiikkaansa. Toki Aavan haaveissa oli ihan aito D/s suhde. Mutta ilmassa oli paljon isoja muttia. Miten kääntää kurssi pitkän avioliiiton jälkeen? Haluavatko molemmat samaa asiaa? Riittääkö kärsivällisyys, kun yksi askel eteen tuottaa 30 taakse? Lisäksi noin miljoona muuta avointa kysymystä.

Vastaamme aina viesteihin, joissa on mukana sähköpostiosoite. Tähän viestiin vastasimme pidemmän kaavan kautta. Kirjoitin itse pitkän kannustavan viestin, ja blondi lupasi tehdä omansa. Saimme pian vastauksen viestiimme ja ei aikaakaan, kun kävimme tiivistä kirjeenvaihtoa. Koetin auttaa parhaani mukaan. Coachata. Neuvoa pienissä asioissa. Kehotin kärsivällisyyteen. Annoin pieniä käytännön vinkkejä. Puhuimme elämästä, avoimuudesta, ystävyydestä ja vähän kaikesta. Pian vaihdoimme Skype- osoitteita, ja kävi ilmi, että asumme naapurikaupungeissa. Kirjoittelimme chatissa eri kokoonpanoin, ja pian huomasimme istuvamme lonkerolla nenät vastakkain. 

Mutta kärsivällisyyttä ei tuntunut riittävän. Aava halusi "hetimullekaikkitänne" (alistuvien ammattitauti), ja Ilkka taas sovitteli noin 10 numeroa liian isoja Masterin nahkasaappaita, jotka tuntuivat hänestä ihan sopivilta. Jokainen askel tuntui kuitenkin vievän vähintään 10 taaksepäin, ja suurilta turhautumisilta ei voitu välttyä. Ilkka oli neuvoton työsarkansa alla, ja Aava etsiskeli vanhan komeronsa ovea. Onnistuimme onneksi nollaamaan tilanteen (toivottavasti), ja huomasimme, että yhteinen päämäärä ja yhteisten askelten koko on heillä vielä hukassa. Niinpä suosittelin heitä keskittymään pieniin osa-alueisiin eikä yrittää ottaa koko palettia haltuun kerralla. Peukut ylös rakkaat lukijat, tämä pistetään vielä toimimaan.

Miten sitten koulia Ilkasta Masteri? Halu ja tahtotila pitää löytyä. Välillä olin tämän suhteen hieman skeptinen, mutta nyt uskoisin, että se ei nouse ongelmaksi. En todellakaan väitä tietäväni absoluuttisia oikeita keinoja, mutta voin kertoa, mitä itse tunnen tärkeäksi ja jopa näyttää esimerkein jotain. Olemme keskustelleet säännöistä, otteista, asenteista yms. vähän samaan tapaan kuin kirjoitin päivityksessäni.

Hiukan palloteltuamme ajatuksia, esille nousi idea, että Ilkalle voisi olla hyödyllistä nähdä sessiointia learning by doing seeing -periaatteella. Halusin napata ideasta kiinni, mutta jättää blondin sen ulkopuolelle, koska meidän kahden parin väliin on nousemassa myös aitoa ystävyyttä, enkä haluaisi sekoittaa sitä tällä. Mietin, miten tästä voisi tehdä usealle ihmiselle win-win -tilanteen, ja niinpä suunilleen seuraavaa tapahtui eilen.

