Unta vai ei?

Olen aina nähnyt voimakkaita unia. Siis voimakkaita. Unia, joiden matala- tai korkeapaineissa saattaa pahimmillaan ja joskus parhaimmillaan mennä kaksikin vuorokautta. Koska omaan melko traagisen menneisyyden, niin yleensä unien jälkipainit käydään matalapaineissa. Tänään kävi kuitenkin iloisesti toisin.

On ollut tuskastuttavan kuuma ilma ja Peikkohan ei silloin pysty nukkumaan. Tästä systä hän raahautui parina yönä avoimen parvekkeen oven eteen nukkumaan viileälle lattialle. Tänä aamuna kuitenkin heräsin omasta sängystä, mutta kurkkuni oli kuin hiekkapaperia ja pääni kuumeisen oloinen. En mennyt töihin, vaan jäin kotiin hoitamaan itseäni ja jatkoin unia samantien. Tällä kertaa uneni vei minut tuntemattomalle mökille, jossa oli paljon pervoja, sekä tuntemattomia että ystäviämme. Hetken päästä huomasin olevani itse täydessä touhussa, ja myöhemmin seurasin kun blondini leikki yhden tutun ystäväpervon kanssa,  ja se sai kierrokseni nousemaan. Sain seurata näiden kauniiden naisten leikkiä kolmessa eri muodossa, kunnes kipeä kurkkuni puski nautinnon läpi. Heräsin kauheissa kierroksissa, ja oli pakko itsekseen helpata oloa.

Sairaslomapäivänä meni tämän unen jälkimainingeissa. Kerroin blondillekin unesta ja muutamasta maukkaasta yksityiskohdasta. Myöhemmin illemmalla torkahdin uudestaan ja vaikka unia en nähnyt niin herätessäni oli sama oiva kutkutus päällä. Oli pakko tekstata blondille ja kertoa että peikko tarvitsee "hoitoa" kurkkukipuun. "Täällä minä olen kotona, tervetuloa."

Saimme puolin ja toisin varsin vaniljaista hoitoa, mutta kuten useasti blondin moottori käynnistyessään enemmin kiihtyy kuin jarruttelee. Niinpä siinä sängyllä maatessaan, kipeää kurkkuaan nieleskellen Peikolle kerrottiin kuinka sopivan liukas blondi juuri nyt olisi, kun kerran olin lauennut hänen sinäänsä. Hyvin hienovarainen vihje, voisi sanoa.

Kävin lelulaatikolla, josta toin mukanani 4 pyykkipoikaa ja blondin lempidildon. Kiinnitin kaksi pyykkipoikaa blondin häpuhuuliin, painoin hyrrän hänen klitorikselleen ja työnsin muutaman sormen hänen sisäänsä. Heitin kaksi pyykkipoikaa blondin mahalle ja komensin häntä kiinnittämään nänneihin, mutta kuten usein, blondin orgasmi ajaa kaikesta ohi. Niinpä hän hetken päästä pyöriskelee kätteni alla ja pyytää lupaa laueta. Sanon laskevani viiteen ja sitten hän saa tulla. Nelosen kohdalla sammutan lelun, vedän sormeni ulos ja kysyn mitä noille kahdelle yksinäiselle pyykkipojalle pitäisi tehdä. Blondi turhautuneena alkaa vetämään toppiaan ja rintaliivejään pois päältä.

Toistamme saman sormiharjoituksen muutaman kerran ilman, että annan blondille lupaa. Hän alkaa selvästi turhautua. "Mä niin haluaisin tulla..." Laitan hänen lempilelunsa hänen käteensä ja sanon että "Ole hyvä. Mä käyn pukeutumassa ja pesulla ja sä voit tulla sillä aikaa." Blondi näyttää surkealta. "Mä en pysty jos sä olet tässä." 

Taputtelen vähän hänen poskeaan, ja kertaan että harjoittelulla hän vielä joskus pystyy. Käyn pukeutumassa ja juomassa, mutta makuhuone kuulosti kumman hiljaiselta. Käyn kurkkaamassa ja huomaan blondin jumittavan kädet ja lelu jalkojenvälissään.  Annan hieman vauhtia omilla käsilläni, ja kun orgasmi lähestyy uudestaa vaihdan leikin blondin käsiin.

Käyn kerämässä tavaroitani ja pukemassa loput vaatteet. Nyt makuuhuoneesta kuuluu jotain, ja toivon blondin päässeen vauhtiin. Pieni edistymisaskel on selvästi otettu, mutta ilmestymiseni hänen viereensä jähmettää hänet. "Mä en pysty rentoutumaan...", hän vaikeroi.
- Haluatko sinä tulla?
- Juu, mä haluun leikkiä.
- Pitääkö mun lähteä jotta sä voit laueta?
- Joo
- Eli sä haluat että mä lähden pois sun asunnosta, jotta sä voit saada orgasmin? (Tiedän, epäreilu kysymys mutta maukas)

Blondi pyörittelee silmiään eikä löydä sopivaa vastausta. Hetken päästä hän jatkaa.

- Mä niin haluaisin leikkiä

Suutelen häntä huulille muutaman kerran, ja sanon että hän saa leikkiä, ja poistun asunnosta. Pysähdyn kaupassa ostamassa kurkkupastilleja ja tekstaan blondilleni.

"Onnistuiko?"

Blondi: Lomatunnelmissa - sekalaista sälää

Viimeisiä työpäiviä viedään ennen kesälomaa. Takana on jotenkin hankala ja rankkakin kevät, joten loma tulee tarpeeseen. Töissä rankkuus on loistanut onneksi poissaolollaan, ja olen tehnyt töitä löysin rantein. Olen kantapään kautta oppinut, että vähemmin tekemällä ja oikeita asioita priorisoimalla saa parempaa jälkeä kuin että joka päivä painaisi satakymmenen lasissa. Vähemmän todella on enemmän tässä(kin) asiassa.

En ole lomaillut kunnolla puoleentoista vuoteen. Vaihdoin viime vuonna työpaikkaa, ja pidin nihkeän kahden viikon kesäloman josta sekin suuri osa palkatonta lomaa. Talviloma jäi väliin samaisesta syystä. Nyt lomaa on edessä ruhtinaalliset viisi viikkoa, joka tuntuu ikuisuudelta. Tosin vanhassa työssäni totuin aina superpitkiin lomiin. Ylityöt, joita kertyi paljon, pidettiin aina vapaina ja loma oli usein pituudeltaan lähes pari kuukautta.

En siis ole oikeastaan avioeroni jälkeen lomaillut, enkä oikein vielä tiedä, millainen minun oma lomani on. Kun on pitkään tehnyt toisen kanssa asioita yhdessä, on hieman hakemista, että löytää sen oman tavan tehdä juttuja. Myöskään matkustelu ei ole eron jälkeen innostanut. Ennen kuin vasta nyt. Bookkasinkin itselleni parin yön kotimaanloman itäiseen Suomeen.

Ajattelin mahduttaa kolmeen päivään sopivan annoksen kulttuuria, shoppailua, fiilistelyä, hyvää ruokaa ja rentoutumista. Juuri vitsailin Peikolle, että täytyy varmasti ottaa pari lelua mukaan, niin saan viihdyttää itseään iltaisin hotellilla. Vaikka kyseessä on kotimaanmatkailu, tuntuu se tällä hetkellä jotenkin merkitykseltä. Lähteä yksin ja olla irti kaikista. Ja kaikesta.

