Minun tehtäviini on kuulunut jo pitkään pitää huolta siitä, että hyrrä on aina valmiiksi ladattuna. Se toimii ihan näppärästi johdonkin kanssa, mutta mutta… Annettu tehtävä on tehtävä, ja siitä on pidettävä sovitusti kiinni. Lataan kiltisti hyrrän aika joka leikin jälkeen. Muistan kun sain tehtävän, niin saatesanat olivat: ”Se on sinun omaksi parhaaksesi.” Mikä on täysin totta, koska minähän siitä hyrrän käsittelystä pääsen nauttimaan. Eilen kuitenkin muistin lähes heti, kun Peikko otti hyrrän laatikosta, että olen unohtanut ladata sen sitten viime kerran. Leikimme pitkän hetken hellästi ja sain myös nauttia hyrrästä, jonka lataus veteli viimeisiään. Lopetimme siten, että Peikko laukesi sisälleni.
Makoilimme sängyllä ja keskustelimme unohtuneesta tehtävästäni. Vakuutin Peikolle, että olin ollut vain muistamaton, en välinpitämätön. Peikko muistutti minua myös yhdestä konditionaalivirheestä, jonka olin viime leikissä tehnyt. Muistin kyllä asian, koska rintani olivat edelleen arkoina virheen jäljiltä. Hyrrään liittyen vakuutin Peikolle, että se toimii johdon päässä ihan yhtä hyvin, ja annoin ymmärtää, että voisin ottaa vastaan vielä lisääkin seksiä.
Peikko hetken mietittyään totesi, että tästä tuleekin hauskaa. Koska en ollut muistanut ladata hyrrää, kertoi hän roikottavansa minua laukeamisen partaalla, mutta en saisi lupaa tulla. Hän kasasi tyynyjä selkäni ja niskani alle niin, että olin puoli-istuvassa asennossa, käski minun levittää jalkani ja pitää silmät koko ajan auki. Koska Peikko tietää jo erittäin hyvin mistä nautin, käytti hän tätä tietoa melko häikäilemättömästi hyväkseen. Hän työnsi neljä sormeaan spermasta valuvaan emättimeeni, otti hyrrän toiseen käteensä ja aloitti. Lempiasentoni, sormet, hyrrä, Peikon sperma, se että joudun katselemaan. Kerta toisensa jälkeen. Alusta lähes loppuun. Huipulle, mutta ei ihan. Anelin, pyysin, hoin kiltti kiltti kiltti Peikko, saisinko kiltti laueta. Koko ajan Peikkoa silmiin katsoen tai hänen kättään sisälläni katsoen.
Peikko: ”Sähän olet laskenut allesi.”
Blondi: ”Ei kun en mä ole, ne on sun…”
Peikko: ”Niin, mutta sä olet kuitenkin laskenut ne allesi…”
Blondi: ”Jooh.” Kuulen kun joku puhuu minulle jotain. Jostain kaukaa. Haluan vain laueta. Päässäni sinkoilee mustia ja punaisia palloja. Valun ja jalkani tärisevät. Kuulen, että Peikko puhuu, mutta en hahmota enkä ymmärrä sisältöä. Katson Peikkoa silmiin, mutta en kuitenkaan näe. Peikko lopettaa taas jälleen kerran.
Peikko: ”Kuulitko sä, mitä mä sanoin sulle? Että sulla oli jotain, joka sun pitäisi muistaa jatkossa vähän paremmin.”
Blondi: Tiedän, että Peikko puhuu minulle, mutta en hahmota edelleenkään sisältöä. Olen varmastikin vastannut jotain, mutta minulle ei ole ajatustakaan siitä, mitä olen sanonut. Rekisteröin Peikon puoliksi huvittuneen hymynpoikasen. ”Kiltti kiltti saisinko tulla? Antaisitko mun kiltti tulla?” Peikko sanoo taas jotain, ja yritän aidosti hahmottaa, mutta halu on liian suuri. En hahmota mitään muuta kuin jalkovälini. Hän lopettaa jälleen kerran, ehkä vähän pidemmäksi aikaa. En oikeasti tiedä. Ehkä hän läpsii minua kasvoihin. Ehkä hän pyyhkii spermaisia sormiaan kasvoihini. Ehkä sanon noin sata kertaa, että haluaisin tulla. En tiedä.
Peikko: ”Mä sanoin sulle jotain…”
Blondi: Kuulen puhetta yhdessä sovituista asioista ja säännöistä ja niiden noudattamisesta. ”Joo, mä lupaan.”
Peikko: ”Mitä sä lupaat? Sähän nyt lupaat tuossa tilassa vaikka kuun taivaalta. Sano, mitä sä lupaat.”
Blondi: Tunnen, että olen taas laukeamaisillani ja Peikko lopettaa. Kelailen hitaasti edelleen. ja katselen Peikkoa silmiin. Saan ehkä viidessä minuutissa huokailtua toimintakyvyttömästä päästäni esille lauseet sana kerrallaan. ”Lupaan, että huolehdin hyrrän latauksesta jatkossa. Lupaan, että käytän pyytäessäni konditionaalia. Saisinko nyt tulla, Peikko kiltti, saisinko kiltti?”
Peikko: ”Kumman sä luulet olevan sulle hyödyllisempää muistamisen kannalta – sen, että sä saat tulla nyt vai sen että mä jätän sut ilman?”
Blondi: Taas minulta kysytään jotain. Kelaan, kelaan, kelaan. Ja ymmärrän vihdoin kysymyksen. Aidosti pitkää pohdintaa. ”Et sä voi kysyä multa tuollaista!” Hermostunutta naurua. Koska en oikeasti pysty valehtelemaan Peikolle, niin vastaan epätoivoisesti nyyhkäisten: ”Sen, että sä jätät mut ilman.” Valahdan takaisin tyynyille puoli-istuvasta asennosta, johon olen itseni nostanut. Ja valmistaudun siihen, että sormet otetaan pois sisältäni ja jään ilman.
Seuraava asia, jonka muistan, on kaksi peräkkäin tullutta maailmaa suurempaa orgasmia. Ehkä intensiivisimmät koskaan, mitä olen saanut. Muistan, että kysyin oikeaoppisesti niihin lupaa. Muistan hokeneeni noin sata kertaa kiltti, kiltti, kiltti. Teen sitä btw nykyään myös kun masturboin. Olen ehdollistunut kysymiseen niin hyvin, että en osaa edes tulla itsekseni, ilman että hoen kilttiä, tai anna, anna, anna. Muistan selkäni vääntyneen holtittomasti kaarelle, ja sen, että toinen orgasmi alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui.
Seuraava muistikuvani on siitä, kun Peikko kääri minut peiton sisälle. Kuulin veden kohisevan, ja ymmärsin Peikon olevan suihkussa. Yritin saada hengitystäni tasaantumaan. Jossain kohtaa Peikko tuli taas viereeni silittämään minua. Mustat ja punaiset pallot jatkoivat sinkoilemista päässäni. Tunsin olevani taas vähän kokonaisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti