Blondi: Hups…

Meillä on Peikon kanssa kahdenlaisia sääntöjä. On leikkisääntöjä ja arjessa olevia sääntöjä. Ensimmäisen kerran yhdessäolomme aikana olen rikkonut yhdessä sopimiamme arkisääntöjä. Tai minähän ne säännöt olen laatinut omaksi hyvinvoinnikseni. Kirjallisessa muodossa. Parantamaan elämänlaatuani ja vähentämään arjestani käyttäytymismalleja, jotka ylläpitävät haitallisia toimintatapoja.

Säännöistä tasan yksi on Peikon sanelema. Minun kanssani et koskaan laukea ilman lupaa. Tämä sääntö on sekä leikki- että arkisääntö, ja se on voimassa aina. Arkisäännöt liittyvät kaikki enemmän tai vähemmän netin käyttöön ja siihen, millaista materiaalia siellä katson ja kuinka paljon aikaani siellä vietän. Nettiriippuvaista minusta ei saa tekemälläkään, mutta väsyneenä jumitan tietyille sivuille pidemmäksi aikaa kuin on minulle hyväksi. Joten säännöt ovat hyvin luonteva osa arkeamme. Minun vastuullani on totella sääntöjä, ja jos rikon niitä, niin kertoa välittömästi asiasta Peikolle. Ja Peikon vastuulla on, noh, se rangaistuspuoli.

Eilen illalla jumitin säännöistä huolimatta koneella. Tiesin, että rikon sääntöä, mutta en saanut itseäni koneelta irti. Jumituksen seurauksena nukuin huonosti. Huonosti nukkumisen seurauksena olen tänään allapäin. Ja kun arki on muutenkin haastavaa, niin itse aiheutettu paha olo tuntui vielä kurjemmalta.

Ilmoitin sääntörikkomuksesta Peikolle puolikkaalla lauseella joskus puolen päivän aikoihin. Ilman, että pyysin edes anteeksi. Ja kerroin vielä, että ajattelin ensin, että en kerro ollenkaan, koska en halua rasittaa Peikkoa. Sain kunnon läksytyksen asioiden oikeasti laidasta, luottamuksesta, pervoilun kulmakivistä ja toki omasta käytöksestäni. Koska on sovittu, että asiat tehdään tietyllä tavalla, niin ne tehdään. Piste. Minä en ole se ihminen, joka tekee ratkaisut sen suhteen, että onko hyvä vai huono hetki kertoa sääntörikkomuksesta. Piste. Minä noudatan aina sovittuja sääntöjä. Piste. Peikko kertoi myös, ettei ole asiasta vihainen ja toivoi, että minäkään en kantaisi rikkomuksesta huonoa omaatuntoa. Koska asiahan kuitataan hänen määrittelemällään tavalla…

Nyt sitten kiemurtelen löysässä hirressä, ja odotan, että miten rikkomus kuitataan. Ja koska se kuitataan. En tiedä, onko oloni hyvä vai huono, mutta ainakin jännittynyt se on. Koska vastaavaa tilannetta ei ole aiemmin tullut vastaan. Kuitattavia asioita on kuulemma kaiken kaikkeaan kolme. Itse saan kasaan niitä vain kaksi. Rikkomus ja tapa, jolla asian kerroin. Mutta se kolmas? Anteeksipyynnön puuttuminen? En oikeasti tiedä. Tiedän kuitenkin, että asia tehdään minulle jossain kohtaa harvinaisen selväksi.

Peikko puhuttelee minua tällä hetkellä pervokontekstissa raasuksi kolmannessa persoonassa. Raasu on nyt hiljaa ja kuuntelee. Raasulla taitaa kohta olla takapuoli viiruilla. Voi, voi raasua. Ja miten minä reagoin? Haluamalla seksiä, niin että sattuu. Voi raasua, miten mun ei käy sitä edes sääliksi… Ja tämä raasu hyppii seinille.

Olen tällä hetkellä masturbointikiellossa. En saa myöskään käyttää pornoa missään muodossa. Nou nou myös pervoblogien lukemiselle, koska ne sisältävät niin paljon kuvallista materiaalia. Omaa blogiamme saan kuitenkin lukea, koska se ei ole pornoa. Saan myös kirjoittaa blogiin tekstejä. Yritän muistaa koneella ollessamme kirjoittaa kauniisti muotoiltuja lauseita ja käyttää konditionaalia. Konditionaalin käyttäminen kirjoittaessa on yllättävän hankala muistaa, koska käytämme sitä lähinnä leikkiessä. Peikko kuittailee tekemistäni virheistä. Luulisi, että raasuna ollessa tuollaiset perusasiat olisi helppo muistaa.

Ja minua nolottaa. Puna nousee poskilleni. Tunnen, kuinka katseeni kääntyy maata kohden. Tunnen, kuinka mieleni asettuu alistuneeseen tilaan ja lakkaa myllertämästä. Koska tämä on se, mitä oikeasti olen. Tämä on sitä, mistä elän ja saan voimaa arjessani. Tätä tarvitsen voidakseni olla minä. Alistuminen pitää arkeni selkeänä silloinkin, kun muut asiat eivät sitä ole.

PS. Huomasin tätä kirjoittaessani oivaltaneeni taas jälleen kerran jotain oleellista itsestäni ja tarpeistani ja siitä kuinka paljon alistumista oikeasti tarvitsen. Nyt takaisin sinne löysään hirteen…