Olen viimeisen kuukauden aikana laittanut liikuntarytmejä kuntoon pitkän tauon jälkeen. Nyt kroppa alkaa jo muistaa, mistä on kyse. Lomalla on hyvä tilaisuus jatkaa liikkumista, siten että loman jälkeen liikunta sujuu jo automaattisesti työpäivien jälkeen. Vietän itse enemmin hellepäivän lähes jääkylmäksi jäähdytetyllä salilla liikkumassa kuin ulkoilmassa. Naapurikorttelissa oleva iso liikuntakeskus on ollut yhdenlainen henkinen kotini jo useita vuosia. Sinne on aina kiva mennä, ja korttelin matka ei kelpaa koskaan tekosyyksi.

Suren edelleen hieman sitä, että kroppani ei kestä säännöllistä astangajoogaa. Josta taas mieleni pitäisi. Näillä liikuntarajoitteilla joudun jättämään liikkeistä niin paljon tekemättä, että säännöllisestä treenaamisesta menee maku, koska iso osa energiasta täytyy käyttää varomiseen. Onneksi korvaavia lajeja löytyy ja toinen suosikkilajini pilates toimii aina. Vähän rikkinäisemmälläkin keholla.

Viime kesästä muistan sen, että nukuin aivan järkyttäviä määriä. Vasta löydetty pervoilu ja tuore ero uuvuttivat ja useimpina lomapäivinä nukuin kahdet päiväunet. Itkin paljon, vaikka samalla olin onnellinen. Keho ja mieli olivat pervoilun jäljiltä jatkuvasti sopivasti kolhuilla. Positiivisessa mielessä. Nukkua toki aion nytkin, koska se on lukemisen jälkeen ehkä parasta mitä tiedän. Pitkät kiireettömät aamut, paljon kahvia. Kasa päivän lehtiä. Okei, luen ne kaikki koneelta mutta kuitenkin. Bloggailua, ajatusten muistiin kirjaamista. Niistä on minun lomani tehty. Ja totta kai myös yhteisistä hetkistä Peikon kanssa. 

*****

Peikko on ollut tänään kipeänä. Yöllä hän näki kertomansa mukaan villejä unia minusta ja eräästä toisesta naisesta leikkimässä keskenämme. Hän mukana katselijan roolissa. Töiden jälkeen saan viestin, jossa kerrotaan suoraan, että panettaa ja kysytään, että voiko hän tulla käymään. Jossain muussa kuin pervokontekstissa viesti olisi saattanut olla härski, naista halventava ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan... Nyt se oli suorasukaisuudessaan kiihottava. Ilmaistaan tarve. Piste. Kysymys siitä, että voiko hän tulla käymään oli retorinen, ja sen tarkoituksena oli tiedustella, että olenko kotona. 

Olen aina seksuaalisesti Peikon saatavilla, ja nautin ajatuksesta valtavasti. Ei kysymyksiä siitä, että sattuuko minun tekemään mieli juuri nyt. En näe, että asiani on kieltäytyä seksistä vain siksi, että minun ei tee mieli. Se ei ole mikään syy. Minulla on totta kai lupa kieltäytyä seksistä, ja Peikko kunnioittaa sanaani. Ei minun tarvitse edes kertoa syytä tai perustella asiaa, jos en niin halua. Turvasanaakaan kieltäytyminen ei vaadi. Koska Peikko tietää, että en käytä tuota oikeutta turhaan. Suhteemme aikana olen kieltäytynyt seksistä ehkä pari-kolme kertaa, ja tuolloin syy on ollut sen verran silmiinpistävä, ettei sitä ole tarvinnut sanottaa. Poikkeuksellisen paha migreeni. 

Tänään en ollut lainkaan seksuaalisesti virittynyt, kun Peikko ilmestyi ovesta sisälle. Olin niinkin romanttisessa puuhassa kuin siivomassa vaatekaappeja lähestyvän loman kunniaksi. Kuitenkin löysin itseni puolen tunnin päästä sängystä hikisenä, häpy ja rinnat täynnä pyykkipoikia kerjäämässä lupaa tulla...

Erinomaista kesää kaikille!

Blondi: Ilmassa lukemista ja pervoilua

Tarkoituksena oli kirjoittaa pervoilusta, mutta jotenkin mieli hakeutuu kiitollisuuteen, onnellisuuteen ja tasapainoon. Olo on seesteinen. Taustalla soivat Mirel Wagnerin melankolisen rauhalliset sävellykset. Jaksan vain harvoin kuunnella musiikkia, koska mieli tuottaa niin paljon kaikkea sälää, ja musiikki tuntuu pääsääntöisesti sellaiselta ylimääräiseltä. Rasittavalta. Nyt kuitenkin jaksan.

Olen viime aikoina jaksanut keskittyä myös lukemiseen. Kirjallisuuteen. Lukeminen on aina ollut minulle elinehto – jotain josta elän. Jotain, joka saa mieleni rauhoittumaan ja fokusoitumaan. Kun luen, uppoan kirjaan täysin, eikä muuta maailmaa silloin olen. Luen flow-tilassa, aika ja paikka katoavat. Mieli tyyntyy ja rauhoittuu. Ei ylimääräisiä ajatuksia. Ei minulla sinänsä ole mitään ajatuksia, joita haluaisin aktiivisesti paeta, mutta pääni tuottaa pääsääntöisesti liikaa tavaraa, ja on välillä rauhoittavaa, kun on vain hetki ja teksti, ei muuta.  Kuhina korvien välissä ja jatkuva itsetarkkailu loppuvat.

En ole avioeroni jälkeen juuri lukenut. Tai no olen, mutta ehkä pari-kolme kirjaa kuukaudessa – joka vastaa aiempaa viikkoannostani. Ja totta kai ammattikirjallisuus tuohon päälle, mutta sitä lukemista ei lasketa rentoutumiseksi, vaan se on tiedonhakua ja uuden oppimista. En ole yksinkertaisesti jaksanut keskittyä ja syventyä kirjoihin. On ollut niin paljon muuta. Pervoilua. Uusi parisuhde. Sopeutumista. Eron työstämistä. Vielä puolitoista vuotta eron jälkeen jotkut tilanteen laukaisevat fyysisiä muistoja, ja vasemman käden nimetön tuntuu oudon tyhjältä. Tunne on outo, mutta kehon muisti pitkäikäinen. Mieli työstää asioita huomattavasti kehoa nopeammin.

Olen lukenut muutaman sivun silloin tällöin, en useita tunteja kerrallaan kuten aiemmin. Myönnän, että osaan käyttää kirjoja myös pakokeinona. On helpompaa vain lukea, kun ei tarvitse miettiä mitään. Kun edellinen kirja loppuu, käsi nappaa yöpöydältä seuraavan. Noh, kirjariippuvuus ei ole ehkä riippuvuus pahimmasta päästä. Pervoilu täyttää minulle pitkältä samaa funktiota kuin lukeminen. Silloin saan päästää kaikesta irti. Mieli tyyntyy ja rauhoittuu, tietoiset ajatukset ja ajattelu jäävät taka-alalle.

Olen aiemminkin sivunnut sitä, että suhteemme Peikon kanssa alkaa rauhoittua. Peikko varmasti huokaisee syvään helpotuksesta J. En halua enää seksiä 24/7, vaikka toki haluan edelleenkin paljon, eikä minulle välillä tahdo riittää mikään. Elämään ja suhteeseemme on kuitenkin tullut muita sävyjä. Nautin oleilusta, yhdessä sängyssä makoilusta – kummallakin oma kirja kädessä. Lasten kanssa tekemisestä.

Ensimmäistä kertaa ehkä koskaan suhteemme aikana olen saanut kiinni siitä, että kun Peikko tekee lasten kanssa jotain, niin se ei ole minulta pois. Ja miten lasten kanssa voi tehdä myös kivoja juttuja yhdessä. Ilman, että ne ovat se välttämätön paha, joiden kanssa on vain tultava toimeen, koska eroonkaan ei pääse. Ilman ajattelua, että lapsiin kulutettu aika on pervoilulta ja meiltä kahdelta pois. En laske enää tunteja minuutteja sekunteja siihen, koska saamme olla kahdestaan ja harrastaa seksiä. Mieleni osaa suunnata jo muihin(kin) asioihin. Tiedän, että tulen kipuilemaan tämän lapsiasian kanssa vielä tuhannet kerrat, mutta uskon, että nämä pienet ilon ja onnistumiset kokemukset ovat askeleita hyväksymisen ja sopeutumisen pitkällä tiellä.

*****

Olemme olleet koko juhannuksen yhdessä. Perjantain pervoporukalla, lauantain lasten kanssa. Poljin tänään kotiin hyvin mielin. Nautin, kun sain olla yksin rauhassa ja hiljaisuudessa, maata kirja kädessä sohvalla.

Kun Peikko tuli iltapäivästä kylään, olisin voinut jatkaa lukemista tai vaihtoehtoisesti viettää hetken sängyssä vaniljaista, hellää seksiä harrastaen. Peikon ja hyrrän päällä istuen ja fiilistellen.

Peikolla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Hän päätti, että nyt on aika kuitata taannoinen huono käytökseni chatissa. Istuskelemme sohvalla. Peikko avaa paidan alta rintaliivini ja käsittelee rintojani kovakouraisesti. Käskee minut poikittain sohvalle takapuoli pystyyn. Vetää housut kinttuihin ja piiskaa minua kädellä. Kovaa. Hämmästyttävän kovaa. Kyse on myös siitä, että mieleni ei ole ehtinyt mukaan millään tasolla, joten kipua on vaikea kestää. Tiedän, että minulla on käytössä keltainen ja punainen, joista Peikko myös muistuttaa minua. Ajattelen kuitenkin, että jos Peikko päättää, että nyt on hyvä hetki kuitata rikkomus, ei minulla ole siihen mitään vastaan sanottavaa ilman todellista syytä. Syyksi ei mielestäni riitä se, ettei minua juuri nyt satu huvittamaan. 

Kädellä piiskaaminen sattuu, ja tiedän, että en pääse kipua karkuun, vaan joudun antamaan sille periksi. Alan itkeä. En niinkään kivusta kuin harmituksesta. Kova pääni ei päästä minua luikertelemaan tilanteesta mitenkään ulos. Yritän karkuun monta kertaa, mutta viimein Peikko lukitsee käteni ylös selän taakse lukko-otteella. Asentoon jossa vastaanpaneminen saa aikaan halvaannuttavan kivun. Roikun pää sohvan käsinojan yli, ja valun kyyneleitä puulattialle. Peikko kysyy minulta, että ymmärränkö mistä rangaistus tulee. En pysty vastaamaan, joten minulle kerrotaan asia. Huonosta käytöksestä.

Peikko keskeyttää ja antaa minulle käskyn pysyä paikalla. Kuulen, miten hän käy penkomassa arkusta jotain. Peikko tulee takaisin ja vetää housuni kokonaan pois. Kuulen, miten hän puristaa kädelleen liukuvoidetta. Seuraavaksi tunnen käden sisälläni ja hyrrän klitoriksella. Alan nauttia, vaikka en haluaisi. Peikko sanoo, että hän laskee viiteen, niin saan laueta. Tiedän, että en tänään pysty tulemaan käskystä ja kerron sen Peikolle. Häntä ei kiinnosta. Jos sä haluat tulla, niin sä tulet kun mä sanon viisi. Uhma alkaa nostaa päätään. (Ja sä et muuten määrää, koska mä laukean). Peikko nai minua kädellä rajusti, mutta en pysty laukeamaan. Ei sitten, sanoo Peikko välinpitämättömästi ja vetää kätensä pois.

Käteni sidotaan selän taakse kiinni köysillä. Asento on raskas ja hankala, ja minua ärsyttää sekin. Peikko alkaa piiskata takapuoltani uudelleen, tällä kertaa hapsupiiskalla. Pian hän vaihtaa sen bambukeppiin. Ja lyö lujaa. Yritän nousta istumaan monta kertaa. (Sähän et muuten piiskaa mua, jos mä en halua, mä häivyn tästä NYT). Peikko viskaa minut rajusti hiuksista repien takaisin sohvalle.  Monta kertaa. Ja puhuttelee. Kysyy, että miten minun pitää jatkossa käyttäytyä. Pyytää minua sanomaan. (Ja miten vitussa sä luulet, että mä pystyn sanomaan yhtään mitään, jos sä piiskaat mua.) Saan kakistettua pakon alla kaksi adjektiivia kurkustani piiskan avittamana. Mä haluan vielä kolmannen. Ja sä tiedät, ettei tämä lopu, ennen kuin sä sanot sen. Mutta kun mä en oikeasti keksi. Ai et keksi vai. Noh, mä voin kyllä odottaa.

Päätän olla täysin hiljaa ja välittämättä kivusta. Vaikka tiedän, että tulen häviämään tämän pelin. Naps, naps, naps. Bambukeppi naputtelee kovin. Pakaroita, reisiä. Jossain kohtaa saan tapin peppuuni, ja Peikko työstää minua kohti orgasmia antamatta lupaa laueta. Sitten taas piiskaa. Onnistun olemaan hiljaa ja liikkumatta vain hetken. Lopulta minun on pakko kakistaa kolmas adjektiivi kurkustani. Olen täynnä vihaa.

Peikko nai minut kädellä ja hyrrällä kohti orgasmia. Saat laueta, kun mä olen laskenut viiteen. Viitosella. (Ihan sama, mä en muuten aio sitten laueta) Yksi. Ja hallitsematon orgasmi pyyhkii yli koko kehon. (Arrgghhh, tämäkin vielä. Olin oikeasti päättänyt olla laukeamatta). Suututtaa taas niin paljon, että alan itkeä. Että en pystynyt edes odottamaan viiteen, vaan laukesin holtittomasti ilman lupaa. Peikko kiskoo minut sohvalta pystyyn ja komentaa suihkuun. Enkä mene. Kyllä sä muuten menet, olet sen verran sotkuinen. Marssin nujerrettuna suihkuun ja tulen sieltä kulmat kurtussa sänkyyn.

Olen kuitenkin helppo kuten aina. Peikko tekee minulla kivoja juttuja, ja alan päästä omaan tilaani. Ja sitten Peikko jo lopettaakin. Juuri kun aloin upota. Peikko naureskelee ja kertoo, että olen saanut tältä päivältä tarpeeksi.