Olimme tilaisuudessa, jossa paikalla olivat myös Tetris ja hänen Herransa Herra-Huu. Tiesin, että Tetrikselle edelle mainittu tilanne olla leikitettävänä opetusmielessä saattaisi olla kovinkin kiihottava tilanne. Olla esineenä tuntemattoman katseille, ja päästä samalla Peikon käsittelyyn. Niinpä kysyin Herra-Huulta, tulisiko hän kanssani juttelemaan ja ottaisi Tetriksen mukaan. Istuimme vastatusten pöytä välillämme, ja Tetris komennettiin väliimme lattialle. Kerroin edellä kertomani tarinan kiteytettynä ja rauhallisesti Huulle Tetriksen kuunnellessa posket punoittaen lattialla. Kerroin, että kyseessä olisi kertaluontoinen leikki, jota Ilkka olisi katsomassa mahdollisesti jopa niin, ettei Tetris edes näkisi koko miestä. Minä pitäisin housut jalassa koko leikin ajan (hyvin ehdoton sääntö minulle), Herra-Huu saisi tietenkin olla mukana ja osallistuakin leikkiin (ajatus Tetriksestä ajelemassa yksin kotiin leikin jälkeen ei ole kaunis). Herra-Huu pohdiskeli ajatusta ja nyökyttelikin ja sanoi lopulta, että kuulostaa varsin sopivalta. Lattialtakin kuului pieni ääni että "kyllä se sopii". Pyysin kuitenkin heitä keskustelemaan keskenään ja kertomaan kun päätös on selvä. Palaan asiaan jos tämä etenee...

Blondi: Matalalentoa

Aika on kulunut hurjan nopeasti, ja kohta on jo joulukuu.  Syksy on mennyt enemmän tai vähemmän uusperhekuvioon ja yhdessä asumiseen sopeutumisessa. Vaikka muutos on ollut positiivinen ja elämä Peikon ja hänen tyttärensä kanssa on antoisaa, vie muutos aina myös voimia. Varmasti meiltä kaikilta. Tuntuu, että pervoilulle ei ole ollut aikaa, energiaa eikä myöskään kiinnostusta. Uusi elämänvaihe on vienyt mukanaan, ja pervoilu on jäänyt taka-alalle. Olen käyttänyt paljon energiaa tutustuakseni Peikon lapseen kunnolla. Olemme tehneet yhdessä paljon asioita, enimmäkseen ihan arkisia. Opetelleet yhteisiä toimintatapoja.

Voimia on vienyt myös kaamos ja siitä aiheutuva mielialan lasku. Pimeä syksy on minulle vuosi vuodelta hankalampi kestää. Apuna kaamosmasennusta vastaan taistelussa ovat mm. kirkasvalolamppu kotona ja työpaikalla sekä iso kasa vitamiineja. Niistä huolimatta en tahdo jaksaa. Niinpä olenkin laskenut oman vaatimustasoni lähelle nollaa. Yritän hyväksyä sen, että tällä hetkellä en jaksa mitään ylimääräistä. Sen, että en pysy hereillä edes iltakymmeneen asti. Sen, että päivät tuntuvat väkinäiseltä puurtamiselta ja rämpimiseltä.

Kun mielialani laskee riittävästi, tulevat kivut. Ensin pitkä migreeniputki. Joka laskee mielialaa ja kehon vastustuskykyä entisestään. Seuraavaksi alkavat psykosomaattiset kivut. Hermosärky niskassa ja kädessä. Kipu väsyttää ja tekee entistäkin huonovointisemmaksi ja mieliala laskee lisää. Kuten monta kertaa aiemminkin haen ja saan ratkaisun pilleripurkista. Nostan serotoniini- ja noradrenaliinitasoja kemiallisesti. Kun ei muukaan auta.

Kivuista ja mielialastakin johtuen pervoilu on ollut vähäistä. En ole pystynyt vastaanottamaan mitään muuta kuin hellyyttä ja läheisyyttä. Olen itkenyt Peikolle katkerasti huonommuuden tunnettani. Kun mä olen tällainen vajaa. Ja ihan epäkelpo. Miksen mä voi olla vaan ihan normaali ja jaksaa asioita? Peikko vakuuttaa, että riitän hänelle juuri tällaisena kuin olen. Saan vielä flunssan muun kurjan olotilan lisäksi, enkä jaksa senkään vertaa.

Ensimmäistä kertaa koko suhteemme aikana en ajattele seksiä. Se tuntuu hämmentävältä, mutta ei pelottavalta. Harrastamme kuitenkin hellää ja pehmeää vaniljaseksiä. Sellaista, että saa olla toisen lähellä ja iholla. Ottaa vastaan ja nauttia. Suhteeseemme tulee koko ajan lisää sävyjä, kun opimme tuntemaan toisemme paremmin. Ihmisinä. Tiiminä. Perheenä.

