Pervobloggareiden joukkoon ovat liittyneet Mr. Inathu ja hänen pikkulintunsa laadukkaalla blogillaan. Käykää ihmeessä tutustumassa.
Ennen varsinaista aihetta minun on pakko tunnustaa, että eläessäni vielä vaniljana, mutta vieraillessani kuitenkin säännöllisesti erilaisilla pervofoorumeilla, olin todella ihastunut Inathun teksteihin ja novelleihin. Kun minä nähkääs sytyn sanoista. Sekä kirjoitetuista ja puhutuista. Pornon katselu ei ole mitään verrattuna hyvin kirjoitettuun tekstiin. Olen usemman kerran runkannut Inathun tekstien lukemisen jälkeen, niiden virittämänä. Erityisesti minuun kolahti tuolloin tämä kertomus.
Nyt kun olen julkisesti tunnustanut ihastukseni ja keräilen vielä rohkeutta pyytää häntä kahville, käyn otsikon kimppuun.
Inathu kirjoitti tässä postauksessa omassa kaapissa olostaan. Kukin valitsee itse, miten seksuaalisuutensa kanssa elää - minä olen valinnut kohtuullisen avoimen linjan.
Teen itse töitä suvaitsevaisessa työyhteisössä, mutta varsin herkällä alalla, jossa ollaan tekemisissä ihmisten arjessa pärjäämisen kanssa melkoisen syvällä tasolla. En tykkäile somessa aktiivisesti pervoaiheisista jutuista/yhdistysten sivuista enkä kuulu mihinkään Facen pervoryhmään tai pervoyhdistyksen ryhmään. Erilaisia seksuaalinen tasavertaisuus -aiheisia postauksia ja jakoja minulta toki löytyy melko paljon.
Totta kai minut saa erittäin helposti yhdistettyä Balettiin, kunhan vähän selailee Face-kavereitani tai tekee muuta tutkimustyötä netin syövereissä. Tämä ei itseäni kuitenkaan haittaa. Ajattelen, että jos joku näkee sen vaivan, että stalkkaa minut, niin hän on tietonsa ansainnut ja todennäköisesti itse myös samoista asioista kiinnostunut.
Kärsin itse jonkin verran tästä some-kaapissaolosta, ja olenkin pohtinut viime aikoina, että mitä jos nyt vaan ihan reilusti kävisin tykkäämässä minulle tärkeistä pervoyhteisöistä ja liittyisin muutamiin ryhmiin. Kuitenkin profiilini on niin avoin, että yli puolet kavereistani on tavalla tai toisella minuun sidoksissa työn kautta. Vaihtoehtona olisi luoda toinen tili, jossa voisin sitten huseerata ihan mitä haluaisin tai sanoa mitä haluaisin. Toki tämähän kai oli alun perin somen tarkoituskin…
Tähän minun kaapissaoloni sitten loppuukin. Perheestäni minulle merkitykselliset ihmiset tietävät pervoudestani, samoin Peikon lapset - heille sopivalla tavalla.
Viimeisen reilun neljän vuoden aikana ystäväpiirini on kutistunut lähes pelkästään pervoihin. Tai kutistua on väärä sana, koska minulla on tällä hetkellä enemmän ystäviä ja sosiaalista elämään kuin koskaan aiemmin. Muutama ystävä, jotka minulla on vanhasta elämästäni jäljellä, tietää pervoidentiteetistäni.
Koen itse todella tärkeänä, että voin ja saan olla minulle tärkeiden ihmisten kanssa juuri se, mikä minä olen. Seksuaalisuus on kuitenkin niin osa identiteettiä, että jos sitä joutuisi piilottelemaan kaapissa, kokisin itse, että joutuisin kätkemään jotain liian tärkeää.
On ihanaa, että voin äidilleni tai kollegalleni sanoa, kun he kysyvät kuulumisiani tai mitä viikonlopun suunnitelmiini kuuluu, että me mennään kaveriporukan kanssa kinkyklubille tai istumaan iltaa tai mitä nyt ikinä kalenterissa onkaan. Äitini tai kollegani ei tarvitse tietää sen tarkemmin, mitä kenenkin kanssa teen tai jätän tekemättä. Tosin kollegani on myös läheinen ystäväni, joten hänen kanssa tulee puhuttua pervoilusta vähän enemmänkin.
Minulle ehdottomasti tärkeintä kuitenkin on, että olen kaikille ystävilleni täysin ulkona kaapista. Noh, luonnollisesti, koska 90 % heistä on pervoja. Olemme käyneet pervoystävieni kanssa hyviä keskusteluja siitä, miten haastavaa vaniljaihmisten kanssa on olla tekemisissä. Kun vuorovaikutuksesta jää aina puuttumaan se jokin. On niin paljon asioita, jotka täytyy jättää kertomatta. Silotella. Selitellä. Kierrellä. Varoa puheitaan ja sanojaan.
Harvoin pervoystävien kanssa tulee arjessa niin hirveästi mitään pervoa edes puhuttua, mutta tärkeintä on tieto siitä, että se on mahdollista. Enimmäkseen keskustelu on ihan tavallista vuorovaikutusta. Mutta jos nyt haluaa puhua seksileluista, niin sen voi tehdä. Viime viikolla muistelimme hyvän ystäväni kanssa lenkillä steariinikokemuksiamme ja seuraavassa lauseessa hyppäsimme sujuvasti kesälomasuunnitelmiin.
Lisäksi ainakin meidän pervoystäväporukassamme kosketellaan huomattavasti enemmän kuin missään vaniljaporukassa, jossa olen koskaan ollut. On paljon halailua ja silittelyä. Sylissä istumista. Koskettelua. Pussailua. Usein ihan neutraalia sellaista - jonka ei ole tarkoitus johtaa mihinkään. Kosketuksen voima on todella terapeuttinen ja iho kuitenkin ihmisen suurin elin eli sen vaikutusta ei pidä aliarvioida. Tässä minulle ne tärkeimmät syyt, miksi en suostu olemaan kaapissa.
Millaisessa pervokaapissa sinä asustat?
PS. Alkoi harmittaa oma Facebook-kaappiuteni sen verran, että kävin reilusti tykkäämässä Baletin sivusta. Tästä se somepervous alkaa!
Tämä. Tämä oli erinomaisesti kirjoitettu. Sinällään vaikeaa tasapainoilla normi ja pervo identiteetin kanssa. Hyvä pointti toi "Koen itse todella tärkeänä, että voin ja saan olla minulle tärkeiden ihmisten kanssa juuri se, mikä minä olen". Se niinku on turvaverkko samalla ja pystyy heidän seurassa leppoisasti viettämään aikaa. Olen itsekin miettinyt netin pervokaappi teemaa miten se näkyisi omalla kohdalla.
VastaaPoistaKiitos tästä tekstistä.
Kiitos Anonyymi kommentistasi!
VastaaPoistaKaunis ja osuva vertauskuva tuo turvaverkko.
//blondi
Minulle tuli heti mieleen tuosta Baletin tykkäilystäsi, että kollegasi kuitenkin olettavat sen johtuvan vain yleisestä humaanista kiinnostuksestasi kaikenlaista virkistävää poikkeavuutta kohtaan.
VastaaPoistaOmaa pientä kaapinosaani pitävät vielä kasassa ne ennakkoluulot mitä pelkään minua mahdollisesti kritisoivien ihmisten pitävän itsellään. Että me vain pervoilemme kumin naristessa toisiamme ruoskien! Jos kohta sitäkin puolta löytyy, se ei tosiaan ole KAIKKI mitä on. On niin paljon ystävyyttä ja juuri sitä kosketuksiin menevää sisaruutta välillämme. Arvostusta ja rajojen kunnioitusta. Toistemme vaistonvaraista ymmärtämistä. Se on hienoa ja arvokasta, ei hävettävää. Ikävä vain, että juuri tämä puoli on eniten piilossa ulkopuolisten silmiltä.
Joo, onneksi tällainen humanistin ja kukkahattutädin yhdistelmä voi julkisesti huseerata aika paljon ihan vaan yleisen suvaitsevaisuuden nimissä <3. Plus että mun työssä myös seksillä ja seksuaalisuudella on iso merkitys, ja siitä puhutaan myös töissä, niin toki sekin auttaa.
PoistaMun äidin ensimmäinen kommentti mun pervoiluun oli, että aijaa, hän on aina luullut, että ne ovat sellaisia vanhempia miehiä, jotka käyvät piiskauttamansa itseään jossain kellareissa :). Voi äiti! Onneksi hän on tässä vuosien varrella oppinut, että enimmäkseen pervous on kuitenkin minulle yhdessä tekemistä samanhenkisten ihmisten kanssa.
//blondi
Kiitos Blondi kehuista ja blogimme arvostamisesta sekä esille tuomisesta :)
VastaaPoistaJa kyllä noin harras fani pitänee varmaan vähintään kahvihetkellä palkita...
Itsellänikin yksi hauskimmista kinky-kaapista ulostuloista oli kun kerroin äidilleni varsin yleisellä tasolla, että tarvitsen hieman erilaisia seksuaalisia aktiviteetteja. Vastaukseksi sain kohtalaisen suorasukaisen ja kuvaavan purkautumisen yhden sukuhaarani "poikkeavista" persoonallisuuksista aina 1900-luvun alkuun saakka :D
-Mr.Inathu
Laadukasta blogia voi aina mainostaa. Jäänkin odottamaan kahvikutsuasi :).
PoistaÄidit on kyllä välillä ihan parhaita. Paljonhan äidit vaistoavat lapsistaan, vaikka asioista ei suoraan puhuttaisikaan. Todennäköisesti munkin äiti oli lähinnä helpottunut, kun kerroin pervoudestani - sai lapsen outous jonkun selityksen.
Antoisaa kinkykesää sinulle ja pikkulinnullesi.