Kysyn, että saisinko vielä tänään leikkiä. Sähän voit aloittaa vaikka heti. Niin, mutta kun mä en edelleenkään pysty… Käymme sängyssä pornoa sananvaihtoa, ja olen todella kiihottunut. Peikko ottaa arkusta lempileluni ja hieroo sitä edes takaisin klitorikseni yli. Katsoen minua koko ajan silmiin. Klitoriksen yli liikkuvat pallot ja tilanteen kiihottavuus saavat minut laukeamaan nopeasti. Seuraavaksi Peikko laittaa lelun sisälleni ja ottaa hyrrän käteensä. Laukean parissa minuutissa holtittomasti itseni linkkuun vetäen. Peikko jättää minut makaamaan hyrrä jalkojen välissä ja lelu edelleen sisälläni. Haukon happea ja huohotan. 

Koska sä niin halusit leikkiä itsesi kanssa, niin mä jätän sut leikkimään. Eiiiii. Yritän anella. Ei kiltti enää. Kaksi isoa orgasmia peräkkäin ovat vieneet haluamiseni muille maille. Koska sä niin halusit leikkiä, niin nyt sä leikit itsellesi vielä yhden. Ja tekstaat mulle, kun olet tullut. Odotan kunnes ovi sulkeutuu ja alan työhön. Ja voin kertoa, että työltä se todella tuntui. Saan työstettyä itselleni pienen supistuksen alavatsaan. Pienen, mutta kuitenkin orgasmin. Tekstari lähtee Peikolle sovitusti.

*****

Näihin sanoihin on hyvä päättää tämän blogin sadas postaus. Matka jatkuu!

Juhannusta

Vietämme Peikon kanssa toista yhteistä juhannusta. Viime juhannuksena pakkasimme itsemme junaan, ja matkustimme lähikaupunkiin ystäväpariskunnan luo.

Tänä vuonna suuntaamme melkein naapuriin, muutaman kilometrin päähän. Pyörät on lastattu juomalla, ruoalla ja saunakamppeilla. Juhannusseura koostuu kanssapervoista.

Tänään juhlivat aikuiset, huomenna on lasten vuoro.

Erinomaista juhannusta kaikille!

Blondi: Kun voi vaan päästää irti

Leikimme ensimmäistä kertaa sitten viime viikon parisuhdekeskustelun. Peikko on pureskellut rintani ja klitorikseni helliksi ja työntyy sisälleni. Jättää paidan päälleni rintojen yli vedettynä ikään kuin merkitäkseen, että minun nautintoni ei juuri häntä kiinnosta. Nai minua. Katselemme toisiamme koko ajan silmiin. Peikko laukeaa vatsalleni. Katselen spermaa vatsallani puoli-istuvasta asennosta.

Peikko hakee arkusta hyrrän, avaa jalkani ja laittaa hyrrän hellälle klitorikselleni. Katsoo minua lempeästi. Levittää spermaa vatsalleni ja hävylleni. Peikko tietää, mitä minä haluan. Tiedämme kumpikin. Tiedän myös, että joudun pyytämään. Nöyrtymään saadakseni sen mitä haluan. Viime aikoina Peikko on ollut uudella tavalla jämäkkä ja vaativa. Ei ole antanut minulle yhtään siimaa. Ja se on tehnyt minulle hyvää.

Kiltti? Katselen spermaa vatsallani ja Peikon kättä. Kiltti mitä? Sormet. Haluatko sä mun sormet sun sisälle? En. Kun kasvoille. Laitanko mä tämän toisen käden vai? Tämä on kuule ihan kuiva. Katso nyt kun toi sperma kuivuu sun vatsalle. Sun täytyy pyytää, jos sä haluat jotain. Mä haluan sua mun kasvoille. Nyt sä sanot sen sanan, mitä sä haluat. Sun. Spermaa. Mun. Kasvoille. Saan sanottua sana kerrallaan.

Peikko kaapii spermaa vatsaltani ja sotkee sitä kasvoihini. Hiuksiini. Naps. Jotain tapahtuu päässäni. Korvien välissä. Olen yht’äkkiä irti kaikesta. Täydellisesti omassa maailmassani. Peikko läpsii minua lujaa kasvoille. Käyttää kasvojani. Käyttää minua. Koko ajan silmiin katsoen.

Työntää minut tiukasti puoli-istuvasta asennosta selinmakuulle. Laittaa kätensä sisälleni. Nai minulle kädellä ja hyrrällä yhden isommista orgasmeista, mitä koskaan olen saanut. Ehdin ja pystyn hädin tuskin kysymään lupaa. Orgasmi nostaa minut linkkuun sängylle istumaan. Taivun kaksin kerroin Peikon päälle. Huudan. Huomaan myös itkeväni. Olen niin hellänä, että vetäydyn pois Peikon käden ja hyrrän ulottuvilta. Joko sulle riitti? Jooh. Peikko laittaa hyrrän yöpöydälle. Istun sängyllä kasvot, paita ja rinnat spermassa omassa kuplassani.

Peikko katsoo minua silmiin. Taputtelee poskiani. Nyt sä olet kyllä ihan kuin sellainen. Tekisi mieli sanoa, mutta en sano. Likainen, sotkuinen narttu. Sanoo Peikko kuitenkin. Tällä kertaa päässäni tapahtuu isompi napsahdus.

Valun syvemmälle. Sano. Saan huokailtua. Mielessäni ajattelen, että sano kiltti, sano, sano ihan mitä tahansa. Peikko jatkaa nimittelyä. Lyö lujasti kasvojani ja rintojani. Pikku narttu. Sotkuinen ja likainen. Tahmainen. Kasvot spermassa. Käytettynä. Katsoo minua koko ajan lempeästi silmiin. Hellittelee kauniimmin kuin kukaan koskaan aikaisemmin.

Hetki on ohi. Peikko vetää minut kainaloonsa. Tärisen siinä pitkään. Saisinko kiltti piiskaa? Ei, tänään sä et saa piiskaa. Mä en halua enkä uskalla piiskata sua. Koska sä olet saanut tänään niin paljon uutta sulateltavaa. En jaksa protestoida, koska olen jo vajoamassa uneen. Nukahdamme Peikon kanssa sylikkäin.

Heräämme. Mulla oli kulta tosi ihanaa. Olin niin irti kaikesta. Ja tulin ehkä lujempaa kuin koskaan. Mutisen Peikon kainalosta. Kasvot ja hiukset tahmaisina. Likainen paita edelleen rintojen yli vedettynä. Sä olet tuollainen hassu, kun sä tykkäät, että sua sotketaan. Ja läpsitään. Jooh. Ja nimitellään. Työnnyn syvemmälle Peikon kainaloon enkä kykene sanomaan mitään. Peikko nauraa ääneen. Mä arvasin, että sä reagoit noin kun mä sanon tämän. Olen turvallisesti syvällä kainalossa, kasvot punoittaen. Sulattelen tapahtunutta. Vaikka leikki on ohi, on tilanne vielä latautunut ja ilmassa on paljon sähköä.

Mä alan nyt lähteä. Sun kannattaisi varmasti mennä nyt suihkuun pesulle, tai sun työkaverit ihmettelevät huomenna sun kasvoja.

