perjantai 17. tammikuuta 2014

Blondi: Villasukkaleikkejä

Pyöräilin juuri lähes -20 asteen pakkasessa aamuseiskan junaan, hrrrr. Nautin kuitenkin kun talvi on tullut – minulle pakkanen on aina ollut vain pukeutumiskysymys. Hieman lunta läntisessä Suomessakin, mutta niin paljon enemmän valoa. Heräilen rauhassa junassa ja sulattelen sormia kirjoittamalla.

Sain eilen pitkästä aikaa piiskaa. Olen ollut sen tarpeessa. Muutama sääntörikkomus on odottanut kuittaamistaan, mutta mieli on kaivannut puhdistautumista monenlaisestakin muustakin kuonasta. Myös Peikko on vihjaillut lähes viikon päivät, että hänen kämmeniään syyhyää piiskaamisen puutteesta.

Vaikka yhteistä aikaa on nykyään runsain mitoin, tuntuu leikkiajan ottaminen joskus hankalalta. Olemme usein kahdestaan, kun tulemme töistä kotiin, mutta on haastavaa hypätä suoraan työpäivän jälkeen leikkimoodiin. Usein myös iltaan sattuvat kahdenkeskiset hetket ovat sellaisia, että enemmin olemme viime aikoina harrastaneet puolivaniljaista nautiskeluseksiä maustamalla seksin vaikka hyrrällä ja erilaisilla nipistimillä.  Lisäksi huomaan, että uudet roolit toinen toistemme avopuolisoina muuttavat jonkin verran myös dynamiikkaamme. Kun jakaa arjen toisen kanssa sen nousuineen ja laskuineen tasavertaisena kumppanina, vaatii alistuminen selkeästi enemmän. Siirtymä arkiroolista alistuvan mielentilaan ei käy aina helposti.

Eilinen leikki lähti käyntiin pikkuhiljaa. Kävin suihkussa lapsen vielä ollessa kotona. Tein rauhoittavaa rutiininomaista oman itseni hoitamista. Värjäsin hiukset (no vaaleaksi tietenkin…), nypin kulmia, kuorin ihoa. Menin jalkarasvapurkin kanssa Peikon vierelle sohvalle istuskelemaan ja kysyin, että voisiko hän rasvata jalkani. Sain pitkän ja rauhoittavan jalkojen rasvauksen hieronnan kera. Jotta ei menisi liian romanttiseksi, niin samalla kyselin sujuvasti lapselta sanoja ja kielioppia ruotsin kokeeseen. Kun ulko-ovi sulkeutui, ja lapsi lähti harrastuksiinsa, kävi Peikko suihkussa ja siirtyi omaan mielentilaansa.

*****

Kun Peikko tulee suihkusta, kaappaa hän tiukan otteen minusta ja taluttaa makuuhuoneeseen. Keskustelemme ja vitsailemme jotain kevyttä alkuun. Kuten tavallista, minulla on villasukat jalassa. Kysyn, saanko pitää sukat jalassa. Pakko kai sun on. Kylmällä ilmalla leikkimisestä ilman villasukkia ei tule mitään, koska toiminta keskeytyisi heti alkuunsa suonenvedon  tai jalkakrampin takia, joten parempi näin. Makuuhuone on muutenkin kotimme viilein huone, koska kumpikin haluaa nukkua viileässä. Näin kovilla pakkasilla se on sitten oikeasti kylmä, reilusti alle 20 astetta.

Peikko komentaa minut nojaamaan käsilläni sänkyyn. Takapuoleni on hänen käytettävissään. Tiedätkö sä, mitä varten me ollaan tässä? Sulla kun on noita sääntörikkomuksia tilillä aika paljon? Muistatko sä? Kerron, että olen omasta mielestäni ollut enimmäkseen todella, todella kiltti. Vaikka muistan varsin hyvin sääntörikkomukset. Tunnelma on vielä hyvin kevyt, hakeva jopa. Peikko lämmittelee takapuoltani kämmenillä ja floggerilla. Sä olet ollut kiltti, mutta sä olet myös rikkonut sääntöjä. Muistatko sä? Jooh. Lisää iskuja kämmenistä. Peikko kaivaa hyrrän laatikosta. Hyrrä ei inahdakaan ilman johtoa. Sä et ole ladannut tätä? Olen oikeasti hämmästynyt, koska tiedän täysin varmasti, että olen ladannut hyrrän. Kerron asian Peikolle. Vakuuttelen hänelle vielä muutaman otteeseen, että olen varmasti ladannut hyrrän. Peikko ei leikkiessäkään korota koskaan ääntään minulle, mutta nyt hän tekee sen. Nyt sä jätät sen hyrrän mielestäsi, ja keskityt muuhun. Kavahdan ja vetäydyn hetkeksi pois tilanteesta, mutta pääsen pian takaisin oman mielentilaani.