//blondi
Hyvä kirjoitus ja olen itse miettinyt samoja asioita! Ihan mielenkiinnosta kysyn, että koetko edelleen vaniljakaverisi tärkeäksi ihmisiksi, vaikka he eivät ole kinkyjä ja puheenaiheet ovat tämän takia rajoittuneita? ITselläni on pari vanhaa vaniljaystävää vuosien takaa ja vaikka he eivät ole kinkyjä, en silti halua heittää vuosien mittaista ystäyyttä hukkaan ja he ovat minulle tärkeitä ihmisiä edelleen. Silti välillä ahdistaa, kun tiedän etteivät he tiedä kinkyydestäni. Tuntuu, että he eivät tiedä minusta jotain olennaista ja vaikka tunnen muuten olevani oma itseni heidän seurassaan, niin silti tajuan, että en sitä täysin ole, koska joudun piilottelemaan omaa kinkyyttäni.
VastaaPoistaItse olen pikku hiljaa alkanut tulla ulos kaapista ja osa vaniljaystävistäni tietää kinkyydestäni, osa ei. Näille vaniljaystäville, jotka tietävät kinkyydestäni ja ovat sujut sen kanssa, olen äärimmäisen kiitollinen. He tietävät, että olen nykyään kinky, mutta ymmärtävät myös sen, että loppupeleissä olen sama ihminen mitä olin vaniljana. Olen vain entistä pervompi ihminen. :D
Alleviivaan myös tuon, joka viehättää juuri minua eniten kinkyihmisissä. Heidän kanssaan voi aluksi vaikka puhua, minkälaisen piiskan on käynyt ostamassa, mutta sen jälkeen voikin vaihtaa sujuvasti ihan muihin puheenaiheisiin. Minua viehättää juuri kinkyissä tämä piirre, että voidaan puhua sujavasti sekä seksistä, kinkyydestä että myös niistä aivan normaaleista asioista. Toki tämä onnistuu myös vaniljoilta, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. ;)
Kiitos vielä kerran hyvästä blogitekstistä!
-Perhis
http://naapurintyttokoysissa.blogspot.fi/
Kiitos kommentistasi Perhonen <3. Täytyy kyllä myöntää, että kyllä mun vaniljakamut on hyvit pitkälti jääneet paitsioon, koska yhdistäviä asioita ei tunnu enää olevan niin paljon.
PoistaOlen muutenkin sitä mieltä, että todella monet ystävyydet ovat sidottuja elämäntilanteisiin eivätkä ne ole muutenkaan ikuisia. Ei mulla ole ystäväpiirissä esim. pikkulapsiperheitäkään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, koska puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet ovat monesti sellaisia, joihin en voi lainkaan samaistua.
Sen verran nirso ja itsekäs olen, että valitsen melko tarkasti, kenen kanssa vapaa-aikani vietän - jos en saa olla oma itseni, niin valitsen sitten ennemmin vaikka hyvä kirjan.
//blondi
Kaapissa ja kaappiin jään. Elämä pervoutensa tunni(u)staneena on kuitenkin silleen helpompaa, ettei tartte kaataa joka ikistä miestä kun vastaan tulee - ilman puute vaan kaapissa tukehduttaa. Ei vaan silleen ihanalla tavalla vaan hyvin surullisesti. Suurin osa ystävistäni ei tiedä, voi kuvitellakaan. Joskus on niiiin kielen päällä kertoa, mutta sitten tajuan, että miksi turhaan järkyttää - vaikka ystävä onkin läheinen, voi ajatusmaailma olla kaukana, kaukana tässä teemassa. Huoh. Onneks te muruset siellä <3
VastaaPoistaWolf Bride, hyvä pointti tuo, että se riittää jo pitkälle, kun on tullut itselleen kaapista ja on sinut oman identiteettinsä kanssa. Helpommalla varmasti pääsee, kun tietää, mitä EI halua.
PoistaTule taas joskus hengittelemään meidän kanssa <3.
//blondi
Kaapissa ollaan enimmäkseen. Muutamat lähimmät ystävät tietävät jotain pintapuolista. En asioita tuputa, koska heitä ei tunnu kiinnostavan. Eivät kuitenkaan tuomitse ym. Kinky ystäviä minulla ei varsinaisesti ole, mutta mistäpä niitä olisin löytänyt... Olisi kyllä mukava, jos olisi joku ihan live ihminen kelle puhua.
VastaaPoistaMyös tulevan ammattini takia pakko pysytellä kaapissa.
Eledl
satutajosrakastat.blogspot.fi
Eledal, tuputtaminen asian kuin asian suhteen on kyllä pahinta mitä voi tehdä eikä se ole lainkaan tarpeellista.
PoistaMahtava kuulla, että pystyt kuitenkin joillekin olemaan avoin. Varmasti myös blogi on sulle tärkeä paikka jäsentää omia ajatuksia.
Mä olen sen verran kukkahattutäti, että en usko, että on sellaisia ammatteja, että pitäisi pysyä kokonaan kaapissa. Esim. bileissä ja miiteissä käynti ei musta katso ammattia, samassa veneessähän siellä kaikki ollaan :).
//blondi
Voi olla totta tuo, että ei se ammattia katso, mutta koska kyseessä sosiaali- ja terveysala, niin mielummin pidän asian melko salassa. :)
Poista