Olemme alkaneet saada yhä enemmän erilaisia yhteydenottoja ihmisiltä. Osa on puhdasta fanipostia, jotkut ovat lähettäneet linkin oman blogiinsa, ja jotkut ovat jopa kysyneet meiltä neuvoa. Nöyrä ja suuri kiitos kaikista yhteydenotoista.
Noin viikon sisällä olemme saaneet kaksi hyvin samanmoista viestiä, joissa on kysytty mielipidettä ja neuvoa hyvin samantapaiseen ongelmaan. Luvalla referoin jälkimmäistä kysyjää, ja kopioin osan hänen viestistään tähän. Hieman editoin myös alkuperäistä vastaustani ennen kuin sen tässä julkaisen.
Neiti I kirjoitti meille:
Haluaisin kuulla teidän mielipiteen erääseen asiaan... Olen XXv neitonen, ja seurustellut miehen kanssa 3,5
vuotta. Olen aina ollut kiinnostunut
alistumisesta. Nyt vähän vanhemmalla iällä olen alkanut
haaveilla, että pääsisin itse joskus subin rooliin (kokemuksina siis joitain alistuskokeiluja,
piiskausta yms).
Peikko vastaa:
Kerromme mielellämme mielipiteemme asiaan kun asiaan, kunhan vastapuoli ymmärtää ja tiedostaa, että se on vain mielipiteemme.
Ongelmana on, että mieheni on vanilja. Mies
tietää, että pidän rajummasta, mutta pelkästään seksilelujen tuominen
makuuhuoneeseen kertoo hänen mielestään siitä, että mies ei ole riittävä
sängyssä. Olen yrittänyt vihjailla miestäni ihan pienilläkin asioilla, kuten kysynyt
voisiko hän sitoa silmäni tai lukita käteni, mutta miehen mielestä
tämä on hänelle vain epämukavaa. Kerran tosin leikimme roolileikkiä
muutaman päivän. Roolileikissä mies sai tehdä minulle mitä halusi. Totesin että
tämäkään ei toimi, koska mies ei ymmärrä että tuollaiseen suhteeseen
täytyy edetä pienin askelin, eikä heti loikata pitkälle. Sen lisäksi
miehen riittämätön tietämys asioista haittasi meininkiä.
Olen laittanut hänet lukemaan muutaman blogitekstinne näyttääkseni
miten monimuotoista alistaminen ja kinkyily voikaan olla, samalla yrittäen tutustuttaa häntäaiheeseen. No, ei innostunut.
Melkoisen yleinen ongelma miehille on juuri tuo tuo, että seksilelut koetaan kilpailijaksi omaa miehisyyttä vastaan. Samoin se, että
rajummat leikit menevät ulos omalta mukavuusalueelta.
Voisin kuvitella, että jos liittonne on toimiva, ja haluatte hyvää
toisillenne, niin rajumpikin leikki voisi toimia. Ehkäpä parisuhde/seksi tarvitsisi pieniä muutoksia oikeaan suuntaan, jolloin kumpikin pääsee omaa vauhtiaan kohti tavoitettaan. Jos yhteinen matka alkaa kutkuttamaan, niin yleensä se kyllä vie sitten mukanaan.
Sinulta se vaatii kärsivällisyyttä, ja
mieheltäsi aitoa ymmärrystä, rohkeutta, halua oppia ja viedä sinua D/s polkua
eteenpäin. Itse kehoittaisin keskustelemaan ja kertomaan aidosti, mitä
tarvitset ja kaipaat. Voisit painottaa sitä kuinka tärkeää alistuminen sinulle on ja että ilman sitä et ole kokonainen (onko näin?). Painottaisin, että mikään ei ole mieheltäsi pois vaan että hänkin voisi kokea jotain
uutta ja mielekästä.
Palautteen antaminen on ensiarvoisen
tärkeää puolin ja toisin. Uusi asia liitettynä mahdolliseen pieneen itsetunto-ongelmaan tai pelkoon miehuuden kyseenalaistamisesta ei ole helppo tunne. Sinun kannattaa siis kertoa kuinka
hyviltä ne ensimmäiset piiskaniskut tuntuivat ja että "kun otit kiinni hiuksistani olin taivaissa". Voisin toivoa ja uskoa, että poikakaverisi saattaisi tykätä myös siitä että sinä saat hyviä fiiliksiä.
Mutta mutta, ikävä kyllä tosiasia on
myös se että kaikille ihmisille D/s ei vaan sovi. Oman kokemukseni mukaan suurin osa kaltaisistanne pariskunnasta päätyy muuhun ratkaisuun, koska toinen
ei vaan taivu tarpeeksi toisen haluihin. Mutta on hyvä muistaa, että kinkyttömyys ei tee poikakaverista yhtään huonompaa ihmistä.
Mitä voin tehdä? Mies on muutoin täydellinen, ja seksi hänen kanssaan on
todella hyvää, mutta ei välttämättä minulle riittävää. Olen miettinyt, voisinko "ulkoistaa" tällaisen asian ja hankkia ulkopuolisen masterin? Mieheni tuskin sitä hyväksyisi, joten tavallaan
siis pettäisin. Toisaalta mielestäni olisi ihanaa, jos masterina
olisi oma mies, joka tuntisi minut läpikotaisin ja kuitenkin antaisi
rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Vai tyydynkö vaan haaveilemaan
ja olemaan pikkuhousut märkänä ajatuksesta? Ero tuntuu turhalta vain omien halujeni takia koska muuten kaikki asiat ovat kunnossa...
Käytännössä sinulla on kolme vaihtoehtoa. Joka tapauksessa suosittelisin aloittamaan kohdasta 1
1.) Edellisessäkin kappaleessa kerrottu keskustelu, keskustelu ja
keskustelu. Kertoa suoraan, mitä haluat, kaipaat ja janoat. Perusteluina kannattaa käyttää sitä, että rajummat leikit eivät olisi kummaltakaan pois, vaan päinvastoin
vahvistaisi ja toisi erilaista twistiä suhteeseenne. Muista antaa positiivista palautetta, jos asiat edistyvät.
2.) Ulkoistat alistumisesi eli hankit sessio-Masterin (joka on suurella todennäköisyydellä iso projekti). Tämän joudut tekemään joko
a) salaa
b) luvan kanssa
Tunnen alistuvia, jotka toteuttavat itseään joko salaa tai luvan
kanssa muun kuin oman kumppaninsa kanssa. Ja sitten on myös niitä, jotka leikkivät myös kotona oman kumppanin kanssa mutta saavat luvan kanssa hakea vielä jotain muuta parisuhteen ulkopuolelta, esim. piiskausta.
Omasta mielestäni molemmat vaihtoehdot voivat toimia. Itselläni on hyviä kokemuksia molemmista. Vaihtoehto a on tietenkin
ikävämpi, koska se tuo mukanaan monenlaisia moraalisia ongelmia, ja siinä on aina
mahdollisuus että kaikki leviää käsiin. B-vaihtoehto on, yllättävää kyllä, varsin yleistä ja
toimivaakin. Jos olet hyvässä ja toimivassa rakkaussuhteessa, mutta jokin
kinkytwist jää saamatta, niin voitte päästä sopimukseen, että toteutat
tätä asiaa liittonne ulkopuolelle. Tämä edellyttää, että
säännöt ovat selvät, KAIKILLE OSAPUOLILLE (esim. tapaamiset 1/kk, turvaseksi,
jäljet, puhutaanko tapaamisista kotona).
Mitä ikinä päädytkin tekemään, niin anna itsellesi ja puolisollesi aikaa. Joka
tapauksessa kannattaa muistaa, jos päädyt ulkoistamaan halusi, että
sessiohan on todella paljon muutakin kuin penetraatiota. Monelle pettämisen raja menee juuri siinä.
*****
Blondin ajatuksia
Monet yhteydenotoista ovat tulleet varsin nuorilta
ihmisiltä, joiden seksuaalisuus on vasta muotoutumassa. Mutu-tuntumalta voisin
sanoa, että pervoidentiteettiä pääsee usein toteuttamaan täysipainoisesti vasta
vähän vanhempana. Pervo seksuaali-identiteetti ei ole sieltä helpommasta
päästä, koska oikean vastakappaleen löytäminen saattaa olla vaikeaa, jopa
mahdotonta. Harvoin mieltymykset kohtaavat täysin, ja usein joudutaan tekemään
kompromisseja puolin ja toisin. Tosin näin on tavallisissakin parisuhteissa ja
seksissä.
Itse en usko, että jokaisessa ihmisessä automaattisesti
eläisi pieni pervo, kunhan vain tarpeeksi pintaa raaputtaa. On täysin
mahdollista, että suhde myös loppuu siihen, ettei omasta kumppanista kerta
kaikkiaan saa vastapeluria pervoiluun. Ei vaniljasta saa pervoa tekemälläkään,
ajattelen minä. Tästä voi olla eri mieltä. Joskus saa lukea tarinoista, joissa
pervo on käännyttänyt vaniljanaisen tai miehen, mutta tällöin mielestäni on kyse
siitä, että ihmisellä on ollut pervo seksuaalisuus jo olemassa, ja se on vain
kaivettu esille. Ja se kyllä onnistuu, jos molemmilla on siihen halua.
Olen itse ollut pitkässä parisuhteessa ilman, että olisin
toteuttanut pervoa puoltani. Parisuhde toimi kaikilta muilta osilta hyvin
paitsi seksuaalisuuden kohdalta. Tuolloin ajattelin, että seksuaalisuus
parisuhteessa ei ole kovin iso juttu ja täysin yliarvostettua. Nyt kun tiedän
paremmasta, en enää suostuisi tekemään kompromisseja. Tuntuukin todella
surulliselta, että en koskaan tuntenut seksuaalista halua entistä kumppaniani
kohtaan. Tilanne oli molemmille epäreilu.
Pervokortin lyöminen pöytään parisuhteessa, jossa ei ole
aiemmin pervoiltu, vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Silti ei ole mitään
takeita siitä, että lopputulos onnistuu. Kaiken a ja o on totta kai hyvä
keskusteluyhteys. Ds-kuvio tai muu pervoilu tulee olemassa olevaan
parisuhteeseen ennen kaikkea puhumalla ja taas kerran puhumalla. Toki joskus
voi käydä niin onnellisesti, että parisuhteessa onkin toisistaan tietämättään
kaksi pervoa, jolloin palaset voivat loksahtaa helpostikin paikoilleen.
Kuitenkin riskinsä siinäkin. Keskustelun tuloksena alistumista kaipaava nainen saattaakin
huomata, että hän on parisuhteessa alistumista kaipaavan miehen kanssa. Tällöin
on selvää, että asetelmaa ei saada toimivaksi ilman, että leikkikaveria
lähdetään hakemaan suhteen ulkopuolelta.
Monet tuntemani alistumista haluavat naiset ja miehet ovat
erityyppisissä Ds-suhteissa, mutta vain osa on Ds-suhteessa oman kumppaninsa
kanssa. Pervojärjestelyt hoidetaan tuolloin Peikon kuvaamalla tavalla suhteen
ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Parhaimmillaan nämä sessiosuhteet toimivat
todella hyvin oman kumppanin luvalla. Huonoimmillaan ne taas rikkovat kaiken.
Olen sitä mieltä, että vaniljakumppanilta vaaditaan poikkeuksellisen suurta
joustoa ja suvaitsevaisuutta, että hän päästää pervon kumppaninsa toteuttamaan
itseään muiden kanssa. Jos kumpikin parisuhteessa on pervo, mutta mieltymykset
eivät pervorintamalla kohtaa, voisin kuvitella, että suvaitsevaisuutta ja
ymmärrystä löytyy luonnostaan enemmän.
Kuitenkin kannustan kaikkia lyömään tarvittaessa pervokortin
pöytään, jos itse kokee vetoa asiaa kohtaan. Vaikka parisuhde loppuisikin
siihen, on asian esille nostaminen pitkällä tähtäimellä kuitenkin positiivinen
asia ja mahdollistaa varmasti uusien ovien avautumisen ajan myötä.
Itselleni pervoilu on ollut syvästi terapeuttista ja
avartavaa. Olen päässyt sen avulla huikeisiin tutkimusmatkoihin itseni sisälle.
Lisäksi olen oppinut paljon suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden sietämisestä. Pervoilu
on mahdollistanut minulle myös sellaisen ajattelutavan sisäistämisen, että
seksuaalisuuden toteuttaminen muiden kuin oman kumppanin kanssa ei ole toiselta
pois vaan päinvastoin. Mutta tämä pätee ainoastaan meidän parisuhteeseemme –
jokainen toimii, kuten itselleen parhaaksi näkee ja kokee. Toki olen
perusluonteeltani sellainen ihminen, että en ole koskaan osannut tuntea mustasukkaisuutta
kenestäkään ihmisestä. Samoin olen aina ajatellut, että en voi omistaa ketään
toista ihmistä. Näin ollen ajatus muista leikkikavereista ei ole vaatinut kovinkaan
suurta prosessointia. Nautin, kun Peikko tekee asioita muiden kanssa, koska
tiedän hänen nauttivan. Toki rajat on sovittu eikä mitään tehdä toisen
tietämättä. Mielestäni on ihana ajatus, että hän voi tehdä itselleen mieluisia
juttuja ja samalla tuottaa mielihyvää jollekin muulle kuin minulle. Miten se
voisi olla minulta pois?
*****
Olemme jatkaneet meilivaihtoa asiasta vielä lisää neiti I:n kanssa. Haluaisitko sinä kertoa oman tarinasi tästä aiheesta?