Kun voitan, en tule - jos en voittaisi, niin tulisin

Olin mukana yhdessä iltatapahtumassa, jonne saapui melkeen heti ovien auettua nainen ilman seuralaista. Jo toimeenkuvanikin puolesta siirryin samantien naisen pöytään, esittelin itseni ja kysyin kaipaisikohan juttuseuraa. Hän esitteli itsensä neiti x:ksi ja kysyi "Olenko näin selvä tapaus?" "Kyllä sinä olet", vastasin.

Hän oli omasta mielestäni hyvin klassinen tapaus, niin kuin minä ja blondikin. Hän oli aina tiennyt mitä on ja haluaa, mutta elämä vei, ja koskaan ei ollut tullut sopivaa hetkeä ja ihmistä eteen. Nyt oli kuitenkin tullut jokin sopiva hetki ja hän oli rohkeasti ottanut ensiaskeleen. En usko, että hän enää katsoo taakseen.

Keskustelu oli alusta asti helppoa ja melko rajatonta. Vastailin moniin kysymyksiin, jotka alkoivat sanoilla "Voinko kysyä..."  tai "Mitä jos..." Hän oli lukenut blogiamme ja halusi tavata myös blondini. Pyysin blondini hänelle juttuseuraksi, kun velvollisuuteni veivät muualle.

Pitkin iltaa vaihdoimme pikkutuhmia lauseita punan noustessa hänen kasvoilleen. Tuo nainen tarvitsee niin kuria.

Myöhemmin illalla blondi pääsi toteuttamaan itseään, ainakin sen illan osalta (blondin Domme-look on tappava), ja minä ihailin sitä toimintaan vierestä katsellen. Näin teki myös neiti x, joka posket tummina seurasi blondin työskentelyä. Kävin kuiskaamassa x:n korvaan, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, johon hän sai naurunsekaisesti vastattua jotain epämääräistä.

Muutaman hetken päästä törmäsimme käytävällä. Pysäytin hänet, otin kädestä kiinni ja sanoin, että "Sinä palavasti haluat tuonne samanmoiseen käsittelyyn. Minä vien sinut sinne nyt, mutta voit tietenkin sanoa EI, jos et halua." 
"Tarviiko minun olla alasti?", hän kysyi.
"Sinä määrittelet rajat, joten voimme sopi että vaatteiden päältä kosketellaan."
"Entä jos hajoan?", hän jatkoi
"Kyllä minä sen verran luen ihmisiä, että osaan himmailla ja lopettaa, jos siltä näyttää."

Niin menimme, minä taluttaen neitä kohti laitetta. Kuulin takaani noin 10 kysymystä. "Onhan blondille täysin ok?", "Eihän blondille tule paha mieli?", "Onko....", "Eihän.....". Perillä harmikseni, lopulta onneksemme ko. laite oli varattu, ja niinpä ohjasin neidin erääseen hämärään istumavälikköön. Kysymysten tulvalle ei näkynyt loppua. Istutin neidin välikköön, tartuin hiuksista tiukasti kiinni, komensin kädet selän taakse ja jalat auki. Hän totteli kiltisti. "Nyt kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella, niin voit lopettaa nuo kysymykset. Kaikki on kunnossa."

Silitin hänen sisäreisiään, ja siinä samalla hänen kätensä tuli ohjaamaan käsiäni. Tiukka komento Kädet takaisin!, sai kädet välittömästi paikoilleen. Hän työnsi häpyään kohti käsiäni kuitenkaan niitä saavuttamatta. Kaivoin esille pienen piiskan, jolla piiskasin sisäreisiä hänen toistellessa mantraansa "tää on niin noloa, uuh, aah, lisää, mä niin valun..." Silittelin taasen hänen jalkojaan, ja hänen suustaan pääsi spontaani lausahdus "mä niin haluaisin..." "Niin mitä haluaisit?", kysyin rauhallisesti. Hän katsoi silmiini ja pudisti päätään, "mä en kehtaa." "Mitä haluaisit?", kysyin uudestaan ja tiukesin otettani hiuksista ja annoin muutaman läpsyn hänen kasvoilleen. Hetken hän kakisteli, kunnes päästi suustaan vauhdilla "haluan imea sun kyrpää!". "Sähän oikein tuhma narttu olet", naurahdin.

Kaivoin hyrrän kassista ja hyrräilin neidin sukkahousujen läpi, enkä tiedä kumpi surisi lujempaa. "Haluan sormet sisääni", hän tokaisi. "Mielestäni neiti juuri teki säännön, että koskettelemme vaan vaatteiden päältä", vastailin ja jatkoin hyrräilyä. Neiti ei tiennyt, miten päin olisi ollut, mutta onnistui aloittamaan neuvottelut sääntöjen laajentamisesta. Minä tietenkin heittäydyin vähän tyhmäksi ja otin tilanteesta kaiken irti. Useamman yrityksen ja erehdyksen kautta hän onnistui kuitenkin pyytämään kauniisti josko saisi sormeni sisäänsä, ja josko voisin vaikka koskea rintojakin. Päätin suostua, kun minulta noin kauniisti pyydettiin. Sormeni upposivat lämpimään reikään, desibelien noustessa. "Anna nuolen sormet", hän tokaisi. Lyhyt on kiimaisen nartun muisti, ja niinpä keskustelimme hetken, miten se kauniisti pyytäminen tapahtuikaan. Samalla kun neiti harjoitteli pyytämistä, silittelin kosteilla sormillani hänen kasvojaan. Kun sormet lopulta pääsivät suuhun asti ne putsattiin antaumuksella. Hyvin tehty.

Eipä aikaakaan kun housuista haluttiin luopua ja jalat nostaa mukavammin oikein pöydällä. Toinen rintakin sai purukalustostani merkinnän. Pian leikkimme kohtasi kliimaksin, mutta neiti tahtoi lisää. Omien sanojensa mukaan hän olisi halunnut tulla lisää holtitomasti. Itse katsoin, että tämä oli varsin sopiva ensimmäiseksi kerraksi ja lopetin leikin. Halasimme. Varmistelin, että hän voi hyvin ja autoin hänelle vaatteet päälle. Lopuksi komensin hänet vessaan putsaamaan lelun. "En mä kehtaa mennä tämä kanssa tuonne." "Kyllä sinä kehtaat, ja voit vaikka nostaa vähän leukaa ylös menessäsi."

En onnistunut tässä tarinassani kirjoittamaan sitä, mikä sai minun sukkani pyörimään, vaikka olisin halunnut. Neiti oli omien sanojensa mukaan "voittanut" aina kaikki seksipartnerinsa, vaikka ei olisi halunnut. Tottumus on toinen luonto, ja niin hän yritti kanssani joka välissä puskea auktoriteettini päälle joko sanoin tai käsin. Palautin hänet joka ainoa kerta entistä tiukemmin ruotuun. Lopulta hän jo ymmärsi paikkansa, ja minä nautin.

Myöhemmin baaritiskillä hän oli ostamassa juotavaa, kun tulin hänen viereensä. Neiti hetken mietti ja esitti vielä yhden kysymyksen "Niin, siis kuuluuko mun nyt tarjota sinulle, kun sinä leikitit minua?" Vastasin totisena "Juu meillä on sellainen sääntö, että jos toinen laukeaa, joutuu hän tarjoamaan koko illan." Katsoimme hetken toisiamme, kunnes aloimme nauraa.

Vaniljabileissä

Meidät oli Peikon kanssa kutsuttu hyvän ystäväni syntymäpäiville. Juhlat olivat naamiaiset, ja oli hauskaa, joskin haastava miettiä, miksi haluaisimme pukeutua. Pohdin ensin vakavissani, että olisin pukeutunut dommeksi – korsetti, vahvat meikit, piiska käteen. Asun eteen ei olisi tarvinnut nähdä hirveästi vaivaa, koska kaikki tykötarpeet olisivat löytyneet omasta kaapistamme. Lopulta päädyin kuitenkin muuhun ratkaisuun. Pukeuduimme Peikon kanssa hahmoiksi lempielokuvistamme – täytyy sanoa, että asuvalinnat olivat erittäin onnistuneet.

En ole mikään pukeutuja, en pervokontekstissa enkä muutenkaan. Nämä olivatkin lapsuuteni jälkeen ensimmäiset naamiaiset. Toki pervobileetkin ovat monella tavalla naamiaisten kaltaiset, mutta eivät ihan kuitenkaan. Itse en pervobileissä pukeudu miksikään muuksi kuin mikä oikeasti olen. Pukeutumisella on enemmänkin minun kohdallani kyse yhdestä keinosta oikeanlaiseen tunnelmaan virittäytymiseksi.

Naamiaisissa oli aivan loistava tunnelma ja juhlat olivat erittäin onnistuneet. Juhlakalu ja hänen ystäväpiirinsä on vapaamielistä ja suvaitsevasta, eikä juhlissa tarvinnut pingottaa turhaan. Ystäväni tietää pervoidentiteestä, ja virittelimme aiheesta hieman keskusteluakin illan aikana.

Ilta kului minulta enimmäkseen tanssilattialla ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Pervobileisiiin reilut pari viimeistä vuotta tottuneena nämä juhlat erosivat kuitenkin muutamassa seikassa, josta saimme Peikon kanssa hyvää keskustela aikaiseksi.

Juhlissa monet ihmiset olivat todella humalassa. Pervobileissäkin nautitaan totta kai alkoholia, mutta mielestäni melko maltillisesti. Koska asioiden tekemistä varten ei tarvitse alkoholia, niitä on lupa tehdä muutenkin. Ei tarvitse juoda itseään sen rajan yli, että uskaltaisi tehdä jotain, mitä ei muuten tekisi. Koska asiat ovat sallittuja. Toki moni pervokin varmasti ottaa muutaman rohkaisevan juoman, mutta kuitenkin – pervobileiden pointtina ei ole juominen. 

Naamiaisissa oli eräs pikkutuhmasti pukeutunut naishenkilö, joka tanssi alkuillan näyttävän flirttailevasti tanssilattialla ja oli mukavaa katseltavaa. Loppuiltaa kohden homma alkoi kuitenkin mennä överiksi. Hinkkaamista useaa eri miestä vasten, vyötärölle noussut hame, paljaana vilkkuva jalkoväli. Ja kaikki tämä tolkuttomassa humalassa. Loppuillasta notkumista pöydässä pää käsien välissä puoliksi tajuttomana. En moralisoi paljasta alapäätä, mutta sitä kylläkin, missä kunnossa nainen itseään esitteli. Kunpa hänellä olisi ollut rohkeutta tehdä samat jutut selvin päin ja aidosti nauttia tekemästään.

Pervobileissä on myös tottunut siihen, että asioita tapahtuu. Sessioita, leikkimistä, kiusoittelua. Tajusimme jossain kohtaa Peikon kanssa, että ai niin, nämä eivät olekaan sellaiset leikkibileet. Ulkoisesti ne olisivat kuitenkin voineet olla sellaiset(kin). Bileväellä oli päällä paljon samantyyppisiä vaatteita kuin pervobileissäkin. Korsetteja, goottilookkeja, näyttäviä meikkejä, peruukkeja, sopivasti paljasta pintaa. Pervobileissä olen tottunut koskemaan ihmisiä, totta kai luvan kanssa. Nyt sain vähän väliä muistuttaa itseäni, että nämä eivät ole sellaiset koskemisbileet, nyt kädet kuriin. Äläkä vaan kysy keneltäkään, että saisinko mä btw koskea sua, koska sä olet tosi hyvän ja haluttavan näköinen… Huvitimme sen sijaan Peikon kanssa itseämme juttelemalla siitä, kenen kanssa bileissä haluaisi leikkiä. Mä ottaisin kyllä tuon, koska… Ei kun ehkä tuo olisi kuitenkin potentiaalinen… Jos mun pitäisi panna täällä jonkun kanssa, niin se olisi varmasti toi, koska… Tolle olisi niin kiva antaa piiskaa, koska…

Kaikesta huolimatta ilta oli aivan mahtava – tästä on hyvä virittäytyä oman pervokerhomme pikkujouluihin, jotka ovat aivan nurkan takana!

En ole koskaan...

Yhden tutun subin ja bloggarin innoittamana päätin haastaan kaikki pervobloggaajat ja -kolumnistit kirjoittamaan samasta aiheesta.

Kirjoita vähintään 10 lausetta itsestäsi jotka alkavat sanoilla "En ole koskaan" ja lauseen loppu liittyy omiin pervoilu- tai seksikokemuksiisi.

Peikon Lista:

1.) En ole koskaan leikkinyt peppuleikkejä (itseni kanssa)
2.) En ole koskaan sessioinut Dommen kanssa (harmi)
3.) En ole koskaan pitänyt kuin omaa penistä kädessäni (ei ole ollut sopivaa tilaisuutta)
4.) En ole koskaan leikkinyt steariinilla
5.) En ole koskaan sekstaillut julkisella paikalla
6.) En ole koskaan fyysisesti leikkinyt roolileikkejä (harmi)
7.) En ole koskaan pukeutunut sessioihin
8.) En ole koskaan piiskannut miestä (toistaiseksi)
9.) En ole koskaan onnistunut iskemään baarista yhden yön seksiseuraa (muualta kuitenkin)
10.) En ole koskaan onnistunut saamaan kättäni rannetta myöten naisen sisälle. Tosin vierestä olen atsonut kun blondi sen teki

Blondi: Olen maailman huonoin tällaisissa listausjutuissa, etenkin jos ne perustuvat siihen, mitä ei ole tapahtunut. Onneksi saan varastettua osan Peikon listasta.

1.) En ole koskaan alistunut naiselle. Haluaisin kyllä kokeilla, mutta toistaiseksi ei ole tullut vielä tilaisuutta siihen. Voisin ajatuksen tasolla kyetä alistumaan kauniille, määrätietoiselle, androgyyniselle naiselle - lyhyttukkaiselle totta kai.

2.) En ole koskaan lauennut pelkästä peppuseksistä. Lähellä on ollut, mutta stimulaatio ei ole koskaan ollut riittävää.

3.) On sanomattakin selvää, että en ole koskaan leikkinyt minkäänlaisia roolileikkejä. Mielikuvituksettomana ihmisenä minusta ei yksinkertaisesti ole sellaisiin leikkeihin. Miten niin mä voisin kuvitella olevani joku muu, kun en mä kerran oikeasti ole? Miten mä voisin kuvitella tapahtumia, joita ei ole oikeasti - koska eihän niitä ole oikeasti?

4.) Minua ei ole koskaan leikitetty julkisella paikalla. Tai no, jotain pientä on tapahtunut. Mutta ei esim. julkista piiskausta - yksi puolijulkinen pienemmällä kaveriporukalla kylläkin :).

5.) En ole koskaan runkannut ketään muuta miestä kuin Peikkoa.

6.) En ole koskaan leikkinyt kenenkään miehen pepun kanssa. Tämä kiinnostaisi kyllä. Ei ehkä niinkään Peikon neitseellinen (heh) peppu, kuin jonkun alistuvan miehen. Sellainen strap on -peppupanosysteemi olisi kiva testata joskus - siis minä tekevänä osapuolena. Tai joku kiva tunkemisjuttu. Nyt sitten alistuvat miehet riviin vaan mun peppuleikkejä vastaanottamaan!

7.) Minulla on eräs fantasia - yksi harvoja sellasia, joten listataan nyt sekin tähän. Minua ei ole koskaan nuoltu puhtaaksi Peikon spermasta. Taas kaikki alistuvat miehet - muistakaa ilmoittautua.

8.) Minua ei ole koskaan fistattu. Harjoiteltu on, mutta kenenkään käsi ei ole koskaan ollut kokonaan sisälläni.

9.) En ole koskaan harrastanut mitään sähköleikkejä. Kipujani on vuosien varrella kyllä hoidettu erilaisilla tens-sähkölaitteilla, mutta mihinkään seksuaaliseen toimintaan en ole niitä käyttänyt.

10.) Kukaan ei ole koskaan yllättänyt minua kesken seksin. Ei kesken runkkaamisen eikä kenekään muunkaan kanssa.

Ja haaste lähtee siis eteenpäin ainakin Pikkusiskolle, Tetrikselle, Kellaritytölle, Pihlalle, Koketille, Oonalle ja Girlie girlille. Muutkin saavat tarttua haasteeseen!

Harkkailua World Cupin varjossa

Tässä yhtenä iltana komensin blondin selailemaan lelukauppoja ja etsimään meille uusia leluja. Täytyyhän blondin saada fetissilleen täytettä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Vaihtoehtoja oli lukemattomia, jopa aivan liikaa. Kokemuksesta pitäydyimme laadukkaissa dildoissa. Blondilla oli muistissa jokin tuttu merkki, jonka valikoimista lopulta päädyimme valintamme tekemään. Loppujen lopuksi ostoskoriin jäi kaksi mustaa dildoa, joista toinen näyttäytyi mielikuvisamme tavallisena ja toinen hieman täyttävämpänä vaihtoehtona.

Hakiessani paperipussukan postista pohdin hieman paketin painoa, mutta kaipa laadukkaat lelut vaan painaa...

Kotona myöhemmin blondi tutki paketin sisältöä. Hän tuli hieman posket punoittaen kertomaan, että toinen dildoista on valtava. "Kiihottavalla tavalla iso", hän taisi lisätä. Pyysin tuomaan näytille uuden lelun, ja blondi sen toikin piiloitellen sitä ja katsettaan. Tarvittiin toinen sana, jonka jälkeen lelu ojennettiin minulle. Spontaani reaktioni oli kevyt nauru ja tokaisu "tuohan on kuin World Cupin pokaali." Tiedättehän sen kultaisen pokaalin, joka annetaan palkintona joka neljäs vuosi jalkapallon MM-kisojen voittajalle. Pokaalissa on  kaksi ihmishahmoa kannattalemassa maapalloa ja muotokieli siis tyvestä ohuempi ja päästä paksu.

Pokaali

Me pidimme alkusarjan ensimmäisen ottelun muutaman illan päästä. Viimeistelyharjoitukset olivat onnistuneet, ja lihaksemme olivat rentoina mutta valmiina toimimaan. Itse ottelu sujui rennosti, hauskasti ja huumorilla, vaikka tiukkoja paikkoja oli paljon. Aivan maaliin saakka ei päästy, mikä toisaalta olisi voinut olla vähän tylsääkin. Joka tapauksessa niin kuin aina mestarit tarvitsevat harjoittelua.

Tästä sisuuntuneena valmentaja loi blondille harkkaussuunnitelman. Meillä on sopivasti kerran viikossa yksi ilta kun blondi on yksin kotona. Niin usein blondi lähettää leikkipyynnön tällaisena iltana, mutta olen niin kiinni harrastuksissani, että harvoin huomaan tätä pyyntöä. Nyt muutimmekin tämän illan harkkausillaksi. Blondi saa silloin leikkiä uudella lelulla, ja jos harjoitus sujuu hänen mielestään hyvin hän saa leikkiä orgasmiin saakka. Myöhemmin illalla hän raportoi harjoituksistaan valmentajalle. Uskon että saamme vielä maalin aikaan.

Blondi: Olen tottunut työntämään sisälleni melkoisen isoa tavaraa, mutta tämän halon kohdalla iski kieltämättä lievä punotus poskille ja ajatus siitä, että tuo ei tule koskaan mahtumaan sisälleni. Ensimmäinen testikerta oli huumorivoittoinen ja sotkuinen, koska liukkaria, noh sitä kului paljon. Kaikesta yrityksestä huolimatta vehje ei mennyt sisälleni juuri lainkaan. Toki myös jännitin melkoisen paljon, joten sekä minä että Peikko tunsimme, että lihakseni ovat kaikkea muuta kuin rennot ja vastaanottavaiset.

Olen kerran harjoitellut vehkeen kanssa yksin, ja hieman paremmalla lopputuloksella. En saanut sitä silloinkaan sisälleni, mutta alkua kuitenkin. Pari pienempää dildoa alkuun, sitten vaihto isoon ja leikkimistä hyrrän kanssa lähes orgasmiin asti. Sitten taas pienempiä dildoja ja lopuksi orgasmi isolla ja hyrrällä. Katsotaan, mitä tästä tulee. Ainakin harjoittelu on hauskaa, jollei muuta!

PS. Sain Peikolta luvan uudistaa blogin ulkoasua ja tässä lopputulos. Jos joku tietää, miten tuon kuvabannerin saa säädettyä blogin levyiseksi ja vielä keskitettyä, niin neuvoja otetaan vastaan. Siihen asti yritän sietää epätäydellisyyttä. //blondi

Blondi: Marraskuu - kuukausista julmin

Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja. 

Marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Sanan indoeurooppalaisessa kantakielessä oleva vastine on martas. Sanasta on kehittynyt latinan sanat mori (kuolla), mors (kuolema) ja mortalis (kuolevainen), joista on johdettu muun muassa englannin mortal (kuolevainen), ranskan mort (kuolema) ... ja espanjan mortal (kuolevainen)... (Wikipedia) 

Marraskuu on nurkan takana. Pelkään joka vuosi marraskuuta aina vain enemmän. Marraskuu on minulle kuukausi, joka perinteisesti tuo erilaisia kipuja tullessaan. Mieliala laskee, pimeys ja valonpuute ahdistavat. Jollekin pimeys tuo turvaa, minulle se on kauhistus. Minulle, joka nukun parhaiten silloin, kun aurinko paistaa suoraan kasvoihin. Minulle, jonka mielestä valoa ei koskaan voi olla liikaa. Kylmyys ei minua ahdista, se on ainoastaan pukeutumiskysymys. Mutta pimeyttä ei pääse karkuun – ei vaikka mitä tekisi.

Ainoa tapa on kestää ja sietää. Ottaa päivä kerrallaan. Olla kiitollinen hyvistä päivistä ja hetkistä. Ja toivoa, että kivut eivät tulisi. Armottomat migreeniputket, psykosomaattiset hermosäryt, ja sitä myötä mielialan lasku. Joka totta kai pahentaa kipuja. Ja kivut laskevat toimintakykyä. Ja vyyhti on valmis. Olen kahtena viimeisenä marraskuuna oireillut kivuilla melkoisen pahasti, kiitos kaamoksen. Osa kärsii kaamosmasennuksen henkisenä lamaannuksena, minä oireilen kehollani.

Parina viime syksynä olen ollut mielestäni jaksava ja hyväntuulinen ja sitten yht’äkkiä, pam, pudotus kipujen keskelle. Toki kahteen viime syksyyn on liittynyt isoja elämänmuutoksia. Peikon nuorimman lapsen muutto äidiltään Peikolle. Minun iso kipuiluni asian kanssa – pariin vuoteen ei elettäisikään sitä jo varovasti suunniteltua kahden aikuisen arkea. Viime syksynä muutimme kaikki kolme saman katon alle – suurin muutos elämässäni koskaan. Totuttelua uusperhearkeen. Jospa tämä syksy olisi tasaisempi ja arki jo sujuvampaa. Nyt ainakin tuntuu siltä, että isot mullistukset olisivat jo takana päin.

Onneksi olen kuitenkin oppinut tuntemaan mieltäni ja kehoani melko hyvin viimeisten vuosien aikana. Niin hyvin, että hain viime viikolla työterveyslääkäriltä serotoniinia ja noradrenaliinia purkissa kipuja ennaltaehkäisemään. Toivottavasti lääkeresepti riittää, eikä minun tarvitsisi edes lunastaa sitä apteekista. Yritän kuitenkin olla armollinen. Jos tarvitsee, niin sitten haen lääkkeen, syön sitä kuukauden. Itse asiassa parikin viikkoa usein riittää, vaikka lääkäreiden mielestä se ei pitäisi olla edes mahdollista. Saan serotoniinitasoni nousemaan sen verran, että kivut eivät tule läpi. Se riittää minulle. Enempää en halua mielialalääkkeisiin kajota.

Joulukuu on jo jotenkin lohdullisempi, vaikka en jouluihminen olekaan. Joulu tietää kuitenkin pitkää lomaa, hyvää ruokaa ja tärkeitä ihmisiä ympärille. Joulukuu tietää myös käännöstä valoisampaan, kun talvipäivän seisaus 22. joulukuuta on vietetty. Sen jälkeen päivä pidentyy, sekunti sekunnilta. Eihän sitä pitenemistä heti huomaa, mutta psykologisesti käänne on minulle tärkeä. Tiedän, että valon määrä lisääntyy – se riittää. Toki edessä on vielä pitkä talvi, mutta talvea tai kylmyyttä vastaan minulla ei ole mitään.

Yritän selvitä pimeästä kaudesta joogaamalla säännöllisesi, lukemalla paljon hyvää kirjallisuutta sekä viettämällä aikaa minulle tärkeiden ihmisten seurassa. Nukkumalla paljon, pitämällä vuorokausirytmin säännöllisenä ja vitamiiniuskovaisena ihmisenä tankkaamalla isoja annoksia d-vitamiinia ja muutamaa muutakin maailmaa pelastavaa tehovitamiinia. Käyttämällä kirkasvalolamppua. Olemalla niin armollinen itselleni kuin pystyn. Jospa tämä vuonna myös marraskuu olisi minulle armollinen. Minulle, jolle marraskuu on kuukausista julmin.