Peikko asettaa uudet nipistimet, raskaat, kylmät, metalliset selkäni päälle. Ja tekee jotain. Lyö ehkä kovemmin floggerilla. Nipistimistä toinen tippuu lattialle. Noi nipistimet eivät sitten enää tipu. Saan todennäköisesti piiskaa, ja yritän pitää itseni liikkumattomana. Onnistun.

Jostain syystä pidän silmiäni kiinni. Tunnen, kuinka Peikko ripustaa raskaat nipistimet nänneihini. Tiukkaan. Ehkä kiristää niitä säädettävistä ruuveista. Tiedän, että Peikko on askarrellut minulle joululahjaksi ostamiinsa painoihin koukkuja kiinnittämistä varten. Tunnen, miten nipistimien paksuihin ja ennestään painaviin lenkkeihin ripustetaan painoja. Peikko tekee sen rauhassa. Antaa rintojeni tottua painon tunteeseen. Inahtelen nautinnosta. Peikko koskettelee rintojani hellästi. Nännejä. Vetää nipistimistä kevyesti.

Saan vuorotellen hyrrää ja sormia, sitten taas piiskaa. Sä pidät sitten huolen, etteivät noi painot osu missään vaiheessa kiinni sänkyyn. Ymmärsitkö sä? Jooh. Tehtävä on melko haastava, koska nipistimet paksuine metallirenkaineen ovat itsessään melko pitkät ja painojen kanssa pituutta tulee lähelle sängynpeittoa. Peikko lisää painoja. Jostain syystä en halua katsoa rintojani, koska ajattelen, että ne näyttävät painojen kanssa hassuilta, joten nautin tuntemuksista. Peikko lisää painoja useaan otteeseen. Paineen tuntu rinnoissa ja nänneissä on miellyttävä, mutta jossain kohtaa alkaa myös kipu.

Tässä kohtaa Peikko kaivaa leluarkusta joululahjaksi saamani lätkän – siis yhden variaation piiskasta. Lätkä on puinen, pingismailan tapainen, siinä on sileä puupinta. Peikko käsittelee sillä takapuoltani ja reisien ulkosyrjiä, jotka ovat kipuherkät. Tuntuu, että kipu nänneissä ja kipu reisissä on yhteensä liikaa. Kulta mulla on nyt liikaa kipua. Se ei kiinnosta mua yhtään, sulla on olemassa sitä varten turvasana. Hengittelen syvään ja yritän rentoutua. Turvasanan sanominen ei ole tässä kohtaa vaihtoehto. Joudun jatkuvasti keskittymään myös siihen, etteivät painot osu sänkyyn. Se tarkoittaa sitä, että joudun joko pyöristämään selkääni tai seisomaan kevyesti varpaillani. Nämä asennot yhdistettynä piiskaan, sormiin ja hyrrään vievät energiaa ja tuntuvat lihaksissa.

Minua puhutellaan taas. Sullahan on ollut noita sääntörikkomuksia. Muistatko sä? Jooh, muistan. No luetteles nyt, mitä sä olet tehnyt. Keräilen itseäni ja yritän vastata selkeästi. Mä olen lukenut töissä blogia ilman lupaa ja lauennut ilman lupaa. Kuinka monta kertaa sä olet lauennut ilman lupaa? Mietin kuumeisesti. Kaksi. Mieti uudelleen. Keskityn ja mietin. Kaksi. Sä olet kulta lauennut kolme kertaa ilman lupaa. Mä haluan, että sä lasket nyt kolme iskua tästä lätkästä. Ja tällä kuitataan vain ne laukeamiset. Ymmärsitkö sä, mitä sun täytyy tehdä. Toistan ohjeet ja kerron, että ymmärsin. Kysyn vielä, että laskenko yhdestä kolmeen vai kolmesta yhteen. Saat itse valita. Ja noi painot eivät sitten missään välissä kosketa sänkyä.

Hengitän syvään ja valmistaudun. En tiedä yhtään, mitä on tulossa, koska minua ei ole aiemmin käsitelty lätkällä. Saan ensimmäisen iskun. Se on kova, mutta kipu ei ole sietämätöntä. Kykenen olemaan paikoillani ja pitämään painot irti sängystä.  Yksi. Toinen isku on kovempi mutta pysyn paikallani. Kaksi. Kolmatta joudun ottamaan pitkään. Kun se tulee, on se lyöntivoimaltaan kova. Vedän vaistomaisesti toisen jalkani ylös lattiasta. Jalka takaisin lattiaan. Keräilen itseäni. Kolme. Saan sanotuksi.

Seuraavaksi saan Peikon käden syvälle sisääni. Hyrrän klitorikselleni. Olen ollut laukeamaisillani piiskauksen aikana jo monta kertaa sormista ja hyrrästä, mutta aina kun olen ollut tulossa, on Peikko lopettanut. Tunnen miten Peikko taittaa kevyesti kätensä sisälläni ja alkaa hieroa g-pistettäni. En laukea koskaan, kun Peikko tekee niin. Tai en ole ihan varma. Tunne on sellainen huumaavan nautittava – kuin minuutteja kestävä pitkä orgasmi ilman varsinaista huippuvaihetta. Alan ejakuloida tapani mukaan lähes välittömästi, kun Peikko käsittelee g-pistettäni. Tunnen, miten kuumaa nestettä valuu ja valuu minusta. Reisiä pitkin, nilkkoihin, lattialle. Ja niihin villasukkiin totta kai. Peikko on päättänyt kastella minut kunnolla. Ejakuloin pitkään ja paljon ja olen täysin omassa maailmassani. On vain polttava kuumuus, lämmöntunne, nautinto. Käytetyksi tuleminen.

Jossain kohtaa Peikko lopettaa. Katso nyt kulta, miten sä olet kastellut. Tämä lattiahan on aivan märkä. Hän pyytää minua hengittämään syvään. Tajuan käskyn tarkoituksen vasta sitten, kun hän ottaa nipistimet pois rinnoistani. Kipusäikeet tavoittavat aivot nopeasti. Vetäydyn sängyn päälle huohottamaan kädet rintojen päällä.

Selällesi. Pääni yrittää ymmärtää käskyjä. Käännyt hitaasti selälleni. Jalat ylös. Ota kiinni polvien takaa. Kiitän jälleen kerran notkeaa selkääni, kun heitän jalat pääni yli ja nappaan polvien takaa kiinni. Jossain kohtaa Peikko on sisälläni, jossain kohtaa hänen sormensa. Tunnen, että orgasmi on lähellä. Saisinko kiltti avata jalat? Ole hyvä. Laukean lopulta Peikon käsille. Laukeamien on aina ejakuloimisen jälkeen vaikeaa – en tiedä miksi. Onko se kuitenkin niin lähellä orgasmia, että keho ja mieli luulevat jo lauenneensa? Nousen puoli-istuvaan asentoon. Peikko puhuu minulle kauniisti ja rauhallisesti. Katsomme toisiamme silmiin. Katso nyt sua raasu, kun sä olet ihan sotkuinen. Sellainen sotkuinen, vinkuva raasu, jolle mä voin tehdä ihan mitä tahansa. Peikko pitää toisella kädellä hiuksistani kiinni ja toisella kädellä hän laittaa minut taas ejakuloimaan. Pyyhkii välillä märkää kättänsä rintoihini, hiuksiini, kasvoihini. Läpsii kasvojani. Välillä hellästi silittäen, välillä tiukasti avokämmenellä.

