Blondi: Sanoja ystävyydestä

Olin muutaman pervotyttökaverin kanssa (Kellarityttö ja sellainen ihan oikea domme, joka kuulemma onkin switch J) ystävänpäivänä töiden jälkeen kaupungilla. Sain kutsun yllättäen tekstiviestillä keskellä työpäivää. Olin itsekin ajatellut lähteä kaupungille juuri tuona päivänä, joten kutsu oli tervetullut samoin kuin seura.

Aloitimme paikallisen tavaratason kosmetiikkaosastolta, jossa viivyimme hyvän tovin. Totesin, että kyllä sitä kerran kymmenessä vuodessa voi ostaa uuden luomivärin ja päädyin täydentämään varastoani kahdella herkullisella sävyllä. Meikit ja meikkaus ovat minulle niitä ei niin tärkeitä asioita, mutta joskus – yleensä bileisiin, on kiva laittaa naamaansa muutakin kuin ripsiväriä. Kahlasimme läpi myös alusvaateosaston, mutta sieltä ei kenellekään tarttunut mitään matkaan.

Päädyimme ostosreissun lopuksi muutamalla juomalle läheiseen ravintolaan. Kyseessä oli leppoisa alkuillanvietto, eikä tarkoitus ollut jatkaa yhtään sen pidemmälle. Nauroimme, juttelimme, puhuimme arjistamme – erilaisista sellaisista, kävimme läpi kunkin voinnit ja kuulumiset.

Kuulostaa ihan tavalliselta 30-40 –vuotiaiden naisten shoppailureissulta. Jota se monessa mielessä olikin. Ja sitten taas lainkaan ei.

Arkisin keskustelun välissä ihailimme juuri postista hakemaani uutta korsettia, vaihdoimme tietoja ostopaikoista ja kokemuksista. Keskustelimme fetisseistä ja niiden puutteesta. Siitä, millaista on leikkiminen parisuhteessa, jossa on lapsia. Välillä puheenaiheet vaihtuivat taas arkisempiin. Läsnä oli kaksi vapaaehtoisesti lapsetonta ja yksi aina äidiksi halunnut ja nyt sellaisena oleva. Vakavampaakin keskustelua aiheesta. Ja sitten taas välillä aiheen vaihto. Niin oliko se nyt niin, että sä olit ennen kaikkea masokisti? Viittaus viime bileiden tapahtumiin. No etkö sä nyt nähnyt, mitä siellä lavalla tapahtui? En mä varmasti sitten nähnyt, kun mä olin kiinni siinä X:n leikittämisessä… Hei, tiedätkö sä muuten sen yhden kaverin? Tähän tuntomerkit. Hei, mä taisin nähdän sen upean vaatetuksen lahkeen, kun mä makasin kiinni siinä pukilla piiskattavana. Puhetta turvasanasta. Oman suhteen pelisäännöistä. Ja aihe vaihtuu taas johonkin aivan tavalliseen. Taloremonttiin, harrastuksiin, lemmikkieläimiin.

Nautin itse tällaisesta yhdessäolosta suunnattomasti. Pervoilu ei ole korostuneesti esillä eikä yhdessäolon itsetarkoitus, mutta sitä ei myöskään tarvitse peitellä. Kun puhumme arkisista asioista , puhumme myös pervoilusta, koska se on niin kiinteä osa meitä. Sen poisjättäminen olisi sama kuin leikkaisi identiteetistään ison osan pois. Kiitos pervoystävät, että olette olemassa!