Blondi ihmettelee: Piiskauksen anatomiaa

Keskustelin Peikon kanssa eräänä iltana tulevista blogipäivityksistä. Pohdin, että mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa ja kysyin asiasta Peikolta. Hän sanoi, että hän ei tiedä, ja että voin päättää itse. Olen huomannut, että nautin yhä enemmän siitä, että Peikko päättää tiettyjä asioita puolestani. Niinpä valitinkin hänelle, että on tylsää päättää asiasta itse, joten sainkin varsin yksiselitteisen käskyn: Kirjoita piiskauksesta.

Niinpä kirjoitan nyt piiskauksesta. Suhteeni piiskaukseen ja kipuun on kovin ristiriitainen. Pidän kevyestä kivusta, sellaisesta bittersweet-tyyppisestä, koska se on minulle tärkeä osa alistumisen kokemusta. Kipu itsessään saa aikaan minussa melko negatiivisia mielikuvia. Olen kuitenkin säännöllisesti pyytänyt Peikko satuttamaan minua. Tuolloinkaan pääasiana ei ole ollut kivun itsessään tuottama tunne, vaan että saan kivun kautta vahvasti alistetuksi ja käytetyksi tulemisen kokemuksen. Sitä tarvitsen ja siitä elän. Tähän mennessä ainoa piiskaus, mistä olen aidosti nauttinut, on ollut kevyttä piiskausta rinnoille, häpyyn tai yläselkään.

Takapuoleni ja reiteni sen sijaan eivät pidä piiskasta. Kiemurtelen yleensä piiskaa karkuun kaikin mahdollisin keinoin. Sidottunakin kiemurtelemalla pystyy välttämään pahimmat piiskaniskut tai niin ainakin uskottelen itselleni. Peikko kyllä aina muistuttaa, että turha kiemurrella, et kuitenkaan pääse minnekään, jalat auki, pysy paikalla, napa kiinni sänkyyn. Yritän totella, mutta yleensä kipu on niin epämiellyttävää, että en pysty olemaan paikallani.

Ehdoton inhokkini piiskoista on bambukeppi. Sain noin kuukausi sitten kyseenalaisen kunnian käydä itse bambukeppiostoksilla paikallisessa kukkakaupassa. Pääsin itse huolella valitsemaan vihaamani piiskausvälineet, ja käytinkin siihen paljon aikaa. Kukkakaupan myyjä varmasti katseli minua huvittuneena, kun valikoin puoli tuntia neljää bambukeppiä. Joko hän ajatteli, että tuossapa vasta tarkka viherpeukalo tai sitten, että toi on taas noita pervoja… Sain kepit valittua, ja naureskellen pyöräilin läpi kaupungin 120 senttiset bambukepit pyöräni kyydissä.

Muutama päivä sitten tulin kotiin mahtavan joogaharjoituksen jälkeen. Hengitys sujui, asanat myös, käsivarret olivat punnertamisesta aivan poikki, olin hiestä märkä. Peikko oli ollut töistä poissa kuumeen takia, ja olimme sopineet, että hän tulee luokseni lähinnä siliteltäväksi ja nukkumaan. Kävin suihkussa, söin ja siirryimme sängylle makoilemaan.

Yht´äkkiä huomasinkin, että olimme keskellä leikkiä. Olin taas jossain ihan omassa maailmassani, hyvin syvällä, joten tapahtumien tarkasta kulusta en osaa kertoa. Tiedän vain, että Peikon kädet olivat syvällä sisälläni, sain niiden ja hyrrän avulla järkyttävän suuria orgasmeja. Sain todennäköisesti piiskaa useampaan otteeseen, sellaista mustaa hapsupiiskaa. Muistan, että olin jossain vaiheessa aivan poikki ja puhki, kun Peikko käski minut sänkyyn kontallani takapuoli pystyyn ja kädet pään yli peitolle siten, että kädet myös pysyvät peitolla. Olin niin loppu, että en jaksanut enää muuta kuin olla ja hengittää ja ottaa vastaan. Peikko käytti piiskaa ja silitteli aina välillä. Tunsinkin yllätyksekseni, että piiska alkoi tuntua hyvältä ja kipu katosi. Endorfiinit lähtivät liikkeelle, kun silittely ja piiska vuorottelivat. En tiedä, kuinka kauan tätä kesti, mutta nautin. Nautin todella. Olisin voinut ottaa piiskaa vastaan vaikka kuinka kauan. Lopuksi Peikko puhui jotain, mutta olin jossain niin syvällä, että en ymmärtänyt, mitä hän sanoi. Kuulin, mutta en kyennyt kuuntelemaan saati ymmärtämään. Sain henkäistyä ”Mitä”, ja Peikko aloitti kärsivällisesti uudelleen.

Olin rikkonut muutamia sääntöjä, mm. Peikon käskyä pitää kädet pään yli koko ajan niin, että ne koskevat peittoa. Ja varmasti monia muitakin, en oikeasti muista. Tästä seurasi se, että jouduin kuittaamaan ”syntini” ottamalla vielä viimeiseksi vastaan viisi kovaa piiskaniskua ja laskemaan ne itse. Tottelin todennäköisesti kiltisti ja laskin, koska en jaksanut enkä voinut muuta. Sitten jo makoilinkin Peikon kainalossa hellittävänä ja siliteltävänä. Jossain vaiheessa, kun olin palannut takaisin tähän maailmaan, vitsailin, että mielestäni Peikko ei ollutkaan ihan niin kipeä kuin luulin.

Leikkimme ovat viime aikoina muutekin pidentyneet, ja Peikko on alkanut viedä minua syvemmälle sen myötä, että tunnemme toisemme yhä paremmin. Kumpikaan ei tiedä, minne olemme menossa tai mihin päädymme, mutta onneksi saamme tehdä tätä yhdessä. Luottaen, välittäen, hellyydellä, rakkaudella.