Arki alkaa painaa päälle. Uusi televisioni, jossa on tuumia tuplaten vuokra-asuntoni neliömäärä, uudet kaiuttimet ja uusi työ eivät kanna loputtomiin. Nyt minun on aika tehdä muutakin kuin istua sohvalla ja kuunnella kaiuttimista hiljaisuutta. 4 kuukautta sohvalla muokkaa selkeästi kroppaa ja ennenkaikkea mieltäni, joka ei oikein viihdy tyhjäkäynnillä. Toimenpiteet kropan ja mielen käynnistämiseen on aloitettu ja ainakin alku näyttää paremmalta.
Olen aktivoinut itseäni vanhan harrastukseni pariin, jota selkeästi laiminlöin melkeen koko syksyn. Harrastus sinällään ei tuo isoa hikeä pintaan jos ollenkaan, mutta antaa vauhtia ainakin mieleni liikkeisiin ja luo pohjaa tuleviin kilpailuihin.
Pervorintamalla on ollut melkein yhtä hiljaista kuin pääni sisällä. Kuitenkin olen pohtinut kuinka mukavaa olisi joku leikkikaveri, joka sopisi juuri tähän virtaani Turun ja pääkaupunkiseudun väliin. Mietin jo hetken jos olisin koettanut deittimarkkinoita, mutta taisipa käydä jonkinmoinen tuuri kun satuin olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja suunnilleen heti tästä tapahtumasta seuraavana päivänä matkasinkin kaffetreffeille toiselle puolelle pääkaupunkiseutua.
Kahvittelu meni mukavasti vaikkakin jostain syystä minulle tuli olo että kahvittelun rinnalla oli käynnissä melkoinen molemminpuoleinen skannaus pöydän yli. Kuitenkin skannaukset taisivat näyttää molemmille vihreää valoa koska viikon päästä istuimme asunnollani skannaten lisää. Istuimme tiukasti molemmissa päässä sohvaa kysellen ja nauraen kysymyksillemme ja vastauksillemme. Vähän myöhemmin kysyin haluisiko hän tulla ilman taka-ajatuksia kainalooni ja siihen hän ilomielin kömpi. Minusta iso osa tutustumista on se miltä toinen tuntuu ja tuoksuu vieressä, blondilta opittua. Hyvältähän hän tuntui ja muutaman sanallisen ja sanattoman kommunikaation jälkeen tein hänelle muutaman kiltin muiston paikkoihin joista eniten pidän. Nyt vähemmän kiltti tapaaminen olisi sovittuna viikon päähän. Jännää...
