maanantai 9. joulukuuta 2013

Blondi: Piiskaa, itkua ja räkää

Minua ei ole piiskattu pitkään aikaan. Edellisestä kerrasta on ainakin reilu kuukausi. Syynä kehno jaksamisen taso marraskuussa. Tällä viikolla libido on palautunut jo normaalille tasolle, ja seksi ja alistuminen ovat pyörineet mielessäni paljon. Etenkin piiskan saaminen. Lapsen ollessa kotona meillä ei ole kuitenkaan ollut mahdollista toteuttaa mitään kovaäänisempää leikkiä eli piiskaus on ollut poissuljettu vaihtoehto. Muuten olemmekin sitten kokeillut kaikenlaista uutta kivaa.

Perjantai-illalla kävin ylikierroksilla. Kerjäsin Peikkoa käyttämään minua. Olin Peikon päällä ja sain nautinnollista käsittelyä rinnoilleni. Riuhdoin kuitenkin kärsimättömänä, koska halusin vain lisää ja kovempaa. Lopulta Peikko veti minut pois päältään ja tuli polvilleen kasvojeni lähelle. Runkkasi itselleen orgasmin ja laukesi kasvojeni päälle. Ensimmäisen kerran koskaan. Hiljenin ja rauhoituin hämmästyksestä ja nautinnosta kun tunsin kuumien pisaroiden valuvan kasvoilleni ja kaulalleni. Peikko sotki kasvoni spermaan ja komensi minut sen jälkeen pesulle.

Jotta ei tulisi sellaista kuvaa, että pervoilu on jotenkin totista touhua, löytyy tästäkin asiasta nautinnon ja alistumisen lisäksi myös humoristinen puoli. Tunsin spermavanan valuvan kohti silmääni enkä ehtinyt pyyhkiä sitä pois. Kun avasin silmäni, niin auts. Jos ette vielä tienneet, niin tuo muuten niin nautinnollinen tavara kirvelee silmissä aika lailla. Kahden runsaalla vedellä tehdyn huuhtelun jälkeen silmä lakkasi vuotamasta ja pääsin nukkumaan.

*****

Lauantaina olin henkisesti valmistunut saamaan piiskaa. Lapsen huonosti nukutun yön takia hänen harrastuksensa jäi kuitenkin väliin, emmekä saaneet ajattelemaamme leikkihetkeä. Olin itsekin valvonut yöllä ja itkuinen jo pelkästä unen puutteesta. Kun kuulin, että lapsi jääkin kotiin, en voinut mitään muuta kuin itkeä katkerasti. Räkäisenä ja lukittautuneena makuuhuoneeseen vihasin koko maailmaa. Peikko huomasi minun olevan aidosti hajoamistilassa ja järjesti lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa. 

Makoilimme sohvalla lähekkäin ja itkuni jatkui edelleen. Kun aloitan itkemisen, en saa sitä loppumaan. Etenkin jos itkuun liittyy vielä väsymys. Peikko silitteli minua ja jossain kohtaa sain itkun loppumaan. Hän tiedusteli vointiani. Kysyi, onko pääni kipeä. Ei. Olenko syönyt mitään. En. Olenko käynyt vessassa. En. Nyt sä nouset ylös ja käyt vessassa. Sitten sä syöt vaikka yhden banaanin. Otat vaatteet pois ja tulet makuuhuoneeseen. Viivyin vessassa pitkään. Niistin litrakaupalla räkää ja pesin itkemisestä turvonneet kasvoni ja silmäni. Totesin peiliin katsoessa, että en ole tässä olotilassani mikään kovin hehkeä näky, mutta nyt saa kelvata.

Hipsin makuuhuoneeseen vaisuna. Peikko on avannut leluarkun jo valmiiksi. Vetänyt peiton osittain lattialle. Sängyllä odottavat nahkaiset käsikahleet. Peikko komentaa minut polvilleni sängyn reunaa vasten. Jalat haralleen ja vatsa sänkyä vasten. Hän sitoo polvieni alapuolelle nahkaremmit. Vetää niistä narut läpi ja kiskoo jalkani haralleen. Kiinnittää kummankin jalan erikseen sängynjalkaan. Hengittelen ja keräilen itseäni. Peikko kävelee sängyn toiselle laidalle. Kädet suoraksi sängyn päälle. Saan ranteisiini nahkaiset kahleet. Niiden läpi pujotetaan köysi, jonka toinen pää sidotaan jonnekin. Saan polvieni alle vielä tyynyt tekemään asennosta mukavamman. Olen apposen auki ja hyvin käytettävänä. Peikko tulee taakseni seisomaan.

Ensimmäiset piiskaukset tulevat avokämmenellä. Lujaa ja kipeästi – siltä ainakin tuntuu. Toki olen myös erittäin kipuherkkä itkemisestä ja valvomisesta. Kyynelet alkavat valua lähes saman tien. Jossain kohtaa kipu helpottaa hieman, kun ihoni ja lihakseni alkavat lämmetä. Peikon kaivaessa arkusta hapsupiiskan alan jo nauttia. Piiskojen välissä saan myös hyrrää, varsidildoa ja silittelyä. Muistaakseni yhden orgasmin. Kipu yltyy taas. Ei kiltti noin kovaa, ei saa. Kipu ei kuitenkaan lopu, vaikka itken ja anelen. Saan irrotettua toisen käteni nahkakahleesta ja vedän sen takapuoleni suojaksi. Peikko sitoo käteni lempeästi takaisin. Olen niin räkäinen, että saan tuskin hengitettyä. Pyydän kuin pikkulapsi, että Peikko niistäisi minua ja hän tekee sen. Jokin terävä, todennäköisesti bastardon viiruttaa takapuoltani. Yritän muistaa hengittää, mutta en onnistu siinä kovin hyvin. Kipua on liikaa.

Saan liukuvoidetta sisääni. Peppuuni. Peikko sovittelee sinne jotain, joka tuntuu dildolta. Emättimeeni saan jotain, joka tuntuu isommalta. Hyrrän klitorikselle. Peikko nai minulle parissa minuutissa maata järisyttävän orgasmin. Etenkin voimakkaasti liikkuva sauva (?) pepussani tuntuu mielettömän hyvältä. Saan luvan laueta, huudan ja tulen. Ehkä itkenkin. Pitkään. Huohotan sängyn päällä. En saa huohotusta loppumaan. Sanoin Peikolle, että antaa minun hengittää. Puristan lujaa Peikon käsiä ja yritän saada hengityksen tasoittumaan. Vedän syvään ja nopeasti henkeä ja minua alkaa huimata lievästi. Tiedän, että hyperventiloin pian, jos en saa hengitystä rauhoittumaan. En ole koskaan hyperventiloinut, mutta tunnen fysikaalisen mekanismin niin hyvin, että tiedän, mitä saattaa olla tulossa.

Peikko hengittää kanssani ja saan hengityksen rauhoittumaan. Olo tasaantuu. Peikko irrottaa minut kahleistani ja ja pyytää nousemaan sängylle. Hän käärii minut peittoon ja vetää pitkäksi aikaa kainaloonsa.

Takana on poikkeuksellisen itkuinen ja räkäinen leikki, joka tuli ehdottomasti tarpeeseen. 

6 kommenttia:

  1. Hyvä ja vahva teksti jälleen.
    Minua askarruttaa eräs määritelmällinen asia, joka aina välillä nousee Blondin puheissa esiin. Sanot, ettet ole masokisti, vaan alistuva. Miten katsot tämän eron oikeastaan menevän? Subiurasi alkupuolella muistaakseni kyllä suhtauduit varauksella kipua ja epämukavuutta tuottaviin asioihin, kuten piiskaus, mutta enää ei näyttäisi niin olevan. Missä siis sinun mielestäsi on olennainen ero, joka tekee sinusta ei-masokistisen?

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tetris kommentista ja mielenkiintoisesta kysymyksestä. En edelleenkään pidä itseäni masokistinina, koska minulle kipu ei ole SE juttu. Se on vain yksi väline alistumiseen. Noh, rajanveto on kai liukuva ja aina yhtä vaikeaa.

    Itse määrittelisin masokistin jotenkin niin, että masokisti nauttii kivusta kivun vuoksi eikä esim. tarvitse nauttiakseen alistumista vaan kivun vastaanottaminen on se juttu. Minulle kipu on vain harvoin nautinnon lähde. Joskus sellainen bittersweet-tyyppinen kipu on nautittavaa, mutta kun mennään kunnolla kivun puolelle, niin en koe sen olevan minun juttuni. Toki otan sitä alistuvan roolissa vastaan, jos Peikko haluaa tuottaa minulle kipua.

    Mutta tulkintakysymyksiä kai pitkälti. Olen sitä mieltä, että minulla on erittäin alhainen kipukynnys, mutta Peikon mukaan se on varsin normaali. Eroa kuitenkin on. Esim. sinua piiskatessaan Peikko usein jälkeenpäin toteaa, että miten kivaa on, kun saa roimia kunnolla ja näkee, että toinen nauttii nimenomaan kivusta. Onko tässä se hiuksenhieno ero masokistin ja alistuvan välillä?

    Mitä muut olette mieltä?

    VastaaPoista
  3. Minun on itse asiassa pitänyt kysyä ihan samaa. Hyvä että asia tuli puheeksi, mielenkiintoisia pointteja!

    Minusta kiinnostavaa on juuri se, että aina silloin tällöin tuot asian esiin. Minulle on siksi syntynyt vaikutelma, että sinulle on tärkeää rajata masokistisuus itsestäsi pois. Onko asia tosiaan näin, ja jos on, osaatko kertoa miksi?

    Olen nimittäin itsekin huomannut, etten mielelläni mieltäisi itseäni masokistiksi, vaikken omasta mielestäni osaa sitä järin vakuuttavasti perustella. Nautinhan minä kipua tuottavista asioista, joten miksikäs en masokistista menisi. Toisaalta juuri se, etten nauti silkasta kivusta itsestään... Mutta nauttiiko lopulta kukaan? Onko oikeasti ihmisiä, jotka potkaistessaan varpaansa pöydänjalkaan henkäisevät ihastuksesta? :D

    Minä en yksinkertaisesti ymmärrä koko masokismia tarpeeksi tunnustaakseni sitä. Täytyy tosin myöntää, että siihen liittyvät negatiiviset mielikuvat saattavat myös osaltaan vaikuttaa asiaan. Mutta en minä masokistisuutta itsessäni täysin uskalla mennä kieltämäänkään, kai minussa kuitenkin on sellaisiakin piirteitä. Ne ovat vain, kuten sinäkin sanoit, alisteisia alistumiselle.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Pikkusisko kommentista ja kysymyksistä.

    Minun mielikuvani sanasta masokisti on täysin neutraali. Kyse on varmasti siitä, että identifioin itseni niin vahvasti alistuvaksi, että sana yksinkertaisesti kuulostaa vieraalle enkä osaa määritellä itseni sitä kautta. Eli minkäänlaista negatiivista mielikuvaa sana masokisti ei minulle tuota. Ehkä enemmän juuri sitä, että se vain on niin vieras.

    Jos mä sitten lisään tähän mun määrittelyyn vielä sen masokismin hippusen, niin olisiko se tällainen: semisti polyamorinen, frieds with benefits -henkinen, tarvittaessa topping from bottom -tyylinen, oikeissa tilanteissa oikeanlaisesta kivusta nauttiva, heterofleksiibeli alistuva pervonainen ;).