Vedän paidan alas ja kömmin sängystä eteiseen saattamaan Peikkoa. Hän läpsii kevyesti häpyäni. Oho, sä oletkin herkkänä. Hassu, hassu sotkuinen tyttö. Ihanalla tavalla hassu. Taputtelee hellästi poskiani. Silittelee kasvojani ja hiuksiani. Ja lähtee. Ja tiedän, että hän rakastaa minua juuri tällaisena. Sotkuisena, hassuna tyttönä.

Olemme muutaman kerran keskustelleen nimittelystä. Verbaalisesta nöyryyttämisestä. Ja siitä, että todennäköisesti pitäisin siitä. Nimittely ja verbaliikka ovat kuitenkin vaikeita alistamisen muotoja. Taitolaji. Miten tehdä se tarpeeksi varovasti alkuun, koska sanoja ei saa vedettyä takaisin? Missä kohtaa luottamus on niin vahva ja missä kohtaa tuntee toisen niin hyvin, että uskaltaa käyttää sanoja, jotka pervokontekstin ulkopuolella ovat yksiselitteisen tuomittavia? Missä kohtaa rakkaus on niin vahvaa, että kun sanoo toista pikku nartuksi, voi olla varma siitä, että toinen pitää sitä kauneimpana asiana maailmassa?

Olen aina pitänyt siitä, kun Peikko puhuu minulle leikin aikana. Kertoo, mitä tulee minulle tekemään. Käyttää sanoja. Olen rohkaissut Peikkoa puhumaan. Kertonut, miten paljon siitä nautin. Mitä se minulle tekee. Miten se, kun hän sanoo minua pikkuiseksi, tytöksi, raasuksi antaa minulle luvan olla oikeasti pieni ja hauras. Antaa minulle luvan taantua lapsen tasolle, luottaa ja päästää irti. Itsestäni. Kontrollista. Kaikesta. 

*****

Välihuomautus: teksteistämme tuli kovin samanlaiset, sillä kirjoitimme samasta tapahtumasta vieläpä samaan aikaa tietämättä, että toinenkin kirjoittaa.

*****

Toiset kasvot: Peikko kertoo (alkuperäinen otsikko: Eritteellinen tuokiokuva)

Blondi makaa selällään ylävartalo koholla nojaten kyynärpäihinsä. Hänen silmänsä ovat teelautasen kokoiset ja mieli jossain kaukana omassa tilassaan. Hän yrittää viestittää minulle jotain mitä hän haluaisi minun tekevän. Blondi tietää, että minäkin tiedän mitä hän haluaa, mutta en halua päästää häntä niin helpolla.

Levitän lämmintä spermaa sormillani hitaasti hänen vatsallaan. Vien sitä rinnoille ja kovettuneen nännin yli. Blondi seuraa katsellaan vaikka näyttääkin katselevan näkemättömin silmin.

- Haluaisitko jotain muuta? Kysyn kiusoitellen.

Blondi kääntä katseensa kohti kättäni, jonka jälkeen tekee jonkinmoisen vinkkaavan eleen silmillään.

- Sormet sisääsi?

Blondi puistelee päätään tiukasti. Jatkan sperman levittelyä hänen vatsalleen ja rinnoilleen.

- Autan vähän. Sano haluaisin.

Blondi katselee epäuskoisena käsiäni ja silmäpeli on valtaisa.

- Sä jäät ilman jos et nyt aukaise suutasi. Tämä kuivuu tähän pian. Sanon ja jatkan levittelyä.

Vien nopeasti käteni hänen poskelleen aivan kuin levittäisin spermaani hänen kasvoihinsa. Blondi sulkee silmänsä ja huokaisee välittömästi syvään ja nautinnollisesti, mutta avaa pian silmänsä, kun käteni ei koskekaan hänen poskeaan.

- Tätäkö haluat?

- Kyllä, blondi vastaa varovasti.

- Sano se!

Pieni mietintätauko blondin kootessa itseään ja ponnistaessaan häpeän seasta sanat ilmoille.

- Levittäisitkö kasvoilleni?

- Millä? Esitän huonosti mutta tarpeellisesti tyhmää. 

- Kädelläsi 

- Tällä kuivalla kädellä? Jatkan esitystäni ja nosta kuivan käteni hänen eteensä.

- Ei kun toisella.

- Mitä minä levitän?
  
Blondi käy taistelua itsensä kanssa. Hän haluaa yli kaiken, mutta ei kehtaa sanoa, ja toivoo että toimisin enkä keskustelisi. Häpean puna nousee hänen poskilleen, koska sitä yhtä sanaa on niin vaikea sanoa tässä yhteydessä ääneen. Blondi koettaa kiertää ongelman ja vastaa.

- Sinua.

- Sano, mitä haluat että levitän! Sanon määrätietoisesti, tiukasti ja käskevästi.

Sisäinen taistelu käy kiivaana, mutta näen jo maalisuoran. Tiedän, että sana tulee pian. Häpeän puna vaihtuu blondin kasvojen pääväriksi, ja sana pulpahtaa hänen suustaan hiljaisena.

- Spermasi.

Samalla hetkellä sotken molemmat käteni spermaani ja levitän sitä voimakkaasta blondini kasvoihin. Vedän käteni pitkin poskia, nenän ja suun yli. Taputtelen hänen poskiaan. Teen saman uudestaan monta kertaa. Jokaisen kosketukseni alla blondi vavahtelee ja valuu syvemmälle tilaansa. Jos haluaisin väittää näkeväni tilanteen, jossa mieli päästää irti, on se tilanne vahvasti kanssamme nyt.

Työnnän sormet hänen sisäänsä ja aloitan voimakkaan liikuttelun. Blondi voihkii ja kiemurtelee voimakkaasti allani. Pikaisen hetken kuluttua hän alkaa hokea. Saisinko tulla, saisinko tulla, saisinko tulla?

- Ole hyvä. Vastaan hiljaa.

Blondi räjähtää edessäni. Hänen jalkansa potkivat ilmaa ja peittoa. Hän pakenee peruuttaen, potkien ja käsillä vetäen kohti sänkymme päätyä. Hän nousee sängyn takana olevaa seinää vastaan eikä pääse kauemmas. En irrota sormiaan hänen sisältään. Blondi tulee, tulee, tulee ja itkee.  

Täydellistä elämää

Olen ollut hieman hämmästynyt siitä, että emme ole saaneet blogista yhtään negatiivista palautetta, eikä sillä, että edes sitä kaipailisimmekaan. Ehkäpä enemmän olen ollut hämmästynyt kuitenkin niistä viesteistä, joissa kerrotaan, että me elämme täydellistä elämää, suhteemme on täydellinen ja ”miten niin teiltä puuttuu onni, teillähän on kaikki?” Tietäisittepä vaan…

Tämä blogi on kertonut pitkälti  tarinaansa D/s –matkastamme, ja uskon että se sellaisena tulee jatkumaankin. Se kapea putki, joka elämästämme näkyy tämän blogin kautta, on onnistunutta ja elämämme leikkiessämme saattaa monesti olla lähellä ”täydellistä” ja ”onnellista”, vaikka nuo melko vahvoja sanoja ovatkin.

