Olen tutustunut alkuvuoden aikana uusiin ihmisiin ja tapaillut myös muutamia vanhoja ystäviä. Olen myös vähän kirjoittanut tänne blogiin päiväkirjaakin, mutta ne tekstit saattavat olla liian avoimia julkaistaviksi. Olen siis tutustunut uusiin ihmisiin ihan ajatuksena löytää jotain juuri minulle sopivaa, jotain joka voisi jakaa kanssani sekä arkeani että kinkyyttäni. Olen tykästynyt sanaan primäärisuhde ja voinkin sanoa tehneeni muutamia kävelytreffejä toiveissani moinen löytää. En ole kuitenkaan sulkenut itseltäni pois kevyempiäkään suhdemuotoja, mutta jos jotain olen tämän kevään aikana oppinut, niin maailmani ei ole paikoillaan ilman toimivaa primäärisuhdetta.
Edellä mainittujen ystävien kanssa olen paljon puhunut eri suhdemuodoista ja propsit heille kun ovat minua kovin haastaneet. Kiitos teille! Kahdesta eri suusta olen saanut kuulla perusteltuja mielipiteitä siitä miten ei-primäärinen polykuvio toimii. Silmät ympyräisinä kuuntelin kun kaksi eri ystävääni, suunnilleen molemmat samoin sanoin kertoivat, että heidän ihmissuhteensa ovat kaikki samalla viivalla. Tämä siitä huolimatta, että yksi näistä suhteista, molemmilla muuten, on aviopuoliso, jonka kanssa jaetaan vanhemmuus, asuntolaina ja yhteinen parisänky. Tästä huolimatta he molemmat vakuuttivat minut siitä että heillä (intiimit)suhteet ovat kaikki samalla viivalla. Ei primääreitä vaan ihmisiä. Minä uskoin heitä.
Huolimatta edellisen kappaleen uskostani olen pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että minulle ei-primäärinen suhteilu ei sopisi, ei vaikka kyllä haastoin itseäni uskoni vuoksi. Minä kaipaan elämääni vahvan primäärisuhteen, missä olisi sekä rakkautta ja valta-asetelma. Kiteytettynä minun maailmassani kutsuisin sitä Ds-suhteeksi. Minulle primäärisuhde tarkoittaisi kivijalkaa elämässäni. Ihmistä, jonka vieressä on fantasista olla. Ihmistä, joka pitää minusta huolta ja hän nautti kun minä pidän hänestä huolta. Ihmistä joka maadoittaisi minun tähän elämään ja siihen hetkeen, toisin sanoen pitäisi minut paikoillani kun sitä tarvin ja potkisi minun eteenpäin kun on sen aika. Hänen kanssaan olisi joka ilta ihana mennä yhdessä nukkumaan. Hän olisi minun.
Vaikka hän olisi Minun ja Minä olisin hänen, niin koska kirjoitan nyt primäärisuhteesta niin sehän tarkoittaa että on myös sekundaareja. Minun maailmassani kaikki muut (intiimit)ihmissuhteet kulkevat primäärisuhteen kautta. Jos minulle tai primäärikumppanillani olisi halu uudelle ihmissuhteelle, niin haluan tämän pohdinnan kulkevan primäärisuhteen kautta. En niin, että mustasukkaisten lasien läpi katseltaisiin tilannetta vaan, että asiaa pohditaan reiluuden, ilon ja sopivuuden kautta avoimesti. Haluan primäärisuhteeni olevan niin vahva, ettei siinä väliimme mahtuisi turhaa riittämättömyyden tai mustasukkaisuuden tunteita. Edellämainitut tunteet ovat luonnollisesti täysin sallittuja ja luonnollisia, mutta näistä tunteista selvitään hyvällä kommunikaatiolla ja avoimuudella.
Helposti tällaisissa kuvioissa ajatus saattaa lähteä poluille, missä pohditaan että mitäs se sekundaari sitten saa ja kuka ihme nyt haluaisi moinen olla? Tässä kysymyksen asettelussa palataan taas avoimuuteen. Minusta kukaan ei voisi olla sekundaari tietämättään ja siinä vaiheessa kun uutta suhdetta ollaan virittelemässä pitäisi käydä koko ihmissuhdekuvio avoimesti läpi. Ei ole ollenkaan tavatonta, että yllättävän monella kinkyilijällä on se primääri (vanilja)kumppani kotona, mutta hän hakee pienen osan itsestään kinkyilemällä oman pesänsä ulkopuolella ja voi näin olla jollekulle toiselle sekundaari. Tärkeintä on olla rehellinen ja avoin jokaiselle osapuolelle, jotta vältytään turhilta odotuksilta ja pettymyksiltä.
Haastavin kysymys henkilökohtaisella tasolla on se, miten voisin kuvitella primäärikumppanini, minun subini, toteuttavan jotain valta-asetelmaa jonkun muun miehen kanssa. Ajatuksen tasolla vaniljaseksi jonkun toisen kanssa on noin miljoona kertaa helpompi ajatus kuin valta-asetelma, mikä on tavallaan kovin hassua. Samaten jos ajattelisin subini alistuvan minun lisäksi toiselle naiselle, se saisi suuni ennemminkin hymyyn kuin nostamaan mustasukkaiset lasit silmilleni. Ymmärrän kuitenkin tässä mustasukkaisuus puuskassani oman heikkouteni ja omistushaluni, mikä on tavallaan sisäänkirjoitettu myös valta-asetelmiin. Mutta mutta, tiedän että tässäkin ajatuksessani se minun primäärisuhteeni tallaisi nämä ajatukset maanrakoon, sillä kutsun primäärisuhdetta syystä primäärisuhteeksi. Jokaisella meillä on ihmissuhteita jotka ovat tärkeämpiä, rakkaampia, hauskempia, syvällisempiä jne kuin jokin toinen suhde. Sama tilanne voi olla valtasuhteissakin. Minulle primäärisuhde olisi se kaikkein tärkein ja rakkain. Sen väliin ei voisi tulla mitään tai ketään.