    VastaaPoista
  5. Ehkä näin onkin mitä sanoit(te), sillä kun mietin asiaa, on minulle suurin juttu ollut tulla satutetuksi toisen toimesta ja alistuminen on tullut kuvaan mukaan sen luonnollisena jatkumona. Voin nauttia käsittelyistä ilman sen suurempaa alistumisen tunnetta, vaikka jos tilanteessa on kunnollinen voimaepäsuhta päällä, on se monin verroin herkullisempaa.

    Olkaa vain kernaasti jotain muuta kuin masokisteja. :D

    Hyvä kysymys, nauttiiko kukaan kivusta itsestään? Sitä paitsi, masokismi määritellään yleensä nimenomaan eroottisen kivun kautta.. Nyt kun minulla on vaihtelevia kokemuksia eroottisesta ja melko eroottisesta kivun vastaanottamisesta, olen kieltämättä toisentyyppisissa kiputilanteissa havainnoinut itseäni eri tavoin kuin ehkä ennen. Minulla on ollut onni välttyä todella pahalta kivulta, mutta viimeksi podin aika häijyä kurkkukipua, sellaista joka saa kaiken nielemisen vääntämään kasvoja tuskaisesti.

    Koettelen itseäni tässä asiassa, tutkin kipua. En ota särkylääkettä ennen kuin todella tarvitsen taukoa voidakseni hoitaa hommani yms. Olen havainnut mm. että en pelästy kipua, vaan menen suoraan kohti ja rentouttamalla kehoani saan sen laantumaan.
    Jos lyön varpaani, tiedän kivun tulevan aaltona päälle, mutta myös sen, että aalto kestää vain aikansa. Keskityn hengittelemään ja annan aallon jälleen perääntyä.

    Kipukynnys on varmaan paljon asenteesta kiinni, omista peloista lähinnä. Olen huomannut esim. että voi käsitellä hehkuvia kekäleitä sormissani ja jos viillän haavan sormeeni, en välttämättä tunne mitään. Jos panikoisin, saisin varmaan kivunkin esiin.

    Nyt meni vähän off topic taas, mutta olen ylpeästi masokisti, sillä perimmäinen eroottinen haaveeni on joutua nolostuneena ja alistuneena piiskattavaksi ja että se nimenomaan sattuu.

    VastaaPoista
  6. Touche, sinä semisti polyamorinen, frieds with benefits -henkinen, tarvittaessa topping from bottom -tyylinen, oikeissa tilanteissa oikeanlaisesta kivusta nauttiva, heterofleksiibeli alistuva pervonainen :D <3 Itsensä määrittely toisille on monesti enemmän tai vähemmän kyseenalaista, pahimmillaan naurettavaa. Mutta itselle sillä voi olla suurikin merkitys, mitä mieltää osaksi itseään ja mitä ei.

    Mie luulen, että mulla on käynyt niin, että olen tahtomattanikin kohdentanut kaiken aloittelijan ennakkoluulon ja pelokkuuden sanoihin sadisti ja masokisti. Ne kuulostaa niin kovilta ja kylmiltä..! Minä tiedän kyllä, ettei ne oikeasti ole rumia sanoja eikä rumia asioita. Mulla on vain vielä niihin käsitteinä sellainen vaistomainen, torjuva tunnejälki, joka oletettavasti ja toivottavasti häviää kun saan enemmän kokemusta.

    Tähdennettäköön kuitenkin, ettei minulla ole mitään itseään masokisteiksi tai sadisteiksi kutsuvia ihmisiä vastaan, päin vastoin! Kaikki kunnioitukseni.

    Minun haaveissani on aina läsnä se, että minulle tuotetaan kipua, mutta ei koskaan ilman alistusasetelmaa. En tiedä vielä täysin, mitä se minulle itselleni tarkoittaa, eikä minulla ole mikään kiire sitä selvittää. Toistaiseksi minulle riittää se tietoisuus, että olen ainaskin pikkuisen masokistinen.

    VastaaPoista