Elämä on kovin monimuotoista, ja monet (ehkäpä jopa ihan kaikki) asiat vaikuttavat kaikkeen. Esimerkkinä nyt vaikka Peikko, joka on monilta ansioiltaan kovin ei-peikkomainen. Hän miettii paljon, tahtoo paljon hyvää lähelleen, pelastaisi ympäristönsä jos pystyisi, ja ainakin miettii keinoa, miten tehdä se. Välillä näitä asioita jumittaessaan hän karkaa todellisuudelta jopa melko syvällekin, ja sieltä hän ei palaa takaisin sormea napsauttamalla. Peikko on myös todennut että blondi toimii samalla tavalla.

Peikon ja blondin taustat ovat kovin erilaiset. Voisi yrittää sanoa, että Peikko on metsän asukki, jolle heimonsa hyvinvointi ajaa jopa liiankin usein ohi kaikesta muusta. Tästä syystä Peikko on viime aikoina kävellyt lempipuronsa viereen ja kurkkinut, millainen kuva vedestä heijastuu. Blondi taas on metropolin asukki, jolle palvelut ja ruoka täytyvät olla saatavilla helposti ja kädenkäänteessä. Blondi on joutunut paljon miettimään sopeutumistaan Peikon boheemiin elämäntapaan, ja siksi katsellut itseään isosta seinäpeilistään.

Onneksi kumpikaan ei ole juro eikä jätä kissaa pöydän alle. Kumpikin haluaa keskustella ja viedä suhdetta eteenpäin. Me emme tappele tai korota ääntä, mutta kumpikin tietää, että oma paha olo on pystyttävä pukemaan sanoiksi. Kumpikin uskoo siihen että ongelmat voidaan ratkaista jos halua ja ymmärrystä löytyy.

Täydellistä elämää ei ole olemassakaan mutta onnellinen kyllä. Tänään juuri puhuimme siitä, että onnellisuus ei tule onnistuneesta leikistä, kesälomasta tai vaikka yhteenmuuttamisesta. Tai kyllähän se noistakin tulee mutta vaan hetkeksi. Todellinen onnellisuus tulee jostain ihan muualta ja se vaatii töitä.

Blondi: Olemme pari viime viikkoa uiskennelleet Peikon kanssa melko syvissä vesissä. Olemme kyseenalaistaneet suhteemme. Keskustelleet sen toimivista puolista ja ei niin toimivista puolista. Arjesta ja arjen haasteista. Siitä, miten säilyttää leikkimieli ja dynamiikka rankankin arjen keskellä.

Mitä enemmän arjessa on haastetta, sitä enemmän kaipaan jämäkkyyttä, rajoja ja paikkani näyttämistä. Peikko alkaa myös ymmärtää tämän. Uskaltaa ottaa sitä roolia, joka hänelle luontaisesti kuuluu. Ohjata arkeani, mutta ei elää sitä minun puolestani.

Nyt vaikuttaa siltä, että peiliin tuijottaminen puolin ja toisin on kannattanut. Arki voi taas jatkua. Tunnemme toisiamme taas vähän paremmin. Ymmärrämme toisen toimintapoja ja motiiveja. Menneisyyden painolastia. Sitä, mitkä kaikki asiat mihinkin vaikuttavat. Sitä mikä toiselle on tärkeää ja miksi.

Elämä on.

Blondi: Yksin suihkussa

Peikko piiskaili minua hyvän tovin. Testailimme legendaarista Mustaa Kostajaa, jonka eräs pervoystävämme on omin käsin tehnyt. Piiskan tai oikeammin sanottuna lyömävälineen - sen verran kunnioitusta herättävä tuo kapine on - nimi syntyi sattumalta eräällä pervoklubilla, kun leikkimielisessä piiskaohjelmanumerossa esiteltiin erilaisia välineitä. Illan juontaja vetäisi hatusta, että tässä meillä onkin sitten seuraavana testattavana Musta Kostaja. Ja legenda oli syntynyt. Mustan Kostajan lanseeraustilaisuudesta voitte lukea Tetriksen blogista.

Itse pidin välineen tasaisesta pinnasta ja isosta lyömäpinta-alasta. Kipeää se toki teki, mutta ei sietämättömällä tavalla koska lyöntivoima oli räätälöity kipukynnykselleni, jonka Peikko tuntee erittäin hyvin. Peikolla on tullut tavaksi viimeistellä pidempi piiskaus kapealla Bastardolla - toistaiseksi vain yksi kaunis, mutta erittäin kivulias viilto takapuoleen. Väline rikkoo aina ihoni, halkaisee takapuoleeni kauniin punaisen verisen juovan, joten kovin paljon kerralla sitä ei voi käyttää. Pidän itse siitä ajatuksesta, että minut on merkitty kauniisti tarkoin harkittuun paikkaan.

*****

Leikin jo rauhoituttua päädymme yhdessä suihkuun. Piiskauksen jälkeisillä ylikierroksilla kun kävin, niin ei haluamisestani tullut mitään loppua. Peikko lykkää minulle lelun käteen. Haluatko vielä itsellesi yhden? Puristan lelua suihkussa tiukasti sylissäni. Mutta en mä voi kulta leikkiä, jos sä katselet. No, mä kuivaan itseni ja jätän sut tänne. Laskeudun suihkukopin lattialle kyykkyyn.Valutan itseni kyykystä istumaan lattialle. Selkä harmaata savulasia vasten, jalat haralleen siten että kantapääni ovat vastakkaisen seinän kaakeleissa. Tuttu asento, jossa olet leikkinyt itselleni sadat orgasmit. Tumma savulasi luo minulle illuusion yksityisyydestä. Odotan. Peikko kuivailee itseään hitaasti, mutta lähtee lopulta.

Väännän käsisuihkusta suihkupään irti ja suuntaan vesisuihkun klitorikselleni. Laitan lelun sisääni. En mieti mitään. Vie jonkun aikaa, ennen kuin nautinto tulee. Leikin rauhassa ja maltan nautiskellakin, koska olen lauennut jo monta kertaa Peikon toimesta. En sensuroi ääntelyäni. Tiedän, että Peikko kuulee minut ja tilanne on järkyttävän kiihottava. Laukean ääneen huutaen. Kuten aina.

Nousen lattialta heikoin jaloin ja pesen itseni. Peikko makoilee sängyllä hymyssä suin, ja minä katselen nurkkiin ja lattiaan. Hymyilen puoliksi nolostuksesta, puoliksi tyytyväisyydestä. Pystyin johonkin, mihin en olisi koskaan uskonut pystyväni.

Musta Kostaja, Bastardo ja lempilelu

Puemme vaatteet päälle ja lähdemme syömään lähikorttelin viihtyisään ravintolaan. Ravintolassa iskee väsymys, kun endorfiinit laskevat. Olen unenomaisessa tilassa, enkä tahdo jaksaa istua tuolilla. Olo on kuitenkin jotenkin nautittava, koska minun ei tarvitse jaksaa muuta kuin syödä ja nauttia. Ravintolasta suuntaan suoraan kotiin. Sänkyyn ja peiton alle. Jäsenet lyijynraskaina. En kuitenkaan nuku, vaan mieleni pyörittelee mukavalla tavalla juuri tapahtunutta. Nousen ylös reilun tunnin kuluttua, keitän pannullisen espressoa ja yritän heräillä.