Peikko häärii kadehdittavan virkeänä pervokuvioiden kimpussa. Minunkin edestäni. Luennoi. Pitää yhteyttä ihmisiin – uusiin ja vanhoihin tuttuihin.  Jaksaa kiinnostua ihmisten asioista.  Opastaa, neuvoa, keskustella.

*****

Kohtuullisen synkän ja hankalan marraskuun katkaisivat onneksi eilen paikallisen pervoyhdistyksen pikkujoulut. Mietin koko päivän, että jaksanko lähteä vai en, mutta päätin kuitenkin jaksaa. Sillä ajatuksella, että lähden kotiin, jos en oikeasti jaksa. Ennen pikkujouluja leikimme Peikon kanssa pitkästä aikaa. Maltillisesti, ilman kipua. Pääsin irti arjesta hetkeksi, kun sain leijua omassa tilassani Peikon silmien ja katseen kannatellessa minua.

Olen iloinen, että osallistuin pikkujouluihin. Juhlat olivat vain jäsenille, joten paikalla oli enimmäkseen tuttuja. Tunnelma juhlissa oli iloinen ja vapautunut. Minun Peikolle pakkaama lelukassi tuli käyttöön piiskoineen, hyrrineen ja erilaisine nipistimineen. Muutama juoma, hyviä ystäviä, kevyttä leikkiä runsaalla huumorilla ja ilolla höystettynä. Niistä koostui minun pikkujouluni. 

Luennoimassa

Alkusyksystä Åbo Akademin psykologian laitokselta lähestyttiin Turun Balettia suunnilleen seuraavalla viestillä:

Hei Turun Baletti!
 Järjestän seksologia-kurssin Åbo Akademin psykologian laitoksella. Kurssin tarkoitus on että opiskelijat saisivat monipuolista tietoa seksuaalisuudesta ja seksuaalisuuden ilmaisusta. Meillä on yleensä erilaisia vierasluennoitsijoita, ja haluaisin nyt kysyä jos joku Turun Baletista olisi kiinnostunut tulla luennoimaan. Luento olisi 1,5h pitkä, ja kurssilla on yleensä 20-35 opiskelijaa. Sisältö olisi aika vapaa. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa jos luennoitsija kertoisi Turun Baletin toiminnasta, mutta olen avoin ehdotuksille. Luento pitäisi valitettavasti olla ruotsiksi tai englanniksi, koska meillä on yleensä opiskelijat myös ruotsista. 

Innostuimme Mrs Whiteropen (myöhemmin WR) kanssa asiasta kovin ja olimme valmiit ottamaan haasteen vastaan, mutta koimme, että puhuminen muulla kuin omalla äidinkielellämme hukkaisi liikaa niitä sävyjä ja ajatuksia, joista haluaisimme kertoa. Toisaalta taas emme halunneet kääntää valmista tekstiämme englanniksi, ja lukea paperista, koska se vasta olisi ollut tylsää. Niinpä kävimme keskustelua järjestäjien kanssa, ja edellä mainituin argumentein yritimme saada erikoislupaa pitää luento suomeksi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä osa opiskelijoista on Ruotsista eivätkä ymmärrä sanaakaan suomea. Päätimme hylätä luennon kielimuurimme vuoksi. Onneksi WR kuitenkin varsin pian kysyi, että voimmeko oikeasti jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä. Päätimme siis kuitenkin ottaa askeleen oman mukavuusalueemme ulkopuolelle ja pitää esityksen englanniksi. Meni syteen tai saveen.

Aloitimme luomalla pari dokumenttia, joita voisimme erikseen päivittää, Google Driveen. Ideoimme luennon sisältöä, miten jakaisimme sen, ja kumpi kertoisi mitä ja milloin. Olimme onneksi saaneet varsin vapaat kädet, joten ideointimmekin oli sitä. Jatkoimme molemmat oman osiomme täydentämistä, ja lopulta pari päivää ennen luentoa istuimme yhdessä alas ja purimme tuotoksemme luennoksi. Lopulta menimme luennoimmaan yhden post-it lapun (luentorunko), yhden PowerPointin (16 sivua yhteistä ja minun osiota) sekä vihon kanssa, jonne WR oli raapustanut omia muistiinpanojaan.

