Blondi: Kesä vol. 4

Vietämme Peikon kanssa neljättä yhteistä kesää. Aika kuluu niin nopeaa tahtia, että täytyy itsekin käydä välillä blogin vanhoja tekstejä läpi pysyäkseen selvillä kaikesta tapahtuneesta.

I

En muista juuri mitään ensimmäisestä yhteisestä kesästämme. Tai muistan seksin, naurun ja itkun – oikeastaan muuta ei siihen kesään mahtunutkaan. Juuri eronneena ja eron perään uuden ihmissuhteen aloittaneena elin samaan aikaan sekä erokriisin että rakastumisen huuman keskellä. Vaikka olin itse erossa se parisuhteen päättävä osapuoli, oli ero kuitenkin iso asia ja työstettävää, etenkin syyllisyyden tunteen työstämistä, riitti paljon. Siihen samaan tunnevyöryyn vielä pervoidentiteetin löytäminen, niin ei ihme, että tuosta kesästä ei juuri ole muistikuvia.

II

Toinen kesämme oli haasteellinen. Elimme vielä rakastumisvaihetta ja minä olisin halunnut elää Peikon kanssa täydellisessä symbioosissa, mutta Peikon luo juuri äidiltään muuttanut kriisissä oleva teini oli vielä tarvitsevampi kuin minä. Kesän aikana ainakin minä totesin, että jos haluamme saada parisuhteemme kestämään jatkossakin, on meidän muutettava yhteen. Näimme viikossa muutaman kerran ja tuolloinkin Peikolla oli lähes aina kiire kotiin lapsen luo. Muutimme kaikki kolme saman katon alle syksyllä, kun Peikko sai oikeuden päätöksellä lapsen lähivanhemmuuden.

III

Viime kesä meni oikeastaan yhdessä asumista vielä harjoitellen. Yhteisiä pelisääntöjä hakien. Miten me kolme olemme vuorovaikutuksessa keskenämme. Lapsi koki kuitenkin olonsa jo niin turvalliseksi, että uskalsi antaa vuosia varastoon kertyneen pahan olon tulla läpi. Saimme lapselle heti loppukesästä hänen tarvitsemaansa ulkopuolista apua ja tilanne rauhoittui nopeasti. Pidin vain lyhyen loman työpaikanvaihdoksen takia.

IV

Kun tämä kesä alkoi, en oikein tiennyt, mitä odottaa. Pelkäsin hieman toisintoa viime kesästä. Painostavaa tunnelmaa kotona. Lapsen tarvitsevuutta. Kahdenkeskisen ajan puutetta, joka on ollut suhteemme kipukohta koko sen ajan. Mutta kaikki on sujunut hienosti.

Lasta ei ole juuri näkynyt kotona alkukesästä. Hänellä on nykyään hyviä harrastuksia erilaisen vapaaehtoistyön ja aktivismin muodossa. Melkoisen iso sosiaalinen verkosto, vaikka ei vieläkään sitä ihan parasta ystävää. Ihanan värikäs ja suvaitsevaisuutta arvostava kaveriporukka, jossa saa olla juuri sellainen kuin on. Sanon Peikolle usein nauraen, että jos lapsi joskus toteaa olevansa tylsä ja tavallinen hetero ja haluavansa perustaa ydinperheen, niin se on varmasti hänelle iso pala sulateltavaksi – sen verran monimuotoisia ystäviä hänellä on. Lapselle, tulevalle syksyn lukiolaiselle, on vihdoin tullut oman tilan ja ajan tarvetta. Hän viihtyy kotona ovi kiinni eikä hänellä tarvitse olla jatkuvaa kontaktia Peikkoon tai minuun. Välillä olemme hänen mielestämme noloja, enimmäkseen kuitenkin tosi cooleja vanhempia. Minä ja lapsi tulemme pääsääntöisesti hienosti toimeen ja meillä on luontaisesti paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Lapsi on monessa suhteessa paljon kypsempi oikeaa ikäänsä, toisissa asioissa taas huomattavasti kehittymättömämpi kuin muut ikäisensä.

Entä minä ja Peikko sitten? Olemme edelleen umpirakastuneita. Sitoutuneita parisuhteeseemme. Ihastuminen ja rakastuminen ovat muuttuneet rakkaudeksi. Olen iloinen, että suhteeseemme mahtuu jo niin paljon muutakin kuin seksiä ja pervoilua. Ne ovat edelleen suhteemme kulmakivi, meidän juttumme, mutta on paljon muutakin.

En ajattele itseäni aktiivisesti alistuvana naisena vaan Peikon elämänkumppanina, jolla on myös alistuva ulottuvuus. Jota täytyy päästä toteuttamaan kohtuullisen säännöllisesti. Alistuminen on nykyään enemmän nyansseja ja mielentila kuin rajua fyysistä tekemistä. Ehkä senkin aika tulee taas.

Peikko leikkii säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman muun naisen kanssa. Kaikki nuo naiset ovat myös minun ystäviäni. Nukella on elämässämme erityinen asema. Jos meillä ei olisi kotona asuvaa lasta, eläisimme varmastikin enemmänkin arkeamme yhdessä. Lisäksi minun sydämessäni on erityinen sija eräälle naispuoliselle ystävälleni, joka on noh, enimmäkseen todella hyvä ystävä, joskus myös jotain muuta.

En jaksa tällä hetkellä kiinnostua muista miehistä kuin Peikosta. Tai on minulla yksi, jonka kanssa saattaisin keksiä jotain kivaa tekemistä. Jonka katse tuntuu hyvältä. Peikko on luvannut käydä keskusteluja miehen kanssa ja kysellä, mitä hänen intresseihinsä kuuluu.

Meillä on sopivan kokoinen ystäväpiiri, joka koostuu lähes sataprosenttisesti pervoista. Tai ystäviä ne ovat totta kai, sitten vasta pervoja. Pervoystäviä. Sellaisia, joiden kanssa voi olla oma itsensä.

Katsotaan, mitä kaikkea kivaa kesä vol. 4 tuo vielä tullessaan.