Makaan taas selälläni. Kuulen, miten Peikko levittää liukuvoidetta. Saan varsidildon sisälleni ja hyrrän omaan käteeni. Peikko leikittelee dildolla. Nai sillä minua välillä nopeammin, välillä hitaammin. Tärisen. Tunnen, miten iso orgasmi lähtee tulemaan. Ehdin juuri ja juuri kysyä lupaa tulla. Ja tulen. Tulen lujaa. Orgasmi vetää minut sikiöasentoon. Samalla tulee myös hillitön itku. Itken lähes huutaen. En tiedä, mikä on orgasmia ja mikä itkua. Makaan kippurassa kuin pieni lapsi. Itken ja itken. Peikko silittelee minua. Hän pakottaa jalkani auki. Ottaa dildon pois sisältäni ja sammuttaa hyrrän. Vetää minut kainaloonsa. Saan itkeä siinä pitkään. Vihdoin itku loppuu ja muuttuu hymyksi. Olen taas kulkenut pitkän matkan ja saanut sisältäni paljon tunteita ulos. Pääni on täysin tyhjä ajatuksista.

Kun olen rauhoittunut, kysyn Peikolta kauniisti, että saisinko muutaman viirun. Viirut tarkoittavat merkitsemistä bastardolla. Peikko empii, koska hänen täytyy lähteä hetkeksi pois luotani leikin jälkeen. Pärjäätkö sä hetken yksin viirujen kanssa? Kyllä mä pärjään. Hän päättää lopulta, että saan pyytämäni viirut. Käskee minut samaan asentoon, mistä leikki alkoikin. Hengitän ja valmistaudun kipuun. Kun isku tulee, salpaa sen hengityksen ja saa minut kiipeämään pieneksi kasaksi sängyn päälle. Piiska osui poikkeuksellisen ylös, herkälle alaselän alueelle, ja lyönti kirvelee pitkään. Kun olen valmis, asettaudun paikalleni seuraavaa iskua varten. Se lyö minut taas kaksinkerroin sängylle. Sä saat kulta näitä ihan niin monta kuin sä haluat. Voisitko lopettaa nyt, kiltti. En kestä tänään enempää.

Leikin lopuksi Peikko nai itselleen orgasmin ja laukeaa sisälleni. Saan käskyn leikkiä vielä vartin itseni kanssa ja luvan yhteen orgasmiin. Sanon, että en tarvitse enää kiitos, olen jo saanut tarpeeksi. Mua ei kulta yhtään kiinnosta. Jos sä oikein keskityt, niin sä saatat laueta vielä kerran. Saan itse valita, miten leikin. Menen dildon kanssa lämpimään suihkuun. Otan kylpyhuoneeseen myös kännykän, johon laitan tunnollisesti hälytyksen vartin päähän. Leikin nautinnollisesti, mutta ilman orgasmia. Käsky tuntuu kuitenkin hyvälle korvien välissä.

Ennen nukkumaanmenoa puramme vielä leikkiä. Minua itkettää taas. Kerron Peikolle, että minusta tuntui pahalta, kun hän korotti ääntänsä. Keskustelemme siitä, että kyseessä oli leikkiin kuuluva elementti. Jonka minä luonnollisesti ymmärrän. Peikko tietään kuitenkin, että olen täysin allerginen huutamiselle ja äänen korottamiselle. Minulle on pienenä huudettu niin paljon isäni toimesta, että huutaminen laukaisee minussa lähes aina itku-ja ahdistusreaktion.

Käperryn Peikon selkää vasten nukkumaan. Siinä on minun paikkani.

Peikon kasvot: Minusta Dominoivan ei tarvitse koskaan korottaa ääntä saadakseen jonkun asian perille tai tehdyksi. Lisäksi omalta kohdaltani olen kuullut tässä elämässä niin paljon huutoa, että olen sille melko allerginen itsekin. Tilanne, jossa komensin kovaäänisesti blondiani oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että blondi otti sen huutona ja minä taas en. Tiedän blondin jäävän helposti jumiin omiin ajatuksiinsa, tilanteisiin tai jopa wc:n siivoukseen. Omaan korvaani särähti, kun huomasin hänen alkavan pohtia lataamatonta hyrrää ja minusta sen hetki ei ollut silloin ja tein asian kerralla selväksi. Hakemista hakemista...

1 kommentti: