lauantai 27. elokuuta 2022

Miljoona kiitosta!

Kiitos! Kiitos sinulle! Vähän yli kymmenen vuotta sitten aloitin tämän blogin. Blogin kirjoittaminen oli pitkään ollut haaveenani, mutta sopivaa hetkeä tai teemaa ei ollut elämässäni. Tästäkin huolimatta olen kirjoittanut hetken toistakin blogia ennen kuin aloitin tämän, mutta se jäi alkutaipalelleen, onneksi. 

Nyt 10 vuotta myöhemmin ajattelin tehdä pienen katsauksen taaksepäin ja toisen eteenpäin. Kun aloitin tämän blogin, olin jo hetken ollut bdsm-maailmassa ja kevyesti myös skenessämme. Olin kuitenkin vitivalkoinen hiutale, mitä koen vieläkin välillä olevani, mutta intoni oli kova. Olin tilannut ebay.sta muutamia kehuttuja valtasuhde kirjoja ja ostanut jäsenyyden yhdeltä ulkomaalaiselta valtasuhde-foorumilta, missä käytöstavat, säännöt, keskustelu ja yhdessä oppiminen olivat kulmakiviä. Kaikki tämä johti pikkuhiljaa siihen, että aloin nähdä itseäni, seksuaalisuuttani ja ympäristöäni totaalisen eri tavalla kuin ennen. 

Hieman tätä aikaisemmin olin ottanut ensi askeliani skeneen. Olin löytänyt huikeita ihmisiä ja ystäviä Turun Baletista ja lisäksi enenemässä määrin otin osaa keskusteluihin myös Turun ulkopuolella. Vaikka BDSM-yhdistys maailmassa henkinen kotini löytyikin Turusta, niin nettimaailmassa sitä en löytänyt. Huolimatta synnynnäisestä tarpeestani kyseenalaistaa asioita, koin että nettiyhteisömme tai ehkäpä yleisemmin skenemme ei jakanut usein samaa ajatusmaailmaa tai arvomaailmaa kuin minä. Tämä oli syy miksi aloitin bloggaamisen.

En iki päivänä uskonut 10v sitten, että kirjoittaisin vielä tänään tänne. Minulla ei ollut suuria haaveita tai odotuksia. Halusin lähinnä pitää itsestäni huolta ja päästellä tarinaani ulos ja toivoa että se koskettaa jotakuta ja vielä parempaa jos joku löytäisi tarinoistani itselleen puuttuvan palasen. Ehkäpä edellisestä syystä olen jaksanutkin kirjoittaa näinkin kauan, sillä palaute näinä vuosina on ollut 99.9% rakentavaa ja kaunista. 

10v sitten näin skenemme ja keskustelumme hyvin fyysisenä. Itselleni valtasuhteilu näyttäytyy niin vahvana henkisenä molemminpuolisena matkana, että koin olevani skenessä hukassa. Löysin silloin todella vähän kaikupohjaa tai keskustelukavereita, joten ajattelin että kaltaisiani on pakko olla muitakin piilossa. Niinpä halusin kertoa omaa tarinaani.

Vaikka puhun arvomaailmani tai ajatusteni erilaisuudesta, en silti halua yhtään väittää että oma tapani olisi yhtään sen parempi kuin kenenkään muun. Olen ainoastaan halunnut saada ääneni kuuluville sitä tarvitseville ja tämä on ollut kanavani. 

Kiitos kun olet lukenut näitä tarinoita. Haluan sanoa miljoona kertaa kiitos, sillä blogin statistiikka kertoo, että tätä on luettu tähän mennessä 997513 kertaa. Todelliselle bloggaajalle tuo ei olisi luku eikä mikään, mutta olen iloinen onnistumisestani. En tiedä miten kiittää muuta kuin sanoin, joten haastan sinut rakas lukijani. Kysy minulta jotain? Jos kysymyksesi liittyy valta-suhteiluun ja olet esittänyt kysymyksesi rakentavasti, saat 100% varmuudella vastauksen. Jos haluat kysyä jotain muuta, niin voit silti yrittää onneasi. Jos haluat kysyä meilitse, niin lähetä se osoitteeseen: molinays@gmail.com. Jos haluat kysyä anonyymisti, niin kommentoi kysymyksesi tähän ketjuun mikä pitäisi onnistua myös anonyymisti. 

Kiitos!



keskiviikko 10. elokuuta 2022

Viimeinen postaus (ei blogiin)

Minulla on elämässäni muutamia ohjenuoria ja yksi niistä on, että pyrin karsimaan elämästäni asioista  jotka tuovat enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia. Tästä syystä olen päättänyt ottaa etäisyyttä rakkaaseen BDSM-yhteisöön. Päätökseeni ei liity mitään dramatiikka tai viime aikaisia tapahtumia vaan se on ainoastaan pidemmän ajan ja pahanolon tulos. 

Konkreettisena toimena se tarkoittaa, että tämän postauksen jälkeen poistan tunnukseni BDSM-baarista ja jatkossa entistä vähemmän osallistun myöskään pääkaupunkiseudun tapahtumiin. 

Miksi sitten edes avaudun tästä? Yhteisömme on antanut minulle paljon. Koen olevani etuoikeutettu niistä kaikista tapahtumista ja ihmisistä jotka ovat suoraan tai välillisesti tuoneet iloa elämääni skenemme läpi. Minulla on yhteisössä paljon ystäviä ja paljon paljon enemmän tuttuja, niin olkoon tämä selityksenä häviämisestäni heille. 

Toivoisin ympärillemme ymmärrystä ja itsetutkiskelua. Hyvin harvoin asiat ovat mustavalkoisia. Emme voi mitenkään ymmärtää ympäristöämme, vaikka niin helposti luulemmekin, ennen kuin ymmärrämme itseämme. 

Minä tulen jatkossa keskittymään entistä enemmän positiivisiin asioihin elämässä ja suosittelen sitä ihan kaikille.

Positiivisia asioita toivotellen,

Peikko