Blondi: Tunge ja venytä

Puhuimme toissailtana Peikon kanssa pitkään venyttämisestä, venytetyksi tulemisesta. Siitä, että minuun tungetaan asioita. Minun fantasioistani, jotka eivät ole pelkkää fantasiaa. Käydyn keskustelun pohjalta sain tehtäväksi kirjoittaa tekstin aiheesta.

Olen pienestä pitäen tuntenut suunnatonta kiinnostusta ruumiinaukkojani ja niiden venyttämistä kohtaan. Ruumiinaukoilla tarkoitetaan tässä tapauksessa niitä jalkojen välistä löytyviä, joiden nimiä en kykene edelleenkään reilun kahden vuoden bloggaamisen jälkeen kirjoittamaan. Minulle ne reiät ovat ja pysyvät emättimenä ja peräaukkona biologian kirjan oppien mukaan. Pillusta ja perseestä puhuminen ei minulta onnistu.

Olen ensimmäisen kerran runkannut noin 12-vuotiaana. Jos sitä ennen muistan kylpyammeessa kylpiessäni sovitelleeni kaikenlaisia esineitä sisälleni. Ensimmäisen suihkun kanssa vahingossa saadun orgasmin jälkeen ymmärsin, että hommasta tulee vielä nautinnollisempaa, jos laitan jotain sisääni samalla kun suihkuttelen itseäni. Dödöpulloja, sopivan mallisia rasvaputeleita, hammasharjan varsia, mitä nyt 80-luvulla kylpyhuoneessa säilytettiinkään. Lempileluni oli tuolloin jäykkä, kuminen letkunpätkä, joka oli toiminut pesukoneen poistoletkuna. Sen väänsin kahtia ja laitoin sisääni. Jossain kohtaa ymmärsin, että juttuja voi laittaa myös sinne toiseen reikään.

Kun muutin pois lapsuudenkodistani, havahduin siihen, että sisään voi tunkea mitä mielikuvituksellisempia asioita. Hedelmät ja kasvikset ovat käyttökelpoisia monella tavalla ja mikä parasta, opiskelijabudjetilla elellessä ne pystyi aina myös syömään jälkeenpäin ja kierrättämään hyötykäyttöön. Kurkku ja porkkana poikineen on tullut runkatessa kulutettua.

Ensimmäisen seksilelun sain entiseltä aviomieheltäni. Pienehkön, pinkin dildon, joka ei ollut uhka kenenkään miehuudelle. Avioliitossani venytys- ja tunkemisfantasiat uinuivat pinnan alla piilossa, kuten koko seksuaalisuuteni. Samana päivänä, kun exäni muutti asunnostani pois, tein kaksi asiaa. Laitoin yhden lauseen pituisen deitti-ilmoituksen Suomi24-sivustolle ja tilasin Kaalimadosta ison kasan erikokoisia ja –muotoisia dildoja – molempiin reikiin tarkoitettuja. Yksi leluista oli todella iso. Pian tapasinkin Peikon, ja pääsin toteuttamaan itseäni seksuaalisesti monipuolisemmin kuin olin koskaan edes osannut ajatellakaan.

Peikko on koko suhteemme ajan käyttänyt kumpaankin aukkoani hyvin monipuolisesti ja luovasti. Ilman mitään kyselyjä siitä, että miten asiaan suhtaudun. Mä voin kulta käyttää susta ihan mitä reikää mä haluan, koska sä olet mun. Saat valita, että mihin reikään sä haluat mun laukeavan. Ihailen sitä rauhallisuutta ja maanläheistä tapaa, jolla Peikko suhtautuu esim. peppu- ja menkkaseksiin. Sotkua tulee jos on tullakseen, sitä varten meillä on suihku. Itse häpeilen edelleen mahdollisia sotkuja enkä ole asian kanssa vielä täysin sinut. Se, joka keksii sotkuttoman peppuseksin, ansaitsisi mielestäni ison mitalin.

Mutta takaisin venyttämiseen. Peikolla on suuret kädet, ja monista yrityksistä huolimatta käsi ei ole koskaan mennyt sisälleni. Ehkä tämä vaatisi systemaattisempaa harjoittelua ja asiaan perehtymistä. Minua ei kuitenkaan tässä asiassa kiehdo niinkään lopputulos kuin itse prosessi. Se venymisen tunne, kun kättä asetellaan sisääni. Kun joutuu keskittymään hengittämiseen ja siihen, että yrittää pitää itsensä rentona. Kun kipu ja nautinto sekoittuvat toisiinsa eikä tiedä, mistä toinen loppuu ja mihin toinen alkaa. Minä puoli-istuvassa asennossa, Peikko jalkojeni välissä.

Noin vuosi sitten hankin uusia laadukkaampia dildoja. Halusin mustia leluja, vanhat värilliset saivat mennä roskiin. Niiden seassa se jättidildo. Jota en koskaan kehdannut edes näyttää Peikolle, mutta jonka olemassaolosta hän kyllä tiesi. Koska se oli niin suuri. Koska jotenkin ajattelin, että miettiikö Peikko, että eikö hän riitä minulle. Kyse ei ole kuitenkaan kalusta lainkaan eikä sen koosta. Peikolla on minulle aivan täydellisen kokoinen kalu. En syty ajatuksesta, että Peikolla olisi niin suuri kalu, että sitä joutuisi tunkemalla tunkemaan minuun vaan haluan, että minuun tungettavat asiat ovat no, asioita. Leluja. Käsiä. Jotain muuta kuin sukupuolielimiä. Jotain abstraktin suurta. Haluan venyä kunnolla.

Lisäksi haluan, että voin tunkea jotakin kumpaankin reikääni. Ainakin silloin kuin leikin yksin. Se tunne, kun olen joka paikasta täynnä. Kun lelut runsaasta liukuvoidemäärästä huolimatta tuskin mahtuvat liikkumaan sisälläni. Kun laukean huutaen ollessani täysi. Kun paikat supistelevat ja sykkivät orgasmissa lukiten ne suuret jutut tiukasti paikoilleen. Ja kun sitten rentouduttuani varovasti irrottelen lelut sisältäni melkein tuskasta voihkien.

Sytyn netissä olevista venytyskuvista. Etenkin peppu-sellaisista. Suosikkipervovideoitani ovat Kink.comin Everything Butt–videot, joissa on melko äärimmäisiä peppujuttuja. Jopa sellaisia, jotka kelaan ohi, koska en pysty katsomaan niitä. Katson nykyään videoita harvakseltaan, mutta kun katson, niin monesti näitä. Katson pornoa vain ja ainoastaan runkkumatskuna, joten yksi videonkatselukertani ei kestä kauempaa kuin minulta kestää laueta. Sen jälkeen videot poikkeuksetta tympäisevät. Olen joskus yrittänyt katsoa peppuvideoita muutenkin, mutta kuten kaikki porno, alkavat ne nopeasti tympäistä minua. Haukotus, taas noita reikiä. No nyt toi saa taas tota piiskaa/jättidildoa sisäänsä/suuhunnaintia/nipistimiä… Jos löydän videosta mielenkiintoiset kasvot, saatan pysähtyä pidemmäksi ajaksi.

Kirjoitustehtävän lisäksi sain kaksi muuta tehtävää. Toinen on ison pumpattavan dildon tilaaminen kotiin ja toinen sopivan munakoison hankkiminen vihannesosastolta…

Blondi: Ei niin pervoa

Merkintä viime sunnuntailta

Pervorintamalla sekä on että ei ole hiljaista. Kotona Peikon kanssa ei tapahdu kovin paljon kirjoittamisen arvoista tällä hetkellä. Tai kyllä se kaikki on kirjoittamisen arvoista, mutta kovin pitkään en jaksa toistaa itseäni. Leikkipostausten kirjoittaminen tuntuu jotenkin niin kovin vieraalta.

Seksi ja leikkiminen Peikon kanssa on edelleen yhtä mahtavaa kuin ennenkin. Seksiä on paljon, se on monipuolista, enemmän tai vähemmän pervoa. Mieltäni ja kehoani ei juuri kiinnosta alistuminen tällä hetkellä. Seksi Peikon kanssa ei ole koskaan täysin vaniljaista, mutta pidemmästä leikistä, jossa olisi tapahtunut jotain aivan uutta, on jo aikaa. Eikä asia vaivaa minua. Ei myöskään Peikkoa. Toteamme, että näin on hyvä ja riittävä juuri nyt. Ehkä pientä muutosta on tapahtunut siinä suhteessa, että kun jumitan erilaisiin minulle haitallisiin toimintoihin tai tunnetiloihin, palauttaa Peikko minut napakasti takaisin tähän todellisuuteen yksinkertaisesti käskemällä. Nyt sä kulta lopetat tuon. Heti. Käskeminen arjessa juuri tuollaisissa tilanteissa tuntuu hyvälle ja saa minut taas raiteilleen.

Yhtä usein kuitenkin nautimme toinen toisemme seurasta ilman seksiä. Käpertyminen ja nukahtaminen toisen viereen, toisen vierestä aamulla herääminen. Arjen nousut ja laskut. Valtava kiitollisuuden ja onnellisuuden tunne siitä, että on rakastettu ja rakastaa itse.

Arki on myös lapsen arjen seurailua ja lapsen elämässä mukana olemista. Teini-iän välillä raastavia tunteita. Surua siitä, että kontaktia lapsen ja äidin välillä ei ole. Iloa siitä, että lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia ja ottaa isoja askeleita kodin ulkopuolella. Solmii uusia ystävyyssuhteita ja löytää toivottavasti vielä lisää ihmisiä ympärilleen. Ylpeyttä, että olen saanut olla myötävaikuttamassa lapsen kasvuun ja arvoihin ehkä paljon enemmän kuin ajattelin. Lapsesta on kasvamassa suvaitsevainen nuori aikuinen, joka kyseenalaistaa monia asioita. Joka antaa kaikkien kukkien kukkia. Puolustaa eläinten oikeuksia. Tekee paljon vapaaehtoistyötä. Pohtii isoja kysymyksiä.

Arki koostuu tällä hetkellä normaaleista uusperheen palasista. Välillä kipuilen edelleen lapsen olemassaoloa arjessamme. Kuitenkin yhä vähemmän ja vähemmän sitä mukaa mitä tärkeämmäksi lapsi minulle muodostuu. Kuitenkin mikä parasta - en ole lapselle enää lainkaan Peikosta mustasukkainen nyt kun asumme yhteisessä kodissa. Koska yhteistä aikaa ja yhdessäoloa on niin paljon. Meidän kaikkien kolmen kesken, mutta myös eri kokoonpanoilla.

Joskus pidempikestoinen kahdenkeskinen aika Peikon kanssa on kortilla. Pienellä vaivalla sitä saa kuitenkin järjestettyä - tästä suuri kiitos kuuluu isommalle lapselle, joka ottaa teini-ikäisen säännöllisesti luokseen yökylään. Ajoittain hermostun myös lapsen äitiin, joka pommittaa Peikkoa erilaisilla sähköposteilla. Joskus myös minua. En lue posteja koskaan, joten en tiedä, mitä niissä lukee. En kuitenkaan jaksa tuntea vihaa tai katkeruutta ihmistä kohtaan, jota en tunne. Ajattelen aina, että olisi kauheaa, jos minulle täysin vieras ihminen onnistuisi viemään energiaani ja saamaan minua tuntemaan negatiivisia tunteita. Onneksi tähän ei tarvitse suostua ja yhteydenotot voi eri keinoin rajata minimiin. Yritys lyödä kiiloja minun ja Peikon parisuhteeseen ei ole myöskään tuottanut tulosta. En usko, että liioittelen jos sanon, että minulle ei pysty kertomaan Peikosta mitään sellaista, jota en jo tietäisi. Koska olemme valinneet, että meillä ei ole luurankoja kaapissa toinen toistemme suhteen. Kipeät, rankat ja hävettävätkin asiat menneisyydestä on nostettu pöydälle ja juteltu selviksi.

Tänään vietimme rennon ja aurinkoisen sunnuntain lapsen ollessa poissa kotoa. Aamukahvin ja –palan jälkeen suuntasimme pyörillä läheiselle saarelle. Saarella noin kymmenen kilometrin rento kävelylenkki luonnossa, meren läheisyydessä. Paljon puhetta ja rentoa yhdessäoloa. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Vierailu kasvitieteellisessä puutarhassa. Mukaan pieni greippipuun taimi lapselle kotona olevan sitruunapuun seuraksi, minulle perinteinen juoru orkideoiden silmiinpistävän täydellisyyden vastapainoksi. Kotona yhdessä kokkailua ja herkullista ruokaa. Näin pervoa siis tänään.

Ai niin. Peikon ollessa iltapäivällä yksin elokuvissa (asia, josta hän nauttii suunnattomasti) sain luvan leikkiä kotona. Ja myös laueta. Käytin runkkaamiseen vahingossa hyrrää. En yksinkertaisesti muistanut kysyä lupaa sen käyttöön. Muuten saan runkkailla millä leluilla tahansa, mutta hyrrä on varattu Peikolle ja sen käyttöön minun täytyy pyytää aina erikseen lupa. Tajusin erehdykseni vasta kun Peikko kyseli minulta leikkini toteutusta. Hups...

Taikasauvan kosketus

Olen välillä kertonut Ystävättärestäni, ainakin edellisten Turun Baletin isojen bileiden jälkeen. Keskusteluni tämän Ystävättären kanssa, kutsun häntä jatkossa vaikka Rouvaksi, on hyvin satunnaista. Välillä syväluotaamme alistamisen syvimpiin vesiin, välillä kellumme skenen kevyissä pintavesissä.

Ilokseni sain sivumennen kuulla, että Rouvalla oli hyvin mieluinen ongelma. Hän on viime vuosina ollut muutamissa tilaisuuksisa katselemassa taikasauvan (hyrrä, wandi) kosketusta naisiin ja ehkä jopa ihmetellen seurannut sen vaikutusta. Kuulin myös, että kesän alussa hän oli jopa päässyt kosketusetäisyydelle ko. ihmeen kanssa, mutta joko ajanpuutteen tai tilanteen vuoksi sauva oli jäänyt testaamatta. Minä sitten herrasmiehenä uhrauduin demoamaan ko. laitetta darkkarissa Turun bileissä, tosin ihan varuiksi lisäsin ehdotukseeni hymiön loppuun.

Tästä alkoi hupaisa mutta totinen keskustelu jossa pohdittiin mm. että,
 "meneekö maine jos teknisten vempeleiden vastustajana tunnettu Rouva alkaakin vikisemään hyrräillessä ja pyytämään jopa lisää."

"Mitä mieltä blondi on jos ystävällismielisesti testailemme laitetta?"

Kunnes pidemmän chattimme jälkeen päädyin kysymykseen: "Eli panetko pahaksesi pahaksesi jos jossain välissä tutulla miesporukalla sinua hyrräillään?"

Johon Rouva vastasi: "en usko että panisin pahakseni, kunhan porukka on tuttua."

Joidenkin kanssa asioiden sopiminen on vaan niin helppoa ja asiallista. Itse en jaksa koskaan arvailla tällaisissa tilanteissa, vaan ennemmin nostan speksit pöytään ja keskustelen pelin hengen selväksi. Sovimme lopulta, että annamme itse tilanteen viedä. Se kummasta tuntuu sopivammalta, on aloitteellinen. Rouva lupasi huolehtia asiat seuralaisensa kanssa siten, että saisin seuralaisen apukuskiksi käyttööni. "Kerrot mitä pitää tehdä, hani toimii niin kuin se olisin minä, joka ohjeistaa."

Alkuilta bileissä oli kiireinen ja aika riensi nopeasti. Kaikenlaista pikkusäätöä ja esittäytymistä ”tutuille” nikeille. Jossain vaiheessa pienen kiireen loppuvaiheilla Rouva otti minut sivuun ja kertoi että nyt saattaisi olla sopiva hetki. Pyysin paria minuuttia ja sen sain.

Sen parin minuutin jälkeen kävin katsastamassa darkkarin, jossa oli täyttä. Pohdin, että jäisinkö jonottamaan, mutta päädyin kuitenkin ehdottamaan katsomon piippuhyllyn sopivan hiljaista ja hämärää takanurkkaa. Rouva kevyenä exhipparina innostui paikasta. Niinpä tartuin hänen kädestään kiinni ja talutin hänet katsomon eteen Rouvan hanin seuratessa meitä. Komensin hanin riisumaan rouvaa ja mainitsin, että hän varmastikin osaa sen hyvin. Hani alkoi innolla töihin minun viritellessäni taikasauvaa ja siihen kumista suojakuorta päälle. Ojensin käteni Rouvalle ja ohjasin hänet istumaan piippuhyllyn yläkulmaan. Hani seurasi perässämme. Siirryin seisomaan Rouvan jalkojen väliin ja painoin jaloillani hänen säärensä auki. Nostimme hanin kanssa yhteistuumin Rouvan rintaliivit rintojen yläpuolelle, jotta hani apukuskin ominaisuudessa pystyisi keskittymään niihin. Siirsin sormeni Rouvan jalkojen väliin ja huomasin sormeni uppoavan häneen liukkaasti. Huomasin, kuinka Rouva sulki silmänsä ja kallisti päätään taaksepäin huokaisten. Otin käyttöön toisen ja kolmannenkin sormen ja käynnistin hyrrän. Välillä imin toista rintaa, välillä toinen käteni piti tiukasti kiinni Rouvan hiuksista, kaulasta, kasvoista tai sormeni hakeutuivat Rouvan suuhun, toisen käteni sormet tiukasti Rouvan sisällä samalla pitäen hyrrästä kiinni.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Rouva kertoi sovitusti saaneensa kokeesta tarpeekseen (tällä erää). Käskin hanin istumaan Rouvan viereen. Komensin häntä aukaisemaan suunsa ja työnsin Rouvassa kostutetut sormet hänen suuhunsa ja komensin häntä pesemään ne. Hän teki sen suurella antaumuksella ja ruokahalulla. Kokemus, kun Hani imi sormiani oli hurjan kiihottava vai olisiko oikea termi seksikäs.

Meillä oli hauskaa keskustellessamme jälkikäteen tapahtuneesta. Rouva totesi olevansa yhä enemmän luomuihminen ja kertoi sormieni toimineen paremmin kuin hyrrä. Minä taas naureskelin sille, että vaikka kyseessä olikin testilabra, niin silti oma pikku D-kupla muodostui helpostui. Samaa kuplaa Rouvakin kiitteli, ja pohdimme, mitä olisi tapahtunut yhteisessä kuplassamme ilman taustamelua, kovaa penkkiä, bilettä. Hieman lupailimme toisillemme ottavamme joskus asiasta selvää.

Kaikkihan tietää että bileissä tapahtuneita asioita ei kerrota bileiden ulkopuolella. Haluankin mainita, että tämän tekstin ovat etukäteen lukeneet ja hyväksyneet sekä Rouva että hani.

Blondi: Bileistä ja bilepukeutumista

Paikallisen pervokerhon vuoden isoimmat bileet olivat ja menivät. Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet. En ole koskaan ollut missään juhlien ohjelmassa mukana aiemmin, mutta tuli nyt korkattua sekin neitsyys. Tosin olin siveästi sidontamallina alkuillan vapaamuotoisessa kokeellisessa sidontaohjelmassa. Bileiden Industrial-hengen mukaisesti sidonta-alustana olivat isot, pystyasennossa olevat metallikehikot.

Mietin poikkeuksellisen pitkään sidontaan sopivaa asua. Vaikka en juuri toisten katseista saa kiksejä, olen jo pitkään haaveillut, että olisin joskus bileissä rinnat paljaina. Sidontanumero tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden. Tiesin, että minun täytyy venyä jonkin verran, joten laiton ylleni mustat sukkahousut, mustat Piruetin minisortsit (lempipervovaatteeni muuten) sekä rinnan alle ylettyvän metalliluisen mustan korsetin. Ja ne rinnat. No, ne olivat paljaina. Sain ystävälliseltä herrasmieheltä lainattua vaatteita pukiessani mustaa teippiä, jolla teippasin rastit nännien päälle. Olin itse tyytyväinen kokonaisuuteen ja tunsin oloni näyttäväksi asussani.

Sitojana ohjelmanumerossa toimi JR, jonka köysissä olen ollut aiemminkin. JR on muutenkin minulle sellainen rauhallinen luottohenkilö, jonka käsiin voin antaa itseni ja tiedän, että tulen käsitellyksi kunnioittavasti. JR silmäili aikansa telineitä ja kyseli minulta toiveitani sidonnan suhteen. Kerroin, että olisi kiva haastaa itseäni. JR sommitteli minulle sopivan tukala sidonnan ja lähti tekemään sitä pikkuhiljaa rakentaen. Industrial-teeman hengessä sidontamateriaaleina olivat perinteisen köyden lisäksi nippusiteet, muutama erilainen teippimateriaali ja kelmu. Sidonta kesti pitkään, joten pääsin fiilistelemään köysissä melkoisen ajan. Kun sidonta oli valmis, tuli itselleni mieleen hämähäkki roikkumassa seitissään. Tai no, ennemminkin kai olin se saalis, koska olin kiinni rautahäkeissä molemmista jaloistani ja käsistäni, lisäksi keskivartaloni ja kaulani oli köytetty rautaan kiinni. Kaula totta kai niin, ettei se päässyt kiristymään missään olosuhteissa. Vastuullisena sitojana JR kävi aina välillä kyselemässä vointiani ja testailemassa sormiani ja varpaitani ja varmistamassa raajojeni verenkierron. Roikkuessani köytettynä pääsin seuraamaan myös kahden muun mallin sitomista ja tarkastelemaan yleistä biletunnelmaa. Lisäksi täytyy todeta näin jälkeenpäin, että myös ihmisten katseet tuntuivat hyvälle. 

Peikko saapui päivän urheiluturnauksen jälkeen bilepaikalle vasta minun jälkeeni. Hän tuli juuri kun olin sanomassa, että nyt sidonta pitäisi purkaa. Peikko kävi suutelemassa minua köysissä ja silitteli paljaita rintojani. Myöhemmin illalla pääsin vielä uudelleen sidottavaksi rintoja mukavasti kohottavaan köysikorsettiin, jossa liikuskelin lähes juhlien loppuun asti.

Bileroolini on vaivihkaa muokkautunut passiivisesta tarkkailijasta aktiiviseksi toimijaksi. Olin nytkin mukana useammassa sessioksi laskettavassa tekevänä osapuolena. En alistavana vaan nimenomaan tekevänä. Ei minusta ole alistamaan ketään, mutta mielihyvän tuottaminen toiselle, joskin välillä kivun kautta, on aina yhtä antoisaa.

*****

Olemme käyneet muutaman sähköpostikeskustelun lukijoidemme kanssa bilepukeutumisesta ja sen säännöistä eli dresscodesta. Monelle dresscode näyttäytyy pelottavana asiana, niin myös minulle pari vuotta sitten. Onneksi suurin osa pervoyhdistysten bileitä on pukeutumiskoodittomia eli tule sellaisena kuin olet. Vuoden isoimpiin juhliin sen sijaan pukukoodi yleensä on. Itse kävin alussa Peikon kanssa pukeutumiskoodittomissa bileissä ihan vain fiilistelemässä ja tutustumassa tunnelmaan. Sekä myös katselemassa ihmisten pukeutumista ja mitä bileissä tapahtuu. Ihkaensimmäinen pukeutumiskoodittomien bileideni vaatetus koostui mustasta paitapuserosta, mustasta puolihameesta, keltaisista sukkahousuista, mustista polvisukista ja maihareista. Ei siis kovin pervoa. Asu, jossa voisin mennä koska tahansa mihin tahansa ravintolaan.

Monesti pukukoodi määritelläänkin sen kautta, mitä laittaisi päälle normaaliin ravintolaan/tilaan/juhliin ja mitä taas ei.

Tässä kuvaus Turun Baletin pukeutusmikoodittomista illoista:

"Pukeutuminen kiinnostaa ja kummastuttaa monia, etenkin ensikertalaisia. Ihan aluksi sanottakoon, että klubi-iltoihin pääsee sisälle vaatteissa kuin vaatteissa - tai vaikka ilmankin. Ns. dresscode eli kinky/fetish-pukupakko ei ole voimassa. Tästä huolimatta suosittelemme eläytymään rohkeasti kinkytunnelmaan myös omalla pukeutumisella. Normaali jakauma vaihtelee kinkysti pukeutuneiden osalta 75 - 90 prosenttiin, ja loput ovat arkisemmissa vaatteissa. Heitäkään ei siis katsota mitenkään kieroon: klubin tarkoitus on osaltaan juuri antaa mahdollisuus tutustua kinky-yhteisöön ilman liian korkeaa kynnystä. Klubilla on käytettävissä siistiä pukeutumistilaa niille, jotka haluavat viritellä asunsa kuntoon vasta paikanpäällä. Näissä tilaisuuksissa hyvinkin raflaava/seksikäs/paljastava/erikoinen sonnustautuminen todellakin on sallittua - jos mietit, onko asusi liian rohkea, niin ei se ole!" 

Eli em. iltoihin voi tulla farkuissa ja t-paidassa tai missä tahansa arkisen mukavassa asussa.

Rsyke ry:n sivuilta löytyy mainio ja kattava kuvaus dresscodesta:

"Dresscode, eli pukeutumiskoodi on yksinkertaisesti ”ei asennetta ja juhlavuutta, ei sisäänpääsyä”. Pukeutumiskoodin ensisijainen tarkoitus on luoda tapahtumaan juhlavaa tunnelmaa, ja toisaalta myös rohkaista ja antaa mahdollisuus säväyttää pukeutumisellaan sekä antaa ainutlaatuinen tilaisuus toteuttaa fetissejään. Lisäksi haluamme suojella juhlijoita ei-toivotuilta vierailta. 

Fetish-asu ei ole pakollinen, mutta muistathan kuitenkin että vaaleat farkut ja perinteinen t- paita eivät ole hyväksyttävä yhdistelmä. Jokaisella meillä on sen verran mielikuvitusta, että saa jotain kanssajuhlijoiden silmiä hivelevää aikaiseksi.

 Esimerkkejä ja ideoita pukeutumiseen:
- fetisismi
- glamour / juhlava pukeutuminen (iltapuku/tumma puku, smokki jne.)
- genderblending (sukupuolten sekoittaminen) / crossdressing (ristiinpukeutuminen)
- drag
- burlesque
- rooliasut
- mahdollisen teeman mukainen pukeutuminen
- erotiikka (alusasut, niukka pukeutuminen) 

Pukukoodissa pyritään joustamaan ja ymmärtämään ihmisten henkilökohtaisia ja persoonallisia fetissejä, tai niiden puuttumista. Juhlava pukeutuminen on kaiken a ja o."

Edellä mainittu kuvaus on mielestäni kattava ja antaa hyvin suuntaa pukeutumiselle. Minulla ja Peikolla ei ole kummallakaan mitään pukeutumisfetissejä (esim. kumi), joten emme luonnollisesti pukeudu näin. Peikolla on lähes aina bileissä kiltti, joita pervomiesten päällä näkee yllättävän paljon. Kiltin seurana Peikolla voi olla vaikka valkoinen paitapusero ja liivi, asusteena muutama sepän takoma kaulakoru ja nahkaiset rannekkeet. Monet miehet, joilla ei ole erityisiä fetissejä pukeutuvat myös mustaan pukuun, rock-henkiseen vaatetukseen tai armeijalookiin.

Naisilla pukeutuminen on varmasti helpompaa, koska variaatiota on enemmän luonnostaan. Myös pervopiireissä. Itse suosittelen kaikille bilepukeutumisen kanssa tuskaileville korsetin hankintaa, jos sen suinkin tuntee omakseen. Korsetti läpäisee pukeutumiskoodin aina. Hyviä, kohtuuhintaisia ja laadukkaita korsetteja kannattaa tilata vaikkapa täältä, josta omanikin ovat peräisin. 

Olen itse hankkinut pari mustaa korsettia juuri siksi, koska en jaksa miettiä pukeutumista, ja korsetin kanssa sitä ei tarvitse tehdä koskaan. Lempibileasuni on ylhäältä alaspäin: panta kaulassa, musta paitapusero, musta korsetti, Piruetin minisortsit, tyylikkäät sukkahousut sekä maltilliset korot tai maiharit. Toimii aina. Ylläkuvatut bileet olivat ensimmäiset, joissa näytin paljasta pintaa, muuten olen ollut kaulasta alaspäin hyvinkin verhottuna. Ei siis ole pakko näyttää paljasta pintaa, ei todellakaan.

Bileissä näkee totta kai myös paljastavia asuja. Alusvaateviritelmiä, sukkanauhoja, joskus lähes täydellistä alastomuutta. Ei minun juttuni, mutta toimii monille. Myös naiset pääsevät rockhenkisyydellä ja armeijatyylillä pitkälle ja täyttävät useimmiten myös pukeutumiskoodin vaatimukset. Maltillinen vilautus rintoja tai olkapäätä tai voimakkaampi meikki viimeistelevät asun.

Jos bileissä haluaa osoittaa alistuva-alistava –asetelmia, on siihenkin monta tapaa. Alistuvalla helpoin tapa on laittaa panta kaulaan. Tosin itse olen näistä symboleista melko pihalla, joten en ole ehkä paras henkilö neuvomaan. Itse juhlin usein panta kaulassa enkä silti käyttäydy lainkaan alistuvasti, päinvastoin. Meillä ei ole Peikon kanssa ollut keskenämme rooleja päällä koskaan bileissä enkä tiedä, toimisiko se. Haluan liikkua bileissä vapaasti, jutella ihmisten kanssa, osallistua tekemiseen nimenomaan tekevänä osapuolena. Vaikka sitten panta kaulassa.  Ehkä minun kohdallani panta osoittaa sen, että olen varattu – näin ainakin haluan ajatella.

Alistavalla helpoin keino viestittää suuntautumistaan lienee piiska. Usein piiska roikkuu vyöstä tms. lenkistä. Peikko ei kanna bileissä piiskaa näkyvillä, vaikka meillä onkin varustekassi bileissä aina mukana – kiitos vaan joogamattokassilleni.

Sinä, joka epäilet pervobileisiin osallistumista - älä epäile, vaan tule kokeilemaan. Uskon, että yllätyt positiivisesti. 

PS. Viimeksi tänään kävimme keskustelua bileistä toivottavasti tulevan hyvän ystävämme kanssa. Ehkä hänkin kertomamme perusteella innostuu vielä kokeilemaan ja saa myös miehensä mukaan. Kiitos sinulle M miellyttävästä illasta - tästä on hyvä jatkaa tutustumista!

Blondi: Höpinää arvoista

Lapsella loppui koulu. Juhlistimme sitä ja hyvää todistusta herkullisella lounaalla keskustan rennossa ravintolassa. Lapsi aina hämmästelee, että miten me käymme usein ulkona syömässä tai kahvilla. Useimmiten minä ja lapsi kahden, meidän aikaa viettäen. Eikö tämä ole kallista? Miten meillä on tähän rahaa? Vastaan aina samoin. Kyllä meillä on tähän rahaa. Ei tämä edes ole kovin kallista. Mä laitan tähän mielelläni rahaa, koska olen tehnyt tätä koko aikuisikäni. Se on jokaisesta ihmisestä itsestään kiinni, mihin omat rahansa laittaa. Mä laitan enemmin ulkona syömiseen ja kahvitteluun kuin vaikkapa autoon tai isoon asuntoon. Ja sitä paitsi meitä on kaksi työssäkäyvää ihmistä, niin kyllä meillä on tähän rahaa.

