En ole itse juurikaan viettänyt aikuisikäisenä jouluja. Lapsena vietetyt joulut alkoholisti-isän kanssa eivät ole jättäneet kovin ruusuisia muistoja. Entisessä avioliitossani olimme joulut aina poissa Suomesta. Peikon ja jälkikasvun kanssa olen kuitenkin joutunut opettelemaan viettämään joulua uudelleen. Ei niin, että minut pitäisi pakottaa siihen, mutta mieluummin jättäisin koko juhlan väliin, jos saisin itse valita.
Onneksi Peikko pesueineen viettää kuitenkin rentoa joulua. Pöytään laitetaan vain se, mitä oikeasti halutaan syödä. Lahjoja ostetaan sen verran kun sopivalta tuntuu. Näennäisestä rentoudesta huolimatta Peikko ja lapset ovat myös melko lailla oireilevia joulun alla. Peikko analyyttisenä ihmisenä hahmottaa hyvin reaktionsa ja sen, mistä ne johtuvat. Lasten laita on kuitenkin toisin. Lapset ovat kireinä kuin viulunkielet. Eivät saa nukuttua. On outoja kipuja ja oireita. Stressaavat pienimmästäkin asiasta. Yritämme Peikon kanssa sanottaa asioita mahdollisimman paljon ja tehdä lasten reaktioita heille ymmärrettävimmiksi.
Kuulen usein muiden uusperheiden sanovan, että helppoahan teillä on, kun perheessänne on nolla liikkuvaa osaa. No, on ja ei. Vaikka lapset ovat valinneet, etteivät ole äitinsä kanssa tekemisissä, on äiti silti usein läsnä perheessämme. Juuri poissaolonsa kautta.
*****
Mutta iloisempiin asioihin. Pukki muisti minua ihanilla lahjoilla. Paljon luettavaa, himoitsemaani salmiakkia sekä muutama muu hyvin osunut valinta.
Kun illalla valvoimme enää kahden, oli perinteisen pervolahjan vuoro. Pukki toi minulle tällä kertaa todellisen yllätyksen - kauan himoitsemani Jennings gagin. Sellaisen vanhan ajan suukirurgien käyttävän härpäkkeen, jolla suu ruuvataan auki ja jolla se myös pysyy auki.
En ole muuten gägien ystävä, koska monet niistä estävät pääsyn suuhun. Ei sillä, että asiaa minulta liiemmin kysyttäisiin. Sellaisista gägeistä, joiden läpi pystyy tunkemaan asioita kurkkuuni, niistä minä kyllä innostun. Suu, tunkeminen, esteetön pääsy kurkkuuni ja siihen vielä kuola päälle, niin ei muuta enää tarvitse. Esteenä metallisten gägien hankkimiselle on ollut se, että emme ole löytäneet tähän mennessä hammasystävällistä versiota sellaisesta. Olen tarkka hampaistani, enkä halua tunkea suuhuni metallia, joka veisi kiilteen hampaistani. Eräs yhteinen ystävämme oli kuitenkin tehnyt salapoliisityötä ja löytänyt sopivan, kumipäällysteisen suunlevittimen.
Laitetta testattiin heti lähinnä sovitusmielessä. Se istui nätisti ja tuntui miellyttävän napakalta. Tositoimiin emme ole sen kanssa vielä päässeet. Koin myös pitkästä aikaa sellaisen nopean alistumismoodiin tippumisen, kun Peikko sovitti laitetta paikoilleen. Peikko silitteli hetken hellästi kasvojani ja levitti niille kuolaa, jota alkoi valua välittömästi. Nyt sitä oikeaa hetkeä odotellessa, että laite pääseet tositoimiin <3.
Mitä kivaa te saitte pervopukilta tänä jouluna?
Onneksi Peikko pesueineen viettää kuitenkin rentoa joulua. Pöytään laitetaan vain se, mitä oikeasti halutaan syödä. Lahjoja ostetaan sen verran kun sopivalta tuntuu. Näennäisestä rentoudesta huolimatta Peikko ja lapset ovat myös melko lailla oireilevia joulun alla. Peikko analyyttisenä ihmisenä hahmottaa hyvin reaktionsa ja sen, mistä ne johtuvat. Lasten laita on kuitenkin toisin. Lapset ovat kireinä kuin viulunkielet. Eivät saa nukuttua. On outoja kipuja ja oireita. Stressaavat pienimmästäkin asiasta. Yritämme Peikon kanssa sanottaa asioita mahdollisimman paljon ja tehdä lasten reaktioita heille ymmärrettävimmiksi.
Kuulen usein muiden uusperheiden sanovan, että helppoahan teillä on, kun perheessänne on nolla liikkuvaa osaa. No, on ja ei. Vaikka lapset ovat valinneet, etteivät ole äitinsä kanssa tekemisissä, on äiti silti usein läsnä perheessämme. Juuri poissaolonsa kautta.
*****
Mutta iloisempiin asioihin. Pukki muisti minua ihanilla lahjoilla. Paljon luettavaa, himoitsemaani salmiakkia sekä muutama muu hyvin osunut valinta.
Kun illalla valvoimme enää kahden, oli perinteisen pervolahjan vuoro. Pukki toi minulle tällä kertaa todellisen yllätyksen - kauan himoitsemani Jennings gagin. Sellaisen vanhan ajan suukirurgien käyttävän härpäkkeen, jolla suu ruuvataan auki ja jolla se myös pysyy auki.
En ole muuten gägien ystävä, koska monet niistä estävät pääsyn suuhun. Ei sillä, että asiaa minulta liiemmin kysyttäisiin. Sellaisista gägeistä, joiden läpi pystyy tunkemaan asioita kurkkuuni, niistä minä kyllä innostun. Suu, tunkeminen, esteetön pääsy kurkkuuni ja siihen vielä kuola päälle, niin ei muuta enää tarvitse. Esteenä metallisten gägien hankkimiselle on ollut se, että emme ole löytäneet tähän mennessä hammasystävällistä versiota sellaisesta. Olen tarkka hampaistani, enkä halua tunkea suuhuni metallia, joka veisi kiilteen hampaistani. Eräs yhteinen ystävämme oli kuitenkin tehnyt salapoliisityötä ja löytänyt sopivan, kumipäällysteisen suunlevittimen.
Laitetta testattiin heti lähinnä sovitusmielessä. Se istui nätisti ja tuntui miellyttävän napakalta. Tositoimiin emme ole sen kanssa vielä päässeet. Koin myös pitkästä aikaa sellaisen nopean alistumismoodiin tippumisen, kun Peikko sovitti laitetta paikoilleen. Peikko silitteli hetken hellästi kasvojani ja levitti niille kuolaa, jota alkoi valua välittömästi. Nyt sitä oikeaa hetkeä odotellessa, että laite pääseet tositoimiin <3.
Mitä kivaa te saitte pervopukilta tänä jouluna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti