Blondi: Kiitollisuus kannattaa

Kiitollisuus on teema, jota ei voi koskaan työstää liikaa. Liian usein jäämme kiinni niihin kurjiin ja ikäviin aiheisiin, vaikka jokaisen arjesta löytyy paljon aiheita olla kiitollinen. Kiitollisuus on lisäksi tunne, joka ruokkii itse itseään. Sellainen positiivinen noidankehä. Kun alkaa aktiivisesti listata asioita, joista on kiitollinen, huomaakin pian, että lista on lähes loputon. Huomion kiinnittäminen positiivisiin asioihin luo positiivisuutta jo sinänsä. Positiivisesti ajatteleva ihminen vetää puoleensa muita samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Ja myös positiivisia asioita ja tapahtumia. Kiitollisuus ja positiivisuus ruokkivat itse itseään. Siksi niiden aktiivinen työstäminen kannattaa. Kiitollinen ja positiivinen elämänasenne ei tarkoita sitä, etteikö vastoinkäymisiä olisi tai niiltä jotenkin välttyisi. Ei. Vaan se tarkoittaa sitä, että energia suunnataan hyvään, ei pahaan.

Olen itse välillä ärsyttävyyteenkin asti positiivinen ihminen. Kuulen usein ihmettelyjä siitä, että en suutu enkä hermostu oikeastaan mistään. Negatiiviset, kyyniset ja katkerat ihmiset ovat sellaisia, joita en halua lähelleni. Energiasyöppöjä. Myrkyttäjiä, jotka eivät koskaan löydä mistään mitään hyvää. Ajattelen aidosti, että saan ja minun pitää valita läheiset ihmiseni ja ystäväni siten, että he tuovat minulle energiaa eivätkä vie sitä. Toki kaikki ihmiset ovat välillä surullisia, pettyneitä ja vihaisia, minäkin – ajatukseni koskeekin enemmän yleistä asennetta elämään, ihmisiin ja asioihin. Jokaisella on mahdollisuus ja oikeastaan myös velvollisuus karsia lähistöltään pois energiasyöpöt ihmiset.

*****

Hankalan syksyn jälkeen olen erityisen kiitollinen monistakin asioista. Olen kiitollinen Peikosta, joka asuu nykyään kanssani. Suhteemme on hyvä ja vahvalla pohjalla. Matka tähän asti ei ole ollut missään nimessä kivuton eikä isoiltakaan ristiriidoilta ole vältytty. Olen kiitollinen siitä, että saan joka ilta mennä Peikon viereen nukkumaan ja myös herätä hänen vierestään. Olen etuoikeutettu, koska olen löytänyt vierelleni kumppanin, joka täydentää minua. Jonka kanssa jaan saman arvomaailman. Joka on kuitenkin monessa mielessä täysin vastakohtani. Onneksi näin.

Osaan nykyään olla erittäin kiitollinen myös Peikon lapsista. Jotka enimmäkseen ihastuttavat arkeani. Välillä myös vihastuttavat. Elämä on hurjan erilaista verrattuna siihen, mitä olen aikaisemmin elänyt, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla.

Olen kiitollinen kauniista asunnostamme, joka nykyään yhden ihmisen sijaan mahduttaa sisäänsä kolme henkilöä. Asunto on kaikkien meidän näköinen ja täydellisellä paikalla keskustan liepeillä. Lapsi taittaa koulumatkansa kävellen, minä ja Peikko pyöräilemme töihin. Kaikki tarpeellinen on käden ulottuvilla.

Olen kiitollinen monista hyvistä ystävistä ja kivoista ihmisistä ympärilläni. Osa on ajalta ennen Peikkoa, osa hänen mukanaan tulleita. Ystävät ovat olleet minulle aina suuri mysteeri. Olen oikeastaan saanut ensimmäiset oikeat ystävät vasta täysin aikuisena. Ehkä en ole ollut valmis ystävyyssuhteisiin aiemmin. Teini-ikänä liikuin isoissa porukoissa ja ihmisiä oli aina paljon ympärilläni. En ole koskaan ollut yksin. Silti tunne erilaisuudesta ja ulkopuolisuudesta oli niin suuri, että sydänystävää en koskaan omistanut. Nyt joko vuosien kuluessa tai pervoidentiteetin löytymisen myötä erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemus on vähentynyt eikä tunne aktivoidu enää niin usein. Kiitos teille kaikille - ystäville ja tuttaville, kun olette olemassa!

Olen kiitollinen työstäni, nykyään vakituisesta sellaisesta. Kymmenen vuoden hanketyön jälkeen nykyinen työni sai pysyvän rahoituksen vuoden lopussa, ja minulla on siis vakituinen työ. Mielekäs sellainen. Pieni, mukava työyhteisö ilman sisäisiä ristiriitoja. Työn ohella kulkevat opinnot täydennyskoulutusmielessä. Johtamista, melko haastavaa sellaista, mutta silti antoisaa.

Olen kiitollinen siitä, että olen tällä hetkellä kivuton. Ei ylimääräisiä kipuja. Vain perusmigreenit, joiden kanssa pystyn hyvin elämään. Kivulle en osaa olla kiitollinen. Tiedän, että se on opettanut minulle paljon asioita, mutta kiitollisuuteen en silti pysty.

Olen kiitollinen pimeyden taittumisesta ja tulevasta keväästä. Pimeys syö mieltä ja kehoa vuosi vuodelta yhä pahemmin. Nyt, talvipäivänseisauksen jälkeen, suunta on taas oikea. Valoisa aika lisääntyy joka päivä sekunti sekunnilta. Jossain kohtaa sekunnit muuttuvat minuuteiksi ja valon määrä kasvaa huimasti.

Kiitos, kiitos, kiitos!