Olen viime aikoina pohtinut jonkin verran suhteemme muotoa
ja rajoja, kun Peikko on deittaillut lupaavia masokistinaisia. Peikko on tehnyt
tahollaan omaa pohdintaa. Ja totta kai asiasta on myös puhuttu yhdessä.
Puhuttiin jo ennen ilmoituksen
kirjoittamista. Idea siihen kun taisi tulla minulta.
Oikeastaan muita rajoja ei ole tullut toistaiseksi vastaan
kuin se, että Peikon masokistiseikkailut eivät saa olla kahdenkeskisestä
ajastamme pois. Sillä se on ainoa asia, mistä olen mustasukkainen. Peikko
ymmärtää asian täysin ja on ollut hyvin maltillinen ajankäytön suhteen.
Sovittuna on myös se, että Peikko leikkii toistaiseksi housut jalassa. Jos
joskus jonkun kanssa suhde syvenee niin, että muuhun tulee halua, puhutaan
siitä erikseen. Peikolla leikkimisen pointtina eivät ole koskaan olleet hänen
omat orgasminsa, joten raja on luonteva. Toki esim. kurkkuun naiminen
alistamisen välineenä toimii erinomaisesti, joten jos Peikko haluaisi tehdä
sitä kondomin kanssa, olisi se minulle ehdottoman ok.
Pääsääntöisesti olen huomannut, että Peikon puuhailut muiden
naisten kanssa kiihottavat minua. Ja kiinnostavat. Peikon kirjeenvaihto on
julkista minulle – sitä käydään blogimeilimme kautta. Luen keskusteluja,
kommentoin ja kyselen. Olen monella tavalla mukana.
Eräänä iltana kävelyllä ollessamme kysyin Peikolta, että
mitä jos minä tekisin vastaavaa. Tapailisin muita miehiä. Niin – naisistahan
Peikko ei ole mustasukkainen. Miten hän suhtautuisi mieheen? Että jos haluaisin
kokea juttuja myös muiden miesten kanssa? Peikko pohti asiaa pitkään. Kertoi,
että hän on miettinyt sitä pitkään myös itsekseen. Ja että ajattelee, että
minulla täytyy olla samat mahdollisuudet toteuttaa itseäni kuin hänellä. Että
hän suostuisi kyllä, mutta hänen pitäisi tehdä paljon työtä itsensä kanssa, mutta
uskoisin sen onnistuvan. Ja että hän
ajattelee, että jos e pysty sallimaan samoja asioita minulle kuin itselleen,
niin sitten olisi itsekin ilman.
Keskustelu oli todella kiinnostava ja pitkä sellainen. Aloin
samalla itse miettiä, että mitä voisin haluta tehdä muiden miesten kanssa.
Ensiksi mieleeni nousi sidottuna oleminen. Rauhallinen, päällepäin seksitön
sitominen älykkään ihmisen tekemänä, johon voisi kuitenkin liittyä joku
henkinen niskalenkki minuun. Kandidaattikin löytyi valmiiksi. Seuraavaksi aloin
pohtia erilaisia yhdistelmiä. Että jos siinä oltaisiin me ja sitten ne, niin
sitten siinä kontekstissa se mies olisi kiinnostava… Muuten pohdinnan tuloksena oli kuitenkin se,
että en ole tällä hetkellä riittävän kiinnostunut muista miespuolisista henkilöistä.
Arvostan tällä hetkellä minun ja Peikon välistä kemiaa ja intensiteettiä niin
paljon, että en jaksa uskoa, että pääsisin lähellekään sitä muiden miesten
kanssa leikkiessä. Lisäksi pääni taipuu alistumiseen tällä hetkellä muutenkin
huonosti – senkään takia en jaksa olla kiinnostunut muista miehistä.
Mietimme myös sitten, että mitä Peikko oikeasti etsii. Missä
menee raja masokismin ja ”normisessioimisen” välillä. Mitä sellaista hän haluaa kivun tuottamisen lisäksi kokea, mitä hänen ei ole mahdollista tehdä minun kanssani?