Lapsi ja Peikko eivät ole kumpikaan tottuneet käymään ravintoloissa. Ilmeisesti Peikon avioliitossa sellaista ei tehty tai jos tehtiin, niin asiasta tehtiin hyvin iso numero ja sitä seurasi niin iso riita, että oli helpompi pysyä kotona. Näin olen ainakin tulkinnut.

Koska olen itse elänyt koko aikuisikäni vajaata vuotta lukuun ottamatta kahden aikuisen taloudessa, olen aina tottunut siihen, että käyn paljon ulkona syömässä ja laitan muutenkin rahaa itseeni. Arvostan hyvää ravintolaruokaa ja hyvin tehtyä kahvia. Pikkuhiljaa olen saanut myös Peikkoa ja lasta opetettua tähän. On ok ja hyväksi panostaa omaan itseen. Voi ostaa välillä jotain kalliimpaa ja kestävämpää ja vaikka sitten vähemmän. Köyhän yksinhuoltajaperheen lapsena mieleeni tulee aina äitini lausahdus siitä, miten köyhän ei ole varaa ostaa halpaa. Aina asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, mutta kertoo lapsuudenkotini arvoista paljon. 

Kulunut viikko on sujunut remontin ja remontin suunnittelun merkeissä. Ei mitään isoa, pintaremonttia ja uudet kalusteet minun ja Peikon makuuhuoneeseen, uudet maalit ja pientä sisustusesinettä lapsen huoneeseen. Kun Peikko muutti luokseni/kun muutimme Peikon kanssa yhteen, emme tehneet yhteiselle makuuhuoneellemme mitään. Se oli lähes sellainen kuin se oli ollut exäni kanssa. Asia ei häirinnyt Peikkoa eikä se häirinnyt minua. Nyt kun asiaa on kypsytelty rauhassa, on suunnitelma yhteisen, meidän oman makuuhuoneen laittamisesta ottanut tulta alle. Kaikki alkoi Peikon ääneen esittämästä haaveesta, että hän haluaisi nukkua Futon-sängyssä. Hyvin nopeasti Futon sai seurakseen uuden hyllyn ja uudet maalit makuuhuoneeseen. Eilen ja tänään olen maalannut makuuhuoneemme kauniin turkoosilla, kirkkaimmalla mahdollisella sävyllä. Lapsi on sutinut omansa täydellisen poltetun oranssin värillä.

Eniten olen kuitenkin nauttinut siitä, että olen saanut laittaa vanhaa tavaraa pois. En roskiin, vaan kierrätykseen. Minun vankkana ja myös erinomaisen toimivana ohjenuoranani on jo vuosia ollut, että kun yksi tavara tulee sisälle, vähintään kaksi vanhaa lähtee pois. Olen parin viime viikon aikana hävittänyt kaikki vanhat cd-levyni ja vinyylini, ison läjän kirjoja, vintistä olen lahjoittanut useamman sinne kertyneen huonekalun pois. Joka kerta, kun pääsen jostain tavarasta eroon, koen mielihyvää ja puhdistumisen tunnetta. Lapsi on jo tottunut siihen, että meiltä tavara lähinnä hupenee koko ajan. Meidän naapurit varmasti ajattelee, että noilla ei ole kotona mitään. Toteaa lapsi, kun raahaamme rappukäytävään taas yhtä isoa Ikea-kassillista kirjoja ja saa ottaa tästä –lappua. Lapsen omakin suhde tavaraan on hyvin kriittinen, ja hänen huoneessansa on minimaalisen vähän tavaraa, samoin vaatekaapissa vaatteita.

En ole koskaan tietoisesti yrittänyt elää ekologisesti, mutta arvoni ovat luontaisesti sellaiset. Ei autoa, asutaan fiksusti pienissä toimivissa neliöissä sellaisessa sijainnissa, josta pääsee pyörällä ja kävellen joka paikkaan, ei osteta turhaa, kierrätetään mahdollisimman paljon.

Sama sääntö pätee meillä pervoilussakin. Kumpikaan meistä ei ole välineurheilijoita tai turhan krääsän perään. Ne harvat jutut, joita ostetaan, pyritään ostamaan laadukkaina, jotta lelut kestäisivät mahdollisimman pitkään. Sama pätee pervovaatteisiin, joita kummallakin on vain muutama vaatekappale. Mutta totta kai välillä täytyy hankkia myös jotain extravaganzaa, oli kyse sitten pervoilusta tai muusta elämästä. Niinpä ajattelinkin esiintyä tämän lauantain isoissa pervopippaloissa uudet, huikean korkeat Minna Parikat jalassa. Jos siis näet juhlissa huojuvan blondin, jolla ei ole aavistustakaan, miten niin korkeilla koroilla kävellään, niin tule ihmeessä moikkaamaan…