Olen oppinut sen verran itsestäni pervourani aikana, että intensiivisemmän piiskauksen jälkeen minusta ei ole enää samana päivänä mihinkään. Euforia kestää puolisen tuntia, mutta sen jälkeen en ole toimintakykyinen. Kroppa ei toimi, pää ei toimi. Kun välittäjäainetasot laskevat, minusta tulee hajamielinen zombie loppupäiväksi. Osaamme jo huomioida tämän leikkiessä. Jos tiedossa on joku meno, leikimme muulla kuin piiskalla.

Olisi mielenkiintoista kuulla teiltä kanssapervoilta, jotka olette piiskauksen ottavana osapuolena, että millainen teidän jälkitilanne piiskauksen jälkeen on. Väsynyt? Energinen? Mitä mielessä tapahtuu? Entä kehossa?

*****

Toiset kasvot (Peikko kertoo)

Piiskauksen ja usean orgasmin jälkeen blondi kävi vielä järkyttävillä kierroksilla, ja ideoin viimeisteleväni hänet käsisuihkulla ja sormilla. Suihkuttelu on yleensä jättänyt hänet haukkomaan happea suihkun lattialle, ja nyt sellaiselle oli selvä tilaus.

Astuessamme suihkukoppiin painoin blondin selän seinään, pyöritin suihkuletkun irti suihkuosasta ja suuntasin veden hänen klitorikselleen. Toisen käden muutamat sormet upotin hänen sinäänsä. Blondi oli hyvin herkkänä, ja pyysi lupaa itse käyttää letkua, johon suostuin, ja viimeistelin häntä sormillani. Pian hän laukesi kaareutuen voimakkaasti päälleni.

Kun blondini oli hetken haukkonut happea kysäisin, että onko nyt paikat puhtaat, ja vein suihkun ja käden vielä blondin haarojen väliin. Blondin kierrokset nousivat samantien punaiselle, mutta tällä kertaa leikin vain hetken, jonka jälkeen pesin itseni.

Ojensin suihkun blondille, ja noustessani pois suihkukaapista huomasin blondin lempilelun lavuaarin reunalla. Nappasin sen, ja raotin vielä suihkukaapin ovea.

- Haluaisitko leikkiä vielä tällä?

Jätin tahallaan kertomatta sen enempää.

- Juuh, sain hennon vastauksen.

- Ole hyvä, sanoin ja ojensin lelun

Blondi otti lelun vastaan hämmentyneenä. Tiesin, mitä pian seuraisi, mutta olin kuin en ymmärtäisi.

- En mä voi jos sä olet siinä...

- No mä tässä kuivattelen ja pian lähden

En pitänyt kiirettä. Blondi sivusilmällä katseli kuivattalemistani, hiusten kampaamista, dödöä kainaloon ja pientä lisäkuivattelua. Sillä välin blondi oli valunut suihkukaapin seinää alaspän (selvästi tottuneesti), asetellut jalkansa (selvästi tottuneesti) ja viritellyt suihkua (selvästi tottuneesti). Minua hän ei kuitenkaan katsonut. Oli aika poistua.

Myöhemmin oli monella tavalla kiihottavaa kuunnella "ulkopuolisena" blondin ääntelyä. Tämä aiheutti paljon aatoksia, joihin palaan varmaan joskus.

Hiukan ennen lähtöämme syömään sain ylpeän tytön viereeni, joka ylpeänä esitteli viirua takamuksessaan ja kaakelikarttaa selässään.

Blondi: Vuosi täynnä pervobloggarin elämää

Huomasimme tuossa muutama päivä sitten Peikon kanssa, että blogimme, alun perin Peikon blogi, täyttää vuoden. Ensimmäinen postaus tähän blogiin tehtiin 13.5.2012. Tuolloin parisuhteemme ei ollut vielä kuukauttakaan vanha.

Itse kirjoitin ensimmäisen blogitekstin 7.6.2012. Orgasmeista, mistäs muusta. Tuolloin minun maailmaani ei paljon muuta oikeastaan mahtunut kuin sen miettiminen, että koska saan seuraavan, kuinka monta saan jne. Tätä blogia pidempään seuranneet tai sen läpikahlaneet tietävät historiani ja sen, miksi orgasmit olivat minulle niin tärkeitä. Toki ne ovat minulle edelleen tärkeitä, mutta elämääni mahtuu nykyään muutakin. Pervoiluun on tullut lisää sävyjä. Ne tuskin loppuvat heti kesken - sen verran kiehtova maailma tämä on.

Olen myös ollut ahkera kertomaan, miten en koskaan tee sitä, tätä tai tuota. Nykyään osaan jo varoa sanojani. Keskusteluissa Peikon kanssa sanon, että tällä hetkellä tuo ei kiinnosta minua tai nyt tuntuu siltä, että tuo ei ole minun juttuni. Ja silti saan jatkuvasti syödä sanojani. Pääsääntösesti asiat, jotka ovat herättäneet minussa lievää kuvotusta tai negatiivisia tunteita, ovatkin olleet se minun juttuni. Peikko on osannut lukea minua paremmin. Aavistellut jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mikä saattaisi olla minun juttuni. Ja useimmiten myös osunut oikeaan.

Kaiken uhalla kirjoitan tämän tähän. Syön sitten sanojani taas tarvittassa. Minä en tule koskaan leikkimään tulella. Minä en tule koskaan leikkimään hengityksenrajoitusleikkejä. Olen pienestä asti pelännyt tulta hysteerisesti. En siis niin, että se herättäisi minussa epämiellyttäviä tunteita, vaan todella hysteerisesti. Hengityksenrajoittamisleikit ovat taas täysin poissuljettuja migreenin takia. Lyhyt hetki ilman happea tarkoittaa minulle yhtä kuin migreeni. Joten ei kiitos. Katsotaan sitten vuoden päästä, mikä tilanne on :).

Olemme vuoden aikana saaneet seuraa muistakin pervoilusta kiinnostuneista bloggareista. Tetris, Aino, Olivia, Vapaaherra, Milanoes... Löydytte kaikki tuosta sivupalkista. Lisääkin joukkoon mahtuisi. Lisäksi netin syövereistä löytyy paljon vanhempia, ei-aktiivisia pervoblogeja. Osa todella ansiokkaita, osa muutamasta postauksesta koostuvia. Näyttääkin siltä, että vain harva bloggauksesta innostunut jaksaa pitää blogiaan hengissä kovin pitkään.

On mielenkiintoista nähdä, miten kauan oma kiinnostus bloggaamiseen jatkuu. Toistaiseksi sille ei kuitenkaan näy loppua, eikä minkäänlaista leipiintymistä ole ilmassa. Kirjoittaminen on ollut minulle aina tapa jäsentää maailmaa, ja tulee olemaan sitä varmasti jatkossakin. Tulen varmastikin pervoilemaan lopun elämääni, mutta jaksanko kirjoittaa siitä blogia niin kauan? Tuskin. Kirjoitan niin kauan kuin sanottavaa on ja koen itse aiheen mielenkiintoisena. Annan panokseni pervoskeneen enemmin blogin kautta kuin esim. BDSM-baarissa. Jota en koe omaksi foorumikseni. Peikko viihtyy siellä paremmin kuin minä, mutta itseäni valtataistelut ja nokittelu hieman ahdistavat. Joten pysyttelen sivummalla. Seurailen kyllä, mutta en osallistu keskusteluun. Tuntuu helpommalta muotoilla omat ajatuksensa blogitekstin muotoon kuin osallistua keskusteluun.

Jotta minusta ei saisi turhan vaatimatonta kuvaa, niin toki lukijoiden ja lukukertojen määrätkin lämmittävät ja inspiroivat kirjoittamaan. Välillä myös hämmentävät. Näinkö moni näitä tekstejä todella lukee? No, toisaalta miksei. Teksteihin panostetaan, ne ovat kohtuullisen sujuvaa suomea ja tuovat esille kaksi näkökulmaa aiheeseen. Emme ole ammattibloggareita mutta varmasti ihan hyviä harrastelijasellaisia.

Tärkeää on kuitenkin muistaa eräs asia. Blogi antaa elämästämme tarkoituksella melko kapean kuvan. Elämämme on paljon muutakin kuin pervoilua ja kivoja leikkikokemuksia. Se on enimmäkseen tavallista kahden töissäkäyvän keskiluokkaisen, keski-ikäisen ihmisen arkea. Jos kävelisimme sinua kadulla vastaan, et  erottaisi meitä muista ihmisistä. Elämämme on arkea ja parisuhdetta sen nousuineen ja laskuineen. Haparoivia uusperhekuvioita. Harjoittelua. Edelleen reilun vuoden jälkeen toiseen tutustumista. Yhteisen tulevaisuuden miettimistä. Sen miettimistä, että voisiko se toteutua. Ja jos totetuu, niin miten.

Katsotaan sitten vuoden päästä, missä olemme!

*****

Toiset kasvot (Peikko kirjoittaa)

Olen pitänyt aikaisemminkin blogeja, sekä pervosellaista, arkisesta elämästäni että villeistä poikamiespäivistäni. Yhdessä noista oli jonkinmoinen ajatus, mutta kyllä kaikki muut olivat melkoisen turhanpäiväisiä. Olen kuitenkin aina tykännyt kirjoittaa, vaikka en itseäni kummoisena kirjoittajana pidäkään. Hyvässä flowssa kirjoittamista ei voi kuitenkaan verrata mihinkään.

Aika pian blondin tavatessani kävi selväksi, että tästä tulee muutakin kuin leikkisuhde. Heti kun suhteestamme alkoi löytyä parisuhteen elementtejä, heräsi myös kiinnostukseni kertoa matkastamme. Ajatus kirjoittaa kahden ihmisen kasvukertomusta kiinnosti minua kovasti, vaikka aloittaessani en tiennyt blondin kirjoitushaluista mitään (toivoin kyllä). Kerroin heti aluksi blondille, että kirjoitan asiat niin kuin ne näen. En koe tarvetta kaunistella tai keksiä asioita, vaan minun blogini tulee olemaan elämänläheinen ja kertomaan asiat juuri niin kuin ne tapahtuvat. Blondi piti ajatuksesta.

Aika pian blondikin halusi kirjoittaa tähän blogiin, ja kuten olette huomanneet, niin hänen lyijykynänsä kuluu nykyään nopeammin kuin minun. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin jo ihan sen takia, että se selventää monia blondin omia ajatuksia.

Pidän myös avoimuudestamme kertoa henkisestä puolesta. Omasta mielestäni niin monet tuntuvat keskittyvän vaan siihen, kenellä on pisimmät piiskat tai rankimmat egotrippailut. Omalla esimerkillämme olemme halunneet antaa näille vaihtoehtoja, ja palautteesta päätellen olemme jopa onnistuneet.

Tietysti tämä blogi elää sen lukijoistaan. Tällä hetkellä blogin lukukertoja on 36575, ja olemme luvusta iloisia ja ylpeitä. Kiitokset teille rakkaat lukijamme!

Blondi: Huonosti käyttäytyvän naisen tunnustuksia

Keskustelin eräänä iltana Peikon kanssa Skypessä. Keskusteluumme liittyi pian eräs toivottavasti tuleva hyvä ystävämme – pervostatukseltaan dominoiva nainen. Aloin kiukutella Peikolle kesken chatin. Aihe oli minulle merkittävä, mutta kolmen keskeinen chatti ei ollut oikea paikka tuoda kiukkuani esille. Käyttäydyin huonosti Peikkoa kohtaan ja erittäin epäkohteliaasti naista kohtaan. En siedä itse lainkaan tilanteita, joissa minut vedetään muiden ihmisten riitaan mukaan. Nyt toimin itse täsmälleen samalla tavalla. Menimme Peikon kanssa riitaisella jalalla nukkumaan kumpikin omissa asunnoissamme.

Seuraavana päivänä saimme asian sovittua ja keskusteltua. Pyysin anteeksi, koska Peikko ei ollut tehnyt mitään väärää tai väärin. Anteeksipyyntö helpotti mieltäni.

Aloin kuitenkin miettiä, että kiukuttelu tapahtui dominoivan naisen silmien alla – myös häntä loukaten ja epäkohteliaasti käyttäytyen. Vaikka kiukuttelun aihe ei liittynyt mitenkään pervoiluun, tapahtui kiukuttelu kuitenkin mielestäni pervokontekstissa. Julkisesti Peikon silmille hyppien. Ei hyvä. Käyttäytyminen ei ollut aikuisen naisen, etenkään alistuvan sellaisen arvon mukaista. Minulla ei ole mitään erityisen ylevää tai henkevää kuvaa alistuvan käyttäytymisestä yleensä, enkä ajattele, että minun pitäisi käyttäytyä jotenkin erityisesti, koska alistun. Mutta tässä kohtaa ja tällä kertaa koin tehneeni jotain väärin.

Kerroin Peikolle ajatuksistani. Hän komppasi minua ja oli itsekin kokenut tilanteen samoin. Toin esille, että mielestäni minun kuuluisi saada rangaistus asiasta. Pohdin myös sitä, että mistä rangaistus tulee, koska minkäänlaisesta sääntörikkomuksesta ei ollut kyse. Peikko ehdotti, että rangaistus tulisi huonosta käytöksestä, ja asia oli sovittu. En vinkunut rangaistusta siinä toivossa, että saisin sopivasta piiskaa, vaan koin, että ansaitsin sen. Tiedän, että rangaistus tulee olemaan minulle haastava, vaikka en vielä tiedäkään, mikä se on.

Peikko on aina ollut rangaistuksissaan johdon- ja oikeudenmukainen. Niitä tulee vain yhdessä sovituista asioista – sääntörikkomuksista. Säännöt ovat yhdessä sovittuja ja minun kirjoittamiani. Hyvinvointiani tukevia. Peikko ei koskaan käytä mielivaltaa rangaistusta antaessaan, eikä minun ole tarvinnut koskaan miettiä, että mistä hyvästä/pahasta tämä nyt oli. Hän ei myöskään koskaan reagoi sääntörikkomuksiin sillä pahimmalla mahdollisella tavalla – jättämällä minut täysin huomiotta ja yksin. Olemme puhuneet tästä paljon suhteemme alkuaikoina. Silloin Peikko kysyi, että mikä on pahinta, mitä hän voisi minulle tehdä. Taisin vastata, että se jos jättäisit minut yksin, kun olen tehnyt väärin.

Lähtökohtaisesti alistuva kuitenkin useimmiten elää alistavan huomiosta, teoista ja sanoista. Aivan kuten pikkulapsikin. Keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa – siitä minä elän. En demokraattisesta neuvottelusta tai kompromissien tekemisestä.