Blondi: Vallasta ja vastuusta

Eräässä ulkomaankielisessä pervoblogissa alistava mieshenkilö kirjoitti hienosti hänen ja hänen alistuvan kumppaninsa dynamiikasta. Postauksen aiheena oli provosoivasti se kun nainen ei parisuhteessa anna, niin pervoilu ratkaisee sen(kin) ongelman. Oikeasti kirjoituksessa oli kuitenkin kyse terveen ja luottamukseen perustuvan pervoparisuhteen dynamiikasta, vallasta ja ennen kaikkea vastuusta.

Itse naisena, tasa-arvon kannattajana ja feministinä uskallan sanoa, että varsin usein heteroparisuhteessa naiset käyttävät seksiä vallan välineenä. Asiasta saa olla kanssani eri mieltä. Toki myös miehet saattavat tehdä samaa, mutta en osaa tarkastella asia heidän näkökulmastaan. En tiedä, miten tietoista seksuaalisen vallan käyttö naisilla on, mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Useammin kuin nainen on valmis tunnustamaan. Seksiä vastaan nainen saa kaipaamaansa hellyyttä, läheisyyttä ja huomiota. Usein nainen haluaisi vain kolmea edellä mainittua, mutta ei saa niitä ilman seksiä. Seksiä vastaan voidaan pyytää mies toimimaan tietyllä tavalla, tekemään tiettyjä asioita ja ylipäätään seksiä vastaan pidetään mies hyvällä tuulella. Lisäksi seksistä on arjen keskellä hyvin helppo kieltäytyä vetoamalla väsymykseen, klassiseen päänsärkyyn, kiireeseen… Asetelmana on lähtökohtaisesti se, että nainen ei anna ja mies ei saa.

Pervodynamiikassa asetelma ei päde, ovat sukupuoliroolit mitkä tahansa. Nautin itse alistuvana osapuolena siitä, että minulta ei koskaan pyydetä seksiä eikä minulta koskaan kysytä, että tekeekö minun mieli. Että minulle ei vihjata, että nyt saattaisi kyllä tehdä mieli kun viime kerrasta on jo vähän aikaa. Minua ei koskaan lähestytä kysyen, varoen tai epäröivästi – ei silloinkaan, kun harrastamme ihan tavallista, hellää seksiä. Saan lähinnä inhon väristyksiä pelkästä ajatuksesta, että minua lähestyttäisiin varovasti ja anteeksipyydellen, lupaa kysyen.

Emme ole koskaan keskustelleet asiasta, mutta pidän itsestään selvänä, että olen Peikolle aina yhdessä ollessamme seksuaalisesti saatavilla. Asetelmamme ei sulje kuitenkaan pois hellyyttä ja kosketusta ja silittelyä. Sitä on enemmän kuin missään parisuhteessani koskaan. Ja nimenomaan silittelyä ja hellyyttä ilman seksiä. Ilman mitään vaatimuksia seksistä. Voin silittää ja helliä Peikon kalua käsilläni tai suullani, ilman että siihen liittyy mitään seksuaalista ja ilman, että se velvoittaisi minua mihinkään seksuaaliseen kanssakäymiseen. Peikko makoilee rentoja ja vaihdamme samalla päivän kuulumisia tai pohdimme syntyjä syviä. Toki joskus silittely ja hellittely johtavat seksiin, mutta se ei ole itsetarkoitus.

Ja koska olen valinnut, että alistun Peikolle, on hänellä suurempaakin suurempi vastuu käyttää valtaa oikein. Vallan kanssa käsi kädessä kulkee aina myös vastuu. Valtaa on niin kovin helppo käyttää väärin missä tahansa elämän alueella mutta erityisen helppo sitä on väärinkäyttää pervosuhteissa. Koska olen luovuttanut Peikolle vallan kehooni ja mieleeni, tarkoittaa se sitä, että hänen täytyy pitää niistä myös hyvää huolta. Jos olen väsynyt, kipeä tai voin muuten vaan huonosti, kantaa Peikko vastuunsa siitä, että voin niin hyvin kuin sillä hetkellä on mahdollista. Keskustelimme juuri tänään aiheesta, ja sanoin, että jos hän esim. käyttäisi valtaansa silloin kun minulla on pahat kuukautiskivut tai tappomigreeni, olisi kyse raiskaukseen verrattavasta asiasta. Peikko oli kanssani samaa mieltä. Silloin kysymys olisi vallan väärinkäytöstä, ei käytöstä. Vaikka olenkin Peikon käytettävissä aina kun olemme yhdessä, toimii hän vastuullisesti. Hän pitää huolta hyvinvoinnistani ja toimii tavalla joka edistää sitä. Siihen kuuluu mm. se, että hän pitää huolta siitä, että nukun tarpeeksi, syön säännöllisesti ja harrastan sellaisia asioita, jotka lisäävät hyvinvointiani. Olen toki itsekin aikuisena ihmisenä vastuussa hyvinvoinnistani ja siitä, että pidän itsestäni huolta, mutta Peikolla on valta ja vastuu edistää asioita entisestään.

Alistuessani minulla on puolestani itselläni viime kädessä valta ja myös vastuu lopettaa tilanne kuin tilanne käyttämällä turvasanaa. En kuitenkaan koskaan aktiivisesti ajattele sitä mahdollisuutta tai sanan käyttöä, vaikka se jossain takaraivossani onkin. En koskaan ajattele, että vaikka minulla on leikkiessä mahdollisuus keskeyttää kaikki toiminta, niin kyse olisi jollain tavalla alistumisen tai käytettävänä olemisen illuusiosta. Ajattelen aidosti, että Peikolla on velvollisuus kohdella ja käyttää minua niin, että turvasanaa ei tarvita.