Kumpikin keksi vastauksen heti. Erilaiset roolileikit ja
fantasiat. Kaikki mielikuvitusta vaativat jutut. Niihin minä en taivu. Toki
Peikko voisi nöyryyttää minua laittamalla minut tekemään jotain roolijuttua,
mutta hän tuskin nauttisi siitä. Mutta muiden kanssa homma voisi toimia. Minun
mielikuvitukseni kun ei riitä kehittämään mitään, mitä ei juuri sillä hetkellä
ole olemassa, niin yritä siinä sitten leikkiä fantasioilla ja mielikuvilla.
Muistan minun ja Peikon ensimmäisiä keskusteluja, kun hän kysyi minulta, että
mistä minä haaveilen ja fantasioin pervoilun saralla. Hän kysyi minulta asiaa
moneen kertaan monella eri tavalla. Kerroin, että en saa mitenkään kiinni
siitä, mitä hän ajaa takaa. Että miten niin mistä mä fantasioin. Enhän mä voi
tietää, kun en mä ole tehnyt mitään. Niin, mutta jos sä käytät sun
mielikuvitusta? Öööh, en mä osaa sanoa koska ei mulle ole koskaan tehty mitään.
Haaveiletko sä esim. että joku sitoisi sut? Öööh, en mä tiedän, kun ei mulle
ole tehty sitä, niin en mä tiedä miltä se tuntuisi… Tähän tapaan. Kunnes
tutustuimme paremmin ja Peikko oikeasti ymmärsi, että en osaa kuvitella tai
fantasioida asioita. Muistan ne lukuisat mielikuvarentoutukset ja harjoitukset,
mitä olen yrittänyt ohjatusti tehdä tämän elämän aikana. Kuvittele, että olet metsässä.
Syvällä hiljaisessa ja vihreässä metsässä. Näet edessäsi polun. Häh? Minkä
polun? Mikä metsä? Miten mä voin nähdä tai kuvitella jotain, joka ei ole mulle
sillä hetkellä olemassa? Noh, sanomattakin selvää, että mielikuvaharjoituksista
ei ole koskaan ollut minulle apua. Elän muutenkin lähes kuvattomassa maailmassa
eivätkä näkemäni asiat juuri tee minuun vaikutusta. Hahmotan asiat ja tunteet
sanoina, en kuvina.
Peikolla on taas vilkas mielikuvitus ja kyky heittäytyä
monenlaisiin asioihin ja rooleihin, joten hänelle samanhenkinen kumppani
vastapeluriksi olisi varmasti mieluinen. Peikko voisi käsikirjoittaa juttuja
etukäteen tai sitten antaa tilanteen viedä mennessään.
Peikko saapui kotiin perjantai-illalla nähtyään erään naisen. Leikittyään. Käperryin hänen viereensä sänkyyn kuulemaan tapahtuneesta. Peikko kertoi ja minä kehräsin. Mikä oli kulta susta parasta? Entä mikä siitä naisesta? Musta on kulta tosi kiihottavaa, kun sä tulet kotiin oltuasi jonkun muun kanssa. Että joku muu saa susta pienen osan, mutta että sä olet kokonaan mun. Vajosin samalla Peikon jalkojen väliin erittäin virittäytyneessä tilassa. Peikko taisi olla samanlaisessa mielentilassa, sen verran nopeasti hän laukesi suuhuni.
Peikko saapui kotiin perjantai-illalla nähtyään erään naisen. Leikittyään. Käperryin hänen viereensä sänkyyn kuulemaan tapahtuneesta. Peikko kertoi ja minä kehräsin. Mikä oli kulta susta parasta? Entä mikä siitä naisesta? Musta on kulta tosi kiihottavaa, kun sä tulet kotiin oltuasi jonkun muun kanssa. Että joku muu saa susta pienen osan, mutta että sä olet kokonaan mun. Vajosin samalla Peikon jalkojen väliin erittäin virittäytyneessä tilassa. Peikko taisi olla samanlaisessa mielentilassa, sen verran nopeasti hän laukesi suuhuni.