Pitkä matka egotrippailusta luottamukseen

Olen viime aikoina keskustellut paljon alistuvan tiloista (sub space) ja siitä, mitkä yksilölliset tekijät sinne pääsemiseen vaikuttavat. Ilokseni keskustelukavereina on ollut laaja kokemuksen kirjo, joista toisena ääripäänä on ollut lifestyle-Domme ja toisessa päässä juuri itsensä ja kinkynsä löytänyt aloittelija ja jotain vielä siitä väliltä. En kuitenkaan yritä julistaa mitään totuutta tai kertoa miten asiat ovat muuten kuin omassa päässäni.

Bileissä näkee ja tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Se mikä erityisesti minua kiinnostaa, on kasvot ja mitä niiden takana tapahtuu. Erityisesti kiihotun kun näen toiminnan taustalla jonkinmoista henkistä yhteyttä, hallintaa, luottamusta tai dynamiikkaa. 

Sub- /Dom space on hyvin kiehtova asia. Itse koettuna ja myös nähtynäkin (vaikka bileissä). Joillekin se tuntuu olevan helppoa ja joillekin mahdotonta. Jotkut eivät sinne pyri, saatikka osaa tai halua mennä ja toisille se saattaa olla määränpää. 

Omasta kokemuksestani Domspaceen pääsyn suurin edellytys on irtipäästäminen. Bileissäkin saattaa nähdä sitojan tai piiskaavan toimivan ikään kuin omassa kuplassaan. Hän ei välitä siitä, näkyykö kello, onko tukka hyvin tai korsetti vinossa. Hän keskittyy siihen, kuinka hyvältä se hetki tuntuu ja kuinka hyvin se tunne välittyy piiskan, köyden tms. toiseen päähän. Hän luottaa omaan tekemiseensä, ja tietää toimivansa oikein. Hän toimii omien halujensa ja fetissiensä pohjalta, ja tietää tällä toiminnalla täydentävänsä leikkikaveriaan. Puhutaan dynamiikasta.  

Subpace on omasta mielestäni mutkikkaampi asia. Kyllä kupla syntyy alistuvien ympärille, joillekin helpommin ja joillekin ei koskaan. Alistuva kuitenkin antaa alistajansa käyttöön parhaimmillaan/pahimmillaan koko kehonsa ja pitkälti jopa mielensä. Se on iso vastuu annettavaksi ja erityisesti vastaanotettavaksi. Terveessä suhteessa tällainen vastuu vaihtaa omistajaa vasta kun luottamus leikkikaveriin on tarpeeksi iso. Oikeiden kemioiden ja dynamiikan kohdatessa tämä voi tapahtua nopeastikin, mutta oikotietä onneen ei ole.

Ihaillen seurasin viime bileissä tapahtumaa, jota minulle oli luvata luvattu demota mutta josta etukäteen en kuvitellut saavani muuta kuin ihmetellä teknistä suoritusta. Minua ja blondia napattiin kädestä kiinni, että nyt olisi hetki, ja ohjattiin darkkariin. Ystävättereni komensi orjansa selälleen, kädet ristiin mahan päälle. Hän nosti mekkoaan hieman, ja istui orjansa kasvojen päälle. Hän asetteli jalkansa, ja komensi orjan kädet niin jotta Hänen jalat sijoittuivat kauniisti "pidellen" orjansa käsiä. Hän sulki silmänsä. Hänen päänsä painui alas ja hengitys tiivistyi. Hän tyhjensi rakkonsa rauhallisesti ja ennenkaikkea kauniisti orjan suuhun. Voisin sanoa leikkisästi että toinen kupla tyhjeni ja kauniimpi Kupla tiivistyi. Myöhemmin Ystäväni kysyi että "varmasti katsoit että patjalle ei tullut yhtään pisaran jälkeä?" 
"Ei", vastasin, "katselin jotain ihan muuta."

Omasta mielestäni kuplakolikon toisella puolella ovat monenlaiset egotrippaajat, joiden tarkoituksena on tulla huomatuksi tavalla tai toisella. Se voi olla kerskumista tai egon pönkittämistä massuporukassa. Se voi olla alkoholin höyrystämää toimintaa tai vaikka kilpailua siitä, kuka kestää enemmän piiskaa. En kuitenkaan halua tuomita tällaista toimintaa. Haluan uskoa ja uskonkin, että jokaiselle on paikkansa ja jokainen loppupelissä valitsee ihan itse millaisen kuplan haluaa tai puhkaisee.