Tapasimme luennon järjestäjän etukäteen ja menimme hänen kanssaa luentosaliin. Paikalle tuli noin 20 opiskelijaa, jotka tuntuivat olevan kautta linjan fiksuja noin 18-25 vuotiaita. Järjestäjä esitteli meidät etunimillämme (hän kysyi ensin onko tämä ok), ja sen jälkeen aloitimme. Kerroimme aluksi keitä ja mitä olemme, hieman samaan tapaan kuin Fetlife:ssäkin

Omalla kohdallani se näytti tältä:

Karwanaama 42M Dom

Western Finland, Finland 

relationship status: in a relationship with pikku-koo 

D/s relationship status: Master and Owner of pikku-koomentoring pikkusisko 

Play partners with various 

Orientation: Straight 

Active: I live the lifestyle when I can 

Is looking for: A play partner, Friendship

Kävimme yhdessä läpi, mitä kukin rivi tarkoitti keskittyen omasta mielestämme tärkeisiin asioihin, kuten että mentoring ei tarkoita seksisuhdetta, vaan ihan oikeasti opettamista ja mentorointia, play partnerin ei tarvitse tarkoittaa seksisuhdetta. Perheessämme asuu myös tyttäreni, joten elämämme on suurimmaksi osaksi ihan normaalia perusarkea. Kerron, että etsittävä play partner kohdallani tarkoittaa masokistia, ja että en etsi sellaista hampaat irvessä, vaan enemminkin toivon sellaisen tulevan eteemme, jos näin on tarkoitettu. Saman listan kävimme läpi WR:n esittelyssä, joka tietenkin oli piristävän erilainen.

Tämän jälkeen nostimme valkokankaan ylös, pyysimme järjestäjää sammuttamaan tykin. WR jatkoi isolla tussitaululla, jonne hän oli kirjoittanut sanan KINKY. Hän kyseli osallistujilta sanoja, joita heille tuli mieleen tästä sanasta ja kirjoitti jokaisen ylös taululle. Tämän jälkeen hän veti ansiokkaasti koko nipun kasaan kertomalla ja painottamalla sitä kuinka monimuotoista kaikki on. Hän pisti osallistujat pohtimaan, mihin loppuu vanilja, ja mistä alkaa kinky ja ennenkaikkea sitä, että onko sillä mitään väliä. Puhuimme siitä, että kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa, mitä olet, vaan että kaikki lähtee itsestä. Vaikka olisi kuinka tiukka D/s suhde, niin rajat (turvasanat) voivat tulla vastaan, ja jos näitä rajoja ei noudateta muuttuu toiminta violent (yksi sana taululla). WR kävi läpi myös edesmenneet tautiluokitukset ja paljon myyttejä/huhuja näihin liittyen.

Tämän jälkeen pyysin järjestäjää käynnistämään tykin, ja koska hän niin nätisti totteli kerroin kutsuvani häntä loppuluennon ajan lemmikiksi (PET). Kävimme läpi Baletin historiaa, toimintaperiaatteita ja jäsenten monimuotoisuutta. Kerroimme millaisia tapahtumia järjestämme (Dress Code -bileet, clubi-illat, uusien infot, workshopit) . Kerroimme bileiden järjestelyistä, säännöistä ja mitä niissä on tarjolla. Painotimme hyvää tunnelmaa, johon eivät kuulu känniääliöt eikä huono käytös. Esittelimme, mitä teemme yhdessä vapaa-aikana (peli-illat, saunaillat, lukupiiri). Haluaisin uskoa, että tätä myötä saimme muutaman uuden jäsenen.

Lopuksi kävin läpi omaa D/s suhdettani. Painotin, että kyseessä on yhden ihmisen näkemys. Kerroin pitkälti samoja asioita kuin blogissakin mutta varsin yleisellä tasolla. Päätermejäni olivat luottamus, kunnioitus ja arvostus, enkä voinut tietenkään pitää itseäni erossa lempiaiheestani arvokeskustelusta. Kerroin D/s -dynamiikastamme, miten se toimii arjessa ja varsinkin uusperheessä, jossa asuu myös tyttäreni.

Annoimme  myös Baletin ja omat yhteystietomme ja kerroimme ilomielin vastaavamme kysymyksiin vaikka sähköpostitse, jos ei tilaisuudessa uskaltanut kysyä.

Aivan lopuksi kävimme läpi kysymyksiä, joita toki esitettiin luennon aikanakin. Opiskelijat esittivät paljon hyviä kysymyksiä, joista osa oli varsin teoreettisia. Kerroimmekin, että ei ole olemassa "oikeaa" vastausta, ja ettemme ole eksperttejä, vaan puhumme pelkästään omista kokemuksistamme. Kysymyksiä tuli aina alaikäisen lesbotytön heräämisestä/kasvamisesta omien suhteidemme mahdollisiin mustasukkaisuuskuvioihin asti ja kaikkea siltä väliltä. Osallistujat olivat ihailtavan aktiivisia ja kiinnostuneita.

Itselleni jäi erittäin hyvä mieli luennosta, ja kokemuksena se oli positiivinen. Suora palaute yleisöltä oli kaikki positiivista. Osa sävyistä jäi selittämättä kielimuurin takia, ja sen varmasti yleisökin huomasi. Toisaalta se myös kertoi, kuinka monipuolisesta asiasta on kyse.

Jatko-osakin on jo hautumassa, mutta siihen palataan, jos se toteutuu.

*****

Mrs Whiterope kertoo:

Ensiksi nostan hattua Åbo Akademin psykologian laitokselle. Elävät tätä päivää, ovat jalat maassa ja silmät auki. Heillä seksologian kurssi kuuluu pakollisena psykologian perusopintoihin, ja vierailuluentoja on mm. stripparilta/pornonäyttelijältä, ProTukipisteeltä, Positiivisilta jne. Tavallisestihan nämä ryhmät eivät saa itse olla äänessä, vaan heistä vain esitetään tilastotietoja ja sosiologien lausuntoja. Esimerkiksi Turun yliopistossa seksologia se on psykologeille ja sosiaalityöntekijöille valinnainen, ja muiden yliopistojen opetusohjelmia en ole tutkinut.

Toiseksi nostan hattua opiskelijoille. Aloitimme varsinaisen luento-osuuden kirjoittamalla taululle isoin kirjaimin KINKY ja kysymällä yleisöltä ja kirjaamalla ylös, mitä asioita he mieltävät siihen kuuluvaksi. Porukka oli aktiivisesti mukana ja vastauksia tuli paljon enemmän kuin mitä ajattelimmekaan. Erittäin hyviä kysymyksiä nousi välillä esiin, ja opiskelijat tulivat hienosti mukaan pohtimaan seksuaalista moninaisuutta. Kukaan ei näyttänyt nukahtavan.

Kolmanneksi nostan hattua K:lle. Hän laittoi itsensä hienosti peliin omalla naamallaan ja nimellään kertomalla avoimesti ja asiallisesti omasta D/s-suhteestaan. Ensin siis tietysti kävimme läpi käsitteitä ja muuta perusasiaa. Joka vaiheessa tuli kuitenkin esiin asioiden suhteellisuus, ja että vaikkapa D/s tai turvasana heille merkitsee tätä, voi se jollekin muulle merkitä jotain ihan muuta. Oli varmaan vaikeaa työntää oma elämänsä  lokeroon ja käsitteiden alle siinä määrin, että siitä pystyy edes puhumaan skenen ulkopuolella.

Kotiin pyöräillessä tuli mieleen paljon asioita, jotka olisi voinut mainita (ja miten paljon helpompi olisikaan ollut puhua suomeksi...) Uskon kuitenkin, että tärkeimmät tuli mainituksi, ja onnistuimme välittämään opiskelijoille käsitystämme kinkystä seksuaalisuudesta monimuotoisena ilmiönä, jossa yhteisiä nimittäjiä ovat sisäsyntyisyys, vapaaehtoisuus, konsentuaalisuus, vuorovaikutus, luottamus ja toisten kunnioittaminen. Ehkä onnistuimme osaltamme rikkomaan myyttiä kinkyskestä elämästä hämyisten kellareiden salaseurana tuomalla sen luentosalin putkilamppujen alle. Ehkä emme onnistuneet. Olemme kuitenkin yrittäneet. Ja kokemus oli niin hyvä, että menisin mieluusti toistekin (etenkin jos saa puhua suomea).

Blondi: Mono, poly vai joku muu? Pohdintaa määritelmistä ja rajoista

City.fi:n mainio seksibloggari Melissa Mäntylä kirjoitti päivityksestään aiheesta polyamoria. Aihe on sen verran mielenkiintoinen, että kirjoitanpa minäkin jonkun sanan aiheesta ja sen herättämistä ajatuksista.

Määrittelyt ja lokeroinnit ovat aina hankalia, eikä niitä onneksi ole usein tarpeen tehdä. Kuitenkin joskus sanoilla leikkiminen ja merkityksien miettiminen on hauskaa.  Miten lokeroisin itseni käsitteillä monogamia, polygamia ja polyamoria?

Perinteinen monogamiahan viittaa parisuhteen muotoon, jossa henkilöllä on vain yksi (seksi)kumppani kerrallaan. Määritelmä on usein sidottu avioliittoon sekä perinteisiin heterosuhteisiin. Jos määritelmä pitää sisällään myös sen, että rakastaa vain yhtä ihmistä kerrallaan, niin sitten olen ehdottomasti monogaminen. Jos taas leikkiminen muiden kuin oman kumppanin kanssa lasketaan seksiksi, niin tekeekö se minusta polyamorisen?

Vai polygamisen? Polygamia-termillä kuvataan perinteisesti avioliittoa, jossa yhdellä, tavallisesti miehellä, on useita puolisoita samanaikaisesti. Seksuaalikäyttäytymisen muotona monogamialla voidaan viitata toistuviin parikumppaneiden vaihtumiseen, parisuhteen ulkopuolisiin kumppaneihin tai suhteeseen jossa on useampi kuin kaksi osapuolta. Määrittely on useimmiten heteronormatiivinen ja sidottu avioliittoinstituutioon.

Polyamorian määritelmä on moniulotteisempi kuin polygamian. Se ei tukeudu aviollisiin instituutioihin, vaan määritellään ajattelu- ja elämäntapana, jossa henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi  seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältäviä ihmissuhteita.  Polyamorian määritelmässä suhteita on monenlaisia: kolmen tai useamman ihmisen välisistä suljetuista seurustelusuhteenomaisista suhteista seksuaalisuutta, rakkautta ja hellyyttä jakaviin ystäväverkostoihin. 

Oma pervoverkostostomme jakaa avokätisesti seksuaalisuutta ja hellyyttä. Leikkimistä ystäväporukalla ennalta sovittujen rajojen puitteissa. Kaikkien suostumuksella.  Toisia kunnioittaen, ja haluan myös uskoa, että toisista välittäen. Mutta onko leikkisuhteissa kyse rakkaudesta? Tuskin kuitenkaan. Suurin osa tutuistamme on parisuhteissa, useimmiten pitkäaikaisissa sellaisissa. Avoliitossa, avioliitossa tai muuten vaan sitoutunut omaan kumppaniinsa. Suhteissa joko on lapsia tai ei. Tärkeämpää kuin leikkiminen on kuitenkin ystävyys. Itselleni se menee kaiken muun edelle. Määrittelen itseni verkostoon ennen kaikkea ystävyyden kautta. Jos ystävyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet poikivat jotain muuta, niin otan sen ylimääräisenä hyvänä. Friends with benefits.

Leikkisuhteissa perinteinen parisuhde ja seksuaalisuus erotetaan usein toisistaan. Myös seksuaalisuuden määritelmä on todella laaja. Harvalla pervolla leikkiminen tarkoittaa perinteistä penetraatiokeskeistä seksiä, päinvastoin. Uskon, että juuri tässä on asian ydin. Koska seksuaalisuus nähdään niin laajasti, ei sen rajoja tarvitse vahtia mustasukkaisesti.

Mutta takaisin polyamoriaan. Jos polyamoriaan otetaan mukaan rakkaussuhde-määritelmä, sulkee se minut polyamorian ulkopuolelle. Koen tällä hetkellä rakastavani vain yhtä henkilöä, ja ajatus useamman ihmisen rakastamisesta tuntuu vieraalle. Osalla polyamorisista ihmisistä on kuitenkin useampi seurustelusuhteentapainen suhde tai yksi seurustelusuhde ja lisäksi avoimia, vapaita seksisuhteita. Onko meillä näin? Ongelma on juuri siinä, että en koe leikkimistä muiden kanssa seksisuhteina. Se on seksuaalista toimintaa ystävien kesken, mutta seksisuhde se ei ole.

Polyamoriassa avoimuudella on oleellinen merkitys. Avoimuus merkitsee, että kaikki osapuolet tietävät, mistä on kysymys. Voin siis toteuttaa itseäni seksuaalisesti Peikon luvalla ja Peikko minun. Onko minulla ja Peikolla sitten yhtäläiset rajat? Mielestäni on. Mutta kuitenkin. Naisen kanssa leikkiessäni ei rajoista ole juuri tarvinnut erikseen sopia.  Olen voinut lähtiessäni kysyä, että on sulle ok, jos satutaan leikkimään. Joskus sitten on leikitty, joskus taas ei. Peikko ei ole jälkikäteen vaatinut minkäänlaista selvitystä tapahtumista – mutta toki hänellä on siihen oikeus.

Suhteemme aikana Peikko ei ole toistaiseksi leikkinyt kenenkään kanssa ilman, että minä olisin ollut läsnä. En siis tiedä, miten suhtautuisin siihen, jos tällainen tilanne tulisi eteen. Uskoisin sen kuitenkin olevan ok. Mutta joitakin rajoja pitäisi varmasti sopia. Mutta onko minulla ihan oikeasti jotain, jota en antaisi Peikon tehdä jonkun muun naisen kanssa? Penetraatio tuntuu intiimiltä, mutta entä jos Peikko saisi suurimmat kiksit juuri siitä? Varmasti asia olisi minulle ok, mutta olen hysteerisen tarkka turvaseksin kanssa, joten tästä voisi tulla ongelmia. Luotan toki, että Peikko harrastaisi turvaseksiä, mutta entä jos kondomi menisi rikki, liukuisi pois paikoiltaan… Äh, liian monimutkaista. Ratkaisen asian, jos se joskus tulee eteen.

Entä sitten Peikko? Jos penetraatio olisikin minun ykkösjuttuni? Miten hän puolestaan asiaan suhtautuisi? Meillä kysymys on lähinnä teoreettinen, koska kumpikin saa kiksinsä ihan jostain muusta kuin perinteisestä penetraatioseksistä. Tosin rakkauden osoittamisen tapana se on välillämme nautittavaa ja ainutlaatuista, kuten myös nollaamiskeinona rajumman leikin jälkeen. Päädyn siis pohdinnassani siihen, että loppujen lopuksi absoluuttisia rajoja ei ole. On vain neuvoteltavia asioita, veteen piirrettyjä viivoja, molemmin puoleista luottamusta, kunnioitusta ja rakkautta. Niiden perustalla rakentuu keskustellen kaikki muu.

Hmm. Taas takaisin polyamoriaan. Pidän polyamorian määritelmässä siitä, että se asettuu tieten tahtoen vastakkain länsimaisen kulttuurin yleisen normijärjestelmän kanssa, jonka mukaisesti kaikkien oletetaan haluavan kahdenväliseen, suljettuun parisuhteeseen. Tämä yhteiskunnan ihannemallihan ei useimmiten toimi, sen kertovat jo avioerotilastot. Tilastoja siitä, kuinka moni pettää kumppaniaan ei ole, mutta uskoisin luvun olevan todella korkean. Joten miksi pyrkiä johonkin, joka lähtökohtaisesti onnistuu vain harvoilta? Toki pervot ovat varmasti keskimääräistä seksuaalisempia ihmisiä, joten tarve kokeilla asioita on ehkä sisäänrakennettu. Jollekin voi riittää se kerran viikossa saunan jälkeen –seksi, ja sekin on aivan hyväksyttävää.

Tämän hyppelehtivän tekstin kirjoitti semisti polyamorinen, frieds with benefits -henkinen, tarvittaessa topping from bottom -tyylinen, heterofleksiibeli alistuva pervonainen.

 PS. Kiitos Wikipedialle termien määrittelyistä

Blondi kiittää

Olemme saaneet viime aikoina paljon positiivista palautetta blogistamme. Monia eri kanavia ja foorumeita pitkin. Ja nyt tarkoitan siis todella positiivista palautetta. Koskettavan, lähes itkettävän kaunista. Lämmintä ja aitoa. Pitkiä sähköposteja, joissa kerrotaan, miten merkityksellisiä kokemuksemme ja niistä kirjoittaminen ovat lukijoille olleet. Miten pervoilusta on haettu ja saatu potkua pitkään parisuhteeseen. Miten sillä on saatu jopa pelastettua suhteita. Kun on uskaltauduttu puhumaan siitä, mitä oikeasti halutaan ja mitä ei. Miten tekstejämme on näytetty suhteen toiselle puoliskolle ja kerrottu, että tuollaista minä haluan. Tuollaisesta olen kiinnostunut. Palautetta on tullut sekä miehiltä että naisilta. Alistavilta ja alistuvilta osapuolilta.

Saamme paljon kiitosta siitä, että kirjoitamme tunteista. Siitä, mitä korviemme välissä tapahtuu. Itselleni pervoilu on ollut merkittävää juuri tunteiden työstämisen välineenä, ja siksi myös kirjoitan niistä paljon. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on väline jäsentää, työstää ja sanoittaa tunteita, joten tunnepostauksia on luvassa jatkossakin.

Toki nautin myös seksistä kirjoittamisesta ja arvostan yhtälailla kommentteja siitä, jos tekstimme on toiminut jollekin runkkumatskuna. Sekin on aivan sallittua :). Ja imartelevaa.

Omaa mieltäni lämmittävät erityisesti sellaiset alistuvien naisten palautteet, jossa kerrotaan, että miten kirjoittamamme on auttanut päästämään irti. Pelosta. Kontrollista. Häpeästä. Mikä kullekin se käsiteltävä juttu on ollut. Olen iloinen myös siitä, että tekstimme ovat saanet monet alistuvat (naiset) ymmärtämään oman arvonsa ja oikeutensa. Koska meillä todella on niitä, ja niistä täytyy usein itse olla tietoinen ja pitää huolta, että ne toteutuvat.

Blogin kautta olemme myös päässeet tutustumaan moniin ihaniin ihmisiin. Ihan livenä. Tavanneet erilaisissa tilaisuuksissa ja yhteyksissä. Joko pervobileissä tai muuten vaan mukavasti jutustellen. Tätä en olisi uskonut silloin, kun Peikko aloitti blogin pitämisen. Että se todella mahdollistaisi kontakteja ihan elävässä elämässä.

Joten vielä kerran, kiitos teille kaikille kauniista palautteistanne! Ja siitä, että olette <3.

PS. Palautteen antamista on nyt helpotettu lukijoiden pyynnöstä. Kommenttilaatikon yläpuolelta löytyy meiliosoite, johon voi kirjoittaa. Julkaisemme usein osia sähköposteista blogissamme, joten jos haluat, ettei postiasi käytetä teksteissä, niin mainitsethan siitä erikseen. Myös kommenttikenttään on tehty muutoksia. Kommentointa varten ei tarvitse enää rekisteröityä, vaan niitä voi jättää anonyymeinä ilman tunnistautumista. Muistakaahan pervot pysyä asialinjalla ;).